Ladataan...

Tällä viikolla juoksukilometrejä kertyi vain 44.3 ja se tuntuu todellakin olevan vain - kertoo siitä, että normiviikolla kilometrejä on viimeaikoina tullut huomattavasti enemmän. Oikein tuntuu siltä, että tuskin tässä on lenkillä käynytkään, lähinnä lusmuillut :) 

Maanantaisin käyn yleensä pitkällä lenkillä, tällä viikolla päivä meni sovitusti sairaalassa keskimmäisen lapsen altistustestissä, joten lenkki jäi välistä. Illalla kotona tein YouTuben avulla lihaskuntotreeniä reilu puoli tuntia.

Tiistaina lähdin ennen yhteislenkkiä palauttavalle hipsuttelulle, joka jäi himpun lyhyeksi, kun huomasin liian myöhään olevani liian kaukana yhteislenkin lähtöpaikalta... ensimmäisen lenkin aika 43:23, matka 5.6 kilmotriä ja keskisyke 126 bpm. Sitten mittari uudelleen käyntiin, kun jouduin spurttaamaan yhteislenkille. Olimme tällä kertaa naispoppoolla yhteislenkillä ja jutun luistaessa huomautinkin porukalle, että nyt menee lenkki kyllä huomattavasti nopeammin, kuin yleensä... tai ehkä se vain tuntui siltä, sillä keskivauhti ei kyllä järin vauhdikasta ollut... Matkaa kertyi 11.01 kilometriä ja aikaa tähän kului 01:15:38, keskisykkeen ollessa 145 bpm.

Keskiviikkoilta meni päiväkodin palaverissa ja kotona tein vain kahdenkymmenen minuutin liikkuvuustreenin.

Torstaina oli vuorossa tempotreeni, joka on ehkä haastavin treenimuoto minulle. Siinä treenataan tietyllä syketasolla tietty aika ja sitten vauhtia nostetaan, jotta saadaan syke nousemaan ja pysymään taas korkeammalla tasolla. Harjoituksen kesto oli kokonaisuudessaan 1:00:07, matkaa kertyi tasan 10 kilometriä ja keskisyke oli huimat 154bpm. Alapuolella kuvassa näette tarkemmin treenin luonteen, molempien tempoharjoitusten pituudet olivat 15 minuuttia (1-2 ja 2-3).

Perjantaina tein interavalliharjoituksen (3x5min) juoksumatolla, matto antoi harjoituksen matkaksi 6,71 kilometriä, mutta mittarin lukema oli vain 6,07 kilometriä. Harjoituksen statistiikkaa alapuolella kuvassa, nopeinta vaihtia vedettiin ensimmäisen intervallin aikana hetkellisesti jopa 3:22 min/km, se oli jo aika haipakkaa... :D

Intervallitreenin jälkeen jatkoin salitreenillä ja sitä jatkoin hiit-treenillä vielä kotonakin, kun lähdin salilta kesken treenin, jotta mieskin ehtisi lenkille. Tämä yhdistelmätreeni kesti 1:16:51 keskisykkeen ollessa 116 bpm.

Lauantaina jäi lenkki välistä, istuimme autossa vähän vajaa 700 kilometriä, kun kävimme sukulaistytön häissä Rovaniemellä mieheni kanssa. Olipa mukavaa olla hetki rakkaitten sukulaisten kanssa juhlatunnelmissa <3

Sunnuntaina sain lapset elokuvan ääreen ja juoksentelin korttelirallia. Kävin aina välillä ovella tsekkaamassa tilanteen ja kun homma oli hallussa, jatkoin lenkkiä. Näin sain juostua oikein hyvän lenkin; 11.58 kilometriä aikaan 1:15:44 keskisykkeellä 145 bpm. 

Seuraavassa postauksessa taidan käydä läpi huhtikuun juoksuja, jo etukäteen voin kertoa, että ennätystä pukkaa taas :) Juoksukilometrejä on kertynyt minulle huima määrä, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. 

Aurinkoista vappua leivinuunin lämmöstä, ja hei - Nuts Karhunkierrokseen on enää neljä viikkoa ÄÄKS :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Tämän viikon perjantaibuustiksi kehittelin lautapelien pelaamisen pienellä liikunnallisella vivahteella. Pelata voi mitä tahansa lautapeliä, jossa on tehtäväruutuja tai nostettavia laattoja kuten Afrikan tähdessä.

