Ladataan...

Juoksullisesti tämä viikko on ollut varsin kevyt, lyhyttä lenkkiä ja kävelyjuoksukävelyä... Henkisesti viikko on puolestaan ollut varsin kuormittava, esikoisen toimenpide Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja siihen liittyvä jännitys, huoli ja pelkokin ovat verottaneet huomattavasti jaksamista ja juoksuresursseja. Kokonaiskuormitus on hiponut taivaita ja vaikka juoksu onkin tapa purkaa stressiä ja antaa yleensä voimia kohdata viikon muut haasteet, niin tällä viikolla kaikkeen muuhun on mennyt sen verran paljon aikaa ja voimia, että juoksuja on ollut järkeväkin vähän keventää.

Maanantai-iltana ajomatkan jälkeen pääsin hetkeksi nauttimaan juoksusta Oulun rakkaissa maisemissa (olen asunut Oulussa yli kymmenen vuotta ja aina kun palaan Ouluun, minusta tuntuu kuin tulisin kotiin). Lenkki oli lyhyt, joten ajattelin kokeilla vähän spurttikiihtyvyyttäni... Maksimivauhti spurtissa oli hetkellisesti 2.50min/km, joka tuntui jo aika hurjalta vauhdilta, tuollaista vauhtia en pysty ylläpitämään kovinkaan pitkään. Koko lenkin pituus oli 5.08 kilometriä aikaan 31:26 ja keskisyke oli 148 bpm.

Tiistaina juoksin-kävelin-juoksin Oulun keskustaan ja takaisin sairaalaan tytön ollessa toimenpiteessä. Takaisin oli aivan valtava kiire, jotta olisin paikalla ennen tytön osastolle palaamista. Yhteensä matkaa kertyi 4.82 kilometriä aikaan 57:06, 121 bpm:n keskisykkeellä. Olin sitten tietysti tosi ajoissa odottelemassa tytön paluuta, odottaminen on aivan ylivoimaisesti kaikkein vaikeinta ja kamalinta...

Keskiviikkona palasimme kotiin äärimmäisen kiitollisena onnistuneesta toimenpiteestä ja huippulääkäreistä, jotka tekivät kaikkensa parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi <3. Kävimme nuorimmaisen kanssa osallistumassa paikalliseen lasten lenkkiin ja sen jälkeen pääsin yksikseni nautiskelemaan hölkkäilystä - 10 kilometrin matkaan sain aikaa kulutettua ruhtinaalliset 1:10:49 mutta tuolla vauhdilla syke pysyikin oikein kunnolla peruskuntoalueella keskisykkeen ollessa 132 bpm.

Torstai oli taas pikalenkkipäivä, 8.45 kilometriä aikaan 57:27, keskisykkeellä 143 bpm.

Perjantai - salipäivä, melkein aina. Niin täälläkin viikolla. Pitkästä aikaa sain vedettyä omastakin mielestä oikein kunnon treenin koko keholle. Kädet, keskivartalo ja jalat, kaikki samalla kertaa... ei ehkä järkevintä, mutta kertaviikkoinen salitreeni pakottaa ahnehtimaan toisinaan...

Lauantai-aamuna kävin taas pikaisella alle kympin lenkillä, muuten päivä meni siivoillessa. Matkaa lenkille kertyi 7.86 kilometriä aikaan 46:52 keskisykkeellä 149 bpm. Sateinen sää sai minut intoutumaan värileikittelyyn juoksuvaatteissa. Yleensä olen aika maltillinen juoksupukeutujanakin ja ala-tai yläosa on lähes aina musta, mutta ei tällä kertaa. 

Sunnuntai on tällä viikolla lepopäivä, istun sohvalla ja kirjoittelun ohessa katselen lasten kanssa Itse Ilkimys-elokuvaa :) Usein sunnuntaisin käyn lenkillä lasten katsellessa elokuvaa, tänä sunnuntaina en voi jättää lapsia kolmestaan, joten saan myös itse nauttia rentouttavasta ja aikuisestakin varsin hilpeästä elokuvasta.

