Ladataan...

Vuosi on juuri näillä näppäimillä päätöksessään. En käy läpi kulunutta vuotta, vaan katson innolla tulevaan vuoteen ja suunnittelen siitä uusien kokemusten ja ennätysten vuotta.

En ole vielä kovinkaan kokenut juoksukilpailija ja siinä suhteessa on helppo odottaa ennätyksien vuotta. Aion juosta elämäni ensimmäisen maratonin vuonna 2017 ja siitähän saankin sitten personal bestin, jos maaliin pääsen. Aikaisemmin en ole ultriakaan juossut, joten vuoden päätavoite, NutsKarhunkierros 53km, tulee myös olemaan ensimmäinen ultramatkani ja ennätykseni.

Puolikkaita olen useamman juossut ja vähän pelkään, että sillä matkalla olen jo ennätykseni tehnyt, mutta sijoituksissa saatan parantaa, siirrynhän vuonna 2017 N40-sarjaan, jännää! :)

Kilpailukalenterisuunnitelmaa:

* NutsKarhunkierros, 53 km:n polkujuoksukilpailu 27.5.2017 http://nutskarhunkierros.fi/

* Puolimaraton kesä-heinäkuussa, paikka vielä avoin, ehdotuksia?

* Kempele Z-Maraton 42 km, elokuu 2017 (virallista tietoa ajankohdasta en ole vielä saanut, ehkä 12.8.2017)

* Vuokatti Trail Challange, 42km polkujuoksumaraton 2.9.2017 http://vuokattitrailchallenge.endurancekainuu.fi/fi/

* Lost In Kajaani (almost-sarja), seikkailukilpailu kotimaisemissa 16.9.2017 (vielä harkinnassa... olenkohan yhtään palautunut Vuokatin reissusta... tämä on kyllä aika pyöräilypainotteinen ja sarja harrastelijoille, joten saatan silti lähteä kokeilemaan jos saan parin) http://lostinkajaani.endurancekainuu.fi/fi/

Juoksuun liittyen haaveilen ensi vuonna juoksevani vuosilukemat eli vähintään 2017 kilometriä, tänä vuonna juoksin reilut 1500 kilometriä, joten tavoiteltavaa todellakin riittää... 

Mielenkiintoista ja haastavaa vuotta siis suunnittelen, mitä sinulla on suunnitelmissa vuodelle 2017? Tapaammeko kisoissa? 

Treenikuvien saattelemana toivotan sinulle antoisaa ja nautinnollista vuotta 2017! 

 

Share

Ladataan...

Minun piti kirjoittaa joulun ajan treenaamisesta ja erityisesti siitä, kuinka ihanaa on täällä Lapissa upeissa kaamosmaisemissa juoksennella, mutta olenkin pääasiassa vältellyt liikuntaa; pahaa oloa, ällötystä, oksentelua, kuumeilua, flunssaa, vilunväristyksiä, lihaskipuja, hellää ihoa, ehkä influenssaa - you name it - we got it! Onneksi ei aivan kaikki minulla itsellä, mutta melkein kaikilla jotain... 

Toisaalta, olen nauttinut hyvästä seurasta, ihanista ihmisistä ja lämpimistä kohtaamisista.

Sain kuitenkin 'muutaman' aivan upean kuvan napattua. Hipsin parin tunnin välein ulos ottamaan kuvia kännykällä ja tässäpä Huawei P9:n tallentamat parhaimmat ja tunnelmallisimmat otokset:

Vielä tämän päivän suuri onnistuminen (tästä kiitos kestävyyttä pintakaasulla 24/7 kirppis-facebookryhmään ja Laura Vuorimiehelle):                       www.sportsshoes.com :issa on kunnon tarjoukset ja sain tilattua haaveilemani Inov8 Roclite 295-polkujuoksukengät! Näillä sitten ehkäpä juuri sinne NutsKarhunkiertokselle, jee!

 

Share

Ladataan...

Meidät suomalaiset kolme-nelikymppiset on oikein opetettu koulussa vihaamaan hiihtoa tai se osa, joka ei siitä silloin innostunut. Meillä pienessä kyläkoulussa se oli pakollista, se oli kilpailua joka välitunti, se oli verenmaku suussa ja vaatteet märkänä hiestä tunnille palaamista. Oli hopeasompaa, välituntihiihtoa; taululle nimen viereen vedettiin niin monta viivaa kuin oli välitunnilla ehditty kiertääkierroksia. Ja ne kilpailut, joka vuosi - kaikki osallistuu... kuolema korjaa, elämä loppuu, mutta maaliin mennään ja kovaa. Hiihdin lujaa, niin lujaa, että koulun makein kundi, se urheilija sanoi, että minut oli vaikea ohittaa... no oli varmasti, kun viuhdoin joka suuntaan, edessä oli suksea, sauvaa ja pientä pippurista, puuskuttavaa tyttöä latu täynnä. Jo ala-asteella piti hiihtää luisteluhiihtoa, eihän sitä edes voinut hiihtää hitaasti.

