Peruskestävyys - Kirosanako?

Olen kotona. Makaan sohvalla peittoon kääriytyneenä flunssan kourissa. Eilen olotila oli aivan karmea, tänään jo ehkä voiton puolella... Lähes koko eilisen päivän maatessani horroksessa kuuntelin Tarja Virolaisen Juoksijan sielu - äänikirjaa.

Koko ajan kirjaa kuunnellessani, olen ollut jopa aivan hämmästynyt siitä, miten samaa reittiä juoksuhistoriamme on kulkenut. Aluksi juoksu vain oli helppoa, kunto kasvoi ja saavutettiin varsin upeita tuloksia. Sitten kunto näyttää lähtevän laskuun ja tämän taustalla vaikuttaa olevan peruskestävyysharjoittelun heikkous tai jopa sen puuttuminen. Hyvin samoja ajatuksia ja pohdintoja olen myös minä käynyt mielessäni tulosten hiipumisen vuoksi. Kirja on siis ainakin minun osaltani tässä suhteessa täysin samaistuttava.

Edelleen ihmettelen sitä, miten aluksi tulokset voivat nopeasti parantua, mutta sitten tulokset lähtevät laskuun? Onko alussa kunto sen verran huono, että peruskestävyyttä tulee väkisinkin treenattua ja sitten kun kunto kasvaa, peruskunnon treenaaminen jää pois, koska tekee vain mieli juosta kovaa? 

Oli todella vapauttavaa ja armollisia ”lukea” Tarjan taistelusta peruskestävyyden treenaamisen kanssa. Tajuta ja ymmärtää, että peruskestävyyden harjoittelu on jollakin muullakin aivan älyttömän vaikeaa ja hankalaa. Todellakin täytyy kävellä. Siis täytyykö todellakin kävellä? Siis kävellä? 

Enhän minä ole kävelijä, vaan juoksija. Haluan juosta, juosta kovaa ja haluan myös treenata juoksemista, en kävelemistä. Todellisuus on kuitenkin ilmiselvästi aivan toinen. Kuntoni ei ole tällä hetkellä, onko koskaan, sillä tasolla, että voisin treenata peruskuntoani muuten kuin kävelemällä tai juoksukävely-yhdistelmällä.

No mitä sitten? Jos lupaan kävellä seuraavan kuukauden kaikki peruskestävyyslenkit, jotta syke pysyy peruskestävyysalueella, voinko saada lupauksen, että siitä on minulle hyötyä? Saanko vauhtikestävyyden treeneissä sitten varmasti itsestäni enemmän vauhteja irti? Miten maailmassa tuo peruskestävyyden treenaaminen tuntuu olevan minulle tuollainen mörkö, miksi minusta edelleenkin tuntuu, että olen ainoa, jonka täytyy kävellä treenatakseen peruskuntoa, vaikka juuri kuulin, että on olemassa joku muukin, joka taistelee saman asian vuoksi? 

Itseäni tässä tutkaillessani huomaan, että kyllä tuo peruskestävyys tuntuu minulle olevan kirosanaa muistuttava termi. Hölmöä, mutta totta. Vaikuttaa siltä, että en ole vieläkään oikein sisäistänyt kestävyysjuoksun ydintä. Minä olen aina halunnut kaiken nyt ja heti. Miksi ihmeessä sitten harrastan kestävyysjuoksua, jossa kärsivällisyys on yksi tärkein ominaisuus? Näköjään haluan kurittaa ja kasvattaa itseäni oikein urakalla... :D

Mielikuvissani olen huippujuoksija, joka kirmaa huikeita vauhteja tuskin hengästyen, koko kylän kovin juoksijatar, miksi ihmeessä minun pitäisi treenata peruskestävyyttä kävellen? Todellisuus on kuitenkin aivan toinen - en todellakaan ole huippujuoksija, en edes omassa ikäryhmässäni, saati verrattuna kaikkiin kylän naisiin :D Järjellisesti tiedän tarvitsevani peruskestävyyden treenaamista ja paljon, mutta eikö se millään voisi onnistua juosten, eikö todellakaan? 

Onko tämä peruskestävyyden dilemma (pitää kävellä, jotta voisi juosta lujempaa) muille yhtä vaikeaa kuin minulle? 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Kommentit

Salla76 (Ei varmistettu) http://Juostenolenjoperilla.blogspot.fi

Kuulostaa hyvin, hyvin tutulta. Olen jopa parhaillani influenssan kourissa, ja suunnitelmissa aloittaa seuraavaksi samainen äänikirja. Ihan samanlainen kehityskulku on ollut omassa juoksuhistoriassani, ensin kovaa hienosti parantaen, sitten kompastellen ja hidastuen. Mulla on ollut niin paljon vastoinkäymistä rasitusvammojen ja muiden terveysesteiden vuoksi, että oma nyt heti -luonne on alkanut vähän talttua. Olin myös jo ottanut sauvakävelyn lajivalikoimaan, mutta nyt kun kävin uudestaan testauttamassa sykearvoni, mun aerobinen kynnys olikin 159! Joten sainkin alkaa tehdä pk:t sillä hölkällä, jonka kuvitteli olevan rasitustasoltaan liian kova. En tosin tiedä kuinka paljon raudanpuutos, josta myös sain vasta tietää kärsiväni, on vaikuttanut korkeisiin sykkeisiin. Kun saan raudat kuntoon, taitaa olla parasta mennä uudestaan testiin. Sinänsä on helpottavaa, että vaikka treenaisi liian kovaakin, peruskunto nousee silti. Mulla 2,5 vuoden takaisesta testistä aerK on huomattavasti kovemmissa vauhdeissa, sen sijaan anaerK oli myös huonontunut. Mä pyrinkin nykyisin käyttämään reserviä laajalti niin, että kaikkia rasitustasoja tulisi treeniin vaihtelevasti. Myös syketestin tehnyt J. Kapanen, jolla 30 vuoden kokemus noista testeistä, oli sitä mieltä että lisäämällä vähän kovempien treenien osuutta, saan hilattua kuntoani vähän nopeammin paremmaksi. Mutta mä olen tehnyt varmaan kaikki virheet mitä tehtävissä on, ja edelleen tuntuu siltä, että mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi enää huomenna eikä varsinkaan ylihuomenna. Siksi tää treenaaminen onkin niin ennalta-arvaamatonta - ja koukuttavaa ;) tsemppiä peruskunnon treenaamiseen, mutta jos on menohaluja, niin en niitäkään väkisin ryhtyisi piilottelemaan. Usein oma tuntemus on se paras, millaiselle lenkille kannattaa lähteä. Jos kulkee, antaa kulkea, toisena päivänä taas rauhallisemmin :)

Maijaliisa

Kiitos kommentistasi! Tuo on aivan totta, tärkeää olisi tehdä treeneissä sykereserviä laajasti. Eniten kuitenkin tuolla peruskestävyysalueella. Olen antanut itseäni sivistää kestävyysjuoksun saloihin ja kestävyystreenissä perinteisesti tuolla peruskestävyydellä pitäisi olla 80%:n osuus koko harjoittelumäärästä. Se on todella paljon! Jos menisin fiiliksen mukaan, minulla sitä tulisi hyvin vähän, fiilis kun sanoo lähes poikkeuksetta, että juokse lujaa - se on kivaa. Ja mitä urheilua se sellainen lönkyttely on, jossa ei tule juuri edes hikikään :D Tästä syystä joudun suitsimaan itseäni aikalailla. Joka viikko teen tällä hetkellä kuitenkin yhden vauhdikkaammankin lenkin, se on sitten sitä juoksun riemua :) 

Ja olenhan minä oppinut vähän jopa nauttimaan noista kevyemmistäkin lenkeistä, kävelyistä - äänikirjat auttavat paljon! 

