Kuolleiden runoilijoiden kerho: Pablo Neruda

Ladataan...

 

Kuolleiden runoilijoiden kerho on sarja, jossa tutustutaan yhteen kuolleeseen runoilijaan kerran kuukaudessa hänen kuolinpäivänään. Syyskuussa vuorossa on Chilen suuruus Pablo Neruda, joka menehtyi 23. syyskuuta 43 vuotta sitten.

 

Kuolema

Pablo Neruda oli sairastellut jo pitkään ja joutui olemaan sairaalassa. Syyskuussa vuonna 1973 lääkäri määräsi hänelle pistoksen, mutta Nerudan mielestä kaikki ei ollut kunnossa. Hän soitti vaimolleen ja kertoi pelkäävänsä, että Chilen diktaattori Augusto Pinochet on määrännyt hänelle annettavaksi kuolettavan ruiskeen. Neruda kuoli kuusi tuntia myöhemmin.

Nerudan kuolinsyytä on puitu oikeudessa viimeksi vuonna 2013. Silloin hänen ruumiinsa kaivettiin ulos haudasta ja siitä etsittiin tutkimuksilla myrkkyjäämiä. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, ja virallinen kuolinsyy on yhä syöpä. Kaikki siihen eivät kuitenkaan koskaan tule uskomaan, ja erilaiset teoriat ovat yhä voimissaan.

 

Elämä

Pablo Neruda oli junatyöläisen ja opettajan lapsi. Hänen äitinsä kuoli muutamia kuukausia hänen syntymänsä jälkeen, ja isä meni myöhemmin uusiin naimisiin. Neruda alkoi kirjoittaa runoja jo kymmenvuotiaana, ja hänen työnsä olivat vaihtelivat surrealismista, historialliseen eepokseen, rakkausrunoihin ja poliittisiin manifesteihin.

Neruda oli oli saavuttanut huomattavaa mainetta runoilijana jo parikymppisenä. Maine ei kuitenkaan tuottanut tuloja. Latinalaisessa Amerikassa on monesti annettu dipolomaatin pestejä runoilijoille, ja taloudellinen ahdinko ajoi hänet ottamaan vastaan konsulin paikan Burmassa. Ensimmäisen pestinsä jälkeen hän työskenteli eri lähetystöissä mutta ryhtyi avoimen poliittiseksi vasta Chilen sisällissodan myötä.

Neruda oli vannoutunut kommunisti, ja pysyi sellaisena elämänsä loppuun saakka. Hän toimi aktiivisesti kommunistisessa puolueessa, ja kun kommunistinen puolue kiellettiin Chilessä, Nerudan piti lähteä maanpakoon. Poliittiset mullistukset jatkuivat toinen toisensa jälkeen, ja 1950-luvun alussa Neruda oli taas tervetullut kotimaahansa.

 

Perintö

Pablo Neruda on siitä harvinainen tapaus, että hän sai nauttia menestyksestä jo elämänsä aikana. Hän oli runoilijana maailmankuullu, ja Nobel-komitea myönsi hänelle kirjallisuuden Nobelin vuonna 1973. Päätös ei kuitenkaan ollut komitealle helppo, sillä osa jäsenistä vastusti voimakkaasti valintaa. He muistivat, kuinka Neruda oli joskus puhunut myönteiseen sävyyn Stalinin hallinnosta.

Neruda on harvinainen myös toisesta syystä: hänen tuotantonsa on poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen. Hän on kirjoittanut lähes kaikesta mahdollisesta, mutta toistuvia aiheita hänen runoissaan ovat muun muassa rakkaus, yksinäisyys ja luontokuvaukset, joissa metsät, meret ja vuoret laskeutuvat karusti maisemaan.

Maa vaikenee pitääkseen salassa
moninaiset nimensä, avaran kielensä,
se vaikenee koska se tekee työtä,
ottaa vastaan ja syntyy:
kaiken mikä kuolee se kahmaisee
kuin nälkäinen vanha eukko:
siihen lahoaa kaikki,
varjotkin,
salamat,
kovat luurangot,
vesi, tuhka,
kaikki sulautuu kasteeseen,
aarniometsän
mustaan tihkuun.
(Katkelma runosta Juurten metsästäjä, suomennos Pentti Saaritsa)

Nerudaa on helppo lukea. Hänen runonsa puhuttelevat, vaikka ei ymmärtäisi mitään Latinalaisesta Amerikasta tai Chilestä tai politiikasta tai kommunismista. Varmasti niitä voisi tulkita poliittisesti ja huomata niissä asioita, jotka ovat syvästi juurtuneet Chilen maaperään, mutta niitä voi lukea myös vain ihmisenä - ja silti saada niistä paljon irti.

 

Aiemmat Kuolleet runoilijat:

William Butler Yeats, 28.1.
Wislawa Szymborska, 1.2.
Anna Ahmatova, 5.3.
Allen Ginsberg, 5.4.
J
. L. Runeberg, 6.5.
Edith Södergran, 24.6.
Eeva-Liisa Manner, 7.7.
William Blake, 12.8.

 

Share

Kommentoi

Ladataan...