Jokaisessa tehtäväruudussa voi tehdä pelissä vaadittavan tehtävän tai laattapaikassa avata laatan mutta myös nostaa esim. kulhosta paperilapulle kirjoitetun liikunnallisen tehtävän ja tehdä sen. Jos oikein hurjaksi ryhdytte, niin voitte tehdä yhdessä jokaisen liikunnallisen tehtävän :)

Liikunnalliset tehtävät voitte keksiä vaikka yhdessä, mutta jos luovuus ei juuri nyt kuki, niin tässä myös valmiita tehtäviä:

1. Tee 10 punnerrusta

2. Tee 10 polvennostohyppyä

3. Tee 15 syväkyykkyä

4. Tee 15 vatsarutistusta 

5. Tee 15 aasinpotkua

6. Tee 10 X-hyppyä

7. Tee molemilla jaloilla 10 askelkyykkyä

8. Tee 15 supermiesliikettä (selkälihakset päinmakuulla)

9. Tee 10 burbeeta (yleisliikettä)

10. Tee 10 kyykkyhyppyä

11. Tee 15 ojentajadippiä tuolilta

12. Tee molemmille puolille 15 sivulankkunostoa

13. Tee molemmilla jaloilla 10 vuorikiipeilijää

14. Tee 20 pepun nostoa selinmakuulta

15.  Lankuta 30 sekunttia

Mukavaa pelailua ja aurinkoista viikonloppua :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Eräs ystäväni kyseli taannoin vinkkejä siihen, kuinka pitää kuntoiluinnostusta yllä alun huuman jälkeen. Onhan into toki loppunut minultakin joskus, varsinkin jos olen lähtenyt kokeilemaan jotakin täysin uutta ja tuntematonta lajia tai buumia. Muistan kuinka Zumba-innostuksissani sain lonkkani aivan julmetun kipeäksi, kun niin raivokkaasti vatkasin peppua :). Alun innostuksen jälkeen kerran viikossa tunnille meneminen oli jokseenkin työlästä enkä juurikaan nauttinut siitä vispauksesta, vaikka muuten tanssimisesta pidinkin. Eihän siinä tullut edes kunnolla hiki...

Juoksu valikoitui harrastuksekseni muutama vuosi sitten alun alkaen siksi, että se oli helppo aloittaa vähin varustein ja koko harrastukseen käytetty aika meni juuri harrastukseen eikä esim. siirtymiin, suoritus alkoi heti kotiovelta. Aikatehokasta ja kustannustehokastakin, eipä siinä juuri muuta syytä ollutkaan... mutta siitä se sitten lähti ja loppu onkin historiaa... :D

Luin vastikään jutun aiheesta ja huomasin, että minullakin on muutama hyvin merkityksellinen asia, joka motivoi minua lähtemään lenkille päivästä ja viikosta toiseen: 

1. Asenne  

Liikkumiseen käytetty aika pitää perustella sekä itselleen että läheisille usein jollakin tavalla. Usein juuri se oma pää on suurin este sille, ettei sitten lähdekään lenkille. Ajatuksena saatttaa olla se, että ei voi olla pois kotoa lasten luota tai että on niin paljon muuta mitä pitäisi tehdä. Ensimmäinen kynnys lähteä liikkeelle yhä uudestaan ja uudestaan on omassa päässä. Itse asennoidun harrastukseeni niin, että se on omaa aikaa, sitä aikaa jossa saan ladattua akkuja ja jonka jälkeen voin olla taas parempi vaimo ja äiti. 

Usein tarvitaan siis asenteen muutos siinä, miten ajattelee harratuksen vievän aikaa kaikelta muulta. Aikaisemmassa postauksessani olenkin kirjoittanut siitä, miten lapsiperheessäkin liikunnan harrastaminen onnistuu ilman, että se vie kohtuuttomasti yhteistä aikaa, postauksen löydät täältä. Liikkuminen voi jopa olla sitä yhteistä aikaa lasten kanssa. Odottelen jo innolla kesän yhteisiä pyöräretkiä, kun lapset polkevat pyörällä ja me vanhemmat voimme samalla hoitaa juoksulenkin.

