Ladataan...

 

Kirjoitin tammikuussa vaatekaapin siivouksestani, ja olen jatkanut projektin kimpussa näin helmikuussa. Nyt kun vaatekaappini alkaa olla siisti, pitää miettiä, mitä sinne tulisi hankkia lisää. Tapani mukaan ammensin tukea kirjastosta ja lainasin mukaani bloggari Hannele Lampelan kirjan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta.

Kun tartuin Hannele Lampelan kirjaan, luulin, että tulisin lukemaan kirjan tyylistä ja sen löytämisestä. Varsin pian minulle valkeni, että kirja kertoo yhtä paljon täydellisestä vaatekaapista kuin otsikon jälkiosasta - tuhlaamisesta. Lampela kertoo aiemmin kuluttaneensa kaikki rahansa vaatteisiin, mutta hänellä ei siltikään ollut mitään päälle pantavaa. Hänelle tuli aika laittaa oma talous järjestykseen.

Palkkapäivänä tuhlasin rahaa surutta, mikä johti ihanaan ostohuumaan. Suuntasin aina ensin ostoksille, maksoin laskut vasta sen jälkeen enkä säästänyt rahaa lainkaan. Usein unohdin jo ostosreissullamitä olin ostanut - kaupoista kotiin tultuani oli ihanaa käydä kassit läpi, koska tekemäni ostokset olivat yllätyksiä.

Minulle kirjan antoisinta osaa oli alku, jossa Lampela kirjoittaa vaatekaapin raivaamisesta ja harkitsevaisesta ostamisesta. Kun pian tämän jälkeen aletaan kertoa kulutusluottojen välttämisestä ja tulojen ja menojen laskemisesta, harhaillaan minusta varsinaisen aiheen ohi. Aivan kirjan lopussa on jo smoothie-reseptejä ja vinkkejä hyvinvointiin, jotka eivät oikeastaan liity vaatteisiin tai edes niihin tuhlaamiseen.

Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta sai pohtimaan kirjan ja blogin kirjoittamisen eroja. Hannele Lampelan lavea lifestyle-tyyppinen kirjoittaminen on varmasti blogissa täysin luontevaa. Kirjassa pohjustamattomat siirtymät aiheesta toiseen tuntuvat kuitenkin minusta erikoisilta. Olen oppinut odottamaan kirjoilta eheitä kokonaisuuksia, jotka keskittyvät yhteen tai korkeintaan muutamaan aiheeseen.

Bloggareiden kirjoittamista kirjoista on tullut maailmalla menestyksiä, ja Suomessakin niitä on julkaistu jo kohtuullisen runsaasti. Siirtymä blogimaailmasta kirjoihin käy ehkä helpoiten ruokabloggareilta, koska resepti on resepti julkaistaan se sitten blogissa tai kirjassa. Muille bloggareille kirjan kirjoittaminen saattaa olla astetta vaikeampi tehtävä.

Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta on hyväntuulinen lifestyle-kirja, josta saa varmasti eniten irti, jos odottaa siltä pikemminkin kaverillista tunnelmointia kuin varisinaista uutta tietoa. Kirja on ulkoasultaan kaunis, ja jos itsellä on ollut tapana kuluttaa liiaksi rahaa vaatteisiin, tässä on oiva kirja herättämään uusia ajatuksia aiheesta.

 

Hannele Lampela: Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta

Gummerus 2016

99 sivua

Lainattu kirjastosta

Share

Ladataan...

 

Kävin viikonloppuna katsomassa elokuvissa Silencen. Luin vuosia sitten Shusaku Endon kirjan Vaitiolo, johon uusi Martin Scorsesen elokuva perustuu. On tavallaan sääli, että elokuvaa levitettään englanninkielisellä nimellä, sillä suomenkielinen sana "vaitiolo" kuvaa sen sisältöä paremmin kuin englanninkielinen. On nimenomaan kysymys vaitiolosta eikä hiljaisuudesta.

Shushaku Endon kirja on vaikuttava mutta niin on Scorsesen elokuvakin. Jos tahtoo ymmärtää kristinuskoa, niin tarinan kautta pääsee siihen syvälle. Kaverini, jonka kanssa kävin elokuvissa, sanoin hyvin, että monta kertaa elokuvan aikana tuli tunne, että nyt ollaan kristinuskon ytimessä. Ja sitten tuli seuraava kohtaus, jossa oltiin siinä vielä syvemmällä.

Silence kertoo kahdesta jesuiittapapista, jotka matkustavat 1600-luvun suljettuun Japaniin. Heidän aikomuksenaan on etsiä heidän oppi-isänsä Ferrera, jonka huhutaan luopuneen Japanissa uskostaan, ja samalla palvella paikallisia kristittyjä. Kristinusko on kuitenkin Japanissa kuolemantuomion uhalla kiellettyä, ja vallanpitäjät testaavat ihmisten kristinuskoa laittamalla heidät polkemaan Jeesuksen kuvaa.

 

 

Paikanpäällä jesuiitoille paljastuu, että japanilaiset talonpojat ovat omaksuneet kristinuskon, joka on varsin erilaista verrattuna siihen, mitä jesuiitat ovat oppineet. Osa talonpojista on silti valmiita ryhtymään martyyreiksi, sillä onhan parempi kuolla ja päästä paratiisiin kuin elää kurjuudessa. Paratiisissa ei tarvitse tehdä töitä tai maksaa veroja. Heidän uskonsa on voimakasta mutta tavallaan lapsenomaista.

