Ladataan...
Maailmanpyörä

Morjes!

 

Mun mielestä ystävät on parasta, mitä ihminen voi omistaa. Ootteko samaa mieltä? 

Voin myöntää, että aloin kirjottaa tätä postausta noin kolme viikkoa sitten. Kuvat on otettu sillon meidän tyttöjen sunnuntaibrunssilta.

Yksin kun asuu, niin välillä on ihana tehdä ruokaa muille. Sitä jaksaa jotenkin kummasti panostaa enemmän, kun kokkaa ystäville. Päätettiin myös tyttöjen kans ottaa tavaksi joka kuukautinen brunssi. On ainakin joku asia, mitä odottaa joka kuukausi! Oispa jo helmikuu :-D

 

 

Mun ystävissä on parasta huumori. Naurua riittää melkein aina. Välillä intetään (etenkin Johannan kans) ja sitten ärsyynnytään, mutta lopulta nauretaan ja huomataan kuinka tärkee toinen on. Parhaimmat ystävät ei oo vaan ihmisiä sun ympärillä, ne on osa sua. Tai ainakin mua on. En vois kuvitella elämää ilman mun tärkeimpiä ystäviä. Kaikki on erilaisia, mutta silti yhtä ihania. Mun ystävät on ripoteltu ympäri Suomea, joten en nää kaikkia kovinkaan usein, muutaman kerran vuodessa, mutta onneks eletään vuotta 2018 ja yhteydenpito on tehty helpoksi!

 

 

Tällä hetkellä istutaan Johannan kans matkalla Inariin. Mennään moikkaamaan Essiä! Kauan suunnitelmissa ollu reissu toteutuu vihdoin! :-)

Mun ja Johannan reissuilla ei yleensä selvitä ilman mitään kommelluksia. Ei tälläkään kertaa. Heti kättelyssä homma muuttu farssiksi. Oltiin ostettu liput Ivaloon, vaikka määränpää olikin Inari. Ei siinä nyt isoa vahinkoa sattunut, mutta joku fiksumpi ois selvinny ilman tämmöstä sählinkiä. 

Ikkunoista näkyy vaan pelkkää lunta. Kaikkialla on niin valkoista ja kaunista. Innolla ootan tulevaa viikonloppua! Jos ihan villiks heittäydyn, niin saatan 

jopa kertoa siitä teille ens viikolla, (toivottavasti) ihanien lumikuvien kera. Ja jos en oo muuttunu jääpuikoksi.

Ps. Joku japanilainen istuu meidän vieressä ja se on ominu mun huivin? :-D 

Pps. Brunssilla oli viinirypäleitä, pekonia (parasta), täytettyjä croisantteja, munkkia, turkkilaista jugurttia mustikoilla ja uunimunakasta. Sopivasti kaikkee! Onko kellään muulla tapana muuten syödä kahviloitten/ravintoloitten brunsseilla kaksin käsin ruokaa ja pyöriä oksennus kurkussa kotiin? :-) 

 

 

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

 

Terkuin Anna

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

MORJENS!

 

Elossa ollaan! Täältä ei ole tulossa listaa hyvistä syistä ja tekosyistä, miks en oo kirjottanu. Aika ei vaan ole riittänyt kaikkeen. Eikä ajatukset. 

Aattelin tehdä tämmösen katsauksen mun loppuvuoteen. Se ei ollut erikoinen, mutta hyvä silti. 

Oonko ainut kenen mielestä joulukuu meni jotenkin normaalia nopeampaa? Ensin hehkutettiin, kuinka saa aukasta joulukalenterin ensimmäisen luukun ja heti perään tulikin jo kuvia joululahjoista? 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

Tuntuuko teistäkin siltä, että joulu on jotenki muuttunut? Nykyään jouluruokaakaan ei jaksa syödä montaa päivää, ehkä juuri ja juuri kaks.

