Ladataan...

 

Tämän päivän pk-reeniä on ollut kolates! Kahteen otteeseen: aamulla ennen töihin lähtöä ja illalla lasten katsoessa Pikku Kakkosta. Jonkunhan se tuokin homma on tehtävä ja kun sen ottaa näin reenin kannalta, niin siihen saa semmosen mukavan twistin... minun on niin helppo huijata itteäni... 

 

Suosittelen lämpimästi ❤️

Kolatesreenin statistiikkaa Polar m400:

 aamulla - kesto: 32:08 / illalla - kesto: 30:18

matka: 0.81 / matka: 0,82

keskisyke: 138, maksimisyke: 154 / keskisyke: 127, maksimisyke: 144

kalorit: 212 / kalorit: 171

Share

Ladataan...

Ensimmäinen kuvista on otettu huhtikuussa 2014 äitini hautajaisissa, nuorin lapsistani oli silloin noin 1v7kk. Äitini oli jo yli kahdeksankymmenen, hyvän elämän elänyt ja valmis lähtemään. Siltikin oman äidin kuolema sai minut ajattelemaan, että olen sukupolvien ketjussa seuraava lähtijä ja myös sitä, miten haluan elämäni elää ja millaisen kuvan antaa itsestäni äitinä ja naisena lapsilleni. Kuopuksen jälkeen sairaalaan ei jäänyt juurikaan kiloja ja imetyksen loputtua painoakin alkoi salakavalasti tulla vain lisää ja lisää. Äidin hautajaisten aikaan painoni huiteli reilussa 63 kg:ssa, kuulostaa kohtuullisen pieneltä kilomäärältä, mutta kuvasta huomaa, että 155 cm pitkään varteen se on kyllä aivan liikaa. Tässä vaiheessa vihdoin tajusin, että asialle täytyy nyt todellakin tehdä jotain! 

Ja sitten tein! Liityin keventäjiin (keventajat.fi) toukokuun lopussa ja aloitin liikkumisen; lenkkeilyn, pyöräilyn ja kotijumpan. Yhtäkkiä aikaa liikkumiseen olikin joka välissä, jumppasin silloin kun lapset katsoivat Pikku Kakkosta, lenkkeilyyn ja pyöräilyyn vain järjestettiin aikaa. Kesäkuun alussa, 'elämäntaparemontin' alussa painoin 61,4 kg. Keventäjien avulla seurasin ruokailuani, laskin kalorit, pienensin annoskokoa ja vähensin herkuttelua. Kokonaan herkuttelua en lopettanut, mutta kaloritavoitteessa pysyin päivittäin ja jos söin jotain herkkua, söin sitä vähän ja se 'kulutti' päivän kokonaiskalorimäärää yhtä lailla kuin ruokakin.

Heinäkuun alussa painoa oli 57,2kg ja elokuun alussa 51,6kg! Elokuun aikana saavutin viidenkymmenen kilon rajapyykin ja tavoitepainoni. Siihen olisi ollut hyvä pysäyttää, mutta kun olin päässyt vauhtiin, en osannutkaan enää lopettaa... jatkoin ruokavalion tarkkailua ja keventämistä, joten syyskuun alussa painoin enää 45,6 kg ja aloin olla lähes anorektikon näköinen, siinä vaiheessa myös hormonitoiminta pysähtyi, hiuksia alkoi tippua samaan tahtiin kuin hormonihuuruissa raskauksien jälkeen ja menkatkin loppuivat! Keskimmäinen kuva on syyskuulta 2014; kuvassa vaatteet päällä näytän mielestäni aivan hyvävointiselta, mutta läheiset alkoivat jo olla huolissaan jatkuvasti tippuvasta painostani ja voitte vain kuvitella omaa säikähdystäni, kun hormonitoiminta petti! Onneksi reagoin kehon varoituksiin nopeasti ja menkat palautuivatkin parin kuukauden sisällä, aluksi hieman epäsäännöllisinä mutta jo jouluna oltiin taas normaalissa rytmissä.

Miten tähän oikein päädyttiin? Yksi syy oli uteliaisuus; kun paino lähti niin helposti laskuun, halusin nähdä mihin asti se oikein laskee... toinen syy oli pelko. Pelkäsin absurdisti lihovani takaisin pudottamani kilot yhden yön aikana, jos olin esim. herkutellut illalla omasta mielestäni liikaa. Aika sairasta, mutta pelko oli mielessäni kohtuullisen todellinen... olivathan kilot lähteneetkin yllättävän helposti, joten miksi ne eivät palautuisikin tuosta noin vain.

