Ladataan...

 

 

On alkanut se synkempi syys. Ilta hämärtyy jo seitsemän jälkeen ja koko ajan aina vain aikaisemmin, kunnes elämme keskitalven säkkipimeässä yössä. Alkusyksy vielä menettelee, mutta sen jälkeen alkaa vuosittainen koettelemus, vaellus halki pimeän laakson. Sitä saa seurata sivusta luonnon joka vuotista kuolemaa.

Syksy alkoi yllättävällä puhelulla. Sen jälkeen olen katsellut sairaalasängyn vierellä hengityskoneita, sydänkäyriä, piuhoja ja lääketippoja. Jokainen meistä saa mennä aikanaan, jokin elintoiminto pettää ja kuolintodistukseen kirjoitetaan poismenon syy. Sairaanhoitaja on ojentanut nenäliinoja, mutta hengissä vielä ollaan. Jokin tahtoo elää.

Sairaalakäyntien jälkeen olen vaihtanut vaatteita, jotta saisin osaston tuoksun itsestäni. Sitten olen yrittänyt elää kuin ennenkin. Käydä töissä, osallistua palavereihin, olla itsekseni ihan hiljaa. Kuunnella musiikkia ja lukea romaaneja. Mihinkään kovin vakavaan en jaksa itseäni suunnata, ymmärrän taas hömpän suuren syvyyden.

Sanotaan, ettei elämää voi suunnitella. Mutta harvoin kuolemakaan tulee kuten toivotaan.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Johannes Ekholmin esikoisromaanista Rakkaus niinku tulee mieleen Radioheadin 2000-luvun vaihteessa tekemät levyt. Ahdistaa, ahdistaa saatanasti. Juokset, juokset nopeammin, mutta huomaat yhä olevasi samalla paikalla. Yrität rahoittua, mutta ei, tämä uni ei vain mene pois. Et herää paremmassa paikassa, vaan tämä todella on elämääsi. Voisi ehkä naurattaa jos ei itkettäisi.

Rakkaus niinku on puhdasveristä metaa, jossa kolmekymppinen työtön toimittaja Joona kirjoittaa romaania. Kustantamo on pyytänyt häntä kirjoittamaan, joten kustannussopimus on selvyys jo ennen yhtään lausetta paperilla. Hän päättää tehdä romaaninsa nauhoittamalla muiden kanssa käymiään keskusteluja ja kirjaamalla ylös viestiketjuja. Hän ryhtyy eräänlaiseksi Kallion Lönnrotiksi, joka istuu Mascotissa juomassa Jaffaa ja äänittämässä kavereidensa keskusteluja.

tavallaan ajattelen että se voi
olla sellast nykyaikaista 
tarinan keräilyä, niinku lönnrot aikanaa, sillee kerää
jotain kansantarustoa,
ja koska tää aika on fucked up, nii
siit väistämättä tulis varmaa
jonkinlainen tän ”spektaakkelin” kritiikki
tavallaa myös kuva yhteiskunnan
työllistymisestä,
niin narsismi, selfie,
oman kuvan tuottaminen ja ihailu…

 

 

Joona on levoton antisankari, joka on neuroottisuudessaan samaistuttava mutta jonka varmuudella tietää toivottomaksi tapaukseksi. Hän viittailee sujuvasti Hannah Arendtiin ja heittää sivulauseisiin nimiä, kuten esimerkiksi niinku Michel Houellebecq. Vaikka hän on älykäs, postmodernissa ei selvitä pelkällä älykkyydellä. Hän yksinkertaisesti ajattelee liikaa: on liikaa markkinataloutta, epätervettä työelämää, kuluttamista, valtasuhteita ja vastassa pystysuora tiiliseinä, josta ei pääse yli, ali tai lävitse.

Rakkaus niinku on 414 sivua levottomuutta. Jos pitää pilkkusääntöjen noudattamisesta ja oikein käytetyistä isoista kirjaimista, en uskalla suositella sen lukemista. Mutta jos haluaa lukea jotain erilaista omasta ajastamme, kannattaa tämä ehdottomasti ottaa lukulistalleen. Saattaa ärsyttää ja turhauttaa ja ahdistaakin, mutta ainakin se jättää jonkinlaisen jäljen. Sen kanssa pääsee hieman sekopäiselle matkalle, jossa ihastutaan nettituttavuuksiin, kuunnellaan Paperi T:n biisejä ja podetaan kroonistunutta eksistentiaalista kriisiä.

Rakkaus niinku kertoo asioista, jotka ovat kolmekymppiselle helsinkiläiselle tuttuja. Olisi mielenkiintoista hypätä aikakoneeseen, lukea tämä muutaman kymmenen vuoden päästä uudelleen ja tunnustella, mitä tunteita se herättäisi toisesta ajasta käsin. Tulevaisuus antakoon tälle lopullisen tuomionsa, mutta minä ainakin tykkäsin näin syyskuussa herran vuonna 2016.

 

Johannes Ekholm: Rakkaus niinku

Otava 2016

414 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2016, 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani maalla ja kaupungissa" sopiva kirja

Share

Ladataan...

