Ladataan...

Kaksi mummoa meni mustikkaan, mutta toinen ei mahtunutkaan! Vanha kunnon vitsi, mutta alkaa näinä päivinä olla todellisuutta Kainuun metsissä. Kyllä sinne metsään silti vielä mahtuu muutama sankosankari, joten menoksi vain - perjantaibuustiksi mustikanpoimintaa! Sulattelen tässä pakastinta ja toivon, että sinne ilmestyisi tänä vuonna muutama mustikka :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Maraton oli lauantaina, palautuminen vie aikansa. Tokihan minun piti käydä kokeilemassa juoksua jo tiistaina... Lihakset tuntuivat palautuneen jo yllättävän hyvin mutta polvi yritti vähän taistella juoksua vastaan - ei vielä, ei liikaa. Vahingosta viisastuneena yritän tällä kertaa myös kuunnella polvea ja olla hötkyilemättä.

Mutta mitä siis tehdä, kun ei voi vielä juosta? 

1. Kävele, pyöräile tai ui. Palauttavana ja peruskuntoharjoitteluna kävely, pyöräily ja uinti ovat mitä parhainta korvaavaa treeniä. Eivät ne toki kerrytä juoksukilometrejä, mutta kun on pakko päästä liikkumaan, niin näillä mennään. Tosin minä en osaa mitään uintitekniikkaa kunnolla, joten itse jätän uinnin väliin.

2. Panosta kehonhuoltoon. Venyttele kireyksiä ja rullaile foam rollerilla, faskiarullalla tai highrollerilla. Myös tennispallo käy monenlaiseen rullailuun, tekee muuten erityisen gutaa jalkapohjan lihaksille ;) Viimeistään nyt olisi hyvä aika käydä hieronnassa! Se osa kehonhuollosta tahtoo minulta jäädä ikävä kyllä usein hoitamatta, jospa nyt saisin aikaiseksi...

3. Suunnittele tulevaa kisakalenteria tai harjoitusohjelmaa. Me olemme jo miettineet tulevan vuoden kisakalenteria ja suunnitelleet sitä niin, että sekä minä että mieheni pääsisimme osallistumaan ainakin pariin polkujuoksukisaan.

4. Lue juoksemisesta - faktatietoa harjoittelusta ja tekniikasta tai muuten vain juoksemisesta. Itse luen tällä hetkellä Karo Hämäläisen kirjoittamaa Yksin - romaani Paavo Nurmesta -teosta. Loistava kuvaus kilpajuoksijan sielunmaisemasta, harjoittelusta, juoksusta ja elämästä, suosittelen lämpimästi. 

5. Katso juoksua - nyt se on helppoa, yleisurheilun MM-kisat pyörii ruudussa vielä tovin. Yllättäen juoksulajit ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän oman juoksuharrastuksen aloittamisen myötä. Arvostus juoksijoita ja vauhteja kohtaan on kasvanut entisestään.

Keho tarvitsee ja vaatii oman aikansa äärimmäisestä rasituksesta palautumiseen. Polar Flow:n mukaan lauantain maratonista palautuminen kestää minulla yli kahdeksan päivää... Minun kärsimättömyydellä varustettu mieli ei vain jaksaisi millään odottaa... 

Ja hei, tsempit kaikille lauantaina Helsinki City Marathonille! Aivan mahdottomasti jännittää kaikkien tuttujen juoksijoiden puolesta, erityisesti ensimmäisen maratonin juoksijat, nautinnollista matkaa! Jos jonkun vinkin, näin kokeneena maratoonarina ;), antaisin, se olisi saamani neuvo omaan juoksuun: ensimmäinen maratooni on aina ensimmäinen, nauti juoksusta ja kokemuksesta <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Taustaa tarinalle: Juoksun aloitus lähes nollista reilu kolme vuotta sitten - puolikkaita muutama ja polkujuoksuun hurahtaminen, ikinä ei pitänyt maantiemaratonia juosta, liian rankkaa, liian kovaa, liian kaikkea - neljänkympin villitys - yhtäkkiä haave maratonin juoksemista ennen neljänkympin täyttämistä - siitä se sitten lähti lapasesta, ilmoittautuminen Kempele Z-maratonille :) 

