Ladataan...

Mennyt viikko on tuntunut todella pitkältä, onhan viikkoon mahtunut monta kaunista kaupunkia, ihania ihmisiä ja mukavaa tekemistä. Sunnuntaina lähdimme kesälomareissulle ja päivän aikana matkasimme Kuopion kautta Mikkeliin. Tällä viikolla treeni on ollut pääasiassa juoksua, kengät kulkevat helposti mukana ja kaupunkeihin on ihana tutustua juosten.

Maanataina pääsin juoksemaan Mikkelin mahtaviin maisemiin. Juoksun lomassa kävin kohteissa, joissa en olisi käynyt, ainakaan tällä reissulla, ilman juoksulenkkiä. Piipahdin ihailemassa Mikkelin satamassa laivoja, Kenkäveron pihalla kukkaistutuksia ja hämmästelemässä matkan varrella jopa hiidenkirnua. Juoksureittini johti kohti asuntomessualuetta, mutta sen nähtävyyden jätin suosiolla väliin, olisi saattanut lenkki vähän venähtää... Juoksun aika, poislukien pysähdykset oli 1:19:40, kilometrejä sain kasaan 12.71 ja keskisyke oli 147 bpm.

Tiistaina ajoimme ystävien luokse Nokialle. Sain rakkaan ystävän mukaan ensimmäisille kilometreille ja totesin, että kerrankin lenkki alkaa (niin kuin pitäisi aina alkaa) hieman hitaammalla temmolla :). Vajaan kolmen kilometrin jälkeen kävin vielä vähän revittelemässä vesisateessa. Tupsahdin juostessani urheilukentän viereen ja löysin portin, josta pääsin tyhjälle urheilukentälle vetämään muutamia sadan metrin vetoja. Olipas muuten hauskaa! Maksimivauhti lenkillä oli niinkin hurja kuin 3:14min/km, joten kyllä tästä dieselkoneesta näyttää karstojen jälkeen vauhtiakin löytyvän, hyvin lyhyeksi hetkeksi tosin... :D Kokonaisuudessaan keskivauhti oli kuitenkin hyvin maltillinen, lenkin kestäessä 1:08:30 kilometrejä kertyi 9.96 ja keskisyke oli alun rennon menon ansiosta 142 bpm.

Keskiviikko meni Tampereella tai paremminkin vain ja ainoastaan Särkänniemellä. Menimme ensin, heti klo 11 aikaan, Koiramäen eläinpuistoon ja sieltä siirryimme muutaman tunnin jälkeen huvipuiston puolelle. Olin hieman hämmästynyt, että illalla noin puoli seitsemän aikaan tukkimäen jonossa sykemittarini näytti aktiivisuudeksi vain 70% ja kilometrejäkin oli kertynyt vain vajaa seitsemän, vaikka olimme kävelleet lähes koko päivän. Illan päätteeksi kävimme vielä ihailemassa maisemia Näsinneulasta. Päivä oli täynnä ihania elämyksiä ja loistavia silmiä. Mieleenpainuvinpina ehkäpä Koiramäen upea teatteriesitys ja esikoisen kanssa 'linkoutuminen' hurjassa High Voltagessa... 

Torstaina olimme jo paluumatkalla kotiin, mutta yövyimme vielä matkan varrella Jyväskylässä. Jyväskylässä olen talven aikana lenkkeillyt useampaankin kertaan, mutta kyllä kesäinen Jyväskylä on kaunis! Jyväsjärven rantaraitti sai minut taas vauhdin huumaan ja kirmailin himpun verran turhan korkealla keskisykkeellä (155bpm) 8.84 kilometriä aikaan 50:50.

Perjantai-päivä meni kotimatkalla ja ilta laukkuja purkaessa. Vaikka reissu oli ihana, kotiin on silti aina niin mukava tulla.

Lauantaina kävin vielä viimeisen pitkiksen ennen viikon päästä olevaa elämäni ensimmäistä maantiemaratonia. Juoksu tuntui kohtuullisen keveältä ja antoi kyllä tarvittavaa luottoa ensi lauantain rypistykseen. Juoksin 22.08 kilometriä aikaan 2:22:15, keskisykkeellä 143 bpm. Illalla venyttelin jalat, kerrankin kohtuullisen oikeaoppisesti :)

Sunnuntaina palauttelin taas ruohonleikkuria työnnellen, ruoho oli ehtinyt jo aika pitkäksi. Talon ulkomaalauksen 'paikkaaminen' vaatii vanha maalin ja puupinnan teräsharjausta, yllättävän rankaa yläkropalle...

