Ladataan...

Istun kotisohvalla turvonneet jalkaterät ylhäällä ja ihmettelen lauantain taivalta. Jokainen, joka tuolle matkalle lähti oli voittaja, oli lopputulos sitten mikä tahansa.

Vaarojen Maraton, oman mittarini mukaan matkaa kertyi 43 kilometriä ja nuosumetrejä kisajärjestäjän mukaan 1600. Maratonaikaani suhteutettuna minun olisi pitänyt selvitä matkasta 6-7 tuntiin, mutta toisin kävi... silti Vaarojen ensikertalaisena, matkan vaikeudet voittaneena, olo maalissa oli aika käsittämätön, en ole sitä oikein vieläkään sisäistänyt.

Edelliset pari viikkoa olen yrittänyt taistella flunssaa vastaan kaikilla mahdollisilla keinoilla. Keskiviikkona alkoi yskä vaivata ja torstaina olin jo lähes äänetön. Vointi oli koko ajan hyvä, ei kuumetta tai lihaskipuja, ei juurikaan edes nuhaa, mutta ääni lähti. Koko reissu alkoi mietityttää, mutta kun muita oireita yskää lukuun ottamatta ei tullut, lähdin kuitenkin juoksuporukan (Hillers Trail Running Club) mukana Kolille. Vielä Kolilla kuulostelin edellisen illan ja aamun olotilaa. Kun kaikki muuten vaikutti olevan kunnossa, päätin lähteä juoksemaan sillä asenteella, että jos oireita tulee lisää, niin jätän kisan kesken. Matkan varrella yskä vaivasi, mutta yskähän lähtee yskimällä... jossakin vaiheessa hengitys alkoi omaankin korvaan kuulostaa aika karmivalta, lähinnä mieleen nousi astamakohtauksen saanut tupakoitsija, mutta kun muutaman yskäisyn jälkeen ilma taas kulki vapaammin, matka sai jatkua. Ja jatkuihan se, maaliin asti. 

Lähtö ja ensimmäinen puolikas

Aamulla saavuimme mökiltä kisapaikalle kahdeksan jälkeen ja autossa aloin jännittää reissua oikein toden teolla. Kurkun tilanne oli yksi huolenaihe, mutta myös matka, joka oli hyppy tuntemattomaan. Huomasin, että en ollut ehtinyt viikon huolien ja kiireiden keskellä valmistautua kisaan ja nyt se tuntui kostautuvan hillittömänä jännityksenä, vessassakin piti ravata yhtenään. Onneksi älysimme käydä katsomassa Sokos hotellin vessatilanteen, luontokeskuksen puolella jono oli vallan hulppea, kun taas hotellin puolella vessat olivat tyhjillään (pikku vinkki ensi vuodelle). Startissa olin muutamaa minuuttia ennen pamausta ja eikun matkaan.

Alkumatka oli varsin mukavasti juostavaa polkua ja 3,5 kilometrin kohdalla oltiin jo yllättäen Mäkrän päällä. Nousu Mäkrälle ei ollut ollenkaan niin rankka kuin olin kuvittellut, ehkäpä siksi, että se oli niin alkumatkasta eikä nousu ollut niin pitkä kuin olin luullut (loppumatkasta noita loputtomilta tuntuvia ylämäkiä sitten riittikin). Mäkrän päällä, kaltevalla kalliopinnalla, intouduin hieman ihastelemaan maisemia juostessa ja siinä samassa vedinkin osittaiset lipat vasemmalle polvelle. Onneksi maakosketus oli kohtuullisen hellä eikä vaurioita tullut. Mäkrältä alas lasketellessa huomasin olevani alamäissä monia muita vauhdikkaampi ja osan mäkiä päästelin menemään metsän puolelta letkoja ohitellessani. Hiekkatiepätkillä maastossa hitaammin edenneet juoksijat kuitenkin saavuttavat minua, ylämäistä puhumattakaan...

