Kati Hiekkapelto: Tumma

 

Joskus tulee äkillinen mieliteko, ja kaikkien raskaiden romaanien väliin on pakko lukea dekkari. Olen harrastanut jonkin verran ruotsalaisia dekkareita, mutta kotimaiset ovat jääneet vähemmälle. Kati Hiekkapelto oli minulle uusi mutta miellyttävä tuttavuus.

Viime vuonna ilmestynyt Tumma on kolmas osa Kati Hiekkapellon Anna Fekete -sarjaa. Vaikka ei olisi lukenut sarjan aiempia osia, mukaan pääsee tässäkin vaiheessa oikein hyvin. Anna Fekete on taustaltaan jugoslavialainen mutta lähes koko ikänsä Suomessa asunut poliisi. Tummassa hän on matkustanut kesälomalle Serbiaan, jossa kaikki vaikuttavat tuntevan hänet, vaikka hän tuntee vain harvat. Moni on hänen äitinsä tai edesmenneen isänsä tuttava.

Eräänä iltana, kun Anna on viettämässä iltaa ravintolassa kavereidensa kanssa, hänen laukkunsa varastetaan, ja oletettu varas löytyy joesta hukkuneena. Paikallinen poliisi on valmis taputtelemaan jutun kättelyssä, mutta Anna ei osaa päästää siitä irti. Hän ottaa omin päin yhteyttä ruumiin löytäneeseen mieheen ja alkaa selvittämään asiaa itse.

Minä annan tämän asian olla, Anna ajatteli. Olen kerrankin järkevä ja annan olla. Hän avasi silmänsä ja siemaisi kahviaan. Sitten hän kaivoi mustasta nahkalaukusta, jonka oli ottanut äidiltään ilman lupaa, paperipalan ja huokaisi. Miksi minä aina valehtelen itselleni, hän ajatteli.

Tumma on rauhallinen dekkari, joka etenee rauhallisesti eikä suotta säikäyttele lukijaansa. Siinä missä Anna selvittelee rikosta, hän samalla selvittää oman perheensä tarinaa ja hänen isänsä kuolemaan johtaneita tapahtumia. Näin hän avaa vähitellen omia tunnelukkojaan ja opettelee päästämään ihmisiä lähelleen.

Yksilötason ohella romaanista löytyy yhteiskunnallinen ulottuvuus. Tummassa käsitellään vähemmistöjen asemaa entisen Jugoslavian alueella, ja esimerkiksi romaneihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Samalla ollaan myös alueen ajankohtaisen pakolaiskysymyksen äärellä. Vaikka Tumma on puitteiltaan dekkari, lukemisen jälkeen mieleen jää pikemminkin serbialaisen yhteiskunnan kuvaukset kuin rikoksen ratkaiseminen. 

Anna Fekete -sarjan kolmas osa ei ehkä suoranaisesti räjäytä pankkia, mutta se on oikein mukavaa luettavaa. Kirjan kanssa viihtyy hetken mielellään, ja mieleen jää ajatus siitä, että Kati Hiekkapellon kirjoja voisi jatkossakin lukea ja ottaa vaikkapa mökille lomaluettavaksi.

 

Kati Hiekkapelto: Tumma

Otava 2016

300 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2017, 17. kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

 

Lue myös

David Lagercranz: Se mikä ei tapa

Joakim Zander: Lähiö

Jennifer Egan: Sydäntorni

Share

Kommentoi