Ennätyskunnon metsästäminen keski-ikäisenä

Ladataan...

Helsingin Sanomien juoksublogiin ilmestyi varsin kiinnostava artikkeli harrastelijajuoksijan mahdollisuuksista omiin ennätyksiin keski-iässäkin.

Vaikuttaa olevan aivan yleisessä 'tiedossa', että nelikymppisen juoksijan parhaat päivät ovat jo takana, mutta artikkeli kumoaa tämän väitteen! Varsinkin jos juoksuharrastuksen on aloittanut myöhemmällä iällä. Lohduttava tieto :) Olen itsekin pohtinut omia ennätysmahdollisuuksiani ja hieman kallistunut sille kannalle, että ehkäpä olen oman ennätykseni puolimaratonilla jo saavuttanut... kuitenkin artikkeli kertoo, että ennätysten parantaminen on aivan realistista oikealla harjoittelulla noin viisikymppiseksi, joten minullahan on yli kymmenen vuotta aikaa parantaa ennätyksiäni!

Mitkä ovat sitten keski-ikäisen juoksijan juoksutreenin kulmakivet, kun on tarkoitus saavuttaa ennätyskunto? Artikkelissa niitä todettiin olevan kolme: palautumisen merkityksen ymmärtäminen, epämukavuusalueella treenaaminen ja ennätysten maltillinen metäsästäminen.

Voin heti suoralta kädeltä todeta, että epämukavuusalueella treenaaminen ei tuota minulle kovinkaan suuria vaikeuksia, mutta nuo kaksi muuta ovat sitten huomattavan paljon haasteellisempia.

Jos keski-ikäisenä aikoo treenata tosissaan, on palautumisen suunnittelu kovien treenien ympärille yhtä tärkeää kuin treenaaminen itsessään, kuulemma... Minäpä se en ole oikein vieläkään tainnut ymmärtää tuota palautumisen merkitystä. Olen aivan kuin kissa pistoksissa jos sen pääse treenaamaan lähes päivittäin ja järjellisesti tiedänkin, että palautuminen varsinkin rankan treenin jälkeen olisi enemmän kuin hyödyllistä. Mutta innokas treenaja kun olen, palautuminen jää usein harjoitusten välissä aivan varmasti liian vähäiseksi.  Siinäpä siis haastetta kerrakseen, jos saisin edes yhden huoltavan treenin aikaiseksi viikossa, niin olisin ehkäpä jo ennätysten tiellä. Ja nukkuminen... kuolema kuittaa univelat, vai miten se nyt olikaan?

Jos keski-ikäisenä aikoo saada parempia tuloksia kuin nuorempana, joutuu väistämättä sietämään epämukavuutta. Se puolestaan ei ole minulle kovinkaan vaikeaa, ihme kyllä! Ehkä olen niitä naisia, joille "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" on istutettu geeneihin :). No siis, onhan tosi kivaa lähteä tasavauhtiselle normilenkille mutta yleensä aivan odotan, että pääsen välillä vetämään muutaman rääkki-intervallin tai raastavan tempoharjoituksen. Minussa asuu siis selvästi pieni masokisti ja ennätyskunnon saavuttamisen kannalta se näyttää olevan vain hyvä asia!

Ja sitten ehkä siihen minulle haastavimpaan osuuteen... Olen äärimmäisen malttamaton ja "mulle kaikki heti nyt"-tyyppi, rasittava siis :) Onneksi elämä on jo hiukan koulinut minua ja pientä kärsivällisyyden poikasta alkaa ilmestyä jopa minun elämääni. Maltti on valttia ennätyskunnon tavoittelussa, jos ennätyskunto on kaukana, on turha tavoitella ennätystä heti seuraavana kesänä. Tätä hetken pohdittuani totesin, että ehkä todellakin annan itselleni ja kunnon kehitykselleni aikaa, enkä edes yritä uutta ennätystä puolikkaalla ensi kesänä... mutta sitä seuraavana kesänä sitten raivopäisenä ennätysten metsästämiseen! Jaiks :D

Ja vielä; venyttely, liikkuuvuus ja liikkuvuus ja venyttely! Iän myötä nämä nousevat aina vain tärkeämmiksi, erityisesti loukkaantumisen ennaltaehkäisemiseksi.

Niinpä siis maltilla, epämukavuutta sietäen, paulautumista opetellen, ja pienin askelin kohti uusia enntyksiä! 

 

Seuraa: blogit.fi, bloglovin', Facebook

Share

Kommentit

Hymyileoletupea

Heh - tunnistan nuo kaikki samat piirteet itsessäni. Överiksi menee välillä ja pahasti. Onneksi elämä sitten palauttelee välillä maan pinnalle ja tulee niitäkin aikoija kun treeni-intoilu jää pakosta paitsioon. 

Välillä on ollut suoranaisia ongelmia sovittaa lepopäiviä riittävästi ohjelmaan. No tätä ongelmaa ei tällä hetkellä kyllä ole, mutta tunnistan kyllä hyvin tuon "kissa pistoksissa" fiiliksen. Kun pitkin hampain jättää jonkun treenin tekemättä, että saa edes yhden lepopäivän viikkoon, niin siinä kohtaa on kyllä homma karannut lapasesta. :D Kyllä niitä oppirahoja on sitten tullut maksettua niiden rasitusvammojen muodossa, mihin ei myöskään ole auttanut se, että olen maailman laiskin huoltamaan kroppaani. 