Jouluissa ei ole enää samalaista taikaa, kuin lapsena oli. Miks joulupukkia ei vois olla vaan olemassa oikeesti?

Tuntuu, että itse ainakin elän semmosta välimallia jouluista tällä hetkellä. Ei ole pieniä lapsia, ei ole poikaystävää ja osa joulusta kuluu töissä. Joulun tunnelma on kadonnut. Ens vuonna etsin sen. 

 

Onneks joulun perään tulee melkein heti lohduttava uusivuosi. Haudataan mennyt vuosi ja otetaan uusi vastaan. Tehdään järjettömiä uudenvuodenlupauksia, jotka menee viimestään parin päivän päästä mönkään (ainakin mulla). Tänä vuonna en siis tehnyt yhtäkään. Vietin uudenvuoden mun rakkaitten ystävien kanssa. Kuvia ei juurikaan illalta ole, joten ilta tais olla onnistunut :-D Okei yks video löytyy, mutta kukaan ei halua nähdä sitä karaoke-esitystä..

 

Uutenavuotena tuli myös täyteen vuosi Oulussa. Pisin aika pitkään aikaan samassa kaupungissa. Hyvä Anna!! Takataskusta löytyy kumminkin paljon suunnitelmia ja tavotteita 2018 vuodelle! Ehkä kerron niistä seuraavassa postauksessa, niin saan ainakin kaks postausta tänä vuonna ulos :-D

Mutta hei! Oon onnistunut tappaa tässä muutaman kuukauden aikana kolme kasvia. Omasta mielestä hoidin niitä hyvin, ne ei vissiin ollut samaa mieltä... Yhtä kovalla tatsilla koitin näköjään tappaa tätä blogia, mutta elvytys on käynnissä!! 

Ihanaa alkuvuotta kaikille <3

 

Terkuin Anna

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Maailmanpyörä

 

Morjens!

Istun tällä hetkellä kirjastossa ja kuuntelen pianoversioita joululauluista. Juttelin äsken kaverin kanssa snapchatissa ja kerroin, että teksti-ideat on kadoksissa. Hän lohdutti mua ja kerto, että kyllä niitä tulee vielä. 

No nyt tuli. About 3 min sen viestin jälkeen. Ongelmana on ollut (minulle hyvinkin yleinen) ylimiettiminen ja -analysointi. 

"Enhän mää nyt voi kirjottaa, että heräsin just ja sitä ja tätä" Ja kyllähän muuten voin jos haluan. Tämä nyt vain tälleen itselleni tiedoksi.

Mulla on välillä tarve miellyttää ihmisiä. Kaikilla varmaan joskus on semmonen. Tuskin kukaan haluaa tahalleen olla vihattu tai jotain muuta negatiivista. Haluan, että ihmiset jaksaa lukea mun blogia ja ajatuksia. Toivon, että blogini tuo hymyn edes yhden lukijan huulille tai vielä parempaa, joku naurahtaa!!  

En yleensä hirveenä mieti muiden mielipiteitä. Ja muiden ihmisten mielipiteet eivät paljoa horjuta omiani, mutta tämän blogivauvan kanssa oon harvinaisen mietteliäs. Blogivauva on muuten suht ällöttävä sana. Miks ees käytin sitä..

Rakastan kirjoittamista yli kaiken. Huomasin sen tänään, kun aloin kirjoittamaan elämänkertaa :-D Tällekkin elämänkerralle löytyy syynsä, joita ehkä valaisen joskus. Mutta älkää huoliko, kauppoihin ei ole tulossa ens jouluksi mitään ANNA -kirjaa :-D Mutta pointti oli se, että kun tämä näppäimistön näpyttely tekee mut niin onneliseksi niin annan itselleni vähän armoa. Aina sen ei tarvitse olla niin järkevää asiaa. Vai tarviiko?

