Ladataan...

 

Kuolleiden runoilijoiden kerho on sarja, jossa tutustutaan yhteen kuolleeseen runoilijaan kerran kuukaudessa hänen kuolinpäivänään. Vuoden 2016 viimeinen runoilija on Lauri Viita, joka kuoli juuri joulun alla. Samalla hän on koko sarjan viimeinen runoilija.

 

Kuolema

Joulukuussa vuonna 1955 ilmestyi Parnasson numero, jossa julkaistiin Lauri Viidan runosikermä Onni. Se kuului näin: "Kun olen kuollut / olen kuollut. / Kesä jatkuu. / Kesä."

Pian Parnasson numeron ilmestymisen jälkeen kiiri uutinen, että Viita on toden totta kuollut. Häntä kuljettaneeseen taksiin oli törmännyt maantiellä rattijuopon ajama kuorma-auto, ja seuraavana päivänä 22. joulukuuta hän kuoli saamiinsa vammoihin Töölön sairaalassa.  Hän oli kuollessaan 49-vuotias.

 

Elämä

Tänä vuonna vietetään Lauri Viidan juhlavuotta, sillä hänen syntymästään tulee kuluneeksi sata vuotta. Hän syntyi Tampereen Pispalassa vuonna 1916. Isä oli kirvesmies, ja äiti hoiti lapsia kotona. Lapsia oli peräti seitsemän, ja Lauri oli katraan nuorimmainen.

Teininä Lauri Viita yritti lukio-opintoja mutta joutui usein kahnauksiin opettajiensa kanssa. Hän lopetti opintonsa ja ryhtyi isänsä tavoin kirvesmieheksi. Runoja hän oli kirjoittanut jo koululaisena, mutta kun hänen esikoiskokoelmansa Betonimylläri ilmestyi vuonna 1947, hän ajatteli ettei luovu kirvesmiehen töistä runojen vuoksi. Toisin kuitenkin kävi.

Lauri Viita kärsi mielenterveysongelmista. Hän oli yhteensä kolme kertaa naimisissa, ja esimerkiksi toinen vaimo Aila Meriluoto on kirjoittanut parin myrskyisästä suhteesta. Viidalla oli yhteensä seitsemän lasta eri vaimojensa kanssa.

 

Perintö

Lauri Viita kuuluu sotien jälkeisiin runoilijoihin, jotka ottivat paikkansa laajan yleisön sydämessä. Hän oli lähtöisin työväenluokasta ja siitä  hän myös kirjoitti. Monia viehetti yhdistelmä kerrontaa työväen luokan elämästä ja ihmismielen syväluotausta.

Viita ehti julkaista yhteensä neljä runokokoelmaa ja kaksi romaania. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi Entäs sitten, Leevi (1965), jonka oli määrä olla trilogian avausosa. Viidan tapaturmaisen kuoleman vuoksi se ei kuitenkaan koskaan saanut jatkoa.

Viidan ystäville on kiinnostavaa, että tänä vuonna on ilmestynyt kokoelma runoista, jotka eivät ilmestyneet missään Lauri Viidan elinaikanaan koostamassa runokokoelmassa. Uuden kokoelman nimi on Ne runot, jotka jäivät.

Yksi uuden kokoelman kokokohdista on runo nimeltä Rakkaus:

Antaa paistaa. Antaa sataa, jos on sataakseen.
Joulut, juhannukset tulkoot, menkööt,
lapsensynnytys käy milloin vain.
Eläkööt Jeesus.
Hän ei pakottanut hymyilemään.
Surraan vapaasti ja riemuitaan.
Kaikki, kaikki kuuluu samaan erehdykseen,
josta elät, jota vapaudeksesi sanot,
siten sivuten häveliään sanan
rakkaus.
(Katkelma runosta Rakkaus)

 

Aiemmat Kuolleet runoilijat:

William Butler Yeats, 28.1.
Wislawa Szymborska, 1.2.
Anna Ahmatova, 5.3.
Allen Ginsberg, 5.4.
J
. L. Runeberg, 6.5.
Edith Södergran, 24.6.
Eeva-Liisa Manner, 7.7.
William Blake, 12.8.

Pablo Neruda, 23.9.
Anne Sexton, 4.10.
Fernando Pessoa, 30.11.

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Siitä on jo hetki aikaa, kun sain Lilyn lukupiiriltä kutsun kylään Riikka Pulkkiselle. Keskustelimme porukalla Riikan ruokapöydän ääressä hänen uutuusromaanistaan Paras mahdollinen maailma. Keskustelun jälkeen menin siinä määrin sekaisin, etten enää tiennyt mitä ajatella romaanista. Riikka on nimittäin itse niin analyyttinen, että minun piti miettiä lukukokemukseni kokonaan uusiksi.