Vesistön ylitykseen tultaessa (vene- tai lauttakyyti salmen yli) olin oikein hyvissä voimissa ja siitä olikin enää lyhyt matka Kiviniemen huoltopisteeseen (n. 18 km). Matkan aikana olin juonut rakosta urheilujuomaa, jonkun verran elektrolyyttijuomaa, syönyt PowerGelin kolakarkkeja ja muutaman suolatabletin. Huoltopisteellä join haaleaa vettä ja jatkoin matkaa. Tässä vaiheessa sain kotijoukoilta viestin, että väliaika näyttää hyvältä, mikä olo? Kirjoitin vastauksen hiekkatienpätkällä: "Ok, tuntuu jo mutta hyvin menee". Vähän tämän jälkeen sain hetkeksi seurakseni iloisen juoksijan, joka oli oikein tyytyväinen juoksuunsa ja sanoi ajatelleensa olevansa puolimatkassa noin kolmen ja puolen tunnin paikkeilla, mutta olikin juossut matkan kolmeen tuntiin. Siinä vaiheessa tajusin, että en ollut edes ajatellut mihin aikaan ja missä kohtaa reittiä minun pitäisi olla, jos aikoisin juosta koko matkan vaikkapa kuuteen ja puoleen tuntiin... Valmistautuminen kisaan oli todellakin ollut aivan surkeaa. Puolimatkassa (21.5 km) olin siis kuitenkin loistavaan aikaan 3:08:36 ja vähän jo elättelin toiveita, että selviän tästä reissusta jokseenkin kunnialla. Vähänpä tiesin siitä mitä oli tulossa... Jälkeenpäin on helppo sanoa, että vedin alun näköjään aivan liian lujaa omaan kuntooni ja vointiini nähden.

Toinen puolikas ja maaliin

Kuten lopussa olevasta Polar Flown käppyrästä näkee, matka vähän niinkuin alkoi kunnolla vasta tuosta puolesta matkasta. Vaikka alkupuoliskollakin oli ollut märkiä kallioita, juurakkoa ja suota, niin ei se kyllä ollut juuri mitään loppumatkan kuravelliin, kuravellin alta hyökkäävään liukkaaseen kallioon ja juurakkoon sekä polveen asti upottavaan suohon verrattuna. Kaiken tämän lisäksi loppupuoliskon nousut Ryläykselle, Peiponpellon huollon jälkeiset jyrkät nousut ja laskut sekä vielä aivan lopun kahden kilometrin nousu satamasta maaliin olivat kyllä jotakin, mitä en ole koskaan ennen kokenut! 

Ryläyksen jälkeen kuvittelin huollon tulevan aivan hetkenä minä hyvänsä mutta sinne olikin aivan liian paljon matkaa minulle. Tässä vaiheessa alkoi olla jo nälkä ja odottelin huoltoa, koska siellä vasta ottaisin repun selästä ja kaivaisin suklaat takataskusta, virhe. Evästä olisi pitänyt saada heti. Peiponpellon huoltoon saapuessani, noin 32 kilometrin kohdalla, kiskoin siis repusta muutaman suklaapalan evääksi ja mietin, että mitähän ***a mie täällä oikein teen. Matkan teko ei napannut enää pätkääkään ja kaikki into koko juoksemisesta oli kadonnut. Energiat oli täysin nollissa, mutta niinpä vain pistelin taas vesimukin jälkeen jalkaa toisen eteen ja eikun ylämäkeen... Alamäissä ja tasaisella sain itseni juoksemaan mutta noissa hillittömissä ylämäissä olin aivan toivoton ja porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta, kävellen! Siinäpä ei auttanut muu kuin käheällä äänellä pihistä tsempit hurjille tyypeille, kun itse ei pystynyt mihinkään. Yhdellä noista lukuisista lopun jyrkistä alamäistä saavutin toisen naisen, jonka matkaa hidastivat krampit. Tarjosin hänelle suolatabletin ja hetken päästä hänestä ei näkynyt kuin varjo vain :). Jospa itsekin olisin saanut jostakin paukkuja, mutta ei, meikäläisen eväät oli syöty tai ehkäpä paremminkin jäänyt syömättä. 

