Ladataan...

Kiitos Healthy style of livingin Susanna, ikimuistoisimmat juoksukuvat -haasteesta. Sopii oikein hyvin tähän minun juoksukuvia-sarjaan :)  Otan paljon kuvia lenkeillä ja nautin niin luonnon, kuin juoksun kuvaamisesta. Juoksulenkkien kuvaaminen on minulle kuin kuvapäiväkirjan pitämistä. Ikimuistoisimpiin kuviin olisin voinut valita useitakin aivan tavallisen päivän lenkkikuvia, joissa näkyy juoksun riemu ja ilo. Päätin kuitenkin valita tällä kertaa kuvia kisoista, joissa olen kokenut suuria tunteita ja upeita elämyksiä!

 

Kuva: Aapo Laiho - NUTS Karhunkierros

Ehdottomasti ikimuistoisin juoksu (tähän mennessä) on ollut tämän vuoden toukokuun lopussa juoksemani polku-ultra NUTS Karhunkierros 55 km. Kisasta voit lukea enemmän täältä. Koko kisaa ja sen tunnelmaa kuvaa mielestäni aivan loistavasti Aapo Laihon ottama kuva, jossa minäkin ylitän vesistöä sillalla muiden kanssa (minä todellakin olen tuossa sillalla viimeisenä, huomasin sillalle astuessani myös kuvaajan kauempana). Pieni minä monien muiden kanssa taivaltamassa mahtavan luonnon ympäröimänä. Polku-ultra oli upeiden maisemien ja mahtavien juoksutyppien lisäksi myös valtava elämys, jossa omien voimien, kestävyyden ja sitkeyden määrä pääsi jopa vähän yllättämään :)

Kuvaparin ensimmäisessä kuvassa olemme hetken päästä laskeutumassa Konttaisen huoltoon ja pohdin vakavasti kisan keskeyttämistä. En ollut pystynyt juoksemaan enää pitkään aikaan polven kivun vuoksi, mutta kävely onnistui hyvin ja energiaa juoksemiseen olisi ollut vaikka kuinka paljon. Juttelin matkakumppaneiden kanssa, että jos kävely edelleen onnistuu, jatkan Konttaiselta maaliin. Konttaisella sidoin ideaalisiteen tukemaan polvea ja jatkoin matkaa mahtavien nousujen ja laskujen kautta maaliin. Maalissa olin todella tyytyväinen ja äärimmäisen onnellinen etten jättänyt matkaa kesken.

 

Aloitin "uuden liikunnallisen elämäni" toukokuun lopussa 2014 ja jo muutaman juoksukuukauden jälkeen pieneen mieleen hiipi haave puolimaratonin juoksemisesta. Ajattelin, että voisin juosta puolikkaan ehkä seuraavana keväänä, mutta mies yllytti ilmoittautumaan jo samana syksynä (syyskuussa) järjestettävälle Kuopion maratonin puolimaratonille. Tässä kuvassa siis lähes nollakunnosta neljän kuukauden treenillä puolikkaalle lähdössä. Hiukkasen jännittää ja hirvittää... kuntotasosta ei ollut mitään hajua, yllätin itseni sekä läheiseni juoksemalla puolikkaan aikaan 1:50:48.

 

Yksi ikimuistoisimmista juoksuista oli legendaarinen Terwamaraton toukokuussa 2015, jolla juoksin ennätyspuolikkaani aikaan 1:43:38 - täysin samaan aikaan kuin kuvassa syyskuussa 2015 puolikkaan Kuopion maratonilla (Oulun kisasta en ikäväkseni löytänyt enää kuvaa). Oulun juoksu oli varsin mieleenpainuva erityisesti sääolosuhteiden vuoksi: kisan aikana satoi vettä kaatamalla, tuuli niin kovaa, että pelkäsin lähteväni lentoon tai loukkaavani itseni putoilevien oksien vuoksi ja hetken päästä satoi taas, tällä kertaa rakeita! Myös aurinko ehti kuivattaa läpimärät vaatteet jossakin välissä. Keli oli kova, mutta juoksu kulki :D

 

Elämäni ensimmäinen maraton (toki olin juossut polku-ultran ennen maratonia) Kempeleessä elokuun alussa 2017 ja heti podiumilla :) Juoksu kulki yllättävän kevyesti ja helposti pientä notkahdusta lukuunottamatta. Voit lukea tarkemmin maratonmatkastani täältä. Matkalla sain taas nauttia hyvästä seurasta ja totesin, että kyllähän täältä sileän juoksijoistakin löytyy oikein mukavaa porukkaa. Puolikkaat ovat olleet minulle hirveää raastoa lähdöstä maaliin, enkä todellakaan ole ehtinyt jutella matkalla muutamaa pihausta enempää kenellekään. Selvästikin osaan ottaa nämä pidemmät matkat vähän rennommin (on pakko, että selviän maaliin). Ei minusta taida maratonkeräilijää tulla, mutta saatan joskus juosta toisenkin sileän maratonin, oli se sen verran mukavaa hommaa :)