2. Suunnitelmallisuus

Minulle on ollut äärimmäisen tärkeää, että viikko-ohjelmaan on sovittu kiinteät ajat sille, milloin on minun vuoroni liikkua ja milloin on miehen harrastusten aika. Tiedän tarkalleen, esim. että joka viikko torstaisin Pikku Kakkosen aikaan on minun lenkkivuoroni ja silloin menen lenkille, oli ilma tai olotila mikä tahansa. En tietenkään mene sairaana lenkille, mutta muuten syitä lenkin väliin jättämiselle ei juurikaan ole. Kun kalenterissa on aina tieto myös seuraavasta lenkistä, ei yhden lenkin väliin jättäminen ole niin järisyttävä menetys. Se myös sitoo harrastukseen; jos tänään joudun jättämään lenkin väliin kokouksen vuoksi, niin huomenna olen kuitenkin menossa sovitusti lenkille. Silloin ei pääse hölläämään harrastuksesta ja siirtämään seuraavaa kertaa jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

3. Tavoitteet

Yksi minulle merkittävimmistä motivaattoreista on ollut se, että minulla on ollut tietty tavoite. Aluksi tavoite oli painonpudotus, mutta hyvin nopeasti tavoite muuttui. Harjoittelen ja treenaan tällä hetkellä ja pääasiassa aina jotakin tiettyä tavoitetta kohden. Tavoitteen saavuttamisen halu tuo harrastukseen myös pitkäjänteisyyttä ja haastetta ylittää yhä uudelleen itsensä. Minun tavoitteenani on yleensä joku/jotkut kisat tai ennätyksen parantaminen. Tällä hetkellä tavoitteita on jo useampi, ensimmäisen tavoitteen toteuttamiseen ei ole enää kuin reilu neljä viikkoa aikaa (huh!!!), kun starttaan Nuts Karhunkierroksen 53 kilometrille. Tuntuu hurjalta edes ajatella koko matkaa... tavoitetta kerrakseen, mutta täytyy kyllä sanoa, että tämä tavoite on todellakin motivoinut treenaamaan. Toinen tavoitteeni on maraton ennen pyöreitä vuosia ja senkin eteen olen tässä samalla tehnyt töitä. Olenkin ilmoittautunut Kempele Z-maratoniin, joka juostaan 5.8.2017. Puolikkaan ajan parantamisen olen suosiolla siirtänyt tulevaisuuteen, näissä kahdessa tavoitteessa on tällä hetkellä minulle jo aivan tarpeeksi. Tavoitteiden asettelua kannattaa miettiä myös eri tasoilla, lyhyen tähtäimen tavoite voi olla, että jaksan juosta viisi kilometriä ja osallistua esim. Naisten kympille tänä vuonna, pitkän tähtäimen tavoite voi olla vaikka puolikas tai kokonainen maraton vuoden päästä. Ja sitten kun tavoite on saavutettu, niin ei kun uutta tavoitetta miettimään!

4. Julkinen ilmoitus

On ehkä sanomattakin selvää, että jos julistaa julkisesti tavoitteekseen juosta maratonin elokuussa, on aika pakko tehdä myös työtä, jotta tavoitteeseen pääsee... (irvistysemoji tähän)

 + bonusmotivaattorina minulle on toiminut myös sykemittari, jonka avulla pystyn seuraamaan aktiivisuuttani, harjoitukseni tehoa ja monia monia muita taulukkoja unen laadusta juoksuvauhtiin. Useiden mittareiden sovelluksissa on myös erilaisia juoksuohjelmia, joiden avulla voi treenata tiettyä kisaa tai matka varten.

Mikä on sinun motivaatiosi salaisuus? Miten pidät kuntoiluinnostustasi yllä haastavimpinakin aikoina tai pahoina päivinä?

