Ladataan...

Tulipa tässä mieleen, että nyt kun muka treenaan niin tarkasti ja määrätietoisesti ohjelman mukaan ja himmailen juoksuista ja juoksen just niin kuin ohjelmassa sanotaan, niin juoksusta on tullut varsin ohjelmoitua joka suhteessa.

Eilen illalla lähdin kaverin pyynnöstä lenkille, ohjelmassa ei ollut juoksua. Ei ehkä olisi saanutkaan lähteä lenkille, ei varsinkaan niin pitkälle lenkille. Ainakin olisi pitänyt pitää sykkeet mahdollisimman matalalla.

En vain halunnut juuri nyt välittää ohjeista. Miten riemullista oli vain juosta, ei aikatauluja, ei sykkeitä, vain juosta ja jutelella. Ja kun ei ollut mitään määrättyä juoksua, kävelläkin sai jos huvitti ja välillä huvitti.

Meinaan näköjään välillä aivan unohtaa, miten hauskaa, ihanaa ja mahtavaa juoksu on, kun sen tekee aivan huviksi vaan! Näitä lisää :) On tosi tärkeää ja vapauttavaa ottaa välillä pieni irtiotto koko suunnitelmasta ja antaa mennä, ilman rajoja, tunteella <3. 

Share

Ladataan...

Kerroin aikaisemmin, kuinka minua jo etukäteen ahdistaa tämä meneillään oleva viikko, juoksuohjelman kevyt viikko. Juoksuharjoituksia olisi ollut vain kaksi, toinen niistä matalilla sykkeillä, eli kävellen. No kuinkas sitten kävikään? Tällä viikolla on tullut vain yksi virallinen treenimerkintä, koska flunssa! Ilmeisesti annoin itselleni luvan sairastua, tällä viikolla se oli aikataulullisesti helpoin hoitaa ja naps, sieltähän se tuli kuin manulle illallinen... 

Maanatain ja tiistain otin levon kannalta, pientä hyötyliikuntaa lukuunottamatta, joka näin talvisin näillä leveysasteilla luonnistuu kuin itsestään kolauksella. Maanantaille siis kolausta ja muita pihaleikkejä aikaan 41:28, keskisykkeellä 104 bpm.

Keskiviikkona, itsenäisyyspäivänä, satavuotiaan Suomen kunniaksi kävin hölkkä-kävelyllä (1:00:17, 7.01 km, avg 128 bpm) kiertelemässä Kajaanin muistomerkkejä ja juhlapaikkoja. Matkan varrelle osuivat näpsäkästi niin veteraanimuistomerkki, sankarivainajien haudat, hyvästijättö - muistomerkki Isänmaan puolesta talvi- ja jatkosodassa vuosina 1939-1944 kaatuneiden sankarivainajien muistolle, kuin linnanraunioiden kynttilävalaistus ja joutsenet, jotka olivat saapuneet joelle juhlistamaan suurta päivää. Illalla olo alkoi tuntua hieman huteralta, mutta torstaina olin sitten jo kunnolla flunssassa.

Perjantai meni tyttöjen kenraaliharjoituksissa ravatessa. Illalla saimme nauttia aivan upeasta balettielämyksestä. Miten valtavan paljon tuosta esityksestä nautinkaan kaiken tämän syksyn vastoinkäymisten jälkeen <3 Edelleenkään emme ole selvillä vesillä, mutta vaikka esikoinen joutui olemaan pitkään pois treeneistä, näytös meni loistavasti ja hän säteili lavalla. Sanoinkin hänelle, että hän on todella valovoimainen esiintyjä, sitä hän todellakin on! Oma flunssainen olo oli aika surkea, mutta tämän riemun keskellä sitä ei juuri ehtinyt murehtia.

Lauantaina sain luvan nukkua niin pitkään kuin pystyn ja kömmin ylös vasta 10.30! Lauantai meni edelleen balettitouhissa, iltaa kohden vointi alkoi tuntua jo paremmalta. 