Yhteensä juoksuja, mukaan lukien tiistain kävely-juoksut, on tällä viikolla tullut siis vaivaiset 36,2 kilometriä. Toisinaan on syytä kuitenkin pitää kevyempiä juoksuviikkoja, olkoon tämä sellainen viikko :)

Tässäpä vielä viikko Polar Flow:n kuvaamana, ensimmäisessä 'juoksutreenit', toisessa kaikki viikon treenit.

Miten kokonaiskuormitus vaikuttaa sinun treeneihin? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Ennen vanhaan puhuttiin vain viidenkympin kriisistä, kun mies osti moottoripyörän ja etsi kadotettua nuoruutta. Naisen viidenkympin kriisi taisi olla vaihdevuodet, ryppyvoiteen ostaminen ja tyhjän pesän suru, kun lapset alkoivat lähteä kotoa.

Nykyään kriisejä riittää. On kolmenkympin, neljänkympin, viidenkympin ja vaikka minkä kympin kriisit. Yhdessä kavereiden kanssa pohdittiin, että saattaisihan meilläkin olla nyt nelikymppisenä kriisiä, jos omat lapset olisivat jo teini-ikäisiä tai jopa vanhempia, mutta kun omat lapset ovat vielä alakouluikäisiä ja nuorempia, ei aikaa ikäkriiseilyyn juuri riitä. Myös urheilu ja liikkuminen pitävät mielen ja ruumiin niin tehokkaasti liikenteessä, että ikääntyminen ei tällä hetkellä tunnu yhtään missään. Osaksi koenkin, että aktiivinen urheilu ja sen myötä tyytyväisyys omaan vointiin ja elämään ovat niin kohdillaan, että aihetta kriiseilyyn ei ole.

Pitäisikö minun nyt sitten kuitenkin kriiseillä kun jouduin/sain muokata sivupalkin 39-vuotiaan 40-vuotiaaksi... Huh, lähinnä tuo ajatus kutkuttaa :) Toisaalta mietin, että nyt kaksikymppiset eivät vilkaisekaan blogiani, koska heidän mielestään täällä ehkä kirjoittelee aivan mummeli. Kolmosella alkavaa ikää pidetään kai aikuisen ikänä, mutta ei vielä aivan ikäloppuna... Toisaalta olen varsin ylpeästi nelikymppinen, itse koen olevani elämäni kunnossa ja varsin tsäpäkkä aikuinen nainen ;)

Kestävyysurheilu, juoksu, on siitä mahtava harrastus, että tässäkin iässä ja juurikin tässä iässä on aivan kaikki mahdollisuudet parantaa omaa suoritustaan ja kestävyyttään. Esimerkiksi maratonjuoksija Anne-Maria Hyryläinen on uransa huipulla nyt 39-vuotiaana ja on varmasti vielä pitkään. Kirjoitinkin jo aiemmin keväällä postauksen (voit lukea sen täältä), joka pohjautui Helsingin Sanomien artikkeliin, jossa todettiin, että ennätyskunnon metsästäminen kestävyysurheilussa on täysin realistista viisikymppiseksi asti, ainakin. 

Ja hei, hiukan aiheen vierestä, mutta miten minusta tuntuu että vielä kolmikymppisenäkin pitäisi olla vain syntymäkaunis ilman mitään erityistä ehostamista, mutta nelikymppiselle on varsin sallittua, jopa suotavaa kaunistautua kaikin mahdollisin keinoin. Oikeastaan aika huippua :D

En siis todellakaan kriiseile vaan nautin, juoksen, riemuitsen ja iloitsen elämästä, ihanine ryppyineni ja rakkaine ruttuineni, jotka olen ansainnut kovalla työllä, kasvattaessani kolme hurmaavaa ihmistä kehossani <3 

Aloitan riemuiten nautinnollisen nelikymppisen elämäni :) Tee sinä samoin, joka aamu, olit sitten minkä ikäinen tahansa!

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

 

Share

Ladataan...