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Viime viikon treeneihin sain todella rakentavaa palutetta sekä blogin kommentteihin että Facebookin Kestävyyttä pintakaasulla 24/7-ryhmässä. Pientä saarnaa ja lievähköä painostusta ;) sain myös tiistain yhteislenkillä... palauttavaa treeniä olisi saatava oikeasti enemmän viikkoon, jos haluan saada ennätykset paukkumaan. Hmm... tämän vuoden osalta olen jo jotenkin haudannut koko puolikkaan ennätyksen tavoittelun, koska kaikki aika teeeneissä ja ennen kaikkea pään sisällä menee tuolle NutsKarhunkierrokselle ja elokuussa koittavalle kokonaiselle maratonille.

Silti ja juuri siksikin palauttavan treenin ja oikeasti peruskuntoalueella tapahtuvan treenin osuus pitäisi olla edelleenkin isompi koko treenimäärästä. Tämä vuosi on mennyt huomattavasti viime vuotta paremmin, kuten kuvasta voitte huomata, mutta edelleen tehtävää on tuon pk1:n kanssa... 

Maanantaina 2. pääsiäispäivänä ajoin ihanien ja upeitten riiviöitten kanssa takasin kotiin pääsiäislomalta. Lähes kuudensadan ajokilometrin jälkeen kotiin saapuessa olin aivan täydellisessä koomassa, joten ilta meni lähinnä sohvalla puuskuttaen...

Tiistain yhteislenkillä kierrettiin paikallista rantalenkkiä ja puitiin yhdessä näitä minun liiallisia menohaluja sen verran kiivaaseen tahtiin, että eihän ne sykkeet taaskaan pysyneet täysin kurissa... kilometrejä lenkille kertyi 14.74 aikaan 1:39:16 ja keskisyke oli 143 bpm, kuitenkin varsin kohtuullinen moneen muuhun yhteislenkkiin verrattuna... 

Keskiviikkona kävin hipsuttelulenkillä tiistain puhuttelusta säikähtäneenä. Oli kyllä aivan mahtava huomata, että pystyin todellakin hipsutella eli juosta pääosan matkasta niin, että sykkeet oli alle 130. Lenkin kesto oli 1:36:56, matkaa kertyi vain 11.11 km, mutta keskisyke oli mahtavat 123bpm.Tosin matkaa hidasti muutama pysähdys valokuvaamisen vuoksi...

Torstai oli välipäivä lenkkeilystä, mutta lapsia nukuttaessa tein vähän liikkuvuustreeniä ja ylävartalon lihaskuntoharjoittelua 

Perjantai on yleensä varattu salitreenille, niin tälläkin viikolla. Tein nyt pääasiassa ylävartalotreeniä säästääkseni jalkoja seuraavan päivän pitkikselle, mutta tuli siellä muutama mave kuitenkin tehtyä... :)

Lauantaina pääsimme pitkästä aikaa yhteiselle pitkikselle miehen kanssa. Me molemmat olemme mennossa Nuts Karhunkierros 53 km:lle, mutta tavoitteet ovat erit, tai siis miehellä on aikatavoite ja minulla sitä ei ole. Kunhan pääsen hengissä maaliin, niin olen jo voittaja. Mies suunnittelee tälle vuodelle pidempiä ultramatkoja, minä todellakin pysyn näissä "perusmatkoissa". Siksipä yhteisellä lenkillä miehen vauhdit on kovemmat ja hän saa välillä odotella minua ja tehdä ylimääräisen lenkin jos toisenkin. Koko pitkää polkujuoksutreeniä en ala referoimaan, matkaa kertyi 24,57 kilometriä aikaan 3:23:22, keskisykkeellä 142 bpm.

Matkan varrella tein kuitenkin muutaman erityisen havainnon juuri pitkää matkaa ja tulevia kisoja ajatellen, tässäpä nämä note to myselfit ;)

1. Muista laittaa aina pitkikselle piilarit - oli tosi turhauttavaa tuossa alkumatkan räntäsateessa pyyhkiä laseja vähän väliä, myös risut saattavat kolhia laseja ikävästi.

2. Tankkaaminen kannattaa ehdottomasti suorittaa ylämäissä, kun kuitenkin jo valmiiksi kävelen, niin miksipä en käyttäisi aikaani hyödyksi syömällä! 

