Vaikea palautuminen ja viikon 32 treenit

Enpä tiedä, miten oikein palaudutaan? Pitäiskö kisan jälkeen maata viikko sohvalla ja syljeskellä kattoon? Eipä tietenkään, mutta minkä verran liikuntaa ja liikkumista on palauttavaa liikuntaa ja mikä on liikaa? Hmm... oikeastaan varmaankin palauttavaa liikuntaa olisi matalilla sykkeillä liikkuminen, minulla siis alle 130 bpm keskisykkeellä, mutta edelleenkin tuo tosi rauhallinen liikkuminen urheilumielessä on minulle äärimmäisen vaikeaa. Palaudun kuitenkin ilmeisen nopeasti rasituksesta, ainakin Polar Flown mukaan, joka väittää, että olen jo täysin palautunut edellisen lauantain maratonista :) Juoksua tälle viikolle on kertynyt vain 14.3 kilometriä, mutta paljon muuta olen ehtinyt touhuilla.

Maanatain otin täysin levon kannalta ja nautin viimeisestä vapaapäivästä ennen töihin paluuta.

Hetken tässä ihmettelin viikkokalenteriin ilmestyneitä kilometrejä, kunnes tajusin, että tiistaina palasin töihin pyöräillen :) Liikun työssäni työpisteestä toiseen ja ensimmäisen työpäivän kunniaksi pyöräilin aamupäivällä nämä työpisteiden välit, siitä siis kertyneet kilometrit. Matkat olivat lyhyitä yksinään, yhteensä hieman vajaa kymmenen kilometriä. Iltasella kävin vähän liian kovan lenkin juoksukaverin kanssa, polvi alkoi ilmoitella itsestään... liian aikaisin siis lenkillä... taas! Onneksi kuitenkin kohtuullisella keskisykkeellä 138 bpm, matkaa kertyi 7.5 kilometriä aikaan 58:50.

Keskiviikko oli lepopäivä ja torstaina kävin hurvittelemassa ihka oikean kävelylenkin! Kylläpä teki tiukkaa kävellä, mutta kun tiedän miten hyvää se mulle tekee, niin kestin sen :D Kävelyä siis elämää ihmetellen 3.93 kilometriä 43:04 minuutissa, keskisykkeellä 108 bpm.

Tällä viikolla on palattu tavalliseen viikkorytmiin, joten perjantai oli punttipäivä. Pyöräilin salille mutkan kautta ja sain kilometrejä kasaan 6.48, keskisykkeellä 115 bpm. Salitreenin ja sieltä kotiin pyöräilyn laitoin samaan harjoitukseen, joten toisen treenin ajaksi kertyi 1:34:56 ja keskisyke oli hurjan matala 103 bpm... Jotenkin salilla oli laiska olo, siksipä sykkeetkin oli niin matalat.

Lauantaina järjestettiin kotona työleiri, joka kävi aivan loistavasta palauttavasta treenistä. Katon pesua, talon maalin rapsuttamista, teräsharjalla harjaamista ja maalaamista, hyvin meni koko päivä touhuillensa. Kovin usein minulla ei näy tuo päivittäinen aktiivisuus rasituksena, mutta tänään näkyi.

Sunnuntaina en voinut vastustaa kiusausta, vaan lähdin kokeilemaan juoksua ja polven tilaa poluille. Laitoin vasempaan polveen varuilta siteen eikä polvi onneksi ollut pikku lenkistä moksiskaan. Juoksin osan lenkkistä virkistävässä vesisateessa, välillä aurinkokin pilkahti enkä millään voinut vastustaa pientä mäkitreeniä läheisellä kukkulalla. Juoksin 6,75 kilometriä aikaan 44:49, himpun liian innokkaasti keskisykkeellä 152 bpm.

 

Tässä vielä koko viikon treenit.

Ihanaa elokuuta! 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Kommentit

poppis

Olemme kaikki yksilöitä. Mikä sopii yhdelle, ei sovi missään tapauksessa toiselle. Tässä mun palautumisreseptini maratonin jälkeen:

Nykyään otan vähintään 8 päivää maratonin jälkeen tosi rauhallisesti. Ekojen maratonien jälkeen lepojakso oli vähintään kahden viikon mittainen. Lepojakso sisältää maksimissaan maltillista kävelyä ja vesijuoksua, jottei kroppa jumitu sohvalle. Vältän juoksua viimeiseen asti, enkä missään nimessä hätyyttele lihaksiani treenaamalla. Vaikka olo tuntuukin hyvältä ja juoksukunto on hypännyt ison askelen eteenpäin, jaloissa on takuuvarmasti pieniä lihasvaurioita. 

Jopa lauantaisen erittäin rauhallisen (yli)pitkän lenkin jälkeen pidän tavallista pidemmän treenitauon, vaikka maraton lähestyykin uhkaavasti ja hinku jatkaa treenejä on hirmuinen. Ohjelman mukaan olisin voinut juosta jo eilen. Omien tuntemusteni mukaan aloitan aikaisintaan huomenna. 

Maijaliisa

Miten se olikaan -  tyhmästä päästä kärsii koko ruumis :) Tiesin, että tiistain lenkki on keholle liian aikaisin, mutta pitipä sekin taas testata. Onnkesi en saanut mitään isompaa vaivaa aikaiseksi liian lyhyestä palautumisesta. Mutta ehkä viisastun vähitellen kokemuksen kovan kantapään kautta. 

Kiitos Poppis taas järjen äänestä - toivottavasti blogin lukijat lukevat myös sinun kommenttisi <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.