No nyt on todellakin tarkkaa työtä: viime viikon kilometrit olivat 46.5 ja miltäpä näyttävät tämän viikon kilometrit - no 46.5 :D Luulin tällä viikolla juosseeni enemmänkin, aikaa juoksuun sain kulumaan lähes puoli tuntia enemmän, mutta tällä viikolla olen juossut enemmän poluilla ja maastossa, siitä tuo pidempi aika suhteessa samoihin kilometreihin. 

Tämän viikon juoksukohokohta ei kuitenkaan liity omiin juoksuihini vaan korpisoturin Vuokatti Trail Challenge 42 kilometrin juoksuun ja ystävien kannustamiseen tuossa kisassa. Minulla oli lastenhoitohuki tämän kisan ajan, mutta saattaa olla, että ensi vuonna olisi aivan pakko päästä testailemaan Vuokatin upeita polkuja myös kisassa...

Maanataina sain pitkästä aikaa aikaiseksi kunnon peruskuntolenkin. Aikaan 1:55:03 sipsuttelin vaivaiset 16.08 kilometriä sillä seurauksella, että sykkeet pysyi oikein sopuisina, keskisykkeen ollessa 139 bpm.

Tiistaina 'juhlin' virallista syntymäpäivänäni. Lasten kortit ovat ehkä maailman parhaita :D Olen nyt virallisesti 40 vuotta. Olen toki jo tämän vuoden osallistunut Naiset 40-sarjaan, joten mikään ei niin radikaalisti muuttunut tänä päivänä, juoksun osalta.

Keskiviikkona kävin uuvuttamassa itseni (ja lapseni) huolella paikallisessa maastohölkässä, siitä voit lukea lisää täältä. Lenkin pituus oli mittarini mukaan 8.01 kilometriä, jonka taivalsin aikaan 45:47, hirmuisella 169 bpm:n keskisykkeellä.

Torstaina tein kotona lyhyen 25 minuutin YouTube-treenin pääasiassa käsille ja keskivartalolle. Näitä kotitreenejä pitäisi nyt alkaa tehdä lisää. Onneksi tulee syksy ja pimenevät illat, niin aikaa ja motivaatiota kotitreeneihinkin taas löytyä.

Perjantaina kävin salilla. Perjantai on salipäivä!  Juoksin ensin juoksumatolla 9.14 kilometriä (juoksumaton mittari näytti ainakin 500 metriä enemmän) aikaan 59:10, keskisykkeellä 149 bpm ja sen jälkeen tein vielä tunnin pituisen jalkapainotteisen salitreenin. Jalat olivat jo perjantai-iltana aika hyytelöä...

Lauantaina olin siis 'kodinturvajoukoissa' miehen juostessa Vuokatti Trail Challengen 42 kilometrin polkujuoksua. Korpisoturin polvi alkoi vaivata kesken matkan, mutta hienosti ja sisukkaasti hän selvisi maaliin kohtuullisen hyvällä ajallakin.

Sunnuntaina jaloissa ja erityisesti pakaroissa tuntui yhä edelleen perjantain salitreeni, mutta jaloittelemaan oli päästävä. Kävin polkujuoksemassa lähimaastossa 13.26 kilometriä aikaan 1:45:25, keskisyke oli ihanan maltillinen 132 bpm. Tämän päivän lenkki oli sekä sielun että mielen hoitoa parhaimmillaan.

Ihana, nautinnollinen, riemukas ja lempeä viikko takana, kiitos siitä :)

Nautinnollisia juoksuja, meille kaikille <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Elokuu, hyvä kuu, rakas kuu, syntymäkuukausi, kaunis kuukausi. Elokuu, vielä on kesää jäljellä, silti ihana syksy kutkuttaa jo kantapäitä. Juoksua helteessä, juoksua jo kosteassa ja kylmässä, ihana ja upea elokuu <3 

Tämän vuoden elokuu oli siitä poikkeuksellinen kuukausi, että juoksin elämäni ensimmäisen sileän maratonin ja täytin 40 vuotta :) Molemmat mielestäni kohtuullisen suuria saavutuksia! Maraton meni ihmeellisen hyvissä fiiliksissä, kisarapsan voit lukea TÄÄLTÄ.