Sunnuntaina lähdimme yhdessä hiihtoretkelle. Tytöille hiihtäminen tuntuu olevan aika haastavaa, mutta jantteri on kuin syntynyt sukset jalassa. Ei hänestäkään hiihtäjää taida tulla, vauhti ei häntä niinkään kiinnosta, mutta metsissä samoilusta ja itsekseen hiihtelystä hän vaikuttaa nauttivan oikein todella. On muuten aika jännää, miten nuo balleriinat eivät meinaa pysyä pystyssä suksilla ollenkaan mutta poika, jonka pystyssä pysyminen tasamaalla on toisinaan haastavaa, menee suksilla kuin tyhjää vaan :). Minäkin pääsin hiihtämään pienen lenkin ja voi miten ihanalta hiihtäminen tuntuikaan. Flunssa näyttää taittuneen yllättävän nopeasti, josko tämä kohtuullisen täydellinen lepo olisi ollutkin vain hyväksi. 

Kevyestä viikosta tuli siis todellisen kevyt; kokonaisuudessaan 11.5 kilometriä liikuntaa ja siihen käytetty aikaa kaksi tuntia. Ei paljon naurata, mutta tästä noustaan, taas entistä innokkaampana :) Tälle illalle vielä vähän kehonhuoltoa ja katse kohti tulevaa viikkoa. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja viikon alkua! 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Share

Ladataan...

Olen jo useamman kerran hehkuttanut, miten innoissani olen, kun pääsin mukaan testiryhmään kehittämään Takomo trainingin 'poikkeuksellista juoksuvalmennusta'. 

Mutta miksi ihmeessä tällainen tavan tallaaja ja juoksuharrastelija tarvitsisi juoksuvalmennusta? Olen tainnut tehdä kaikki mahdolliset harrastelijan tavallisimmat virheet juoksuharrastuksessani. Yhden talven juoksin aivan liian lujaa, koko ajan. Puolikkaan tulos ei parantunut, huononi kuitenkin hiukan. Nyt viimeisen vuoden olen sitten tehnyt määrää kilometritolkulla, ei puhettakaan mistään kevyemmistä viikoista, tai määrän kasvattamisesta maltillisesti. Tavoitteena on ollut tietty määrä juoksukilometrejä, joten juosta on pitänyt aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Ja juostahan minä juuri olenkin halunnut, koko ajan ja aina...

Haaveilen parantavani aikaa puolikkaalla ja maratonilla, jaksavani juosta pidempiä ultria ja joskus jopa yli sadan kilometrin matkoja. Näiden haaveiden saavuttamiseen tunnen tarvitsevani apua, olen harrastanut niin vähän aikaa kestävyysurheilua, että omat tiedot ja taidot eivät todellakaan riitä itseni valmentamiseen... Olen myös tunnetusti varsin kärsimätön, haluaisin kaiken nyt ja heti. Kestävyysurheilussa vaaditaan kuitenkin ennen kaikkea ja ilman muuta juuri kärsivällisyyttä tulosten parantamiseksi. Tähänkin toivoin juoksuvalmennuksen tuovan apua.

Näitä mietteitä minulla oli juuri mukaan päästyäni. Nyt neljän viikon kokemuksella voin jo sanoa, että kyllä todellakin kannatti lähteä mukaan tälle matkalle. 

Mitä sitten olen jo nyt juoksuvalmennuksesta saanut? 

Monipuolisuutta

Minun kunnollani matalilla sykkeillä tehtävät "juoksuharjoitukset" on vain yksinkertaisesti tehtävä lähes poikkeuksetta kävellen tai vain etäisesti juoksua muistuttavalla hölkkäilyllä. Kävely ja sauvakävely tulivat siis uutena lajina repertuaariin. Olen toki tiennyt, että niitäkin olisi hyvä ohjelmaan mahduttaa, mutta kun minulla on ollut niin kova kiire vain juosta... Jo nyt muutaman viikon jälkeen kävelyn tulokset näkyvät. Sykkeet pysyvät harjoituksissa helpommin matalammalla ja vähitellen nuo kevyetkin lenkit alkavat onnistua yhä enemmän ja enemmän hölkähköllä... ehkäpä keväällä nekin menevät osin jopa juosten. Juoksuohjelmassa on myös mukana ohjelmat venyttelyyn, pilatekseen sekä koti- ja salitreeniin. Olen tietysti aikaisemminkin venytellyt ja treenannut lihaskuntoa niin kotona kuin salillakin, mutta kun ne nyt ovat selkeästi osa juoksuohjelmaa, niiden skippaaminen ei tule niin helposti kysymykseen - rakastan 'aikatauluja' ja niiden noudattamista pikkutarkasti :)