Ja jos se ylämäkiosuus olisikin loppunut siihen Ryläykseen, mutta ehei, ei todellakaan! Yleensä en kuuntele musiikkia polkukisoissa, mutta kun neljän polun risteyksessä, noin 34 kilometrin kohdalla tuli 10 kilometrin kyltti maaliin ja alkoi pitkä ylämäkiosuus, tempaisin kuulokkeet korville ja ulkoistin itseni ja mieleni koko kisasta. Keskityin kuuntelemaan musiikkia, jotta ylipäänsä sain itseni eteenpäin. Kun satamasta käännyttiin kohti ylämäkeä, tuskailin jollekin kannustajalle, että tästäkö se kolmen kilometrin ylämäki nyt alkaa? Johon hän riemastuneena vastasi ettei ylämäki ole kuin kaksi kilometriä. Jotenkin tuossa vaiheessa tämäkään tieto ei juuri lohduttanut... Ylämäessä minut saavutti toinen ensikertalainen, jonka kanssa yhdessä ihmettelimme tovin sitä, että päättyyköhän tämä ylämäki koskaan. Maaliin 500 metriä ja tunkkaus vain jatkuu, aloin olla jo aivan epätoivoinen -  maaliin 200 metriä eikä loppua ylämäelle näy, sitten aivan yhtäkkiä maalikaari ilmestyi eteeni! 

Maaliin saavuin juosten aikaan 7:16:06! Nyt jälkeenpäin loppuaika tuntuu taisteluvoitolta! Raahauduin penkille keräilemään itseäni, vointi oli hetken todella huono ja olin yskiä sekä keuhkoni että vähäiset syömiseni ulos. Molemmat pysyivät kuin ihmeen kaupalla kuitenkin sisälläni ja vähitellen pääsin jopa niin hyvin maalifiiliksiin, että sain jonkun urhean toimitsijan nappaamaan itsestäni kuvan :) Koska jos se ei ole somessa sitä ei ole tapahtunut :D

Vaarojen Maratonin sivuilla varoitellaan reitin haasteellisuudesta useaan otteeseen eikä todellakaan suotta! Täytyy kyllä todeta, että en ollut ollenkaan varautunut näin rankkaan rypistykseen, vaikka olin nuo varoituksetkin lukenut. Tämän hetkisen elämäntilanteen huomioon ottaen, en ollut psyykkisesti enkä fyysisesti valmis tähän koitokseen, mutta siksipä juuri alan koko ajan olla ylpeämpi ja onnellisempi saavutuksestani! 

Näihin voittajafiiliksiin on hyvä päättää tämä raporttini sohvannurkasta tähän :) 

- Maijaliisa 

Seuraa: blogit.fi, bloglovin', Facebook, Instagram, Twitter

Ladataan...

Syyskuu loppui ja kuukauden viimeinen viikko saatiin myös pakettiin sunnuntaina. Kokonaisuudessaan syyskuu on ollut aivan loistava juoksukuukausi. Sain juoksua kasaan yhteensä 235.6 kilometriä ja lähes 27 tuntia, yhteensä kaikkien treenien tuntimäärä oli noin neljäkymmentä tuntia.

Kilometrejä on keräilty Vaaroja ajatellen ja 'kauden' viimeiseen kisarypistykseen valmistautuen. Olen ollut varsin tyytyväinen kunnon kehittymiseen ja kunto vaikuttaa kaikin puolin valmiilta Vaaroille, mitä nyt vähän pohje jumittaa ja flunssa yrittää iskeä... Mutta mitäs pienistä, ei pienetkään meistä... Flunssaa yritän estää hevoskuurilla C-vitamiinia ja pohkeelle on varattu hieronta.

Maanataina testasin hieman vauhtikestävyyttäkin pidemmällä lenkillä. Viime viikolla kaikki juoksutreenit menivät aivan sattumalta hyvin samoilla peruskestävyyssykkeillä, joten nyt päätin vetää polkujuoksua vähän rivakampaan tahtiin ja hyvinpä se tuokin tuntui onnistuvan :) Aikaan 2:03:25 matkaa kertyi mukavat 21.13 kilometriä 153 bpm:n keskisykkeellä. Tuntuma oli mukavan kevyt, matkaa olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka paljon. 

Tiistaina yhteislenkillä juostiin myös viime viikkoa korkeammilla sykkeillä (keskisyke 147 bpm). Matkaa suomaastossa ja osin tielläkin kertyi 14.1 kilometriä aikaan 1:46:18. Yhteislenkin sykkeitä nostaa toisinaan aivan valtaisa höpöttelyn määrä ja niin kävi kyllä tällä viikolla oikein huolella.

Keskiviikko oli taas täydellisen liikuntalevon päivä ja torstaina vedin peruskestävyystreenin hölkäten. Oikea pohje on tällä viikolla yrittänyt vihoitella, joten hieman kevyempi hölkkä oli paikallaan. Juoksin 8.08 kilometriä aikaan 50:03, keskisykkeellä 139 bpm.

