Ladataan...

Viime viikon treeneihin sain todella rakentavaa palutetta sekä blogin kommentteihin että Facebookin Kestävyyttä pintakaasulla 24/7-ryhmässä. Pientä saarnaa ja lievähköä painostusta ;) sain myös tiistain yhteislenkillä... palauttavaa treeniä olisi saatava oikeasti enemmän viikkoon, jos haluan saada ennätykset paukkumaan. Hmm... tämän vuoden osalta olen jo jotenkin haudannut koko puolikkaan ennätyksen tavoittelun, koska kaikki aika teeeneissä ja ennen kaikkea pään sisällä menee tuolle NutsKarhunkierrokselle ja elokuussa koittavalle kokonaiselle maratonille.

Silti ja juuri siksikin palauttavan treenin ja oikeasti peruskuntoalueella tapahtuvan treenin osuus pitäisi olla edelleenkin isompi koko treenimäärästä. Tämä vuosi on mennyt huomattavasti viime vuotta paremmin, kuten kuvasta voitte huomata, mutta edelleen tehtävää on tuon pk1:n kanssa... 

Maanantaina 2. pääsiäispäivänä ajoin ihanien ja upeitten riiviöitten kanssa takasin kotiin pääsiäislomalta. Lähes kuudensadan ajokilometrin jälkeen kotiin saapuessa olin aivan täydellisessä koomassa, joten ilta meni lähinnä sohvalla puuskuttaen...

Tiistain yhteislenkillä kierrettiin paikallista rantalenkkiä ja puitiin yhdessä näitä minun liiallisia menohaluja sen verran kiivaaseen tahtiin, että eihän ne sykkeet taaskaan pysyneet täysin kurissa... kilometrejä lenkille kertyi 14.74 aikaan 1:39:16 ja keskisyke oli 143 bpm, kuitenkin varsin kohtuullinen moneen muuhun yhteislenkkiin verrattuna... 

Keskiviikkona kävin hipsuttelulenkillä tiistain puhuttelusta säikähtäneenä. Oli kyllä aivan mahtava huomata, että pystyin todellakin hipsutella eli juosta pääosan matkasta niin, että sykkeet oli alle 130. Lenkin kesto oli 1:36:56, matkaa kertyi vain 11.11 km, mutta keskisyke oli mahtavat 123bpm.Tosin matkaa hidasti muutama pysähdys valokuvaamisen vuoksi...

Torstai oli välipäivä lenkkeilystä, mutta lapsia nukuttaessa tein vähän liikkuvuustreeniä ja ylävartalon lihaskuntoharjoittelua 

Perjantai on yleensä varattu salitreenille, niin tälläkin viikolla. Tein nyt pääasiassa ylävartalotreeniä säästääkseni jalkoja seuraavan päivän pitkikselle, mutta tuli siellä muutama mave kuitenkin tehtyä... :)

Lauantaina pääsimme pitkästä aikaa yhteiselle pitkikselle miehen kanssa. Me molemmat olemme mennossa Nuts Karhunkierros 53 km:lle, mutta tavoitteet ovat erit, tai siis miehellä on aikatavoite ja minulla sitä ei ole. Kunhan pääsen hengissä maaliin, niin olen jo voittaja. Mies suunnittelee tälle vuodelle pidempiä ultramatkoja, minä todellakin pysyn näissä "perusmatkoissa". Siksipä yhteisellä lenkillä miehen vauhdit on kovemmat ja hän saa välillä odotella minua ja tehdä ylimääräisen lenkin jos toisenkin. Koko pitkää polkujuoksutreeniä en ala referoimaan, matkaa kertyi 24,57 kilometriä aikaan 3:23:22, keskisykkeellä 142 bpm.

Matkan varrella tein kuitenkin muutaman erityisen havainnon juuri pitkää matkaa ja tulevia kisoja ajatellen, tässäpä nämä note to myselfit ;)

1. Muista laittaa aina pitkikselle piilarit - oli tosi turhauttavaa tuossa alkumatkan räntäsateessa pyyhkiä laseja vähän väliä, myös risut saattavat kolhia laseja ikävästi.

2. Tankkaaminen kannattaa ehdottomasti suorittaa ylämäissä, kun kuitenkin jo valmiiksi kävelen, niin miksipä en käyttäisi aikaani hyödyksi syömällä! 