Nousujohteisuutta

No tästä en ole aikaisemmin juuri mitään ymmärtänyt. Sen olen tajunnut, että vauhteja pitäisi jotenkin saada kasvatettua ja samalla myös kestävyyttä, mutta miten? Juoksuohjeman saatuani olin aluksi aika pöyristynyt siitä ajatuksesta, että joutuisin ainakin aluksi juoksemaan selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Ennen ohjelmaa juoksin viikossa lähes poikkeuksetta 40-70 kilometriä joka viikko, aina. Kun tajusin sloganin:

 "peruskestävyyskaudella peruskestävyyttä määrällisesti nousujohteisesti ja vauhtikestävyyskaudella vauhteja nousujohteisesti",

olin hetken aikaa kuin puulla päähän lyöty... aika loogista, järkevää ja aivan mahtavaa!!! Peruskestävyyskaudellakaan ei voi siis koko ajan vetää maksimikilometrejä mittariin, vaan niidenkin keräily aloitetaan matalammalta ja kilometrimäärää kasvatetaan maltilla nousujohteisesti! Aivan täysin uusi oivallus minulle. Olihan se aluksi aika haastavaa, mutta nyt alan olla tosi tyytyväinen, että suostuin kokeilemaan tuotakin periaatetta. Vaikka en ollut mielestäni mitenkään väsynyt juoksemiseen ja aluksi jopa vastustin sen vähentämistä, nyt huomaan, että ehkäpä kroppani kuitenkin oli aika uupunut. 

Muutama oivallus siis näiden viikkojen aikana on tullut, mielestäni aika merkittäviä oivalluksia, vai mitä mieltä olet? :)

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Share

Ladataan...

Kilometrit paukkui, juoksu kulki, peruskestävyyttä tuli hinkattua oikein huolella ja kävely tuli mukaan kuvioihin juoksuvalmennuksen alkamisen myötä. Juoksuvalmennuksen vaikutuksesta treenaamiseen ja sen hyödyistä kirjoittelen lähiaikoina oman postauksen.

Tässä kuussa on siis tullut kävelyä enemmän kuin varmaankaan yhtenäkään kuukautena aikaisemmin tänä vuonna. Olen vähän jopa pelännyt kävelyn ja sauvakävelyn ottamista mukaan treeneihin, koska se olisi vienyt aikaa juoksulta enkä olisi saanut kerättyä tarpeeksi juoksukilometrejä. Nyt kun kilometritavoite on onnellisesti saavutettu, on oikeastaan helpottavaa, että saan hiottua nyt kunnolla myös tuota peruskestävyyden perustasoakin (minulla pk1 sykealueella 100-130) ja nyt kun olen ottanut nuo kävelylenkit mukaan ohjelmaan, niin huomaan jo kolmen viikon jälkeen, että pystyn hipsutella tuota pk1-aluettta jopa osin jollakin hölkkää muistuttavalla etenemisellä! Aivan loistavaa!

Tässä pieni kuvakollaasi marraskuun treeneistä, marraskuussa tänne Kainuuseen tuli vihdoin oikea talvi, onneksi. 

Koko kuukauden liikuntasaldo näkyy seuraavissa kuvioissa: kokonaismäärää liikuntaa tunneissa lähes neljäkymmentä tuntia, joista juoksua vain himpun reilu kahdeksantoista tuntia. Kokonaiskilometrejä tuli varsin hyvin suhteessa koko vuoden kuukausijuoksukilometreihin, mutta itsessään juoksukilometrejä 'vain' 145.6 kilometriä, joka on alhaisin juoksukilometrimäärä koko vuonna yhtenä kuukautena terveenä ollessani (pois lukien siis kesäkuu, jolloin juoksut jäivät 34 kilometriin polvivaivan vuoksi). Olen tätä prosessia käynyt nyt jo pidemmän aikaa läpi ja minun on pakko hyväksyä se, että jos haluan paremmaksi ja erityisesti nopeammaksi juoksijaksi, minun on juostava vähemmän. Tällä kuntotasolla kävely ja sauvakävely ovat aivan pakollinen harjoitusmuoto peruskunnon kohottamisessa ja sitten kun olen saanut peruskunnon todella kuntoon, juoksukin voi alkaa kehittyä paremmaksi ja nopeammaksi.

 

Tästäkin käppyrästä huomaa, että peruskestävyyttä on nylkytetty nyt oikein huolella, tunteina yhteensä jopa 29 tuntia 16 minuuttia ja 46 sekunttia.