Yhteensä juoksukilometrejä kertyi tälle Suomiturnee-viikolle 53.6. Ensi viikolla valmistaudun muutamalla kevyellä lenkillä tulevaan koitokseen ja vietämme viimeistä lomaviikkoani kotosalla perjantaihin asti. Ehkä vihdoinkin saamme valmiiksi muutaman talon monista kunnostusprojekteista... aika paljon haaveiltu :)

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa!

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Viime viikolla vietimme parisuhdeaikaa hääpäivän merkeissä polkujuosten upeissa Vuokatin maisemissa.

Yhteisestä polkujuoksentelusta voimaantuneena ehdotan tämän viikonlopun perjantaibuustiksi muillekin parisuhdeaikaa kahdestaan liikunnan merkeissä. Polkujuoksu on aivan loistavaa yhteistä aikaa, toisinaan vauhdit eivät aivan menen yksiin, mutta samalla ehtii sitten viettää aikaa itsensäkin kanssa :). Pitkällä lenkillä saa hyvin  vaihdettua kuulumiset ja aikaa jää myös vaikkapa seuraavan vuoden harjoitusten ja kisakalenterin suunnitteluun...

Vauhdikasta viikonloppua ja liikunnallista parisuhdeaikaa :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Vastaus: Suomessa tällä hetkellä kuka tahansa, sen kun ilmoittautuu ja lähtee kisaan mukaan. (Muokkaus: Vaarojen maratonin 130 kilometrin matkalle on vaatimuksena aiemmin suoritettu yli 80 kilometrin polkujuoksu)

Muille nykyisille Suomessa järjestettäville yli sadan kilometrin polkujuoksukisoille ei siis ole mitään ennakkokarsintaa tai esimerkiksi vaatimusta lyhyemmän matkan, esim. 55 kilometrin tai vaikkapa 80 kilometrin, suorittamisesta. 

Kyseisestä aiheesta keskusteltiin hetki sitten varsin monipolvisesti juoksuun liittyvässä Facebook-ryhmässä. Tässä postauksessani en ota kantaa tai peilaa kyseistä keskustelua, vaan kerron omia ajatuksiani ja kasvuani juoksun harrastajana aiheeseen liittyen.

Minä en lähde yli sadan kilometrin polkukisaan, en vielä, en ehkä koskaan. Haaveilen silti suuresti (yli-innostuksestani hieman kyseenalainen postaus... täällä), mutta elämän realiteetit saattavat rajoittaa haaveen toteuttamista vielä vuositolkulla, ehkä loputtomiin. Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että viime aikojen polkujuoksuinnostuksessa vauhtisokeus iski minuunkin, kuvitelmissani juoksin jo ensi vuonna tuplahäsän ( Ylläs 30km perjantaina ja Pallas Hetta 55km lauantaina) tuosta noin vain ja sitä seuraavana vuonna olin juoksevinani koko Ylläs Pallas Hetta- matkan (134km) tyylikkäästi maaliin...

Ennen Karhunkierros 53 kilometrin matkaa olin tänä vuonna juossut lähes 1100 kilometriä ja näin kuluttanut aikaakin reilu 136 tuntia juoksuun. Olin mielestäni treenannut hyvinkin riittävästi, mutta silti sain juoksijan polven ja sitä parantelin kesäkuun, jonkun verran parantelen yhä edelleen. Toisaalta, tuosta juoksijan polven parantelusta ja koko rasitusvammasta olen oppinut paljon itsestäni juoksijana ja tajunnut yhä selvemmin sen, että juokseminen on nautinto, josta olen äärimmäisen kiitollinen. Yhtäkään juoksukilometriä en voi ottaa itsestäänselvyytenä ja nöyränä riemuitsen kropastani, joka antaa minun harrastaa juoksua.