Annoin tänään luvan kirjottaa tämmösiä oksennuksia jos haluan. Voi olla, että lukijamäärät vähenee miinuksen puolelle, mutta onneks sentää äiti ja iskä pysyy lukijoina! <3 Ei mulla oikeesti ollut ees mitään asiaa. Halusin vaan kauheena kirjottaa mun kuulumisia teille. 

Mulle muuten kuuluu hyvää! Kävin viime viikolla taistelun nuhakuumeen kans. Ekan erän voitti nuhakuume ja kovan taistelun jälkeen vein toisen erän. Mutta hei mitä teille kuuluu? Onko elämä kohellu teitä paremmin? Toivottavasti on! :-)

Ja HEI! postauksen kuvat ei kyllä liity mitenkään mihinkään, mutta haluan kertoo pienen asian. Tiiättekö sen HAUSKAN vitsin, kun vanhukset kysyy etteikö ole varaa ehjiin housuihin? No näitä kuvia ottaessa minulta ei kysytty tuota, mutta noin 40-vuotias mies päätti kuuluttaa keskellä  kaupunkia kuinka rumat housut mulla sattuikin olemaan jalassa :-D Toivottavasti miehen päivä ei mennyt pilalle noista karmivista pöksyistä! Kaikkia kun ei voi miellyttää haha! 

Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3 

Terkuin Anselmi

Share
Ladataan...

Ladataan...
Maailmanpyörä

 

 

Moi!

Mietintämyssy on taas ollut liiankin syvällä päässä. Tällä kertaa aiheena tunteet.

Mun kysymyksiin ei ole onneksi oikeita tai vääriä vastauksia, mutta erilaisia näkemyksiä kyllä varmasti löytyy.

"Ihan hyvää", "eipä kummempia", "ei kurjuutta kummempaa". Miks ihmiset vastaa tommosilla sanoilla, kun kysytään kuulumisia? (Okei mullekki kuuluu aina ihan hyvää..) Miks kukaan ei sano koskaan, että ihan super hyvää?

Ei oo väärin kertoa ihmiselle olevansa suunnattoman onnellinen. Ei oo väärin näyttää tunteita. Tuntuu, että useat ihmiset hillitsee turhaan omia tunteita eikä niitä uskalleta näyttää avoimesti. Oli ne sitten hyviä tai huonoja, suuria tai pieniä tunteita. Tunteista näytetään monesti vain pieni murto-osa.

 

On ihmisiä, joita rakastat, mutta kerrotko sitä niille? En määkään. Harmittavan usein asiaa pidetään itsestäänselvyytenä. Miten sen ääneen sanominen onkin niin vaikeeta? 

Entäpä ihastuminen. Sen myöntäminen on välillä super vaikeeta, jopa itselle. Pelätään liikaa sen toisen ihmisen tunteita. Mitä jos ne ei ookkaan samalaiset? Mitäs jos tulee torjutuksi? 

Onko se kuitenkaan kummaltakaan pois, jos itse rohkaistut kertomaan tunteesi. 

Mutta miksi sitten ahdistutaan toisen ihastumisesta, jos et ole ihastunut kyseiseen henkilöön? Voiko joku fiksumpi kertoa tähän vastauksen mulle?

Monesti myös suusta pääsee valkoisia valheita, kun ei haluta pahoittaa toisen mieltä. Mutta onko kannattavaa elättää virheellistä kuvitelmaa? Kaikkia ei voi aina miellyttää. 

Ehkä ajatellaan ja pelätään liikaa tunteiden seurauksia. Pelätään rakkautta, koska haavoittuvuus kasvaa. Pelätään surua, koska se sattuu. (Miksi muuten itkeminen ajatellaan usein heikkoutena?) Pelon voi kumminkin tunkea roskakoriin.

Mitä jos kaikki vaan näyttäis tunteet avoimesti ja nauttis niiden aiheuttamasta vuoristoradasta? Se on elämän paras vuoristorata.

 

 

 

Terkuin Tunnetohtori Anna 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages