Muutama oivallus ultramatkalta

Nyt kun Nuts Karhunkierroksen juoksusta on jo hetki aikaa, alan miettiä seuraavia suunnitelmia. Muutama oivallus niin hyvässä kuin pahassakin tarttui matkan varrelta mukaan. Osan oivalluksista olisin voinut kyllä uskoa jo ennen kokeiluakin, mutta... 

Näin:

  • Sykevyö hankaa, hankaa vaikka ei ole koskaan ennen hangannut!  Olen aina ihmetellyt, että miten niin sykevyö hankaa... No, en ole ennen juossut ultramatkaa reppu selässä. Jotenkin olen ajatellut, että se hankaus tulisi naisilla eteen rintojen alle, mutta tässä hommassa se tulikin selkään, kun reppu hankasi paitaa ja sykevyötä. Matkan varrella en edes huomannut koko hiertymistä, mutta kisan jälkeen suihkussa tajusin, että nyt on selässä aika komeat hankaumat, olihan siellä, selkärangan molemmin puolin oikein kunnon 'asfaltti-ihottumat' vielä pitkään reissun jälkeen.
  • Varavirtalähde kannattaa kiinnittää sykemittariin/kelloon ennen kuin GPS-mittaus menee pois päältä. Laitoin varavirtalähteen sykemittariin, kun GPS oli jo mennyt pois päältä enkä siinä matkalla osannut sitä kellosta laittaa uudelleen päälle. Sitäkin pitäisi harjoitella etukäteen, jos tuo nyt ylipäänsä on niin välttämätöntä... 

  • Kolmea litraa nestettä ei ehkä kannata kantaa mukana alusta asti... huoltopisteet ovat mm. sitä varten, että niillä voi täyttää juomapulloja/pusseja. Join kisassa liian vähän, joten en täyttänyt kertaakaan koko matkan aikana juomapulloja... Kyllähän sitä alussa hyvävoimaisena jaksaa kannella nestettä monen kilon edestä, mutta kannattaako se... :)
  • Jos muuten on päällä oikea määrä vaatetta, varpaat eivät palellu, minullakaan! Ennen kisaa kävi kuumana keskustelu siitä, miten varpaat selviää jään ja loskan kanssa ja itsekin olin vakaasti sitä mieltä, että tiputan varpaani aivan varmasti matkalle, jos en keksi jotain pelastavaa ihmettä varpailleni. Hädissäni ostin siis ne Sealkinz-sukat repun lämmikkeeksi. Kun muu pukeutumiseni oli keliin sopiva, ei varpaiden/jalkojen kastuminen sitten loppujen lopuksi ollut ongelma ollenkaan. Ilmakin oli inhimillisen lämmin, joten kun muu keho pysyi lämpimänä, varpaiden uittaminen jäävedessä oli itse asiassa jopa miellyttävää ja kylmä teki vain hyvää matkan rasittamille jalkaterille.

  • Polveni (vasen) ei kestänyt rasitusta, vaikka koko talvena ei ole ollut mitään ongelmia polvien suhteen. Polven ongelmat siis johtuivat hyvin todennäköisesti pitkästä rasituksesta ja maaston haasteellisuudesta. Olin oikeastaan aika hämmentynyt polvikivusta. Olin ajatellut, että voimat saattavat loppua kesken, mutta tällaiseen rasituksesta johtuvaan vaivaan en ollut osannut varautua. Nyt osaan varautua ja suunnittelen kyllä teippaavani aivan varuilta polveni seuraavaan pitkään koitokseen, maratonille ehkä, mutta aivan varmasti Vaarojen Maratonille. 
  • Hyvän juoksurepun ominaisuuksiin kuuluu mahdollisimman isot etutaskut tai monta pientä etutaskua, joihin saa hyvin sekä patukoita että geenejä tms. Juostessa reppua ei voi kiskoa selästä ja huollossakin repun takataskuun harvoin ehtii tutustua, jos juoksu kulkee. Omassa repussani, Inov-8 Race Ultrassa, oli kohtuullisen hyvin etutaskuja, mutta myös iso reppu selässä. Juostessa en takaa alkanut todellakaan kaivamaan mitään, mutta siinä vaiheessa, kun en enää pystynyt juoksemaan, otin takaa karpalo-pähkinä-suklaasekoituksen, jota pidin kädessäni lähes koko loppumatkan. Oikeastaan näin lyhyellä matkalla tuo iso takareppu oli aika tarpeeton. Toki siellä kulki älyttömän hyvin kaikki pakolliset varusteet, jotka mielelläni kannoin mukanani! Ideaalisiteelle tulikin tarvetta loppumatkasta, sain sen sidottua tukemaan hyvin polvea, jotta pääsin maaliin asti.
  • Usko kokeneita juoksijoita, oikeasti, he tietävät mistä puhuvat! Ja kysyäkin kannattaa, usein ja lähes aina he jakavat mielellään tietoaan ja kokemustaan meille noviiseille! Kiitos siitä monelle, monelle sydämelliselle ja kokemuksiaan jakaneelle upealle juoksijalle <3

Mitä vielä? Jaa ihmeessä oma oivalluksesi tai kokemuksesi <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Kommentit

Satu / Juoksuaskeleet (Ei varmistettu) http://juoksuaskeleet.blogspot.fi

Näitä oivalluksia lukee mielellään, kiitos :)

Maijaliisa

Kiitos itsellesi Satu <3 

Hymyileoletupea

Loistavia oivalluksia :)

Mulla on hangannut tuo sykevyö joka kisassa ja pitkillä lenkeillä niin pahasti, että on ollu pakko luopua sen käytöstä. Mut mulla on hangannut juurikin tuohon boobsien alle. Melko rapsakalta tuntuu mennä kisan jälkeen suihkuun, kun on nahka mahasta rullalla :D :D Ei oo auttanut valkovaseliinitkaan asiaan. 

Oma kaikkein tärkein oivallus on se, että pitää  syödä (ottaa energiaa) säännöllisesti ja riittävän paljon ja vaikka ei maistuis pätkääkään. Siinä kohtaa, kun ajatuskin syömisestä ällöttää, niin pitää tunkea energiaa naamaan vaikka väkisten. Jos se tulee ylös, niin se on sitten sen ajan murhe, mutta hyvin usein se paha olo johtuu juurikin energiavajeesta ja olo helpottaa, kun vaan syö kiukulla :D 

Maijaliisa

Kiitos jakamisesta :) 

Minä en ehtinyt tehdä noita energiavajeoivalluksia, koska juoksu loppui ennen energian loppumista. Seuraavaa kisaa varten kuitenkin muistiin tämä sinun oivalluksesi! Mullahan loppumatka kulki oikein rapsakasti tuota karpalo-pähkinä-suklaapussia tyhjennellen kävelyn ja höpöttelyn lomassa, joten energiat ei päässy missään vaiheessa loppumaan :D

Kommentoi