Täällä hetkellä kestävyysurheilupohjani on vielä niin olematon (kolmisen vuotta), että kunnioituksesta omaa kroppaani ja terveyttäni kohtaan en missään tapauksessa halua lähteä repimään itseäni liian vähäisellä valmistautumisella noihin hurjiin 100+ kilometreihin. Yksi liian rankka ja pitkä kisa voi pilata koko loppuvuoden juoksut, pahimmassa tapauksessa koko loppuelämän juoksut. 

Ja silti, vaikka kisaan olisi valmistautunut pitkään ja huolellisesti, kaikkien kestävyysurheilun taiteen sääntöjen mukaan, matka voi jäädä kesken, kunto pettää, tankkaus epäonnistua tai kroppa rikkoutua. Se riski on ehkä joskus loppujen lopuksi otettava, jos mielii todella pitkille matkoille. Jos sinne asti joskus pääsen, haluan kuitenkin olla varma siitä, että matka ei lopu kesken liian vähäisen harjoittelun vuoksi.

Tai joskus sitä miettii, että jos tuokin, niin kyllä kai minäkin... ei se kuitenkaan niin mene. Toisten urheilutaustaa ei useinkaan tiedä ja vertailu jonkun toisen kuntotasoon tai saavutuksiin on turhaa. Minä en juokse yhtään askelta toisten treeneillä tai treenamatta jättämisillä, kisassa merkitsee vain ja ainoastaan se, miten olen itse treenannut, kuinka hyvin olen itse valmistautunut henkisesti ja fyysisesti kisaan.

Ultrajuoksuun liittyen löysin mielenkiintoisen henkilökuva-artikkelin ultrajuoksija Aku Kopakkalasta ja polkujuoksusta löytyy paljon tietoa osoitteesta trailrunning.fi

Nautinnollisia juoksukilometrejä!

P.s. Jos oikeasti mietit, millä treenimäärällä uskaltaisit lähteä koittamaan yli sadan kilometrin polkukisaa, niin suosittelen lämpimästi kyselemään vinkkejä sellaiselta juoksijalta, joka on matkan suorittanut.

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Tämä viikko piti olla vauhtilenkki-viikko, mutta toisin kävi... Polkujuoksu vei mennessään ja vauhtitreenit jäi tekemättä. Ensi viikolla olisi kuitenkin hyvä saada muutama kunnon vauhtiveto alle, ennen kuin keventely kohti elokuun ensimmäisen viikonlopun maantiemaratonia alkaa. Toisaalta, tuo maantiemaraton ei enää tunnu kovin tärkeältä kisalta ja valmistautuminen on ensin kärsinyt kesäkuun telakasta ja sen jälkeen motivaation puutteesta. Juoksumotivaatio ei ole hävinnyt minnekään, päinvastoin, mutta enää ei tunnu niin tärkeältä saavuttaa tiettyä titteliä - maratoonarin titteliä, mieluummin miellän itseni polkujuoksijaksi ja vaikkapa polku-ultraajaksi, jos tuota nimitystä voi edes käyttää alle sadan kilometrin polku-juoksijasta... :) Mielessäni tavoite ja treenit on tällä hetkellä asetettu Vaarojen Maratonia varten ja tuo sileän maraton on vähän niin kuin testilenkki, mutta aika huono sellainen, koska - maantie...

Juoksua tälle viikolle kertyi lähes saman verran kuin viime viikolle, 51.7 kilometriä. Salilla en käynyt kertaakaan, koska salikortti meni umpeen ja seuraavalle viikolle on suunnitelmissa lomamatkailua. Voimaharjoittelu on äärimmäisen tärkeää oheisharjoittelua polkujuoksijalle, joten heti kun reissusta palataan, palaan myös salille.

Maanantain liikuntapäivä alkoi ruohonleikkauksella, joka on oikein loistavaa palauttavaa arkiliikuntaa. Tänään siihen meni reilu tunti ja keskisyke oli 108bpm. Juoksulenkkillä kävin Vimepelinvaaralla polkujuoksentelemassa. Kilometrien keräilyn kannalta polkujuoksu on aika kohtalokasta, koska poluilla aikaa kuluu enemmän ja kilometrejä kertyy vähemmän, silti mielelle ja sielulle polkujuoksu on parasta! Eikä minulle juoksuharrastuksessa pääasia olekaan kilometrien keräilyssä (vaikka toki treenin kannalta niitä kilometrejäkin on hyvä saada riittävästi), vaan juoksun riemussa :) Polkujuoksu kesti 1:14:00 ja kilometrejä mittariin tuli 8.25. Keskisyke oli mukavan maltillinen polkujuoksulenkiksi, 141bpm.