Perjantai on edelleen multisport-päivä, niin tälläkin viikolla. Ajattelin juoksevani kympin ennen salitreeniä, mutta pohje junnasi niin totaalisesti tukkoon viiden kilometrin jälkeen, että oli pakko lopettaa juoksu ja linkuttaa salille... 5.05 kilometriä meni aikaan 32:41 keskisykkeen ollessa 138 bpm. Salilla sain pohkeen ensiapuahoito-ohjeeksi jäävesisuihkun ja sen sitten salin jälkeen toteutinkin. Salilla viihdyin 1:16:23 palauttavalla 103 bpm:n keskisykkeellä. Jalat jätin tänään vähemmälle ja treenasin suosiolla yläkroppaa ja corea.

Lauantaina jätin juoksut kokonaan välistä ja annoin pohkeen rauhoittua. Kävimme perheen kanssa pienellä metsäretkellä, nautimme syksyn raikkaudesta ja nuotiomakkarasta laavulla. Laavulle tuli muitakin juoksukavereita lapsineen, meitähän oli loppujen lopuksi iso porukka koossa! 

Sunnuntaina ajoimme tytön kanssa Ouluun valmiiksi seuraavan päivän toimenpidettä varten. Minä kävin iltasella tuulettamassa päätä ihanan syksyisissä maisemissa 8.22 kilometrin verran aikaan 46:58 ja kohtalaisen järkevällä keskisykkeelläkin, 148 bpm. 

Yhteensä syyskuun viimeiselle viikolle juoksukilometrejä kertyi siis pienestä pohjevaivasta huolimatta 56.6. Oikein hyvät kilometrit viimeiselle kunnon treeniviikolle ennen kisaa. Kisaviikko sitten himmaillaan, palaudutaan ja jännitellään.

Seuraa: blogit.fi, bloglovin', Facebook, Instagram, Twitter

P.s. Kirjoitan postausta loppuun maanantaina OYSsissa, tytön toimenpide vaikuttaa menneen hyvin, kiitos kaikille myötäelämisestä. Tämän tilanteen suhteen mennään silti päivä kerrallaan. Mutta eipä meistä kukaan muutenkaan huomisesta tiedä. Elämä on kyllä tässäkin tilanteessa opettanut sen, että meillä on vain tämä päivä! Eletään niin, että voidaan olla kiitollisia jokaisesta päivästä <3

Ladataan...

Rimpuilua retkellä lauantain kunniaksi.

Viikko! Enää viikko aikaa Vaarojen maratonille ja viimeiseen BUFF® Trail Tour Finland -osakilpailuun. Itsehän olen osallistunut vain Karhunkierrokselle, yhteensä osakilpailuja on kuitenkin seitsemän. Kolilla julkistetaan kokonaiskisan lopulliset tulokset, jaetaan palkinnot ja vietetään palkintobileet. En ole aikaisemmin ollut polkujuoksijoiden pilleissä, saa nähdä kuinka hurjaksi meno yltyy... :D

Reitti uudistuu tänä vuonna ja ilmeisesti ajatus on, että tämä reitti olisi nyt se "lopullinen" versio. Reittiuudistuksesta löytyy oikein loistava kuvaus TÄÄLTÄ. Minulle tuolla reittiuudiatuksella ei ole niin kovin paljon merkitystä, koska en ole aiemmin juossut Kolilla. Toki se, että iso nousu onkin alussa eikä viimeisillä kilometreillä, helpottaa koko urakan suorittamista, ainakin ajatuksen tasolla. Kun vain muistaisi aloittaa rauhallisesti, se tahtoo yleisesti olla suurin kompastuskiveni. 

Muutama muukin haaste juuri Vaarojen Maratonilla vähän jännittää... juoksuun varsinaisesti liittymätön auton parkkeeraus kun vaikuttaa olevan jo seikkailu itsessään. Jo etukäteen jännitän, että mihinkähän se auto sitten loppujen lopuksi saadaan parkkiin ja ehdinkö niiltä säädöiltä ajoissa starttiin. Juoksuun liittyen mietityttää toki maaston haasteellisuus mutta myös se, että matkalla ei ole tarjolla huoltopisteillä mitään muuta kuin vettä! Miten ihmeessä osaan ottaa riittävästi energiaa mukaan? No, todennäköisesti syötävää on mukana loppujen lopuksi enemmän kuin tarpeeksi :)

Kunto tuntuu olevan kohdillaan, nousukiitoa mennään ja odotan todella innoissani kisaa. Polkukisoissa kaikki on kuitenkin niin pienestä kiinni, että en aseta itselleni turhaan liian suuria odotuksia. Jos kaikki menee hyvin, niin kuntokin antaa lisäpotkua. Jos taas jokin prakaa, vaikkapa polvi, niinkuin kävi Karhunkierroksella (voit lukea sitä tarinaa TÄÄLTÄ), niin siinäpä ei sitten auta enää mikään, tai no, hilpeä mieli ehkä hiukan.

