Ladataan...

Kuolleiden runoilijoiden kerho on sarja, jossa tutustutaan yhteen kuolleeseen runoilijaan kerran kuukaudessa hänen kuolinpäivänään. Marraskuussa vuorossa on Portugalin ylpeys Fernando Pessoa, joka päivät päättyivät 30. marraskuuta 1935.

 

Kuolema

Fernando Pessoa hakeutui sairaalaan 29. marraskuuta 1935 Lissabonissa. Hän kuoli seuraavana päivänä, ja kuolinsyyksi kirjattiin lopulta maksakirroosi. Hänen kerrotaan kirjoittaneen viimeisinä sanoinaan: "En tiedä, mitä huominen tuo tullessaan."

Ennen kuolemaansa Pessoa oli ehtinyt julkaista viitisen teosta. Hän oli varjellut puista arkkua, jonka sisällöstä juuri kenelläkään ei ollut tietoa. Sieltä paljastui 25 574 sivua materiaalia, joita on yritetty käydä läpi hänen kuolemaansa jälkeen. Tämä työ on edelleen kesken.

 

Elämä

Kun Fernando Pessoa oli viisivuotias, hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin. Vuotta myöhemmin kuoli hänen veljensä. Äiti meni uusiin naimisiin, ja perhe muutti Lissabonista Etelä-Afrikkaan. Hän alkoi kirjoittaa ja sai sillä hieman huomiotakin. Kotimaa kuitenkin kutsui, sillä hän palasi Lissaboniin opiskelmaan kirjallisuutta. Paluunsa jälkeen hän poistui Lissabonista enää harvoin.

Pessoan kirjallisuuden opinnot jäivät kesken. Hän perusti pienen kustantamon, joka meni pian konkurssiin. Jotain oli keksittävä, ja Pessoa alkoi elättää itsensä kirjeenvaihtajana ja kielenkääntäjänä. Hän alkoi myös kirjoittaa kirjallisuuslehtiin, minkä myötä hän tutustui kaupunkinsa taiteilijapiireihin. Koko ajan hän kirjoitti, mutta sai elinaikanaan vain vähän huomiota.

 

Perintö

Fernando Pessoaa pidetään yhdenä 1900-luvun merkittävistä runoilijoista ja eräänä portugalin kielen merkittävistä äänistä. Hänen lisäkseen vain harva portugalilainen kirjoittaja on saanut kansainvälistä mainetta. Portugalilaisista nykykirjailijoista toki José Saramago on maineensa ansainnut.

Pessoan kuoleman jälkeen häneltä julkaistiin proosamuotoinen Levottomuuden kirja, joka on kokoelma päiväkirjamaisia kohtauksia. Sen voi periaatteessa avata mistä kohtaa tahansa ja aloittaa lukemisen siitä. Pääteoksestaan huolimatta Pessoa on kuitenkin ennen kaikkea runoilija, eikä juonimuotoisuus koskaan tainnut olla Pessoan juttu.

Pessoan runojen omalaatuinen piirre ovat hänen käyttämänsä heteronyymit. Niitä on laskettu olevan yhteensä yli 70, ja jokaisella heistä on oma persoonansa ja tapansa tulkita maailmaa. Jos runoja oikeasti alkaa lukea, tutustuu pian esimerkiksi Richardo Reisiin ja Alberto Caeiro. Heistä on ollut ainesta lukemattomiin graduihin ja väitöskirjoihin.

Pseudonyymit, lienee suurin osa niistä, ovat kaikki omalla tavallaan surumielisiä. Näin kirjoittaa esimerkiksi Richard Reis:

The gods grant nothing more than life,
So let us reject whatever lifts us
To unbearable heights,
Eternal but flowerless.
Let our only science be to accept,
And as long as the blood in our veins still pulses
And love does not shrivel,
Let us goon
Like panes of glass: transprent to light,
Pattered by the sad rain trickling down,
Warmed by the sun,
And reflecting a little.
(käännös Richard Zenith)

 

Aiemmat Kuolleet runoilijat:

William Butler Yeats, 28.1.
Wislawa Szymborska, 1.2.
Anna Ahmatova, 5.3.
Allen Ginsberg, 5.4.
J
. L. Runeberg, 6.5.
Edith Södergran, 24.6.
Eeva-Liisa Manner, 7.7.
William Blake, 12.8.

Pablo Neruda, 23.9.
Anne Sexton, 4.10.

 

Share

Ladataan...

 

Kuolleiden runoilijoiden kerho on sarja, jossa tutustutaan yhteen kuolleeseen runoilijaan kerran kuukaudessa hänen kuolinpäivänään. Lokakuussa vuorossa on Anne Sexton, joka kohtasi viimein kuolemansa 4. lokakuuta vuonna 1974. 

