Ladataan...

 

Useimmat Yhdysvaltain presidentit ovat kertoneet säännöllisesti lukemistaan kirjoista ja pitäneet lukemista rakkaana harrastuksenaan. Omien sanojensa mukaan Donald Trump ei lue kirjoja, sillä hänellä ei ole siihen aikaa. Kysyttäessä Trump on maininnut lempikirjoikseen Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta ja hänen oman kirjansa The Art of Deal, joka sisältää osittain hänen muistelmiaan ja osittain business-vinkkejä.

Donald Trump on kertonut The Washington Post -lehdelle tekevänsä päätöksiä aiempien tietojensa ja maalaisjärjen perusteella. Hän ei ole sitä tyyppiä, joka jaksaisi lukea ja perehtyä asioiden yksityiskohtiin. Toivon, että noustessaan presidentiksi Trump jättäytyisi sivummalle päätöksenteosta ja keskittyisi julkisuudessa paistattelemiseen. Parasta olisi, jos asioihin perhetyneet ja kenties hieman kirjojakin lukeneet virkamiehet saisivat paljon käytännön valtaa.

Lukeminen ei tee autuaaksi tai muuta ketään hyväksi presidentiksi, se on silti kätevä tapa hankkia tietoa ja perehtyä asioihin.

 

Kirjailijat Donald Trumpia vastaan

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Alankomaalaisen Joris Luyendijkin Rahan ruhtinaat on loistava finanssitrilleri, joka on kirjoitettu kuin paras jännitysnäytelmä. Kaiken lisäksi se on totta. Se perustuu todellisiin tapahtumiin ja todellisten ihmisten haastatteluihin. Yksinkertaisesti: menetät paljon, jos jätät tämän väliin.

Joris Luyendijk on antropologin koulutuksen saanut toimittaja, joka alkoi The Guardian -lehden toimeksiannosta tutustua Lontoon finanssimaailmaan. Hänen tehtävänään oli tutkia, mikä synnytti vuonna 2007 hallitsemattoman tapahtumaketjun, joka sai pankkiirit soittelemaan läheisilleen ja pyytämään heitä nostamaan automaatista mahdollisimman paljon käteistä. Finanssikriisissä koko pankkijärjestelmä oli hetken aikaa vaarassa luhistua.

Koska finanssialanyrityksissä vallitsee vaikenemisen kulttuuri, alan käytäntöjä on vaikea ottaa haltuun. Aluksi kukaan ei tahtonut puhua Luyendijkille,  mutta yksi kerrallaan haastateltavia alkoi kertyä. Hän tapasi pankkien työntekijöitä, jotka toimivat niin kaupankäynnissä, hr-tehtävissä, valvonnassa kuin ohjelmistojen algoritmien suunnittelussakin. Kaikki heistä ovat omia pieniä tekijöitään valtavassa systeemissä, jota kukaan ei tunnu kokonaisuutena hallitsevan.

Finanssimaailmassa on työntekijöitä moneen lähtöön. Juuri kukaan heistä ei ole sinänsä paha ihminen, mutta yritysten kulttuurit saavat heitä omaksumaan moraalisesti epäilyttäviä toimintatapoja. Pankkien tulos tai ulos -kulttuuri saa ottamaan kaupankäynnissä valtavia riskejä, sillä jos ei tee tarpeeksi tulosta, menettää joko bonuksensa tai työpaikkansa. Koska työpaikka on näille ihmisille koko elämä, heidän harkintakykynsä alkaa nopeasti sumentua.

Sinua kohdellaan kuin olisit korvaamaton, ja heti kun pankki tarvitsee sinua, sinun on jätettävä kaikki muu kesken. Toivaalta sinut voidaan koska tahansa irtisanoa. Silloin pankki tulee kyllä toimeen ilman läsnäoloasi.

Kun kaupankäynnissä työskentelevät käyttävät koko inhimillisen tarmonsa kehittääkseen tuotteita, jotka ovat sekä valtavan riskipitoisia että valtavan tuottavia, valvontatehtävissä olevat eivät pysy kärryillä toiminnan todellisesta luonteesta. Näin käy myös johtajille, jotka kuuntelevat keskijohdon raportteja mutta eivät todellisuudessa tiedä, mitä heidän johtamissaan pankeissa tapahtuu. Johtajat voivat tällä tavoin vakuuttaa kirkkain silmin, että kaikki on heillä kontrollissa.

