Nuoret masentuneet naiset

 

Kaivoin pitkästä aikaa kirjahyllystä Sylvia Plathin Lasikellon alla -romaanin. Olen lukenut sen lukemattomia kertoja, ensimmäisen kerran joko lukiossa tai yliopiston ensimmäisinä vuosina. Joskus noin 19-vuotiaana olen elänyt Sylvia Plath -kautta, jonka aikana luin häneltä kaiken minkä sain käsiini. Lasikellon alla on kuitenkin erityinen tapaus, koska se on Sylvia Plathin ainoa romaani.

Tällä kertaa kirjan pariin innosti se, että Lasikellon alla päätyy lähivuosina uudestaan valkokankaalle. Elokuvan ohjaa Kirsten Dunst, joka on aiemmin ohjannut vain muutaman lyhytelokuvan. Uskon, että Dunst tulee tekemään tarinan kanssa hyvää työtä, koska Virgin Suicides, Melancolia, Eternal Sunshine of the Spotless Mind...

Elokuvan päärooliin on valittu Dakota Fanning, mutta muista näyttelijöistä ei vielä ole tietoa. Kirsten Dunst ja Dakota Fanning voivat olla oikein hyvä työpari tulkitsemaan nuoruuden ahdistusta ja masennusta, koska myös Fanning vaikuttaa minusta omalla tavallaan melankoliselta sielulta. Ehkä tarvitaan surumielinen ihminen ymmärtämään toista surumielistä.

Jos Lasikellon alla ei ole tuttu, niin siinä nuori Ester Greenwood lähtee kesätoimittajaksi New Yorkiin. Vaikka kesä New Yorkissa on monen tytön unelma, Ester suhtautuu työhönsä välinpitämättömästi ja osoittaa merkkejä masennuksesta. Kesän aikana hänen mielenterveytensä heikkenee entisestään. Hän muun muassa kärsii unettomuudesta ja yrittää itsemurhaa.

Lasikellon alla -romaaniin perustuva elokuva ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1979. Siinä päähenkilöä esitti Marilyn Hassett, jonka masennuksen kuvauksessa oli jotain kummallista. Olen nähnyt elokuvasta vain pätkiä, mutta New York Timesin elokuva-arvostelun mukaan Hasset vaikuttaa siinä "hysteerisimmilläänkin cheerleaderilta, jonka joukkue on hävinnyt ison pelin".

Katsokaapa vaikka tämä pätkä ja sanokaa vakuuttaako.

 

Share

Kommentit

Nica
Klassikko viikossa

Masennushan ei ole piirre joka näkyy ulospäin. Masentuneilla on hyviä ja huonoja päiviä. Muistan kun mut oli diagnosoitu masentuneeks ja mua ohjattiin hakemaan kela-korvausta, psykiatri sanoi naljaillen kelan käytännöille, et on tunnettu fakta et niitten virkailijoille pitää sit mennä "esittämään masentunutta" eikä saa sitten ainakaan hymyillä.

Mutta joo, odotan elokuvaa! Mulla on pitkä ja intensiivinen Plath-suhde.

Samaa olin tulossa kommentoimaan. Masennus ei välttämättä näy ulospäin.

Taina – Maaginen realismi

Aah, voi apua Kelan kanssa! :/

Olette hyvin oikeassa. Sairaus ilmenee jokaisella omalla tavallaan.

Kiti
Katso tarkemmin

Täytyypä laittaa kesän lukulistalle. Ja tuleva elokuva vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta!

Taina – Maaginen realismi

Suosittelen lämpimästi!

Leffa vähän jännittää sellaisella hyvällä tavalla. Toivottavasti tekevät kirjalle oikeutta. :)

Looking for...

Oma masennukseni ei näkynyt ulospäin juuri koskaan ja se teki toipumisesta vielä vaikeampaa, koska toisinaan minua ei edes uskottu. Masentuneen stereotypia ei vain sovi minuun ja sisäinen suorittajani teki siitä entistä vaikeampaa. 

Minusta on tärkeää, että masennuksesta puhutaan sekä annetaan erilaisia kuvia, jotta diaknoosin saaneet eivät nikottele vastaan vain koska eivät sovi muottiin. Avun saaminenkin olisi silloin paljon helpompaa. 

Laitan ehdottomasti omalle lukulistalleni.

Taina – Maaginen realismi

Onneksi masennuksesta nykyään puhutaan, eikä sairastuminen enää tunnu olevan suuri tabu. Kun ihmiset kertovat omia tarinoitaan, erilaisten ihmisen on helpompi löytää samaistumiskohteita.

Sylvia Plath on omassa traagisuudessan ollut varmasti samaistumiskohde monille masennuksen kanssa kamppailleille, ja osittain sen takia hän oli minulle aikanaan niin tärkeä kirjoittaja. Lasikellon alla on tultu luettua monituisia kertoja, mutten ole varma halusinko lukea sitä enää kokonaisuudessaan, koska se kuuluu selkeästi johonkin menneeseen elämänvaiheeseen. Selailla sitä kyllä voin ja leffan käyn ehdottomasti katsomassa. :)

Kommentoi