Sekä romaanin että siihen perustuvan elokuvan varsinainen voima on kuitenkin jesuiittojen epäilyissä. Erityisesti nuori Rodrigues yrittää ymmärtää, miksi Jumala koettelee niin rankasti Japanin kristittyjä, mutta Jumala pysyy visusti vaiti eikä Rodrigues saa vastauksia rukouksiinsa. Mitä pidemmälle elokuvassa mennään, sitä suuremmiksi käyvät epäilyt.

Rodrigues samaistetaan elokuvassa jopa suoraan Jeesukseen. Hän saapuu vihamieliseen maahan palvelemaan ihmisiä, jotka eivät ymmärrä hänen sanomaansa. Hänet kavelletaan vallanpitäjille, ja hän joutuu kärsimään inkvisiittoreiden käsissä. Voimakas loppuratkaisu muuttaa kuitenkin tulkintaa ja jää mietityttämään pitkäksi aikaa.

Harvoin lähemmäs kolmen tunnin elokuvan jälkeen tuntee halua katsoa sitä piakkoin uudelleen, mutta Silence ansaitsisi toisenkin katselukerran. Se ei tyhjene nopeasti. Myös romaani on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa, jos sen onnistuu hankkimaan käsiinsä. SLEY-kirjat ovat julkaisseet suomennoksen 1980-luvulla, ja joistain kirjastoista saattaa vielä löytyä siitä muutamia kappaleita.

Share

Ladataan...

 

Kun on lukenut joltain kirjailijalta muutaman teoksen ja vaikuttunut niistä syvästi, alkaa helposti uskoa, että kyseinen kirjailija ei ole kirjoittanut mitään heikkoa. Silloin kannattaa lukea hänen ensimmäisiä kirjojaan. Jos nekin ovat vaikuttavia, niin silloin tuotanto todella on vahvaa alusta loppuun. Suuri testi on läpäisty.

Tartuin Jonathan Franzenin Alkuvoimiin suurin odotuksin, koska olen vuosien varrella arvostanut ja ihaillut Franzenia. Esimerkiksi Vapaus on huikea romaani. Minulta kesti kuitenkin monta sataa sivua myöntää, että alunperin vuonna 1992 ilmestynyt varhaisteos ei ota tuulta alleen. Koska Franzenia ei voi jättää kesken, pakersin sen kaikesta huolimatta loppuun asti.

Alkuvoimat sijoittuu Bostonin seudulle, jossa Louis työskentelee rupuisella radioasemalla. Samaan aikaan hänen äitinsä perii varakkaalta sukulaiseltaan miljoonien osakepotin alueella sijaitsevasta kemianalan yrityksestä - ja maa alkaa järistä. Osakkeiden arvo uhkaa sulaa, jos tehdas kärsii järistyksessä vahinkoja ja Louisin äidin hermot ovat koetuksella.

Samoihin aikoihin Louis tutustuu nuoreen seismologiin Renéeseen, joka työskentelee paikallisella yliopistolla. Heidän suhteensa muuttuu nopeasti romanttiseksi, mutta samalla René yrittää selvittää alueen kummallisia maanjäristyksiä. Bostonin seudulla ei juuri koskaan järise, ei ainakaan näin voimakkaasti tai usein. Jotain hämärää tapahtumiin tuntuu liittyvän.

Maanjäristykset vain jatkuvat.

Varsinainen ongelma oli nyt lattia, joka liikkui. Renéen kasvoilla vilahti pakokauhua, joka oli puhtaudessaan jotain niin pilapiirrosmaista, että Louis oli nauraa. Sitten ovenkarmin vasen puoli kallistui Louisia kohti ja hän koetti nousta kyykystä kuin aallonharjalle päässyt surffaaja, mutta vasemmanpuoleinen karmi karkasi häneltä ja oikeanpuoleinen karmi taklasi häntä niin kovaa, että hän lensi takapuolelleen. 

Alkuvoimissa on jotain hyvin esikoisromaanimaista, vaikka teos on oikeastaan Jonathan Franzenin toinen eikä ensimmäinen. Siinä on suuria teemoja ja paljon kunnianhimoa. On maanjäristyksiä ja muita dramaattisia käänteitä, mutta itse teoksen sanoma jää etäiseksi, eikä hahmoista oikein saa otetta. Tämä ei tullut samalla tavalla ihon alle kuin jotkut Franzenin myöhemmät teokset.

Jossain haastatteluissa Jonathan Franzen on arvellut, että Alkuvoimien arvoa ei täysin ole ymmärretty tai että se on suotta jätetty vähäiseen arvoon. Franzenille tutut teemat, kuten hyväosaisten elämän tyhjyys, ovat toki läsnä Alkuvoimissakin. Jos haluaa nähdä Franzenin kehitystä kirjailjana, niin se kannattaakin ilman muuta lukea. Jos taas lukea upeaa proosaa, niin aloittaisin hänen myöhemmistä kirjoistaan.

 

Jonathan Franzen: Alkuvoimat (Strong Motion)

Suomennos Raimo Salminen

WSOY 2004 (1992)

484 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2017, 14. valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella

Share

Pages