3. Ensimmäinen seinä näyttää tulevan vastaan jo noin kahden ja puolen tunnin juoksentelun jälkeen. Siitä kun selviän, matka jatkuu kyllä, mutta energian saaminen on tämän jälkeen äärimmäisen tärkeää.

4. Muista ottaa vessapaperia mukaan. 

Ja hei, sohjo on aivan perseestä! Kuten kuvistakin näkee polut ovat näillä korkeuksilla vielä aivan lumessa, osin jäässä mutta myös hirvittävässä sohjossa! Sohjossa juokseminen on kuin hiekkadyyneillä vetelisi... jonkun mielestä ehkä hyvää treeniä, joka tapauksessa aivan kamalaa. Perjantain mavet alkoi aika nopeasti tuntua, kun tuota sohjomäkeä käveleskeli ylös...Testasin lenkillä myös inhoamieni geelien sijasta Bloks-energiapaloja ja ne upposivat minuun vallan mainiosti. Palojen koostumus ei ollut niin nallekarkkimainen kuin olin kuvitellut, ehkäpä enemmänkin marmeladikarkin ja viinikumikarkin sekoitus (huomaatteko, olen näissä karkkiasioissa aika ammattilainen). Pala kannattaa ottaa veden kanssa, kuten ohjeessa kehoitetaan, voin hyvin kuvitella, että ilman vettä, kuivaan suuhun nakattuna, pala voi tarttua hampaisiin ja kitalakeen.

Sunnuntaina kävin palauttelevalla kevyellä lenkillä. Oli hienoa huomata, että vaikka eilen ja aamullakin olin vielä aika juntturassa tuosta pitkästä lenkistä, niin kevyt juoksentelu tuntui oikein hyvältä! Vauhti ei taaskaan päätä huimannut, 9.37 kilometrin lenkkiin aikaa meni 1:16:51 mutta keskisyke oli upea; 126bpm. 

Lenkin jälkeen lähdimme koko perhe laavulle makkaran paistoon ja uimahalliin rentoutumaan, mikä mahtava aloitus seuraavalle viikolle.

Ihanaa keväistä viikkoa meille kaikille <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Olen täällä blogimaailmassa uusi tulokas, ihmettelyä ja opettelua riittää. 

En ymmärrä miten noita blogspot-blogeja voi oikein seurata? Siellä blogin listassa pyörin kauniisti lukijana/seuraajana, mutta ei mulle kyllä mitään ilmoitusta uudesta postauksesta tule... pitäiskö tulla? Vai pitäiskö minun todella muistaa käydä tsekkaamassa erikseen kaikki blogit päivittäin?!? Tähän ongelmaan olen kehitellyt ratkaisun; tuossa sivupalkissa on nyt kaikki aktiivisesti seuraamani blogit, jotta voin ne siitä helposti käydä kurkkaamassa. Siitäpä voitte myös näppärästi käydä tutustumassa seuraamiini blogeihin ja ehkäpä ottaa jonkun itselle sopivan myös seurantaan.

Saan seurattua onneksi useita blogeja myös blogit.fi-sivuston kautta. Suosittelen kaikille bloggaajille tuota blogit.fi-sivustoa, oman blogin lisääminen on yksinkertaista ja siellä pystyy näppärästi seuraamaan montaa blogia kerralla. Vaikka et itse blogia kirjoittelisikaan, niin voit kirjautua helposti facebook-tunnuksilla blogit.fi sivustolle ja seurata sitä kautta monia suomalaisia itsevalitsemiasi blogeja.

Myös täällä lily.fi:ssä olevien blogien seuraaminen onnistuu kirjautuneena käyttäjänä ja saat ilmoitukset aina seuraamiesi blogien uusista postauksista. 

Sitten on vielä tuo Bloglovin-sivusto, sitä kautta voi seurata blogeja ympäri maailman. Vielä en ole itse kovin aktiivisesti sitä käyttänyt, mutta ehkäpä alan vähitellen tutustua myös siihen.

Blogit, joita seuraan ovat pääasiassa jollakin tavalla juoksuun tai liikuntaan liittyviä, muutama muukin listasta toki löytyy.

Ehdottakaahan omaanne tai lukemaanne blogia, vielä etsin seurattavia :) 

Share

Ladataan...