Tiistaina olin mukana paikallisen polkujuoksuporukan (Hillers Trail Running Club) yhteislenkillä, jossa treenasimme alamäkijuoksua - siitä oma postaus täällä. Aikaa koko lenkkiin kului tauot ja juttelut poisluettuna ja hiukan omaa treeniä päälle vedettynä 57:43, matkaa kuuden kilometrin verran. Keskisyke oli taas aika korkea 154 bpm, mutta osan siitä laitan jännittävän alamäkitreenin piikkiin :)

Keskiviikkona vietin virallista lepopäivää muutamalla kuminauhaliikkeellä, kävimme myös Suomussalmella Raatteentiellä talvisotamuseossa, siitä enemmän täällä. Ja toki lepopäivään kuului myös eteisen remonttia... Torstaina juoksin himpun alle tunnin (58:50) lenkin, jolle kilometrejä kertyi 9.27, keskisykkeellä 150 bpm. 

Perjantaina lähdimme Vuokattiin viettämään lauantaista hääpäivää polkujuoksun merkeissä <3 Vuokatin poluille ei ole Kajaanista matkaa paljon mitään, ja taas tuli todettua, että pitäisi todellakin useammin hyödyntää Vuokatin upeita polkujuoksumaastoja. Juoksimme osin Piimä-Heikin lenkkiä, Lampi polkua ja Sapporon lenkkiä. Maisemat olivat silmiä hivelevät ja erityisesti Sapporon lenkillä oli jo kohtuullisesti haastavaa lenkkimaastoakin... Tulipa opittuja alamäkikikkojakin lenkin aikana mietittyä :) Polkupitkis kesti ruhtinaalliset 2:29:22 ja matkaa siihen aikaan kertyi 18.04 kilometriä. Vaikka ylämäissä syke tahtoi nousta liikaakin ja kirittäjä piti vauhtia yllä osan matkaa, oli keskisyke kohtuullinen, 144 bpm.

Luantaina palasimme yhden yön parisuhdejuoksulta kotiin :D. Tottahan jotain piti jättää matkamuistoksi Vuokattiin ja sykevyö oli siihen tarkoitukseen näköjään oikein loistava... Oli oikeastaan hurjan vapauttavaa juosta lenkki ilman sykemittausta, tosin tajusin juoksevani liian korkealla sykkeellä silti. Kävin reilun tunnin (1:03:04) lenkillä kotikaupungin rantamaisemissa 9.1 kilometrin verran. Kajaani on upea kaupunki näin kesäisinkin.

Ja hei, täytyy todellakin mainita, että Break Sokos Hotel Vuokatissa on aivan loistava palvelu! Löytynyt sykevyö toimitettiin Kajaanin Sokos Hotelliin, jotta minun ei tarvitsisi lähteä ajamaan Vuokattiin edestakaisin, suuri kiitos siitä! Hmm... tuskin kyseinen nainen tätä tekstiä lukee, mutta saavatpahan joka tapauksessa ilmaista mainosta äärettömän loistavasta asiakaspalvelusta. 

Sunnuntaista tuli lähes totaalilepo, koska istuimme suurimman osan päivää autossa. Kauppakeskus Matkus Kuopiossa kuitenkin mukavasti vetreytti hetken jalkoja :) 

Viikon juoksutreenit Polar Flown grafiikalla.

Seuraava viikko siis lomaillaan kauniissa Suomen kesässä. Odotan jo innolla juoksuja Suomen upeissa maisemissa ja mahtavissa juoksumaastoissa. Ensi viikon siis :) 

Riemullisia juoksuja! 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Paikallinen polkujuoksuporukka sai kokeneen polku-ultraajan, Marco Ballinin (mm. Vuokatti Trail Challange 110km 2015, UTMB 170km 2016, Kk 160km 2017) opettamaan meille alamäkijuoksua.

