Ladataan...

Joku on saattanut huomata, että minusta on tehty juttu tänään ilmestyneeseen Sport-lehteen otsikolla "Hurahdin liikaa juoksuun". Haluan heti huomauttaa, että ostikko ei ole omani, enkä ole vaikuttanut otsikon valintaan/syntymiseen :) Itse en ole koko muutosprosessin ja juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen kokenut, että olisin hurahtanut liikaa juoksuun/juoksemiseen, mutta joskus mietin, että ehkäpä olen hurahtanut liikaa tähän oheistoimintaan... juoksusta puhumiseen, kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja niin edelleen ja niin edelleen. Otsikon nähdessäni jäin myös pohtimaan, että mikä sitten on liikaa? Missä menee raja liiallisen juoksemisen ja ei liiallisen juoksemisen välillä? Eräässä Sport-lehden artikkelissa kerrotaan, miksi juoksijat jäävät usein koukkuun juoksemiseen ja siihen koukkuun olen kyllä jäänyt, sen myönnän :)

Jos pelkkä juoksu ja juokseminen alkavat määrittää elämääni ja minua ihmisenä, koen, että haruhtaminen on ollut liiallista. Sekin vaara tällaiselle yli-innokkaalle innostujalle on olemassa. Arkielämässä tärkeysjäsrjetys on joskus yllättävän helppokin hetkeksi kadottaa näkyvistä, jos vaikkapa treenaa tiettyä tavoitetta, kuten minä nyt juuri tuota NutsKarhunkierrosta, varten. Läheisten tehtäväksi saattaa tulla maan pinnalle tiputtaminen ja arjen sujumisen kannalta tärkeämpien asioiden esille nostaminen. Koko perheen kannalta on aivan todella tärkeää saada koti järjestykseen joskus, jopa imuroiminen on hyödyllistä silloin tällöin ;), ruokaakin meillä syödään aivan päivittäin. Viimeksi eilen tajusin, että vaikka olin suunnitellut juoksevani pidemmän lenkin, niin sitä oli lyhennettävä, jotta ehdin käydä apteekissa ostamassa lapselle lääkkeitä. Silloin kun tärkeysjärjestys pysyy oikeana, perhe ensimmäisenä, en mielestäni ole hurahtanut liikaa juoksuun.

Eräs rakas ystävä on sanonut minusta, että olen ihminen, jolla on pää pilvissä mutta jalat maassa - minusta se on ihanasti sanottu ja kuvaa kyllä aika oikein mielenlaatuani. Joskus pää pilvissä vie minua kovalla vauhdilla suuriin suunnitelmiin ja unelmiin mutta onneksi jalat maassa vetävät minut taas todellisuuteen ja elämän realiteetteihin lapsiperheessä. Haaveilen täysillä vaikkapa utrajouksuista ulkomailla mutta jalat maassa maadoittavat minut arkitodellisuuteen (osin tämä tehtävä jää kyllä miehelleni :D) ja ymmärrän myös elämäntilanteemme rajallisuuden. Tällä hetkellä mennään koko ajan perhe edelle puuhun ja hyvä niin :)

Mikä on sinun mielestäsi liiallista hurahtamista? Missä raja menee? Koetko itse hurahtaneesi liikaa juoksuun tai muuhun urheiluun? Millaisia korjausliikkeitä olet tehnyt, jos liikunnasta on tullut elämää tärkeämpää? 

Aurinkoa päivääsi <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Aloitin tamminkuussa Facebookissa Kestävyyttä pintakaasulla 24/7-ryhmässä spagaattikuntoon kesäksi -haasteen. Lähtötilanne ei ollut kovin mairitteleva, ottaen huomioon, että entisenä jumppakärpäsenä spagaatti oli onnistunut parikymppiseksi asti tuosta noin vain... Muutaman venyttelykerran jälkeen tilanne oli jo huomattavan paljon parempi ja vaikka en ollut juurikaan erityisesti venytellyt spagaattia varten, parin viikon päästä spagaatti oli jo aivan hilkulla, helmikuun tilannekatsauksen voit lukea täältä.

