Ladataan...
Maailmanpyörä

H E L L O !!

Mää kävin Balilla.

(Yli kuukausi sitten)

Reissu kesti kaks viikkoa. Lähtöpäivänä katselin palmuja sillä silmällä, että mihin niistä kiipeisin pakoon lähtöä. Bali oli ihana, mutta myös ei niin ihania puolia löytyy. Aattelinkin vähän jakaa mun mielipiteitä Balista. 

 

L I I K E N N E

Aluksi liikenne näyttää sekameskalta, missä ei kukaan selviä hengissä. Skoottereita vilisee joka puolella. Autot on skoottereiden piirittämänä, totaalisen jumissa. Sekametelisoppaan nimeltä Balin liikenne ripotellaan vielä lisäksi läjä koiria, kissoja ja muutama lehmä :-D

Balilla skoottereiden päällä ei matkustakaan yksi tai kaksi henkilöä, vaan yksi balilainen perhe. Isä ajaa, pieni lapsi seisoo jalkatilassa, äiti takana ja hänellä lapsi sylissä. Kypärä maksimissaan isällä päässä. 

Liikenne on Balilla vasemmanpuoleista. Muutaman kerran saattoi turistitytöt Suomesta ajella väärää kaistaa, mutta hengissä selvittiin. Suosittelen kaikkia vuokraamaan skootterin. Liikkuminen ilman skootteria voi olla melko tuskaista. Ja jos pelottaa ajaa, niin hoe mielelle seuraavaa mantraa "Jos Annakin pysty, niin minäkin pystyn." 

R U O K A 

 

Ruoka on hyvää ja halpaa. Perus paikallinen ruoka on yleensä riisiä/nuudelia, kasviksia ja lihaa, joka on monesti kanaa (tai ainakin listassa niin lukee). Bali on myös aamupalojen paratiisi. Toistaan ihanampia smoothieblowleja, avokadotoasteja, chiavanukkaita ja siis ihan kaikkea, mitä ihminen voi vaan toivoa. Ruoka on terveellistä ja paljon myös vegaanisia vaihtoehtoja. Ruokien hinnatkaan ei päätä huimaa. Aamupalojen hinnat vaihtelevat muutamasta eurosta noin viiteen euroon. Viimeisenä aamuna päätettiin kumminkin Johannan kans pistää ranttaliksi ja aamupala maksoi noin 10 euroa. Mutta oli wörtti. 

Kumminkaan kauhean nälkäisena ei kannata lähtä syömään. Ruokaa saa odotella ihan rauhassa. Jos isommalla porukalla menee syömään, on normaalia, että ensimmäinen on jo syönyt, kun viimeinen saa ruuan. Joten jos savu alkaa nousemaan korvista nälän lähestyessä (kuten minulla), lähde syömään hyvissä ajoin ennen ensimmäistä mahan kurnimista. 

Balibellyyn kannattaa myös henkisesti valmistautua. Se tulee iskemään jossain kohti matkaa ihan varmasti! Täysin ilmainen detox-kuuri suolistolle! :D 

 

 

E L Ä M Ä Ä    B A L I L L A   

Balilla, etenkin Canggussa et voi olla näkemättä surffilautoja ja niitä kuljettavia ihmisiä. Pitihän meidänkin siis surffaaminen testata. Lopputulos oli kuitenkin hiekkalaatikollinen hiekkaa pöksyissä, niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Tyydyttiin siis lopulta Johannan kans vain katselemaan surffaamista ja etenkin surffareita. ​

Menoa ja meininkiä löytyy kyllä joka illalle. On pizzailtaa luigi'ssa (iso suositus margheritalle), skeittausta pretty poisonissa (mun ja Johannan lemppari), old man'sin happy hourii, sunnuntaisin live-musiikkia deussissa ja monia muita häppeninkejä. 

Kävimme myös pari kertaa salilla. Saleja löytyy laidasta laitaan, on ilmastoituja ja vähemmän ilmastoituja. Reenit kumminkin sai tehtyä! Balilla on myös hyvät mahdollisuudet harrastaa joogaa tai ainakin niin kuulin. Mehän sinne joogaan ei koskaan ehditty, vaikka aikomus oli. Joogan sijasta kävimme hieronnassa. Oli muuten melkein ilmaista! 75min hieronta vain 6 euroa.

 

Y M P Ä R I S T Ö  &  L U O N T O  &  ILMASTO

Yleisilme katujen varsilla on hökkelimäinen. Hökkeleitä siellä täällä ja niiden pihalla juoksentelemassa lapsia, koiria, kissoja ja kanoja. Roskia on surullisen paljon kaikkialla. 

Balilla on kumminkin ihanan vihreää, kun pääsee kauemmaksi katupölyn keskeltä. Välttäkää muuten liikenteessä valkoisia vaatteita. Matkan aikana niiden väri muuttuu harmaaksi tai ruskeeksi :D 

Ilmasto on Balilla kostea. Hiki valuu, vaikka et tekisi yhtään mitään. Silti suosittelen pakkaamaan yhden pitkähihaisen paidan mukaan, koska sateen jälkeen tuleva kylmyys tuntuu pahemmalta kuin pakkanen Suomessa. 