Haastan Luontoloinen-blogin Sinin, Kantapääopistossa-blogin Johannan ja Juoksuaskeleet-blogin Satun jakamaan ikimuistoisimmat juoksukuvat ja tarinat niiden takana.

P.s. Odotan todellakin lokakuun Vaarojen maratonia! Olen aika varma, että siitä reissusta tulee yksi ikimuistoisimmista ja ehkä kuvistakin :D 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Mikä kumma se on ettei näitä kilometrejä tunnu kertyvän enää millään? Tälläkin viikolla olen omasta mielestäni pistellyt melkoisesti jalalla juoksuksi, silti viikon kilometrisaldo on 'vain' 42.5. Onhan siinä toki jo muutama kilometri juostu, mutta kun talven aikaan noita kilometrejä oli helposti 50+... Aivan täysin en ole vieläkään päässyt polvivaivastani, joten se ehkä selittää osaltaan noita kilometrien vähentymisiä. Kesällä jotenkin tuntuu olevan muutakin tekemistä ulkona, kuin vain juoksentelu - sekin saattaa tiputtaa juoksukilometrejä. 

Alkuvuodesta haaveilin juoksevani tänä vuonna vuosiluvun verran kilometrejä, tällä hetkellä kasassa on 1412.5 kilometriä, joten loppuvuodelle juostavaa tulisi vielä huimat 604.5 kilometriä... Itse asiassa vuottahan on tämän kuun jälkeen jäljellä vielä neljä kuukautta, joten eihän tuo niin pahalta näytäkään! 

Mutta siis tähän viikkoon: 

Maanataina kävin juoksemassa paikallisen Vimepelinvaaran upeissa lenkkimaastoissa. Osa matkasta oli aika kovaa latupohjaa ja osa pururataa. Sain yllättäen matkan varrella oikean jalan ulkosyrjän todella kipeäksi ja juoksusta tuli suunniteltua lyhyempi. Aikaan 1:32:32, sain tallattuja polkuja 11.73 kilometriä keskisykkeellä 136 bpm. 

Tiistaina oikean jalan ulkosyrjä vielä vihoitteli, joten päätin jättää lenkin väliin ja käydä salilla. Salilla tein pitkästä aikaa HIIT- tyyppistä treeniä ja sain sykkeet oikein kunnolla kohoamaan. Erityisesti korkealle penkille yhden jalan nousut ja kahden jalan loikat olivat hyvää jalkatreeniä.

Keskiviikkona tein intervallijuoksun, jossa ensin oli 16 minuutin lämmittely, sitten kaksi 5 minuutin intervallia kahden minuutin palautuksilla ja loppuveryttely 5 minuuttia, jonka menin liian kovilla sykkeillä... palauttelin sitten hetken kävellen treenin jälkeen. Olipa taas muuten vaikea saada pidettyä vauhtia yllä edes tuota viittä minuuttia... ensimmäisellä spurtilla juoksin 1.12 kilometriä (4.27min/km) ja yllättäen toisella enemmän, 1.29 kilometriä (3.52min/km). Olihan ne vauhdit aika kovat tällaiselle kuntoilijalle, ei mikään ihme että vähän tuntui :). Harjoituksen kokonaiskesto siis 35:08 ja kilometrejä 6.56, keskisykkeellä 159 bpm

Torstaina vietin lepoa treeneistä ja perjantaina vedin viikon pitkiksen; 14.16 kilometriä aikaan 1:48:10, keskisykkeellä 142 bpm. Ei mikään ihme, että niitä kilometrejä kertyy vähemmän, kun alle viidentoista kilometrin lenkistä on tullut viikon pitkis! Olipa muuten virkistävää käydä kesken lenkin kylmähoidossa! 

Lauantai meni juhliessa ja sunnuntaina kävin kokeilemassa kympin vauhtia. Toki alkuun otin hiukka lämmittelyä ja muutenkin matkalla kyttäilin sykkeitä, joten kiva kymppi tämä oli - 10.01 kilometriä aikaan 58:22 keskisykkeellä 153 bpm. 

