Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Ladataan...

 

Tulin jokin aika sitten ostaneeksi muutamalla eurolla Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu -pokkarin, ja olen viime viikkoina lueskellut sitä muun muassa Espoon Ikean kahvilassa. Siinä lasten juostessa ympäriinsä ja väsyneiden vanhempien kantaessa lihapullia pöytiin, oli hyvä uppoutua johonkin tyystin toisenlaiseen. Maa on syntinen laulu otti minusta voimakkaan otteen ja repi mukaansa pohjoiseen jopa siitä keskeltä hälyistä Ikean kahvilaa.

Timo K. Mukan esikoisteos piirtää kuvan pohjoisesta kylästä, joka elää karusta luonnosta ja käy kirjan aikana läpi yhden vuodenkierron. Kirjan päähenkilö Martta Mäkelä elää perheensä tuvassa. Kylän miehet ovat kovia juomaan ja naimaan, ja Martakin saa osansa suorasukaisista ehdotuksista ja suoranaisista kähminnöistä. Samaan aikaan yhteisö elää voimakasta herätyksen aikaa. Ihmiset käyvät seuroissa veisaamassa virsiä, ja usko Kristuksen pelastustyöhön on vankkaa. Sanojen ja tekojen ristiriita on selkeä kuin pohjoinen kesäyö.

 

 

Timo K. Mukan esikoisteos aiheutti ilmestyessään porua, koska se kuvasi yhteisöä siloittelemattomasti. Tästä mieleeni palasi äskettäin lukemani toinen aikansa kohukirja Hannu Salaman Juhannustanssit. Kirjoille on yhteistä esiaviollisen seksin kuvaus, mutta niiden henki on varsin erilainen. Maa on syntinen laulu on kirja pohjoisesta ja maaseudusta, kun Juhannustanssit kertoo etelästä ja kaupungista. Maa on syntinen laulu kuvaa monen ikäisiä, kun Juhannustanssit on ennen kaikkea kirja nuorista, jotka harrastavat juhannusyönä kertaluontoista sekoilua.

Olin itsekin siitä jopa hiukan yllättynyt, mutta Timo K. Mukan tapa kirjoittaa teki minuun suuren vaikutuksen. Tarkka luontokuvaus yhdistyy taitavaan murteella kirjoitettuun dialogiin. Vaikka kirjassa kuvataan epämiellyttäviä asioita, mitään ei minusta vedetä tarpeettomasti yli. Väkevät sanat piirävät tarkkoja ääriviivoja erään yhteisön elämälle. Pintaan nousi kiitollisuus siitä, että sain lukea ja kokea pienen palan menneen pohjoisen yhteisön elämää. Maa on syntinen laulu ei todella syyttä ole kotimaisen kirjallisuuden klassikko.

 

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Gummerus 2014 (1964)

229 sivua

Omasta kirjahyllystä

Helmet-lukuhaaste 2016, 9. sinulle vieraalla kielellä tai murteella kirjoitettu kirja

Share

Kommentit

Lukumato (Ei varmistettu) http://klassikkojenlumoissa.blogspot.fi//

Maa on syntinen laulu on teos, joka jätti minuun lähtemättömän jäljen ja jonka ansiosta löysin Mukan tuotannon, joka on kokonaisuudessaan minulle tärkeä, ja onneksi vielä joitakin teoksia on lukemattakin. Hienoa, että tartuit siihen.

Hannu Salaman Juhannustanssitkin on luettu, mutta se ei onnistunut innostamaan. Mukan runollinen kauniin runollinen kieli yhdistettynä karuuteen on sitä jotakin. Mukka edustaa minulle kirjallisuutta isolla k:lla.

Taina – Maaginen realismi

Minuunkin Maa on syntinen laulu teki suuremman vaikutuksen kuin Juhannustanssit. Se kasvoi suuremmaksi tarinaksi, ja luonnon kuvaus nyt vaan oli upean jylhää.

Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Timo K. Mukalta. Kiinnostus kyllä heräsi lukea enemmänkin!

Jonna / Kirjakaapin avain (Ei varmistettu) https://kirjakaapinavain.blogspot.fi/

Minä luin tämän edelliseen klassikkohaasteeseen enkä oikein vakuuttunut. Itse asiassa pidin tätä todella omituisena teoksena ja erityisesti päähenkilö Martan käytös kummastutti monessa kohdassa. Luontokuvaus, joka mielestäni oli hyvää, ei riittänyt peittoamaan henkilöhahmojen outoutta ja sitä kammottavaa tapaa, jolla Mukka kuvasi esimerkiksi porojen kohtelua. Vieläkin inhottaa, kun muistan kyseisen kohdan kirjasta. Maa on syntinen laulu ei siis tosiaan ollut minun kirjani.

Taina – Maaginen realismi

Martta kieltämättä toimi monessa kohtaa erilailla kuin mitä olisin vaikka itse toiminut samassa tilanteessa. Esimerkiksi siitä avantoon hukkumisesta en olisi pystynyt vaikenemaan. Toisaalta on ehkä vähän vaikeakin ymmärtää, miten olosuhteet ovat voineet silloin olla erilaisia kuin nykyään. Harvemmin sitä itselle tulee vastaan sellaista jengiä kuin tuossa kirjassa. :p

Kirjan takakannessa muistaakseni luki, että sitä pidetään ristiriitaisena teoksena. Ehkä se tosiaan jakaa mielipiteitä voimakkasti. Onhan se hyvin omalaatuinen kaikinpuolin.

Kommentoi

Ladataan...