Ladataan...

Meidän keäspäivät pelastaa usein, tadaa: trampoliini! Elämä alkaa käydä tylsäksi; menkää trampoliinille, leikit alkaa käydä liian villeiksi; menkää trampalle, kinastelua; menkää trampalle, sohvalla nuhjuilua, menkää trampoliinille! Lähes kaikkeen käy siis vastaukseksi; menkää trampalle ja voi, kyllähän ne menevätkin!

Meillä on lähes koko ajan joku lapsista trampalla ja hyvä niin. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen trampoliiniostokseemme. Eihän se mikään pihan kaunistus ole, mutta iloa ja tekemistä siitä on kyllä riittänyt.

Suosittelen myös aikuisia kokeilemaan trampoliinia. Pomppiminen on mitä loistavinta jumppaa ja hiki virtaa yllättävän nopeasti! Kannattaa kuitenkin aloittaa kohtuullisen varovasti. Itse olen aina lapsena ollut se rämäpää, jolla ei tunnu mitkään huvipuistolaitteet missään, mitä enemmän kieputtaa, sen kivempaa. Viime kesänä trampalle astuessa sain kuitenkin kokea, että jotakin kalkkeutumaa tuonne tasapainoaistin on kertynyt, kun muutama hyppy trampalla sai pään pyörälle saman tien. Lohdutuksen sana, kyllä se alkaa hetken päästä luonnistua :)

Aurinkoisia kesäpäiviä ja tramppaintoa! 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Kaikki rumat sanat putkeen tähän *#¥%*

Itkuahan minä täällä kohta tuherran, käperryn sohvan nurkkaan enkä epätoivoissani ikinä enää nouse...

Vasemman jalan polvi ei ole edelleenkään kunnossa, vaikka hieroja niin kovasti lupasi... olis ehkä helppo syyttää  hierojaa, no voisinhan vaikka vähän syyttääkin, lähinnä liiallisen toivon antamisesta, mutta aivan itse olen itseni tähän jamaan saattanut. Jalka tuntuu hyvältä ensimmäiset pari kolme kilometriä mutta vähitellen polven ulkosyrjään alkaa muodostua paineen ja painon tunnetta. Seuraavan parin kilometrin aikana jalka alkaa tuntua jotenkin kumman raskaalta, kuin jalkaa pitäisi erityisesti enemmän nostaa tai vetää perässä. Sen jälkeen polven kipu alkaakin yltyä... Jos olisin ymmärtänyt täysin terveet jalkani Karhunkierroksella pilaavani, en olisi koko reissuun lähtenyt... ehkä... 

Mutta turha tässä on menneitä itkeä ja murehtia, murehditaan sitten tulevia :) Saattaa hyvinkin olla ettei jalka ole juoksukunnossa vielä elokuun alussa, joten haaveeni maratonin juoksemisesta ennen pyöreitä vuosia taitaa jäädä haaveeksi...

Minun vammani vaikuttaa olevan rasitusvamma, ainakin syntytavaltaan, ja johtuu siis todennäköisesti liiallisesta rasituksessa, eikä välttämättä esim. lihasheikkoudesta. Tässä turhautuneisuuden tilassa olen kuitenkin kahlannut netin infon kohtuullisen tyylikkäästi läpi ja löysin senkin tiedon, että juoksijan polvi voi johtua myös mm. keskimmäisen pakaralihaksen heikkoudesta. Sen treenaamiseen löytyi useita videoita ja osaa niistä aionkin tulevina päivinä pyörittää nonstoppina... onko siitä sitten apua tilanteessani, you newer know, mutta kaikkea kannattaa yrittää... tässä oikein hyvä video: 

Ja venyttelyä ja foemrolleria ja, ja, ja... Ja hierojalle soitan uuden ajan, heti huomenna!

Onko teillä muilla ollut samanlaista vaivaa? Miten siitä selviää? Paraneeko se millään ja kuinka pitkään toipuminen voi kestää? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Toivoisin voivani kertoa kivuttomista juoksulenkeistä, mutta ikävä kyllä en ole päässyt edes testaamaan hieronnan jälkeen juoksukuntoani. Alkuviikon hieronnan jälkeen kävin pyöräilemässä tiistaina ja tiistai-keskiviikkovälisenä yönä alkoi tuntua aika epämiellyttävältä mahassa... Keskiviikosta asti olenkin sitten potenut perheessämme jyllännyttä mahatautia... aivan kamalaa! Keskiviikko meni todellakin vessan ja sängyn väliä ravatessa, torstaina ei vielä juuri mikään maistunut ja olo oli hyvin hutera.