Joris Luyendijkin mukaan finanssijärjestelmä on kuin lentokone, jonka ohjaamossa ei istu kukaan. Koska pankeista on kasvanut valtavia, valtiot eivät uskalla päästää niitä kaatumaan. Kaikista uusista sääntelytavoista löytyy aukkoja, jotka jatkuvasti työpaikoistaan taistelevat pankkien työntekijät ennen pitkää löytävät. Yksittäiset työntekijät ovat sidottuja systeemiin, koska kukaan ei tahdo itselleen kyseenalaistajan roolia.

En malttanut mennä Rahan ruhtinaita lukiessa nukkumaan, koska tahdoin lukea sitä aina vielä yhden luvun. Loppua kohden yritin hidastaa vauhtia, jottei se loppuisi kesken. Suosittelen kirjaa kaikille mutta erityisesti heille, joita finanssimaailma ei kiinnosta tai jotka eivät sitä koe ymmärtävänsä. Jos ylittää kynnyksen ja tarttuu kirjaan, huomaa sen olevan ymmärrettävä mutta myös viihdyttävä ja jännittävä. Tällaisia kirjoja maailma tarvitsee enemmän.

 

Joris Lyendijk: Rahan ruhtinaat - Matka pankkiirien suljettuun maailmaan

Atena 2016

266 sivua

Lainattu kirjastosta

Share

Ladataan...

 

Halloween meni viime viikonloppuna. Kuoleman juhlan monista variaatioista ovat kuitenkin jäljellä kuolleiden päivä ja pyhäinpäivä. Kotoisen kekrin tarkasta ajankohdasta minulla ei ole tietoa, mutta eiköhän sitäkin saa vielä viettää. Synkkyys on ennen kaikkea mielentila - mitä me tarkoista ajoista muutenkaan piittaisimme.

Tulevana pyhäinpäivän viikonloppuna en aio mennä hautausmaalle viemään kynttilöitä, mutta suunnitelmissa on peiton alla pimeässä makoilua ja pitkä putki kauhuelokuvia. Lähes kaikki kauhuelokuvien klassikot perustuvat jostain syystä romaaneihin, joten tavallaan elokuvia katsomalla voi kartuttaa myös kirjallista yleissivistystään.

Tässä viisi kauhutärppiä, jotka kaikki löytyvät kätevästi myös Netflixistä:

 

1. Rosemaryn painajainen (1968)

Rosemaryn painajainen on monille tuttu Roman Polanskin klassikkoelokuvana, mutta harva on tutustunut Ira Levinin romaaniin, johon elokuva perustuu. En minäkään ole romaania lukenut, mutta elokuva on kestänyt katselukertoja. Kerta toisensa jälkeen olen katsellut, kuinka vainoharhat ottavat vallan Mia Farrown esittämästä tuoreesta äidistä.

2. Hohto (1980)

Jos jonkun kauhuleffan olen katsonut useammin kuin Rosemaryn painajaisen, niin mahdollisesti Stanley Kubrickin Hohdon. Erityisellä kauhulla muistelen potkuautolla ympäri kauhuhotellia pyöräilevää poikaa, joka törmää yllätykseen kulman takana. Elokuvasta saamme Kubrickin ohella kiittää romaanin kirjoittanutta Stephen Kingiä.

3. Veren vangit (1994)

Vampyyri, jota esittää Tom Cruise, kertoo rakkauden, petoksen, yksinäisyyden ja nälän sävyttämästä elämästään. Rooleissa ovat myös Antonio Banderas ja Brad Pitt. Elokuva perustuu Anne Ricen esikoisromaaniin, joka julkaistiin jo vuonna 1973. Rice on sen jälkeen kirjoittanut vampyyrikronikoitaan pienen kirjastollisen verran.

4. Zodiac (2007)

Tärppilistani uusin elokuva olkoon Zodiac, jossa sarjakuvapiirtäjä ajautuu metsästämään sarjamurhaajaa. Tarina kuulostaa periaatteessa perinteiseltä, mutta se perustuu, öhm, tositapahtumiin. Robert Graysmith oli sarjakuvapiirtäjä, joka todella alkoi jäljittää sarjamurjaajaa. Myöhemmin hän kirjoitti tietokirjan, johon Hollywood-studiot tarttuivat. Rooleihin saatiin Jake Gyllenhaal, Mark Ruffalo ja Robert Downey Jr.

5. Tappajahai (1975)

Tappajahai ei kaipaa esittelyjä. Ohjaaja Steven Spielberg teki elokuvan aikana läheistä yhteistyötä Peter Benchelyn kanssa, sillä Bencheley kirjoitti alkuperäisen Tappajahai-romaanin vuonna 1974. Lopputulos on saanut uimarit pelkäämän haiden hyökkäyksiä aina näihin päiviin saakka. Myös unohtumattoman karmiva soundtrack!

 

Onko teillä suosituksia hyytävän leffaillan elokuviksi?

Share

Pages