Yhteensä juoksua kertyi aivan mukava määrä, 175.6 kilometriä, alla tarkemmin juoksujen statistiikkaa. Maratonin jälkeen piti antaa keholle aikaa palautumiseen, joten se on verottanut juoksutreenejä. 

Yhteensä kaikkien harjoitusten kesto oli muutamaa minuuttia vaille 30 tuntia ja harjoituksia kuukauteen kertyi Polar Flow:n mukaan 33. Paljon on kuitenkin tekemistä tuon peruskunnon kartuttamisen kanssa... Jos sen joskus saan balanssiin, niin eihän sitä tiedä minkälaisen polkujyrän itsestäni kasvatan ;) Olen treenannut kestävyysurheilua vasta kolme vuotta, joten paljon voi vielä saada aikaiseksi oikeanlaisella treenillä. 

Varsinaisesti en ole synttäripippaloita vielä järjestänyt mutta mitäpä muuta nainen tarvitsee syntymäpäivälahjaksi kuin vuosia haaveilemansa käsilaukun ja Juoksija-lehden vuosikerran! No ei mithään muuta :D 

Suloista syyskuuta ja tsäpäköitä kilometrejä :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Huomenna (tai oikeammin tänään!) juostaan täällä Kainuun 'kotimaisemissa' ja poluilla Vuokatti Trail Challenge, jossa polkujuoksumatkoina ovat 100 kilometrin matka, joka lähtee Hiidenportin kansallispuiston alueelta sekä 42 kilometrin ja 23 kilometrin matkat. Kaikki kolme reittiä kulkevat loppuosasta Vuokatin upeissa vaaramaisemissa, joissa on myös jo legendaariseksi mainittu 13 vaaran osuus. 

Mieheni lähtee huomenna tuolle 42 kilometrin matkalle ja minä toimin niin sanotusti huoltojoukoissa tai otsikon mukaan 'kodinturvajoukoissa' lastenhoitajana. Lasten kanssa pääsemme lähettämään korpisoturin matkaan ja mahdollisesti hurraamaan maaliinkin. On aivan kutkuttavan hienoa päästä näkemään monen ystävän lähtö upealle polkujuoksumatkalle Maaselän etapin läheisyydestä. Kaikilla tämän reitin juoksijoilla on GPS-seuranta, joten saamme jännityksellä seurata myös matkan edistymistä. 

Oma kisa odottaa reilun kuukauden päästä Kolilla. Vielä ei menohaluja oikein olekaan maratonin jälkeen, joten nyt on oikein mukava olla katsomossa ja nauttia toisten suoritusten seuraamisesta.

Isot tsempit kaikille tänä viikonloppuna itsensä likoon laittaville, niin Vuokatti Trail Callengen, Nuuksio  Classicin, kuin ruskamaratonin ja Kuopion maratonin osallistujille. Ja taitaa niitä kisoja löytyä tälle viikonlopulle muitakin... vaikkapa UTMB Mont-Blanc!

Riemullisia ja nautinnollisia juoksukilometrejä kisaajille! 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Keskiviikkona 30.8. paikallinen hiihtoseura ja polkujuoksuporukka järjestivät maastohölkän. Reitti kierteli Vimpelinvaaran ylä- ja alamäkiä varsin tehokkaasti, osin pururadalla ja lyhyitä pätkiä myös poluilla. Reitti oli merkitty aivan loistavasti eikä eksymisen vaaraa todellakaan ollut. Siitä suuret kiitokset järjestäjille! Kisan nimestä 'maastohölkkä' ja erään varsin läheisen ihmisen kommentista ettei kyseessä ole mikään polkujuoksu, aloin oikein pohtia tuota maastojuoksun ja polkujuoksun eroa. 

