Ladataan...

Luin alkuvuonna, että Suomen kirjamarkkinoille on tulossa jättipokkareita. Gummerus, Like, Tammi, Otava ja WSOY alkavat tehdä kirjaformaattia, jota on ollut maailmalla jo pitkään tarjolla. Se on pokkaria suurempi mutta silti pehmeäkantinen. Kävin tällä viikolla Helsingin keskustan suurissa kirjakaupoissa katselemassa, ovatko jättipokkarit vielä saapuneet. Ja olivathan ne!

Jatkossakin kirjasta julkaistaan ensimmäisenä tietenkin kovakantinen versio, mutta jos suositun kirjan myyntiä tahdotaan pitkittää ennen pokkarin julkaisemista, jättipokkari ilmestyy siinä välissä. Hinnaltaan jättipokkarit ovat jotain kovakantisten kirjojen ja pokkareiden väliltä. Esimerkiksi Suomalainen kirjakauppa näytti myyvän niitä noin 15 eurolla.

Kotimaisten kustantamojen jättipokkarivalikoima perustuu tällä hetkellä Kirjakauppaliiton Mitä Suomi lukee -listaan, joka on kuukausittain ilmestyvä listaus Suomen kaikkein eniten myydyistä kirjoista. Kaupasta löytyi muun muassa Jojo Moyesia, Paula Hawkinsia ja David Lagercrantzia. Näiden lisäksi hyllylle oli kasattu jättipokkareina erinäisiä sotakirjoja, jotka minulle harvemmin sanovat mitään.

Voisin hyvin kuvitella, että jos valittavana olisi kovakantinen kirja, jättipokkari ja pokkari, päätyisin jättipokkariin. Olen jo pitkään lukenut mielummin pokkareita kuin kovakantisia, koska niitä on kevyempi käsitellä ja kantaa laukussa. Tässä suhteessa jättipokkarit eivät juuri pokkareille häviä, mutta niiden pokkareita suurempi fonttikoko lisää huomattavasti lukumukavuutta.

Ladataan...

 

 

Maailma on täynnä suomentamatonta kaunokirjallisuutta. Kustannusyhdistyksen tilastojen mukaan Suomessa julkaistaan noin 300 käännettyä kaunokirjaa vuodessa, joista on osa on ilmestynyt alkukielellään vuosikymmeniä sitten ja osa on nimekkäiden kirjailijoiden uutuuksia, jotka suomennetaan mahdollisimman nopeasti. Joka tapauksessa moni hieno kirja jää suomentamatta, koska kustannusohjelmiin ei mahdu loputonta määrää teoksia eikä kaikelle tietenkään riitä lukijoita.

Sitä mukaa kun suuret kustantamot ovat saneeranneet toimintaansa, alalle on alkanut putkahdella koko joukko pienkustantamoita. Yt-kierrosten jälkeen vapaalla jalalla on paljon kirja-alan ammattilaisia, jotka ovat luovia ja kekseliäitä ihmisiä. Heidän kustantamonsa eivät yleensä pysty kilpailemaan suurten talojen kanssa kansainvälisten bestsellerien käännösoikeuksista. Vaihtoehdoksi jää penkoa vuosien saatossa kääntämättä jääneiden kirjojen vuoria ja seuloa sieltä helmiä kustannusohjelmaan.

Panin loppuvuodesta merkille turkulaisen pienkustantamo Fabriikin, joka keräsi joukkorahoituspalvelussa rahoitusta ensimmäisen kirjansa painatukseen. Tavoitteeksi asetettu 1 700 euron summa saatiin kokoon, ja kolumbialaisen Laura Restrepon Intohimon saari vuodelta 1989 ilmestyi alkuvuodesta suomeksi. Jatkossa Fabriikki aikoo julkaista neljä teosta vuodessa, ja ryhtymällä kustantamon ennakkotilaajaksi kirjoja saa kotiin kannettuna sitä mukaa, kun niitä ilmestyy.

