Ladataan...

Kevät on edennyt tämän viikon aikana hurjasti. Lumi on sulanut jo paikoin kokonaan ja varma kevään merkki, katusoran siivoustraktorit, ovat olleet ahkerana liikenteessä. Pyörätiet alkavatkin olla täydellisessä juoksukunnossa. Ja juossuthan minä olenkin :). Juoksua tälle viikolle on tullut mukavat 54,6 kilometriä, liikunnahkoa yhteensä hieman yli yksitoista tuntia.

Maanantaina tein esikoisen baletin aikana ensin matkavetrotreenin ja sen jälkeen vielä pienen jäähdyttelyjuoksun. Matkavedoissa treeni oli 3 x 2 kilometriä kahden minuutin palautuksilla (juoksun statistiikka kuvassa). Kokonaisuudessaan treenin kestoksi tuli 45:02 ja matkaa kertyi 8.26 kilometriä, keskisykkeellä 148 bpm. Jäähdyttelylenkki kesti 25:04 ja matkaa taittui 3.38 kilometriä keskisykkeellä 131 bpm.

Tiistaina innostuin testaamaan uusimmassa Juoksija-lehdessä ollutta juoksijan hyppytreeniä ja siitä se sitten lähti :D. Tein YouTubesta useamman Tabata- ja HIIT-harjoituksen ja punttitreeninkin. Tämän päivän piti olla kevyempi päivä, mutta kyllä noista sitten loppujen lopuksi tulikin aika kova treeni, yhteensä aikaa meni 1:01:06, kesksiykkeen ollessa 117 bpm.

Keskaiviikkona oli vuorossa taas vauhtitreeni ja tasavauhtinen sellainen (40:10, 7.16 km, avg 152 bpm, 30 minuutin vedossa keskivauhti 5:10 min/km).  Kirjoittelin jo aikaisemmin tuosta kehon kuuntelusta, jonka ikävästi ignoroin ja sain sen sitten tuntea kehossasi treenin aikana. Juoksu ei oikein kulkenut ja sykkeet nousi liikaa. Eilinen lihaskunto- ja hyppelytreeni jumitti lihaksia ja tämän päivän treeni meni aika lailla harakoille. Illalla kuitenkin ymmärsin venytellä parikymmentä minuuttia rasittuneita lihaksia. 

Torstaina juoksin vahingosta viisastuneena mukavan rentouttavan lenkin aikaan 1:01:11, 8.03 kilometriä keskisykkeellä 129 bpm.

Perjantaina meillä oli tarkoitus lähteä sukuloimaan, mutta vastaanottavassa päässä sairastuttiin. Niinpä reissu jäi tällä kertaa väliin. Päivä oli jo valmiiksi suunniteltu lepopäiväksi, joten sellaisena se oli helppo pitää. Illalla tein kuitenkin kolmekymmenen minuutin venyttelyn, erityisesti jaloille.

Lauantaina oli pitkiksen vuoro. Tällä kertaa pitkis meni pitkälti toisia kannustaessa ja edestakaisin juostessa (voit lukea kannustuksen riemusta täältä). Hetken juoksin kilpailijoiden kanssa samaa matkaa ja sykkeet nousi useaan otteeseen aivan liian korkealle, mutta tänään en jaksanut siitä välittää. Kokonaisuudessaan pitkikselle tuli matkaa 19.7 kilometriä ajassa 2:07:10, keskisykkeen ollessa 144 bpm. Lenkin jälkeen pikainen suihku kotona ja lähdimme koko perheellä Vuokatin SuperParkiin. Mittailin osan aikaa myös siellä liikkumisiani, parin tunnin heilumisen aikana keskisyke oli tasan sata, mutta korkeimmillaan jopa 143 bpm, ehkä juuri tuossa alla näkyvässä, kosketa valoa-pelissä. Ehkä aivan mukavinta oli verestellä vanhoja muistoja kiipeilyseinällä. Olen harrastanut opiskeluaikoina seinäkiipeilyä ja sitä haluaisin todella vielä joskus päästä joskus harrastamaan.

Sunnuntain lenkillä kuuntelin Spotifystä tulevan maratonin soittolistaa... (59:17, 8.08 km, avg 132 bpm). Lenkin piti olla varsin kevyt, mutta osassa lauluista oli niin täydellisen mukaansatempaava biitti, että oli aivan pakko lähteä rytmiin mukaan. Niinpä vauhti ja syke lähti välillä hieman laukalle... Olin viihdykkeenä myös autoilijoille, koska välillä oli aivan pakko vähän tanssahdella rytmin mukana :)

Pihalla touhutessa huomasin, että ensimmäiset sinivuokot ovat puhjenneet kukkaan, kevät on täällä, varmasti on! 

