William Shakespeare: Kesäyön uni

 

Vierailusta Suomenlinnan kesäteatteriin on tullut minulle jo sellainen kesäperinne, että meinisin sinne, vaikka näytelmä ei kovin paljon ensi kuulemalta kiinnostaisi. Onneksi tänä vuonna ohjelmistossa on Shakespearen Kesäyön uni, joka lähtökohtaisesti vähän kiinnostaakin. Siispä liput hankittiin jo toukokuussa, ja kavereiden kanssa lastauduttiin Suomenlinnan lauttaan. Teatteria kohti kävellessä tulee aina mukavan kesäinen olo, vaikka vettä tulisi kuin saavista.

Kesäyön unessa ateenalainen ylimyspariskunta suunnittelee häitään, joihin on jälkellä enää muutamia päiviä ja öitä. Samalla teatteriseurue valmistelee häissä esitettävää näytelmää, ja nuoriso yrittää selvitellä monimutkaisia rakkauskuvioitaan. Metsän hämärässä elävillä keijukaisillakin on omat sotkunsa siivottavana. Näytelmän kuluessa kaikki tarinalinjat sekoittuvat, ja alun sotkut menevät vain enemmän sotkuun, kun kuvioihin puuttuu keijukuninkaan apulainen Puck. Taioillaan hän saa lemmenasiat taas uudelle tolalle.

Kesäyön uni on Shakespearen kreisikomedia, jossa riittää kohellusta ja kaistapäisiä tilanteita. Tipuin kärryiltä näytelmän kuluessa useammin kuin kerran, koska en saanut koko ajan selvää dialogista. En antanut sen kuitenkaan häiritä itseäni, vaan nautiskelin näytelmästä visuaalisesti. Puvustus ja lavastus olivat näyttäviä ja sopivat esitykseen hienosti. Suomenlinnan kesäteatteriin on melkein joka vuosi saatu loihdittua upeita lavastuksia, vaikka tila asettaa niille varmasti rajoitteensa.

 

 

Luin jälkikäteen näytelmän vielä kirjanakin. Kun uskaltauduin vuoden vaihteessa lukemaan Macbethin, rohkaistuin Shakespearen suhteen toistamiseekin. Shakespearen näytelmiä lukaiseen oikeastaan oikeastaan aika vikkelästi, ja Macbeth oli elämyksenä hieno. Se on tietenkin jylhä tragedia, kun Kesäyön uni on jotain ihan muuta. Lukukokemuksena Kesäyön uni ei minulle noussut aivan Macbethin tasolle, mutta näytelmien vertaileminen on vaikeaa, koska ne ovat niin erilaisia.

Huomasin lukiessani, että jos tipuin näytelmää katsoessani kärryiltä, niin sama kokemus toistui lukiessakin. Näytelmässä juonenkäänteet ovat melko pikaisia eikä niitä juuri pohjusteta. Jos ei ratkaisevalla hetkellä satu keskittymään riittävästi, seuraavalla sivulla tuleekin yllättäen vastaan aasipäinen mies. Tällekin käänteelle olisi kyllä tarjottu jokin selitys, jos olisi itse vaan malttanut lukea huolellisemmin. Siitä ei lienee voi syyttää Shakespearea, vaan vika on lukijassa itsessään.

Kesäyön unesta on tehty suomalaissa teattereissa yli neljäkymmentä versiota, ja en yhtään ihmettele, että klassinen komedia on kiinnostanut monia teattereita. Siinä saa sekä esittää klassikkoa että irrotella mukavasti. Ryhmäteatterin Kesäyön uni pyörii Suomenlinnan kesäteatterissa vielä pari viikkoa, joten sinnekin ehtii vielä, jos hommaa lippunsa pikaisesti.

 

William Shakespeare: Juhannusyön uni (A Midsummer Night's Dream)

Suomennos Matti Rossi

WSOY 2005

135 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2016, 12. näytelmä

 

Kuvat: Tanja Ahola / Ryhmäteatteri

Share

Kommentoi