Miltäpä sinusta kuulostaa tämä minun oivallus siitä, että tällä kuntotasolla juoksutulokset paranevat ensi keväänä, jos nyt panostan kävelyyn ja sauvakävelyyn? 

 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Share

Ladataan...

Sain vuoden juoksukilometritavoitteen täyteen, voit lukea siitä omasta postauksestaan täältä. Kokonaisuudessaan kilometrejä on tullut täällä viikolla juoksuvalmennuksen alkamisen jälkeen aikaisempia viikkoja enemmän 41.8 ja juoksukilometrejäkin enemmän kuin pitkään aikaan, 31.9 kilometriä. Aikaa viikon treeneihin on mennyt kymmentä minuuttia vaille yhdeksän tuntia ja juoksuun 4 tuntia ja 20 minuuttia. Viikkoon tuli myös yksi ylimääräinen treeni, pikkujoulujuoksut. Luulin, että polkujuoksuseuran, Hillers Trail Running Clubin, "leikkimielinen pikkujoulukisailu" olisi pientä kevyttä hippailua, mutta voi kuinka väärässä olinkaan ja minkälaiseen rääkkiin jouduinkaan... :D

Maanantaina kävin juoksemassa loput vuoden kilometritavoitteesta, 2.2 kilometriä aikaan 14:22, keskisykkeellä 148 bpm. Sykkeet kai nousi innostuksesta ja riemusta noin korkealle. Juoksun jälkeen lähdin sauvakävelylenkille, aluksi oli vaikea saada sykkeitä pysymään aisoissa edeltävästä juoksusta johtuen, mutta vähitellen kävely vei mennessään. Matkaa kertyi 9.05 kilometriä aikaan 1:32:59, upean mahtavalla keskisykkeellä 123 bpm.

Tiistaina oli ohjelmassa 80 minuutin kevyt hölkkä. Ihmeekseni pystyin etenemään lähes koko lenkin etäisesti juoksua muistattavalla jalkojen vatkauksella. Tällä hölkähköllä etenin 9.41 kilometriä aikaan 1:23:25 keskisykkeellä 126 bpm. Tämä peruskestävyysnylkyttely alkaa jo tässä vaiheessa tuottaa selvää tulosta, me so happy! Illalla tein vielä lihaskuntotreenin kotona (41:59, keskisyke 121 bpm) ja venytykset jaloille (10:03, keskisyke 112 bpm).

Keskiviikko oli tietysti lepoa ja löpöä, mutta torstaina pääsin upealle 10 kilometrin lenkille, johon sisältyi neljä mäkivetoa. Kokonaisuudessaan lenkin pituudeksi tuli 10.91 kilometriä aikaan 1:21:02 keskisykkeellä 144 bpm. Neljä kertaa 60 metrin vedot tein lenkin keskivaiheilla kahden minuuttin palautuksella:

1. veto: 17sek. 164 bpm, 4:03 min/km

2.veto: 15sek. 160 bpm, 3:33 min/km

3.veto: 16sek. 164 bpm, 4:03 min/km

4.veto: 13sek. 156 bpm, 3:21 min/km

 - vedoissa kiihdyttely tuntui upean irtonaiselta ja ihanalta! 

Perjantaina oli salipäivä ja raskaat raudat. Treeni (1:20:07, avg 118 bpm) tuntui tavallista raskaammalta joko edellisen päivän juoksusta johtuen tai siksi, että tein jalkaprässin ja lonkan ojennuksen tangolla himpun verran isommilla painoilla kuin aikaisemmin. Johtuisikohan tämä nyt tuntuva takareiden ja pakaran jumi noista raudoista? Tai ehkä pikkujouista... Iltasella jumppailin vielä rennosti pilatessarjan (22:05, avg 94 bpm).

Lauantaina aamupäivällä kävin juoksemassa vauhdinvaihtelulenkin; kymmenen minuuttia kevyttä, kaksikymmentä minuuttia vauhdikkaampaa ja vielä kymmenen minuttia kevyttä, ja päälle risat minuutit, yhteensä aikaan 46:17, kilometrejä 7.04, keskisykkeellä 147 bpm. Lähdin pikkujouluihin siis ajatuksella, että siellä kisaillaan kevyen letkeästi, no - leikkimielistähän kisailu oli mutta letkeys ja keveys oli siitä kaukana! joukkueessamme oli kolme jäsentä ja alkuveryttelyn jälkeen kiersimme puistossa viisi pistettä:

1. 21 x boxihyppy puiston penkille, kaikki suorittaa 2. 22 x punnerrus, kaikki suorittaa (ala-asennossa kädet ylös maasta), 3. 23 x askelkyykkyhyppy, kaikki suorittaa + 23 x puunkiertojuoksu viestinä, 4. 24 x burbee, kaikki suorittaa ja 5. 10 x maastojuoksu viestinä... Aivan karmeaa siis <3 Mutta olipahan kivvaa! Kiitos hurjasti kisailun järjestäjille!!! Ensi vuonna taidan jättää tuon aamupäivän lenkin väliin... ;)

Oli muuten aikamoinen treeni: kesto 35:00 (kello pysäytettynä osin viestitauoilla) ja keskisyke 150 bpm, kilometrejä 2.31 ja tämmöstä käppyrä...

 

Sunnuntaina taivaalta leijui märkiä rättejä ja piha piti kolata mahdollisimman pian, että hetken päästä ei olisi kolattava kilokaupalla räntälunta. Onneksi lumisade rauhoittui aika nopeasti kolaamisen jälkeen ja yksi kerta kolausta riitti tänään. Talvella aivan parasta palauttavaa treeniä on kolaaminen (23:28, avg 128 bpm), tykkään! Paitsi että aamulla ennen töihin lähtöä ei onnistu kovin helposti...

Tämän viikon sykealueet: olen niin ylpeä :)

Tämmönen ihana viikko takana mulla! Ensi viikko vähän ahdistaa, vuorossa olisi nimittäin kevyt viikko ja lenkille ei muka pääsis ku kaks kertaa, tekee kyllä tiukkaa. Onneksi juuri ensi viikolle on järjestetty lasten baletti- ja lauluesityksiä <3

Ihanaa tulevaa viikkoa teillekin!

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Share

Ladataan...

Jos olet seurannut blogini facebooksivua, olet ehkä huomannut, että olen mukana trailrunning.fi:n toimituskunnassa :) Minua pyydettiin kirjoittamaan esittely itsestäni sivulle, ja aloin oikein ihmetellä, että miten minusta tuli polkujuoksija? Sanottakoon tähän väliin, että olen edelleen 'sekakäyttäjä' ja juoksen joka viikko sekä poluilla että sileällä. 

Marjanpoimija-sukupolven lapsena olen imenyt itseeni äidinmaidosta metsissä samoilun ja vaeltelun. Itse en kuitenkaan koskaan ole erityisemmin tuohon marjanpoimintaan innostunut ja vaikka olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni asunut Lapissa, olen käynyt vain pari kertaa hillassa! Sääsket vielä kohtuudella siedän mutta mäkäräiset ja polttiaiset ovat hillastusaikaan minulle liikaa, aivan liikaa! Harrastin lapsuudessa ja nuoruudessa partiota - metsät, vaellukset ja erätaidot tulivat sitä kautta tutuiksi ja hiihtovaellus Haltille tuli myös koettua. Siitä reissusta riittäisi kyllä kerrtottavaa jälkipolville enemmänkin... 

Oikeastaan lopullisen niitin polkujuoksuinnostukseeni iski mieheni ja NUTS Pallas 2016. Korpisoturi oli jostakin löytänyt polkujuoksukisan, joka juostiin kotimaisemissani Muoniossa, kuuluisalla Hetta - Pallas / Pallas -Hetta reitillä. Hän ilmoitti kisaan itsensä, minua metsissä juoksentelu ei tuossa vaiheessa aivan kauheasti vielä kiinnostanut. Olimme lasten kanssa saattelemassa miestä matkaan, kun luonto näytti voimansa. Keskellä 'kirkkainta' heinäkuuta alkoi sataa kaatamalla ja tunturissa tuuli 20 metriä sekunnissa. Jo Hotelli Pallaksen pihalla keli oli aivan karmea! Toimitsijat juoksivat ympäriinsä luontokeskuksessa varoittamassa kilpailijoita: "Jos sinulla ei ole kokemusta tunturissa vaeltamisesta, kannatta miettiä lähdetkö kisaan ollenkaan!" ja "Laittakaa kaikki vaatteet päällenne, mitä repuistanne löytyy, tunturin päällä ilma tuntuu kuin -3 astetta!" myös "Jos sinulla ei ole hanskoja mukana, on tunturiin turha lähteä!" ja niin edelleen. Silti lähtöviivalla oli porukkaa sortsit jalassa :D Ja mitä liikkui minun päässä kisakeskuksen hyörinässä ja lähtöviivalla joukkoa katsoessa? No tietysti se kaikkein järkevin vaihtoehto: tänne on päästävä, tätä tunnelmaa ja kokemusta haluan olla joku päivä jakamassa muiden juoksijoiden kanssa!

