Hiljaiseloa blogissa viikolla 27

Viikko on mennyt nopeasti. Matka tyhjään mummolaan keskiviikkona ja lauantain itkuntäyteiset ilojuhlat, paljon sukua, halauksia, lämpöä, rakkautta. Niistä oli tämä viikko tehty <3. Blogia en ole ehtinyt viikon aikana juuri edes ajatella, mutta liikkumaan olen kuitenkin päässyt suunnitelman mukaan. Pidän huolen siitä, että pääsen juoksemaan ja keventämään huoliani, purkamaan suruani ja hakemaan voimani poluilta tähän surun ja  kaipuun aikaan.

Maanantaina jynssäsin jo lähes kynittyä nurmikkoa vielä lyhyemmäksi (22:34, avg 107 bpm), koska olimme lähdössä keskiviikkona parin viikon lomalle Lappiin ja pelkään kotipihan muistuttavan viidakkoa palatessamme kotiin. Kävin myös mukavalla polkujuoksulenkillä (1:10:06, 10.08 km, avg 141 bpm).

Tiistaina suurin osa päivästä meni Kainuun rastiviikkojen talkoolaisena jakamassa lounasravintolassa spagetti bolognesea suunnistajien lautasille. Yllättäen siinä saa seisoskella aika lailla ja askeleitakin kerättyä. Illalla tein pienen coretreenin päivän päätteeksi (noin 25 min, avg 105 bpm).

Keskiviikkona istuimme koko päivän autossa ja matkustimme Kajaanista Muonioon. Matka on pitkä ja nyt se oli erityisen vaikea, kun perillä odotti tyhjä mummola, jossa isän/papan avoin syli ei ollut meitä enää vastaanottamassa.

Torstaina minun piti käydä puolentoista tunnin kävelylenkillä, mutta metsässä polku vei aivan väistämättä ja kävelystä tuli hölkyttelyä vähän väliä (1:25:47, 9.44 km, avg 123 bpm). Silti keskisyke pysyi oikein mallikkaasti peruskestävyysalueella. Metsä hoitaa ja sielu lepää.

Perjantaina huonosti nukutun yön ja tulevan päivän valmistelujen jälkeen lähdin maantielenkille, muka kevyelle. Edellä mainituista syistä sykkeet huiteli aivan omilla lukemillaan (57:17, 8.14 km, avg 143 bpm) ja juoksu tuntui raskaalta. Elämän kokonaiskuormituksen vaikutus näkyi kyllä selvästi tämän lenkin vireydessä.

Lauantaina oli suuri päivä, suurien tunteiden, suurien kyynelten ja ison ilonkin päivä <3.

Sunnuntaina lähdimme koko perheellä tuulettumaan pienelle retkelle Särkitunturille. Lasten kanssa kävelimme Särkivaaran laavulle asti (26:33, 1.64 km, avg 101 bpm), josta jatkoin matkaani Särkitunturin päälle. Siskoni oli kertonut upeista tunturilammista sekä Särkivaaralla että tunturin laella, silti kaiken kauneus yllätti ja sai sydämen lähes pakahtumaan. Minä pulahdin tunturin laella pienessä kirjasvetisessä lammessa uintipyrähdyksen ja laskeuduin takaisin Särkivaaran laavulle (30:09, 3.32 km, avg 132 bpm). Siellä lapset ja mies olivat myös käyneet lammessa uimasssa ja paistaneet laavussa makkaraa. Seuraavaksi mies lähti juoksemaan Särkitunturin päälle ja minä lähdin lasten kanssa paluumatkalle (23:38, 1.61 km, avg 96 bpm). Pieni irtiotto oli aivan loistava kaikkien mielestä ja lapsetkin jaksoivat hyvin laavulle asti. Kerrankin saan todeta totuudenmukaisesti, sääskiä ei ollut juuri ollenkaan riesana retkellämme :). 

Yhteensä tälle viikolle tuli kilometrejä siis 35.5 ja aikaa liikuntaan käytin 6 tuntia ja 56 minuuttia. Intoa Hetta - Pallas polku-ultraan on kasvatettu urakalla ja alan jo odotella kisaa. Edelleenkin henkinen valmistautuminen tuntuu hyvin vähäiseltä, mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa alkaa pohtia asiaa. Jospa saisin viikon aikana tehtyä postauksen kisavarustuksesta, se jos mikä saisi valmistautumisen aluilleen. Toivon todellakin, että viimeistään perjantaina Ylläksellä miehen startatessa 134 kilometrin matkalle, omakin rypistys alkaa painua tajuntaan :D

- Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebooksivuja tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.