Aurinkoista kevättä, 

-Maijaliisa

 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Kajaanissa juostiin tänään suuren maailman tyyliin (olihan pääkaupunkiseudulla oma kymppinsä samana päivänä) varttimaraton :). Meidän piti olla reissussa tänä viikonloppuna, joten en ollut edes ajatellut juoksevani kisassa. Vaikka reissu peruuntui, en silti halunnut osallistua kisaan, koska piriformisoireyhtymä vaivaa oikeassa jalassa tällä hetkellä. Itseni tuntien, olisin lähtenyt startista täysillä matkaan, vaikka ennen kisaa olisin ajatellut mitä. En siis uskaltanut lähteä repimään itseni kisassa neljää viikkoa ennen maratonia. 

Pitkikselle lähtiessäni tajusin, että varttimaraton starttaa noin puolen tunnin kuluttua ja laitoin juoksuporukan WhatsApp-ryhmään viestiä, että tulen kannustamaan juoksijoita reitin varrelle (*27).

 Ja hei, tiiättekö mitä? Toisten juoksijoiden kannustaminen oli aivan huippua! Oli aivan mahtavaa, kun sai leveitä hymyjä juoksijoilta, osa huikkasi mukavat kommentit takaisinkin. Tuttujen juoksijoiden kanssa juoksin samaa matkaa hetken, toivottavasti en häirinnyt liikaa juoksua... 

Toisten kannustaminen on riemullista :D. Itsekin nautin juoksukisassa, kun saan reitin varrella kannustusta ja nyt täytyy kyllä todeta, että muiden juoksun kannustaminen ja tsemppaaminen on lähes yhtä kivaa kuin juoksu itse. Tai ainakin selvästi toiseksi paras vaihtoehto viettää mukava kisapäivä. 

Muutamia hauskoja kommentteja jäi mieleenikin; huutelin eräälle juoksijalle, että hyvin menee ja hän vastasi takaisin ”niin sinullakin”. Eräs vanhempi herrasmies huikkasi minulle, että sinulla on väärä suunta, kun kisailijoita kannustaessa juoksin heitä vastaan :). 

Olipas aivan tosi hienoa viettää osa pitkästä lenkistä kannustaen muita juoksijoita. On aivan merkillistä, miten iloiseksi toisten onnistumisesta tulee. Juoksu on todella hieno harrastus, kun toisten kannustaminenkin saa aikaiseksi näin suuria tunteita <3.

- Kannustushuudoin, Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 27. Mene juoksutapatumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin.

 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Kiireinen työpäivä, autolla ajoa, kohteesta toiseen ja palaverista toiseen, fyysisesti kevyttä mutta ammatillisesti haastavaa. Päivän aikana pohkeet alkaa jumittaa, edellisen päivän juoksijan hyppelyt tuntuvat sittenkin jaloissa, vaikka aamulla mitään tuntemuksia ei ollut. Kotiin pikaisesti syömään ja valmistautumaan tyttären konserttiin. Konsertista tulee kotiin väsyneitä ja nälkäisiä lapsia, iltapalaa pöytään ja itselle juoksuvaatteet niskaan. Mieskin tulee kotiin iltapalan aikana omilta menoiltaan. Melkein läpsystä vaihto ja lenkille. 

Jo päivän aikana keho on kertonut omaa tarinaansa, pohkeet jumittaa, piriformisjumi ilmoittelee kaasujalassa, väsyttää. Mielessä käy jo päivällä, että en ole ollenkaan valmis illalla odottavaan tasavauhtiseen 30 minuutin treeniin, melkein ahdistaa. En kuitenkaan saa päähäni seuraavan päivän treenejä enkä osaa alkaa rukkailla juoksuja ja treenejä, ehkä liian kiireinen ja väsynyt siihenkin.

Lähden lenkille, kello ilmoittaa TV-kova ja napsautan mittarin käyntiin, 5 minuuttia lämmittelyä ja sitten vauhtiin. Eihän se tietenkään kulje, ei vauhti loppujen lopuksi tuntemuksiin nähden niin mahdottoman huono vedossa ole (5:10 min/km), mutta mieli ja keho huutaa aivan muuta. Askel ei rullaa, pohkeet jumittaa, askel ei nouse oikeassa jalassa, koska piriformis kirraa pakaraa ja koko juoksu tuntuu hajoavan.