Maaliskuun puolenvälin paikkeilla sain sitten viimein sen spagaatin onnistumaan, siitä postaus täällä. Muutaman päivän päästä spagaatista ei ollut enää tietoakaan, joten pikkuinen epätoivo alkoi iskeä... Liikkuvuus on kuitenkin varsin muuttuva tekijä ja siihen vaikuttavat todella paljon muu urheilu ja liikkuminen. Jos olen juossut itseni jumiin metsäpoluilla, niin on aivan turha alkaa illalla yrittää spagaattia. Edellisenä keskiviikkona oli kuitenkin lepopäivä juoksusta, tein pitkän liikkuvuusharjoittelun, venyttelin jalat huolella ja naps, sieltä se spagaatti taas tuli! Nyt olen jo itsellenikin todistanut, että spagaatti on hallussa ja haaste suoritettu! Jatkan edelleen liikkuvuuden ylläpitämistä ja venyttelyä, spagaatinkin treenaamista, jotta taito pysyisi kohtuullisesti yllä.

En enää todellakaan saa spagaattia tuosta noin vain, mutta voin sanoa, että hyvänä päivänä, hyvän venyttelyn jälkeen voin saada spagaatin :) Minusta se on oikein hyvin muutaman kuukauden päästä neljäkymmentä täyttävälle :D

Miten teidän muiden haasteeseen osallistuneiden liikkuvuus vaihtelee päivästä riippuen? Onko haasteeseen osallistuminen lisännyt venyttelyä ja liikkuvuutta? Joko spagaatti alkaa olla hallussa? 

Share

Ladataan...

Tämän perjantain buusti koko perheelle, kaveriporukalle tai ihan vain itsellesi on - metsä! Menkää metsään kävelylle, juoksulenkille tai vaikka aivan retkelle! Postauksen kuvat ovat eiliseltä täältä Kajaanista. Maisema taitaa olla aika erilainen eteläisimmässä Suomessa :) Onhan täälläkin lumi vähän painunut, mutta edelleen hiihtokelit ovat mitä mainioimmat. 

Metsässä voi havainnoida kevään merkkejä, joko siellä etelässä voi alkaa etsiskellä leskenlehtiä? Eskari-ikäinen poikani oli ollut ryhmän kanssa kävelyllä, ja opettaja oli pyytänyt etsimään kevään merkkejä luonnosta. Kotona poika kertoi, että ainoa kevään merkki, minkä he olivat löytäneet, oli koiran kakka :D

Parhautta perjantaihin! 

 

 

Share

Ladataan...

Nyt se tulla napsahti, ennätyskilometriviikko!

Kuviosta näkee myös yksittäisten lenkkien keston.

Maanataina juoksin pitkiksen 18.91 kilometriä keskivauhdilla 6:56min/km, keskisyke oli 142 - peruskestävyysalueella siis mentiin. Persukestävyysalueeni on noin 130-150 bpm.

Tiistaina kävin yhteislenkillä, 13.21 km, joka juostiin osin Pöllyvaaran jäisillä ja kapeilla poluilla, jolloin keskivauhti oli vain 7:25min/km mutta keskisyke 147.

Keskiviikko oli erittäin tarpeellinen lepopäivä juoksusta, olin juossut kuutena päivänä peräkkäin, joten jo tiistain lenkillä jalat tuntuivat kovin uupuneilta. Keskiviikko on kehonhuoltopäiväni :)

Torstaina oli vuorossa tempoharjoittelu, 8.2 km, alkuverryttely pk-alueella 15 minuuttia, harjoitukset vk1-alueella 12 minuuttia ja vk2-alueella 13 minuuttia sekä loppuveryttely, jonka juoksin pidennettynä hieman liian korkeilla sykkeillä vk1-alueella. Keskivauhdiksi koko harjoitukselle tuli 5:59min/km ja keskisykkeeksi 152. 