Yläasteella kakkuhiihto, todellakin kakkuhiihto! Se luokka, joka hiihti eniten sai palkinnoksi kakun. Mikä motivaattori, inhosin täytekakkua! Kerran me se voitettiin, kakusta en muista muuta kuin kuvottavan valkoisen kermavaahdon.

- - -

Mutta mitä onkaan tapahtunut? Muutama vuosi sitten aloin vakavissani miettiä, että olisihan se mukava talvella vähän vaikka hiihdelläkin. Alan irrottaa lapsuuden traumoista ja löytää nautintoa hiihdosta, siitä perinteisestä rytmikkäästä vuorotahdista, luonnon rauhasta, hiljaisuudesta. Siitä ettei ole pakko mutta haluan, siitä että saan itse päättää miten hiihdän ja kuinka pitkään. Siitä, että hiihtäessäkin saan nauttia liikkumisesta ja tehdä sitä itseäni varten. Siitä, että saan vaihtelua juoksuharrastukseeni hiihtoladulta. Minusta on tainnut tulla aikuinen - hiihdän siis ja nautin.

Talven ensimmäinen hiihtolenkki; statistiikkaa Polar m400 (mukana myös kävelyt ladulle ja takaisin)

kesto: 1:13:30

matka: 8.44

keskisyke: 131, maksimisyke: 156

kalorit: 450

keskinopeus: 6.9km/h, maksiminopeus: 20,5km/h

Onko kukaan muu saanut traumoja pakkohiihdosta? Olisi mukava kuulla sinunkin tarinasi :D

Share

Ladataan...

Lihaskuntoharjoittelua salilla ehdin harrastaa vain kerran viikossa. Kotona teen 15-30 minuutin lihaskuntotreenejä käsipainoilla ja kehonpainolla useamminkin, erityisesti silloin kun olen nukuttamassa lapsia...

YouTube on pullollaan treenejä, joista valitsen kulloiseenkin tarpeeseen ja moodiin sopivan, toisinaan selvää lihaskuntoharjoittelua, joskus hiit- tai tabata-treenejä. Erityisen tärkeänä koen juoksun kannalta coren vahvistamisen ja lihaskunnon ylläpitämisen, sen treenaaminen onnistuu kotona erinomaisen hyvin, varsinkin villasukin :)

Salilla käyn kuntokeskus Balancella (http://www.balance-sport.fi/), jossa on hulppeat tilat, monipuoliset mahdollisuudet treenata ja kohtuulliset hinnat 10 kerran salikortille.

Saliohjelma on suunniteltu juoksua ajatellen ja koko kehon lihaskuntoa ylläpitäväksi, mitä mieltä kokeneemmat juoksivat ovat tällaisesta ohjelmasta:

Alkulämpö crosstrainerilla yleensä n. 15 min, jonka jälkeen hyvä venyttely ja lämmittely loikkia ajatellen.

Loikat/hypyt:

tasaloikka 5x5, vuoroloikka 5x6, pohjeloikka 3x10, kyykkyhyppy 3x5, tiputushyppy 3x3 (näistä pitäisi valita yksi... mutta saatan ehkä valita useammankin joka kerta...)

 

Alavartalo:

kyykky (syväkyykky tangolla) 3-4x8

mave kahvakuulalla (kahden steppilaudan päältä) 3x8(-12)

reidenojennus laitteessa 3x8(-12)

pohkeet 3x8(-12)

Ylävartolo kiertoharjoitteluna:

1a penkkipunnerrus käsipainoilla 3x8(-12)

1b pystypunnerrus käsipainoilla 3x8(-12)

1c yliveto käsipainoilla 3x8(-12)

1d vipunostot sivuille 3x8(-12)

2a avustettu leuanveto myötäotteella 3x8(-12)

2b kulmasoutu tangolla 3x8(-12)

2c olan kohautus 3x8(-12)

2d hauiskääntö käsipainoilla 3x8(-12)

Loppuveryttelynä toisinaan juoksen/kävelen kotiin tai jäähdyttelen crosstrainerilla.

Perjantain salitreenin statistiikkaa Polar M400 (aikaa paloi hiukka enemmän kuvailun vuoksi, sisältää myös kotimatkan kävellen/juosten)

kesto: 1h57min

keskisyke: 130, maksimisyke: 160

kalorit: 707

 

 

Share

Ladataan...