Wikipediasta löysin jonkinmoista rajanvetoa aiheesta, mutta usein saattaa olla hieman vaikea määritellä onko kyseessä maastojuoksu vai polkujuoksu. Minulle tuo määritelmä ei oikeastaan ole niin kovin tärkeää, kunhan metsässä juostaan, mutta jollekin muulle asia voi olla hyvinkin tärkeä. Ilmeisesti maastojuoksussa matkat ovat usein aika lyhyitä (harvoin yli 12 kilometriä) ja maastojuoksukisoissa juostaan ns. radoilla, juoksuun suunnitelluilla pururadoilla/maastoradoilla. Polkujuoksu on puolestaan juoksua pääasiassa poluilla, vaellus- ja retkeilyreiteillä ja usein huomattavasti pidemmillä matkoilla.

Juoksuinnostus yritettiin istuttaa myös lapsiin, 9-vuotias juoksi kaksi kilometriä, 7- ja 5-vuotias yhden kilometrin. Lapset olivatkin varsin innoissaan saamistaan mitaleista ja pienestä kisailusta. On aivan loistavaa, että lapsetkin pääsevät osallistumaan vanhempien mukana juoksutapahtumiin. Nykyään onkin yhä enenevässä määrin juoksutapahtumien esim. maratonien yhteydessä myös minimaratoneja lapsille, huippua!

Omasta kisasta voisi sanoa lyhyesti, että ensimmäiset kilometrit ja ylämäet vedin kuin pieni eläin ja siihen ne voimat sitten loppuivatkin. Pari juoksukaveria ohitti minut kahden kilometrin paikkeilla ja hyytyneenä totesin, että ei jaksa, ei pysty... Toinen kavereista jäi vain hiukan minun edelle juoksemaan ja siinä peesissä roikuin yllätyksekseni ja sisukkuuttani sitten maaliin asti. Oli hauska huomata, että polkujuoksureeni on tuottanut tulosta ainakin alamäissä, joissa kiihdytin useamman kerran kaverin edelle, mutta kun voimat oli syöty jo alussa loppuun, niin tasaisella ja ylämäissä jäin tuplasti sen, mitä alamäissä voitin. 

Maaliin saavuin viidentenä naisista ajassa 45:47, joka on aivan kohtuullisen kelvollinen aika alun hyytymisen jälkeen. Maalissa kuuluttajalle oli annettu taustatietoa juoksijoista ja minun kohdalla mainittiinkin elokuun alun maraton. Siinä maalissa sitten tuon kuulutuksen kuultuani tajusin, että voihan tuo maraton vielä painaa jaloissa ja ehkä vielä enemmän maanantain pitkis (16km)...  Jo ennen juoksua pohkeet tuntuivat tosi tukkoiselta... selityksen makua... Aina ei voi olla hyvä juoksu ja nyt ei kyllä ollut. Mukavaa oli silti :) Oli myös aivan mahtavaa iloita yhdessä toisten onnistumisista! 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Kaikenlaisia fiiliksiä on ollut elämässä ja juoksussa. Tällä viikolla olen hipsutellut alle kympin lenkkejä useampiakin ja juoksu on ollut pitkälti pään ja ajatusten nollaamista. Tällä hetkellä tuntuu, että hoidan itseäni juoksemalla - ei niin mahdottoman huono hoitokeino minusta.

Maanatai-aamupäivä meni pihahommissa, pensasaitaa leikatessa - on muuten varsin tehokasta ylävartalojumppaa, huomasin sen seuraavana yönä herätessäni....Illemmalla sain vielä extempore seuraa lenkille paikallisen Facebook -polkuryhmän kautta. Pyöräilin lähtöpaikalle ja takasin yhteensä 9.17 kilometriä. Itse juoksulenkki kesti 1:24:19, matkaa kertyi hiekkatiellä/pururadalla 12.95 kilometriä keskisykkeellä 149 bpm.

Tiistaina kävin pyrähdyslenkillä aikaan 41:06, johon ehdin hipsutella 6.55 kilometriä keskisykkeellä 148bpm.