Perjantaina juoksin ennen salitreeniä intervallilenkin, 6.6 kilometriä, jossa oli sekä alku- että loppuveryttely ja kaksi viiden minuutin intervallia.  ensimmäisen intrevallin keskivauhti oli 4:32min/km ja toisen 4:54min/km. Koko harjoituksen keskisvauhti oli 6:21 min/km ja keskisyke 153.

Lauantaina kävimme auto-ostoksilla, eikä aikaa lenkkeilyyn jäänyt, onneksi :)

Sunnuntaina lähdin vähän extenpore ylipitkälle pitkikselle treenaamaan juoksun aikaista neste-ja energiatankkausta. Lenkin pituudeksi tuli 25 kilometriä, keskivauhti oli 6:46min/km ja keskisyke 147. Juoksen todella harvoin tuollaisia ylipitkiä pitkiksiä ja puolimaratonin kohdalla tuli hetkeksi täydellinen katkeamispiste. En meinannut päästä enää millään eteenpäin, lonkkiin sattui, polvessa tuntui ja vaikka energia oli uponnut varsin hyvin, seinä tuntui nousevan totaalisesti vastaan. Sisulla jatkoin lenkkiä ja hetken päästä jalka taas nousi kuin itsestään, ihmeellistä! Ajatuksissa kävi, että voisin jatkaa lenkkiä vielä vaikka kolmeenkymmeneen kilometriin asti, mutta onneksi järki voitti. Liian pitkien lenkkien tekeminen vie helposti voimat muulta treenaamiselta ja palautuminen hidastuu.

Erinomaisen hieno viikko kaiken kaikkiaan. Aikaisemmin en ole juossut yhtään yli 70 kilometrin viikkoa, nyt se sitten tosiaankin tuli. Ajattelen, että nämä ovat niitä minun harvinaisia  pisimpiä viikkokilometrejä tässä elämäntilanteessa. Juurikaan enempää en voi viikossa juosta ja tällä hetkellä se on vain hyväksi. On oikeastaan aivan turhaa lähteä nostamaan liikaa viikkokilometrejä, koska loukkaantumisen riski kasvaa huomattavasti ja lihaskuntoharjoittelu jäisi ajan puitten vuoksi pois. Koen kuitenkin lihaskuntoharjoittelun äärimmäisen tärkeäksi juoksua tukevaksi treeniksi enkä halua siitä luopua.

Tavoitteenani on juosta tänä vuonna yli 2000 kilometriä ja ainakin alkuvuosi on lähtenyt tämän tavoitteen suhteen hyvin käyntiin. Maaliskuu ei ole vielä päättänyt ja juoksukilometrejä on 570, joten hyvältä näyttää. Olen ollut terve pientä flunssailua lukuunottamatta ja jos vain vältyn loukkaantumisilta kaikki on mahdollista. Tiedän että kun tavoitteena on maraton ja ultramaraton, juoksukilometrejä vaaditaan jo selvästi enemmän kuin puolimaratonille ja onhan niitä kertynytkin!

Keveitä kilometrejä ja malttia matkaan, toivotan niin itselleni kuin sinullekin :)

Share

Ladataan...

Olen tällainen postausplagioia... (miten ihmeessä muuten kirjoitetaan sen tyypin nimi, joka plagioi? Plagioia? Plagiaatti?.. ) Toisinaan löydän kivoja ideoita täältä blogien ihmeellisestä maailmasta ja nappaan ideat omaan käyttööni, toisaalta tunnustan myös rehellisesti ideakopioinnin, joten ehkä se ei sitten kuitenkaan ole virallisesti plagiointia. Luin elämäni aakkoset postauksen Ticle Your Fancy-blogista ja ajattelin muokata sitä koskemaan lähinnä juoksuni aakkosia. Pelkästään juoksusta koko aakkoslistaa on aika vaikeaa saada aikaiseksi, joten ehkä tähän tulee sujautettua ylipäänsä liikkumiseen tai muuhunkin elämään liittyviä havaintoja...

