Ladataan...

Elämän stressipisteet pamahti totaalisen tappiin tällä viimeisellä maratoniin valmistavalla viikolla. Yllättäviä uutisia, surullisia ja haastavia, tuli monelta suunnalta. Ajatukset on ollut vaikea pitää kasassa saati sitten suunnata niitä maratonille.

Tankkaus on mennyt siinä sivussa päin honkia, yritystä on kuitenkin ollut. Hiilihydraatteja olen syönyt enemmän (pöhö) ja vettä olen yrittänyt juoda selvästi enemmän (vessassa saa ravata yhtenään). Koska treenejä ei tälle viikolle ole tullut suunnitelmankaan mukaan juuri minkään verran, toivon että tämä sinne päin oleva tankkaus auttaa edes vähän...

 

Lauantaina, siis huomenna (apua!!!) lähden juoksemaan maratonia asenteella - pakko saada hetki taukoa tästä kaikesta, polttava tarve päästä omaan kuplaan, juoksemaan. Tällä asenteella saattaa mennä koko juoksu hyvinkin pilalle. Voi olla, että juoksen ensimmäiset viisi kilometriä niin lujaa kuin koneesta lähtee ja jään siihen parkumaan (todennäköisin vaihtoehto)... Mutta olisko tässä tilanteessa noista jäniksistä apua? Juoksen aina alun liian lujaa ja hyydyn loppua kohden, joten olisko mitään mieltä lähteä nytkin himpun verran liian lujaan kyytiin (3:45 jänikset) vai himmailla alku (4:00 jänikset) ja yrittää sitten kiriä? Tavoite olisi kuitenkin alle neljään tuntiin mennä. Tällä tunnelatauksella myös viiden tunnin juoksu on kuitenkin täysin mahdollinen...

 

Sain muutaman erittäin järkevän kommentin tuosta jänispohdiskelusta ja kisasuunnitelmaksi alkaa muotoutua se, että liimaudun neljän tunnin jänisten kantaan alkumatkasta ja kiihdytän tahtia sitten viimeisten viiden - seitsämän kilometrin aikana, jos siltä tuntuu. Nyt on juuri ehdottoman tärkeää saada sitä himmausapua jäniksiltä, koska muuten matka saattaa jäädä kesken. Ennätysjuoskua en lähde tavoittelemaan, lähden juoksemaan itselleni, tekemään surutyötä.

Todellakin tuntuu siltä, että juoksen päästäkseni karkuun tätä kaikkea elämän haasteellisuutta, murhetta ja ikävää. En koe, että se on väärin. Tarvitsen aikaa itselleni, omille ajatuksilleni tai ehkä jopa sille etten ajattelisi muuta kuin juoksemista, jalan siirtämistä toisen eteen, lantion asentoa, käsien liikettä, oman kehon tuntemuksia. Tuntuu, että on aivan pakko päästä hetkeksi juoksemaan karkuun ja palata sen jälkeen takaisin katsomaan kokonaisuutta. 

 

 Ei mennyt tämä maratoniin valmistautuminen suunnitelmien mukaan, mutta sitä se elämä on <3

 

- Maijaliisa

 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Minä en ole ollut kovin vikkelänä ja treenejäkin olen joutunut rukkailemaan tiukan aikataulun vuoksi. Viikko on mennyt aivan älyttömän vikkelästi tohinassa ja touhutessa, parin koulutuspäivän ja reisaaamisen myötä. Tämän viikon treenit ovat siis jääneet tosi vähiin, yhteensä liikuntaa tuli reilu kolme tuntia ja kilometrejä vaivaiset 17.3. Toki tämä viikko on jo reilusti kevennetty, mutta ei ehkä aivan näin kevyttä ollut tarkoitus vetää...

Maanantaina kävin toisen kerran osteopaatilla. Hytkyttelyä, ihmettelyä, muutama piikki takareiteen ja pakaraan. Näyttää siltä, että pakaran ja takareiden jumit johtuvat alimman lannenikaman yliliikkuvuudesta. Itse en ehkä aivan osta tuota selitystä, sen toki tiedän, että yliliikkuvuutta on, mutta onko se syy tähän jalkavaivaan, en ole aivan varma. Joka tapauksessa varmaa on se, että jalka ei edelleenkään ole täysin kunnossa. Silti lähden kokeilemaan maratonia ensi lauantaina, koska juoksu on onnistunut aivan kohtuullisesti viime aikoina. On osteopatiasta siis kuitenkin ollut selvästi hyötyä. 

