Ladataan...

Uusi vuosi, uusi kirjavuosi. On vuoden paras aika tutkia kustantamoiden kevään katalogeja ja ihmetellä tulevia uutuuksia. Runsaaltahan ne taas näyttävät, mutta kevääksi ei näytä ajoittuvan moniakaan suurten kotimaisten nimien uutuuksia. Ehkä ne ovat sitten syksyllä vasta luvassa, koska no, joulumyynti. Muutamia kiinnostavia esikoisia on kyllä tulossa ja sitten se hermoja riipivä juhaitkonen.

 

Kotimainen kaunokirjallisuus

 

1. Otto Lehtinen: Wurlitzer (Gummerus)

Otto Lehtisen Wurlizer on kiinnostavalta vaikuttava esikoisromaani seksuaalisuudesta ja monikasvoisesta rakkaudesta. Se kertoo neljästä ihmisestä ja yhdestä haurasluisesta tiikeristä vuosituhannen alun Helsingissä.

2. Tiina Raevaara: Korppinaiset (Like)

Johannekselle on selvinnyt, että hänen rakastettunsa Aalo, jonka hän luuli surmanneensa kuusi vuotta aiemmin, onkin elossa. Hän etsii Aalon käsiinsä voittaakseen rakastettunsa takaisin. Kustantaja lupaa, että Korppinaiset on kauhuromantiikan perintöä hyödyntävä rikosromaani.

3. Juha Itkonen: Palatkaa perhoset (Otava)

Palatkaa perhoset lähinnä pelottaa ja paljon, koska rakastin kirjaa Anna minun rakastaa enemmän. Tämä on sen jatko-osa, joka kertoo samoista hahmoista kymmenen vuotta myöhemmin. Ehkä Itkonen voi myös yllättää postiivisesti? Voihan, voihan please?

 

Käännetty kaunokirjallisuus

 

4. Sadie Jones: Kotiinpaluu (Otava)

Viime vuonna suomennoksena ilmestynyt Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta oli jo kirjailijan neljäs romaani mutta vasta ensimmäinen häneltä suomennettu teos. Nyt Otava jatkaa julkaisemalla hänen esikoisensa suomennoksen.

5. Milena Busquets: Tämäkin menee ohi (Otava)

Espanjalaisen Milena Busquetsin esikoinen  kiinnostaa. Tämäkin menee ohi menestyi viime vuonna Espanjan myyntilistoilla, ja sen käännösoikeudet on myyty 28 maahan. Kirja kertoo neljäkymppisestä naisesta joka samaan aikaan suree kuollutta äitiään ja viettää kesäisiä päiviä ja öitä lastensa, kahden ex-miehensä, ystäviensä ja rakastajansa kanssa.

6. Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen (Tammi)

Tammen Keltainen kirjasto -sarjassa ilmestyvät kirjat katson aina tarkkaan läpi. Ilolla tervehdin sitä, kuinka viime vuoden maaliskuussa ilmestynyt Kazuo Ishiguron romaani tulee saataville suomeksi. Ishiguron edellinen romaani oli kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Ole aina kanssani. Kirja sijoittuu Ison-Britannian esihistoriaan, joten varmasti jännittävä lukukokemus on luvassa.

 

 

7. Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon (Tammi)

Luen parhaillaan Toni Morrisonin klassikkoa Minun kansani, minun rakkaani. Hänen uutukaisensakin menee varmasti pian lukulistalle. Luoja lasta auttakoon sijoittuu nykyaikaan ja kertoo äidistä, lapsesta ja siitä, kuinka lapsuuden traumat siirtyvät aikuisuuteen.

8. Joakim Zander: Lähiö (Tammi)

Nordic Noir, pohoismainen rikosromaani, on vakiinnuttanut paikkansa myyntilistojen kärjessä. Joakim Zanderin esikoinen Uimari ilmestyi pari vuotta sitten, ja itseäni kiinnostaisi hänen toinen romaaniinsa Lähiö - ei vähiten sen ajankohtaisten teemojen vuoksi. Kirja kertoo terrorismista, Ruotsin lähiöistä ja kaiken takana vaikuttavasta rahasta.