Ensi vuonna olen vihdoin toteuttamassa tuota unelmaa! Olen ilmoittautunut NUTS Ylläs Pallas -kisan Pallas-Hetta 55 kilometrin matkalle. Koko alkuvuoden teen töitä, jotta voisin tämän unelmani saavuttaa. Huomaan ja ymmärrän kuitenkin olevani polkujuoksijana aivan vasta-alkaja, virallisia polkukisoja on takana vain NUTS Karhunkierros 53 kilometriä ja Vaarojen Maraton. Pieniä paikallisia polku- ja maastojuoksuja muutamia lisäksi. Olen aloittanut koko juoksuharratuksenkin vasta hieman vajaa neljä vuotta sitten.

Haaveilen vielä joskus juoksevani jonkun pidemmän polku-ultran, ensiksi ehkä semipitkän noin 80 kilometrin juoksun ja sitten satasen tai reilun. Tiedän, että tarvitsen vielä pari vuotta peruskunnon kasvattamista, jotta elimistö on valmis noin haastaviin suorituksiin, mutta mihinkäs minulla olisi kiire, hiljaa hyvä tulee sanoi aikoinaan mummo lumessa... Olkoonkin, että nyt minä olen se mummo lumessa ;)

Vielä siitä toimituskunnasta - porukka vaikuttaa olevan täynnä huipputyyppejä - käyhän tsekkaamassa koko tiimi täältä. Suurin osa tiimistä on rautaisia media-alan ammattialisia ja sitten siellä olen minä, tavallinen polkutallaaja ja pikkuruisen blogin luotsaaja... Toivon todellakin, että innokkuudella ja halulla oppia, selviää tästä pestistä, noita kahta minulla kyllä riittää! 

Poluilla tavataan, moikataan ja tutustutaan, eikö niin? :)

 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Share

Ladataan...

Solis (suomeksi: se olisi) siis todellakin siinä! Asetin viime vuoden lopussa kaikkien muiden tavoitteiden lisäksi juoksukilometritavoitteen. Tavoite tuntui aika utopistiselta, koska viime vuonna juoksin reilut 1500 kilometriä ja tälle vuodelle olin asettanuttavoitteeksi, Suomi 100 -vuoden kunniaksi, 2017 kilometriä juoksua - juoksin tänään puuttuvat 2.2 kilometriä ja tälle vuodelle asetettu kilometritavoite on täynnä! Aika mahtavaa - ja vielä ehtii juosta reilun kuukauden! 

Tässäpä vielä tarkempaa statistiikka kilometrien karttumisesta: 

Juoksuja on kertynyt varsin tasaiseen tahtiin läpi vuoden, kesäkuussa jouduin kuitenkin pitämään taukoa Kuusamosta hankitun juoksijan polven paranteluun. Onneksi vaiva parani jumpalla ja yhdellä hoksauttavalla fysioterapikäynnillä

Loppuun vielä tämän päivän viilikset ;)

Aika huikeaa!!! :D Olen hurjan iloinen kilometritavoitteen saavuttamisesta, mutta en taida ottaa samanlaista tavoitetta ensi vuodelle... Tämä vuosi on todellakin mennyt näiden juoksukilometrien keräilyssä ja tarpeellinen peruskestävyyden kartuttaminen kävellen/sauvakävellen/pyöräillen on jäänyt siitä syystä vähemmälle. Kuitenkin juuri tuo peruskunnon kasvattaminen on yksi olennainen edellytys myös uusien ennätysten saavuttamiselle.

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Share

Ladataan...

Tämän viikon johtotähtenä on ollut ajatus; miten tämä liikkuminen onkin näin rentoa ja mukavaa? Alan yhä enemmän oivaltaa, että olen jatkuvalla juoksemisella uuvuttanut itseäni ja vaikka nautin tuolloinkin juoksemisesta, niin kaikki voimat ovat menneet siihen. Nyt huomaan, että kun juoksen vähemmän ja suunnitelmallisesti, voimia jää myös muuhun liikkumiseen aivan eri tavalla. Tällä viikolla olenkin treenannut 9 tuntia 55 minuuttia - jossa on kylläkin mukana myös yhteinen ulkoiluhetki, juoksukilometrejä on puolestaan kertynyt varsin maltillisesti edelleen; 26.8 kilometriä. 