Tiistaina oli esikoisen koulun musiikkiluokkien kevätkonsertti ja siellä meni koko ilta. Oli muuten upea konsertti! Siellä näin juoksukaverin, joka oli menossa Helsinki City Marathonille. Keskiviikkona oli puolestaan suunnitelmissa juosta kevyt lenkki Jyväskylässä junamatkan jälkeen, mutta junamatka kesti odotettua pidempään... tai oikeastaan odotettua lyhyempään, koska siirryimme busseihin Kuopion asemalta. Junaradalla oli sähkökatkos, jonka vuoksi matkaa piti jatkaa busseilla. Kuopiosta matkustimme hikisellä bussilla Pieksämäelle, jossa odottelimme seuraavaa bussia (tällä kertaa onneksi ilmastoitua), jolla pääsimme vihdoin Jyväskylään reilu pari tuntia aikataulusta myöhästyneenä. En jaksanut enää lähteä yöhölkälle, joten tämänkin päivän lenkki jäi väliin.

Torstaina pääsin sitten vihdoin pitkän koulutuspäivän jälkeen juoksemaan viimeisen vauhtikestävyyslenkin ennen maratonia. Lämmittelyn jälkeen (10 min) vedin kolme kahden tuhannen metrin vetoa peräkkäin ilman taukoja ja pyrin kiihdyttämään vauhtia jokaisen kahden kilometrin setin jälkeen. Vauhti kiihtyi, mutta niin kiihtyi kyllä sykkeetkin (59:23, 9.11 km, avg 156 bpm)! 

Muutama viikko sitten noilla sykkeillä olisin ollut jo toisen vedon jälkeen aivan puoli kuollut ja hapoilla, nyt toinen ja kolmas veto meni maksimisykkeillä, mutta tuntuma oli aivan toinen. Tuntuma oli samanlainen kuin reilu kymmenen pykälää matalammilla sykkeillä, voikohan tämä johtua allergialääkkeistä tai stressistä tai molemmista?  

Perjantaina oli taas edessä junamatka, tällä kertaa kuitenkin onneksi vain junalla ja aikataulussa. Kotiin tulin siis ajoissa ja ehdin hyvin lasten nukahtamisen jälkeen tehdä kotitreenin, jossa tein erityisesti ylävartalon ja coren treenejä (32:04, avg 109 bpm).

Lauantai-päivä meni seuraillessa Kokkola Ultra Runia live-seuranalla. Mies osallistuisi siellä kuuden tunnin kisaan ja juoksi hieman vajaa 54 kilometriä! Live-seurannan ohessa leikkasin nurmikkoa vajaan tunterosen. Samalla seurasin myös Facen ja Instan iloisia postauksia Helsinki City Runilta ja Maratonilta. Iltasella kävin sitten itse muka kevyehköllä juoksulenkillä, mutta sykkeet tahtoivat taas nousta aivan liian korkeiksi, joten jouduin välillä myös kävelemään, jotta lenkki olisi pysynyt riittävän kevyenä (1:00:26, 7.45 km, avg 131 bpm).

 

Sunnuntai meni perheen kanssa yhdessä alkupäivästä, mies lähti reissuun viikoksi, joten ensi viikkokin on aika haipakkaa. Pienen venyttelytuokion tein lasten nukahtamisen aikoihin.

Jyväskylässä allergiaoireet helpottivat ja ajattelin, että eiköhän tämä oireilu ala vähitellen mennä ohi. Paluu todellisuuteen tapahtui lauantaina, kun silmät jatkoivat oirehdintaa täällä Kajaanissa ja nyt tuntuu jopa aikaisempaa pahemmalta. Mietin tuota sykkeiden nousua, luulen sen johtuvan näistä allergialääkkeistä, mutta myös osaltaan itse allergiasta, joka on jonkinmoinen tulehduttivat elimistössä. Tutkailen siitepölykarttoja ja toivon todella, että lauantaihin mennessä pahin siitepölyaika olisi Oulussa jo ohi. En muista, että olisin ikinä ennen kärsinyt siitepölystä näin voimakkaasti silmillä oireillen. Mieskin tuntuu oireilevan vaikkei hänellä edes ole allergiaa. Miten te muut olette selvinneet tästä siitöpölyräjähdyksestä? 