Ajatus alamäkijuoksun haasteellisuudesta saattaa aluksi tuntua oudolta, mutta jokainen polkujuoksija huomaa jossain vaiheessa, että alamäkijuoksua kannattaisi ehkä harjoitella... ehkä siitä syystä, että toiset näyttävät menevän alamäissä kuin vuorikauriit ja itse jää kuin nalli kalliolle ihmettelemään, että mitenköhän tuo mäki muka mennään jaloilla alas, enemmänkin tekisi mieli laskea peppumäkeä... tai ehkä siitä syystä, että revittelee alamäet vauhdilla alas ja yhtäkkiä huomaa, että etureidet kipeytyvät tai jopa kramppaavat alamäkihurjastelun jälkeen... tai ehkä siitä syystä, että alamäessä tasapaino ei pysynytkään ja löytää itsensä polvet verillä ja kädet naarmuilla keskeltä rakkakivikkoa.

Alamäkijuoksun vinkkilista:

  • Tuo painopiste eteen, ylävartalo siis lantiosta hieman eteenpäin.
  • Hartiat ja kädet rentoina (kämmenissä ei yliojennusta eikä käsiä nyrkissä ettei kolmipäinen olkalihas jännity), pidä myös niska rentona. 
  • Teknisissä laskuissa kyynärpäiden avaaminen ulospäin ja käsivarsien levittäminen sivummalle auttaa tasapainon hallinnassa
  • Suuntaa katse eteenpäin, noin metrin, kahden päähän jaloista, ei jalkoihin.
  • Askellus koko jalalle ja anna askelluksen rullata.
  • Älä koukista varpaita juostessasi, älä myöskään ota liian pitkiä askeleita ettei kantapää osu liian voimakkaasti maahan - kantapään voimakas iskutus kuormittaa alaselkää, reisiä, polvilumpion jännettä ja nilkkaa. Iskun voima vaikuttaa lantion ja selkärangan kautta jopa niskanikamiin.
  • Jos vauhti tuntuu kiihtyvän liikaa, tuo lantiota alemmas, jolloin painopiste tulee alemmas, ja lisää askeltiheyttä. Toimii hyvin myös mutkissa ja jyrkemmissä alamäissä/teknisissä laskuissa
  • Pitkän ylämäen jälkeen kannattaa rentouttaa ylävartalo, koukista selkää alas ja anna käsien roikkua rentoina
  • Hyökkää alamäkeen ilman pelkoa ;)
  • Alamäki tulee lähes aina ylämäen jälkeen, joten kannattaa säästellä voimia ja energiaa, jos kyseessä on ultrajuoksu :)

Kisoissa varsinkin kokematon juoksija innostuu usein juuri alamäessä revittelemään, kun vauhti lähtee niin maukavasti rullaamaan... Polku-ultrissa alamäissä kannattaa kuitenkin olla maltillinen, koska usein jalkojen lihakset kärsivät juuri alamäkijuoksussa eniten ja etureidet kramppaavat yllättävän helposti. Taisi olla niin, että muutamallakin juoksijalla juuri etureidet tekivät tenän Pallas-Hetta polkujuoksussa viime viikonloppuna... 

Ja eikun testaamaan! Testasimme Marcon antamia vinkkejä sekä loivissa että lyhyissä mutta hieman teknisemmissä alamäissä, joissa oli kiviä ja juurakkoa. Olen toki juossut alamäkiä ja hionut tekniikkaakin, silti Marcon vinkit antoivat paljon ajattelemisen aihetta ja niistä oli selvästi heti hyötyä omaan alamäkijuoksuun.

Alamäkijuoksua kannattaa siis oikeasti harjoitella! Aluksi mäki voi olla vaikkapa pururadan loiva alamäki, jossa on helpompi kiinnittää huomiota alamäkijuoksun tekniikkaan ja hioa taitojaan. Aika nopeasti on kuitenkin hyvä siirtyä aivan oikeille poluille ja lähteä rohkeasti kokeilemaan oppimiaan taitoja. Itseänsä voi haastaa myös niin, että päättää mäen päällä, että tällä kerralla saan astua vain juurien päälle, seuraavalla kerralla vain kiville ja seuraavalla kerralla juurien väliin. Näin samassa alamäessä saa vedettyä jo monta eri harjoitusta.