 

 

M U U T A   B A L I L L A   O P I T T U A

Lentokentällä on vastassa lauma hulluja taksikuskeja. Ne seuraa jopa vessaan asti tarjoamaan kyytiä. 

Mahal tarkoittaa kallista. Sitä kannattaa viljellä aina, kun hinta on neuvoteltavissa. Heti kättelyssä hinnasta voi puottaa puolet vähemmäksi. Paikalliset saattavat katsoa myyntitilanteissa syyllistävillä tai koiranpentuilmeillä, mutta pitäkää päänne! 

Aurinkorasvaa suosittelen läträämään ihan urakalla aluksi ja ihan kaikkialle. Itse nimittäin poltin jalkapöydät niin pahasti, että pari seuraavaa päivää siitä kuljin sukat ja sandaalit jalassa :D morjes!

Raha oli aluksi vaikee ymmärtää siellä. Nollia oli ihan liikaa! Automaatteista nostettiin miljoonia ja seteleitä käytettiin kaikkialla. Aluksi oli helpointa maksaa aina vaan pinkillä setelillä. Sen arvo oli 100k, se oli suurin seteli ja sillä sai melkein kaiken aina. 

Kun lähdet lentokentälle, niin varaa siihen monta tuntia. Me varattiin 12 km matkaan kolme tuntia. Juostiin kumminki lentokentän ovista sisään vasta 45 minuuttia ennen lennon lähtöä. Taksimatkan aikana pulssi oli 10000 ja kynnetkin kokonaan purtu hermostuksissa. Onneksi kumminkin ehittiin!

Liskoja on kaikkialla. Aluksi vähän kauhistutti alkaa nukkumaan, kun seinillä ja katossa oli liskoja. Lopussa niitä ei edes ajatellut. Ne oli ihan symppiksiä kamuleita, jotka ei tullu häiritsemään unia. 

 

Suosittelen Balia kaikille. Balille ei kannata lähteä hotelliin viettämään luksuslomaa. Majotus mahdollisuuksia löytyy monia laidasta laitaan. Ottakaa mopedit alle ja seikkailkaa, tutustukaa paikalliseen kulttuuriin ja nauttikaa!

 

Terkuin Anna

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Maailmanpyörä

 

 

Moi!

Mietintämyssy on taas ollut liiankin syvällä päässä. Tällä kertaa aiheena tunteet.

Mun kysymyksiin ei ole onneksi oikeita tai vääriä vastauksia, mutta erilaisia näkemyksiä kyllä varmasti löytyy.

"Ihan hyvää", "eipä kummempia", "ei kurjuutta kummempaa". Miks ihmiset vastaa tommosilla sanoilla, kun kysytään kuulumisia? (Okei mullekki kuuluu aina ihan hyvää..) Miks kukaan ei sano koskaan, että ihan super hyvää?

Ei oo väärin kertoa ihmiselle olevansa suunnattoman onnellinen. Ei oo väärin näyttää tunteita. Tuntuu, että useat ihmiset hillitsee turhaan omia tunteita eikä niitä uskalleta näyttää avoimesti. Oli ne sitten hyviä tai huonoja, suuria tai pieniä tunteita. Tunteista näytetään monesti vain pieni murto-osa.

 

On ihmisiä, joita rakastat, mutta kerrotko sitä niille? En määkään. Harmittavan usein asiaa pidetään itsestäänselvyytenä. Miten sen ääneen sanominen onkin niin vaikeeta? 

Entäpä ihastuminen. Sen myöntäminen on välillä super vaikeeta, jopa itselle. Pelätään liikaa sen toisen ihmisen tunteita. Mitä jos ne ei ookkaan samalaiset? Mitäs jos tulee torjutuksi? 

Onko se kuitenkaan kummaltakaan pois, jos itse rohkaistut kertomaan tunteesi. 

Mutta miksi sitten ahdistutaan toisen ihastumisesta, jos et ole ihastunut kyseiseen henkilöön? Voiko joku fiksumpi kertoa tähän vastauksen mulle?

Monesti myös suusta pääsee valkoisia valheita, kun ei haluta pahoittaa toisen mieltä. Mutta onko kannattavaa elättää virheellistä kuvitelmaa? Kaikkia ei voi aina miellyttää. 

Ehkä ajatellaan ja pelätään liikaa tunteiden seurauksia. Pelätään rakkautta, koska haavoittuvuus kasvaa. Pelätään surua, koska se sattuu. (Miksi muuten itkeminen ajatellaan usein heikkoutena?) Pelon voi kumminkin tunkea roskakoriin.

Mitä jos kaikki vaan näyttäis tunteet avoimesti ja nauttis niiden aiheuttamasta vuoristoradasta? Se on elämän paras vuoristorata.