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Juoksuelämä alkaa olla yhtä panikointia, mutta näinhän se taitaa mennä ennen maratonia tai jotakin muuta tärkeää kisaa, vai meneekö teillä muilla?

Tällä hetkellä on aikaa puolitoista viikkoa maratonille. Treenejä on alettu keventämään jo reilusti. Viisaat kertovat, että tässä vaiheessa ei voi enää parantaa tulosta, liialla treenaamisella voi enää vain pilata maratonin. Kaikki mitä on voinnut asian hyväksi tehdä on jo tehty, vai onko? Tuskin kannattaa alkaa luetella juoksemattomia juoksuja, mutta minä olen kyllä aika kirjaimellisesti noudattanut juoksuohjelmaa ja pyrkinyt tekemään harjoitukset ohjeen mukaan. Usein juoksussa ongelmani ei todellakaan ole liian vähäinen treenaaminen, ennemminkin päin vastoin.

Joka tapauksesssa tämän hetken tilanne on seuraava - Juoksu ei kulje, jalat painavat kuin rautakankia yrittäisi nostella. Pakara jumittaa, oikea jalka tuntuu sanovan sopimuksen irti kokonaan. Osteopatiaa on kokeiltu kahteen kertaan, viimeisen käynnin jälkeen (maanantaina) en ole juoksua vielä kokeillut, mutta tuntuma pakarassa on edelleen kävellessäkin toisinaan aika outo. Silti koen, että ospteopatiasta on ollut hyötyä. Siitepölyallergia on tainnutettu lääkkeillä, nenäsuihketta, silmätippaa ja suun kautta lääkitystä. Näillä saan hetkellisen helpotuksen oireisiin, silti välillä silmät loistavat punaisina ja tekisi mieli kaivaa silmät päästä...  Ja tämä helle! Voi kuinka nautin lämpimästä ja aurinkoisesta ilmasta, mutta juoksusäänä se on kyllä varsin haastava. Jos maraton juostaan helteessä, olen lopullisesti ja totaalisesti pulassa. Viime kesä oli aivan loistava juoksukesä, helteen vuoksi ei tainnut jäädä yhtään lenkkiä juoksematta. 

Se mikä tässä tuntuu kuitenkin eniten mättävän, on "henkinen" puoli. Luottoa omaan tekemiseen ei ole tipan tippaa. Pienessä mielessäkään ei ole luottamusta siihen, että tällä kropalla ja tällä treenaamisella juostaisiin maraton alle neljään tuntiin. EN voi millään käsittää, että viime syksynä vedin ensimmäisen maratonini alle neljään tuntiin (reilun minuutin alle) vähän niinkuin huomaamatta! Ei mitään käryä, miten olen sen voinut saada aikaiseksi. 

Matkaan lähden silti avoimin mielin, huomenna vielä viimeinen vauhtitreeni, jospa siitä saisi vähän luottamusta. Ja elämä jatkuu joka tapauksessa, kävi Terwamaratonilla miten tahansa. Jospa osaisin ottaa tämän vähän niinkuin treeninä tulevalle Pallas-Hetta polku-ultralle :)

Meinaako muilla maratonjännitys heittää panikoinnin puolelle viime metreillä ennen Kisaa?

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Huh, hellettä! Keho ei ole vielä tottunut tähän helteiseen olotilaan. Koivun siitepöly on suurin piirtein räjähtänyt ilmoille parin päivän aikana. Lauantaina silmät vuosivat, lenkillä aivastelin ja kurkkua kutitti. Viime vuonna tähän aikaan ei ollut hellettä eikä siitepölyä, äitienpäivänä satoi lunta senttitolkulla... Valitse sitten näistä, molemmissa puolensa ja se vasta on upeaa, ettei vuodet ole samanlaisia keskenään! 

 

Tämä viikko on ollut jo maratonille valmistava viikko ja treenejä on ollut vähemmän. Juoksua on kertynyt 39.1 kilometriä ja aikaa liikkumiseen olen saanut kulumaan 7 tuntia ja 54 minuuttia, siinä on mukana myös pihan hoitoa ja haravointia.