Salla76 (Ei varmistettu) http://juostenolenjoperilla.blogspot.fi

Juu! Näin mäkin tein ennen, että juoksin suurimman osan lenkeistäni liian lujaa. Sitten sain tietää, että lähes kaikki lenkit pitäisi juosta peruskestävyyssykkeillä. Aloin noudattaa ohjetta, ja vauhdit jäivät. Mulla oli kyllä viime vuonna puolen vuoden notkahdus treeneissä hamstring-syndrooman vuoksi, mutta sen jälkeen olen jatkanut taas säännöllistä. Lopputulema on nyt kuitenkin se, että 2,5 vuoden takaisesta testistä mulla on vauhtikestävyyskunto huonontunut huomattavasti, ja maratonennuste hidastunut. Ja treeniohjelmaan tosiaan sain tällaisen ohjeen tuolta Paavo Nurmi -keskuksesta, jossa testi tehtiin: ”Maratonista suoriutumisen kannalta tärkeintä on anaerobisen kynnyksen (AnK) taso, sillä kilpavauhtinen maraton juostaan keskimäärin noin 95% tasolla anaerobisella kynnyksestä; harjoittelussa tämä merkitsee, että tärkeintä on anaerobisen kynnyksen parantaminen. Alkuvaiheessa AnK kehittyy kevyttehoisellakin (AerK) harjoittelulla yksinkertaisesti lisäämällä harjoitusmäärää paljon, mutta kehitys on varmempaa ja nopeampaa, jos harjoitellaan hiukan kovemmalla teholla. Määräharjoittelua ei saa laiminlyödä tehoharjoittelun kustannuksella, se on kaiken kestävyysharjoittelun perusta.” Harjoitusohjelmaan sain 1-2 kevyttä 75-90 min lenkkiä viikossa ja jopa 3-4 vk-sykkeillä tehtävää 30-75 minuutin harjoitusta. Yritän tällä pitkähköllä pohdiskelulla sanoa, että jos mä teen nyt 80% noita kevyitä lenkkejä, mun anaerobinen kynnys jatkaa edelleen laskuaan. Kuitenkin aerobinen kynnys on parantunut huomattavasti, eli peruskestävyys kasvanut, vaikka olen treenannut ajoittain aivan liian kovaa. Jotenkin tuntuu siltäkin, että jos tästä tulee liian tieteellistä, kuten on välillä tullutkin, katoaa se juoksemisen spontaani nautinto, jonka takia mä juoksen. Välillä tuntui siltä, että vaikeinta on oppia treenaamaan oikein, huoh :)

Maijaliisa

Totta, välillä aivan liian tieteellistä :D Tästä huomaamme, että jokaisen elimistö reagoi aika eri tavalla tähän treenaamiseen ja kaiken tuon tieteellisen taustan lisäksi jokainen joutuu ja saa etsiä itselleen parhaiten sopivan harjoitusrytmin. Tällä hetkellä harjoittelen tietyn ohjelman mukaan ja jos se ei tuota tuloksia, katson sitten mitä seuraavaksi voisin tai haluaisin kokeilla. Minusta ei koskaan tule huippu-urheilijaa, joten toisaalta nämä kokeilut ovat lähinnä itsensä ja suorituskykynsä tutkailua ja sen etsimistä, mihin oma keho pystyy vai pystyykö. Ja se juoksun nautinto, sehän se tässä parasta on, oli sykkeet mitkä tahansa <3

Jenniiii (Ei varmistettu)

Olin vuosia sohvaperuna, kunnes innostuin ryhmäliikuntatunneista. Mitä kovempaa mentiin, sen parempi. Syke huiteli pilvissä ja olisin voinut käydä samoissa jumpissa monta kertaa viikossa. Kuitenkin peruskuntoni oli sellainen, että reippaasti kävellessä saatoin hengästyä. Minulla on taipumusta matalaan hemoglobiiniin, mutta tätä tapahtui vaikka arvot olis ollut ok. Eli en tiedä paraniko mulla kestävyyskunto, vai mitä tapahtui, mutta peruskunto oli surkea.