Parhaan mahdollisen maailman päähenkilö on nuori nainen, kuten usein Riikka Pulkkisen romaaneissa. Aurelia valmistautuu suureen näyttämörooliin Kansallisteatterissa samalla, kun hänen isänsä tekee kuolemaa sairaalassa ja hänen äitinsä yrittää toistuvasti saada häntä kiinni. Hän vaikuttaa kuitenkin olevan kiinni jossain muualla: todellinen maailma omine huolineen tuntuu etäiseltä.

Aurelia ei sittenkään jaksa mennä harjoitusten jälkeen sairaalaan katsomaan isää. Hän haluaa unohtua Teklan kanssa kahvilapöytään, juorua siitä kuka sai roolin ja kuka ei, hän haluaa sanoa tuhat kertaa kovaan ääneen VMP [vittu mitä paskaa] ja hän haluaa että se sanotaan hänelle. Hän haluaa hakata kämmenillään pöytää ilman syytä. 

Lukiessa Aurelia suoraan sanottuna ärsytti minua. Ihmettelin, miten joku voi olla niin kiinni omissa asioissaan, ettei hän huomaa läheisiään, vaikka hekin elävät oman elämänsä murroskohtia. Erityisesti hänen suhtautumisensa kuolevaan isäänsä tuntui liki epätodelliselta. Eihän noin voi suhtautua siihen, että on menettämässä isänsä?

Kun Riikka Pulkkinen itse selitti oman tulkintansa, aloin itse siinä kahvia juodessa ihmetellä, miten alun perin olin tulkinnut romaania toisin. Voihan esimerkiksi Aurelian toiminnan nähdä monella tavalla. Ehkä hän teki itsensä kanssa omaa työtään, jotta hän pääsisi irti itsestään ja kykenisi jälleen suuntautumaan kohti toisia. Sitä me kaikki varmasti jatkuvasti teemme tavalla tai toisella.

Paras mahdollinen maailma jätti lopulta mieleen lähinnä hämmennyksen, eikä se välttämättä suinkaan ole huono asia. Romaani on huokoinen tarina erään perheen traumasta, jota kukaan ei ole saanut käsiteltyä ja jota kaikki ovat surreet omilla tahoillaan. Jostain mistä on vaiettu pitkään, mutta jonka täytyy palata takaisin pintaan. Siinä on aineksia monenlaisiin tulkintoihin, eikä se tyhjene helposti.

Kiitos Riikalle vieraanvaraisuudesta - ja tietenkin kirjasta!

 

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

Otava 2016

358 sivua

Kirja saatu kustantajalta

Share

Ladataan...

 

Olen perinteisesti antanut usein kirjoja joululahjaksi. Niitä on mukava lueskella joululomilla, eikä niistä yleensä tule huonoa omatuntoa sen vuoksi, että olisi antanut toiselle jotain turhaa krääsää.

Ehkä lahjakirjat jäävät kirjahyllyyn, ehkä ne voi myöhemmin antaa eteenpäin. Se ei ole minusta niin olennaista. Tärkeää on minusta ajatus siitä, että kirja on ennen kaikkea elämyslahja.

Kokosin kirjakauppojen jouluruuhkiin pienen listan kirjoista, joita itse mielelläni käärisin tänä vuonna pakettiin.

 

1. Dekkarien ystävälle
Samuel Björk: Minä matkustan yksin (Otava)

Minä matkustan yksin on ehdottomasti paras dekkari, jonka olen lukenut tänä vuonna. Se täyttää helposti kaikki pohjoismaisen dekkarin kliseet, mutta tarina on taitavasti kirjoitettu ja vetävä. Älä missään nimessä anna tätä heikkohermoiselle, sillä kaikki alkaa siitä, kun löytyy puusta roikkuva tyttö...

 

2. SUKULAISTÄDILLE
MIIKA NOUSIAINEN: JUURIHOITO (OTAVA)

Jos kaipaat pukinkonttiin jotain helppoa hyvän mielen kirjaa, niin Miika Nousiaisen Juurihoito on juuri sitä mitä etsit. Juurihoidossa etsitään isää, joka katosi lapsuudessa. Välillä tunnelmat ovat hieman haikeat, mutta lopussa kuitenkin leviää mukava lämpö rintaan.