Maanantaina kävin elämäni ensimmäisen kerran osteopaatilla. Hieman hämmentävä käynti. Ei huonolla tavalla ollenkaan, mutta en siis ole aikaisemmin käynyt osteopaatilla ja se hytkyttely ja veivaaminen oli suorastaan varsin mielenkiintoista, välillä meinasi jopa naurattaa koko touhu, sen verran kummallisella mutkalla tunsin olevani. Osteopaattihan huomasi myös heti (kuten viime kesänä fysioterapeutti), että vasen jalkani on selvästi oikeaa heikompi, tällä kertaa vaiva kuitenkin oli oikeassa jalassa. Sain myös todella hyviä harjoituksia jalkaholvin treenaamiseen. 

Mitään erityisen perustavaa laatua olevaa kieroutumaa kropastani ei onneksi löytynyt, alin lannenikama oli kuulemma yliliikkuva (ei mikään ylläri, olenhan kokonaisuudessaan yliliikkuva), lihaksistoni oli hyvässä kunnossa. Toisen kerran sain ammattilaiselta ohjeen jättää venyttelyt tekemättä yliliikkuvuuteni vuoksi. Tulkitsin sen tarkoittavan pitkiä venytyksiä, joilla pyritään liikkuvuuden lisäämiseen, niitä en siis ilmeisestikään tarvitse. 

Pakara ja takareisi-vaivaani ei selvää syytä löytynyt, ainakaan en sitä itse ymmärtänyt, mutta apua kyllä sain. Osteopaatti pisteli pakaraan kaksi neulaa ja takareiteen yhden (neulat olivat akupuntioneuloja, mutta itse pistely ei ollut akupunktiota, vaan käsittääkseni triggerpisteiden manipulointia).  Neuloja pyörittelemällä hän sai varsin mielenkiintoisia reaktioita aikaan, jotka vähitellen sammuivat, joka oli tarkoituskin. Sekavaa tekstiä, mutta aika sekaisin olin itse käsittelystäkin :). Joka tapauksessa, takareiden kireys helpotti heti käsittelyn jälkeen. Pakara tuntui pari päivää jopa kipeältä, mutta sekin alkoi tuntua vähitellen paremmalta. Keskiviikon vetotreeneissä tuskin enää huomasin koko vaivaa! Harmi vain, nyt viikonloppuna pakara on taas kipeytynyt, onneksi seuraava käynti osteopaatilla on jo tulevana maanantaina.

Tiistaina oli tyttöjen balettikoulun kevätnäytös. Miten upeita ja taitavia esiintyjiä! Esityksen jälkeen lähdin kokeilemaan juoksua edellisen päivän käsittelyn jälkeen (47:35, 6.04 km, avg 122 bpm). Vauhti oli etanaakin hitaampaa ja pakara tuntui jopa kipeältä, onneksi takareisi oli kuitenkin oikein hyvän tuntuinen.

Keskiviikkona oli vuorossa vetotreeni, jossa alkulämmittelyn jälkeen oli 4 x 1000 metrin vetoja kahden minuutin palautuksilla. Vetojen kilometrivauhdit olivat 5:02 min/km, 4:38 min/km, 4:32 min/km ja 4:30 min/km. Viime viikolla vauhdit kasvoi selvästi helpommin ja sykkeet pysyi vedoissa paremmin aisoissa, olisikohan tuo allergialääke ja siitepölyallergia tässäkin selittävänä tekijänä? Kokonaisuudessaan lenkin statistiikka oli:  42:16, 7.64 km, avg 152 bpm. 

Torstaina tein YouTube -kotitreenin (1:00:12, avg 113 bpm), taas tuli tehtyä vaikka mitä :) Usein kuitenkin kotitreenit painottuvat coren vahvistamiseen.

Perjantaina kävin juoksemassa lyhennetyn pitkiksen (1:48:04, 14.47 km, avg 133 bpm). Juoksuohjelmassa on alkanut jo keventely maratonia varten, joten pitkiskin oli tavallista lyhyempi. Tämä pitkis olikin erityisen mieluinen, sillä sain lenkkikaveriksi juoksuystävän, joka lähti seuraksi vieressäni pyöräillen. Hetken etenemisen jälkeen vastaan tuli toinen juoksukaveri vaunuja työntäen ja me käännyimme porukalla samaan suuntaan. Lenkistä tuli hidas, mutta antoisa, kuulumisten vaihtoa ja äitiyden ihmettelyä kolmen naisen voimin <3.