Mieleen ei siis juuri nouse buustia, mutta mielestäni vallan mainio buusti näin juhannuksen alla on se, että nautimme kaikki terveydestämme ja viettämämme juhannusta ystävien ja rakkaiden kanssa <3 

Minun tämänhetkiset maisemat sohvan pohjalta...

Toivottavasti viikonloppuna joitakin muitakin maisemia :)

Aurinkoista, iloista, rentoa ja nautinnollista juhannusta viimeisimmän pyörälenkin maisemim.

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Nuts Karhunkierroksen jälkeen en ole juurikaan päässyt juoksemaan vasemman polven ulkosyrjän kivun takia. Kipu ei tunnu kävellessä mutta noin viiden kilometrin juoksun jälkeen alkaa vaivata ja yltyy niin kovaksi muutaman kilometrin päästä, että juokseminen täytyy lopettaa. Olen ottanut nyt todella rauhallisesti juoksun suhteen, viime viikolla juoksin vain sunnuntaina testilenkin 7.5 kilometriä, kipu alkoi tuntua taas viiden kilometrin jälkeen vähitellen pahentuen.

Lueskelin netin ihmeellisestä maailmasta tuosta juoksijan polvesta ja suomeksi kyseinen vaiva tarkoittaa juurikin tuota polven ulkosyrjän kipua, joka saattaa tulla aivan yllättäen kesken juoksulenkin tai alkaa vaivata vähitellen. Juoksija-lehden artikkeli oli erittäin informatiivinen ja toivoa antava. Kun vain pitäisi huolen venyttelystä, juoksijan polven voisi kohtuullisella todennäköisyydellä välttää... täytyy ottaa taas itseään niskasta kiinni tuon venyttelyn suhteen! Englanniksi hakusana 'runners knee' tarkoittikin sitten lähes kaikkia polvessa esiintyviä kiputiloja. Yhden hyvän videon löysin juoksijan polven kipua helpottamaan:

Tänään maanataina kävin urheiluhierojalla, joka käsitteli kokonaisen tunnin vasenta jalkaani. Ajattelin sinne mennessä, että tuskin sieltä löytyy edes kovin paljon hierottavaa, kun jalka ei tuntunut olevan mitenkään erityisen jumissa. Voi kuinka väärässä ihminen voikaan olla!!! Välillä itkin ja nauroin yhtä aikaa, kun hieronta oli niin tuskaista. Toisaalta, jos tuolla käsittelyllä saan vaivan korjattua, niin ei voi muuta sanoa, kuin kyllä kannatti hetki kärsiä! Kesken hieronnan radiossa alkoi soida Juice Leskisen biisi 'kaksoiselämää', jossa tule kohta "kunpa sinut tuntisin paremmin" ja minä karjuin hierojalle ettei tarvitse tuntea enää yhtään paremmin ja " tulen uudestaan", jolloin minä ilmoitin etten taida tulla enää ikinä uudestaan... :D Hieronnan jälkeen totesin kuitenkin hierojalle, että jos tällä käsittelyllä saan jalkani kuntoon, niin hetkellinen tuskaan se vain oli ja tulen todellakin uudestaan jos jalka vielä meinaa vaivata :)  Hieroja itse oli sitä mieltä, että kyllä hän sen jalan nyt laittoi kuntoon, voi miten toivon hänen olevan oikeassa! 

Juoksijan polven ennalta ehkäisyssä olisi erityisen tärkeää venytellä säännöllisesti reiden ulkosivua ja pakaroita. Myös rullauilu olisi enemmän kuin suotavaa! Hieronnan jälkeen sainkin tehtäväksi rullailla reiden ulkosyrjää ja kylmähoitaa polvea. Tähän hommaan lähdenkin nyt! 

Foamrollerilla reiden ulkosivun rullaus onnistuu näin:

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Eipä juuri ole ollut omat treenit mielessä, kun tällä viikolla on oltu sairaalassa oikein urakalla...  Viikolla tiistaina, keskimmäisellä, Vesselillä, oli suunniteltu päiväkirurginen toimenpide osastolla. Se meni oikein mallikkaasti, mutta vaatii edelleen hoitoa. Keskiviikkona päiväkodin jälkeen, suurin piirtein juuri kun olin ehtinyt oven avata, nuorimmainen, Pirpana, oksensi. Tauti alkoi aivan tavallisena oksennustautina, mutta kun perjantai-lauantai-välisenä yönä mikään nestekään ei pysynyt hetkeä pidempään mahassa ja neiti oli todella uupunut ja voimaton, lähdettiin päivystykseen. Sillä reissulla ollaan edelleen ja nesteytys menee suoraan suoneen. Nyt sunnuntai-aamuna sängystä heräsi vihdoin neitokainen, joka on oma itsensä, hymyilevä ja iloinen sankaritar! <3 Joskus näin, vähän vaikeamman kautta, toivottavasti ei koskaan enää! 