 

Kuolema

Anne Sexton ei yrittänyt itsemurhaa ensimmäistä kertaa. Hän oli kokeillut jo viidesti, mutta lokakuun alussa vuonna 1974 hän päätti antaa kuolemalle jälleen uuden mahdollisuuden.

Aiemmin kuolinpäivänään hän oli tavannut ystävänsä ja keskustellut hänen kanssaan viimeistelyä vailla olevasta runokokoelmastaan. Sen jälkeen hän palasi kotiinsa, kaatoi itselleen lasin vodkaa ja puki ylleen äitinsä turkin. Hän lukittautui autotalliin, käynnisti autonsa ja menehtyi häkämyrkytykseen.

 

Elämä

Anne Sexton syntyi pikkukaupungissa Massachusettsin osavaltiossa mutta vietti suurimman osan nuoruudestaan Bostonissa. Valtaosan elämästään hän kamppaili mielenterveytensä kanssa. Hän sai parikymppisenä diagnoosikseen kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja vietti aikaa sairaalassa.

Sairaalassa Anne Sexton tapasi psykiatrin, joka kannusti häntä runouden pariin. Hän ei millään olisi uskaltanut mennä ensimmäiseen runotyöpajaan ja pyysi sinne ystävää tuekseen. Yllättäen hän alkoi pian menestyä runoilijana.

Sextonin runoja julkaistiin lehdissä, kuten Harper's Magazine ja New Yorker. Hän pääsi opiskelemaan kirjallisuutta yhdessä muun muassa Sylvia Plathin ja George Steinbuckin kanssa. Taiteellinen ura otti tuulta alleen, mutta sairaus ei milloinkaan hellittänyt häntä otteestaan.

 

Perintö

Anne Sextonin runoja ei ole suomennettu ennen tätä syksyä. Savukeidas julkaisi vastikään häneltä valittuja runoja kokoelmassa Elä tai kuole. Kokoelman on suomentanut Anni Sumari. On ilahduttavaa, että Sextonin runoja saatiin näin pitkän ajan jälkeen viimein suomeksi.

Olen itse tutustunut ensimmäistä kertaa Anne Sextoniin, kun hurahdin Sylvia Plathiin lukioikäisenä, ja lukenut häntä englanniksi. Olen monesti miettinyt, miksei Sexton ole saavuttanut samanlaista asemaa kuin Plath. Tällä kertaa kyse ei voi olla edes siitä, että vain traagisesti kuolleet muistettaisiin.

Sextonin runot ovat henkilökohtaisia ja tunnustuksellisia. Hän kirjoitti suorasukaisesti esimerkiksi seksistä, masturbaatiosta, kuukautisista, addiktioista ja halusta kuolla. Runojen aiheet ja tapa kirjoittaa niistä hätkähdyttivät ensimmäisellä kerralla. Ja oikeastaan hätkähdyttävät edelleen.

I could admit
that I am only a coward
crying me me me
and not mention the little gnats, the moths,
forced by circumstance
to suck on the electric bulb.
But surely you know that everyone has a death,
his own death,
waiting for him.
So I will go now
without old age or disease,
wildly but accurately
knowing my best route,
carried out by toy donkey I rode all these years,
never asking, "Where are we going?"
We were riding (if I'd only known)
to this.
(Katkelma runosta Suicide Note)

Jotain erityistä Sextonissa on. Hänen runonsa eivät suoraan vertaudu Sylvia Plathiin tai muidenkaan tuntemieni runoilijoiden töihin. Sextonilla on kokonaan oma kielensä. Hän kerjää huomiota, levittelee kaiken auki ja tihkuu erinäisiä eritteitä. Jokin siinä usein ärsyttää mutta myös puhuttelee.

 

Aiemmat Kuolleet runoilijat:

William Butler Yeats, 28.1.
Wislawa Szymborska, 1.2.
Anna Ahmatova, 5.3.
Allen Ginsberg, 5.4.
J
. L. Runeberg, 6.5.
Edith Södergran, 24.6.
Eeva-Liisa Manner, 7.7.
William Blake, 12.8.

Pablo Neruda, 23.9.

Share

Ladataan...

 

Kuolleiden runoilijoiden kerho on sarja, jossa tutustutaan yhteen kuolleeseen runoilijaan kerran kuukaudessa hänen kuolinpäivänään. Syyskuussa vuorossa on Chilen suuruus Pablo Neruda, joka menehtyi 23. syyskuuta 43 vuotta sitten.