Kotiin hipsii nöyrä nainen. Miksi ihmeessä en kuunnellut kehoani? Miksi pakotin itseni treeniin, josta ei ollut mitään hyötyä? Miksi en voi olla armollinen itselleni tässä asiassa? Miksi en vieläkään osaa muokata treeniä tuntemusteni mukaan?

Olen minä silti kehittynyt :) Nyt ennen treeniä jo käy mielessä, että juoksua voisi muokata kehon tuntemusten mukaan. Ehkä hetken päästä tämäkin ajatus alkaa jopa muuttua käytännön toiminnaksi. Ennen en osannut aina edes yhdistää kehon uupumusta ja juoksun tahmeutta, nyt ymmärrän edes jälkikäteen, mistä johtui se, ettei juoksu kulkenut. Ymmärrän ettei kunto ole romahtamassa eikä minun tarvitse puskea treenejä entistä tiukempaan läpi jos edellinen juoksu on mennyt huonosti. Tajuan, että kehoa voi ja pitää kunnioittaa ja että minun on opittava kuuntelemaan kehoani, jos ja kun haluan treenata itsestäni paremman juoksijan.

Osaatko sinä kuunnella kehoasi ja ennen kaikkea toimia kehon viestien mukaan? 

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Olen hämmästyttänyt itsenikin sillä, miten helpolta ja mukavalta vauhtivedot ovat tuntuneet ja myös yllättynyt siitä, että vauhdit ovat alkaneet niin upeasti kasvaa treeneissä ja sykekin pysyy kohtuullisen maltillisena. Jo nyt voin sanoa, vaikka en tekisikään ennätyksiä tällä ”kisakaudella”, että tämä oikeasti peruskestävyyteen panostaminen peruskestävyyskaudella, vaikuttaa aika ihmeellisesti vauhtien muodostumiseen tällä vauhtikestävyyskaudella! 

Maanantai oli poikkeuksellisesti työpäivä ja koska minulla oli vain pari palaveria keskustassa, menin töihin pyörällä. Olipa muuten virkistävää pyöräillä töihin, matkalla ehti herätä ja kerätä energiaa ulkoilmasta tulevaa päivää varten. Toivoisin, että voisin useamminkin pyöräillä töihin. Iltasella vuorossa oli vauhtitreeni, kahdeksan viiden minuutin vetoa vajaan kolmen minuutin palautuksilla. Ajatuksena treeni tuntui rankalta, mutta juostessa fiilis vei mennessään ja nautin todella vedoista. Vauhtikin oli vedoissa yllättävän hyvä. Kokonaisuudessaan treeni kesti lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen 1:12:50, matkaa karttui 12.8 kilometriä ja keskisyke oli 150 bpm.

Treenin vedot vauhteineen kuvassa:

Tiistaina suunnitelmiin tuli vähän muutoksia, juoksin ensin lyhyen juoksun kotikutsuille (11:35, 1.61 km, avg 122bpm) ja sieltä vielä vähän pidemmän palauttavan lenkin (45:20, 6.55 km, avg 131 bpm). Ihanan rentoa ja löysää lenkkeilyä :). Illalla rullailin vielä jalkoja varttitunnin ajan. 

Keskiviikkona juoksin toisen vauhtitreenin, tasavauhtisen kovan juoksun. Kokonaisuudessaan treeni oli 36:42, kilometrejä 5.76 ka keskisyke 146 bpm. Minut yllätti se, että tasavauhtisen 20 minuutin juoksun keskivauhti oli minulle yllättävän kova; 4:44 min/km ja sykekin oli juuri anaerobisella tasolla (avg 164 bpm), mutta ei sen yli. Ennen vanhaan tuolla vauhdilla sykkeet olisivat olleet reilusti maksimin puolella.

Torstaina piti lähteä palauttavalle lenkille, mutta kroppa ja erityisesti jalat olivat aivan jumissa. Miehen, joka laittaa järkeä päähäni, kehotuksesta kävinkin vain pienellä kävelylenkillä (31:03, 2.07 km, avg 102 bpm). Se oli kyllä aivan loistava päätös perjantain pitkistä ajatellen.