Maanataina kävin hierojalla heti aamusta. Tunsin olevani oikein hyvässä ja rennossa kunnossa, mutta eipä mittään... Olihan ne takareidet aivan jumissa, yllättäen oikea takareisi oli enemmän jumissa vaikka vasemman hierominen sattui huomattavasti enemmän. En aivan ymmärrä niitä, jotka nukahtaa hierojalla... :D Hieman hieronnan vastapainoksi pilatesta ja venyttelyä illalla aikaan 30:48 keskisykkeellä 88 bpm.

Tiistaina suunnitelmassa oli tunnin pk1-lenkki ja niin sitten mentiin 1:16:07 kävelyjuoksua keskisykkeellä 126 ja matkaa sain kasaan 9.01 km. Mukavaa huomata, että näillä matalillakin sykkeillä hölkkäily alkaa luonnistua koko ajan paremmin. Lenkin jälkeen tein vielä pitkät, pääasiassa jalkoihin keskittyvät venytykset (32:03) keskisykkeellä 84 bpm.

Keskiviikko vedettiin lepopäivänä, niin kuin tarkoitus oli ja torstaina piti sitten olla vauhdintarkkailulenkki... mutta eipä siinä lumipyryssä vauhtia tarvinnut tarkkailla... Sykkeet oli kaakossa ja vauhti minimissä, juoksu muistutti lähinnä lumessa lyllerrystä, kun lunta oli tullut pyöräteille valleiksi asti. 10.06 km meni keskisykkeellä 142 aikaan 1:22:42. Kun tulin kotipihaan, lunta oli jo kunnon kinoksina ajotiellä, joten lenkin päälle sain  hyvän kolatestreenin (39:07) keskisykkeellä 132 bpm. Iltasella himmailin vielä pilatestreenin aikaan 33:03,  keskisykkeellä 91 bpm.

Perjantaina oli tietysti taas salipäivä. Tein treenin uuden ohjelman mukaan ja hieman soveltaen (1:45:11) keskisykkeellä 112 bpm. Tuntuu muuten siltä, että kun juoksuun ei mene kaikki energiat, muutkin oheistreenit sujuu helpommin ja tuntuvat kevyemmiltä. Salilla oli oikein sellainen olo, että tätähän voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään.

Lauantaina pyrimme viettämään perhepäivää, aamupäivällä kävimme yhdessä laskemassa mäkeä läheisellä kukkulalla. Mittasin tuon ulkoilun myös treeninä ja  yllätyin, että 50 minuutin mäenlaskun keskisyke oli vain 99 bpm ja korkeimmillaankin syke nousi vain 128 bpm:n. Ehdin myös hyvin suunnitellulle jaksotetulle lenkille, lenkin kokonaisaika oli 52:47 ja kilometrejä kertyi 7.73 keskisykkeellä 144 bpm. Juoksu kulki oikein mukavasti, ensimmäisen vauhdikkaan jakson jälkeen jouduin kuitenkin kävemäänkin, jotta sain sykkeen laskemaan. Alla juoksun grafiikkaa ja käppyröitä. Erityisesti iloitsen tuolla reunassa näkyvistä sykealueiden ja vauhtialueiden samankaltaisuudesta. Aikaisemmin sykealueet ovat olleet korkeammat ja vauhdit matalammat suhteessa sykkeisiin. Tästäkin käppyrästä katsottuna näyttää siltä, että nyt taidetaan tehdä jotakin oikein! 

Sunnuntaina olisi ollut virallisen ohjelman lepopäivä, mutta kun maanatai meni vähän niin kuin 'lepäillessä', niin päätin rasittaa itseäni reippaan sauvalenkin ja kotitreenin verran. Sauvalenkillä viihdyin muutaman minuutin yli tunnin, keskisykkeellä 126 bpm ja matkaa kävellen sain kasaan 6.17 kilometriä. Kotitreeni (32:25) juoksun päälle sai sykkeet nousemaan kohtuullisesti keskisykkeen ollessa 122 bpm. 

Ihana ja rento viikko takana, tykkään tykkään tykkään! <3 

Miten sinun treenisi? 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Share

Ladataan...