Tämän myllerryksen keskellä juoksemisesta oli tullut minulle tärkeä henkireikä ja lähes intohimo. Olin toki huomannut, että nopean laihtumisen aikana olin menettänyt myös lihasta ja aloitin kerran viikossa salitreenin. Paino vakiintui tuolloin noin 46 kiloon ja juokseminen alkoi olla koko ajan tärkeämpää ja koukuttavampaa, aloin haaveilla tavoitteaikaa puolimaratonille (syyskuussa juoksin Kuopissa puolikkaan). Keväällä 2015 juoksikin sitten elämäni kisan, Oulun terwarunissa puolikkaan aikaan 1:43:48, saman ajan juoksin seuraavana syksynä Kuopiossa. Nyt tavoitteet ovat jo maratonilla ja utrajuoksussa... 

Nykyään en enää pelkää painoni humpsahtavan yhtäkkiä kymmentä kiloa ylöspäin. Liikun ja treenaan niin paljon, että syömisenkään kanssa ei tarvitse aivan joka kaloria laskeskella, kestän myös muutaman kilon heilahtelut painossa ja otan hetkeksi itseäni niskasta kiinni jos paino näyttää nousevan. Tällä hetkellä painan jotain 49 kilon ja 52 kilon väliltä, se paino vaikuttaa olevan kropalle varsin luontainen ja näissä lukemissa tiedän kehoni toimivan. Tulipahan sekin kokeiltua, että paljon alle 48 kilon ei kannata mennä jos ei halua leikkiä terveydellään.

Jäinkö kaipaamaan mitään 'entisestä elämästä'? Jäin, en sitä vetämätöntä, laiskaa ja uneliasta olemista, vaan sitä kun lasten nyrkit leipovat äidin mahaa ja he hokevat innoissaan "löllömaha, löllömaha" - olihan se ihana taikina, mutta itse mahaa en kuitenkaan kaipaa :D Joo, ja vähän ehkä rintoja näin tissiviikon kunniaksi :) Rintaliivikokoni oli uhkeimmillaan imettäessäni muistaakseni 70E, mutta käytännöllisyyden ja juoksun nimissä olen todella tyytyväinen nykyiseen 65B-kokoon. Yllättäen rintsikoita on huomattavasti vaikeampi löytää, mutta enpä niitä juuri tarvitsekaan, edes juostessa ja se vasta on vapautta! (Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että käytän rintsikoita lähes aina juostessa :))

 

Share

Ladataan...

*Sisältää tuotesijoittelua, yksikään mainituista tuotemerkeistä ei ole millään tavalla sponsoroinut blogiani, vieläkään :D

 

Lupailin aikaisemmin postausta talvijuoksuvarusteista ja tässäpä se nyt tulee. Valitsemissani varusteissa kannattaa ottaa huomioon, että ne on valittu siitä mitä tällä hetkellä vaatavarastosta löytyy ja että taloudellisesti minulla ei ole mahdollisuutta satsata parhaaseen mahdolliseen varustukseen. JOS raha ei olisi este, niin talvijuoksuvarustukseni olisi toisen näköinen, enemmän merinovillaa ja ehkäpä jopa juoksuhame lämmittämään pakaroita ja reisiä, mutta nyt mennään sillä mitä on :D 

Näillä siis mennään, olkaapa hyvä:

Tärkeimmät talvijuoksuun liittämäni varusteet/asusteet ovat kyllä ehdottomasti toki kengät mutta myös säärystimet, näitä kahta "talvivarustetta" ilman en lähde lenkille missään olosuhteissa marraskuusta maaliskuuhun. Liukkaalla kelillä ehdottoman tärkeät ovat nastakengät, jotka minulla ovat Salomonin Spikecrossit, hyvät perusnastarit, olen näihin oikein tyytyväinen. Kun nastareita ei tarvita, käytän talvella polkujuoksuun tarkoitettuja Inov-8 Roclite 280-kenkiä. Aivan huiput myös hiekkateillä ja asfaltilla, kun pinnan päällä on hiekkaa tai lunta.

Toinen äärimmäisen tärkeä varuste ovat siis nämä pitkät villasekoitesäärystimet, joita minulla on kahdet samanlaiset :) Lämmittävät ihanasti jopa reisiä ja pohkeita ja pitävät ylimääräisen lumen ja loskan pois kengistä (tiellä ja auratuilla poluilla juostessa).

