Ladataan...

 

Huh, tiukkaa kyllä teki!

Pakko ottaa kuohuviinilasillinen urakan kunniaksi.

Sain vuoden 2016 Helmet-lukuhaasteen suoritettua muutamaa päivää ennen uutta vuotta. Huhkiessani loppuun viimeistä haastekohtaa, 1700-luvulla ilmestynyttä kirjaa, ajattelin, että tänä vuonna en enää haasteeseen ryhdy. En kuitenkaan osaa ottaa sitä tarpeeksi löysin rantein vaan yritän ehdoin tahdoin rämpiä haasteen loppuun.

Lukuhaasteen ajatus on mainio: lukea sellaisia kirjoja, joita muuten ei tulisi luetuksi. Omalla kohdallani haasteeksi on noussut se, että luen painotetusti kirjoja, joita en muuten lukisi. Ne kirjat, joita taas muutenkin lukisin, jäävät lukematta. Varsinkin loppuvuodesta moni kirja kiilasi lukujononi ohi vain sillä perusteella, että se sopi johonkin haastekohtaan.

Kun uusi lukuhaaste julkaistiin, aloin silti kokea houkutusta osallstua tänäkin vuonna. Haastekohdat nimittäin vaikuttivat helpommilta kuin vuonna 2016, eikä joukossa ollut kovin montaa hankalan kuuloista kohtaa (tyyliin "kirjassa mukana Pablo Picasso"). Otan siis haasteen jälleen vastaan, mutta tällä kertaa asetan tavoitteekseni neljäkymmentä kirjaa koko haasteen selättämisen sijaan.

Alkavana vuonna tahdon vihdoin lukea lisää ainakin Toni Morrisonia, Chimamanda Ngozi Adachieta, Jonathan Franzenia ja Haruki Murakamia. Lisäksi aion itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi lukea erityisen paljon kotimaisia klassikoita. Kotimaisia uutuuksia olen sen sijaan lukenut viime aikoina niin paljon, että aion hetkeksi jättää ne vähemmälle.

Tästä tulee hieno lukuvuosi, tiedän sen!

- - -

Tässä vielä koko komeudessaan Helmet-lukuhaasteni 2016:
 

1. Ruuasta kertova kirja
Milena Busquets: Tämäkin menee ohi

2. Matkakertomus
Riitta Jalonen: Kirkkaus

3. Kirjassa rakastutaan
Juha Itkonen: Palatkaa perhoset

4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

5. Kannesta voi tehdä kirjanaaman
Mo Yan: Seitsemän elämääni

6. Kirjastosta kertova kirja
Maja Lunde: Mehiläisten historia

7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
Johannes Ekholm: Rakkaus niinku

8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut
Jennifer Egan: Sydäntorni

9. Sinulle vieraalla kielellä tai murteella kirjoitettu kirja
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

10. Aasialaisen kirjailjan kirjoittama kirja
Han Kang: The Vegetarian

 

11. Sarjakuvakirja
Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

12. Näytelmä
William Shakespeare: Kesäyön uni

13. Kirjan nimi on kysymys
Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

14. Historiaa käsittelevä tietokirja
Wendy Lower: Hitlerin raivottaret

15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma
Samuel Björk: Minä matkustan yksin

16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta
George Orwell: Puilla paljailla

17. Kirjassa juhlitaan
 F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

18. Lastenkirja
Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan
Alberto Moravia: Keskipäivän aave

 

21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja
Jane Austen: Uskollinen ystävänne

22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe
Cecilia Samartin: Nora & Alicia

23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja
Patti Smith: M Train

24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja
Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

25. Kirjassa on yli 500 sivua
David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

26. Elämäkerta tai muistelmateos
Kim Gordon: A Girl in a Band

27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
Maaret Kallio & Osmo Kontula: Happy End

29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja
Erik Axl Sund: Varistyttö

30. Viihteellinen kirja
Miika Nousiainen: Juurihoito

 