Maraton-tarina alkaa tässä postauksessa siitä, kun kävin perjantai-iltana hakemassa juoksunumeron, chipin ja tuotekassin kisakeskuksesta. Menin ennakkoon ilmoittautuneet-kyltin luokse, jossa vanhempi mies kyseli, mille matkalle olen tulossa siirtyen jo vaivihkaa toisen laatikon luokse. Kun sanoin meneväni maratonille, mies vaihtoikin kesken liikkeen suuntaa ja alkoi etsiä numeroani siitä toisesta laatikosta... Melkein meinasin kysyä ettenkö muka näytä maratonille aikovalta, mutta en kuitenkaan viitsinyt piinata miestä :) Hieman tuo elekieli horjutti luottamustani omiin kykyihini, toisaalta nosti myös sisua, kyllähän minä vielä näytän mikä on homman nimi! 

Kovin luottavaisena en silti osannut seuraavaa päivää ajatella, kesäkuun hyvin vähäiset juoksutreenit, polvivaivat ja pisin matka ikinä maantiellä juosten, nostivat ison kysymysmerkin ilmaan. Ennen tuota polviepisodia ja juoksutaukoa salaa mielessäni haaveilin neljän tunnin alituksesta, nyt tavoite oli päästä maaliin. Toinen tavoite oli se (jos polvi alkaisi kovasti vaivata), että tajuaisin keskeyttää ennen kuin rikkoisin itseni lopullisesti.

Tuotekassista löytyi sirkusaakkospussi, josta nostin kirjaimet M (maraton) I (ilman) F (farssia) L (lupaan) :D

Illalla somessa sain paljon ihania tsemppausviestejä ja kehotuksia nauttia kokemuksesta ja matkasta, ensimmäinen maraton on aina ensimmäinen, ainutlaatuinen kokemus. Lupasin nauttia, jos tuskalta ehdin...

Aamu valkeni mukavan pilvisenä kylläkin höystettynä aika voimakkaalla tuulella. No, ainakaan helle ei vaivaisi, kaikki muu ilma sopisi hyvin, vesisadekin. Puuroa, leipää ja kahvia, aamupala syötynä kaksi tuntia ennen lähtöä. Urheilujuomaa reilu puoli litraa, juotuna noin tunti ennen lähtöä. Kisapaikalle tunti ennen lähtöä. Vaatetuksen viimehetken arpominen, lopulta päädyin caprimittaisiin juoksuhousuhin, hyvä valinta. Pientä panikointia, verryttelyä ja kutkuttavaa jännitystä.

Lähdössä pientä säätöä, muutama sana vieruskaverin kanssa, jollekin tämä olisi sadas maraton! Lähtöön viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, PAM! Se PAM ihan oikeasti huudettiin :).

Spotify soitti korviin Semmareitten sata jänistä-biisiä (sä oot parempi kuin muut), aivan loistava fiilis, nauratti. Alku tietysti liian kovaa, ensimmäiset kilometrit jännityksen piikkiin, ei juurikaan mitään mielikuvaa, joku meni ohi ja jonkun taisin ohittaa. Vähitellen juoksu asettui omiin uomiinsa ja vauhti vaihteli jossakin välillä 5-6 min/km. Juoksu tuntui hyvältä, kivalta, rennolta ja todellakin - myös nautinnolliselta. Oikeastaan koko ensimmäinen puolikas oli yhtä nautintoa, ihailin maisemia, kuuntelin hyvää musiikkia ja fiilistelin. Juoksin lähes koko ensimmäisen puolikkaan huikean vanhemman herrasmiehen seurassa, jonka kanssa vaihdoin silloin tällöin muutaman sanan, mutta saimme molemmat myös juosta rauhassa toisiltamme. Sellaista sielujen sympatiaa <3. Eniten koko kisassa harmittaa se, etten maalissa enää nähnyt häntä enkä päässyt kiittämään yhteisestä matkasta. 