Fabriikki on turkulaisen luovien alojen Osuuskunta Fabriikki 8:n oma kustantamo. Sen takana häärivät kustantaja ja kääntäjä Laura Vesanto ja graafikko Outi Vihlman. Kunnon kädet saveen -asennetta ilmentää, että kustantaja myös käänsi itse Intohimon saaren ja hänen käännöspalkkionsa muodostuu kirjan myyntituoton perusteella. Mitään suurta menekkiä ensimmäiselle kirjallen varmaan turha odottaa, mutta toiminta vaikuttaa hienolta esimerkiltä siitä, miten luovaa kustantaminen nykyään voi olla.

Vaikka Intohimon saaren lukisi suomeksi satakunta lukijaa, aina on hienoa nähdä intohimoa kirjoihin ja sen synnyttämää kulttuurityötä. Nostan tekijöille hattuani!

Ladataan...

 

Ihmettelin asiaa syksyllä Helsingin kirjamessuilla. Lähes jokaisen kustantajan osastolta löytyi röykkiöittäin aikuisten värityskirjoja. Oli kukkia, eläimiä, meren syvyyksiä, metsiä, zombeja ja tatuointeja. Joka lähtöön löytyi oma värityskirjansa. Trendi näytti todella lyöneen Suomessa läpi. Ymmärrän kyllä, että ihmiset ovat nykypäivänä kiireisiä ja stressaantuneita, mutta silti? Pelastaako värittäminen burnoutilta?

Aikuisten värityskirjojen suosio on ollut kustannusalan musta joutsen, yllättävä asia jota kukaan ei ennakoinut. Trendi sai alkunsa, kun kustannustalo pyysi kuvittaja Johanna Basfordia tekemään lasten värityskirjan. Basford ehdotti, että hän tekisi värityskirjan aikuisille. Kustantamo innostui ideasta, ja tähän mennessä Basfordin värityskirjoja on maailmanlaajuisesti miljoonia kappaleita. Värityskirjat eivät sinänsä ole mitään uutta, mutta tällä kertaa ne on markkinoinnissa linkitetty stressin lievittämiseen, ja se vasta onkin puhutellut ihmisiä.

 

 

Ehdin kirjamessujen jälkeen jo unohtaa värityskirjat, mutta ennen joulua huomasin lähimarketin kassoilla värityskirjoja ja selailin niitä kassalla odotellessani. Nostin impulssiostoksena ostoshihnalle Luovaa värittämistä aikuisille –  Japanilaisia kuvioita (Tactic). Hintaa kirjalla oli varmaan neljä euroa, niin saattoihan tällekin trendille antaa sillä hinnalla mahdollisuuden.

Kun saapuu töistä kotiin, työprojektit pyörivät usein vielä päässä. Silloin olen toisinaan tarttunut ruokapöydällämme pyörivään värityskirjaani ja värittänyt muutaman kukan tai kaksi lehteä. Siihen menee yllättävän paljon aikaa, ehkä vartin verran, mutta siinäkin hetkessä ajatukset tuntuvat hiukan rauhoittuvan. Kokemus on hieman samanlainen kuin esimerkiksi neuloessa sukkaa, ei liian vaikeaa mutta kuitenkin keskittymistä vaativaa. Yleensä kuvia kai väritetään puukynillä, mutta olen itse kerettiläisesti tarttunut tusseihin. Nillä tulee minusta siistimpää jälkeä.

Maailmalla esimerkiksi The Guardian on haastatellut psykologeja, ja taideterapeutit ovat olleet värityksen suhteen epäileväisiä. Olisi mielenterveyden kannalta parempi tehdä omaa taidetta kuin värittää valmiita kuvia. Niin tai näin, ehkä värityskirjoja ei kannata ottaa kauhean vakavasti. Tuskin kenenkään mielenterveysongelmat värittämällä parantuvat, mutta ihan mukavaa puuhaa se silti on.

 

 

Netistä voi tulostaa myös ilmaisia värityskuvia. Tässä on kolme suosittelun arvoista osoitetta:

1. Coloring Pages for Adults

Sivusto tarjoaa paljon kuvia eri aiheista. Etenkin venäläiset maatuska-nuket vaikuttavat viehettäviltä.

2. Parade

Sivulla on monenlaisia kortteja ja kalentereita väritettäväksi. Näillähän voisi tehdäkin jotain!

3. Color Pages for Mom

Tykkään pöllökuvista ja ihmettelen, kuka haluaa värittää hääkuvia. Ne eivät kuulosta erityisen rentouttavilta.

Pages