*Yhteistyössä Sanoma Media Oy, Sport-lehti

Seuraa Sport-lehteä FacebookissaInstagramissa

Perjantaibuustina kannustan ottamaan käteen jonkun liikunta-aiheisen lehden, jonkun vanhan (näitä lehtiä voi lukea aina hetken päästä uudelleen ja löytää jotain uutta, joka juuri nyt tuntuu "puhuttelevan") tai ostamaan aivan uuden lehden. Suosittelen aivan oikeasti miettimään löytyisikö lehdestä juttu, joka voisi motivoida sinua liikkumaan tai löytyisikö lehdestä joku kiva kotitreeni, jonka voisit toteuttaa saman tien. 

Jostakin syystä lehtipinooni on ilmestynyt pari ylimääräistä uusinta Sport-lehteä... :D

Kun Sport-lehden tuottaja otti minuun yllättäen yhteyttä vuoden alussa ja kyseli kiinnostustani kertoa uusi suunta-juttusarjassa tarinani, mietin hetken vastaustani. Tokihan jutun tekeminen jo itsessään kuulosti mielenkiintoiselta ja innostavalta, mutta suurin motivaatio juttusarjaan osallistumiseen oli kuitenkin se, että toivoin oman, osin hyvin henkilökohtaisenkin, tarinani olevan merkityksellinen jollekin toiselle, ehkä se jopa osaltaan voisi olla motivoimassa elämäntapamuutoksessa tai sen aloittamisessa. 

Arvon yhteistyössä Sanoma Media Oy:n kanssa (lehdet saatu) kaksi 4/2017 Sport-lehteä kommentin jättäneiden kesken tänä perjantai-iltana 21.4.2017 klo 22.

Onnea arvontaan <3

Lue myös: Hurahdinko liikaa juoksuun?

Aikaisemmat perjantaibuustit: 

Perjantaibuusti, vinkki viikonloppuun!

Perjantaibuusti - menkää metsään! 

Perjantaibuusti - kotijumppa

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Taas tulla napsahti ennätysviikko, muutamalla kilometrillä; 74.2 kilometriä juoksua ja lyhyt perinteisen hiihtolenkki mukaanlukien treenien kokonaiskilometrit 81.8! 

Alkuviikon juoksut mahdollisti tuleva pääsiäisloma Lapissa lasten kanssa. Sain erityisen paljon aikaa juoksuun, koska mies tiesi voivansa treenata meidän muiden ollessa reissussa.

Maanataina kävin juoksemassa pitkiksen (6:27 min/km), kahden tunnin peruskuntolenkin 18.61 kilometriä, 141 bpm keskisykkeellä.

Tiistain yhteislenkillä oli vain toinen nainen minun lisäkseni, joten emme menneet maastoon vaan juoksimme asfalttilenkin, jossa vauhti oli kohtuullisen hidas (6:33 min/km) mutta sykkeet korkeammalla (avg 144 bpm) juttelun vuoksi. Matkaa kertyi 13.45 kilometriä aikaan 1:28:25. 

Keskiviikkona tein tempotreenin, jossa vauhti kasvoi tempoalueella, mutta tempoharjoituksen tarkoitus oli toki erityisesti tietyllä sykealueella pysyminen tai tietylle sykealueella pääseminen. Konaisuudessaan kilometrejä kertyi 8.35 aikaan 54:23, keskisykeeen ollessa noin 147... en tiedä tarkalleen, koska unohdin lopettaa harjoituksen kellosta :)

Torstaipäivä meni istuessa autossa kolmen ihanan, rasittavan ja mahtavan matkustajan seurassa ;) Kauas on kuulkaa pitkä matka! 

Pitkäperjantai oli intervallipäivä. Raastavat mutta mahtavat, kolme viiden minuutin intervallia hyvän lämmittelyn ja pidennetyn jäähdyttelen väliin - intervallien kilometrivauhdit 4:48, 4,48 ja 4:40... sykkeet näissä 172, 162 ja 170. Kokonaisuudessaan aikaa lenkkiin meni 1:03:20 ja matkaa kertyi 10.03 kilometriä. Pikkusen huolestuttaa, että nuo intervallivauhdit ei oikein tunnu kehittyvän, olisko vinkkejä?

Lankalauantaina kävin pienellä hiihtolenkillä. Matka laavulle makkaranpaistoon lasten kanssa, lapset toki pääsi papan kelkan kyydillä, ja kupu täynnä chilimakkaraa takaisin. 7.51 kilometriä aikaan 53:50, keskisykkeellä 131. Kerrankin siis todellinen kevyt peruskuntolenkki, näitä lisää mulle, tiedän sen.