Juoksu kulki "suunnitellusti" noin 25 kilometriin, mutta siinä vaiheessa vasen polvi alkoi uhkaavasti kipeytyä. Kerroin juoksukaverilleni, että tästä lähtien juoksen kilometrin kerrallaan ja katsotaan mihin asti polvi kestää. Puolikkaan juoksijoita (lähtö kaksi tuntia maratonin lähdön jälkeen) alkoi puskea ohi oikealta ja vasemmalta. Vauhtini alkoi polvivaivan vuoksi hiipua ja mies jatkoi omaa juoksuaan hieman minua edellä. Muutaman kerran hän kääntyi katsomaan, miten jaksan ja minä huutelin "kaikki kunnossa, anna mennä vain!" Eihän kaikki tietenkään ollut kunnossa, piti keskittyä polveen, askellukseen, joka kerta vasemman jalan iskeytyessä asfalttiin, piti keskittyä "kääntämään" polvi oikeaan asentoon. Myös ihanan tutun puolikkaan juoksijan tsempit ohi juostessa nostivat mielialaa ja hiipunutta juoksuintoa. Ihme kyllä aivotyöskentely auttoi ja polven kipu ikään kuin puutui pois reilun viiden kilometrin jälkeen.

Niinhän sitä sanotaan, että maraton alkaa kolmenkymmenen kilometrin jälkeen - alkoi se - ja jatkui vain! Hirmuinen vastatuuli pitkällä suoralla noin kolmenkympin paikkeilla oli kyllä aika kohtuuton koettelemus niille kilometreille... tuntui siltä, että vauhti pysähtyi kuin seinään, eteenpäin taisin silti mennä. Jossakin tässä vaiheessa, ennen tai jälkeen kolmenkympin,  juoksin hetken myös toisen vanhemman miehen kanssa, hänellä kyseinen maraton oli 178. Käsittämätöntä!

Matemaattinen lahjakkuuteni tuli varsin mallikkaasti esiin laskelmissani... 30 kilsaa, enää noin kymppi maaliin... 31 kilsaa, vielä noin kymppi maaliin, tässä vaiheessa otin paniikkigeelin, tajusin että laskelmani eivät nyt oikein natsaa ja matka ei tunnu lyhenevän ollenkaan. 32 kilsaa, edelleenkin ja yhä vieläkin kymppi maaliin... tässä vaiheessa laitoin laskelmat uusiksi ja totesin, että 37 kilometrissä on sitten oikeasti enää pikkusen reilu viis kilsaa maaliin ja jos sinne asti selviän, niin loput viisi kilsaa menen vaikka kulmakarvoilla :D

Matka eteni kuitenkin ihmeelisen vakuuttavasti ja aloin vähitellen olla varma maaliin pääsystä. Sain kiinni aiemmin pitkän matkan kanssani juosseen herrasmiehen ja menin ohi. Totesin hänelle, että täältä mä kuitenkin tulen. Hän totesi siihen, että kyllä hän sen tiesi, nyt hänellä tuntuu meno vaikealta. Yritin tsempata ja huikkasin moikat. Jojoilin loppuvaiheessa erään puolikkaan juoksijan kanssa, joka innoissaan yhden kerran minut ohittaessaan naurahti, että aika menee alle kahden tunnin. "Hienoa" - hymähdin, mutta samalla tajusin, että niinpä saatan minäkin juosta maratonini alle neljään tuntiin. Sellainen pieni aavistus oli kytenyt mielessä koko matkan, mutta nyt se näytti jo kohtapa mahdolliselta! Sain vielä viimeisille kilometreille pienen pienen kiihdytyksenkin vedettyä ja todellakin tulin maaliin alle neljän tunnin haamurajan alittaen!!!

 

Juoksu Polarflow:n tallentama, matka ja aika hieman toiset kuin virallisessa taulukossa... 

Maalissa kuuluttaja totesi minun tulleen toiseksi naistet 40 -sarjassa!!! Meitähän oli siis koko sarjassa kolme... Lapset olivat enemmän kuin innoissaan äidin valtavasta pokaalista ja tuntuihan se aivan huikealta päästä elämänsä ensimmäisen kerran podiumille juoksukisoissa :)

Tavoite saavutettu, maraton alle neljä tuntia, enää ei tartte ikinä juosta maratonia jos ei taho :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Huh heinäkuuta! Heinäkuun alussa sain vihdoin polvivaivani aisoihin ja juoksun kivuttomaksi fysioterapiakäynnin oivalluksilla (siitä enemmän täällä). Ja kyllähän sitä juoksuintoa on riittänytkin. Olen päässyt heinäkuun aikana juoksemaan jo lähes normaaleja kuukausikilometrejä. Yllättävän nopeasti polvi on sitten kuitenkin toipunut, kun olen saanut oikeat hoito- ja kuntoutusohjeet. Heinäkuun olen aika pitkälti käyttänytkin juoksemiseen ja salitreeni on jäänyt vähemmälle. Olen juossut pääosin asfalttijuoksua, jotta kroppa, askellus ja mieli tottuvat kovan alustan istutukseen seuraavan lauantain maratonia varten. Muutama ihana ja innostava polkujuoksu on mukaan kuitenkin mahtunut.