Viikon päästä tähän aikaan toivon olevani hyvävoimaisena, mutta kaikkeni antaneena viettämässä iltaa juoksukavereiden kanssa. Tarina jatkuu ja perästä kuuluu, vain miten se meni ;) No rapsaa pukkaa joka tapauksessa, meni miten meni! 

Taas aivan täpinöissään! 

Seuraa: blogit.fi, bloglovin', Facebook, Instagram, Twitter

Ladataan...

Uusimmassa Juoksija-lehdessä (7/2017) on artikkeli liikunnan ennaltaehkäisevästä ja jopa hoitavasta vaikutuksesta syöpään. Liikunnan syöpää ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta on saatu yhä vahvempaa tutkimustietoa useimpien syöpien osalta. Syöpä voi kuitenkin iskeä keneen tahansa hyvästä kunnosta tai terveistä elämäntavoista huolimatta. Tuoreimmissa tutkimuksissa on todettu, että liikunta ehkäisee syövän kasvua ja leviämistä adrenaliinin ja tulehdusvälittäjäaineen kautta. Jotta kyseisten aineiden tasot nousisivat veressä, fyysisen rasituksen on oltava kuitenkin vähintään reipasta tai jopa melko raskasta. Vielä ei ole tarpeeksi tietoa siitä, miten matalatehoinen liikunta vaikuttaa syöpäkasvainten ilmaantumiseen ja kasvuun. Liikunnan on kuitenkin todettu torjuvan syövästä/lääkityksestä johtuvaa väsymystä jopa paremmin kuin väsymyksen ehkäisyyn käytetyt lääkehoidot.Vaikka terveellisillä elämäntavoilla ja liiikunnalla ei voi itseänsä täysin suojata syövältä, auttavat ne kuitenkin selviämään paremmin rankoista hoidoista.

Lähipiirissäni on useita syöpään sairastuneita nuoria, vanhoja ja keski-ikäisiä. Suurin osa heistä on parantunut syövästä, kiitos lääkehoidon kehittymisen ja jatkuvan syöpätutkimuksen. Kaikki eivät kuitenkaan parane. Äitini kuoli paksusuolen syöpään hyvin lyhyen sairastamisen jälkeen kolme vuotta sitten maaliskuussa. Äitini liikkui paljon ja oli ikäisekseen todella hyvässä fyysisessä kunnossa.  Kun tauti iskee lähelle, sanat loppuvat - tunteet eivät <3.

Tänään alkaa Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräys 2017. Kampanjan avulla tuetaan suomalaista rintasyöpätutkimusta, syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään. Keräykseen voit osallistua netin kautta täältä, sivulla on mahdollisuus alkaa myös kuukausilahjoittajiksi. Roosa nauha - keräykseen voit osallistua myös ostamalla Roosa nauhan tai muun Roosa nauha -tuotteen. Tuotteiden hinnasta lahjoitetaan ennalta sovittu lahjoitusosuus syöpätutkimuksen hyväksi. 

Roosa nauha rohkeudelle!

Seuraa: blogit.fi, bloglovin', Facebook, Instagram, Twitter

 

Ladataan...

Hain vähän salaa mukaan juoksuvalmennuksen testiryhmään, kokonaisvaltaiseen nettijuoksuvalmennukseen! Pienen epätoivoisen hetken luulin jo jääneeni rannalle ruikuttamaan, mutta sitten saapui tämä!!! 

Olen niin inessä!!! Täysillä, kybällä, satasella ja aivan ultrana!

Tarkempaa tietoa ja juoksuvalmennuksen vaiheita tulen aivan varmasti käsittelemään blogissani, pysy siis kärryillä, jatkoa seuraa :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram, Twitter

Ladataan...