 

 
3. Nuorelle
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava)

Kaverini, joka tekee graduaan trans-hahmoista kirjallisuudessa, kehui Siri Kolun nuortenkirjaa Kesän jälkeen kaikki on toisin. Siinä lukioikäinen nuori odottaa pääsyään sukupuolenkorjausleikkaukseen. En ole trans-aiheiden asiantuntija, mutta romaanina nautin tästä kovasti. Jos lähipiiriini kuuluisi teinejä, tietäisin mitä antaisin heille lahjaksi.

 

4. TIEDON KAIPUUSEEN
JORIS LUYENDIJK: RAHAN RUHTINAAT (ATENA)

On ihmisiä, jotka eivät viihdy kaunokirjallisuuden parissa. He kaipaavat faktaa. Tietokirjallisuuden ystävälle antaisin lahjaksi alankomaalaisen toimittajan Joris Luyendijkin Rahan ruhtinaat, joka kertoo elämästä Lontoon pankkimaailmassa ja finanssikriisin synnystä. Taitavasti kirjoitettu teos on kuin jännitysnäytelmä.

 

5. ELÄINRAKKAALLE
HELENA TELKÄNRANTA: ELÄIN JA IHMINEN (SKS)

Evoluutiobiologi Helena Telkänranta pohtii työkseen sitä, millaista on olla eläin. Hänen uutuuskirjansa Eläin ja ihminen sisältää uusinta tutkimustietoa ihmisten ja eläinten yhtäläisyyksistä. Samalla Telkänranta avaa ominaisuuksia, jotka todella erottavat ihmisen eläimistä. Nämä ovat asioita, joita jokainen eläinrakas ainakin ajoittain pohtii.

 

 
6. FEMINISTILLE (JA SURREALISMIN YSTÄVILLE)
HAN KANG: THE VEGETARIAN (SUOMENNOS TULOSSA GUMMERUKSELTA)

Booker-palkittu Han Kangin The Vegetarian on jo valittu kaikkien aikojen parhaiden feminististen teosten joukkoon. Se on ilmestymässä alkuvuonna suomennettuna, mutta jos englannin kieli ei ole este, niin tämän kanssa kelpaa ottaa jo varaslähtö. Lue nyt ja ole askel muita edellä!

 

7. VAATIVAAN MAKUUN
DAVID FOSTER WALLACE: KUMMATUKKAINEN TYTTÖ (SILTALA)

Jos tietää, että lahjansaaja arvostaa vaativaa korkeakirjallisuutta, tarvitaan pakettiin jotain järeää. Anna hänelle David Forster Wallacen Kummatukkainen tyttö, jonka suomennos ilmestyi tänä vuonna. Hesari kutsui suomentaja Juhani Lindholmin työtä "ilmiömäiseksi". Samalla keräät itsellesi pisteet siitä, että tiedät kuka on David Foster Wallace.

 

8. Y-SUKUPOLVELLE
JOHANNES EKHOLM: RAKKAUS NIINKU (OTAVA)

Johannes Ekholmin esikoisromaani Rakkaus niinku on vertaistukea kaikille pari-kolmekymppisille pätkätyöläisille, jotka potevat maailmantuskaa. Vaihtoehtoisesti tämän voi antaa kenelle tahansa, jonka toivoisi ymmärtävän paremmin y-sukupolvea. Saattaa ärsyttää mutta myös avartaa maailmankuvaa.

 

9. RUNOTYTÖLLE TAI -POJALLE
RIITTA JALONEN: KIRKKAUS (TAMMI)

En ole vielä ennättänyt kirjoittaa Riitta Jalosen Kirkkaudesta, mutta uskokaa pois, se on erinomainen. Ihminen, joka tunnistaa hyvän kielen ja osaa arvostaa sitä, ei voi olla pitämättä tästä kirjasta. Jalonen on kirjoittanut fiktiivisen romaanin uusiseelantilaisesta kirjailijasta Jane Framesta, joka on todellinen hahmo.

 

10. Lääkkeeksi rakkaushuoliin
Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia (Tammi)

Jos vuoteen on mahtunut huolia rakkaudessa, niin anna ystävälle lohdutukseksi ja lääkkeeksi paketillinen Haruki Murakamia. Menestyskirjailijan uusin suomennettu teos on novellikokoelma Miehiä ilman naisia. Eri novelleja yhdistää miespuolinen päähenkilö, joka on lähtenyt tai juuri lähdössä naisen takia.

 

Bonus!

Lähes kaikki kirjakaupat myyvät myös lahjakortteja. Annan lahjansaajan itse valita mieluisensa kirja, jos et osaa päättää.

Share
Ladataan...

Pages