Tämän viikon treenit ovat olleet pyöräilyä ja ruohonleikkausta. Treenit ovat olleet palauttavia ja peruskuntotreenejä. Hyvä niin, mutta kohta pitäisi kyllä päästä jo treenaamaan vauhtejakin! Polvi tuntuu aivan tavalliselta, mutta olen halunnut ottaa nyt varman päälle ja jättänyt juoksut tällä viikolla kokonaan väliin. Saattaa olla, että käväisen tänä iltana pienellä tunnustelulenkillä, jos päästään Pirpanan kanssa kotiin.

Tässäpä vielä viikon treenit:

 

Maanantaina maantiepyöräilyä maastopyörälläni 2:07:27, matkaa kertyi 42.59 km, keskisykkeellä 131 bpm. Pyöräily on vaihteeksi oikein rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. Matkalla maisemat vaihtuvat ja samalla kuuntelen usein suplasta tai YLE areenasta puheohjelmia, joskus äänikirjojakin.

Tiistaina taas pyöräilemässä lähes samaa reittiä, hieman lyhennetyllä versiolla; 1:54:38 aikaan 37.43 kilometriä, hieman rennommalla sykkeellä; keskisykkeen ollessa 128 bpm.

Kesksiviikko meni sairasta hoitaessa ja torstaina kävin reenaamassa ruohonleikkurin työntämistä hetken 24:43, keskisykkeellä 118 bpm, kunnes bensa loppui :)

Perjantaina kävin viikon pisimmän pyörälenkin aikaan 2:09:52 ja kilometrejä kertyi 44.21. Keskisyke oli peruskestävyysalueella 134 bpm. Huomaan kyllä, että nopeus ei ole tällä maastopyörällä samaa kuin olisi maantiepyörällä.

Vielä ehdin harrastaa ruohonleikkausta 48:46 minuuttia 126 pbm keskisykkeellä. Taistelu voikukkia vastaan on kyllä auttamatta hävitty...

Aikamoinen viikko siis takana. Lauantaina kävin pikaisesti sairaalasta kotona ja mietin, että jos kävisin pienellä juoksullakin, mutta jo kävely autolle tuntui univajeen vuoksi suurelta saavutukselta. Todellakin kokonaiskuormitus on äärettömän tärkeä ottaa huomioon treenaamisessa ja tällä viikolla tuota muuta kuormaa on kyllä tullut aivan urakalla! 

Toivottavasti teillä hiukan helpompi viikko, mukavaa alkavaa viikkoa!

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Nyt tulee se perjantaibuusti, joka tehdään yleensä yksin. Itsellä tämä viikko on mennyt pyöräillessä, juoksut ovat jääneet kokonaan, koska ajattelin parannella polveani rauhassa. 

Ruohonleikkaus on pakollinen toiminto omakotitalossa ja mitä parhainta peruskuntotreeniä! Kelaleikkuri on ikävä kyllä jumissa, joten moottorilla mennään, mutta erityisesti viime kesänä kelaleikkurilla tuli tehtyä treeni jos toinenkin, siinä saavat myös kädet hyvää treeniä.

Ikääväkseni en saa kuvien mukaan vastaleikatun ruohon tuoksua, se on yksi kesän parhaista tuoksuista.

Kuka teillä leikkaa nurmikon? Olisiko tänään sinun vuorosi? :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Polvi, polvi ja polvi... ei se sittenkään taida olla aivan kunnossa...

Maanataina kävin hierotuttamassa jalkani. Hieroja oli aivan kohtuullisen tyytyväinen palautumiseeni lihasten osalta, jalkoja pystyi hieroa hyvin ja muutamat jumitkin saatiin hieronnan aikana hyvin 'sulateltua'. Olin tosi tyytyväinen hierojalta saatuun informaatioon ja ajattelin, että kyllä tämä tästä alkaa taas kulkea. Illalla venyttelin jalat vielä pitkän kaavan mukaan ja kaikki tuntui hyvältä. 