Lauantaina pääsin vielä juoksulenkillekin, jossa sin 13.43 kilometriin kulutettua aikaa 1:27:24, keskisykkeen ollessa 143 bpm. Sunnuntaina 1.Pääsiäspäivänä hilpasin Ylimuoniosta Muonioon mutta huomasin laittaa mittarin raksuttaamaan vasta muutaman kilometrin juoksun jälkeen, joten dataa sain tasan 1 tunnin ajalta. Matkaa kertyi mittarin 10.34 kilometriä, keskivauhti oli 5:48 min/km ja keskisyke 152 bpm.

Aivan mahtava juoksuviikko siis takana! Kaikki muu treenaaminen pientä venyttelyä lukuunottamatta onkin sitten jäänyt tekemättä. Tähän ihanaan lomaviikon on kuitenkin mahtunut myös upeita kohtaamisia ystävien ja sukulaisten kanssa sekä aivan huippu 'luokkakokous'! Luokkakokouksesta saattaisin sanasen sanoa, mutta nyt tyydyn kuitenkin salaperäisesti vain toteamaan, että pojat ovat aikuistuneet ja Pauli Hanhiniemen sanoin:

Tytöt on kaunistuneet
sillä aikaa
tytöt on kaunistuneet

:D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Olen Lapin tyttö. Nyt täällä lomalla.

Juoksulenkille. Juoksen ajatuksissani, nostan katseeni ja jostakin eteeni on ilmestynyt maaginen valkoinen poro! Tässä hän, tarinan sankaritar juoksee valkoisen poron kanssa... 

Tottakai kaivan kameran esiin :D mutta mieli lähentelee paniikkia, apua poro! Jostakin mielen sopukoista yrittää kaivattua esiin tieto siitä, että poro pelkää enemmän minua kuin minä poroa mutta silti... kääk! Kun pysähdyn, poro pysähtyy ja jää tuijottamaan minua, kun lähden varovasti juoksemaan poroa kohti, se lähtee hetken päästä jolkottelemaan eteen päin, mutta pysähtyy taas kohta tuijottaakseen minua uhkaavasti. Tätä leikkiä jatkuu muutamia kertoja kunnes poro tajuaa siirtyä tieltä metsään ja pääsen huojentuneena jatkamaan matkaani.

Olen Lapin tyttö, joka pelkää poroja. Koulussa olen harjoitellut suopungin heittoa, ei taida kuulua yleiseen opetussuunnitelmaan... Olen käynyt katsomassa poroerotusta, kuin näytelmää, mielenkiintoista ja mystistä. Meillä ei ole koskaan ollut poroja, ei ole poromiehiä perheessä, ei olla saamelaisia, ollaan 'junantuomia' lantalaisia. 

Muutaman kilometrin päästä taas kaksi poroa hyppää tielle eteeni! Mistä näitä nyt sikiää, kuin poroja auton eteen?!? Samassa ohitseni piennarta pitkin vilahtaa moottorikelkka kuskina poromies, jolla on suopunki olalla. Sekä porot, että poromies kelkkoineen häviävät hetken päästä metsään ja pääsen panikoimasta sen enempää. 

Kohtuullisen eläinrikas juoksulenkki, turhan jännittävä. Vaikka olen Lapin tyttö, en ole tottunut poroihin enkä todellakaan nauti porojen kohtaamisesta juoksulenkeilläni. Näin jälkeenpäin ajatellen, kuitenkin eksoottinen kokemus, olen tyttö joka juoksee porojen kanssa :D

 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

 

 

Share

Ladataan...

Tänään ja eilen on satanut vettä ja räntää aivan kaatamalla hetkittäin, toissapäiväinen talvimaisema on tainnut kokea lopullisen tuhonsa. Toissapävänä polut olivat vielä täydellisen talviset ja kun siirryin hiekkaiselta, märältä ja loskaiselta asfaltilta metsään, siirryin samalla talveen. Muutos oli aivan hämmästyttävä. Kaikki ovat jo todellakin kuulleet useampaan otteeseen, että treenaan NutsKarhunkierroksen 53 kilometrille... ;) On äärimmäisen tärkeää treenata myös polkumaastossa, jotta jalat ja koko keho tottuvat vaihtelevaan maastoon. Usein polkulenkillä huomaan, että juoksu maastossa on mitä parhainta keskivartalotreeniä. Tasapainon ylläpitäminen haastavassa maastossa, erityisesti ylä- ja alamäissä, vaatii koko keholta saumatonta yhteistyötä. 