Nyt oon taas siinä tilanteessa, että on aloitettava ihan nollasta. Ihan ihmettelen, voiko normaalipainoinen, alle 30v ihminen olla näin huonossa kunnossa. Rauta-arvot oli ok, mutta kuurista ei kuulemma haittaa olisi silloin tällöin. Silti hengästyn reippaasti kävellessä ja portaita noustessa. Tuntuu, että on todella pohjalla, mutta jostain se on aloitettava.

Maijaliisa

Moi, kiitos kommentistasi! Olen itsekin miettinyt, että vaikuttaako tähän minun sykereserviin ja peruskunnon ”puuttumiseen” se, että nuoruudessa tein lähinnä kovia tunnin treenejä ryhmäliikuntatunneilla, aerobicissa. Vedin myös tunteja. Silloin ei tullut kovin paljon muuten liikuttua, kuin useita kertoja viikossa tunnin verran kerrallaan ja aina lähes täysiä. Kauhean vaikea on ollut ymmärtää, että paras peruskestävyystreeni voi olla ”löysäilyä” eli sitä kävelyä ja että vaikka ei ole aivan poikki treenin jälkeen, treeni on voinut lla todella hyvä.

Minäkin syön tällä hetkellä rautakuuria, hemoglobiini voi olla hyvä, vaikka rautavarastot voisivat olla ehtyneetkin. En ole mittauttanut omaa ferritiiniarvoani, mutta ajattelen, että jokaisen naisen olisi hyvä syödä rautakuuri silloin tällöin tai vaikkapa aina kuukautisten aikaan, jotta rautavarastot pysyvät kunnossa. Erityisen tärkeää se olisi, jos kuukautiset ovat runsaat. Myös istuttava juksutreeni syö muuta treeniä enemmän rautavarastot, siitäkin syystä nappailen nyt ylimääräistä rautaa kuuriluonteisesti. Suosittelen siis sinullekin :)

Reetta28 (Ei varmistettu)

Itse mietin, että milloin sitä sitten juoksee? o_O Olen tehnyt vuosia pitkiä kävelylenkkejä jolloin sykkeeni on siellä 120-135. Kun lähden juoksemaan, ihan etanavauhtia, sykkeet nousee aina 150-170. Eikä putoa ennen kuin kävelen. Eli missä vaiheessa sitten saa juosta hitto! :D

Maijaliisa

Hei, kiitos kommentistasi :D Samaa olen kyllä miettinyt itsekin! Kuten tuossa edellä kirjoitin 80 % kestävyysharjoittelusta tulisi olla peruskestävyyttä, joten jäähän tuossa 20 % siihen muuhun... hih, ei muuten paljon naurata... Viisaat ovat sanoneet, että kun tekee kevyet treenit kevyenä, niin silloin keho palautuu ja saa vedettyä myös kovat treenit oikeasti kovina. Minun haasteena on ollut että lähes kaikki treenit ovat olleet kohtuullisen kovia ja keho on ollut varmaankin aikamoisen rasittuneessa tilassa koko ajan. Silloin kunnolla kovien treenien tekeminen on ollut vaikeaa ja kaikki treenit ovat olleet samalla sykealueella. Nyt kun (yritän) teen kevyet matalilla sykkeillä, potkua pitäisi riittää enemmän myös vauhtikestävyyden treenaamiseen. Miltäs tämä kuulostaa? 

Liisukka84 (Ei varmistettu) https://liisukka84.blogspot.fi/?m=1

Hyvää pohdintaa! :) Itse olen tänä talvena treenannut varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni pk-aluetta kun aloin kävelemään työmatkat (reilu 3 km/suunta). Neljänä päivänä viikossa, kaksi puolen tunnin "treeniä" päivässä tällaista kevyttä arkiliikuntaa on tehnyt ihmeitä omalle peruskunnolleni! Olen aina aiemmin aliarvioinut kävelyä liikuntamuotona, mutta en enää :)

Maijaliisa

Kävely on kyllä aivan aliarvostettu peruskunnon kohottaja! Voisinpa minäkin kulkea töihin kävellen, se olisi aivan huippua. Mahtavaa, että sinä pystyt siihen ja että huomaat sen vaikutuksen peruskuntoa, loistavaa! 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.