Perjantaina oli siis pitkiksen vuoro. En jaksanut tarkkailla sykkeitä juuri ollenkaan, en miettinyt matkaakaan, juoksin vain. Aikaa toki seurasin ja reilun tunnin jälkeen käännyin paluumatkalle. Juoksu tuntui hyvältä ja jalat vain veivät - ajassa 2:10:47 olinkin sitten juossut 20.2 kilometriä, keskisykkeellä141 bpm. Illalla oli ihana vielä venytellä varttitunnin ajan juoksusta nauttineita jalkoja.

Lauantaina kävin salilla, jossa tein pääasiassa keskivartalotreeniä ja yläkroppaa (1:00:10, avg 117 bpm). Palauttavasta liikunnasta kävi kyllä myös lauantain siivoussessio, johon meni vähän vajaa puolitoista tuntia aikaa.

Sunnuntaina kävin upeassa kevätauringon paisteessa juoksentelemassa mukavan kevyen lenkin (1:21:48, 12.13 km, avg 133 bpm). Kotipihalla oli lumi sulanut jo sen verran, että pääsin tutkailemaan kukkalaatikon talvenjälkeistä elämää. Lenkin jälkeen lähdin vielä pienelle palauttavalle pyrähdykselle (10:12, 1.32 km, avg 126 bpm), rehellisesti sanottuna siitä syystä, että saan 60 kilometriä täyteen tälle viikolle... :D

Tällä viikolla juoksua on siis tullut hieman päälle 60 kilometriä (60.4 km) ja liikuntaa, ainakin liikunnahkoa 10 tuntia ja 12 minuuttia. Oikein mahtava treeniviikko takana, juoksu tuntuu kulkevan koko ajan paremmin ja kevyemmin, aika Mukavata :D 

Kuinka sinun treeni on tällä viikolla sujunut? Joko vauhtitreenit on kovasti menossa?

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

 

Viime kesältä maisemia Vuokatinvaaralta.

Olen viime aikoina ollut hieman salaperäinen uusien suunnitelmien ja kisasuunnitelmien suhteen, tuskin sitä on kukaan muu huomannut, sisäistä kutinaa on ollut sitäkin enemmän  :) .

Olen ollut aivan innoissani paikallisesta Vuokatti Trail Challengesta jo pidemmän aikaa, viime vuonna en kuitenkaan päässyt mukaan juoksuun. Silloin toimin ”kodinturvajoukoissa”, kun mies juoksi 42 kilometrin matkan. Tänä vuonna ajattelin blogin merkeissä ottaa yhteyttä paikalliseen tapahtumajärjestäjään, Kainuun Liikuntaan, ja he innostuivat heti yhteistyöstä. Blogiyhteistyön kautta sain osallitumisoikeuden Vuokatti Trail Challengeen ja myös jotakin huippukivaa lukijoilleni... siitä enemmän sitten myöhemmin :D

Vuokatti Trail Challenge on upea polkujuoksukilpailu täällä Kainuussa lauantaina 8.9.2018. Kisassa on neljä matkaa, 22 km, 42 km, 57 km ja 115 km. Reitit kulkevat upeiden korpimaiden kautta kohti huikeaa 13 vaaran ylitystä. Pisimmällä matkalla tämän vaarojen ylityksen pääsee kokemaan kahteen kertaan, kun lähtö ja maali ovat Vuokatissa. Vuokatti Trail Challenge on kansainvälisen polkujuoksuliiton, ITRA:n jäsen ja kisasta voi kerätä UTMB-pisteitä, polkujuoksuproille tiedoksi ;).

Samaan aikaan (7.-9.9.2018) vietetään Halti Outdoor Weekendiä ja tapahtumasta löytyy aivan jokaiselle jotakin. Viikonlopun aikana on perhevaellusta Vuokatinvaaran reiteillä, maastopyöräilyvaellusta, melontaa, yövaellusta ja vaikka mitä! Aivan loistava tilaisuus siis lähteä koko perheellä kokemaan Kainuun upeat maisemat ja Vuokatin kansainvälinen ja liikunnallinen tunnelma. 

Vuokatin vaelluksen polkuja viime kesältä.

*yhteistyössä Vuokatti Trail Challenge ja Kainuun Liikunta

En ole vielä päättänyt, mille matkalle lähden... keskimatkat kiinnostavat, pähkäilen 42 kilometrin ja 57 kilometrin matkan välillä... eihän noissa niin paljon eroa ole, eihän? :)

Jos itse pääsisit mukaan kisaan, minkä matkan valitsisit ja miksi?