Kuvissa on Pöllyvaaran ala- ja ylämäkiä. Erityisesti alamäissä juoksuteniikka on oltava kunnossa, juuri alamäissä loukkaantumisen riski on suuri, jos tekniikka ei ole hallussa tai keskivartalossa ei ole rittävästi voimaa tukemaan tasapainoa.

Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että olen koko talven juossut pääasiassa lumisella asfaltilla, onneksi olen kuitenkin lähes viikottain päässyt innokkaan polkujuoksuporukan kanssa kyntämään myös läheisen Pöllyvaaran älyttömän upeita polkuja. Toissapäivänä seikkailin yksikseni näillä reiteillä ja osasin jopa hetkellisesti eksyä aivan totaalisesti... :D Onneksi löysin hetken päästä taas tutulle reitille. Osan matkaa juoksin myös moottorikelkkauralla, jota kelkat eivät ole enää hetkeen käyttäneet, vaikka lunta siellä oli vielä aivan riittävästi.

En varsinaisesti siis sanoisi itseäni polkujuoksijaksi, olen enemmänkin juoksun harrastaja, joka juoksee myös poluilla. Intervalli- ja tempotreenit teen pääasiassa tasaisella, mäkitreeniä maastossa pitäisi tehdä huomattavasti enemmän. Silti voin aivan rehellisesti sanoa, että nautin erityisesti juostessani metsässä poluilla! Usein juuri polkujuoksussa osaan olla itselleni armollinen ja kuunnella kroppaani. Metsässä juostessa sielu ja mieli lepäävät ja rauhoittuvat. En yhtään ihmettele, että metsä on ollut perinteisesti meidän suomalaisten meditaatio- ja rauhoittumispaikka. On myös aivan tutkitusti todistettu, että metsä hoitaa meitä ja on tehokas "lääke" stressiin ja jopa masennukseen.

Polkujuoksu on aivan mahtavaa! Vaikka polkujuoksussa kilpaillaan kovastikin ja itsekin olen valmistautumassa kilpailuun, koen silti, että tällaisena tavantallaajana joudun ja saan antaa itselleni hieman löysiä, varsinkin pidemmillä reiteillä. Kunto ei yksinkertaisesti riitä juoksemaan ulrtamatkoja koko ajan täysillä, en kyllä tiedä riittääkö monella muullakaan. Myös luonnosta ja maisemista nauttiminen on mielestäni tärkeää ja aivan välttämätöntä polkujuoksukisassakin :). Polkujuoksukisoja järjestetään ympäri Suomea ja matkat ovat muutamista kilometreistä lähemmäs kahdensadan kilometrin ultramatkoihin, varmasti löytyy siis jokaiselle jotakin. Jos kiinnostuit aiheesta, niin käy ihmeessä tsekkaamassa polkujuoksukalenteri

Aina ei toki tarvitse heti tai ollenkaan kisailla, polkujuoksua voi harrastaa  myös aivan omaksi ilokseen ja hyvinvoinnikseen. Suomessa olemme niin hienossa asemassa, että jos polku ei lähde aivan kotiovelta, niin ainakin lyhyen pyöräilyn jälkeen päätyy polkureitille, menkää siis metsään!

Vielä, jos haluat tutustua extreme ultrajuoksuun poluilla, suosittelen lämpimästi katsomaan Yle Areenan tiededokumentin: Ultrajuoksijat

Seuraa: blogit.fibloglovin'Facebook, Instagram

 

Share

Ladataan...

Helsingin Sanomien juoksublogiin ilmestyi varsin kiinnostava artikkeli harrastelijajuoksijan mahdollisuuksista omiin ennätyksiin keski-iässäkin.

Vaikuttaa olevan aivan yleisessä 'tiedossa', että nelikymppisen juoksijan parhaat päivät ovat jo takana, mutta artikkeli kumoaa tämän väitteen! Varsinkin jos juoksuharrastuksen on aloittanut myöhemmällä iällä. Lohduttava tieto :) Olen itsekin pohtinut omia ennätysmahdollisuuksiani ja hieman kallistunut sille kannalle, että ehkäpä olen oman ennätykseni puolimaratonilla jo saavuttanut... kuitenkin artikkeli kertoo, että ennätysten parantaminen on aivan realistista oikealla harjoittelulla noin viisikymppiseksi, joten minullahan on yli kymmenen vuotta aikaa parantaa ennätyksiäni!