Lauantaina kävin iltapäivällä pienen palauttavan lenkin (40:20, 5.63 km, avg 132 bpm). Siitepölyallergia nosti oikein kunnolla päätään, vaikka olen syönyt allergialääkkeitä jo varmaan parin viikon ajan. Päivän aikana silmiä alkoi kutittaa aivan kamalasti, lenkillä kurkkua kutitti ja aivastutti, sykkeetkään eivät meinanneet pysyä aisoissa. Koivu on ”puhjennut kukkaan” parin päivän sisällä aivan räjähdysmäisesti, joten oireet olivat toki odotettavissa, mutta näin voimakkaita oireitta en ollut odottanut. Reilun tunnin ajan palauttelin vielä haravan varressa pihaa siistien.

Sunnuntaina juhlittiin äitienpäivää ja kävin yhdessä lasten kanssa ulkoilemassa. Ensin kävin tekemässä pienen mäkitreenin puiston viereisessä mäessä ja sitten toisen puiston kautta lapset kotiin ja jatkoin lenkkiä vielä hetken. Tämän repaleisen lenkin kokonaisajaksi tuli 56:08, johon kilometrejä kertyi vaivaiset 5.32 keskisykkeellä 131 bpm.

Tällä viikolla ovat tosiaan pinnalla olleet allergiaoireet, sykkeiden kipuaminen helpommin korkealle ja hieman vetämätön olo. Huomasin oireitani ja lääkityksen aloittamista pohtiessani, että käyttämäni allergialääke on ehkä osaltaan ollut aiheuttamassa väsymystä ja lenkkien tukkoisuutta, joten sen vaihdan heti ensi tilassa toiseen. Myös tämä helteinen ilma on varmasti ollut osaltaan vaikuttamassa, varsinkin tuohon sykkeiden nousuun. Muuten täytyy varmaankin miettiä tarkkaan, miten järkevää tai kehittävää treenaaminen allergiaoireiden aikana on. Pitääköhän minun siirtyä juoksemaan hetkelllisesti taas juoksumatolle? 

Silti auringosta ja kesästä nauttien uuteen viikon :)

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Polkujuoksun MM-kisat ovat parhaillaan käynnissä Espanjassa. Trailrunning.fi -sivulla on kattava esittely Suomen joukkueesta, linkki postaukseen täällä. Tämän vuoden MM-polkukisa on kilometrimäärältään 85 kilmetriä ja nousumetrejä kertyy vaivaiset 5000... :). 

Vielä ehdit hyvin seuraamaan kisaa ja suomalaisten etenemistä kisan virallisilta sivulta, linkki sivuille täällä.

 

Kisan kärkikolmikon tilanne yhdentoista aikaan aamupäivällä. Suomalaisista parasta vauhtia pitää Jussi Nokelainen, joka on tällä hetkellä kisassa sijalla 60.

Jännittäviä kisatunnelmia toivotellen, 

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Olen kateudesta vihreänä seurannut viikonlopun  Buff Trail Tourin avausta, Bodom Trailia. Tuntuu siltä, että siellä ovat olleet aivan kaikki ja että siellähän minunkin olisi pitänyt olla... Miehelle sanoinkin, että jos tästä maantiemaratonista selviän kunnialla, ensi kaudella kilpailen vain poluilla!

Tällä viikolla huolen aiheena on ollut lastenhoitojärjestelyt maratonin aikana. Suunniteltu hoito ei onnistunutkaan ja olen kysellyt läpi sukulaisia ja kummeja tuloksetta. Ajatus siitä, että lähtisin maratonaamuna ajamaan 180 kilometriä juuri ennen juoksua, ei ole kovin houkutteleva, mutta sitäkin ehdin pohtia yhtenä vaihtoehtona. Sitten pelastava enkeli saapui kuivioihin, lupasi majapaikan ja hoidon Oulussa <3. Hän lupautui hoitamaan meidän mukulat, kun omat ovat kisamatkoilla ja missä lie. Vasta tämän jälkeen paljastui, että maraton todellakin tarkoittaa 42.2 kilometriä, ei puolikasta... :D

Hieman ahdistusta on tuottanut myös takareisi-pakara-vaiva tai hamstringoireilu tai piriformisoireyhtymä tai mikä lie... Huomenna kävelen suurin odotuksin osteopaatin pakeille. Saa nähdä mikä on tulos ja diagnoosi siellä. En olekaan aikaisemmin käynyt osteopaatilla, joten otan tämän kokemuksen kannalta. Tästä ehkä lisää myöhemmin.