Yksi Marcon neuvo oli, että vuoristoultrissa, joissa ala- ja ylämäet ovat todella pitkiä, useiden kilometrien mittaisia, kenkien nauhoitus kannattaa sovittaa mäen mukaisesti. Ennen pitkää ylämäkeä kengät tulisi nauhoittaa niin, että kenkä on jo valmiina kohti ylämäkeä ja nilkan asento on ylämäen mukainen. Kun lähdetään taivaltamaan pitkää alamäkeä, kenkien nauhoitus tulisi taas sovittaa alamäen mukaiseen kengän asentoon. Tätä ohjetta ei ehkä tule kotipoluilla ja lyhyemmissä polkukisoissa käytettyä, mutta on mielestäni loistava huomio niille, joilla on suunnitelmissa vuoristoultria.

Mielenkiintoinen tieto oli myös se, että jos pitkissä alamäissä asento on liian takakenoinen, korkeamman kaatumis-/liukastumisriskin lisäksi, sisäelimet, mm. maksa ja haima, joutuvat paljon kovemmalle rasitukselle kuin jos asento olisi oikea.

P.s. Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Marcon kanssa. Jos tekstissä esiintyy asiavirheitä, ne ovat omiani. Voi olla etten ole täysin ymmärtänyt annettuja ohjeita, joten otan tekstissä mahdollisesti olevat virheelliset ohjeet omaan piikkiini. 

Miltä kuulostaa, olisiko tarvetta alamäkijuoksun treenaamiseen? Saitko näistä vinkeistä oivalluksia tai apua harjoitteluun?

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

 

Share

Ladataan...

Kävimme koko perheellä tutustumassa Raatteentien Talvisotamuseoon Suomussalmella. Tämän viikonlopun buustiksi suosittelen kulttuurimatkailua johonkin kiinnostavaan museoon.

Kokemus oli varsin avartava minullekin, 14 minuutin elokuva Talvisodan historiasta ja Raatteentien taisteluista antoi huonosti maansa historian tuntevalle paljon informaatiota ja ajattelemisen aihetta. Useampaan kertaan elokuvan aikana iho nousi kananlihalle ja lopussa sain pyyhkiä liikutuksen kyyneleitä kiitollisuudesta menneitä sukupolvia kohtaan. 

Todella henkeäsalpaavan vaikuttava oli myös Talvisodan monumentti valtavine kivipeltoineen!

Ja hei, voihan museokierroksen ottaa myös liikunnan kannalta, loistavaa palauttavaa kävelyä, samalla sydämen sivistystä kartuttamassa <3

p.s. Jos Raatteentien Talvisotamuseo kiinnostaa ja haluat lisätä samaan matkailupakettiin vaikkapa maratonin, niin sekin onnistuu - 26.8.2017 juostaan Raatteen maraton, lisäinfoa maratonista saat täältä.

Share

Ladataan...

Viime viikonloppuna juostiin lapsuuden maisemissani NUTS (Northern Ultra Trail Service) Ylläs Pallas pulkujuoksukilpailu, jossa matkoina olivat Ylläksen maastossa 30 kilometriä, Ylläkseltä Hettaan UTWT:n discovery race 134 kilometriä (niin sanottu perusmatka...) ja Buff trail tour-osakilpailu Pallakselta Hettaan 55 kilometriä. Istuin lähes koko perjantain ja lauantain IPad kädessä, seurasin palluroita, väliaikoja, Facebook-päivityksiä ja videoita kisasta. Aivan mahtavaa oli seurata erityisesti tuttujen nimien ja muutamien ystävien matkaa kohti ääretöntä ja yli :). Olisin niin halunnut itse olla tuolla 55 kilometrin matkalla, tänä vuonna se ei vain millään sopinut aikatauluun. 

Ensi vuoden kisakalenteriin olen päättänyt sovittaa tämän reissun ensimmäisenä! Näitä palluroita en halua enää olla seuraamassa, vaan liikuttamassa! Pienessä mielessä kaihertaa ajatus, että joku päivä olisin itsekin pisimmällä matkalla kokeilemassa rajojani, mutta se jääköön vielä sinne mieleen muutamaksi vuodeksi kytemään, eikö ?!? 

Netti; blogit ja erityisesti Facebook-foorumit, ovat olleet täynnä kisassa juosseiden päivityksiä. Osalla porukasta kisa on sujunut kuin unelma, osa on juossut itsensä vaikeuksien kautta voittoon ja osalle kisasta jäi käteen keskeytys ja merkintä DNF (did nyt finish). Siitä olen kuitenkin varma, että jokaiselle kisa on ollut unohtumaton kokemus. 