Tavallisen taivaallista. Aina välillä pitää muistuttaa itselleen, että juokseminen ei ole itsestäänselvyys, se on lahja. Tälläkin viikolla olen tätä lahjaa availlut ja nautiskellut :)

Kuinka sinun viikkosi ja juoksusi? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Valokuvaan itse lähes kaikki kuvani, joita käytän blogissa. Joskus käytän omaa lastani lapsityövoimana ja hyvin harvoin häiritsen ohikulkevia tai juoksukavereita... Karhunkierroksella yksi tosi hieno tyyppi otti minusta pari kuvaa, kiitos siitä vieläkin. Kuvaamiseen käytän kännykkäni kameraa (Huawei P 9), joka on muuten paras kamera, joka minulla on koskaan ollut (kuvaamisesta voit lukea TÄÄLTÄ).

Tutkiskelin kamerani kuvia ja huomasin, että olen alkanut kuvata itseäni juostessa (lähinnä siis itselaukaisimella) vasta viime kevättalven aikana. Sitä ennen kuvat olivat lähinnä maisemakuvia lenkeiltä. Aika harvoin otan myöskään selfieitä... johtuuko iästä - en halua kuvata kurttuisista naamaani ;D, vai siitä etten oikein näe mieltä kuvata vain kasvoja juoksukuvissa... Toisaalta luulisi, että olen saanut hyvätkin sponsorisopimukset muutamalta kenkäfirmalta, niin usein kuvissa esiintyy lähinnä kengät (en kuitenkaan todellakaan ole saanut pennin latia tai edes lahjakenkiä, joten pistetään tämä siis ilmaisen mainostamisen piikkiin...). 

Ja niihin kuviin - mietin miten tämän juoksukuvia-sarjan ensimmäisen osan aloittaisin... en halua heti läväyttää epäonnistuneita ja karmeimpia kuvia verkkokalvoillenne, joten ajattelin aloittaa kuvakollaasin tämän vuoden jokaisen kuukauden suosikkikuvistani, joiden yhteyteen kirjaan myös juoksun tiedot. 'Virallisia' kisakuvia en myöskään laita tähän, vaan teen niistä oman postauksensa.

 

Tammikuu: 

Yhteislenkin riemua tammikuun alussa 14.03 kilometrin verran, aikaan 1:36:59, keskisykkeellä 153 bpm... Tämä oli se lenkki, kun osa porukasta lähti vielä ylimääräiselle kierrokselle, minä myös.

Pitihän sitä villasukkajuoksua kokeilla, jäi yhteen kertaan viime talvena, vaikka oli hurjan kivaa ja vapauttavaa. Täytynee laitaa ohjelmaan ensi talvena. Vaatii sääolosuhteilta kirpsakkaa pakkasta ettei lumi paakkuunnu sukkiin. Villasukkajuoksua moottorikelkkauralla 7.07 kilometriä aikaan 1:07:03, keskisykkeen ollessa 147 bpm.

 

Helmikuu:

Valokuvauksen reenaamista lenkillä - 13 kilometriä aikaan 1:55:27 ja nyt vihdoinkin peruskuntosykkeitä lähentelevällä keskisykkeellä 139 bpm. Heikki Savolainen (1907-1997) oli muuten yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista telinevoimistelijoista ja kaksinkertainen olympiavoittaja. 

 

Maaliskuu:

Lapsityövoiman käyttöä parhaimmillaan :) Esikoinen kuvasi äidin lentävää (?) askellusta ennen omia balettitreenejään, pelkkä kuvaussessio siis.

 

Talven taittumista ponttoonisillalla. Paikallinen Renforssin lenkki on tullut kierrettyä kohtuullisen monta kertaa talven aikana. Tällä kertaa juoksua 10.07 kilometriä aikaan 1:05:06 ja taas turhan kovalla keskisykkeellä 147 bpm... 

 

Huhtikuu:

Sarjatulitusta ;) No nyt alkaa keskisykkeet (126 bpm) olla jo kohdillaan ja todistettavasti olen muutaman juoksuaskeleenkin ottanut 9.37 kilometrin lenkillä, johon sain aikaa kulumaan 1:16:51.

Toukokuu:

Lumi maassa ja sitä tuli toukokuussa vielä äitienpäivän tienoilla lisää, huh mikä kevät. Tällä lenkillä nautiskelin polkujuoksusta upeassa säässä kenkiä testaillen 12.3 kilometriä aikaan 1:40:58, keskisykkeellä 135 bpm.