Aamujumppa. Hetki aamulla meikkaamiseen, hampaiden harjaamiseen ja kehonhuoltoon. Aamurutiineihin kuuluu usein kyykyt, punnerrukset ja jos jonkinmoiset dynaamiset lankutukset. Muutama koko kehon venytys olisi vielä hyvä lisä aamuun.

Buusti - teen monet asiat vauhdilla ja voimalla. Kevättä kohden myös juoksussa alkaa näkyä pientä buustia, askel kevenee ja vauhti kiihtyy huomaamatta.

Compresssport, palauttavat säärystimet. Aivan täydelliset pikkusen liian pitkän juoksuputken uuvuttamille jaloille.

D-vitamiini. Otan talvikuukausina D-vitamiinia säännöllisen epäsäännöllisesti 100 mikrogrammaa päivässä. D-vitamiini on tutkimuksissa osoitettu olevan yksi tärkeä osatekijä yleisterveyden ylläpitäjänä.

Etanavauhti peruskuntolenkeillä. On ollut vapauttavaa tajuta ettei kunto kehitykään vain raastavilla vauhtilenkeillä vaan pohja tehdäänkin nautinnollisilla pk-lenkeillä.

Flow. Se tunne, kun juoksussa kaikki natsaa. Joskus flow tulee täydellisen uupumisen jälkeen, kun melkein antaa periksi, mutta sitten jalat alkavat kuljettaa kuin itsestään. Myös Polar Flow, jonka avulla seuraan harjoittelua ja edistymistä.

Geelit, välttämätön paha. Geelit ei vain tahdo upota... ehkä se on se kummallinen suutuntuma, jotain löllöä, ei juomaa muttei syötävääkään. Ehkä siirryn energiakarkkeihin tai niihin liukkaimpiin, melkein mehumaisiin geeleihin, joita parhaiten siedän.

Huoltava harjoittelu, venyttely, rullaus. Erityisesti olen ihastunut highrolleriin, vielä en ole sitä meille hankkinut, ehkäpä jo kohta...

Ilo. Olen perusluonteeltani varsin positiivinen ja iloinen, osaan nauttia elämän pienistä ja suurista asioista ja usein löydän vaikeuksienkin keskeltä jotain iloa. 

Juoksu, juokseminen, juosta, juoksija, juoksuttaa, juoksennella, juoksuhko, polkujuoksu, maastojuoksu, mitä näitä nyt on... on koulukuntia, joissa määritellään milloin juoksu on juoksua ja milloin se puolestaan on hölkkää, mutta "mä vaan juoksen". Minä harrastan juoksua, minulle kaikki kävelyä nopeampi on juoksua ja piste :)

Kiksit. Pakkasta on järjettömästi tai vettä tulee taivaan täydeltä mutta on vain pakko päästä lenkille. Usein parhaat kiksit tulee juuri silloin, kun on paska fiilis lähteä rämpimään kamalissa olosuhteissa ja juoksu on tuskainen nautinto, piileskeleekö minussa pieni masokisti? 

Lapset. Aina on ajateltava ensin lapsia juoksuharjoitteluunkin liittyen. Onko lapsille hoitaja? Voinko jättää heidät hetkeksi kotiin jos kierrän korttelia? Olenhan tarpeeksi lasten kanssa, vaikka harjoittelen tavoitteellisesti? Lapsiperhearjen ja treenaamisen yhdistäminen on joskus hankalaa, mutta palkitsevaa! 

Musiikki. Kuuntelen musiikkia spotifysta tai radiosta lähes aina juostessa. Musiikki saa minut hyvälle mielelle ja jalan rullaamaan. Oikeanlainen musiikki antaa myös hyvän rytmin askellukseen.

New Balance, vazee pace. Voiko tätä enää enemmän hehkuttaa? Rakkaat juoksukengät, minulle täydelliset. Odotan jo niin kovasti, että tämä Kainuun rospuutto olisi ohi ja saisin laittaa uudet Vazee pacet jalkaan.