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Lauantaina on viisi viikkoa tämän kevään ensimmäiselle maratonille... Oulun Terwamaratonille, ja nyt se alkoi, maratonjännitys! Aivan kamalaa! Mitä ihmettä oikein kuvittelen itsestäni? Miksi ihmeessä olen lähdössä rääkkäämään itseäni kokonaiselle maratonille ja peräti aikatavoitteella? Mikähän minuun taas meni? 

Ehtisi vielä flunssan pukata, nyt jos tulisi, saattaisi parantua ennen maratonia, mutta treenata ei juurikaan ehtisi. Tai jos tulee parin viikon päästä, voi jäädä koko maraton väliin. Jalkakin vähän vihoittelee, takareiden ja pakaran jumin olen googlediagnosoinut piriformispulmaksi (mutta voi olla jotakin muutakin who knows...), hieroja ei kuitenkaan mitään erityistä tältä alueelta löytänyt. Vakavasti mietin fysioterapiakäyntiä. Mitä jos vaiva pahenee kisassa? Välillä vaivaa vähän enemmän, välillä vähemmän, mitenköhän tähänkin pitäisi suhtautua? 

Talven aikana paino on salakavalasti lähtenyt noususuuntaan ja siitäkin pitää sitten stressata. Juostessa ei ole mitään järkeä kantaa ylimääräistä painoa vyötäröllä, mutta liian rankka dieetti harjoituskaudella haittaa treenaamista. Mikähän olisi tässäkin asiassa se kultainen keskitie? 

Jotenkin sitä ajatteli ylivoimaisena maratonille ilmoittautuessa, että tämä hommahan on jo koettu (kerran!!!) ja nyt vain aikaa parantamaan. Tässä treenatessa on kunnioitus kyseistä matkaa kohtaan taas kasvanut huimasti ja nöyryys alkaa löytyä. Jokaiselle maratonille haluan lähteä nöyränä matkan pituuden ja vaativuuden edessä. En voi millään kuvitella lähteväni ilman kunnollista valmistautumista noinkin hurjalle matkalle. Ehkä sitten kymmenennen maratonin jälkeen usko omaan kuntoon ja tekemiseen on vahvistunut sen verran, ettei maratonpaniikki iske joka maratonin alla :D 

Onneksi jotakin rauhoittavaakin - reitti on tuttu. Oulu on tuttu. Olen asunut Oulussa yli kymmenen vuotta ja juossut lähes saman reitin kahteen otteeseen puolikkaalla. Mielikuvissani reitillä on vain yksi nousu, sekin varsin maltillinen - kun noustaan Tuiran ”rantabulevardilta” Merikosken voimalaitoksen kupeeseen. Toki matkalla on muutamia alikulkuja ja todennäköisesti muutama muukin nousu, joita en muista, mutta reitti itsessään ei ole kovin jännittävä. Oikeastaan nautin ajatuksesta, että pääsen juoksemaan taas Oulun rakkaissa ja tutuissa maisemissa. Matka taittuu nopeammin, kun tietää mitä odottaa ja mitä seuraavan mutkan takaa löytyy.

Olen harjoitellut, ohjelman mukaan ja järjestelmällisesti. Juoksua on tullut huomattavasti vähemmän kilometreissä, kuin viime vuonna, mutta laatu on parantunut huomattavasti. Nyt treenaan koko sykereserviä, kevyestä kovaan. Polarin Runnin Index kasvaa kasvamistaan ja sekin kertoo osaltaan kunnon kohoamisesta. Nyt kevyissä lenkeissä, jotka pystyn jo kohtuullisesti juoksemaan, syke pysyy maltillisena, eikä syke enää lähde niin helposti laukalle vauhtitreeneissäkään. 

Ja vielä en ole ehtinyt edes alkaa hermoilla valmistavaa kautta, vaatetusta, tankkausta, sääolosuhteita, edellisen illan valmistautumista ja aamun järkevää syömistä. Valmistava vaihe treeneissä alkaa neljä viikkoa ennen kisaa. Siitä lisää vähän myöhemmin... ja ehkä vielä muutamasta panikoinnin aiheesta :) 

Millaisia kisajännitäjiä te olette? 