9. Sei Shonagon: Tyynynaluskirja (Teos)

Teokselta on lupa odottaa tämän tyyppisiä kulttuuritekoja. Tyynynaluskirja on noin tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen Sei Shonagonin teos, joka koostuu sanoilla leikittelevistä luetteloista, pohdinnoista ja runoista. Kirja on yksi japanilaisen kirjallisuuden merkittävimmistä teoksista, mutta suomalaisille se on ehkä tutuin Mia Kankimäen kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

 

Tietokirjallisuus

 

10. Joris Luyendijk: Rahan ruhtinaat (Atena)

Alankomaalainen journalisti Joris Luyendijk ei tiennyt juuri mitään rahoitusmaailmasta ryhtyessään tutkimaan rahan liikkeitä. Kahden vuoden aikana hän haastatteli yli 200 Lontoon pankkiiria. Sinnikkään työn tuloksena ovet sisäpiireihin alkoivat avautua ja haastateltavat uskoivat hänelle asioita jopa työpaikkansa menettämisen uhalla. Talous on kiehtova aihe, joten tämän lukemista en malta odottaa.

11. Maria Manner ja Teuvo Teivainen: Brasilia - Vaurauden hinta (Siltala)

Maria Manner on Helsingin Sanomien entinen Brasilian kirjeenvaihtaja, jonka kokemuksista on nyt syntynyt tietokirja Brasilian noususta ja uhosta. Pitkään Brasilia tunnettiin Euroopassa lähinnä köyhyydestä ja karnevaaleista, mutta nouseva talous on sittemmin näyttänyt uudet kasvonsa. Vaurastuminen ei kuitenkaan ole tullut ilman siihen liittyviä kasvukipuja.

12. Jens Andersen: Tämä päivä, yksi elämä - Astrid Lindgren (WSOY)

En tiedä mitään siitä, minkälainen ihminen Astrid Lindgren on ollut. Jens Andersenin elämänkerta voisi tuoda siihen valaistusta. Kustantajan kuvauksen mukaan Lindgren on ainakin tullut nuorena raskaaksi varatulle miehelle ja aiheuttanut sillä skandaalin. Alun perin Tanskassa ilmestynyttä elämänkertaa on kehuttu sekä ilmestymismaassaan että Ruotsissa. Helsingin Sanomat on ylistänyt sitä jo ennakkoon.

 

Kuvat: Gummerus, Like, Otava, Tammi, Teos, Atena, Siltala ja WSOY

Ladataan...

Ladataan...

 

Puolet Suomesta on varmaan ehtinyt Metsäjätin lukemaan tai näkemään sen näyttämösovituksena jossain maamme monista laitosteattereista. Itse tartuin siihen vasta näin joululomalla ystäväni suositeltua sitä. Hän vinkkasi kirjasta pohdittuani kahvikupin äärellä sitä, kuinka kummallista on olla kotoisin teollisuuspaikkakunnalta ja päätyä johonkin toisenlaiseen maailmaan. Tavallaan kokisin olevani todempi itseni, jos asuisin vielä syntymäpaikkakunnallani ja olisin töissä jossain huonekalutehtaassa. Sellaista se siellä monille on, ja se tuntuu miljoona kertaa todellisemmalta kuin yhdetkään kustantamon kokkarit.

Metsäjätin päähenkilö Pasi on tehnyt kotipaikkakunnaltaan suureen Helsinkiin samanlaisen luokkaretken kuin moni muukin suomalainen. Vielä usempi on kuitenkin jäänyt sinne mistä oltiin kotoisin. Pasi on pyristellyt tiensä "kauppikseen" (siis kauppakorkeaan, ei kauppaopistoon, kuten kirjassa huomautetaan) ja päässyt töihin Metsäjätin pääkonttoriin kehityspäälliköksi, moni lapsuudenystävä on joko päätynyt töihin Metsäjätin Törmälän tehtaalle tai päättänyt päivänsä. Kirja alkaa, kun Pasille annetaan tehtävä mennä Törmälään ja hioa tehtaan tuottavuus kuntoon. Sitten sitä virtaviivaistetaan, eikä irtisanomisilta tietenkään vältytä.

Metsäjätti on jaettu neljään osaan, neljään kvartaaliin. Vuorotellen luvuissa ovat äänessä Pasi ja hänen Törmälän tehtaan liimapuristimella työskentelevä lapsuudenystävänsä Janne. Rakenne oli erittäin hallittu, ja kvarttaalijako toimi hyvin. Kuitenkin kahden henkilön siisti vuorottelu tuntui ainakin ajoittain vähän puuduttavalta. Ehkä pieni variointi olisi tehnyt terää, ehkä ei. Puolensa puolensa. Yleensä kyllä arvostan yli kaiken siistiä rakennetta, koska sitä tuppaa näkemään niin kovin harvoin.