31. Olympialaisista kertova kirja
Miika Nousiainen: Maaninkavaara

32. Kirjassa on myrsky
Aki Ollikainen: Nälkävuosi

33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

34. Keskustelua kerättänyt kirja
Michel Houellebecq: Alistuminen

35. Kirjassa ollaan avaruudessa
Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti

36. Kokoelma esseitä tai kolumneja
Lena Dunham: Not That Kind of Girl

37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
Jo Nesbö: Verta lumella I

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
Hannu Salama: Juhannustanssit

39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja
Ernest Hemingway: Kirjava satama

40. Eläkeläisen suosittelema kirja
Patjim Satovic: Kissani Jugoslavia

 

41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
Katri Lipson: Detroit

42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
Svetlana Aleksijevits Tsernobylistä nousee rukous

43. Kirjassa mukana Pablo Picasso
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

44. Kirjassa joku kuolee
Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

45. Suomalaisesta  miehestä kertova kirja
Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie

46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
Seita Vuorela: Karikko

47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö

48. Kirjassa on alle 150 sivua
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

49. Vuonna 2016 julkaistu kirja
Otto Lehtinen: Wurlitzer

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Laura Lindstedt: Oneiron

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jää hyvästit, on jo aika vuoden vaihtua!

En jää kaipaamaan vuotta 2016.

Vuosi alkoi lupaavasti, mutta jälkimmäisellä puoliskolla alkoi iskujen jakeleminen: kesäkuussa Brexit, lokakuussa läheisen kuolema, sitten Donald Trump ja olen näin vuoden viimeisenä päivänä olen aikalailla kanveesissa.

Henkilökohtaiseen suruuni on limittynyt huolta maailman suunnasta. Olen saanut elää ikäni maailmassa, jossa on tuntunut olevan toivoa. Tänä vuonna olen alkanut silti miettiä, että ehkä ihmiset eivät opi ihmiskunnan tekemistä virheistä.

Ei silti huonoa jos ei jotain hyvääkin: On ollut ystävien ihania häitä ja hienoja matkoja. Tänä vuonna olen lukenut paljon, ja kirjat ovat antanut suuria elämyksiä myös niillä hetkillä, jolloin en muuten olisi jaksanut. On ilmestynyt paljon uusia, hienoja kirjoja, mutta klassikot eivät suotta ole klassikkoja.

Itselleni vuoden kuusi hienointa lukukokemusta olivat seuraavat:

 

Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani

Toni Morrisonin klassikko Minun kansani, minun rakkaani oli ensimmäinen kirja, josta kirjoitin vuonna 2016. Päällimmäisenä siitä on mielessä säilynyt näkymättömät menneisyyden surut, jotka vaikuttavat ratkaisevalla tavalla päähenkilöihin ja heidän valintoihinsa. Kirjassa orjien jälkeläiset yrittävät jatkaa elämäänsä Yhdysvalloissa.

 

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

Luin ensimmäistä kertaa F. Scott Fitzgeraldin klassikon Kultahatun, josta olin aiemmin nähnyt vain elokuvaversioita. Kirja osoittautui paljon elokuvia voimakkaammaksi. Siinä 1920-luvun lopun hillittömyys on kestämätöntä, ja lähestyvät vaikeat ajat antavat jo viitteitä itsestään. Juodaan kuohuvaa kuitenkin niin kauan, että musiikki loppuu.

 

Han Kang: The Vegetarian

Tänä vuonna Booker-palkinnon saanut eteläkorealaisen Han Kangin The Vegetarian on täynnä omalaatuista surrealismia. Siinä nuori nainen lopettaa ilman selityksiä lihan syömisen, mikä muuttaa koko hänen perheensä dynamiikan. Tarina jättää jälkeensä kysymyksiä, jotka pyörivät mielessä vielä pitkään viimeisten sivujen jälkeen. Romaanin suomennos on ilmestymässä alkuvuonna 2017.

 

Michel Houellebeqc: Alistuminen

Ranskalaisen Michel Houellebeqcin uusin teos Alistuminen on osoittautunut pelottavan ajankohtaiseksi. Se esittää tulevaisuuden näkymän, joka tuntuu epätodennäköiseltä. Sille olisi helppo hymähdellä. Hymy hyytyy, kun huomaa, että tämän vuoden politiikassa asiat, joita ei aiemmin millään muotoa pitänyt todennäköisenä, ovat ihme ja kumma kuitenkin toteutuneet.