 

Kuolleiden runoilijoiden kerho on sarja, jossa tutustutaan yhteen kuolleeseen runoilijaan kerran kuukaudessa hänen kuolinpäivänään. Syyskuussa vuorossa on Chilen suuruus Pablo Neruda, joka menehtyi 23. syyskuuta 43 vuotta sitten.

 

Kuolema

Pablo Neruda oli sairastellut jo pitkään ja joutui olemaan sairaalassa. Syyskuussa vuonna 1973 lääkäri määräsi hänelle pistoksen, mutta Nerudan mielestä kaikki ei ollut kunnossa. Hän soitti vaimolleen ja kertoi pelkäävänsä, että Chilen diktaattori Augusto Pinochet on määrännyt hänelle annettavaksi kuolettavan ruiskeen. Neruda kuoli kuusi tuntia myöhemmin.

Nerudan kuolinsyytä on puitu oikeudessa viimeksi vuonna 2013. Silloin hänen ruumiinsa kaivettiin ulos haudasta ja siitä etsittiin tutkimuksilla myrkkyjäämiä. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, ja virallinen kuolinsyy on yhä syöpä. Kaikki siihen eivät kuitenkaan koskaan tule uskomaan, ja erilaiset teoriat ovat yhä voimissaan.

 

Elämä

Pablo Neruda oli junatyöläisen ja opettajan lapsi. Hänen äitinsä kuoli muutamia kuukausia hänen syntymänsä jälkeen, ja isä meni myöhemmin uusiin naimisiin. Neruda alkoi kirjoittaa runoja jo kymmenvuotiaana, ja hänen työnsä olivat vaihtelivat surrealismista, historialliseen eepokseen, rakkausrunoihin ja poliittisiin manifesteihin.

Neruda oli oli saavuttanut huomattavaa mainetta runoilijana jo parikymppisenä. Maine ei kuitenkaan tuottanut tuloja. Latinalaisessa Amerikassa on monesti annettu dipolomaatin pestejä runoilijoille, ja taloudellinen ahdinko ajoi hänet ottamaan vastaan konsulin paikan Burmassa. Ensimmäisen pestinsä jälkeen hän työskenteli eri lähetystöissä mutta ryhtyi avoimen poliittiseksi vasta Chilen sisällissodan myötä.

Neruda oli vannoutunut kommunisti, ja pysyi sellaisena elämänsä loppuun saakka. Hän toimi aktiivisesti kommunistisessa puolueessa, ja kun kommunistinen puolue kiellettiin Chilessä, Nerudan piti lähteä maanpakoon. Poliittiset mullistukset jatkuivat toinen toisensa jälkeen, ja 1950-luvun alussa Neruda oli taas tervetullut kotimaahansa.

 

Perintö

Pablo Neruda on siitä harvinainen tapaus, että hän sai nauttia menestyksestä jo elämänsä aikana. Hän oli runoilijana maailmankuullu, ja Nobel-komitea myönsi hänelle kirjallisuuden Nobelin vuonna 1973. Päätös ei kuitenkaan ollut komitealle helppo, sillä osa jäsenistä vastusti voimakkaasti valintaa. He muistivat, kuinka Neruda oli joskus puhunut myönteiseen sävyyn Stalinin hallinnosta.

Neruda on harvinainen myös toisesta syystä: hänen tuotantonsa on poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen. Hän on kirjoittanut lähes kaikesta mahdollisesta, mutta toistuvia aiheita hänen runoissaan ovat muun muassa rakkaus, yksinäisyys ja luontokuvaukset, joissa metsät, meret ja vuoret laskeutuvat karusti maisemaan.

Maa vaikenee pitääkseen salassa
moninaiset nimensä, avaran kielensä,
se vaikenee koska se tekee työtä,
ottaa vastaan ja syntyy:
kaiken mikä kuolee se kahmaisee
kuin nälkäinen vanha eukko:
siihen lahoaa kaikki,
varjotkin,
salamat,
kovat luurangot,
vesi, tuhka,
kaikki sulautuu kasteeseen,
aarniometsän
mustaan tihkuun.
(Katkelma runosta Juurten metsästäjä, suomennos Pentti Saaritsa)

Nerudaa on helppo lukea. Hänen runonsa puhuttelevat, vaikka ei ymmärtäisi mitään Latinalaisesta Amerikasta tai Chilestä tai politiikasta tai kommunismista. Varmasti niitä voisi tulkita poliittisesti ja huomata niissä asioita, jotka ovat syvästi juurtuneet Chilen maaperään, mutta niitä voi lukea myös vain ihmisenä - ja silti saada niistä paljon irti.

 

Aiemmat Kuolleet runoilijat:

William Butler Yeats, 28.1.
Wislawa Szymborska, 1.2.
Anna Ahmatova, 5.3.
Allen Ginsberg, 5.4.
J
. L. Runeberg, 6.5.
Edith Södergran, 24.6.
Eeva-Liisa Manner, 7.7.
William Blake, 12.8.

 

Share

Pages