Hipsuttelulenkillä paria päivää ennen NUTS karhunkierros 55 kilometrin kisaa. Ei statistiikkaa, rentoa hölkkää ja rallattelua lasten kanssa, puistoilua ja pyöräilyä.

 

Maalissa!!! Tällä huippumatkalla viihdyin tällä kertaa koko rahan edestä - 9 tuntia ja 31 minuuttia, matkaa reilut 55 kilsaa kohtuullisen kovalla keskisykkeellä 153 bpm - aivan mahtava reissu - tarkemmin tarinaa TÄÄLLÄ. Kiitos kuvauksesta ystävä Muoniosta :)

 

Kesäkuu:

Montaa kuvaa ei löytynyt juoksijasta tässä kuussa, eipä montaa kilsaa tullut juostuakaan... kuvassa varsin uupuneen näköinen nainen elämäni pahimman mahataudin jälkeen. Kaikki taudit ja vaivat samalle kuulle... Varovasti liikkeelle - 5.95 kilometriä aikaan 38:33, keskisykkeellä 149 bpm.

 

Heinäkuu:

Hääpäivän viettoa Vuokatin poluilla 18.04 kilometrin verran aikaan 2:29:22 keskisykkeellä 144. Oli muuten ensimmäinen hääpäivä lasten syntymän jälkeen, jonka olimme yön yli poissa kotoa. Suosittelen lämpimästi muillekin! 

 

Kesäloman maisemia Mikkelin satamasta - on mahtava tutustua lomakohteisiin juosten - me like :) 12.71 kilometrin aikana kävin tuolla satamassa, kenkäverossa ja hiidenkirnua katsomassa, melkein eksyin asuntomessuillekin. Aikaa sain kulumaan 1:19:40 keskisykkeellä 147 bpm.

 

Yksi aivan ehdottomasti suosikkikuvistani! Jyväskylässä nautin rantareitistä 8.84 kilometrin verran aikaan 50:50, hurjalla keskisykkeellä 155 bpm.

 

Elokuu: 

Polkulenkkeilyn jälkeen pientä ylämäkivetoa ja nautiskelua, lyhyellä lenkillä kilometrejä 6.75 ja aikaa matkalla 44:49, keskisyke 152 bpm.

Luonnon vihreyttä hämmästellen upeissa polkujuoksumaastoissa 11.73 kilometrin verran. Olisin juossut pidempäänkin jos jalka ei olisi alkanut vaivata, tällä kertaa oikean jalkaterän ulkosyrjä... toivottavasti ohimenevä rasitusvamma... Aikaa lenkillä vietin 1:32:32, keskisykkeellä 136 bpm.

 

Seuraavissa juoksukuvia-osissa siis tiedossa ainakin kisassa otettuja kuvia (muiden toimesta), lenkkimaisemakuvia ja ehkäpä jopa epäonnistuneita otoksia... 

Juoksuintoa kuvamotivaatiolla! 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Enpä tiedä, miten oikein palaudutaan? Pitäiskö kisan jälkeen maata viikko sohvalla ja syljeskellä kattoon? Eipä tietenkään, mutta minkä verran liikuntaa ja liikkumista on palauttavaa liikuntaa ja mikä on liikaa? Hmm... oikeastaan varmaankin palauttavaa liikuntaa olisi matalilla sykkeillä liikkuminen, minulla siis alle 130 bpm keskisykkeellä, mutta edelleenkin tuo tosi rauhallinen liikkuminen urheilumielessä on minulle äärimmäisen vaikeaa. Palaudun kuitenkin ilmeisen nopeasti rasituksesta, ainakin Polar Flown mukaan, joka väittää, että olen jo täysin palautunut edellisen lauantain maratonista :) Juoksua tälle viikolle on kertynyt vain 14.3 kilometriä, mutta paljon muuta olen ehtinyt touhuilla.

Maanatain otin täysin levon kannalta ja nautin viimeisestä vapaapäivästä ennen töihin paluuta.

Hetken tässä ihmettelin viikkokalenteriin ilmestyneitä kilometrejä, kunnes tajusin, että tiistaina palasin töihin pyöräillen :) Liikun työssäni työpisteestä toiseen ja ensimmäisen työpäivän kunniaksi pyöräilin aamupäivällä nämä työpisteiden välit, siitä siis kertyneet kilometrit. Matkat olivat lyhyitä yksinään, yhteensä hieman vajaa kymmenen kilometriä. Iltasella kävin vähän liian kovan lenkin juoksukaverin kanssa, polvi alkoi ilmoitella itsestään... liian aikaisin siis lenkillä... taas! Onneksi kuitenkin kohtuullisella keskisykkeellä 138 bpm, matkaa kertyi 7.5 kilometriä aikaan 58:50.