Oma aika. Juokseminen on minulle omaa aikaa, aikaa minulle itselle, omille ajatuksille ja erityisesti sille ettei välttämättä tarvitse ajatella mitään, saa vain olla itsensä kanssa.

Priorisointi. Sitä on tehtävä, jos haluaa aikaa juoksulle. Meillä ei ole useinkaan kovin siistiä, koska käytän aikani mieluummin juoksuun tai lasten kanssa touhuiluun kuin kodin puunaamiseen... joku saattaa onnistua sovittamaan nämäkin hyvin yhteen, minä en.

Qua vadis - minne menet? On meillä usein kysytty kysymys. Tai ehkä nykyisin jo "menetkö lenkille?" Suuremmassakin mittakaavassa on välillä aivan tarpeen kysyä itseltään, minne olen menossa? 

Ravinto. Tässä asiassa minulla on kyllä parantamisen varaa... olen karmiva sokerihiiri ja syön aivan liian paljon karkkia. Aina välillä teen ryhtiliikkeen ja päätän syödä herkkuja vain yhtenä päivänä viikossa. Hetken se onnistuukin, mutta kun lipsuminen alkaa on alamäki jo selvästi vauhdissa. Juoksija ei voi todellakaan syödä mitä tahansa ja tämän asian kanssa painin luultavasti ikuisesti, mutta armollisesti. Muuten syön varsin terveellisesti ja kohtuullisesti sekaravintoa.

Sushi, suurinta herkkuani. Odotan jo innolla, että pääsen tankkaamaan kisaa varten, silloin nimittäin syödään sushia kaikilla mausteilla ja paljon! 

Toiveet. Juoksussa minulla on useita unelmia, toiveita - ajan parantaminen, uusien upeiden kokemusten saaminen, matkasta nauttiminen, mahdollisimman pitkään hyväkuntoisena pysyminen. Pari päivää sitten taas tajusin kuullessani ikäisteni naisten sairauksista, että ei ole itsestään selvää, että voin ja saan nauttia juoksemisesta ja että kehoni kestää ja palautuu tuosta noin vain 25 kilometrin juoksulenkistä.

Ulkoilma. Olen tajunnut, että yksi iso nautinto juoksemisessa on se, että se tapahtuu ulkona. Juoksun kautta olen oppinut nauttimaan ulkoilmasta enkä ole ollenkaan niitä juoksumattotyyppejä. Juoksen ulkona säällä kuin säällä, sehän on vain asenne- ja pukeutumiskysymys.

Vauhdin hurma. Vaikka välillä tuntuu varsin tuskalliselta yrittää saada vauhtia juoksuun, intervallit ja tempojuoksut antavat mukavan rääkintunteen kroppaan, nyt kun olen oppinut muuten vähän hölläämään.

Wartalo (pientä fuskausta, mutta se sallittakoon). Juoksuharrastus on muovannut vartaloani. On tärkeää pitää lihakset ja vartalo kunnossa, jotta juoksu kulkee ja vältyn loukkaantumisilta. Salilla teen voimaharjoittelua ja keskityn myös ylävartalon treenaamiseen, jotta tasapaino ylä-ja alavartalossa säilyisi.

Xanthan Gum... Piti oikein googlettaa, että mikä tämä kyseinen aine on... sakeuttamis- ja stabilointiaine, jota löytyy mm. hammastahnasta mutta myös elintarvikkeista. Miksi kyseinen aine tuli mieleeni? No todennäköisesti siksi, että yksi lapsistamme on niin allerginen, että joudun kaupassa lukemaan lähes kaikkien ruoka-aineiden tuoteselosteet, jotta tiedän voiko hän niitä syödä ja sieltä nimi on näköjään jäänyt mieleeni.

Yhteislenkit. Meillä on älyttömän mukava yhteislenkkiporukka! Yhteislenkit tuovat mahtavaa vaihtelua yksinpuurtamiseen. On ihanaa joskus olla vain osa porukkaa, seurata muita ja juosta vetäjän ohjeiden mukaan. Jutella juoksemisesta ja treenaamisesta ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät minua.