Keskiviikko oli keskivartalopäivä. Tein kotona YouTubesta corejumppaa, oli muuten yllättävän rankkaa. Viime aikoina on jäänyt liian vähälle tuo omatoiminen keskivartalotreenaaminen ja sen kyllä tunsi nyt, sama treeni, joka meni kohtuullisen keveästi vuosi sitten, oli tänään aivan jäätävän rankka.... tätä treeniä kannattaa kokeilla! (Älä anna nimen häiritä... :D)

?list=PLYdkyWmKBmZ6mhpmm2vNK1Ea2W7ek4ubX

Torstaina juoksin taas alle kympin pyrähdyksen, 7 kilometriä aikaan 44:49, keskisykkeellä 140 bpm.

Perjantai oli ikävien uutisten jälkeen kuitenkin loppujen lopuksi naurupäivä! Näin ystäviä vuosien, vuosien takaa ja kaikki oli taas kuin ennen vanhaan. Miten voikaan olla, että ihminen ei kuitenkaan pohjimmiltaan muutu kovin paljon vuosien myötä, hyvä niin! Ihanaa yhdessäoloa ja valtavasti naurua, aivan hillitöntä hihitystä :D

Lauantai-aamuna juoksin lyhyen lenkin ja sain seurakseni oikean ultrajuoksijan :). Olipas aivan huippua saada loistavaa lenkkiseuraa ystävästä. Hänen lenkkinsä oli huomattavasti pidempi, minulla vain 8,57 kilometriä aikaan 53:26, keskisykkeellä 147 bpm.

Sunnuntaina sain vielä omaa aikaa kuopuksen ollessa synttäreillä ja isompien nököttäessä telkkarin edessä elokuvaa katsellen. Miten ne lapset on jo noin isoja ?!? Lenkkeilin kodin lähimaastossa 11.41 kilometriä aikaan 1:15:50, keskisykkeellä 145 bpm. Ainoa, jolle tuli kesken lenkin ikävä, olin minä :) Piti soittaa kotiin ja tarkistaa, että kaikki on kunnossa - olihan siellä <3

Tämän viikon juoksukilometrit olivat taas yhteensä lähinnä maratonkilometrejä, 46.5. Mutta suunta näyttää olevan hieman ylöspäin. Seuraava tavoite onkin Vaarojen maraton - matka 43 kilometriä, joten näillä viikkoharjoituskilometreillä se menee vallan mainiosti. Aikatavoitteesta en puhu mitään... Tällä hetkellä treeni painottuu näköjään määrään, siihen vähäiseenkin, ei niinkään laatuun... ;)

Ihanan kirpakkaa viikon alkua!

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

*yhteistyöpostaus, sisältää mainoslinkkejä

Urheiluun ja aktiiviseen elämäntyyliin tarkoitetut Sudio Swedenin TRE Bluethooth -kuulokkeet toimivat langattomuuden, 15 metrin kantavuuden ja äänenläpäisevyyden ansiosta loistavasti juoksulenkeillä, salilla ja kotijumppailussa. Myös arkikäytössä kuulokkeet ovat vakuuttaneet edellisten lisäksi upean designin ja ulkonäkönsä vuoksi.

Juostessa käsi tarttuu kuulokkeiden piuhaan ja kiskaisee ikävästi kuulokkeen korvasta. Kun kaivan puhelimen juoksuvyöstä, saan pyörittää vyötä suuntaan jos toiseenkin, ennen kuin saan piuhat oikenemaan. Ja se juoksukuvien ottaminen - miten hauskaa se usein onkaan, mutta se vaiva - etsin piuhan vaatteiden alta, kiskon irti puhelimesta - kuva - etsin taas piuhan jostakin tuhannen solmusta, kiinnitän puhelimeen ja etsin usein uudelleen sovelluksen jota olin kuuntelemassa. Illalla lapsia nukuttaessa äherrän hiljaa YouTubesta lataamaani käsitreeniä ja olen enemmän kuin monta kertaa meinannut kiskaista IPadistä piuhan irti ja tiputtaa koko laitteen lattialle... Kuulostaako tutulta? 