Keskiviikko oli lepopäivä ja torstaina kävin hurvittelemassa ihka oikean kävelylenkin! Kylläpä teki tiukkaa kävellä, mutta kun tiedän miten hyvää se mulle tekee, niin kestin sen :D Kävelyä siis elämää ihmetellen 3.93 kilometriä 43:04 minuutissa, keskisykkeellä 108 bpm.

Tällä viikolla on palattu tavalliseen viikkorytmiin, joten perjantai oli punttipäivä. Pyöräilin salille mutkan kautta ja sain kilometrejä kasaan 6.48, keskisykkeellä 115 bpm. Salitreenin ja sieltä kotiin pyöräilyn laitoin samaan harjoitukseen, joten toisen treenin ajaksi kertyi 1:34:56 ja keskisyke oli hurjan matala 103 bpm... Jotenkin salilla oli laiska olo, siksipä sykkeetkin oli niin matalat.

Lauantaina järjestettiin kotona työleiri, joka kävi aivan loistavasta palauttavasta treenistä. Katon pesua, talon maalin rapsuttamista, teräsharjalla harjaamista ja maalaamista, hyvin meni koko päivä touhuillensa. Kovin usein minulla ei näy tuo päivittäinen aktiivisuus rasituksena, mutta tänään näkyi.

Sunnuntaina en voinut vastustaa kiusausta, vaan lähdin kokeilemaan juoksua ja polven tilaa poluille. Laitoin vasempaan polveen varuilta siteen eikä polvi onneksi ollut pikku lenkistä moksiskaan. Juoksin osan lenkkistä virkistävässä vesisateessa, välillä aurinkokin pilkahti enkä millään voinut vastustaa pientä mäkitreeniä läheisellä kukkulalla. Juoksin 6,75 kilometriä aikaan 44:49, himpun liian innokkaasti keskisykkeellä 152 bpm.

 

Tässä vielä koko viikon treenit.

Ihanaa elokuuta! 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Yhteistyössä Sudio Sweden

Sain muutama päivä sitten testiin ruotsalaiselta Sudio Swedeniltä Bluetoothilla langattomasti toimivat TRE-kuulokkeet, jotka on tarkoitettu aktiiviseen elämäntyyliin, erityisesti urheiluun. Pohjoismaisen elegantin ja laadukkaan ulkonäön lisäksi kuulokkeissa on erinomainen äänenlaatu!

Aivan vielä en ole valmis kirjoittamaan tuotearviota kuulokkeista, mutta sen voin sanoa, että tähän mennessä olen ollut todella tyytyväinen näihin langattomiin kuulokkeisiin. Siksi uskallankin jo näin lyhyen testauksen jälkeen suositella sinulle Sudio Swedenin tuotteita! 

Blogiyhteistyön kautta saan tarjota kaikille lukijoilleni -15% alennuksen Sudio Swedenin koko tilauksen loppusummasta alekoodilla maijaliisa (koko Sudion valikoiman löydät TÄÄLTÄ). Koodi toimii maailmalaajuisesti ja on voimassa toistaiseksi. And in english, now you can have -15% discount when you shop at Sudio Sweden - code maijaliisa 

www.sudiosweden.com

Mahtavia musiikkihetkiä <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Kaksi mummoa meni mustikkaan, mutta toinen ei mahtunutkaan! Vanha kunnon vitsi, mutta alkaa näinä päivinä olla todellisuutta Kainuun metsissä. Kyllä sinne metsään silti vielä mahtuu muutama sankosankari, joten menoksi vain - perjantaibuustiksi mustikanpoimintaa! Sulattelen tässä pakastinta ja toivon, että sinne ilmestyisi tänä vuonna muutama mustikka :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Maraton oli lauantaina, palautuminen vie aikansa. Tokihan minun piti käydä kokeilemassa juoksua jo tiistaina... Lihakset tuntuivat palautuneen jo yllättävän hyvin mutta polvi yritti vähän taistella juoksua vastaan - ei vielä, ei liikaa. Vahingosta viisastuneena yritän tällä kertaa myös kuunnella polvea ja olla hötkyilemättä.

Mutta mitä siis tehdä, kun ei voi vielä juosta? 

1. Kävele, pyöräile tai ui. Palauttavana ja peruskuntoharjoitteluna kävely, pyöräily ja uinti ovat mitä parhainta korvaavaa treeniä. Eivät ne toki kerrytä juoksukilometrejä, mutta kun on pakko päästä liikkumaan, niin näillä mennään. Tosin minä en osaa mitään uintitekniikkaa kunnolla, joten itse jätän uinnin väliin.