Zante, fresh foam v3, New Balance - olen kuullut näistä paljon ja vain hyvää.... olisiko tässä seuraava luottokenkä? 

Åland. Olen käynyt Ahvenanmaalla parivuotiaana vanhempieni kanssa ja ala-asteella luokkaretkellä. Haluaisin vielä joskus käydä sielläkin juoksemassa.

Äiti, ihailuni kohde ja innoittajani. Äitini kuoli muutama päivä vajaa kolme vuotta sitten. Hänelle oli useita vuosia sitten asennettu molempiin polviin keinonivelet ja ne saatuaan hän liikkui päivittäin. Äitini on myös esikuvani siitä, millainen äiti haluaan omille lapsilleni olla.

Öljy. Sekä ruuassa että iholla, hyvät rasvat kunniaan.

Aakkoslistan kirjoittaminen oli ihmeen vaikeaa. Toisena päivänä ja toisessa fiiliksessä lista olisi voinut olla aivan toisenlainen.

Tekisi kovasti mieli laittaa aakkoslistan tekeminen haasteeksi muutamalle bloggaajalle... en halua kuitenkaan stressata ketään tällaisella haastella... mutta hei, jos kiinnostaa niin ottakaahan koppi ja alkakaa miettiä juoksun, muun treenin tai vaikkapa elämän aakkosia, haastavaa mutta koukuttavaa :)

Share

Ladataan...

Karhunkierrokselle (53km) on enää yhdeksän viikkoa aikaa! Siis mitä?! Henkinen valmistautuminen on alkanut jo ilmoittautumisesta ja fyysinenkin harjoittelu on sujunut tähän asti ongelmitta, ilman suurempia sairastumisia tai loukkaantumisia. Jospa vielä nämä haastavat kevään flunssakuukaudet selviäisin kohtuullisessa kunnossa. Juuri nyt perheessämme kiertää flunssa maustettuna kurkkukivulla, käytössäni on kolmen kovan kombo taudin välttämiseksi; D-vitamiini, C-vitamiini ja sinkki. 

Lueskelin juuri innoissani kisarapsoja ensimmäisiltä maratoneilta ja ultrajuoksuilta. Ensimmäisellä maratonilla tai ultrajuoksussa kaikki ei ole välttämättä mennyt niinkuin Strömsössa ja pieneen mieleen hiipii huoli siitä, että mitäpä jos minäkään en heti ensimmäisellä kerralla onnistu ja matka päättyy DNF-merkintään (did not finnsh)... Edellisessä postauksessa kerroin, miten luulot omasta kestävyydestä ja voimasta ovat suuret ja pienessä mielessä kuvittelen tuosta noin vain juoksevani ultramatkan ja maratonin... hmm... tosiasiassa ajatuksiin alkaa tulla myös epäilyjä ja jopa paniikkia siitä, että mitenköhän ylipäänsä voisin suorittaa näin vaativat matkat... Toisaalta tiedän, että olen tehnyt paljon töitä tavoitteiden eteen ja kaikki mahdollisuudet onnistummiseen ovat olemassa. 

Harjoittelun tukena käytän Polarin maraton-ohjelmaa, jonka harjoituksia noudatan suurinpiirtein. Pyrin suorittamaan tietyn tyyppiset harjoitukset ohjelman mukaan (intervalliharjoitukset, tempoharjoitukset, peruskestävyysharjoitukset jne.) mutta usein treenit ovat ajallisesti ja matkallisesti pidempiä, koska harjoittelen ultramatkaa varten. Tällä hetkellä harjoittelen pääasiassa sykeohjatusti, suoritan siis ohjelman harjoitukset niin, että syke pysyy harjoituksen vaatimalla tasolla enkä juurikaan mieti vauhteja. Tämä on loogista myös siksi, että en ole asettanut aikatavoitteita näille ensimmäisille pitkille matkoille, virallisesti. Mielessä pyörii kuitenkin pieni haave erityisesti maratonin loppuajasta, mutta sitä en uskalla sanoa ääneen ;)

Juoksun lisäksi teen tukevana harjoitteluna lihaskuntotreeniä ja huoltavaa treeniä - lähinnä venyttelyä, niin kotona kuin salillakin. Nämä harjoitukset näkyvät myös kokonaisharjoittelun tuntimäärässä. Alapuolella olevassa kuvassa ovat maaliskuun tähän asti tehdyt kaikki treenit, helmikuun juoksuharjoitusraportti sekä maaliskuun yhdeltä viikolta juoksutreenit esimerkkinä harjoitusmääristäni.