Mitkä ovat sitten keski-ikäisen juoksijan juoksutreenin kulmakivet, kun on tarkoitus saavuttaa ennätyskunto? Artikkelissa niitä todettiin olevan kolme: palautumisen merkityksen ymmärtäminen, epämukavuusalueella treenaaminen ja ennätysten maltillinen metäsästäminen.

Voin heti suoralta kädeltä todeta, että epämukavuusalueella treenaaminen ei tuota minulle kovinkaan suuria vaikeuksia, mutta nuo kaksi muuta ovat sitten huomattavan paljon haasteellisempia.

Jos keski-ikäisenä aikoo treenata tosissaan, on palautumisen suunnittelu kovien treenien ympärille yhtä tärkeää kuin treenaaminen itsessään, kuulemma... Minäpä se en ole oikein vieläkään tainnut ymmärtää tuota palautumisen merkitystä. Olen aivan kuin kissa pistoksissa jos sen pääse treenaamaan lähes päivittäin ja järjellisesti tiedänkin, että palautuminen varsinkin rankan treenin jälkeen olisi enemmän kuin hyödyllistä. Mutta innokas treenaja kun olen, palautuminen jää usein harjoitusten välissä aivan varmasti liian vähäiseksi.  Siinäpä siis haastetta kerrakseen, jos saisin edes yhden huoltavan treenin aikaiseksi viikossa, niin olisin ehkäpä jo ennätysten tiellä. Ja nukkuminen... kuolema kuittaa univelat, vai miten se nyt olikaan?

Jos keski-ikäisenä aikoo saada parempia tuloksia kuin nuorempana, joutuu väistämättä sietämään epämukavuutta. Se puolestaan ei ole minulle kovinkaan vaikeaa, ihme kyllä! Ehkä olen niitä naisia, joille "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" on istutettu geeneihin :). No siis, onhan tosi kivaa lähteä tasavauhtiselle normilenkille mutta yleensä aivan odotan, että pääsen välillä vetämään muutaman rääkki-intervallin tai raastavan tempoharjoituksen. Minussa asuu siis selvästi pieni masokisti ja ennätyskunnon saavuttamisen kannalta se näyttää olevan vain hyvä asia!

Ja sitten ehkä siihen minulle haastavimpaan osuuteen... Olen äärimmäisen malttamaton ja "mulle kaikki heti nyt"-tyyppi, rasittava siis :) Onneksi elämä on jo hiukan koulinut minua ja pientä kärsivällisyyden poikasta alkaa ilmestyä jopa minun elämääni. Maltti on valttia ennätyskunnon tavoittelussa, jos ennätyskunto on kaukana, on turha tavoitella ennätystä heti seuraavana kesänä. Tätä hetken pohdittuani totesin, että ehkä todellakin annan itselleni ja kunnon kehitykselleni aikaa, enkä edes yritä uutta ennätystä puolikkaalla ensi kesänä... mutta sitä seuraavana kesänä sitten raivopäisenä ennätysten metsästämiseen! Jaiks :D

Ja vielä; venyttely, liikkuuvuus ja liikkuvuus ja venyttely! Iän myötä nämä nousevat aina vain tärkeämmiksi, erityisesti loukkaantumisen ennaltaehkäisemiseksi.

Niinpä siis maltilla, epämukavuutta sietäen, paulautumista opetellen, ja pienin askelin kohti uusia enntyksiä! 

 

Seuraa: blogit.fi, bloglovin', Facebook

Share

Ladataan...

Tälle ihanalle huhtikuun perjantaille olen valinnut parjantaibuustin aiheeksi kotijumpan yhdessä lasten, miehen tai kaverin kanssa tai aivan omassa rauhassa. Olen jo aikaisemmin kertonut YouTuben suosikkikanavistani postauksessani, nyt ajattelin laittaa muutaman suosikkivideoni jumppamotivaatioksi viikonlopulle.