No eipä juuri muuta :D 

Kestän sen, että koti on tuhon partaalla, pyykit läjissä; sekä puhtaat että likaiset, pölypallerot kirmaavat sohvan alla, keittiön pöydän alustalla ruokkisi pienen koiran, lasten huoneen kaaoksesta nyt puhumattakaan JOS vain saan käyttää kaiken siivouksesta vapautuvan ajan juoksemiseen ja liikkumiseen. Näin se meillä tällä hetkellä kyllä meneekin. Kuvittelen, että joskus tulee se päivä, jolloin aikaa riittää siistimiseen ja siivoukseenkin... tai sitten ei, mutta liikkumiseen, yhteiseen olemiseen ja tekemiseen, halailuun ja hassutteluun aikaa riittää aina, onneksi! 

Mitä muuta teillä?

Share

Ladataan...

Se on niin vaikeaa, hirmu vaikeaa!!! Siis se peruskuntoharjoittelu tai minun tapauksessa oikeammin huoltoharjoittelu... Seuraavan parin viikon ajan pitäisi painottaa matalampien synkeiden treenejä ja pulssin tulisi pysyä pääasiallisesti 100-130 bpm huoltoreenin ajan. Eihän minulle tule tuollaisilla sykkeillä edes hiki! Mitä liikuntaa se sellainen muka on... huoltoharjoittelu pitää ottaa myös viikoittaiseen harjoitusohjelmaan, se onkin uusi tuttavuus, kaikki-liikunta-on-hikiliikuntaa-ihmiselle....

Onneksi peruskuntoharjoittelussa (130-160 bpm, keskisyke alle 150bpm) pystyn himpun verran enemmän antamaan löysiä itselleni.

Vaihdoin blogin otsikon kuvankin seesteisemmäksi lapsuusmaisemaksi, sielunmaisemaksi. Jospa näissä kuvissa ja tunnelmissa saisin hillittyä myös menohalujani. Ymmärrän toki myös, että tämä himmailu on aivan välttämätöntä edistymisen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta, mutta vaikeaa se silti tuntuu olevan...

Voitte vain kuvitella miten kirmaan kuin aropupu lenkillä, kun annan itselleni luvan parin viikon päästä juosta taas kunnon vauhteja!

Kuva otettu Kilpisjärventieltä, keltainen talo on lapsuudenkotini ja taustalla usvassa Muoniojoki.

P.s. Mitä enemmän näitä kuvia katselen, sitä enemmän alan vakavasti miettiä osallistumista myös PallasNutsiin, sehän on kuin kotona juoksisi... vaikka aikataulutuksellisesti se taitaa olla mahdoton rasti mutta silti alan siitä haaveilla yhä enemmän...

Share

Ladataan...

 

Edellisen postauksen jälkeen olen potenut flunssaa enkä ole voinut kovasti revitellä. Mutta tuomioahan olikin parin viikon himmauskuuri, joten tauko tuli kuin tilauksesta. Jospa tästä päästään vauhtiin hieman rauhallisemmalla tahdilla. Elämä kotosalla on vauhdikasta ja tohinaa, muutamaan päivään on mahtunut paljon; ulkoilua, jossa erityisesti kolatesta (jonka olen ottanut peruskuntotreenauksena) ja lapsilla lumileikkejä, auringon pilkahduksia ja ihania värejä vaatteissa.

(nuorimmalla Hagflös windstopper-pipo, Molo Kids-haalari, keskimmäisellä Eisbär-pipo, Molo Kids-haalari ja vanhemmalla Eisbär-pipo ja Mynimo-takki)

Sisällä on kaiken muun tohinan, hulinan ja leikittelyn lisäksi letitetty ja ihasteltu uusia vaatteita, erityisesti näin itsenäisyyspäivän vaatetukseen sopien Gugguun balleriinatunikaa, joka on väriltään niin ihanan vaaleansininen ja niihin oikein upeasti sopivia Vimman korallin värisiä lettileggareita.

Joulun odotusta on ruokittu piparikoristeluin, toki piparit on myös syöty!

Pojan kanssa ehdittiin tänään juhlimaan itsenäistä Suomea Itsenäisyyspäivän paraatiin, joka järjestettiin tänä vuonna täällä Kajaanissa. Hyytävän kylmää mutta hienoa. Poika oli hurjan innoissaan panssarivaunuista, äiti puolestaan nautti pojan innostuksesta.

 

Share

Ladataan...