Karhunkierrosta varten olisi varmaankin syytä alkaa harjoitella myös suorituksen aikana tankkaamista, se jos mikä saattaa olla minun kompastuskiveni, jos maaston konkreettiset kivet eivät minua kaada. Olen todella huono nesteyttämään itseäni suorituksen aikana, vielä haasteelisempaa tulee olemaan jonkun syötävän alas saaminen juostessa... On siis syytä panostaa tuohonkin puoleen harjoittelussa. Olen suunnitellut parin viikon päähän pitkän juoksun, noin kolmekymmentä kilometria, ja ajattelin siinä samalla harjoitella syömistä ja juomista juoksun aikana. Puolikkaita juostessa nesteytys ja energiatankkaus kisassa ei ole ollut niin suuressa merkityksessä, koska suoritus on niin lyhyt ajallisestikin. Olen kuitenkin yhdessä puolikkaan kisassa onnistununt uuvuttamaan itseni kesken matkan puutteellisen etukäteistankkauksen vuoksi. Pääsin maaliin kohtuullisessa ajassa, mutta viimeisten kilometrien täydellistä uupummista en haluaisi enää kokea. 

Karhunkierroksen ultramatka jännittää, jännittää todella! Voin kuitenkin nyt jo sanoa, että kävi kisassa kuinka tahansa, olen nauttinut tästä matkasta kohti tavoitetta täysin siemauksin. En juokse ja harjoittele vain tiettyä kilpailua tai aikatavoitetta varten, vaan siksi, että nautin juoksemisesta. Juuri siksi tämä harjoittelu itsessään on jo palkinto, onnistunut kilpailusuoritus olisi kirsikka kakussa :) 

Nautinnollisia juoksuja lauantaihin! 

Share

Ladataan...

Kilometritehtailija-blogissaan Anni on lanseerannut ihanan Thursday twistin ja siitä innostuneena ajattelin alkaa minäkin viikoittaisen kannustuspäivityksen postaukseen. Perjantaibuustini on nimensä mukaan voimaa ja vauhtia perjantaihin tai ehkäpä koko viikonloppuun. Pyrin kehittelemään buustini niin, että se saisi koko perheen liikkeelle tai tekemään jotain kivaa yhdessä. Toki perhe voi tarkoittaa myös pariskuntaa tai ystäväporukkaa. Jos tarvitset omaa aikaa tai haluat olla yksin, niin eiköhän tämä vinkki viikonlopuksi sovi siihenkin :)

Ensimmäinen perjantaibuustini on - seikkailurata leikkipuistoon tai pihalle.

Suunnitelkaa seikkailurata, joka kiertää joko kotipihalla tai vaikkapa leikkipuistossa, myös koulun pihat soveltuvat hienosti seikkailuradan toteuttamispaikaksi. Voitte suunnitella radan etukäteen esim. niin, että "tuosta keinujen alta pitää kontata ja hiekkalaatikon reunaa pitkin pitää kävellä" tai lähteä vain peräkkäin kiertämään puistoa ensimmäisen toimiessa johtajana, jolloin toiset tekevät samat temput perässä kuten leikissä seuraa johtajaa. Lapset saattavat saada aikaiseksi hyvinkin haastavan radan :)  

Mukavia hetkiä ja seikkailua viikonloppuun! 

 

Share

Ladataan...