 

Kuolema

Pablo Neruda oli sairastellut jo pitkään ja joutui olemaan sairaalassa. Syyskuussa vuonna 1973 lääkäri määräsi hänelle pistoksen, mutta Nerudan mielestä kaikki ei ollut kunnossa. Hän soitti vaimolleen ja kertoi pelkäävänsä, että Chilen diktaattori Augusto Pinochet on määrännyt hänelle annettavaksi kuolettavan ruiskeen. Neruda kuoli kuusi tuntia myöhemmin.

Nerudan kuolinsyytä on puitu oikeudessa viimeksi vuonna 2013. Silloin hänen ruumiinsa kaivettiin ulos haudasta ja siitä etsittiin tutkimuksilla myrkkyjäämiä. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, ja virallinen kuolinsyy on yhä syöpä. Kaikki siihen eivät kuitenkaan koskaan tule uskomaan, ja erilaiset teoriat ovat yhä voimissaan.

 

Elämä

Pablo Neruda oli junatyöläisen ja opettajan lapsi. Hänen äitinsä kuoli muutamia kuukausia hänen syntymänsä jälkeen, ja isä meni myöhemmin uusiin naimisiin. Neruda alkoi kirjoittaa runoja jo kymmenvuotiaana, ja hänen työnsä olivat vaihtelivat surrealismista, historialliseen eepokseen, rakkausrunoihin ja poliittisiin manifesteihin.

Neruda oli oli saavuttanut huomattavaa mainetta runoilijana jo parikymppisenä. Maine ei kuitenkaan tuottanut tuloja. Latinalaisessa Amerikassa on monesti annettu dipolomaatin pestejä runoilijoille, ja taloudellinen ahdinko ajoi hänet ottamaan vastaan konsulin paikan Burmassa. Ensimmäisen pestinsä jälkeen hän työskenteli eri lähetystöissä mutta ryhtyi avoimen poliittiseksi vasta Chilen sisällissodan myötä.

Neruda oli vannoutunut kommunisti, ja pysyi sellaisena elämänsä loppuun saakka. Hän toimi aktiivisesti kommunistisessa puolueessa, ja kun kommunistinen puolue kiellettiin Chilessä, Nerudan piti lähteä maanpakoon. Poliittiset mullistukset jatkuivat toinen toisensa jälkeen, ja 1950-luvun alussa Neruda oli taas tervetullut kotimaahansa.

 

Perintö

Pablo Neruda on siitä harvinainen tapaus, että hän sai nauttia menestyksestä jo elämänsä aikana. Hän oli runoilijana maailmankuullu, ja Nobel-komitea myönsi hänelle kirjallisuuden Nobelin vuonna 1973. Päätös ei kuitenkaan ollut komitealle helppo, sillä osa jäsenistä vastusti voimakkaasti valintaa. He muistivat, kuinka Neruda oli joskus puhunut myönteiseen sävyyn Stalinin hallinnosta.

Neruda on harvinainen myös toisesta syystä: hänen tuotantonsa on poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen. Hän on kirjoittanut lähes kaikesta mahdollisesta, mutta toistuvia aiheita hänen runoissaan ovat muun muassa rakkaus, yksinäisyys ja luontokuvaukset, joissa metsät, meret ja vuoret laskeutuvat karusti maisemaan.

Maa vaikenee pitääkseen salassa
moninaiset nimensä, avaran kielensä,
se vaikenee koska se tekee työtä,
ottaa vastaan ja syntyy:
kaiken mikä kuolee se kahmaisee
kuin nälkäinen vanha eukko:
siihen lahoaa kaikki,
varjotkin,
salamat,
kovat luurangot,
vesi, tuhka,
kaikki sulautuu kasteeseen,
aarniometsän
mustaan tihkuun.
(Katkelma runosta Juurten metsästäjä, suomennos Pentti Saaritsa)

Nerudaa on helppo lukea. Hänen runonsa puhuttelevat, vaikka ei ymmärtäisi mitään Latinalaisesta Amerikasta tai Chilestä tai politiikasta tai kommunismista. Varmasti niitä voisi tulkita poliittisesti ja huomata niissä asioita, jotka ovat syvästi juurtuneet Chilen maaperään, mutta niitä voi lukea myös vain ihmisenä - ja silti saada niistä paljon irti.

 

Aiemmat Kuolleet runoilijat:

William Butler Yeats, 28.1.
Wislawa Szymborska, 1.2.
Anna Ahmatova, 5.3.
Allen Ginsberg, 5.4.
J
. L. Runeberg, 6.5.
Edith Södergran, 24.6.
Eeva-Liisa Manner, 7.7.
William Blake, 12.8.

 

Share

Pages