3. Ensimmäinen seinä näyttää tulevan vastaan jo noin kahden ja puolen tunnin juoksentelun jälkeen. Siitä kun selviän, matka jatkuu kyllä, mutta energian saaminen on tämän jälkeen äärimmäisen tärkeää.

4. Muista ottaa vessapaperia mukaan. 

Ja hei, sohjo on aivan perseestä! Kuten kuvistakin näkee polut ovat näillä korkeuksilla vielä aivan lumessa, osin jäässä mutta myös hirvittävässä sohjossa! Sohjossa juokseminen on kuin hiekkadyyneillä vetelisi... jonkun mielestä ehkä hyvää treeniä, joka tapauksessa aivan kamalaa. Perjantain mavet alkoi aika nopeasti tuntua, kun tuota sohjomäkeä käveleskeli ylös...Testasin lenkillä myös inhoamieni geelien sijasta Bloks-energiapaloja ja ne upposivat minuun vallan mainiosti. Palojen koostumus ei ollut niin nallekarkkimainen kuin olin kuvitellut, ehkäpä enemmänkin marmeladikarkin ja viinikumikarkin sekoitus (huomaatteko, olen näissä karkkiasioissa aika ammattilainen). Pala kannattaa ottaa veden kanssa, kuten ohjeessa kehoitetaan, voin hyvin kuvitella, että ilman vettä, kuivaan suuhun nakattuna, pala voi tarttua hampaisiin ja kitalakeen.

Sunnuntaina kävin palauttelevalla kevyellä lenkillä. Oli hienoa huomata, että vaikka eilen ja aamullakin olin vielä aika juntturassa tuosta pitkästä lenkistä, niin kevyt juoksentelu tuntui oikein hyvältä! Vauhti ei taaskaan päätä huimannut, 9.37 kilometrin lenkkiin aikaa meni 1:16:51 mutta keskisyke oli upea; 126bpm. 

Lenkin jälkeen lähdimme koko perhe laavulle makkaran paistoon ja uimahalliin rentoutumaan, mikä mahtava aloitus seuraavalle viikolle.

Ihanaa keväistä viikkoa meille kaikille <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Olen täällä blogimaailmassa uusi tulokas, ihmettelyä ja opettelua riittää. 

En ymmärrä miten noita blogspot-blogeja voi oikein seurata? Siellä blogin listassa pyörin kauniisti lukijana/seuraajana, mutta ei mulle kyllä mitään ilmoitusta uudesta postauksesta tule... pitäiskö tulla? Vai pitäiskö minun todella muistaa käydä tsekkaamassa erikseen kaikki blogit päivittäin?!? Tähän ongelmaan olen kehitellyt ratkaisun; tuossa sivupalkissa on nyt kaikki aktiivisesti seuraamani blogit, jotta voin ne siitä helposti käydä kurkkaamassa. Siitäpä voitte myös näppärästi käydä tutustumassa seuraamiini blogeihin ja ehkäpä ottaa jonkun itselle sopivan myös seurantaan.

Saan seurattua onneksi useita blogeja myös blogit.fi-sivuston kautta. Suosittelen kaikille bloggaajille tuota blogit.fi-sivustoa, oman blogin lisääminen on yksinkertaista ja siellä pystyy näppärästi seuraamaan montaa blogia kerralla. Vaikka et itse blogia kirjoittelisikaan, niin voit kirjautua helposti facebook-tunnuksilla blogit.fi sivustolle ja seurata sitä kautta monia suomalaisia itsevalitsemiasi blogeja.

Myös täällä lily.fi:ssä olevien blogien seuraaminen onnistuu kirjautuneena käyttäjänä ja saat ilmoitukset aina seuraamiesi blogien uusista postauksista. 

Sitten on vielä tuo Bloglovin-sivusto, sitä kautta voi seurata blogeja ympäri maailman. Vielä en ole itse kovin aktiivisesti sitä käyttänyt, mutta ehkäpä alan vähitellen tutustua myös siihen.

Blogit, joita seuraan ovat pääasiassa jollakin tavalla juoksuun tai liikuntaan liittyviä, muutama muukin listasta toki löytyy.

Ehdottakaahan omaanne tai lukemaanne blogia, vielä etsin seurattavia :) 

Share

Ladataan...

*Yhteistyössä Sanoma Media Oy, Sport-lehti

Seuraa Sport-lehteä FacebookissaInstagramissa

Perjantaibuustina kannustan ottamaan käteen jonkun liikunta-aiheisen lehden, jonkun vanhan (näitä lehtiä voi lukea aina hetken päästä uudelleen ja löytää jotain uutta, joka juuri nyt tuntuu "puhuttelevan") tai ostamaan aivan uuden lehden. Suosittelen aivan oikeasti miettimään löytyisikö lehdestä juttu, joka voisi motivoida sinua liikkumaan tai löytyisikö lehdestä joku kiva kotitreeni, jonka voisit toteuttaa saman tien. 

Jostakin syystä lehtipinooni on ilmestynyt pari ylimääräistä uusinta Sport-lehteä... :D

Kun Sport-lehden tuottaja otti minuun yllättäen yhteyttä vuoden alussa ja kyseli kiinnostustani kertoa uusi suunta-juttusarjassa tarinani, mietin hetken vastaustani. Tokihan jutun tekeminen jo itsessään kuulosti mielenkiintoiselta ja innostavalta, mutta suurin motivaatio juttusarjaan osallistumiseen oli kuitenkin se, että toivoin oman, osin hyvin henkilökohtaisenkin, tarinani olevan merkityksellinen jollekin toiselle, ehkä se jopa osaltaan voisi olla motivoimassa elämäntapamuutoksessa tai sen aloittamisessa. 

Arvon yhteistyössä Sanoma Media Oy:n kanssa (lehdet saatu) kaksi 4/2017 Sport-lehteä kommentin jättäneiden kesken tänä perjantai-iltana 21.4.2017 klo 22.

Onnea arvontaan <3

Lue myös: Hurahdinko liikaa juoksuun?

Aikaisemmat perjantaibuustit: 

Perjantaibuusti, vinkki viikonloppuun!

Perjantaibuusti - menkää metsään! 

Perjantaibuusti - kotijumppa

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Taas tulla napsahti ennätysviikko, muutamalla kilometrillä; 74.2 kilometriä juoksua ja lyhyt perinteisen hiihtolenkki mukaanlukien treenien kokonaiskilometrit 81.8! 

Alkuviikon juoksut mahdollisti tuleva pääsiäisloma Lapissa lasten kanssa. Sain erityisen paljon aikaa juoksuun, koska mies tiesi voivansa treenata meidän muiden ollessa reissussa.

Maanataina kävin juoksemassa pitkiksen (6:27 min/km), kahden tunnin peruskuntolenkin 18.61 kilometriä, 141 bpm keskisykkeellä.

Tiistain yhteislenkillä oli vain toinen nainen minun lisäkseni, joten emme menneet maastoon vaan juoksimme asfalttilenkin, jossa vauhti oli kohtuullisen hidas (6:33 min/km) mutta sykkeet korkeammalla (avg 144 bpm) juttelun vuoksi. Matkaa kertyi 13.45 kilometriä aikaan 1:28:25. 

Keskiviikkona tein tempotreenin, jossa vauhti kasvoi tempoalueella, mutta tempoharjoituksen tarkoitus oli toki erityisesti tietyllä sykealueella pysyminen tai tietylle sykealueella pääseminen. Konaisuudessaan kilometrejä kertyi 8.35 aikaan 54:23, keskisykeeen ollessa noin 147... en tiedä tarkalleen, koska unohdin lopettaa harjoituksen kellosta :)

Torstaipäivä meni istuessa autossa kolmen ihanan, rasittavan ja mahtavan matkustajan seurassa ;) Kauas on kuulkaa pitkä matka! 

Pitkäperjantai oli intervallipäivä. Raastavat mutta mahtavat, kolme viiden minuutin intervallia hyvän lämmittelyn ja pidennetyn jäähdyttelen väliin - intervallien kilometrivauhdit 4:48, 4,48 ja 4:40... sykkeet näissä 172, 162 ja 170. Kokonaisuudessaan aikaa lenkkiin meni 1:03:20 ja matkaa kertyi 10.03 kilometriä. Pikkusen huolestuttaa, että nuo intervallivauhdit ei oikein tunnu kehittyvän, olisko vinkkejä?