Treeneihin sitten - tällä viikolla juoksua on tullut vielä aivan tavalliseen tahtiin, keventely alkaa ensi viikolla. Juoksua kertyi oikein mukavasti, 58.1 kilometriä ja kokonaisliikuntaa yhteensä 9 tuntia ja 47 minuuttia. Tällä viikolla olen yrittänyt panostaa juoksun ohella venyttelyyn, erityisesti tuon pakara-takareisikiristelyn vuoksi.

Maanantaina tein kolmekymmenen minuutin vauhti/maksimikestävyysharjoituksen, jossa 10 minuutin välein yritin saada vauhtia nostettua (40:36, 7.88 km, avg 156 bpm). Treeni meni oikeastaan varsin hyvin, mutta ihmettelen kyllä, miten vaikeaa nykyisin on saada sykkeitä tuonne maksimitasolle - ehkä se johtuu siitä, että olen nyt panostanut selvästi peruskestävyystreeneihin ja vauhtikestävyysharjoitukset ovat  oikeasti olleet vauhtikestävyysalueella sykkeidenkin puolesta, enkä ole päästänyt vk-treenejä lipsumaan heti tuonne maksimin puolelle. Jospa tämän avulla vauhdit tuolla vk-alueella olisivat parantuneet - toivon todellakin :) Tähän vielä huomioksi, että olen juossut puolimaratonin keskisykkeellä 174 bpm, kun anaerobisen rajani huitelee jossakin 164 bpm:n tuntumassa... Alla lenkin statistiikkaa: 

Tiistaina, Vapun päivänä kiertelimme esikoisen kanssa vappurasteja rennosti hölkkäillen ja kävellen reilun tunnin ajan (1:12:02, 3.88 km, avg 97 bpm), voit lukea vappurasteista täältä. Iltasella kävin vielä pienen palauttelevan lenkin itsekseni (48:22, 6.02 km, avg 125 bpm).

Keskiviikkona oli vuorossa kosteassa ilmastossa maksimivedot, tällä kertaa 6 kertaa kilometrin vedot kahden minuutin palautuksilla (50:03, 8.97 km, avg 151 bpm). Alussa piti vähän himmailla, ettei vauhti hyydy ennen viimeisiä vetoja, hyytyihän se...  Hyvin sain vauhdin kiihtymään neljänteen vetoon asti, mutta sitten viides veto vähän notkahti ja viimeisen vedin sisun voimalla vielä kunnialla loppuun asti. Silti oikein hyvä vauhtitreeni, eikö? 

Torstaina kävin salilla testailemassa paria kuntouttavaa liikettä tuohon jalkavaivaan ja muuten treenaamassa yläkroppaa ja keskivartaloa (1:15:39, avg 99 bpm). Vaikea vielä sanoa, miten nuo kuntouttavat liikkeet, niin sanotut jarruttavat liikkeet auttavat, ainakin ne tuntuivat tosi pahoilta :). Liike tuntui juuri siinä kohtaa, jossa jalan vaiva on ja aivan kuin liikkeiden aikana jalan kipu olisi jopa vähän helpottanut. Näiden testaamista jatkan! Kotona vielä venyttelin puolen tunnin ajan jalkoja.

Perjantaina oli vuorossa tämän viikon pitkis (2:21:50, 20.89 km, avg 140 bpm). Hiukan alkoi ahdistaa tuo maratonvauhdin ylläpitäminen, jotenkin tuntui niin raskaalta tämänkin vauhti, joka on hyvin kaukana tavoitevauhdista... onneksi syke oli kuitenkin aivan kohtuullisella tasolla. Tällä viikolla kurkku on ollut aamuisin hieman karhea ja nenä meinaa vuotaa kirkasta nestettä, olisikohan tuo siitepölyallergia aiheuttamassa näitä oireita, kun ei tämä ole taudiksi vieläkään alkanut. Olen kyllä syönyt antihistamiinia koko tämän viikon. Illalla venyttelin taas jalkoja puolisen tuntia, pitkän lenkin jälkeen se onkin todella tarpeen.