2. Panosta kehonhuoltoon. Venyttele kireyksiä ja rullaile foam rollerilla, faskiarullalla tai highrollerilla. Myös tennispallo käy monenlaiseen rullailuun, tekee muuten erityisen gutaa jalkapohjan lihaksille ;) Viimeistään nyt olisi hyvä aika käydä hieronnassa! Se osa kehonhuollosta tahtoo minulta jäädä ikävä kyllä usein hoitamatta, jospa nyt saisin aikaiseksi...

3. Suunnittele tulevaa kisakalenteria tai harjoitusohjelmaa. Me olemme jo miettineet tulevan vuoden kisakalenteria ja suunnitelleet sitä niin, että sekä minä että mieheni pääsisimme osallistumaan ainakin pariin polkujuoksukisaan.

4. Lue juoksemisesta - faktatietoa harjoittelusta ja tekniikasta tai muuten vain juoksemisesta. Itse luen tällä hetkellä Karo Hämäläisen kirjoittamaa Yksin - romaani Paavo Nurmesta -teosta. Loistava kuvaus kilpajuoksijan sielunmaisemasta, harjoittelusta, juoksusta ja elämästä, suosittelen lämpimästi. 

5. Katso juoksua - nyt se on helppoa, yleisurheilun MM-kisat pyörii ruudussa vielä tovin. Yllättäen juoksulajit ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän oman juoksuharrastuksen aloittamisen myötä. Arvostus juoksijoita ja vauhteja kohtaan on kasvanut entisestään.

Keho tarvitsee ja vaatii oman aikansa äärimmäisestä rasituksesta palautumiseen. Polar Flow:n mukaan lauantain maratonista palautuminen kestää minulla yli kahdeksan päivää... Minun kärsimättömyydellä varustettu mieli ei vain jaksaisi millään odottaa... 

Ja hei, tsempit kaikille lauantaina Helsinki City Marathonille! Aivan mahdottomasti jännittää kaikkien tuttujen juoksijoiden puolesta, erityisesti ensimmäisen maratonin juoksijat, nautinnollista matkaa! Jos jonkun vinkin, näin kokeneena maratoonarina ;), antaisin, se olisi saamani neuvo omaan juoksuun: ensimmäinen maratooni on aina ensimmäinen, nauti juoksusta ja kokemuksesta <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Taustaa tarinalle: Juoksun aloitus lähes nollista reilu kolme vuotta sitten - puolikkaita muutama ja polkujuoksuun hurahtaminen, ikinä ei pitänyt maantiemaratonia juosta, liian rankkaa, liian kovaa, liian kaikkea - neljänkympin villitys - yhtäkkiä haave maratonin juoksemista ennen neljänkympin täyttämistä - siitä se sitten lähti lapasesta, ilmoittautuminen Kempele Z-maratonille :) 

Maraton-tarina alkaa tässä postauksessa siitä, kun kävin perjantai-iltana hakemassa juoksunumeron, chipin ja tuotekassin kisakeskuksesta. Menin ennakkoon ilmoittautuneet-kyltin luokse, jossa vanhempi mies kyseli, mille matkalle olen tulossa siirtyen jo vaivihkaa toisen laatikon luokse. Kun sanoin meneväni maratonille, mies vaihtoikin kesken liikkeen suuntaa ja alkoi etsiä numeroani siitä toisesta laatikosta... Melkein meinasin kysyä ettenkö muka näytä maratonille aikovalta, mutta en kuitenkaan viitsinyt piinata miestä :) Hieman tuo elekieli horjutti luottamustani omiin kykyihini, toisaalta nosti myös sisua, kyllähän minä vielä näytän mikä on homman nimi! 

Kovin luottavaisena en silti osannut seuraavaa päivää ajatella, kesäkuun hyvin vähäiset juoksutreenit, polvivaivat ja pisin matka ikinä maantiellä juosten, nostivat ison kysymysmerkin ilmaan. Ennen tuota polviepisodia ja juoksutaukoa salaa mielessäni haaveilin neljän tunnin alituksesta, nyt tavoite oli päästä maaliin. Toinen tavoite oli se (jos polvi alkaisi kovasti vaivata), että tajuaisin keskeyttää ennen kuin rikkoisin itseni lopullisesti.

