Jonathan Franzen: Alkuvoimat

 

Kun on lukenut joltain kirjailijalta muutaman teoksen ja vaikuttunut niistä syvästi, alkaa helposti uskoa, että kyseinen kirjailija ei ole kirjoittanut mitään heikkoa. Silloin kannattaa lukea hänen ensimmäisiä kirjojaan. Jos nekin ovat vaikuttavia, niin silloin tuotanto todella on vahvaa alusta loppuun. Suuri testi on läpäisty.

Tartuin Jonathan Franzenin Alkuvoimiin suurin odotuksin, koska olen vuosien varrella arvostanut ja ihaillut Franzenia. Esimerkiksi Vapaus on huikea romaani. Minulta kesti kuitenkin monta sataa sivua myöntää, että alunperin vuonna 1992 ilmestynyt varhaisteos ei ota tuulta alleen. Koska Franzenia ei voi jättää kesken, pakersin sen kaikesta huolimatta loppuun asti.

Alkuvoimat sijoittuu Bostonin seudulle, jossa Louis työskentelee rupuisella radioasemalla. Samaan aikaan hänen äitinsä perii varakkaalta sukulaiseltaan miljoonien osakepotin alueella sijaitsevasta kemianalan yrityksestä - ja maa alkaa järistä. Osakkeiden arvo uhkaa sulaa, jos tehdas kärsii järistyksessä vahinkoja ja Louisin äidin hermot ovat koetuksella.

Samoihin aikoihin Louis tutustuu nuoreen seismologiin Renéeseen, joka työskentelee paikallisella yliopistolla. Heidän suhteensa muuttuu nopeasti romanttiseksi, mutta samalla René yrittää selvittää alueen kummallisia maanjäristyksiä. Bostonin seudulla ei juuri koskaan järise, ei ainakaan näin voimakkaasti tai usein. Jotain hämärää tapahtumiin tuntuu liittyvän.

Maanjäristykset vain jatkuvat.

Varsinainen ongelma oli nyt lattia, joka liikkui. Renéen kasvoilla vilahti pakokauhua, joka oli puhtaudessaan jotain niin pilapiirrosmaista, että Louis oli nauraa. Sitten ovenkarmin vasen puoli kallistui Louisia kohti ja hän koetti nousta kyykystä kuin aallonharjalle päässyt surffaaja, mutta vasemmanpuoleinen karmi karkasi häneltä ja oikeanpuoleinen karmi taklasi häntä niin kovaa, että hän lensi takapuolelleen. 

Alkuvoimissa on jotain hyvin esikoisromaanimaista, vaikka teos on oikeastaan Jonathan Franzenin toinen eikä ensimmäinen. Siinä on suuria teemoja ja paljon kunnianhimoa. On maanjäristyksiä ja muita dramaattisia käänteitä, mutta itse teoksen sanoma jää etäiseksi, eikä hahmoista oikein saa otetta. Tämä ei tullut samalla tavalla ihon alle kuin jotkut Franzenin myöhemmät teokset.

Jossain haastatteluissa Jonathan Franzen on arvellut, että Alkuvoimien arvoa ei täysin ole ymmärretty tai että se on suotta jätetty vähäiseen arvoon. Franzenille tutut teemat, kuten hyväosaisten elämän tyhjyys, ovat toki läsnä Alkuvoimissakin. Jos haluaa nähdä Franzenin kehitystä kirjailjana, niin se kannattaakin ilman muuta lukea. Jos taas lukea upeaa proosaa, niin aloittaisin hänen myöhemmistä kirjoistaan.

 

Jonathan Franzen: Alkuvoimat (Strong Motion)

Suomennos Raimo Salminen

WSOY 2004 (1992)

484 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2017, 14. valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella

Share

Kommentoi