Lauantaina oli lepopäivä treeneistä, koska olin päiväreissulla Oulussa, kuuntelemassa Pohjanmaan ja Kainuun lapsi- ja nuorisokuoroja. Esikoinen on musiikkiluokalla ja kaikki Kajaanin alakoulun musiikkiluokat olivat mukana kuorotapahtumassa. Upea elämys niin kuorolaisille kuin kuuntelijoillekin. 

Sunnuntaina oli upea auringonpaiste ja lämpöasteitakin ennätyslukemat tälle korkeudelle, 16 astetta. Silti iltasella sää muuttui epävakaiseksi ja lenkillä sain nauttia auringonpaisteesta, sadekuurosta ja vastatuulesta, sää oli todellakin vaihteleva lenkin aikana (1:15:41, 10.45 km, avg 132 bpm). Juoksun piti olla palauttavaa, mutta ei se siltä tuntunut, jotenkin nämä kaksi viimeistä lenkkiä ovat olleet ihmeellisen rankat ja sykekin on tahtonut nousta liian helposti. Mietityttää, että mistähän tämäkin nyt johtuu. Aivan selvää syytä en nimittäin osaa sanoa... olisiko sittenkin flunssa pyrkimässä päälle? Vaikuttaako antihistamiinia syönti vointiin? Onko kokonaiskuormitus nyt liikaa? Vai onko vain niin, että nuo vetotreenit ovat syöneet voimia muilta treeneiltä ja nyt pitäisi keholle antaa aikaa palautua? Osasitko sinä kertoa missä mennään? 

Oikein upeaa alkavaa viikkoa sinulle ja treeni-intoa! 

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Polkujuoksu Cuppeja on aloitettu jo ympäri Suomea, mutta huomenna startataan isompien polkujuoksukisojen osalta, tai jo tänään, aivan näillä näppäimillä oikeastaan. 

Tänään juostaan Bodom Night 10 kilometriä ja huomenna, lauantaina, polkujuoksun suomalainen kärki ottaa mittaa toisistaan kauden avauksessa Bodom Trail 21 kilometrillä. Toki kisassa nähdään myös kansainvälistä väriä ja ainakin naisten puolella kärkijoukkoon saattaa kiilata ruotsalainen kilpasiskomme Emelie Forsberg, joka on erityisesti ultrajuoksussa maailmanluokan tasoa.

Kisan tunnelmaan pääsen hyvin lukemalla kisaennakon täältä ja kärjen tunnelmia kisakauden avauksesta täältä.

Kuvat viime vuoden Bodom Traililta, kuvaaja Kari Koskinen

Jännityksellä jään seuraamaan, miten kisakausi lähtee käyntiin :) 

- Maijaliisa 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Kajaanin Suunnistajat ry on järjestänyt vappurasteja Kajaanin keskustassa ja lähialueella jo kahtenatoista vappuna. Paikallislehden välissä tuli edellisellä viikolla koteihin vappurastikartta ja leimauslomake. Lisää karttoja oli saatavilla maali- ja infoalueella keskustassa. Mikäpä tämän parempi tapa viettää vappua ulkona yhdessä perheen tai vaikkapa kavereiden kanssa! 

Tänä vappuna ilma ei ollut täysin suosiollinen suurten kansanjoukkojen suunnistusinnolle, sillä aamulla satoi hetken räntää taivaan täydeltä ja koko päivän ripsotti vettä silloin tällöin. Aamupäivällä maalialue oli varsin hiljainen, mutta kun tulimme kierrokseltamme, suunnistajia oli yllättävänkin paljon palauttamassa arvontalipukkeita. Porukkaa oli liikkeellä pyöräillen, kävellen ja juosten. Suurimmaksi osaksi suunnistajat liikkuivat pareina tai ryhminä, perheen tai kaveriporukan kanssa. Kerättäviä rasteja oli parisenkymmentä, mutta jo kuusi rastimerkkiä keräämällä osallistui arvontaan. 