Juoksukilometrejä on siis kertynyt kuukaudessa yhteensä jopa 208.2 ja juoksukertoja 21. Polar Flown statistiikkaa juoksuista alla kaaviona. Peruskuntoharjoitteluna ruohonleikkuu on ollut heinäkuun hittilaji. Osaltaan treeneissä näkyy myös polven kuntoutukseen käytetty aika sekä venyttelyt ja lihaskuntoharjoittelu kotona. Yhteensä kaikkia harjoituksia on kuukaudessa tullut 36 ja aikaa liikkumiseen (sykemittarilla mitattuna) olen käyttänyt 37 tuntia ja 34 minuuttia.

Ruohonleikkuun ja lihaskuntoharjoittelun ansiosta  sykealue'pyramidi' on pysynyt kohtuullisena. Ilman niitä pyramidi olisi varsin kallellaan... Olen ollut niin innoissani juoksemisesta ja vauhdin hurmasta juoksutauon jälkeen, että sykkeiden seuraaminen on ollut täysin toisarvoista :)

Heinäkuu on ollut lomakuu, olen päässyt juoksemaan täällä Kajaanissa mutta myös Pietarsaaressa, Sotkamossa, Mikkelissä, Nokialla ja Jyväskylässä. Juokseminen on aivan mahtava harrastus, lenkillä voi käydä missä vain, milloin vain ja samalla saa tutustua uusiin maisemiin! 

Eeppistä :) elokuuta ja reipasta työhönpaluuta! Minulla se ainakin on edessä, mahtavan loman jälkeen on mieluisaa palata töihinkin. 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Epämääräinen paniikin alku jäytää mahassa, ensimmäiselle maratonilleni on aikaa enää kolme päivää! Treenien puolesta kaikki voitava on tehty tai se, mikä on jäänyt tekemättä, jää tekemättä. Nyt vain 'rentoudutaan' ja odotellaan kisaa alkavaksi... 

Juoksen maratonini, tai ainakin yritän juosta, Kempeleessä Z-maratonilla lauantaina 5.8. ja puitteet vaikuttavat olevan kaikin puolin kohdillaan. Reitillä on huoltopisteitä noin kolmen ja puolen kilometrin välein, joten omaa evästä ei tarvitse kuljettaa mukana. Silti laitan ehkä yhden paniikkigeelin taskuun, aivan hätävaraksi vain. Reitti kierretään kahteen kertaan, klo 10 matkaan lähtevät kokonaisen maratonin juoksijat ja klo 12 mukaan kirmaavat myös innokkaat puolimaratonin juoksijat. Toivon kovasti, että olen lähdössä toiselle puolikkaalle samoihin aikoihin puolimaratonin juoksijoiden kanssa, josko heistä saisin vähän vetoapua... mutta tuskin pysyn hetkeäkään vauhdissa mukana... 

Sääolosuhteetkin vaikuttavat varsin armollisilta. Aikaisemmin koko päiväksi luvattiin sadetta, ei huono vaihtoehto sekään. Tällä hetkellä sääennuste näyttää lauantaille pilvistä, asteita vajaa parikymmentä. Oikeastaan juuri loistava keli juoksuun, toisaalta kaikki muu kelpaa paitsi helle, siihen elimistöni ei tänä kesänä ole tottunut.

Mitään suurisuuntaista tankkausoperaatiota en ole myöskään osannut ajatella. Sain ohjeeksi juoda normaalia enemmän vettä, siitä vinkistä otin kuitenkin heti onkeeni. Olen yleensä tosi huono juomaan vettä, mutta nyt aion seuraavat päivät pitää vedenjuonnista normaalia paremmin huolta.