 

 

 

Terkuin Tunnetohtori Anna 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Maailmanpyörä

Moro!

On aika nostaa oudot, turhauttavat ja ihan vaa tavalliset tavat pöydälle. 

 Oonko ainut, joka...

1. Pääse joulufiilikseen jo viimestään syyskuussa, kun ilmat kylmenee? Itse jouluhulluus iskee, kun lumi alkaa leijaileen maahan. Tälläkin hetkellä taustamusiikkina toimii joululaulut :-)

2. Keräilee roskapusseja parvekkeelle. Miten se viemäminen voi olla niin himputin vaikeeta? On paljon kätevämpää nostaa se "hetkeksi" sinne parvekkellee ja myöhemmin kantaa miljoona roskapussia kerrallaan roskikseen. Ällöttävää.

3. Kuohuttaa riisit aina hellalle. Onneks on keksitty taikasieni, jolla saa hinkattua ne palaneet riisilitkut hellasta irti. Pitäis vissiin vahtia vieressä niitä riisejä.

4. Tykkää rusinoista rusinoina, mutta hyi hemmetti kuka keksi laittaa niitä maksalaatikkoon tai pullaan? 

5. Ei tykkää sukista. Kesällä niitä ei näy jaloissa ikinä ja talvellakin vaan pakon edestä. Ette halua ees tietää mille mun salikengät haisee :-D 

6. On innostunut vähän liikaakin huonekasveista. 26 neliön asuntoon on tungettu jo seitsemän kasvia. Ostoslistalla kumminkin vielä jukkapalmu..

7. Vihaa meikkien pesemistä. Okei tyhmä kohta.. Tiiän, etten oo ainut. Monesti illalla päätän lopettavani meikkaamisen, mutta aamulla kun katon peiliin, meikki alkaa tuntua taas hyvältä vaihtoehdolta.

8. Ei voi ymmärtää kaikkia yhteiskunnan asioita. Ihmetystä aiheutti mm. sukupuolineutraalit liikennemerkit. Ketä haittaa, jos liikennemerkissä näkyy mies ja lapsi?

9. Keräilee astiat pöydiltä turhankin nopeesti. Johannaa ottaa lasin kaapista, ei ehdi edes juoda, kääntää selän ja silmän räpäyksessä lasi on jo tiskikoneessa. 

10. Ei vaan voi yhdistää kultaa ja hopeeta! Miten joku yhdistelmä voikin sattua niin paljon silmiin? 

Samaistuuko kukaan mihinkään? Vai oonko ainut näitten tapojeni kans? :-D

Terkuin Anna

 

Ladataan...

Ladataan...
Maailmanpyörä

Siinäpä vasta kysymys. Oulussa se tällä hetkellä on, ainakin virallisesti.

3 vuoden sisällä muuttokuormaa on kuskattu ensin Tampereelle ja sitten Ouluun, takas Tampereelle ja takas Ouluun. Jep...

Miks kaikkialla iskee ikävä? Ikävä jotain. Joku kumma tyhjä tunne vaan valtaa mielen. "Onko sinulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?".  Samoja asioita se Maijasen Paveki on selvästi miettinyt joskus. Soulmate!

Mutta niinku for real, missä ihmeessä se mun koti on?

Oulussa on perhe, suurin osa ystävistä, sukulaisia, maailman paras liikuntakeskus hukka, kiva 26 neliön yksiö ja työt, eli kaiken järjen mukaan kaikki on kunnossa. Onko järki mun vahvuus? Ei.

Uuden kaupungin viehätys on kova. Mutta monesti asian todenneena, ei ruoho ole yhtään sen vihreempää siellä aidan toisella puolella, ei vaan ole. Mutta onko sillä kaupungilla sitten oikeesti väliä? Ei.

 

 


 

Voisin muuttaa Tampereelle, takas Ouluun, sen jälkeen Turkuun ja sitten vielä Helsinkiin. Ja ehkä Jyväskylään tai Vaasaan. Muutto ei kumminkaan ole ratkaisu ikävän ja tyhjyyden tunteen poistamiseen. Se koti pitää löytää itsestä. Löytäminen vaatii monta kupillista teetä, tuhansia pohdintoja ja muutaman oivalluksen. Sen, että lopulta tietää kuka on. Sen, että oppii rakastamaan itseä. Sen, että tuntee itsensä päästä varpaisiin kokonaan! :-)

Joku on joskus keksinyt semmosen sanonnan, kuin "koti on siellä, missä sydän on". Kun oppii kuuntelemaan itseään, tietää mitä haluaa olla ja tehdä, niin  kotikin voi löytyä mistä tahansa. Siinä vaiheessa vaan go with the flow! ja enjoy your life!  ja only good vibes! ja kaikki muut positive quotes lausahdukset!

Mutta mitä jos sydämeen koittaa tulla vielä toinen ihmine? Sitten ollaan lirissä.

 

Terkuin Anna

 

 

 

 

Ladataan...

Pages