Lankalauantaina kävin pienellä hiihtolenkillä. Matka laavulle makkaranpaistoon lasten kanssa, lapset toki pääsi papan kelkan kyydillä, ja kupu täynnä chilimakkaraa takaisin. 7.51 kilometriä aikaan 53:50, keskisykkeellä 131. Kerrankin siis todellinen kevyt peruskuntolenkki, näitä lisää mulle, tiedän sen.

Lauantaina pääsin vielä juoksulenkillekin, jossa sin 13.43 kilometriin kulutettua aikaa 1:27:24, keskisykkeen ollessa 143 bpm. Sunnuntaina 1.Pääsiäspäivänä hilpasin Ylimuoniosta Muonioon mutta huomasin laittaa mittarin raksuttaamaan vasta muutaman kilometrin juoksun jälkeen, joten dataa sain tasan 1 tunnin ajalta. Matkaa kertyi mittarin 10.34 kilometriä, keskivauhti oli 5:48 min/km ja keskisyke 152 bpm.

Aivan mahtava juoksuviikko siis takana! Kaikki muu treenaaminen pientä venyttelyä lukuunottamatta onkin sitten jäänyt tekemättä. Tähän ihanaan lomaviikon on kuitenkin mahtunut myös upeita kohtaamisia ystävien ja sukulaisten kanssa sekä aivan huippu 'luokkakokous'! Luokkakokouksesta saattaisin sanasen sanoa, mutta nyt tyydyn kuitenkin salaperäisesti vain toteamaan, että pojat ovat aikuistuneet ja Pauli Hanhiniemen sanoin:

Tytöt on kaunistuneet
sillä aikaa
tytöt on kaunistuneet

:D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Olen Lapin tyttö. Nyt täällä lomalla.

Juoksulenkille. Juoksen ajatuksissani, nostan katseeni ja jostakin eteeni on ilmestynyt maaginen valkoinen poro! Tässä hän, tarinan sankaritar juoksee valkoisen poron kanssa... 

Tottakai kaivan kameran esiin :D mutta mieli lähentelee paniikkia, apua poro! Jostakin mielen sopukoista yrittää kaivattua esiin tieto siitä, että poro pelkää enemmän minua kuin minä poroa mutta silti... kääk! Kun pysähdyn, poro pysähtyy ja jää tuijottamaan minua, kun lähden varovasti juoksemaan poroa kohti, se lähtee hetken päästä jolkottelemaan eteen päin, mutta pysähtyy taas kohta tuijottaakseen minua uhkaavasti. Tätä leikkiä jatkuu muutamia kertoja kunnes poro tajuaa siirtyä tieltä metsään ja pääsen huojentuneena jatkamaan matkaani.

Olen Lapin tyttö, joka pelkää poroja. Koulussa olen harjoitellut suopungin heittoa, ei taida kuulua yleiseen opetussuunnitelmaan... Olen käynyt katsomassa poroerotusta, kuin näytelmää, mielenkiintoista ja mystistä. Meillä ei ole koskaan ollut poroja, ei ole poromiehiä perheessä, ei olla saamelaisia, ollaan 'junantuomia' lantalaisia. 

Muutaman kilometrin päästä taas kaksi poroa hyppää tielle eteeni! Mistä näitä nyt sikiää, kuin poroja auton eteen?!? Samassa ohitseni piennarta pitkin vilahtaa moottorikelkka kuskina poromies, jolla on suopunki olalla. Sekä porot, että poromies kelkkoineen häviävät hetken päästä metsään ja pääsen panikoimasta sen enempää. 

Kohtuullisen eläinrikas juoksulenkki, turhan jännittävä. Vaikka olen Lapin tyttö, en ole tottunut poroihin enkä todellakaan nauti porojen kohtaamisesta juoksulenkeilläni. Näin jälkeenpäin ajatellen, kuitenkin eksoottinen kokemus, olen tyttö joka juoksee porojen kanssa :D

 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

 

 

Share

Ladataan...