Sitten siihen vaatetukseen: Alusvaatteet voisivat olla vaikka merinovillaa, mutta koska sellaisia en omista, alusvaatteet ovat tavalliset peruspikkarit ja jonkunmoinen toppi. Siihen päälle paidaksi laitan joko kuvassa näkyvän merinovillasekoitteisen paidan, tavallisen kerraston paidan tai juoksupaidan. Sukat ovat hieman paksummat juoksusukat ja yleensä käytän myös kompressiosäärystimiä (Compressportin säärystimet ovat kyllä parhaat testaamani). Tosi kovalla pakkasella saatan kiskoa jalkaani Asicsin talvijuoksuhosujen alle vasemmassa alakuvassa näkyvät merinovillasekoitteiset kerraston housut, yleensä niitä ei kuitenkaan tarvita. Housuina käytän siis pääasiassa Asicsin talvijuoksuhousuja, viimassa ja joskus jo yli viiden asteen pakkasessa laitan talvijuoksuhousujen päälle vielä Futuren vuosikymmeniä nähneet hiihtohousut. Hiihtohousut pitävät hyvin tuulta ja vältyn ikäviltä pakara- ja reisipaleltumilta hiihtohousujen avulla. Takkina talvisaikaan käytän pääasiassa Ullmaxin talvijuoksutakkia, mutta näillä plussakelelillä olen selvinnyt osin jopa ohuella Haglöfsin juoksutakilla. 

Tarvitsen suojaa sekä kaulaan että poskille, joten talvisäällä kuin säällä pipon alla on jonkinmoinen tuubihuivi, pipon paksuus vaihtelee sitten kelistä riippuen. Käsiin laitan yleensä aina Craftin juoksukäsineet ja niiden päälle pakkasesta riippuen joko lapaset tai jopa nahkahanskat. 

Tämänkaltaisella varustuksella juoksentelin koko viime talven eikä pakkanen ollut kertaakaan niin kova, että se olisi estänyt minua lähtemästä lenkille... Tosin reilun kahdenkymmenen asteen pakkasessa vedin juoksutakin päälle vielä kevytuntuvatakin, ne olikin jo aika extremereissuja ne, mutta tulipahan tehtyä. Eikä pakkanen minua saa lenkkipoluilta pois kyllä tänäkään talvena, voin luvata :)

 Kertokaahan kommentteihin, jos teillä on huippuvinkkejä talvijuoksupukeutumiseen!

 

Share

Ladataan...

Tai siis oikeastihan mie en juuri talvesta tykkää... lapsuuteni ja nuoruuteni siellä viettäneenä, missä aurinko ei nouse moneen kuukauteen ja pakkanen paukkuu neljänkympin hujakoilla, talvi ei todellakaan ole suosikkivuodenaikani. Toinen syy siihen, miksi talvi ei oikein aina nappaa on se, että asumme rintamamiestalossa, jossa talvisin tuntuu välillä syväjäätyvän... toisinaan tekisi itsekin mieli jäädä makaamaan lattialämmitetyn vessan lattialle mahalleen kädet vartalon alla, kuten rakas kuopuksemme toisinaan tekee aamuisin.

Mutta jo pitkän elämän eläneenä tajuan, että sieltä se talvi joka tapauksessa joka vuosi tulee ja että on turha elää 'sitku kesällä'-elämää, joten olen päättänyt alkaa löytää talvesta myös mukavia ja nautittavia puolia. Yksi niistä astui elämääni viime talvena: Napapijri-kengät <3 Nämä ovat niin kauniit ja ihanat jalassa, että talvea melkein kannattaa odottaa :D Nimestä ja lipusta huolimatta näillä kengillä ei ole muuta tekemistä pohjoismaiden kanssa, vaan ne ovat Italialaista kenkädesignia! https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Napapijri

Toinen syy nauttia talvesta on todellakin JUOKSEMINEN! Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, talvijuoksu on oikeasti aivan mahtavaa! Muutama vuosi sitten olisin varmaan nauranut itseni pihalle, jos joku olisi ehdottanut juoksua talvella. Nyt tajuan, että talvijuoksu on välineurheilua ja kun on oikeat välineet, erityisesti pukeutumisen osalta mutta myös kenkien, kuten Salomonin Spikecrossit ja Inov8 Roclite 280 maastojuoksukengät, niin talvijuoksu on puhdasta nautinoa! 

(Talvijuoksupukeutumisesta voisinkin kirjoittaa oman postauksen tässä lähiaikoina...)