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Tämän viikon agenda on ollut reistaileva puhelimen akku... Todella rasittavaa! Onhan se varsin outoa, että haluan jokaiselta lenkiltä ottaa jonkun kuvan, myönnän. Nykyisin siitä on tullut arkipäivää, nautin valokuvauksesta ja siitä, että saan miettiä uusia kuvakulmia asioihin. Ymmärsin talvella akun reistailun ja hyytymisen, mutta nyt kun päivät ovat olleet jo tosi lämpimiä, alkaa kovasti ärsyttää, kun akun varaus on taskusta otettaessa 68% ja kun yritän ottaa kuvaa, akku simahtaa saman tien. Kävin ”puhelinkaupassa” ja siellä tyypit kertoi, että vikaa on, huoltoon koko luuri! No way! Ei ainakaan ennen kuin saan ne noin neljätuhatta kuvaa pelastettua, jotka puhelimessa ovat... Viikonloppu onkin mennyt siirrelessä kuvia pilvipalveluun...

Olen silti ehtinyt juostakin :)

Maanantaina oli kuitenkin hierontapäivä, kokovartalohieronta... Huh, en kyllä osaa pitää tuota kovin rentouttavana toimintana. Olin suunnitellut seuraavalle päivälle vauhtitreeniä ja menin sen hierojalle paljastamaan. Yleensä hieroja vain suosittelee, mutta nyt sain kyllä varsin painokkaan kehotuksen jättää vauhtitreeni tekemättä, jos haluan, että hieronnasta on hyötyä. Hän sanoi myös, että hierotut lihakset eivät ole valmiina vastaanottamaan kovaa treeniä ja jalat voivat tuntua tukkoisilta. Ihmettelin siinä sitten, että jos en seuraavana päivänä juokse vauhtitreeniä, niin kaksi vauhtitreeniä on aika mahdoton mahduttaa viikkoon. Siihen hän vain totesi, että tällä viikolla ei nyt vain sitten ole kahta vauhtitreeniä. Kerrankin olin järkevä kuuntelin viisaampaa ja tottelin.

Tiistaina juoksin siis lyhyen palauttavan lenkin (30:14, 3.81 km, avg 126 bpm). Lenkkiseurana oli juoksukaveri koirineen. Me tuppauduimme vielä polkujuoksuporukan yhteislenkin lähtöön, koska paikallislehti oli heti ottanut onkeensa Hillers Trail Running Clubin perustamisen ja niinpä menimme täytteeksi juoksuporukkaan kuvan ajaksi. Tottahan toki linssiluteena olin sitten ‘keskiaukematyttö’ muiden mukana ;D. Illalla tein vielä pitkät venyttelyt ja rullailut, joihin meni aikaa reilu 35 minuuttia.

Kuva: Koti-Kajaani 14.4.2018, Marjatta Kurvinen.

Keskiviikkona oli vuorossa sitten se viikon ainoa ja sallittu vauhtitreeni. Lämmittelyn jälkeen pyrin tekemään 30 minuutin tasavauhtisen treenin, jossa kuitenkin lähinnä tarkkailin sykkeitä, en vauhtia oikeastaan ollenkaan. Sykkeiden osalta pysyinkin hyvin vauhtikestävyysalueella. Yhteensä lenkin pituus oli 9.01 km aikaan 53:50 keskisykkeellä 152 bpm.

Torstaina oli taas palauttavan lenkin vuoro ja lenkki menikin tosi mukavasti rennon letkeästi (1:00:12, 8.52 km, avg 133 bpm). Kunnon kasvamisen huomaa selvästi siitä, että matalilla sykkeillä pystyy jo juoksemaan. Keskivauhti oli tällä lenkillä 7:03 min/km, talvella tällä vauhdilla sykkeet oli aika paljon korkeammalla. 