Kevättä rinnassa, juksuvauhti ja juoksutuntuma ovat hyvässä kehitysvaiheessa. Mieli kirmaa kisoissa, joihin olen jo ilmoittautunut. Voit lukea suunnitelmistani tälle vuodelle täältä.  "Kisakalenteriin" on tullut jo hieman muutoksia, puolikas saattaa jäädä välistä ja Vaarojen maraton (43km) on alkanut kutkutella aika kovasti... En ole vielä ilmoittautunut Vuokatti Trail Challengeen, joten jos arvonnoissa saisin paikan Vaarojen maratonille, saattaisi Vuokatti jäädä väliin, ehkä...

En ole eläissäni vielä juossut maratonia, ultrajuoksusta puhumattakaan... Niitä kohti treenaan tällä hetkellä, mutta pienessä mielessäni olen jo kovakin tekijä ja luulot omista voimista ja kestävyydestä pään sisällä vaikuttavat olevan mittaamattomat... 

Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu: NutsPallas 55 kilometriä, aivan ehdottomasti - ensi vuonna... tänä vuonna ei vain yksinkertaisesti sovi aikatauluun, Endurance 24h - kuulostaa hyvältä, kunhan huolto pelaa. Ulkomaisista pippaloista; Cappadocia ultra trail - ainakin 61 kilometriä, Ultra trail Barcelona - 70 kilometriä vois olla soma, Transgrancanaria ultra trail - 82 kilometriä kuulostaa jo aika kovalta... Muutama asfalttimaratoni ulkomailla - olisipa ylimääräistä rahaa ja lastenhoitaja! Tarawera ultramarathon Uudessa-Seelannissa... olisi todellinen unelmien täyttymys! Olen koko aikuisiän haaveillut pääseväni Uuteen-Seelantiin, lähinnä maisemien ja uskomattoman luonnon vuoksi. Polkujuoksu yhdistettynä maailman mahtavimpiin maisemiin olisi maanpäällinen taivas.

Siis todellista yli-innostusta havaittavissa :D En missään tapauksessa pysty toteuttamaan listaani aivan lähivuosina jos koskaan, mutta saahan sitä haaveilla. Onneksi ultrajuoksijoiden keski-ikä on huomattavan korkea, toivon että minulla on vielä monta vuotta aikaa toteuttaa unelmiani. Lapset ovat vielä pieniä enkä ole alkanut edes harkita unelmien käytäntöönpanoa ulkomaisten kisojen osalta. Silti haaveilen, unelmoin ja harjoittelen, nautin matkasta täysin siemauksin <3

kuvat: Cappadocia ultra trail

Share

Ladataan...

Kevätpäiväntasaus, tänään. Nyt on kevät, virallisestikin. Mielessä kevät on ollut jo jonkin aikaa. Kelit ovat hellineet ja juoksu on alkanut kulkea kohtuullisen mukavasti.

Ei tokikaan niin mukavasti kuin haluaisin tai harjoittelun määrään nähden toivoisin, mutta suhteellisuudentaju tuntuu välillä hämärtyvän oikein olan takaa...

2006 juoksin ensimmäisen puolikkaani nettoaikaan 2:12:46 lumettomilla Helsingin kaduilla Helsinki City Runissa. Maaliin heittäydyin puolikuolleena, paha olo, ripuli ja täydellinen horkka yllättivät minut reilu tunti juoksun jälkeen. Muistan, kuinka makasin silloisen kämppäni lattialla tärisevänä ja huonovointisena, mielessäni ajatus; "ei ikinä enää, ei ikinä enää". Menihän siihen tosin useampi vuosi, kun seuraavan kerran puolikkaan juoksin.

Tänään juoksin nautinnollisen, hitaan pitkiksen; 18.91 kilometriä, peruskestävyyssykkeillä aikaan 2:11:25, keskisykkeen ollessa 142bpm... Jotain on siis peruuttamattomasti kuitenkin muuttunut, parempaan suuntaan. Nyt olo lenkin jälkeen on virkistynyt, voimaantunut ja energinen! 

Aurinkoista alkuviikkoa ja suhteellisuutta tajuntaan :)

Share

Pages