Olin jo pidemmän aikaa haaveillut langattomista kuulokkeista, mutta en ollut saanut niitä hankittua. Jotenkin ajattelin, että koska omistan jo useita kuulokkeita, on turhuutta panostaa langattomiin kuulokkeisiin. Sitten minuun otettiin yhteyttä blogiyhteistyön merkeissä Sudio Swedeniltä ja olin enemmän kuin innokas kokeilemaan TRE -kuulokkeita, jotka on tarkoitettu erityisesti urheiluun ja aktiiviseen elämäntyyliin. Nyt kun olen testaillut langattomia kuulokkeita, en todellakaan halua enää palata piuhojen rajoittamaan elämääni :)

Ulkonäkö ja 'kokoaminen'

Posti tuo pussukan, jonka sisältä paljastuu aivan silmiä hivelevän ihana valkoinen paketti punaisella rusetilla. En melkein uskalla avata pakettia, jotakin noin ihanaa ja vain minulle!  

Pakkaus sisältää:

  • TRE -kuulokkeet
  • kolme paria erikokoisia siivekkeitä
  • Nahkakotelon
  • Metalliliittimen
  • Latausjohdon 
  • Ohjekirjan ja takuukortin

Esteetikkona vaikutuin ruotsalaisesta designista, viimeistellystä ulkonäöstä ja erityisesti siitä, että kuulokkeiden metalliosat eivät ole perinteisen tylsää kullan väristä, vaan ihanaa pronssisen vaaleanpunaiseen vivahtavaa metallia. Olin vähällä tilata toisen väriset kuulokkeet, koska epäilin metalliosien olevan kullan värisiä. Onneksi uskalsin myyntikuvan perusteella ottaa riskin ja se kyllä kannatti.

Erityistä kokoamista kuulokkeet eivät vaadi. Vain itselle sopivien siivekkeiden vaihtamisen kuulokkeisiin, ensimmäisen lataamisen ja langattoman parittamisen.

Ominaisuudet ja äänenlaatu

Testasin kuulokkeita pääasiassa juostessa, salilla ja kotijumpassa, vain kerran pyöräillessä. TRE -kuulokkeiden luvataan kestävän hikeä ja kosteutta. Kuulokkeiden siivekkeet pitivät kuulokkeet aivan loistavasti paikoillaan vauhtilenkeilläkin hikoillessa - todella positiivinen yllätys. Urheillessa kuulokkeiden langattomuus on enemmän kuin tervetullut ominaisuus. 15 metrin kantavuus on myös aivan loistava ominaisuus - salilla voin jättää puhelimen kassiin, eikä minun tarvitse kannella kassia joka laitteen välillä mukanani. Pystyn myös ottamaan kuvia kuulokkeet korvilla eikä musiikki/flow katkea kuvan ottamisenkaan ajaksi :D. Jos juostessa tai salilla liikkuu yli kantaman, palatessa kantama-alueelle kuulokkeet ottavat automaattisesti yhteyden puhelimeen.

Kuulokkeissa on täysi äänenläpäisy. Tästä ominaisuudesta lapset ovat olleet mielissään :) Äiti ei uppoakaan omaan maailmaansa iskiessään kuulokkeet korviinsa, vaan reagoi huomattavasti nopeammin lasten vaatimuksiin - jumppailin olohuoneessa kuulokkeet korvilla ja vessasta kuului niin tuttu lapsiperheen rääkäisy "pyyhkimään!!!" Saavuin heti paikalle - olisittepa nähneet lapsen hölmistyneen ilmeen... Hän oli varautunut huutamaan monta kertaa tietäessään, että äiti puhisee jumppaamassa olohuoneessa. Sanoin tytölle, että äiti kuulee sinun huutosi näiden kuulokkeiden läpi hienosti, johon tyttö: "äiti, niillä vanhoilla kuulokkeilla sinä et kuullut".