Ainoa omaan päähän mahtuva kisavalmistelu on ollut pinnallisesti sinisen kynsilakan osto... haluaisin kynsiin Suomen liput Suomi 100 -vuoden kunniaksi. Esikoinen sen niin nohevasti sitten kuittasi: " Miten sä meinaat saada ne liput oikeaan käteen?" Yritän kuitenkin... :D Mitenpä muuten sitä nainen juhlistaisi Suomen suurta juhlaa ja omaa nelikymppisjuoksuaan ;)

Olisiko sinulla joku rentouttava tai rauhoittava vinkki viimeisille päiville? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Mennyt viikko on tuntunut todella pitkältä, onhan viikkoon mahtunut monta kaunista kaupunkia, ihania ihmisiä ja mukavaa tekemistä. Sunnuntaina lähdimme kesälomareissulle ja päivän aikana matkasimme Kuopion kautta Mikkeliin. Tällä viikolla treeni on ollut pääasiassa juoksua, kengät kulkevat helposti mukana ja kaupunkeihin on ihana tutustua juosten.

Maanataina pääsin juoksemaan Mikkelin mahtaviin maisemiin. Juoksun lomassa kävin kohteissa, joissa en olisi käynyt, ainakaan tällä reissulla, ilman juoksulenkkiä. Piipahdin ihailemassa Mikkelin satamassa laivoja, Kenkäveron pihalla kukkaistutuksia ja hämmästelemässä matkan varrella jopa hiidenkirnua. Juoksureittini johti kohti asuntomessualuetta, mutta sen nähtävyyden jätin suosiolla väliin, olisi saattanut lenkki vähän venähtää... Juoksun aika, poislukien pysähdykset oli 1:19:40, kilometrejä sain kasaan 12.71 ja keskisyke oli 147 bpm.

Tiistaina ajoimme ystävien luokse Nokialle. Sain rakkaan ystävän mukaan ensimmäisille kilometreille ja totesin, että kerrankin lenkki alkaa (niin kuin pitäisi aina alkaa) hieman hitaammalla temmolla :). Vajaan kolmen kilometrin jälkeen kävin vielä vähän revittelemässä vesisateessa. Tupsahdin juostessani urheilukentän viereen ja löysin portin, josta pääsin tyhjälle urheilukentälle vetämään muutamia sadan metrin vetoja. Olipas muuten hauskaa! Maksimivauhti lenkillä oli niinkin hurja kuin 3:14min/km, joten kyllä tästä dieselkoneesta näyttää karstojen jälkeen vauhtiakin löytyvän, hyvin lyhyeksi hetkeksi tosin... :D Kokonaisuudessaan keskivauhti oli kuitenkin hyvin maltillinen, lenkin kestäessä 1:08:30 kilometrejä kertyi 9.96 ja keskisyke oli alun rennon menon ansiosta 142 bpm.

Keskiviikko meni Tampereella tai paremminkin vain ja ainoastaan Särkänniemellä. Menimme ensin, heti klo 11 aikaan, Koiramäen eläinpuistoon ja sieltä siirryimme muutaman tunnin jälkeen huvipuiston puolelle. Olin hieman hämmästynyt, että illalla noin puoli seitsemän aikaan tukkimäen jonossa sykemittarini näytti aktiivisuudeksi vain 70% ja kilometrejäkin oli kertynyt vain vajaa seitsemän, vaikka olimme kävelleet lähes koko päivän. Illan päätteeksi kävimme vielä ihailemassa maisemia Näsinneulasta. Päivä oli täynnä ihania elämyksiä ja loistavia silmiä. Mieleenpainuvinpina ehkäpä Koiramäen upea teatteriesitys ja esikoisen kanssa 'linkoutuminen' hurjassa High Voltagessa... 

Torstaina olimme jo paluumatkalla kotiin, mutta yövyimme vielä matkan varrella Jyväskylässä. Jyväskylässä olen talven aikana lenkkeillyt useampaankin kertaan, mutta kyllä kesäinen Jyväskylä on kaunis! Jyväsjärven rantaraitti sai minut taas vauhdin huumaan ja kirmailin himpun verran turhan korkealla keskisykkeellä (155bpm) 8.84 kilometriä aikaan 50:50.

Perjantai-päivä meni kotimatkalla ja ilta laukkuja purkaessa. Vaikka reissu oli ihana, kotiin on silti aina niin mukava tulla.