Tuotekassista löytyi sirkusaakkospussi, josta nostin kirjaimet M (maraton) I (ilman) F (farssia) L (lupaan) :D

Illalla somessa sain paljon ihania tsemppausviestejä ja kehotuksia nauttia kokemuksesta ja matkasta, ensimmäinen maraton on aina ensimmäinen, ainutlaatuinen kokemus. Lupasin nauttia, jos tuskalta ehdin...

Aamu valkeni mukavan pilvisenä kylläkin höystettynä aika voimakkaalla tuulella. No, ainakaan helle ei vaivaisi, kaikki muu ilma sopisi hyvin, vesisadekin. Puuroa, leipää ja kahvia, aamupala syötynä kaksi tuntia ennen lähtöä. Urheilujuomaa reilu puoli litraa, juotuna noin tunti ennen lähtöä. Kisapaikalle tunti ennen lähtöä. Vaatetuksen viimehetken arpominen, lopulta päädyin caprimittaisiin juoksuhousuhin, hyvä valinta. Pientä panikointia, verryttelyä ja kutkuttavaa jännitystä.

Lähdössä pientä säätöä, muutama sana vieruskaverin kanssa, jollekin tämä olisi sadas maraton! Lähtöön viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, PAM! Se PAM ihan oikeasti huudettiin :).

Spotify soitti korviin Semmareitten sata jänistä-biisiä (sä oot parempi kuin muut), aivan loistava fiilis, nauratti. Alku tietysti liian kovaa, ensimmäiset kilometrit jännityksen piikkiin, ei juurikaan mitään mielikuvaa, joku meni ohi ja jonkun taisin ohittaa. Vähitellen juoksu asettui omiin uomiinsa ja vauhti vaihteli jossakin välillä 5-6 min/km. Juoksu tuntui hyvältä, kivalta, rennolta ja todellakin - myös nautinnolliselta. Oikeastaan koko ensimmäinen puolikas oli yhtä nautintoa, ihailin maisemia, kuuntelin hyvää musiikkia ja fiilistelin. Juoksin lähes koko ensimmäisen puolikkaan huikean vanhemman herrasmiehen seurassa, jonka kanssa vaihdoin silloin tällöin muutaman sanan, mutta saimme molemmat myös juosta rauhassa toisiltamme. Sellaista sielujen sympatiaa <3. Eniten koko kisassa harmittaa se, etten maalissa enää nähnyt häntä enkä päässyt kiittämään yhteisestä matkasta. 

Juoksu kulki "suunnitellusti" noin 25 kilometriin, mutta siinä vaiheessa vasen polvi alkoi uhkaavasti kipeytyä. Kerroin juoksukaverilleni, että tästä lähtien juoksen kilometrin kerrallaan ja katsotaan mihin asti polvi kestää. Puolikkaan juoksijoita (lähtö kaksi tuntia maratonin lähdön jälkeen) alkoi puskea ohi oikealta ja vasemmalta. Vauhtini alkoi polvivaivan vuoksi hiipua ja mies jatkoi omaa juoksuaan hieman minua edellä. Muutaman kerran hän kääntyi katsomaan, miten jaksan ja minä huutelin "kaikki kunnossa, anna mennä vain!" Eihän kaikki tietenkään ollut kunnossa, piti keskittyä polveen, askellukseen, joka kerta vasemman jalan iskeytyessä asfalttiin, piti keskittyä "kääntämään" polvi oikeaan asentoon. Myös ihanan tutun puolikkaan juoksijan tsempit ohi juostessa nostivat mielialaa ja hiipunutta juoksuintoa. Ihme kyllä aivotyöskentely auttoi ja polven kipu ikään kuin puutui pois reilun viiden kilometrin jälkeen.

Niinhän sitä sanotaan, että maraton alkaa kolmenkymmenen kilometrin jälkeen - alkoi se - ja jatkui vain! Hirmuinen vastatuuli pitkällä suoralla noin kolmenkympin paikkeilla oli kyllä aika kohtuuton koettelemus niille kilometreille... tuntui siltä, että vauhti pysähtyi kuin seinään, eteenpäin taisin silti mennä. Jossakin tässä vaiheessa, ennen tai jälkeen kolmenkympin,  juoksin hetken myös toisen vanhemman miehen kanssa, hänellä kyseinen maraton oli 178. Käsittämätöntä!