Sain Instagramissa kuvia kodista -haasteen. Yleensä julkaisen instassa juoksuun ja treenaamiseen liittyviä kuvia, mutta lähdin tähän haasteeseen toisen juoksubloggaajan, Poppiksen haastamana. Elämä ja arki on paljon muutakin kuin juoksua, mutta juokseminen ja treenaaminen on se osa-alue, jonka olen halunnut jakaa sekä blogini että instagramtilini kautta julkisesti.

Nyt raotan teille kuitenkin pienesti myös kotiani. Kotini ei todellakaan ole sisustuslehden sivuilta, paljon on sellaista, jonka haluaisin muuttaa ja joka pitäisi remontoida. Talomme on rintamamiestalo, joka on peruskorjattu ja laajennettu 90-luvulla. Tämä tieto kertonee jo paljon tyylisuunnasta, jota kotimme edustaa... En voi sanoa, että kotini parhaalla tahdollakaan ilmaisisi tai toteuttaisi omaa sisustussilmääni, mutta se on kuitenkin oma kotimme ja meille rakas. Näissä julkaisemissani kuvissa esittelen parhaita paloja talostamme, niitä joita erityisesti rakastan kodissamme ja jotka tekevät tästä talosta kodin.

Joten olkaapa hyvä: 

1. Kirjahyllyn rakkaat tavarat; kehto, jonka on tehnyt meille lahjaksi enoni, kun saimme ensimmäisen lapsemme, tupaantuliaislahja Willowtreen kotini -hahmo ja Anni Swanin kootut kertomukset (Ollin oppivuodet, Iiris rukka, Tottisalmen perillinen, Sara ja Sari, jne), jotka olen lapsuudessani lukenut ja jotka keräilin itselleni antikvariaateista ja nettikirppiksiltä. 

 

2. Rakkaan edesmenneen äitini ompelurasia, tätä rasiaa ihailin lapsena. Nyt rasia toimii myös minun ompelurasiana, miten jokin esine voikaan tuoda mieleen niin paljon niin rakkaita muistoja <3

 

3. Valtavirtasisustusta, viherkasvit on in, erityisesti peikonlehti. Olin ostamassa anopinkieltä, mutta tämä yksilö olikin tarjouksessa joten lähti reppana mukaani. Meillä lapset ovat ahkerampia kasvien hoitajia kuin minä, jospa en tätä tyyppiä saisi hengiltä heti... 

 

4. Talomme eteinen sijaitsee 'elintasosiivessä'. Pari vuotta sitten kesällä eteisen seinää pitkin valui vesi, joka tuli katossa olevista rei'istä. Onneksemme mikään paikka ei ollut homehtunut perusteellisesti ja lyhyen kuivatuksen ja remontoinnin jälkeen eteinen oli käyttökelpoinen. Pintaremontti kuitenkin venyi ja venyi... Nyt olen vihdoin tyytyväinen uudistettuun eteiseemme. Jos jossakin, niin eteisessä on pisara tyyliä, josta itse nautin. 

 

5. Yksinkertaisesti ehkä maailman paras ja kaunein puunkantoteline.

 

6. Kodin taide on pääasiassa lasten tekemää taidetta :D Minun mielestä lasten teoksille pitää olla tilaa kodissa, meillä näitä taideteoksia pidetään esillä. Kuvan alalaidassa on tekeillä oleva pahvirobotti, se sattaa puolestaan olla aika lyhytaikainen performanssi...

 

7. Yksi kotimme kauneimmista 'esineistä' on tämä yläkerran makuuhuoneessa oleva pönttöuuni. Kauneutensa lisäksi lämmittää huoneen tehokkaasti muutamalla koivuklapilla.

 

Ja vielä yksi bonuskuva blogin lukijoille :)

Tätä se arki kuitenkin on pääasiassa ja parhaimmillaan - sohvalla, telkkarista lastenohjelmaa ja kaikki lapset lähellä. Taustalla puhtaat pyykit viikkaamatta, likaiset sukat, jumppamatto ja kaikkea muuta krääsää lattialla... Ei haittaa, nyt nautitaan läheisyydestä ja lämmöstä, joka huokuu pienten ihmisten kehoista ja silmien tuikkeesta.

Ihanaa viikonloppua - nautiskelkaa elämästä ja tehkää ainakin hetki juuri sitä mistä eniten nautitte :) 

 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Share

Pages