Elämä on - viikko 21

Kuten jo edellä olen kirjoittanut (postaus täällä), tälle viikolle kasaantui haasteita, ikäviä uutisia monelta taholta. Maratonille valmistautuminen ei oikein onnistunut, mieli oli niin sekaisin kaikesta elämän haasteellisuudesta. Asiaa ei tokikaan auttanut se, että mies oli koko viikon pakollisessa reissussa ja pyöritin arkea kolmen lapsen kanssa. Kaiken tämän keskellä tankkauksen suunnittelu ja toteutus jäi todella vajaaksi. Olin mielessäni suunnitellut tankkausta, mutta loppujen lopuksi hiilaritankkaus oli lähinnä karkin syömistä ja liikunnasta vähentämistä. Suunnittelin kyllä juovani litran omenamehua päivässä ja lisääväni selvästi puuron ja vaalean leivän syöntiä, mutta siinä kohtaa toteutus kyllä ontui pahasti. Vettä sentään muistin juoda tavallista enemmän. Se ei ollut vaikeaa, koska juon normaalisti aivan liian vähän. Vähän jäi mietityttämään, olisinko ollut hyvävoimaisempi maratonin maalissa jos tankkaus olisi onnistunut paremmin.

Tälle maratonviikolle juoksua tuli yhteensä 55.2 kilometriä ja harjoitustunteja yhteensä 6 tuntia 26 minuuttia. On ollut vaikea pidätellä juoksuhaluja, pään ja ajatusten kannalta olisi ollut älyttömän hyvä päästä purkamaan tunteita juoksemalla, mutta erityisesti nyt maratonviikolla on ollut pakko pysyä suunnitellussa ohjelmassa eikä juosta tunteella.

Maanantaina suunnitellussa ohjelmassa oli neljän kilometrin juoksu maratonvauhdilla. Polar Flow oli kyllä koneelle ohjelmoinut harjoituksen, mutta se ei ollut synkronoitunut kelloon, joten tein ensin lyhyen lämmittelyn (07:42, 1.04 km, avg 139 bpm) ja sitten neljän kilometrin vedon (20:29, 4.03 km, avg 164 bpm), tunteella vedettiin ja keskivauhti oli maratonvauhdiksi aivan liian kova (keskivauhti 5:04 min/km), loppuverryttelyksi juoksin vielä hissukseen kotiin (09:04, 1.35 km, avg 158 bpm).

Tiistaina ja keskiviikkona tein kotona reilun puolen tunnin YouTube-treenin, molemmat kevyellä keskisykkeellä, noin sadan lyönnin minuutissa pintaan.

Torstaina kävin vielä lyhyen vetreytyslenkin (47:30, 6.35 km, avg 140 bpm), jonka lopuksi tein kolme sadan metrin herättelyvetoa. Oikea jalka, takareisi ja pakara oireilivat edelleen, kylläkin vähemmän, levosta nauttineena, mutta tuntuivat silti. Kaiken tämänviikkoisen jälkeen ja juoksutuntumankin ansiosta, maraton tuntui aika isolta haasteelta. Toisaalta pää vaati saada juosta ja kaiken tämän treenaamisen jälkeen, ajatus jättää maraton juoksematta, tuntui kuitenkin mahdottomalta. Näin jälkeenpäin voi sanoa, että tein oikean ratkaisun.

Perjantaina töiden jälkeen pakkasin auton ja kolme ihanaa huipputyypiä autoon ja ajoimme Ouluun ystävän luokse seuraavan päivän starttia varten.

Launataina oli itse kisa, 30. Terwamaraton, minulle 2. maantiemaraton ja kolmas kokonaisuudessaan. Kisarapsan voit lukea täältä.

Sunnuntaina palasimme kotiin, minä, lapset ja mieskin viikon reissultaan. Minä jouduin kuitenkin äkillisesti lähtemään reissuun taas sunnuntai-iltana. Ehdimme olla kotona miehen kanssa yhtä aikaa muutaman tunnin.

Nyt kun maraton on alta pois, suuntaan juoksuni luontoon, metsäpoluille. Mieli ja sielu kaipaavat ja janoavat luonnon rauhaa ja voimaa.

Hurja viikko, todella. Tästäkin selvittiin, eiköhän kaikesta muustakin, elämä on <3

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.