Vahvimmillaan Miika Nousiainen on luokkaerojen kuvauksessa. Pasin suomenruotsalainen vaimo miettii, kuinka Eames-tuolit sopivat sisustukseen, kun Törmälän kaverit istuvat paikkakunnan kuppilassa Vanhassa Mestarissa, jossa tarjolla on vain yhtä olutlaatua. Nousiainen on samaan sekä aikaan pirullisen hauska että pelottavan traaginen: Mestarissa oli kerran olutfestivaalit, mutta silloinkin tarjolla oli vain yhtä olutlaatua. Fiksuimmat huomasivat, ettei homma oikein mikään olutfestivaali sitten ollut.

Kun Pasi oli lähtenyt opiskelemaan, Janne oli kerran tullut kylään Helsinkiin.

Sitten Pasi vaahtosi asioista, joista en ymmärtänyt mitään. Se puhui rahoituksesta ja markkinoinnista. Harkitsi opiskelevansa myös viestintää. Sanoi, että koulussa voi tehdä minkä lie IBA:n. Siihen sisältyisi vaihtojakso esimerkiksi Strasbourgissa. Pasi puhui ja minä kuuntelin. Ihmettelin, miten se oli ehtinyt. Miten voi törmäläläisestä tulla vuodessa ihminen, joka näkee uhkien sijaan mahdollisuuksia? Lähti vuosi sitten ja nyt jo puhuu Strasbourgista. Suuri osa törmäläläisistä ei pääse tuossa ajassa ajatusten tasolla edes Lahteen.

Lukukokemuksena Metsäjätti on varmasti ollut hyvää terapiaa Suomen kansalle. Ainoa asia, joka siinä itseäni jäi lopulta harmittamaan, oli naishahmojen ohuus. On Pasin rahoitusfirmassa työskentelevä vaimo ja sivumaininnoiksi jääviä Törmälän daameja, jotka esitetään lähinnä uhreina. He synnyttävät lapsia ja ottavat vastaan miestensä iskut, kun känniset äijät tulevat Vanhasta Mestarista yöllä kotiin. Tehtaalla ei juuri tunnu olevan naisia töissä, joten kysymysmerkiksi jää, työllistääkö lähikauppa kaikki naiset vai ovatko he kotona hoitamassa lapsia.

Tästä huolimatta, tykkäsin. Viimeisillä sivuilla nousi jopa kyyneleet silmiin.

 

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Otava 2011

260 sivua

Lainattu kirjastosta

Ladataan...

 

Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla, että kirjamyynti on yllättäen lähtenyt nousuun. Samanlaista kehitystä on kuulemma nähty ympäri maailmaa, ja kasvua on tullut nimenomaan painetuista kirjoista. Esimerkiksi britannialainen kirjakauppajätti Waterstones on ilmoittanut poistavansa myynnistä Kindle-laitteet vapauttaakseen hyllytilaa paremmin myyville paperikirjoille.

Suomessa kirjakauppaliiton toiminnanjohtaja Katriina Jaakkola arvioi, että viime vuoden kirjamyynnin määrä tullaan tänä vuonna ylittämään. Syynä tähän on pitkälti maassa hyvin sujunut joulumyynti. Jakkolan mukaan joulumarkkinoilla ole tänä vuonna trendikkäitä härpäkkeitä vaan perinteiset lahjat vetoavat. Ei siis uutta aktiivisuusranneketta tai piikkimattoa.

Kirjamyyjän joulu on todellakin joulu, sillä neljäkymmentä prosenttia vuoden kirjamyynnistä kilahtaa kassaan isänpäivän ja joulun välisenä aikana. (Nyt puhutaan tietenkin vain kaunokirjallisuudesta, esimerkiksi oppikirjojen myynti noudattaa ihan omaa logiikkaansa.)

 

 

Meilläkin on pari kirjaa sujahtanut pakettiin. Poikaystävän kummilapselle lähti joulun lastenkirjallisuuden hitti Tatun ja Patun ihmeellinen joulu, jonka kuvat näyttivät houkuttelevilta. Veljelleni ja hänen tyttöystävälleen paketoin aikuisten värityskirjan. Vanhempiani päätin taas lahjoa tukemalla kituvia lehtitaloja tilaamalla heille puoleksi vuodeksi omat aikakauslehtensä.

Itsekin olen yhtä kirjaa toivonut joululahjaksi. Jos olen ollut riittävän kiltti, saatan saada jonkun kasvisruokakirjan. Ruokakirjojen omistaminen on varsin hyödyllistä, kaunoni taas yleensä mieluummin lainaan kirjastosta. Kun kirjaston kaltainen mahtava verovaroin kustannettu palvelu on olemassa, niin pitäähän sitä käyttää. Siinä on meistä jokaiselle lahjaa ihan koko vuodeksi.

Pages