Polkukisat on kyllä toimineet hyvinä maltin antajina tässä touhussa. Kaikki ajatukset aikatavoitteista on jääneet. Mutta kyllä siltikin ajoittain tunnistan tuon kaikki tänne heti menttaliteetin :D 

On lohduttavaa kuulla, että keski-ikäinen voi olla ennätyskunnossa yhtä lailla kuin nuorempikin. Ite oon tehnyt sellaisen lupauksen itselleni, että jaksan juosta + maratonin mittaisia matkoja vielä kuuskymppisenäkin. 

Cherry1
All work, no play

Hei mistä saa tietoa polkukisoista? Olisi kiva tietää onko niitä näillä hoodeilla, mutta en ole nähnyt mitään ilmoituksia tms.

Hymyileoletupea

Täältä löytyy aika kattavasti:

http://www.trailrunning.fi/2017-2/

Maijaliisa

Kiitos linkistä <3 voisinkin seuraavaan postaukseen laittaa tuon linkin, kun ajattelin juuri kirjoittaa viimeisimmästä polkulenkistä :)

Cherry1
All work, no play

Jee kiitos!

Maijaliisa

Katsotaan minkälaisia oppirahoja tässä kohta maksellaaan ;)

Olen onneksi jo hieman oppinut armollisuutta ja kärsivällisyyttä sekä itseäni, että tavoitteitani kohtaan. Haaveilen vielä kerran parantavani aikaa, mutta muuten olen kyllä ajatellut, että treenaan tavoitteellisesti pitkille matkoille, ilman reisiä aikatavoiteesta.

Hyvä lupaus itsellesi, samaan pyrin minä, joten taipaleella tavataan ehkä useamminkin :D

Hymyileoletupea

Mä luulen/toivon että ikä tuo tuota armollisuutta koko ajan enemmän :)

Toivottavasti "törmäillään" siellä poluilla tänä vuonna ja vielä parinkymmenen vuodenkin päästä :)

Maijaliisa

Todellakin! Eräs ystäväni joskus sanoi, että jos ei nähdä niin törmäillään joka tapauksessa ;)

Satu / Juoksuaskeleet (Ei varmistettu) http://juoksuaskeleet.blogspot.fi

Itse en ehkä kutsu keski-ikäisiä nelikymppiseksi..nuoriahan he vielä ovat:) Muttaaa positiivista tosiaan juoksuharrastuksessa on, että harrastusta voi jatkaa vielä piiiitkään. Se tuo kolmikymppisellekin iloa, että parhaat päivät on vielä edessä.. Kestävyys se vain kohenee!:)

Tsemppiä treeneihin, maltilla ennätyskunnon metsästykseen!:)

Maijaliisa

Kiitos Satu!

Keski-ikäisyyden määritelmä saattaa olla hyvinkin muuttumassa, kaikki eivät kuitenkaan ole sitä mieltä, että me melkein nelikymppiset olemme nuoria. Itse toki ajattelen olevani elämäni kunnossa tai enemmänkin vasta sitä kohti menossa. 

 

Takomorunners (Ei varmistettu) http://takomorunners.com

Moikka!

Tulin nimittäin kiittelemään, että kirjoittelit aikaisemmin Juoksukaverikirjapostauksen, jonka nykyversio (idea varmasti toisaalta) on Takomorunners-heimolaisilta. Nyt kokosimme yhteen kaikki löytämämme juoksukaverikirjapostaukset ja sinä sekä lukijasi olette erittäin tervetulleita lukemaan niitä sivuillemme.

Juoksukaverikirja on edelleen auki ja sivuja riittää, joten kuka tahansa juoksunystävä voi kirjoittaa postauksensa sinne. Kiitos ja tervetuloa lukemaan juoksubloggaajien postauksia. =)

http://www.takomorunners.com/2017/04/takomorunners-juoksukaverikirja.htm

Maijaliisa

Moi, hienoa!

Ehdottomasti käyn lukemassa juoksukaverikirjaa sivuillanne! Postauksiani löytää nyt myös Facebookista maijameinaa-nimellä, kopioin sinne myös juoksukaverikirja-postauksen :)

Cherry1
All work, no play

Itse ainakaan en ole heittänyt kirvestä kaivoon, ettenkö näin yli nelikymppisenä vielä voisi tehdä uutta maratonenkkaa. Tai puolikkaan enkkaa. Ainakin tavoitteena on.

Kiva blogi sinulla, seuraan!

Maijaliisa

En minäkään! Vastahan tässä ollaan juoksijan taipaleen alussa :)

Tosi mukava kuulla, että seuraat blogiani <3 

Kirsi N. (Ei varmistettu) http://kirsberry.blogspot.fi

Minäkin olen juoksu-urani vasta alkanut n. nelikymppisenä ja koen nyt yli 10 vuotta myöhemmin olevani "urani" huipulla....aina vaan paranee, tavoitteet ainakin jos ei ennätykset ! Muistan kyllä hyvin kun ekoja puolikkaita juoksin niin mulle kyllä mies ihan huolestuneena huomautti että ole nyt varovainen kun tota ikääkin on, hahhah! No nykyisin se on ihan hiljaa ja vaan pyörittelee päätään....
Sulla on muuten kanssa kiva blogi lueskella!

Maijaliisa

Hei Kirsi, 

kiva, että olet löytänyt blogiini :) Minäkin aktiivisen juoksentelun olen aloittanut muutama vuosi sitten ja on kyllä hienoa, että ennätysten metsästäminen on mahdollista! Ja jos ei ennätyksistä niin perusta, niin kokemuksia ainakin saa roppakaupalla!

Kirjoitinkin aiemmin tuosta, miten jotkut pitävät nelikymppisiä jo ikäloppuina ja minusta elämä on vasta parhaimmillaan :D

Kommentoi

Ladataan...