Kuolleiden runoilijoiden kerho: Lauri Viita

 

Kuolleiden runoilijoiden kerho on sarja, jossa tutustutaan yhteen kuolleeseen runoilijaan kerran kuukaudessa hänen kuolinpäivänään. Vuoden 2016 viimeinen runoilija on Lauri Viita, joka kuoli juuri joulun alla. Samalla hän on koko sarjan viimeinen runoilija.

 

Kuolema

Joulukuussa vuonna 1955 ilmestyi Parnasson numero, jossa julkaistiin Lauri Viidan runosikermä Onni. Se kuului näin: "Kun olen kuollut / olen kuollut. / Kesä jatkuu. / Kesä."

Pian Parnasson numeron ilmestymisen jälkeen kiiri uutinen, että Viita on toden totta kuollut. Häntä kuljettaneeseen taksiin oli törmännyt maantiellä rattijuopon ajama kuorma-auto, ja seuraavana päivänä 22. joulukuuta hän kuoli saamiinsa vammoihin Töölön sairaalassa.  Hän oli kuollessaan 49-vuotias.

 

Elämä

Tänä vuonna vietetään Lauri Viidan juhlavuotta, sillä hänen syntymästään tulee kuluneeksi sata vuotta. Hän syntyi Tampereen Pispalassa vuonna 1916. Isä oli kirvesmies, ja äiti hoiti lapsia kotona. Lapsia oli peräti seitsemän, ja Lauri oli katraan nuorimmainen.

Teininä Lauri Viita yritti lukio-opintoja mutta joutui usein kahnauksiin opettajiensa kanssa. Hän lopetti opintonsa ja ryhtyi isänsä tavoin kirvesmieheksi. Runoja hän oli kirjoittanut jo koululaisena, mutta kun hänen esikoiskokoelmansa Betonimylläri ilmestyi vuonna 1947, hän ajatteli ettei luovu kirvesmiehen töistä runojen vuoksi. Toisin kuitenkin kävi.

Lauri Viita kärsi mielenterveysongelmista. Hän oli yhteensä kolme kertaa naimisissa, ja esimerkiksi toinen vaimo Aila Meriluoto on kirjoittanut parin myrskyisästä suhteesta. Viidalla oli yhteensä seitsemän lasta eri vaimojensa kanssa.

 

Perintö

Lauri Viita kuuluu sotien jälkeisiin runoilijoihin, jotka ottivat paikkansa laajan yleisön sydämessä. Hän oli lähtöisin työväenluokasta ja siitä  hän myös kirjoitti. Monia viehetti yhdistelmä kerrontaa työväen luokan elämästä ja ihmismielen syväluotausta.

Viita ehti julkaista yhteensä neljä runokokoelmaa ja kaksi romaania. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi Entäs sitten, Leevi (1965), jonka oli määrä olla trilogian avausosa. Viidan tapaturmaisen kuoleman vuoksi se ei kuitenkaan koskaan saanut jatkoa.

Viidan ystäville on kiinnostavaa, että tänä vuonna on ilmestynyt kokoelma runoista, jotka eivät ilmestyneet missään Lauri Viidan elinaikanaan koostamassa runokokoelmassa. Uuden kokoelman nimi on Ne runot, jotka jäivät.

Yksi uuden kokoelman kokokohdista on runo nimeltä Rakkaus:

Antaa paistaa. Antaa sataa, jos on sataakseen.
Joulut, juhannukset tulkoot, menkööt,
lapsensynnytys käy milloin vain.
Eläkööt Jeesus.
Hän ei pakottanut hymyilemään.
Surraan vapaasti ja riemuitaan.
Kaikki, kaikki kuuluu samaan erehdykseen,
josta elät, jota vapaudeksesi sanot,
siten sivuten häveliään sanan
rakkaus.
(Katkelma runosta Rakkaus)

 

Aiemmat Kuolleet runoilijat:

William Butler Yeats, 28.1.
Wislawa Szymborska, 1.2.
Anna Ahmatova, 5.3.
Allen Ginsberg, 5.4.
J
. L. Runeberg, 6.5.
Edith Södergran, 24.6.
Eeva-Liisa Manner, 7.7.
William Blake, 12.8.

Pablo Neruda, 23.9.
Anne Sexton, 4.10.
Fernando Pessoa, 30.11.

Share

Kommentit

DADA/DAY

Viidassa on kyllä jotain, mikä koskettaa (tamperelaista) syvästi. Mulla on aivan erityinen ihastus hänen lyhyimpiä runojaan kohtaan, samoin kuin tuota kuvaa, jossa mies näyttää ihan Titanicin pahikselta.

Taina – Maaginen realismi

Tuo Titanicin pahis kuva tuntuu olevan SE kuva Viidasta, jota aina käytetään kaikkialla. Eikä ihme, hieno kuvahan se on.

Nyt kun luin taas pitkästä aikaa Viitaa, niin tuli sellainen olo, että pitäisi lukea hänen romaanejaan. Ne ovat minulta tähän saakka menneet ohi.

Rauhallista joulua!

Kommentoi