Innostuin tavoitteellisesta juoksemisesta vain muutama vuosi sitten ja nyt kolkuttelen neljääkymppiä - jo ensi vuonna... en siis enää ole aivan nuorukainen :)

Talvi 2014-2015 meni juoksuun totutellessa ja useamman vuoden liikuntatauosta toipuessa (perheemme kasvoi kolmella lapsella reilussa neljässä vuodessa 5/2008, 3/2010, 7/2012), kunto kasvoi kohisten ja paino laski samaa tahtia. Keväällä ja syksyllä 2015 juoksin puolikkaan täysin samaan aikaan 1:43:38, olin tulokseen enemmän kuin tyytyväinen, mutta saavutin jo noinkin kohtuullisen ajan mielestäni varsin kevyellä harjoittelulla, joten aloinkin haaveilla 1:40 ajan alittamisesta seuraavana vuonna...

Noh, talvi 2015 - 2016 meni juostessa, juostessa liian lujaa ja liian korkeilla sykkeillä. Jälkiviisaana voin sanoa, että tajusin sen jollakin tasolla jo silloin, mutta kun tie vei, niin mie vikisin. En vain osannut hillitä vauhtiani ja juosta matalilla sykkeillä. Ajatus oli, että juoksun täytyy joka harjoituskerralla tuntua vähän pahalta, että treeni uppoaa ja kehitystä tulee... voi kuinka väärässä kuntoilija voikaan olla... Edellinen talvi meni siis vauhtikestävyyttä treenatessa - koko talvi. Kyllähän minä huomasin, että tulosta ei talven aikana tullut, ei vauhdissa eikä sykkeissä, mutta silti piti jyystää, ajattelin, että kesän pitkät pyörälenkit riittävät peruskontoharjoitteluksi. Eivät riittäneet, eikä aika sitten puolikkaalla tänä vuonna parantunutkaan, päin vastoin. Jäin ennätyksestäni reilun minuutin. Pieni ero, mutta merkittävä, jos ajatuksena oli ollut ajan parantaminen.

- - - 

Tässäpä pitkä prologi siihen, miksi halusin päästä testaamaan oman kuntoni ja sykekynnykseni kuntoilijan tasotestauksella. Testi suoritettiin Vuokatti Sportissa, Snowpoliksen tiloissa. Olo oli kuin urheilijalla, samoissa tiloissa tehdään tasotestit myös Suomen huippu-urheilijoille. Testin aikana mitattiin sydämen sykettä sekä veren maitohappopitoisuuksia sormenpääverinäytteistä ja niiden perusteella määriteltiin aerobinen ja anaerobinen kynnys ja niitä vastaavat syke- ja maitohappotasot.

Testi kesti minulla kokonaisuudessaan kaksikymmentäviisi minuuttia ja aika piippuun sain itseni vedettyä. Maksimisyke jäi mielestäni himpun verran matalaksi, mutta kynnysarvoihin se ei varsinaisesti vaikuta. Testin aikana testin tekijä, valmentajakouluttaja Jyrki Uotila, lisäsi vauhtia/kynnystä ja otti sormenpäänäytteen kolmen minuutin välein. Tunnelma oli kannustava ja samalla sain jopa analyysia juoksutekniikastani, mahtavaa palvelua! Hitaassa vauhdissa hölkytellessä sain palautteeksi, että lantio jää hivenen vajaaksi mutta kun vauhti alkoi olla sitä omaa reipasta juoksua, asento parani, jalat rullasivat ja käytin kuulemma takareisiäkin hyvin juoksuun. Juoksutekniikka on siis kohtuullisen kohdillaan, joten se ei ole ensimmäinen este matkalla parempiin tuloksiin.

Ja sitten niihin tuloksiin:

Tulokset vahvistavat sen, minkä tiesin jo etukäteen! Peruskestävyyden treenaaminen on jäänyt vähiin ja se ikävä kyllä näkyy... Joudun suitsimaan itseäni seuraavan kuukauden ajan, jospa mustaa valkoisella saisi minutkin hieman hölläämään ja tajuamaan tämän kestävyysurheilun ytimen.

Nyt sitten vinkkiä kehiin siitä, millä harjoittelumuodolla saan sykkeeni pysymään alle 130 bpm...

Share

Ladataan...

 

Tämän päivän pk-reeniä on ollut kolates! Kahteen otteeseen: aamulla ennen töihin lähtöä ja illalla lasten katsoessa Pikku Kakkosta. Jonkunhan se tuokin homma on tehtävä ja kun sen ottaa näin reenin kannalta, niin siihen saa semmosen mukavan twistin... minun on niin helppo huijata itteäni... 

 

Suosittelen lämpimästi ❤️

Kolatesreenin statistiikkaa Polar m400:

 aamulla - kesto: 32:08 / illalla - kesto: 30:18

matka: 0.81 / matka: 0,82

keskisyke: 138, maksimisyke: 154 / keskisyke: 127, maksimisyke: 144

kalorit: 212 / kalorit: 171

Share

Pages