Valitse näistä itsellesi/perheellesi sopivin tai kokeile vaikka kaikkia! :D

Juoksen paljon ja teen lähes päivittäin kyykkyjä sekä dynaamisia lankkuja ilman YouTube-ohjausta, joten YouTubesta otan treeniohjelmaani usein ylävartalotreenejä, tässä pari suosikkiani testattavaksi:

Tällä treenillä saat varmasti seuraavalle päivälle poltettelua hauiksiin ja ojentajiin:

Tämä treeni on puolestaan kokonaisvaltaisempi ylävartalotreeni:

Kaksi suosikkiHIIT/Tabata-treeniä ovat Zuzka Light-kanavalta. Timmi täti, mutta älä anna sen häiritä, viiden minuutin treenit ovat aivan huippuja ja jopa hauskojakin... 

get ready, warm up and let's do this ;)

Jos nämä treenit eivät ole sinulle soveltuvia, vietä hetki YouTuben ihmeellisessä maailmassa ja löydät varmasti myös sinulle sopivan kotijumpan. Hyviä treenejä löytyy Esimerkiksi XHITdaily-, POPSUGAR Fitness- POPSUGAR Living- ja Zuzka Light-kanavilta.

Buustia perjantaihin ja koko viikonloppuun!

 

Share

Ladataan...

Joku on saattanut huomata, että minusta on tehty juttu tänään ilmestyneeseen Sport-lehteen otsikolla "Hurahdin liikaa juoksuun". Haluan heti huomauttaa, että ostikko ei ole omani, enkä ole vaikuttanut otsikon valintaan/syntymiseen :) Itse en ole koko muutosprosessin ja juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen kokenut, että olisin hurahtanut liikaa juoksuun/juoksemiseen, mutta joskus mietin, että ehkäpä olen hurahtanut liikaa tähän oheistoimintaan... juoksusta puhumiseen, kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja niin edelleen ja niin edelleen. Otsikon nähdessäni jäin myös pohtimaan, että mikä sitten on liikaa? Missä menee raja liiallisen juoksemisen ja ei liiallisen juoksemisen välillä? Eräässä Sport-lehden artikkelissa kerrotaan, miksi juoksijat jäävät usein koukkuun juoksemiseen ja siihen koukkuun olen kyllä jäänyt, sen myönnän :)

Jos pelkkä juoksu ja juokseminen alkavat määrittää elämääni ja minua ihmisenä, koen, että haruhtaminen on ollut liiallista. Sekin vaara tällaiselle yli-innokkaalle innostujalle on olemassa. Arkielämässä tärkeysjäsrjetys on joskus yllättävän helppokin hetkeksi kadottaa näkyvistä, jos vaikkapa treenaa tiettyä tavoitetta, kuten minä nyt juuri tuota NutsKarhunkierrosta, varten. Läheisten tehtäväksi saattaa tulla maan pinnalle tiputtaminen ja arjen sujumisen kannalta tärkeämpien asioiden esille nostaminen. Koko perheen kannalta on aivan todella tärkeää saada koti järjestykseen joskus, jopa imuroiminen on hyödyllistä silloin tällöin ;), ruokaakin meillä syödään aivan päivittäin. Viimeksi eilen tajusin, että vaikka olin suunnitellut juoksevani pidemmän lenkin, niin sitä oli lyhennettävä, jotta ehdin käydä apteekissa ostamassa lapselle lääkkeitä. Silloin kun tärkeysjärjestys pysyy oikeana, perhe ensimmäisenä, en mielestäni ole hurahtanut liikaa juoksuun.

Eräs rakas ystävä on sanonut minusta, että olen ihminen, jolla on pää pilvissä mutta jalat maassa - minusta se on ihanasti sanottu ja kuvaa kyllä aika oikein mielenlaatuani. Joskus pää pilvissä vie minua kovalla vauhdilla suuriin suunnitelmiin ja unelmiin mutta onneksi jalat maassa vetävät minut taas todellisuuteen ja elämän realiteetteihin lapsiperheessä. Haaveilen täysillä vaikkapa utrajouksuista ulkomailla mutta jalat maassa maadoittavat minut arkitodellisuuteen (osin tämä tehtävä jää kyllä miehelleni :D) ja ymmärrän myös elämäntilanteemme rajallisuuden. Tällä hetkellä mennään koko ajan perhe edelle puuhun ja hyvä niin :)

Mikä on sinun mielestäsi liiallista hurahtamista? Missä raja menee? Koetko itse hurahtaneesi liikaa juoksuun tai muuhun urheiluun? Millaisia korjausliikkeitä olet tehnyt, jos liikunnasta on tullut elämää tärkeämpää? 

Aurinkoa päivääsi <3

Share

Pages