Tiistaista torstaihin olin kahden lapsen kanssa kolmestaan kotona, joten lasten päiväkotipäivien ja omien työpäivien jälkeen en ehtinyt enää lenkille, kotona jumppasin kyllä lihaskuntotreeniä keskiviikkona lapsia nukuttaessa.

Perjantaina pääsin viimein lenkille, ja voitte vain kuvitella, miten innoissani lähdin juoksemaan! Sykkeet oli tietysti hiukan korkealla, kun tossu liikkui ja vauhti vei naista, mutta kaikki tuntui hyvältä, aluksi... Ehkä reilun kuuden kilsan jälkeen vasemmassa polvessa alkoi tuntua painon tunnetta ja reilun kahdeksan kilsan jälkeen juoksu ei enää onnistunut :( Polven ulkosyrjän kipu ei ollut niin terävää kuin Karhunkierroksella, mutta silti niin jomottavaa ja kovaa ettei juoksu enää todellakaan onnistunut. Niinpä pysäytin juoksulenkin ja jatkoin kävellen, tosi pettyneenä ja himpun verran epätoivoisena, matkaa kotiin. Yritin vielä muutaman venyttelyn jälkeen kokeilla juoksua, mutta eihän se onnistunut...

Lauantain treeni oli sitten puutarhanhoitoa ja ruohonleikkausta.

Tämän viikon ehdoton kohokohta oli kuitenkin polkujuoksun maailmanmestaruuskisojen seuraaminen ja suomalaisten upea menestyminen! Onnea koko Suomen joukkueelle, erityisesti Henri Ansiolle upeasta neljännestä sijasta ja Maija Oravamäelle 11. sijasta!!!

'Juoksukilometrejä' tälle viikolle ei ole juurikaan kertynyt, joten tässäpä viikon niukahko treenipäiväkirja ja statistiikka:

Polvi ei ole yhtään kipeä kävellessä, eikä siinä tunnu mitään erityistä normaalissa elossa ja olossa. Sain tänään hommattua pyörän renkaaseen uuden sisäkumin ja kävin reilun neljänkymmenen kilometrin lenkillä. Seuraavalle maanantaille olen varannut taas hierojan ja tämä tuleva viikko menee tiiviisti treenien osalta pyörän satulassa. En uskalla ottaa sitä riskiä, että juoksu-yrityksissäni rikkoisin polven vielä pahemmin. Hieroja lupasi hoitaa polven kuntoon, joten en vielä vaivu täydelliseen epätoivoon... onneksi olen tämmönen optmistijolla, joka keikkuu pääosin positiivisilla laineilla :)

Kuinka sinun viikkosi meni? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Nyt kun Nuts Karhunkierroksen juoksusta on jo hetki aikaa, alan miettiä seuraavia suunnitelmia. Muutama oivallus niin hyvässä kuin pahassakin tarttui matkan varrelta mukaan. Osan oivalluksista olisin voinut kyllä uskoa jo ennen kokeiluakin, mutta... 

Näin:

  • Sykevyö hankaa, hankaa vaikka ei ole koskaan ennen hangannut!  Olen aina ihmetellyt, että miten niin sykevyö hankaa... No, en ole ennen juossut ultramatkaa reppu selässä. Jotenkin olen ajatellut, että se hankaus tulisi naisilla eteen rintojen alle, mutta tässä hommassa se tulikin selkään, kun reppu hankasi paitaa ja sykevyötä. Matkan varrella en edes huomannut koko hiertymistä, mutta kisan jälkeen suihkussa tajusin, että nyt on selässä aika komeat hankaumat, olihan siellä, selkärangan molemmin puolin oikein kunnon 'asfaltti-ihottumat' vielä pitkään reissun jälkeen.
  • Varavirtalähde kannattaa kiinnittää sykemittariin/kelloon ennen kuin GPS-mittaus menee pois päältä. Laitoin varavirtalähteen sykemittariin, kun GPS oli jo mennyt pois päältä enkä siinä matkalla osannut sitä kellosta laittaa uudelleen päälle. Sitäkin pitäisi harjoitella etukäteen, jos tuo nyt ylipäänsä on niin välttämätöntä... 