Meidän perhe lähti koko porukalla rastien metsästykseen, minä esikoisen kanssa ja mies kahden nuoremman kanssa. Tarkoituksena oli kiertää rasteja hieman nopeammalla tahdilla esikoisen kanssa, mutta mikään kiire meillä ei ollut. Muutamia juoksuaskeleita kuitenkin otimme ja nautimme toistemme seurasta. Selvästi myös kartan lukeminen on alkanut tyttöä kiinnostaa ja aivan oikeaan suuntaan hän meitä johdattikin :).

Keilahallin nurkalla yllätys oli melkoinen, kun rastilla tarjottiin patongin päällä lämminsavulohta ja keilahallin takaa paljastui uuden uutukainen 18 ratainen minigolf! Sinne suuntaamme aivan varmasti kesän aikana. 

Rastit oli ripoteltu mukavasti kävelymatkankin päähän (osa oli heiman kauempana keskustasta ja niihin emme kävellen menneetkään) ja rastit oli sijoitettu niin, että samalla pääsi tutustumaan Kajaanin uusin ja vanhoihin nähtävyyksiin, esimerkiksi linnanraunioihin, kynskin kävelysiltaan, rautatieasemaan ja vanhaan palolaitokseen. Keräsimme esikoisen kanssa seitsemän rastileimaa keskustan alueelta noin tunnin aikana ja ehdimme odotella maalialueella hetken perheen toista puolta saapuvaksi. Silloin maalialueella oli jo enemmän porukkaa ja mukavan leppoisa suunnistustunnelma :).

Kertakaikkisesti aivan loistava tapa viettää vappua! Onkohan tällaisia matalan kynnyksen, ”ota lehdestä kartta ja lähde kiertelemään kaupunkia” -vappurasteja muissa kaupungeissa? 

Kajaanissa vietetään muuten ensi kesänä Kainuun rastiviikkoja 1.-6.7.2018. Minä ajattelin lasten kanssa kierrellä perherasteja, kun mies on tapahtumassa toimitsijana. Tervetuloa siis kesäiseen Kainuuseen suunnistamaan! 

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Käsittämätöntä, kalenteri väittää, että huhtikuu loppuu juuri! Miten kummassa aika on voinut mennä näin nopeasti? Jotenkin tuntui, että alkuvuosi junnasi paikallaan (juoksunkin osalta) huhtikuuhun asti, mutta sitten onkin otettu pikavaihde päälle. Juoksu on alkanut kulkea ja vauhtitreenit ovat vieneet mukanaan. Juoksukuntokin on lähtenyt peruskunnon kasvattamisen jälkeen, huhtikuun vauhtitreenien ansiosta aivan uuteen nousuun. Maantie on sula ja kevyet kesälenkkarit suorastaan huutavat kasvattamaan vauhteja. Kyllä kevät on sitten mahtavaa aikaa, kaikki tuntuu mahdolliselta :). 

Huhtikuussa juoksua tuli siis ruhtinaalliset 233.9 kilometriä, mikä on eniten kuukaudessa koko vuonna. Ja vuosihan on vasta aluillaan. Juoksuharjoituksia huhtikuussa tuli 27 kappaletta. Kokonaisuudessaan treenejä huhtikuussa on tullut 58 kappaletta, liikunnan ja liikkumisen parissa tuli vietettyä 42 tuntia ja 23 minuuttia. Kuulostaa kyllä aika vähältä noin tunteina laskettuna, eihän se ole kuin vajaa kaksi vuorokautta. Mutta jos jakaa sen päiviin, niin sittenhän se jo onkin reilu tunti joka päivä :).

Maratoniin on enää vajaa neljä viikkoa aikaa, jaiks! Nyt kilometrimäärät tulevat vähenemään valmistavan kauden alkaessa, mutta edelleen treeneissä pysyy mukana vauhtikestävyystreenit ja jopa lyhyet maksimitreenit. Erityisen tärkeää on kuitenkin pitää huoli siitä, että keho pääsee palautumaan ja että hermosto saa sopivasti virittäytymistä ennen kisaa.

Huomenna juhlitaan vappua, siispä:

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Pages