 

Chimamanda Ngozi Adiche: Kotiinpalaajat

Vuoden viimeisillä päivillä oli varattuna minulle iloinen yllätys. Aloin lukea jouluna Chimamanda Ngozi Adichen Kotiinpalaajia, joka veikin sitten täysin mukanaan. Kotiinpalaajat kertoo nigerialaisesta naisesta, joka muuttaa Yhdysvaltoihin ja huomaa ensimmäistä kertaa olevansa mustaihoinen. Aiemmin rotu ei ole ollut osa hänen identiteettiään, mutta uuden maan todellisuus lyö päin kasvoja.

 

tiMO k. MUkka: Maa on syntinen laulu

Viimeinen kirja, jonka tahdon mainita, on Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu. Yritin kesällä lukea hieman kotimaisia klassikoita. En yleensä ole mikään suuri kotimaisten klassikkojen ystävä, mutta Timo K. Mukan esikoisteoksessa oli vimmaa ja voimaa. Elämä pohjoisessa kylässä ei ole helppoa, mutta jokin karussa maassa tuntuu silti omalta.

 

Mitkä kirjat tekivät teihin tänä vuonna vaikutuksen? Kaipailen jo hyviä vinkkejä ensi vuoden lukulistalleni.

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Riitta Jalonen on rohkea nainen. Kenellä tahansa ei olisi kanttia kirjoittaa fiktiivistä kirjaa todellisesta kirjailijasta, joka on elänyt toisella puolella maapalloa. Jalonen kuitenkin teki sen ja onnistuu mestarillisesti.

Kirkkaudessa äänen saa uusiseelantilainen Jane Frame, joka menettää nuorena kaksi siskoaan. Kummatkin kuolevat uidessaan sydänkohtaukseen. Hänen mielenterveytensä alkaa järkkyä, ja hän viettää pitkä aikoja karuissa mielisairaaloissa. Kun hänen esikoisromaaninsa ilmestynyy, lääkäri peruu jo suunnitellun lobotomialeikkauksen.

Kirjoittaminen pelastaa Jane Framen.

Kun olen huoneessani, alan heti kirjoittaa muistikirjaan, päästän käden irti, kynä vie kirjaimia paperille sellaista vauhtia, etten näe niitä, ravistelen välillä kättä, kramppi häviää ja käsi kirjoittaa taas sanoja, minut yritetään viedä perille paikkaan, jota en tiedä olevan olemassakaan. Polku on kiemurainen, olen täynnä jokia ja virtaavaa vettä.

Riitta Jalosen romaanissa tärkeintä ei ole tarina vaan kieli, joka muutaman kymmenen sivun jälkeen alkaa kuin langettaa loitsua lukijan ylle. Se kutsuu rinnakkaiseen maailmaan, jossa kahlataan toinen jalka tuonpuoleisuudessa eivätkä edesmenneet läheiset koskaan ole kaukana. Arkitodellisuus on täällä vain välttämätön paha jonkin suuremman rinnalla.

Riitta Jalonen on kertonut kirjoittaneensa Kirkkautta suurimmaksi osaksi flow-tilassa. Hän oli kypysytellyt aihetta jo pitkään, kunnes sen aika tuli pulputa ulos paperille (Jalosella on tapana kirjoittaa ensimmäisen versio romaaneistaan käsin). Ilmaisun kepys todella tuntuu kirjoittamisessa. Vaikka kieli on hienoa, se ei tunnu viimeiseen asti hiotulta vaan sitä, että sanat ovat vain putoilleet toistensa perään.

Kirkkautta voi vahvasti suositella jokaiselle, joka arvostaa suomen kieltä ja sen voimaa. Toivon kirjalle kaikkea mahdollista menestystä. Tuntuu vääryydeltä, ettei Kirkkaus noussut Finlandia-ehdokkaaksi. Kuin pienenä hyvityksenä romaani on kuitenkin ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan perinteiseen tapaan Runebergin päivänä 5. helmikuuta 2017.

 

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Tammi 2016

362 sivua

Kirja saatu töiden kautta

Share

Pages