Lauantaina kävin vielä viimeisen pitkiksen ennen viikon päästä olevaa elämäni ensimmäistä maantiemaratonia. Juoksu tuntui kohtuullisen keveältä ja antoi kyllä tarvittavaa luottoa ensi lauantain rypistykseen. Juoksin 22.08 kilometriä aikaan 2:22:15, keskisykkeellä 143 bpm. Illalla venyttelin jalat, kerrankin kohtuullisen oikeaoppisesti :)

Sunnuntaina palauttelin taas ruohonleikkuria työnnellen, ruoho oli ehtinyt jo aika pitkäksi. Talon ulkomaalauksen 'paikkaaminen' vaatii vanha maalin ja puupinnan teräsharjausta, yllättävän rankaa yläkropalle...

Yhteensä juoksukilometrejä kertyi tälle Suomiturnee-viikolle 53.6. Ensi viikolla valmistaudun muutamalla kevyellä lenkillä tulevaan koitokseen ja vietämme viimeistä lomaviikkoani kotosalla perjantaihin asti. Ehkä vihdoinkin saamme valmiiksi muutaman talon monista kunnostusprojekteista... aika paljon haaveiltu :)

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa!

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Viime viikolla vietimme parisuhdeaikaa hääpäivän merkeissä polkujuosten upeissa Vuokatin maisemissa.

Yhteisestä polkujuoksentelusta voimaantuneena ehdotan tämän viikonlopun perjantaibuustiksi muillekin parisuhdeaikaa kahdestaan liikunnan merkeissä. Polkujuoksu on aivan loistavaa yhteistä aikaa, toisinaan vauhdit eivät aivan menen yksiin, mutta samalla ehtii sitten viettää aikaa itsensäkin kanssa :). Pitkällä lenkillä saa hyvin  vaihdettua kuulumiset ja aikaa jää myös vaikkapa seuraavan vuoden harjoitusten ja kisakalenterin suunnitteluun...

Vauhdikasta viikonloppua ja liikunnallista parisuhdeaikaa :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Vastaus: Suomessa tällä hetkellä kuka tahansa, sen kun ilmoittautuu ja lähtee kisaan mukaan. (Muokkaus: Vaarojen maratonin 130 kilometrin matkalle on vaatimuksena aiemmin suoritettu yli 80 kilometrin polkujuoksu)

Muille nykyisille Suomessa järjestettäville yli sadan kilometrin polkujuoksukisoille ei siis ole mitään ennakkokarsintaa tai esimerkiksi vaatimusta lyhyemmän matkan, esim. 55 kilometrin tai vaikkapa 80 kilometrin, suorittamisesta. 

Kyseisestä aiheesta keskusteltiin hetki sitten varsin monipolvisesti juoksuun liittyvässä Facebook-ryhmässä. Tässä postauksessani en ota kantaa tai peilaa kyseistä keskustelua, vaan kerron omia ajatuksiani ja kasvuani juoksun harrastajana aiheeseen liittyen.

Minä en lähde yli sadan kilometrin polkukisaan, en vielä, en ehkä koskaan. Haaveilen silti suuresti (yli-innostuksestani hieman kyseenalainen postaus... täällä), mutta elämän realiteetit saattavat rajoittaa haaveen toteuttamista vielä vuositolkulla, ehkä loputtomiin. Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että viime aikojen polkujuoksuinnostuksessa vauhtisokeus iski minuunkin, kuvitelmissani juoksin jo ensi vuonna tuplahäsän ( Ylläs 30km perjantaina ja Pallas Hetta 55km lauantaina) tuosta noin vain ja sitä seuraavana vuonna olin juoksevinani koko Ylläs Pallas Hetta- matkan (134km) tyylikkäästi maaliin...

Ennen Karhunkierros 53 kilometrin matkaa olin tänä vuonna juossut lähes 1100 kilometriä ja näin kuluttanut aikaakin reilu 136 tuntia juoksuun. Olin mielestäni treenannut hyvinkin riittävästi, mutta silti sain juoksijan polven ja sitä parantelin kesäkuun, jonkun verran parantelen yhä edelleen. Toisaalta, tuosta juoksijan polven parantelusta ja koko rasitusvammasta olen oppinut paljon itsestäni juoksijana ja tajunnut yhä selvemmin sen, että juokseminen on nautinto, josta olen äärimmäisen kiitollinen. Yhtäkään juoksukilometriä en voi ottaa itsestäänselvyytenä ja nöyränä riemuitsen kropastani, joka antaa minun harrastaa juoksua.