Sanoin yhdelle ystävälleni, että juoksu on terapeuttini ja terapiaani - hän totesi, että tarvitset ilmeisesti aika paljon terapiaa :D Ehkäpä näinkin, tällä viikolla miehen sairastelu on mahdollistanut superjuoksuviikkoni. Meidän perheessä molemmat vanhemmat harrastavat liikuntaa ja tavallisena viikkona molempien treenit on mahdutettava aikatauluun. Viime ja tällä viikolla miehen treenit ovat jääneet vähemmälle ja minä olen käyttänyt hyväksi vapautuneen treeniajan huolellisesti... :) Tänäänkin olisi tehnyt mieli lähteä lenkille, mutta perjantainen jalkatreeni salilla ja eilinen lenkki painavat lihaksissa sen verran paljon, että järki käskee levätä ja kerrankin ajattelin kuunnella järjen ääntä. 

Maanataina nautiskelin upeista polkujuoksumaisemista ja ihanan pikkusateisesta päivästä rennosti juoksennellen ympäriinsä, niin ympäriinsä, että sain suuntavaistoni hetkeksi aivan sekaisin ja ilmestyin metsästä hiekkatielle aivan eri kohdassa, missä kuvittelin olevani... aikaa tähän sekoiluun sain kulutettua 2:12:28, matkaa kertyi mukavat 18.32 kilometriä keskisykkeellä 140 bpm.

Tiistain yhteislenkillä juoksimme osin poluilla, osin pururadalla ja lisäsin lenkkiin vielä omaa juoksua tiellä. Yhtäkkiä olinkin kerännyt mittariin 18.05 kilometriä aikaan 2:05:12 keskisykkeellä 141 bpm.

Keskiviikko on virallisen juoksuohjelmani (heh!) virallinen lepopäivä ja niin tälläkin viikolla. Torstaina kävin mukavan tavallisen peruslenkin peruslenkkimaisemissa matkana 9.2 kilometriä aikaan 57:18 ja peruskeskisykkeellä 141 bpm.

Perjantaista on kehkeytynyt minulle tämmöinen multisportpäivä. Juoksin ennen salitreeniä 1:04:45, 10.39 kilometriä keskisykkeellä 141 bpm (aika tarkkaa työtä näitten keskisykkeitten kanssa muuten...). Salilla tein koko kropan 'pikatreenin' aikaan 54:11 keskisykkeellä 114 bpm ja kotiin juoksin 2.35 kilometriä aikaan 16:30 keskisykkeellä 147 bpm. Lähdin aika myöhään salilta juoksemaan kohti kotia. Muutaman askeleen jälkeen sain perääni huomattavasti vanhemman miehen pyörineen... hän alkoi kertoa minulle, miten pitää juosta: "älä juokse tuolla tavalla päkiällä, juokse kantapää-päkiä, juokse kantapää-päkiä" :) Kuittasin kommentin "selvä" ja jatkoin matkaani ylpeänä siitä, että selvästikin juoksen päkiäaskelluksella. 

Lauantaina kävimme lasten kanssa eväsretkellä läheisessä puistossa ja nuorimmainen treenasi pyöräilyä... lopputulema olikin sitten tämä :D

Yhteisen ulkoilun jälkeen kävin vielä aivan upeassa syyssäässä 12 kilometrin lenkillä, maantiellä ja pienen kierroksen maastossakin aikaan 1:27:23 ja oikein kunnollisella peruskestävyyskeskisykkeellä 136 bpm.

Sunnuntaina, tänään olisin siis päässyt juoksemaan, mutta keho sanoi muuta. 

Yhteensä tälle viikolle juoksukilometrejä kertyi aivan huippumäärät: 70,3 kilometriä ja juoksutunteja muutaman minuutin päälle kahdeksan tuntia. Huippujuoksuviikko! Olen ehtinyt myös hiukan huoltaa kehoa, rullaillla ja kuminauhajumpata. Oikein hyvä viikko siis kaiken kaikkiaan näin juoksujen ja treenien osalta.

Kuinka sinun juoksuviikkosi? Kuinka paljon on sinun paljon juoksua viikossa? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Juoksen - juoksu on terapeuttini ja kuuntelijani, pääni tyhjentäjä, mieleni ja sieluni voimauttaja.