Olen lukenut innolla, haikeudella, ihailulla ja antaumuksella näitä raportteja kisasta, osa niistä on varsin koskettavia itsensä voittamis-ja selviytymistarinoita, osa riipaisevia ja raastavia taisteluja, osa kaikkea tätä ja vielä paljon muutakin. 

Tässä linkkejä muutamiin lukemiini kisaraportteihin; halutessanne pääsette mukaan autenttiseen tunnelmaan:

Omasta polku-ultrastani voit lukea täältä ja mitä siitä opin täältä.

Uusia blogipostauksia tulee koko ajan lisää, niitä löytyy esim. Northern Ultra Trail Servicen Facebook-sivuilta. Sieltä suosittelen lukemaan erityisesti Karo Hämäläisen aivan loistavan, koskettavan, suorastaan eeppisen :) kisaraportin! 

Jos ei näistä kisarapsoista tartu kipinä polkujuoksun kokeiluun, niin sitten ei mistään ;D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Koko perhe on siirtynyt tällä viikolla kesälomamoodiin, tuntuu aika ihmeelliseltä, että kenelläkään ei ole varsinaisia menoja sovittuna ja heräilläkin saa silloin kuin huvittaa... Lapset vähän rajoittaa tuota nukkumista, mutta aamun Pikku Kakkonen pelastaa paljon, sohvalla on oikein loistava torkkua vielä hetki ennen aamun tummapaahtoa :). 

Tällä viikolla juoksua on kertynyt taas hiukan enemmän (51.1 kilometriä) ja matka kohti maantiemaratonia alkaa näyttää himpun verran valoisammalta, aikaa maratonille on enää kolme viikkoa... Jostakin syystä vauhdin ylläpitäminen on tuntunut hankalalta kesäkuun vähäisien kilometrien jälkeen enkä näin ollen haaveile mistään tavoiteajasta,  polven ehdoilla mennään edelleenkin ja pelkkä maaliin pääsy riittää palkinnoksi. 

Maanataina kävin hulppean ja ihanan pitkiksen, sain kulutettua 18 kilometriin aikaa 2:00:08, keskisykkeen ollessa 147 bpm. Sää oli mukavan aurinkoinen, jopa helteinen ja se näkyi heti sykkeissä, keskisyke oli siis säästä johtuen (toivottavasti) korkeampi kuin pitkiksellä yleensä.

Tiistaina pyöräilin Vimpelinvaaran päälle ja sieltä lähdimme yhteislenkkiporukalla mäkitreeniin. Osalla oli sauvat mukana, minä vedin ilman. Seikkailumielellä Vimpelinvaaran poluilla ja pururadalla edestakaisin, sinne tänne, ylös ja alas... :) Alas mentiin vauhdilla ja ylös rivakasti kävellen. Saimme kulutettua kuuteen kilometriin 57:43 minuuttia ja keskisyke huiteli tyylikkäästi 154 bpm. 

Keskiviikkona kävin salilla.Tällä hetkellä keskityn jalkojen osalta erityisesti juoksulihaksiston vahvistamiseen ja polven kuntouttamiseen. Tälläkin kerralla kuminauha oli mukana ja näiden peruskuntoutusliikkeiden lisäksi tein mm. yhden jalan kykyä Smith-laitteessa, tasapainoharjoituksia bosun päällä ja rullailua highrollerilla. Salilla teen myös corea ja yläkropan treeniä, joten helposti saan siellä kulumaan 1:48:09 ja keskisyke pysyi hyvin maltillisena 116 bpm.

Torstai-päivänä juoksin vajaan tunnin (56:44) lenkin, jolle kilometrejä kertyi 8.69, keskisyke pysytteli kohtuudessa (150 bpm), mutta olihan se silti keskitehoinen harjoitus. 