Matemaattinen lahjakkuuteni tuli varsin mallikkaasti esiin laskelmissani... 30 kilsaa, enää noin kymppi maaliin... 31 kilsaa, vielä noin kymppi maaliin, tässä vaiheessa otin paniikkigeelin, tajusin että laskelmani eivät nyt oikein natsaa ja matka ei tunnu lyhenevän ollenkaan. 32 kilsaa, edelleenkin ja yhä vieläkin kymppi maaliin... tässä vaiheessa laitoin laskelmat uusiksi ja totesin, että 37 kilometrissä on sitten oikeasti enää pikkusen reilu viis kilsaa maaliin ja jos sinne asti selviän, niin loput viisi kilsaa menen vaikka kulmakarvoilla :D

Matka eteni kuitenkin ihmeelisen vakuuttavasti ja aloin vähitellen olla varma maaliin pääsystä. Sain kiinni aiemmin pitkän matkan kanssani juosseen herrasmiehen ja menin ohi. Totesin hänelle, että täältä mä kuitenkin tulen. Hän totesi siihen, että kyllä hän sen tiesi, nyt hänellä tuntuu meno vaikealta. Yritin tsempata ja huikkasin moikat. Jojoilin loppuvaiheessa erään puolikkaan juoksijan kanssa, joka innoissaan yhden kerran minut ohittaessaan naurahti, että aika menee alle kahden tunnin. "Hienoa" - hymähdin, mutta samalla tajusin, että niinpä saatan minäkin juosta maratonini alle neljään tuntiin. Sellainen pieni aavistus oli kytenyt mielessä koko matkan, mutta nyt se näytti jo kohtapa mahdolliselta! Sain vielä viimeisille kilometreille pienen pienen kiihdytyksenkin vedettyä ja todellakin tulin maaliin alle neljän tunnin haamurajan alittaen!!!

 

Juoksu Polarflow:n tallentama, matka ja aika hieman toiset kuin virallisessa taulukossa... 

Maalissa kuuluttaja totesi minun tulleen toiseksi naistet 40 -sarjassa!!! Meitähän oli siis koko sarjassa kolme... Lapset olivat enemmän kuin innoissaan äidin valtavasta pokaalista ja tuntuihan se aivan huikealta päästä elämänsä ensimmäisen kerran podiumille juoksukisoissa :)

Tavoite saavutettu, maraton alle neljä tuntia, enää ei tartte ikinä juosta maratonia jos ei taho :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Huh heinäkuuta! Heinäkuun alussa sain vihdoin polvivaivani aisoihin ja juoksun kivuttomaksi fysioterapiakäynnin oivalluksilla (siitä enemmän täällä). Ja kyllähän sitä juoksuintoa on riittänytkin. Olen päässyt heinäkuun aikana juoksemaan jo lähes normaaleja kuukausikilometrejä. Yllättävän nopeasti polvi on sitten kuitenkin toipunut, kun olen saanut oikeat hoito- ja kuntoutusohjeet. Heinäkuun olen aika pitkälti käyttänytkin juoksemiseen ja salitreeni on jäänyt vähemmälle. Olen juossut pääosin asfalttijuoksua, jotta kroppa, askellus ja mieli tottuvat kovan alustan istutukseen seuraavan lauantain maratonia varten. Muutama ihana ja innostava polkujuoksu on mukaan kuitenkin mahtunut.

Juoksukilometrejä on siis kertynyt kuukaudessa yhteensä jopa 208.2 ja juoksukertoja 21. Polar Flown statistiikkaa juoksuista alla kaaviona. Peruskuntoharjoitteluna ruohonleikkuu on ollut heinäkuun hittilaji. Osaltaan treeneissä näkyy myös polven kuntoutukseen käytetty aika sekä venyttelyt ja lihaskuntoharjoittelu kotona. Yhteensä kaikkia harjoituksia on kuukaudessa tullut 36 ja aikaa liikkumiseen (sykemittarilla mitattuna) olen käyttänyt 37 tuntia ja 34 minuuttia.

Ruohonleikkuun ja lihaskuntoharjoittelun ansiosta  sykealue'pyramidi' on pysynyt kohtuullisena. Ilman niitä pyramidi olisi varsin kallellaan... Olen ollut niin innoissani juoksemisesta ja vauhdin hurmasta juoksutauon jälkeen, että sykkeiden seuraaminen on ollut täysin toisarvoista :)

Heinäkuu on ollut lomakuu, olen päässyt juoksemaan täällä Kajaanissa mutta myös Pietarsaaressa, Sotkamossa, Mikkelissä, Nokialla ja Jyväskylässä. Juokseminen on aivan mahtava harrastus, lenkillä voi käydä missä vain, milloin vain ja samalla saa tutustua uusiin maisemiin! 

Eeppistä :) elokuuta ja reipasta työhönpaluuta! Minulla se ainakin on edessä, mahtavan loman jälkeen on mieluisaa palata töihinkin. 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Pages