Perjantaina söin lounaaksi ison ”salaattiannoksen”, joka sisälsi paljon muutakin kuin salaattia, mm. kanaa, oliiveja, fetajuustoa, maapähkinöitä ja tsatzikia... Virhe! Tsatziki oli todellakin iso virhe. Lenkille lähtiessä lounaasta oli jo kolmisen tuntia, mutta tsatziki pyrki koko lenkin ajan ylös. Ennen kuin ehdin lähteä pihasta, sykemittari ilmoitti, että sensorin paristo on heikko, kävin siis vaihtamassa patterin. Lenkin aikana puhelin taas eli omaa elämäänsä ja sammui heti, kun käytin sen taskusta ulkona. Alan olla täysin kyllästynyt tuohon akun yhtäkkiseen tyhjentymiseen. Sykemittari ilmoitti vielä loppulenkistä, että akun varaus on heikko, onneksi akku kuitenkin kesti kotiin asti. Kävin myös kesken lenkin kotona laittamassa toiseen kantapäähän rakkolaastarin. En ole raskinut ottaa käyttöön hiekkaisille teille vielä uusia kesäkenkiä, joten juoksin vielä vanhoilla kengillä ja niissä on kantapäässä reikä (kuten kaikissa lenkkareissani, mistähän sekin johtuu?) ja tuo reikä alkoi hiertää pahasti lenkin aikana. Rakkolaastarista oli kyllä todellinen apu ja sain kuin sainkin vedettyä koko treenin. Virallisen treenin loputtua olin juossut 19.7 kilometriä ja ajattelin, että nyt on kyllä puolikas niin lähellä, että vedän vaikka hampailla loput metrit, jotta saan puolimaratonin täyteen ja vähän enemmänkin (*6). Loppujen lopuksi sain siis kasaan koko tämän vuoden pisimmän pitkiksen (2:29:32, 21.5 km, avg 138 bpm).

Lauantaina sisuunnuin perjantain teknisistä ongelmista ja päätin, että tätä elekrtoniikkaraivoa kannattaa nyt käyttää hyödyksi ja vedin palauttavan lenkin ilman minkäänlaisia elektorniikkasälää mukanani (*34). Katsoin lenkin ajan alun kellosta (n. 10 min) ja mittasin matkan jälkikäteen (n. 1.6 km). Ajattelin, että lyhyt lenkki toimii hyvin lämmittelynä salitreenille, mutta salin ovessa roikkuessani tajusin, että olenkin käyttänyt kaikki salikerrat, enkä pääse lataamaan korttia viikonloppuna. Niinpä tein vielä toisen lyhyen lenkin odotellessani esikoista elokuvista (33:43, 4.21 km). Lauantaina tein vielä lumitöitä reilun tunnin ja illalla coretreenin (25:05 avg 106 bpm) ja käsitreenin (10:04, avg 104 bpm), kun sali jäi harmillisesti väliin. 

Sunnuntaina kävin mukavalla aurinkoisella ja lämpöisenä lenkillä (1:00:08, 8.5 km, avg 135 bpm). Hämmästyttävää, miten nopeasti lumi sulaa, kun aurinko lämmittää parina päivänä oikein kunnolla! Illalla venyttelin vielä lähinnä jalkoja kymmenen minuutin ajan.

Tällä viikolla treeniä on tullut yhteensä 9 tuntia ja 23 minuuttia, juoksukilometrejä on kertynyt jo aivan tyylikkäästi - 57.2 kilometriä. Siihen päälle vain reilu kilometri muuta liikkumista, lähinnä omassa pihassa kolaillen sohjolunta ympäriinsä. Tämä viikko on ollut siis lähinnä juoksua. Oikein mukava viikko siltä osin. 

Auringosta ja keväästä nauttien uuteen viikon, 

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 6. Juokse vähintään puolimaratonin matka eli 21.0975, 34. Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

*yhteistyöpostaus Sudio Sweden

Iso kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, kiitos myös ihanista ja kannustavista viesteistänne <3.

Arvonta suoritettiin random.org:in arvontageneraattorin avulla. Numeroin arvontaan osallistuvat kommentit ja näistä kommenteista arvontageneraattori valitsi voittajaksi Petrin kommentin:

 

Voittajaan on otettu yhteyttä henkilökohtaisesti ja arvontavoitto on jo kohta matkalla voittajalle :)

-Maijaliisa

 

Jos arpaonni ei tällä kertaa suosinut, niin ei hätää - Blogiyhteistyön kautta Sudio Sweden tarjoaa myös kaikille lukijoilleni -15% alennuksen Sudio Swedenin koko tilauksen loppusummasta alekoodilla 

maijameinaa

 

Valikoiman löydät TÄÄLTÄ. Pikatoimitus Suomeen on ilmainen. Koodi toimii maailmanlaajuisesti ja on voimassa toistaiseksi. And in english, now you can get a -15% discount when you shop at Sudio Sweden - use code maijameinaa 

www.sudiosweden.com

Kannattaa ottaa seurantaan myös Sudio Swedenin Facebook-sivut ja Instagram.