Tänään ja eilen on satanut vettä ja räntää aivan kaatamalla hetkittäin, toissapäiväinen talvimaisema on tainnut kokea lopullisen tuhonsa. Toissapävänä polut olivat vielä täydellisen talviset ja kun siirryin hiekkaiselta, märältä ja loskaiselta asfaltilta metsään, siirryin samalla talveen. Muutos oli aivan hämmästyttävä. Kaikki ovat jo todellakin kuulleet useampaan otteeseen, että treenaan NutsKarhunkierroksen 53 kilometrille... ;) On äärimmäisen tärkeää treenata myös polkumaastossa, jotta jalat ja koko keho tottuvat vaihtelevaan maastoon. Usein polkulenkillä huomaan, että juoksu maastossa on mitä parhainta keskivartalotreeniä. Tasapainon ylläpitäminen haastavassa maastossa, erityisesti ylä- ja alamäissä, vaatii koko keholta saumatonta yhteistyötä. 

Kuvissa on Pöllyvaaran ala- ja ylämäkiä. Erityisesti alamäissä juoksuteniikka on oltava kunnossa, juuri alamäissä loukkaantumisen riski on suuri, jos tekniikka ei ole hallussa tai keskivartalossa ei ole rittävästi voimaa tukemaan tasapainoa.

Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että olen koko talven juossut pääasiassa lumisella asfaltilla, onneksi olen kuitenkin lähes viikottain päässyt innokkaan polkujuoksuporukan kanssa kyntämään myös läheisen Pöllyvaaran älyttömän upeita polkuja. Toissapäivänä seikkailin yksikseni näillä reiteillä ja osasin jopa hetkellisesti eksyä aivan totaalisesti... :D Onneksi löysin hetken päästä taas tutulle reitille. Osan matkaa juoksin myös moottorikelkkauralla, jota kelkat eivät ole enää hetkeen käyttäneet, vaikka lunta siellä oli vielä aivan riittävästi.

En varsinaisesti siis sanoisi itseäni polkujuoksijaksi, olen enemmänkin juoksun harrastaja, joka juoksee myös poluilla. Intervalli- ja tempotreenit teen pääasiassa tasaisella, mäkitreeniä maastossa pitäisi tehdä huomattavasti enemmän. Silti voin aivan rehellisesti sanoa, että nautin erityisesti juostessani metsässä poluilla! Usein juuri polkujuoksussa osaan olla itselleni armollinen ja kuunnella kroppaani. Metsässä juostessa sielu ja mieli lepäävät ja rauhoittuvat. En yhtään ihmettele, että metsä on ollut perinteisesti meidän suomalaisten meditaatio- ja rauhoittumispaikka. On myös aivan tutkitusti todistettu, että metsä hoitaa meitä ja on tehokas "lääke" stressiin ja jopa masennukseen.

Polkujuoksu on aivan mahtavaa! Vaikka polkujuoksussa kilpaillaan kovastikin ja itsekin olen valmistautumassa kilpailuun, koen silti, että tällaisena tavantallaajana joudun ja saan antaa itselleni hieman löysiä, varsinkin pidemmillä reiteillä. Kunto ei yksinkertaisesti riitä juoksemaan ulrtamatkoja koko ajan täysillä, en kyllä tiedä riittääkö monella muullakaan. Myös luonnosta ja maisemista nauttiminen on mielestäni tärkeää ja aivan välttämätöntä polkujuoksukisassakin :). Polkujuoksukisoja järjestetään ympäri Suomea ja matkat ovat muutamista kilometreistä lähemmäs kahdensadan kilometrin ultramatkoihin, varmasti löytyy siis jokaiselle jotakin. Jos kiinnostuit aiheesta, niin käy ihmeessä tsekkaamassa polkujuoksukalenteri

Aina ei toki tarvitse heti tai ollenkaan kisailla, polkujuoksua voi harrastaa  myös aivan omaksi ilokseen ja hyvinvoinnikseen. Suomessa olemme niin hienossa asemassa, että jos polku ei lähde aivan kotiovelta, niin ainakin lyhyen pyöräilyn jälkeen päätyy polkureitille, menkää siis metsään!

Vielä, jos haluat tutustua extreme ultrajuoksuun poluilla, suosittelen lämpimästi katsomaan Yle Areenan tiededokumentin: Ultrajuoksijat

Seuraa: blogit.fibloglovin'Facebook, Instagram

 

Share

Pages