Täällä hetkellä kestävyysurheilupohjani on vielä niin olematon (kolmisen vuotta), että kunnioituksesta omaa kroppaani ja terveyttäni kohtaan en missään tapauksessa halua lähteä repimään itseäni liian vähäisellä valmistautumisella noihin hurjiin 100+ kilometreihin. Yksi liian rankka ja pitkä kisa voi pilata koko loppuvuoden juoksut, pahimmassa tapauksessa koko loppuelämän juoksut. 

Ja silti, vaikka kisaan olisi valmistautunut pitkään ja huolellisesti, kaikkien kestävyysurheilun taiteen sääntöjen mukaan, matka voi jäädä kesken, kunto pettää, tankkaus epäonnistua tai kroppa rikkoutua. Se riski on ehkä joskus loppujen lopuksi otettava, jos mielii todella pitkille matkoille. Jos sinne asti joskus pääsen, haluan kuitenkin olla varma siitä, että matka ei lopu kesken liian vähäisen harjoittelun vuoksi.

Tai joskus sitä miettii, että jos tuokin, niin kyllä kai minäkin... ei se kuitenkaan niin mene. Toisten urheilutaustaa ei useinkaan tiedä ja vertailu jonkun toisen kuntotasoon tai saavutuksiin on turhaa. Minä en juokse yhtään askelta toisten treeneillä tai treenamatta jättämisillä, kisassa merkitsee vain ja ainoastaan se, miten olen itse treenannut, kuinka hyvin olen itse valmistautunut henkisesti ja fyysisesti kisaan.

Ultrajuoksuun liittyen löysin mielenkiintoisen henkilökuva-artikkelin ultrajuoksija Aku Kopakkalasta ja polkujuoksusta löytyy paljon tietoa osoitteesta trailrunning.fi

Nautinnollisia juoksukilometrejä!

P.s. Jos oikeasti mietit, millä treenimäärällä uskaltaisit lähteä koittamaan yli sadan kilometrin polkukisaa, niin suosittelen lämpimästi kyselemään vinkkejä sellaiselta juoksijalta, joka on matkan suorittanut.

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Tämä viikko piti olla vauhtilenkki-viikko, mutta toisin kävi... Polkujuoksu vei mennessään ja vauhtitreenit jäi tekemättä. Ensi viikolla olisi kuitenkin hyvä saada muutama kunnon vauhtiveto alle, ennen kuin keventely kohti elokuun ensimmäisen viikonlopun maantiemaratonia alkaa. Toisaalta, tuo maantiemaraton ei enää tunnu kovin tärkeältä kisalta ja valmistautuminen on ensin kärsinyt kesäkuun telakasta ja sen jälkeen motivaation puutteesta. Juoksumotivaatio ei ole hävinnyt minnekään, päinvastoin, mutta enää ei tunnu niin tärkeältä saavuttaa tiettyä titteliä - maratoonarin titteliä, mieluummin miellän itseni polkujuoksijaksi ja vaikkapa polku-ultraajaksi, jos tuota nimitystä voi edes käyttää alle sadan kilometrin polku-juoksijasta... :) Mielessäni tavoite ja treenit on tällä hetkellä asetettu Vaarojen Maratonia varten ja tuo sileän maraton on vähän niin kuin testilenkki, mutta aika huono sellainen, koska - maantie...

Juoksua tälle viikolle kertyi lähes saman verran kuin viime viikolle, 51.7 kilometriä. Salilla en käynyt kertaakaan, koska salikortti meni umpeen ja seuraavalle viikolle on suunnitelmissa lomamatkailua. Voimaharjoittelu on äärimmäisen tärkeää oheisharjoittelua polkujuoksijalle, joten heti kun reissusta palataan, palaan myös salille.

