Maja Lunde: Mehiläisten historia

Ladataan...

 

Pidän kunnianhimoisista kirjoista. On hienoa, että uskalletaan kokeilla hurjia ideoita ja lähteä tavoittelemaan taivasta. Aina hienoista visioista ei tule yhtä hienoa kuin omissa ajatuksissa, mutta kirjallisuuden vuoksi toki kannattaa laittaa itsensä likoon.

Maja Lunden uutuusromaani Mehiläisten historia on hieman kaikkea. Se kuljettaa rinnakkain tarinoita, joista yksi sijoittuu 1850-luvulle, toinen 2000-luvulle ja kolmas 2090-luvulle. On vaikeaa kirjoittaa historiallista romaania, aikalaisromaania tai dystopiaa, mutta vielä vaikeampaa on tehdä kaikkea näistä kerralla. Kirjailijalta vaaditaan jo todella paljon, jotta onnistuisi hyvin edes yhdessä näistä.

Mehiläisten historiassa tavataan 1850-luvulla englantilainen suurperheen isä William, joka tutkii mehiläisiä ja kehittää niiden tarhauksessa käytettäviä tekniikoita. Lähellä omaa aikaamme yhdysvaltalainen George elättää itsensä mehiläistarhaajana, mutta joutuu kohtaamaan yllättävän mehiläisten joukkokuoleman. Seuraavan vuosisadan vaihteessa Kiinassa elää Tao, joka pölyttää kasveja mehiläisten kadottua.

Tarinoita tietenkin sitovat yhteen mehiläiset, joiden katoaminen on yksi maailman suurista uhkakuvista. Kirjan yhteennitovaa sävyä ei lukiessa kuitenkaan helposti erota. Onko kyseessä ravisteleva puheenvuoro ympäristöstä, kokoelma kertomuksia ihmissuhteista vai jonkinlainen läpileikkaus eri aikakausista? Ehkä se on vähän näistä kaikkea mutta samalla ei oikein kunnolla mitään.

Kirjakauppiaat ovat valinneet Mehiläisten historian viime vuonna Norjan parhaaksi kaunokirjalliseksi teokseksi. Tavallaan ymmärrän, miksi kirja on juuri kirjakauppaiden mieleen. Se on sujuvaa luettavaa, joka tarjoaa varmasti jokaiselle jotakin. Sitä on helppo suositella, eikä se luultavasti jaa voimakkaasti mielipiteitä. Kaikessa kunnianhimossaan se jäi itselleni kuitenkin vaisuksi lukukokemukseksi.

 

Maja Lunde: Mehiläisten historia (Bienes historie)

Suomennos Katariina Huttunen

Tammi 2016

431 sivua

Saatu töiden kautta

Helmet-lukuhaaste 2016, 6. kirjastosta kertova kirja

Share

Kommentit

Toimitus
Toimitus

Itsekään en ole vielä kirjaa lukenut, ja kaikki arviot siitä ovat olleet hyvin ristiriitaisia. Silti se kutkuttelee jollain tasolla.. Nähtäväksi jää, tartunko.

Laitoin sinulle muuten sähköpostia liittyen Lilyn Lukupiiriin, käyhän vilkaisemassa ;) -Anne

Taina – Maaginen realismi

En tiedä olisinko itsekään tarttunut tähän, jos kirja ei olisi ollut eräässä lukupiirissä luettavana. Vaikken kauheasti pitänyt, niin ei toisaalta harmita, että siihen tuli muutama tunti elämästäni käytettyä. Kyllä sen ihan lukaisee.

Huomasin mailin. Aikamoista! :)

Kommentoi

Ladataan...