Samuel Bjørk: Yölintu

Ladataan...

 

Olen viime aikoina aloittanut vaikka kuinka monta kirjaa, mutta kaikki ovat jääneet kesken. Jotenkin lukeminen on tuntunut tahmaiselta, eikä varsinkaan perinteinen kauno ole oikein maistunut. Keväinen levottomuus on kaiketi iskenyt, koska paikoillaan pysyminen ja kirjaan keskittyminen on tuntunut vaihteeksi vaikealta.

Pääsiäisviikonloppuna tartuin norjalaisen Samuel Bjørkin uutuusdekkariin Yölintuun. Sain kirjan pian sen ilmestymisen jälkeen kirjaston varausjonosta, koska olin varannut sen jo ennen joulua. Aloin odottaa sen ilmestymistä jo luettuani viime keväänä Mia Kruger -sarjan ensimmäisen osan Minä matkustan yksin. Koska kakkososan eräpäivä lähestyi, se oli luettava nyt tai koskaan.

Kiitän Samuel Bjørkia siitä, että sain muutamassa päivässä koko kirjan luettua. Kun oli lukenut muutamat ensimmäiset sivut, loput oli ahmittava nopeasti, koska Bjørk rakentaa kirjaansa jännitystä kuin tiiviisti leikatussa tv-sarjassa. Uusia käänteitä tulee nopealla tempolla, ja tapahtumat ovat niin raakoja ja omituisia, että pelkkä eriskummallisuus kantaa yllättävän pitkälle.

Yölintu jatkaa siitä, mihin Minä matkustan yksin jäi, mutta kärryille pääsee mainiosti, vaikka ei olisi lukenut ensimmäistä kirjaa. Poliisit Mia Kruger ja Holger Munch ovat edelleen kehissä, ja tällä kertaa kaksikko joutuu tutkimaan uutta murhaa. Metsästä löytyy nuoren naisen ruumis, joka on aseteltu pentagrammin sisään, ja vierestä löytyy pöllön höyheniä. Jäljet johtavat läheiseen ongelmanuorten sijaiskotiin.

Yölintu on lajityypilleen erittäin uskollinen, eikä siinä oikeastaan ole mitään sellaista, mitä ei voisi lukea jostain muusta pohjoismaalaisesta dekkarista. Dekkarikliseet eivät lukiessa kuitenkaan häiritse, vaan Samuel Bjørk saa epäuskottavalta tuntuvan asetelmansa toimimaan uskottavasti. On raaka murha, lintufetissi ja ongelmaisia poliiseja - ja näistä aineksista saadaan oikein mainio dekkarisoppa keitetyksi.

Toivottavasti Mia Kruger -sarjasta tulee oikein pitkä. Lukisin mielelläni aina keväisin yhden uuden osan tätä raakaa ja kummallista dekkarikeitosta. Lähettelen täältä Bjørkille terveisiä, että pidähän kirjoitustahtia yllä!

 

Samuel Bjørk: Yölintu (Uglen)

Suomennos Päivi Kivelä

Otava 2017

398 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2017, 7. salanimellä tai kirjailijanimellä kirjoitettu kirja

 

Lue myös

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin

Erik Axl Sund: Varistyttö

Kati Hiekkapelto: Tumma

Share

Kommentit

Suttastiina

Tykkäsin kovasti tuosta Minä matkustan yksin -kirjasta ja tämä Mia Krugerista lisää kertova kirja on tervetullut lukupinoon!

Jostain syystä myös minulla on ollut nahkeaa ja takkuista lukemisen kanssa.

Mutta.

Eilen aloitin Etelä-Afrikkalaisen Lauren Beukesin  Zoocity, eläinten valtakunta teoksen ja olen hykerryttävän onnellisesti sekaisin kirjasta!
Olen aiemmin lukenut Beukesin Säkenöivät tytöt ja myös se heitti mielen uusille urille.
 

Taina – Maaginen realismi

Jos pidit Minä matkustan yksin -kirjasta, niin Yölintu uppoaa varmasti. Se on tunnelmaltaan hyvin samanlainen, ja tutut tyypit ovat uuden murhan kimpussa. Vaikka kakkososa olisi voinut olla lopahdus verrattuna ykköseen, niin tällä kertaa kakkonen kantoi mainiosti.

Kiitos Zoocity-vinkistä! Kaikki lukujumin avaajat tulevat täällä tarpeeseen. :D

Kommentoi

Ladataan...