Maanantain liikuntapäivä alkoi ruohonleikkauksella, joka on oikein loistavaa palauttavaa arkiliikuntaa. Tänään siihen meni reilu tunti ja keskisyke oli 108bpm. Juoksulenkkillä kävin Vimepelinvaaralla polkujuoksentelemassa. Kilometrien keräilyn kannalta polkujuoksu on aika kohtalokasta, koska poluilla aikaa kuluu enemmän ja kilometrejä kertyy vähemmän, silti mielelle ja sielulle polkujuoksu on parasta! Eikä minulle juoksuharrastuksessa pääasia olekaan kilometrien keräilyssä (vaikka toki treenin kannalta niitä kilometrejäkin on hyvä saada riittävästi), vaan juoksun riemussa :) Polkujuoksu kesti 1:14:00 ja kilometrejä mittariin tuli 8.25. Keskisyke oli mukavan maltillinen polkujuoksulenkiksi, 141bpm.

Tiistaina olin mukana paikallisen polkujuoksuporukan (Hillers Trail Running Club) yhteislenkillä, jossa treenasimme alamäkijuoksua - siitä oma postaus täällä. Aikaa koko lenkkiin kului tauot ja juttelut poisluettuna ja hiukan omaa treeniä päälle vedettynä 57:43, matkaa kuuden kilometrin verran. Keskisyke oli taas aika korkea 154 bpm, mutta osan siitä laitan jännittävän alamäkitreenin piikkiin :)

Keskiviikkona vietin virallista lepopäivää muutamalla kuminauhaliikkeellä, kävimme myös Suomussalmella Raatteentiellä talvisotamuseossa, siitä enemmän täällä. Ja toki lepopäivään kuului myös eteisen remonttia... Torstaina juoksin himpun alle tunnin (58:50) lenkin, jolle kilometrejä kertyi 9.27, keskisykkeellä 150 bpm. 

Perjantaina lähdimme Vuokattiin viettämään lauantaista hääpäivää polkujuoksun merkeissä <3 Vuokatin poluille ei ole Kajaanista matkaa paljon mitään, ja taas tuli todettua, että pitäisi todellakin useammin hyödyntää Vuokatin upeita polkujuoksumaastoja. Juoksimme osin Piimä-Heikin lenkkiä, Lampi polkua ja Sapporon lenkkiä. Maisemat olivat silmiä hivelevät ja erityisesti Sapporon lenkillä oli jo kohtuullisesti haastavaa lenkkimaastoakin... Tulipa opittuja alamäkikikkojakin lenkin aikana mietittyä :) Polkupitkis kesti ruhtinaalliset 2:29:22 ja matkaa siihen aikaan kertyi 18.04 kilometriä. Vaikka ylämäissä syke tahtoi nousta liikaakin ja kirittäjä piti vauhtia yllä osan matkaa, oli keskisyke kohtuullinen, 144 bpm.

Luantaina palasimme yhden yön parisuhdejuoksulta kotiin :D. Tottahan jotain piti jättää matkamuistoksi Vuokattiin ja sykevyö oli siihen tarkoitukseen näköjään oikein loistava... Oli oikeastaan hurjan vapauttavaa juosta lenkki ilman sykemittausta, tosin tajusin juoksevani liian korkealla sykkeellä silti. Kävin reilun tunnin (1:03:04) lenkillä kotikaupungin rantamaisemissa 9.1 kilometrin verran. Kajaani on upea kaupunki näin kesäisinkin.

Ja hei, täytyy todellakin mainita, että Break Sokos Hotel Vuokatissa on aivan loistava palvelu! Löytynyt sykevyö toimitettiin Kajaanin Sokos Hotelliin, jotta minun ei tarvitsisi lähteä ajamaan Vuokattiin edestakaisin, suuri kiitos siitä! Hmm... tuskin kyseinen nainen tätä tekstiä lukee, mutta saavatpahan joka tapauksessa ilmaista mainosta äärettömän loistavasta asiakaspalvelusta. 

Sunnuntaista tuli lähes totaalilepo, koska istuimme suurimman osan päivää autossa. Kauppakeskus Matkus Kuopiossa kuitenkin mukavasti vetreytti hetken jalkoja :) 

Viikon juoksutreenit Polar Flown grafiikalla.

Seuraava viikko siis lomaillaan kauniissa Suomen kesässä. Odotan jo innolla juoksuja Suomen upeissa maisemissa ja mahtavissa juoksumaastoissa. Ensi viikon siis :) 

Riemullisia juoksuja! 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Pages