Silti tällä hetkellä tuntuu olevan tosi vaikea kirjoittaa juoksemisesta... Perheemme on joutunut ja joutuu edelleen niin koville lapsen sairauden vuoksi, että kaikki muu tuntuu ylimääräiseltä, liian raskaalta. Blogini aihe on juokseminen, siihen liittyvä treenaaminen ja elämä. Juoksu ja juokseminen on edelleenkin äärimmäisen tärkeä henkireikä elämän haasteiden ja murheiden keskellä, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, mutta nyt juoksusta kirjoittaminen ja aiheiden kehittely juoksun ympärille tuntuu aika ylivoimaiselta. Ajatukset pyörivät aivan muissa haasteissa kuin juoksemisessa tai kilpailuissa, treeneissä, juoksukunnon kasvattamisessa jne. 

En todellakaan ole lopettamassa blogiani, jatkan viikkotreenien julkaisua ja kirjoittelen toki voimien ja mahdollisuuksien mukaan kaikesta mahdollisesta juoksemisen ympäriltä, kaikesta jonka koen mielekkääksi ja johon kykenen näillä voimilla. Luulen tai oikeastaan tiedän, että postaustiheys tulee harvenemaan tulevina viikkoina.

Halusin kertoa tilanteestamme myös blogissani ettei vaikuta siltä, että blogini alkaa vain hiipua ja vaipua vähitellen unholaan. En ole hiipumassa enkä unohtamassa blogiani, mutta elämän kokonaiskuormitus on tällä hetkellä niin kova ja ajatukset muualla, että se väistämättä näkyy blogiaktiivisuudessani. Ehkäpä te sen kestätte :D

Ihanaa syksyä, näkyillään ja kuuluillaan, enemmän tai vähemmän <3

Ja hei, Mikael Gabrielia sanoin vielä lohdutukseksi meille kaikille: 

"Tee niinkun mä, pidä sun läheiset lähellä. Niin sit sun maailman ympäri on lyhyempi kävellä"

- Maijaliisa 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Aivan mahdottoman hyvä juoksuviikko, vihdoin ja viimein! Tällä viikolla olen keräillyt mukavasti kilometrejä mutta ennen kaikkea nauttinut juoksun huumasta ja keveistä jaloista. Juoksukilometrejä on tässä flowssa kertynyt lähes huomaamatta tyylikkään tasaluvun verran: 63 kilometriä, jei! Juoksu on tällä viikolla todellakin tuntunut nautinnolliselta ja jalkavaivat ovat olleet pieni kesäinen muisto vain. 

Maanantain peruskuntolenkillä - pitkiksellä, juoksin metsäautotiepohjaa/latupohjaa aivan loistavan aurinkoisen aamupäivän säästä, lämmöstä ja tunnelmasta nauttien. Olisin voinut jatkaa juoksua tuntitolkulla, mutta kotiintuloaika pakotti minut palaamaan arkeen juostuani 20.01 kilometriä aikaan 2:28:41, leppoisalla peruskestävyyskeskisykkeellä 143 bpm.

Tiistain yhteislenkillä juostiin pääasiassa aivan oikeilla poluilla.  Välillä aivan hämmästyttää, miten mukavaa porukkaa meidän lenkeillä käykään :) Poluilla uitimme itsemme oikein huolella, osa polviaan myöten, syksyn sateiden kostuttamissa mättäissä ja "lammissa". Tältä reissulta kukaan ei palanut sukat kuivina, loistavaa treeniä Vaaroja ajatellen... Syksyisen lämmin ilta alkoi jo hämärtää juoksun aikana, seuraavalla kerralla otan otsalampun taskuun. Juoksin yhteislenkin lähtöpaikalle - polkujuoksu - juoksu kotiin - yhteensä 11.54 kilometriä aikaan 1:36:37 (kilometrejä ja aikaa todellisuudessa enemmän....   unohdin pari kertaa pysähdyksen jälkeen laittaa kellon käyntiin) ja keskisyke taas tyylikkäästi pk-alueella 142 bpm.

Keskiviikkona oli juoksulepopäivä, torstaina juoksin 8.81 kilometriä aikaan 1:02:18. Otin epähuomiossa vanhan sykevyön (miksi se ylipäänsä on edelleen minulla???) ja hämmästelin jo heti lenkin alkuvaiheessa varsin outoja sykkeitä. Todellista keskisykettä ei siis tältä lenkiltä tallentunut - enköhän selviä kuitenkin :)

Perjantaina tein niin sanotun multisport tai kombotreenin - juoksin ensin 10.22 kilometriä aikaan 1:05:52 keskisykkeellä 147 bpm ja siitä suoraan jatkoin salitreeniä 55:28 minuuttia keskisykkeellä 125 bpm. Salitreenissä keskityin tällä kertaa pääasiassa coreen ja ylävartalon, muutamia hyppyharjoituksia lukuunottamatta. Juoksin vielä salilta kotiin 2.4 kilometriä aikaan 16:49 minuuttia, keskisykkeellä 144 bpm. Näitä multisport-treenejä tulen tekemään tulevaisuudessa lisää.