Minä ja pitkät sääreni :D

Talvijuoksulenkin statistiikkaa Polar M400:

kesto: 1:01:55

matka: 10,01

keskisyke: 154, maksimisyke: 164

kalorit: 493

keskivauhti: 6:11 min/km

 

 

Share

Ladataan...

Kyllä on kylmää, hrrr.... vaikka talvijuoksupökät on jalassa ja muutenkin pukeutuminen kohdillaan, niin silti oli liian kylmä juosta hiljaa ja taas meinas pk-lenkki mennä liian lujaa! Siitähän se tietysti viime talvenakin johtui, ei vain tainnu pystyä juosta hiljempaa ku tuli kylmä... Jalassa oli Salomonin Spikecrossit, joihin suutari oli tehnyt uudet kantakupit, hyvin pelitti, vaikka toiseen jalkaan sainkin tyylikkään rakon.

 Maisemat oli kohillaan ja kuuntelin radiosta Suomipoppia, koskettavia ja ajattelemisen aihetta antavia lauluja sielläkin. Tänään erityisesti kolahti Mikko Kuustosen laulamana Anna Puun laulu: Sinä olet minä.

Viime päivinä mielessä on ollu ihmisen pienuus kaiken elämän edessä ja se, että kukaan meistä ei tiiä kuinka pitkään näitä polkuja täällä tallataan. Esikoisen kanssa oli tuossa viikolla OYSsin keikka ja vaikka kysymys ei ollutkaan elämästä ja kuolemasta, niin silti ajatukset käänty jo pyhäinpäivään. Kiitollisuudella nautin rakkaitteni läheisyydestä ja läsnäolosta! Ketään emme voi pitää itsestäänselvyytenä, nauttikaamme toisistamme!

Miklun sanoin "pidä sun läheiset lähellä niin sit sun maailman ympäri on lyhyempi kävellä".

Peruskuntolenkin statistiikkaa Polar M400:

kesto: 1:41:47

matka: 13.56

keskisyke: 145, maksimisyke: 166

kalorit: 733

keskivauhti: 7:31 min/km

(Keskivauhdissa näkyy pysähtelyt kuvaamaan, toki myös keskisykkeessä)

Share

Ladataan...

Lueskelin tuossa vähän aikaa sitten erään bloggarin hengästyttävästä treenimäärästä ja totesin ehkä vähän itseironisesti, että hänellä ei taida olla lapsia... tai no mistä mää mittään tiiän mutta siltä vaikutti treenimäärän perusteella... :D

Itsehän olen kokopäiväinen perheellinen äiti, töitä lähinnä harrastelen... teen edelleenkin töitä kolme päivää viikossa, vaikka nuorin lapsi on jo neljä vuotta. Jonkun mielestä ehkä laiskuutta tai liiallista ylellisyyttä, mutta itse koen tämän järjestelyn tällä hetkellä aivan loistavaksi ja arvotan vapaa-ajan huomattavasti tärkeämmäksi kuin rahallisen korvauksen työstä. 

Näissä puitteissa siis perheellinenkin harrastaa liikuntaa yllättävän paljon ja aikaa liikkumiseen jää molemmille vanhemmille. Siispä siihen viikon treeniohjelmaan, joka meillä pysyy suhteellisen säännöllisen epäsäännöllisesti kuvatun kaltaisena. Jos joku treenikerta jää välistä, se usein saadaan kuitenkin korvattua jonakin toisena päivänä ja minulle kertyy joka viikko yleensä:

3-4 lenkkiä (ohjelmasta riippuen sauvakävely, kävely, juoksu, pyöräily),

1 kuntosalikerta (kokovartalotreeniä kuntopiirityyppisesti) ja

1-2 kotijumppakertaa (core, tabata, puntti, liikkuvuus jne.)

Kalenterimerkinnät ovat peruskuntokaudelta ja treenien intensiteetti ja pituus vaihtelee kaudesta riippuen.

Minusta tuossa on jo varsin paljon treenikertoja perheelliselle ja semityössäkäyvälle. Olen tilanteeseen äärettömän tyytyväinen ja kiitollinen miehelleni, että saamme järjesteltyä molempien urheilemisen näin kivuttomasti!

Keväällä olemme lähdössä yhdessä Nuts Karhunkierros 53 km:lle, joten se motivoi treenaamaan myös yhdessä. Onhan se osin haasteellista, mutta silloin joskus kun pääsemme lauantaisin nauttimaan polkujuoksentelusta yhdessä, lenkki on huomattavasti pidempi, laatuaikaa yhdessä!

Share