  • Kolmea litraa nestettä ei ehkä kannata kantaa mukana alusta asti... huoltopisteet ovat mm. sitä varten, että niillä voi täyttää juomapulloja/pusseja. Join kisassa liian vähän, joten en täyttänyt kertaakaan koko matkan aikana juomapulloja... Kyllähän sitä alussa hyvävoimaisena jaksaa kannella nestettä monen kilon edestä, mutta kannattaako se... :)
  • Jos muuten on päällä oikea määrä vaatetta, varpaat eivät palellu, minullakaan! Ennen kisaa kävi kuumana keskustelu siitä, miten varpaat selviää jään ja loskan kanssa ja itsekin olin vakaasti sitä mieltä, että tiputan varpaani aivan varmasti matkalle, jos en keksi jotain pelastavaa ihmettä varpailleni. Hädissäni ostin siis ne Sealkinz-sukat repun lämmikkeeksi. Kun muu pukeutumiseni oli keliin sopiva, ei varpaiden/jalkojen kastuminen sitten loppujen lopuksi ollut ongelma ollenkaan. Ilmakin oli inhimillisen lämmin, joten kun muu keho pysyi lämpimänä, varpaiden uittaminen jäävedessä oli itse asiassa jopa miellyttävää ja kylmä teki vain hyvää matkan rasittamille jalkaterille.

  • Polveni (vasen) ei kestänyt rasitusta, vaikka koko talvena ei ole ollut mitään ongelmia polvien suhteen. Polven ongelmat siis johtuivat hyvin todennäköisesti pitkästä rasituksesta ja maaston haasteellisuudesta. Olin oikeastaan aika hämmentynyt polvikivusta. Olin ajatellut, että voimat saattavat loppua kesken, mutta tällaiseen rasituksesta johtuvaan vaivaan en ollut osannut varautua. Nyt osaan varautua ja suunnittelen kyllä teippaavani aivan varuilta polveni seuraavaan pitkään koitokseen, maratonille ehkä, mutta aivan varmasti Vaarojen Maratonille. 
  • Hyvän juoksurepun ominaisuuksiin kuuluu mahdollisimman isot etutaskut tai monta pientä etutaskua, joihin saa hyvin sekä patukoita että geenejä tms. Juostessa reppua ei voi kiskoa selästä ja huollossakin repun takataskuun harvoin ehtii tutustua, jos juoksu kulkee. Omassa repussani, Inov-8 Race Ultrassa, oli kohtuullisen hyvin etutaskuja, mutta myös iso reppu selässä. Juostessa en takaa alkanut todellakaan kaivamaan mitään, mutta siinä vaiheessa, kun en enää pystynyt juoksemaan, otin takaa karpalo-pähkinä-suklaasekoituksen, jota pidin kädessäni lähes koko loppumatkan. Oikeastaan näin lyhyellä matkalla tuo iso takareppu oli aika tarpeeton. Toki siellä kulki älyttömän hyvin kaikki pakolliset varusteet, jotka mielelläni kannoin mukanani! Ideaalisiteelle tulikin tarvetta loppumatkasta, sain sen sidottua tukemaan hyvin polvea, jotta pääsin maaliin asti.
  • Usko kokeneita juoksijoita, oikeasti, he tietävät mistä puhuvat! Ja kysyäkin kannattaa, usein ja lähes aina he jakavat mielellään tietoaan ja kokemustaan meille noviiseille! Kiitos siitä monelle, monelle sydämelliselle ja kokemuksiaan jakaneelle upealle juoksijalle <3

Mitä vielä? Jaa ihmeessä oma oivalluksesi tai kokemuksesi <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Huh, nyt on kesä! Muutamassa päivässä lehdet ovat ilmestyneet puihin ja luonto on suorastaan räjähtänyt kukkaan. Sen tunnen tällä hetkellä myös minä... silmiä kirvelee ja kutittaa, nenä vuotaa valtoimenaan hetken ulkonaolon jälkeen ja kummallisesti aivastuttaa tosi usein. Olen alkanut kärsiä allergiaoireista vasta aikuisena, liekö joku homeinen työpaikka altistanut, lapsuudessa en ole allergioista kärsinyt. 

Tällainenkin niiskuttaja nauttii silti siitä, että kesä on vihdoin täällä. Tämän perjantain buustiksi olen suunnitellut taas retkeä, täällä kertaa kohde voisi olla sään salliessa vaikkapa jäätelökioski! 

Mikä sen mahtavampaa kuin pyöräillä tai kävellä tai jopa juosta porukalla ensin pieni lenkki ja sitten päästä nautiskelemaan jäätelötötteröstä yhdessä kioskille! Meillä lapset ovat haaveilleet jo useamman viikon jäätelökioskin töttetöistä, jospa tänä viikonloppuna olisi tämän toiveen toteutumisen aika :)

Mikä on sinun suosikkimakusi? Minun on perinteisen tylsästi lakritsi, mutta jos oikein villiksi alan, niin saatan valita jopa polkkajäätelön :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Pages