Lauantaina miehen ollessa työreissulla autollamme, kävimme lasten kanssa bussiretkellä keskustassa. Kajaanissa järjestettiin tänä viikonloppuna Suomen suurin seikkailukilpailu Lost in Kajaani ja yritin reissun ajan tutkailla, josko olisimme osuneet yleisörastien kohdalle ja päässeet kannustamaan kilpailijoita. En löytänyt kuitenkaan mistään erikseen ilmoitusta yleisörasteista ja koko keskustan alueella kilpailijoita näkyi yllättävän vähän, harmillista. Olen itse osallistunut kisaan kaksi kertaa ja ensi vuonna on taas vakaa aikomus sovittaa tämä seikkailukilpailu kisakalenteriin. Suosittelen kisaa, aivan huippujärjestelyt sekä loistavat, monipuoliset ja haastavat tehtävärastit!

Sunnuntaina intouduin vielä juoksemaan vauhtileikittelyä ja kummallisen kevyesti jalka nousikin intervallien aikana. En ollut ollenkaan odottanut juoksevani näin helposti reilusti alle viiden minuutin kilometrivauhteja kilometrin intervalleilla. Kunto tuntuu olevan kohdillaan, kesään verrattuna jopa selvästi parempi - aivan loistavaa. Kokonaisuudessaan juoksin 10.03 kilometriä aikaan 59:50, keskisykkeellä 149 bpm. Neljä kertaa kilometrin vedot sain tikistettyä itsenikin yllättäen aikoihin: 4:31, 4:52, 4:20 ja 4:24. 

Perheessä kiertää syysflunssa, sitä odotellessa nautin täysin siemauksin syksyn kuulaudesta ja mahtavista juoksuista. Ihanaa alkavaa viikkoa sinullekin ja kepeitä koipia :D

Seuraa/follow: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Jaiks! Vaarojen Maratonille (juoksen 42,5 km:n reitin) on enää kolme viikkoa! Mökki varattu, kyyti selvillä, myös kyytiläiset kohtuullisella varmuudella tiedossa, siinäpä se. Valmistelut siis.

Olenhan minä toki treenannut, treenannut ja treenannut - Vaaroja ajatellen ja vammoja välttääkseni erityisesti myös voimaharjoittelua, pakaratreeniä silloin tällöin. Maantiemaralla yksi perässäroikkujapyöräilijä (todellakin, yksi pyöräilijä "viihdytti" meitä useamman kilometrin ajan) totesi nyt ymmärtävänsä, miksi minulla on niin vahvat reidet, kun kerroin harrastavani enemmänkin polkujuoksua... (kohtuullisen kaunis tapa kertoa, että mulla on iso pers.... takapuoli). 

Ennen NUTS Karhunkierrosta koko some oli täynnä hypetystä ja hulinaa, Vaarojen Maraton vaikuttaa olevan enemmänkin mystinen, jopa hiukan salaperäinen tapahtuma. Ei Instagramtiliä, Facebookissakin tapahtuu hyvin vähän, onkohan koko kisalla sometiimiä... Kisan järjestää käsittääkseni paikallinen urheiluseura Karelian Seikkailu-urheilijat, KarSu ry, joten ei ole oletettavaakaan, että sometuuttausta tulisi samaan tahtiin kuin esim. NUTS-organisaatiolta.

Minusta on mahtavaa, että isoja polkukisoja voi järjestää vähemmälläkin sometuksella ja erilaisilla organisaatioilla. Jännityksellä ja innolla odotan. Aika kutkuttavaa mennä kisaan josta en tiedä juuri mitään, no sen toki, että ylä- ja alamäkiä riittää. En ehkä halua ottaa selvääkään, vaan menen yllättymään paikan päälle :D

Siispä suin päin kohti Vaaroja, aivan loistavaa! 

Seuraa/follow: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

 

Pages