 

Perjantaina tein pitkästä aikaa juoksuohjelman mukaisen juoksuharjoituksen, jossa sykkeiden piti pysyä tietyllä alueella tietyn ajan. Olen tehnyt juoksuohjelman Polar Flown avulla ja se on tehty Vaarojen maraton-tapatuhtumaan (7.10.2017). Koska treenaan myös sinne maantiemaratonille, joudun muokkailemaan ohjelmaan aika paljon, varsinkin nyt ennen maratonia. Vedin treenin hiukan pidemmäksi (juoksuohjelmassa 35 min), joten juoksun pituudeksi tuli 49:48 minuuttia ja kilometrejä sain kasaan  8.37, keskisyke oli 151. Perjantain palauttava treeni oli auton sisätilojen siivoaminen, ja sitä hommaahan riitti...

Luantaina yövyimme Pietarsaaressa idyllisessä Jugend Home Hotellissa perheen kanssa ja ystävällinen vastaanoton nainen opasti minut vanhan sataman pururadalle. Olin liikkeellä asfalttikengillä (On running, Cloudflow), mutta halusin toki käydä testaamassa myös paikallisen pururadan. Pururata oli varsin lyhyt, ehkä noin 1,5 kilometriä, juoksin sen kahteen kertaan ja seikkailin yhteensä 10.03 kilometriä kartta kädessä minulle oudon mutta viihtyisän kaupungin kaduilla. Aikaa matkaan kului 'vain' 56:34 minuuttia pururataosuudesta huolimatta, mutta keskisyke oli kova, 157 bpm, joten harjoituksesta tuli kovatehoinen.

Sunnuntai-iltana jumppailin kotona polvitreenejä (joita olen kyllä tehnyt viikolla useamminkin, mutta ne eivät ole päätyneet treenipäiväkirjaan, koska en ole 'mitannut' niitä sykemittarilla) noin kaksikymmentä minuuttia. 

Viikon juoksutreenit Polar Flown grafiikalla.

 

Huomaan hämmästyksekseni, että juoksuharrastuksen myötä minusta on tullut 'entinen helteen rakastaja'. Nautin juoksusta suunnattomasti kesällä, mutta tällaiset kahdenkympin huitteilla pyörivät lämpötilat tuntuvat olevan minulle aivan riittävästi. Oikeastaan en varsinaisesti ole kaivannut helteitä ollenkaan ja vähän hämilläni kuuntelen ihmisten valitusta siitä, että kesä on ollut liian kylmä. Ei minusta! :) Kesä on ollut mitä loistavin juoksukesä tähän mennessä ja himpun verran liian helteinenkin parina päivänä.

Aurinkoista viikkoa ja mahtavaa juoksusäätä :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Heinäkuu ja hellettä! Ainakin täällä Kainuussa olemme saaneet viettää muutamia helteisiä ja aurinkoisia päiviä. Mikäpä silloin olisi parempaa perjantaibuustitekemistä kuin lähteä koko perheellä uimaan. Olisi ihanaa lähteä oikein päiväretkelle uimarannalle, mutta en halua pitää lapsia niin kauan auringolle alttiina ja kun kaikkien lasten iho ei oikein kestä aurinkovoidettakaan, niin aikaa auringossa täytyy rajoittaa sitten mekaanisin keinoin. Onneksi kaikki lapset ovat perineet isänsä ihon, joka ei pala, vaan ruskettuu kauniisti lyhyenkin auringossa olon jälkeen. Minun laitani onkin sitten toinen... Minäkin kyllä rusketun, mutta usein punoituksen kautta. 

Olen uskaltautunut veteen Paltaniemellä, jossa on upea ja ihanan matala uimaranta hulppeassa Oulujärvessä. Vesi oli matalassa rantavedessä suorastaan lämmintä eikä se kovin kylmäksi muuttunut hiukan syvemmälläkään. Nuorimmainen rimppakinttu <3 oli jo hetken vedessä olon jälkeen kuitenkin tärisevä ja sinihuulinen, mutta kysyttäessä ei ollut muka yhtään kylmä :D Pikainen lämmittely pyyhkeen sisällä ja neiti oli taas valmis uuteen uimareissuun.

Kuvat elokuulta 2016.

Aurinkoisia uimapäiviä, muistakaa suojattua auringolta ja nauttia lämmöstä <3 

P.s. Olemme koko perhe lomalla ja lomareissujen tiimellyksessä saattaa joku perjantaibuusti unohtua... ehkäpä kukaan ei rukkaa kuitenkaan kelloaan perjantaibuusti-postausten mukaan, joten ehkä se ei niin kovasti haittaa :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Pages