 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Olen jo useamman kerran kertonut polkujuoksuporukastamme, Hillers Trail Running Clubista. Lauantaina 7.4.2018 tämä sekalainen porukka poluntallaajia piti järjestäytymiskokouksen ja nyt seura on saanut hallituksenkin. Yhdistysrekisterissä seura on ollut vuoden alusta alkaen. Seura on virallisesti siis Hillers Trail Running Club ry ja seuran koti(pesä)paikka on Kajaanissa.

Mitä mahtaa olla seuran nimen takana? Tarina kertoo, että erään hilpeän Karhunkierroksen koitoksen jälkeen, paluumatkalla Kuusamosta, alettiin porukalla miettiä nimeä polkujuoksuseuralle. Alkuperäisehdotuksesta Hill runners, oli runosuoni alkanut sykkiä - Hillerit, nuo suloiset näätäeläimet, jotka hyppivät sulokkaasti ja ketterästi metsissä äännellen usein kiljahdellen, risteytyivät Kainuun upeisiin vaaramaisemiin ja niin oli loistava seuran nimi luotu. Tämä tapahtui toki kauan ennen varsinaisen seuran syntymistä. Ensin oli Kajaanin polkujuoksuyhteislenkit, joka luotiin Facebookiin neljä vuotta sitten Vuokatti Trail Challengen jälkeen. Siitä alkoi muodostua polkujuoksuporukka, joka kaipasi seuranimeä kisoihin ja näin alkoi ajatus myös oikeasti oman polkujuoksuseuran perustamisesta kyteä.

Miksi seurasta sitten haluttiin yhdistys? Aloin oikein itsekin tutkailla syytä siihen, miksi kannattaa perustaa juuri rekisteröity yhdistys ja löysin yhdistystieto.fi -sivuilta, että rekirtöröitynyt yhdistys voi omistaa omaisuutta, tehdä sopimuksia sekä laatia anomuksia ja hakemuksia. Kuitenkin yhdistysrekisteriin merkitään vain aatteelliset yhdistykset, rekisteriin päästäkseen yhdistyksen toiminnan tavoite ei siis voi olla vain taloudellisen voiton saavuttaminen, vaan painon on oltava aatteellisen työn puolella - rekisteröityneen yhdistyksen tulee edistää ja tukea jotakin tiettyä jäseniä yhdistävää toimintaa. Kuulostaa hienolta ja juuri tämähän seuramme tarkoitus on: edistää ja tukea paikallista polkujuoksuharrastusta, innostaa yhä useampia nauttimaan luonnosta polkujuosten ja myös kerätä varoja esimerkiksi yhteistyökumppaneiden avulla seuramme eri toimintojen mahdollistamiseksi. 

Toimintaa on, ja lisää suunnitellaan! Käyhän tutustumassa Hillers Trail Running Clubin Facebook-sivuihin, niin huomaat, että kisoja ja juoksuja on vaikka millä mitalla. Kokouksessa toimintasuunnitelmaan tuli vielä lisäyksiä: kesän aikana on suunnitteilla järjestää polkujuoksuja ympäri kaupunkia,  jotta kiinnostuneilla olisi mahdollisuus tutustua oman lähialueensa polkuihin. Myös Cooperin testi sai kannatusta ja tarkoituksena onkin järjestää testi kesällä kahteen otteeseen.

Hillers Trail Runnin Club ry:n voi myös liittyä jäseneksi maksamalla vapaaehtoisen jäsenmaksun, toimintaan voi kuitenkin osallistua ilman jäsenyyttä. Pääasiallinen toiminta on edelleen kuitenkin kahdesti viikossa järjestettävät yhteislenkit, jotka ovat kaikille avoimia matalan kynnyksen lenkkejä. Seuran kaikki omat tapahtumat ovat ilmaisia ja näin myös kaikille avoimia tapahtumia.

Itse olen harmillisen vähän viime aikoina päässyt yhteislenkeille ja poluille juoksemaan. Kaipaan todella jo poluille, mutta yritän juosta ensin kunnialla toukokuun lopun Terwamaratonin, sen jälkeen heittäydyn aivan poluille :D. 
 
Hillereiden hurjia edesottamuksia voi seurata Instagramista ja seuran omasta blogista, jossa on tietoa myös mm. yhteisleikeistä, tulevista kisoista ja kisojen tuloksia. Otahan siis nämäkin foorumit seurantaan :)

P.s. Sudio Sweden TRE -Bluetoothkuulokkeiden arvonta on käynnissä vielä tämän päivän, klo 23.59 asti! Osallistu ihmeessä arvontaan tämän linkin kautta <3

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'

Pages