Äänenläpäisy on loistava ominaisuus myös juoksulenkillä. Reagoin ympäristön ääniin, kuulen takaapäin lähestyvän auton tai jopa pyörän ja olen todellakin enemmän läsnä ja havainnoin ympäristöäni. Tuntuu huomattavasti turvallisemmalta liikkua liikenteessä ääntä läpäisevillä kuulokkeilla. Myös salilla tykkään tuosta äänenläpäisyominaisuudesta, kuulen minulle esitetyt kysymykset, ilman että minun tarvitsee kiskoa kuulokkeita korvista. Toisaalta välillä tunnen olevani salakuuntelija salilla, kun kuulen muiden jutustelun kuulokkeista huolimatta - tämän ominaisuuden olemassa oloa ei moni tule ajatelleeksi... 

Pyöräillessä tuuli ja kohina peittävät kuuluvuuden ikävä kyllä lähes kokonaan, kovaäänisessä ympäristössä (ruohonleikkaus) TRE -kuulokkeet eivät toimi, ainakaan minulla, juuri äänenläpäisyvyytensä vuoksi. Pyöräillessä aion kuitenkin vielä testata kuulokkeiden toimivuutta.

Äänenlaatu on aivan loistava verrattuna aikaisempiin kuulokkeisiini, tämä ominaisuus tulee esille erityisesti musiikkia kuunnellessa. Puheohjelmia/äänikirjoja kuunnellessa äänenlaatu ei selvästikään pääse niin hyvin oikeuksiinsa, mutta toimii siinäkin huomattavasti paljon paremmin kuin aikaisemmat kuulokkeeni. Kuulokkeissa on mikrofoni, joten ne toimivat myös puheluiden vastaanottamisessa, virtanäppäin on samalla myös puhelimen vastausnäppäin. Tämä oli minulle positiivinen yllätys, vaikkakin se toki lukee laitteen ominaisuuksissa... :D 

Käytettävyys ja akun kesto

Bluethoot-yhteys syntyy laitteen ja kuulokkeiden välille helposti, mutta kun käytän kuulokkeita useissa laitteissa, joudun tekemään parituksen aina uudelleen, kun kytken kuulokkeet päälle. Vielä en ainakaan ole oivaltanut, miten saan parituksen pysymään esim. puhelimesssa, kun sammutan kuulokkeet. Laitteiden paritus onnistuu nopeasti, joten en ole kokenut sitä ongelmaksi. Vinkkinä uusille käyttäjille laitteiden paritukseen: Kun kuuloke etsii Bluethoot-yhtettä, puhelimen Bluetoothin sulkeminen ja takaisin päälle laittaminen auttaa löytämään yhteyden nopeasti.

Käyttöohjeet kannattaa lukea kohtuullisen tarkasti... note to myself :) Ihmettelin aluksi, että miten ihmeessä akun keston voi tietää? Muutamaan kertaan lenkillä akku loppui yllättäen kesken ja ajattelin, että ennen pitkiä lenkkejä kuulokkeiden pikalataus on tarpeen. No, kun kuulokkeet liittää puhelimeen kuulokkeiden akun varauksen näkeekin puhelimista, joten sitä ei tarvitse todellakaan arpoa! Jos olisin lukenut ohjekirjan ajatuksella, olisin tämänkin tiennyt hieman aikaisemmin....

Akun kestoksi luvataan jopa 9 tuntia aktiivisena ja jopa 10 päivää valmiustilassa. Valmiustila toki myös syö aktiivista käyttöaikaa mutta yleensä kestää useamman reilun tunnin lenkin, mutta toisinaan pikalataus (10 min) on hyvä tehdä ennen pidempää lenkkiä.

Blogiyhteistyön kautta saan tarjota kaikille lukijoilleni -15% alennuksen Sudio Swedenin koko tilauksen loppusummasta alekoodilla 

                                                               maijaliisa

Valikoiman löydät TÄÄLTÄ. Pikatoimitus Suomeen on ilmainen. Koodi toimii maailmanlaajuisesti ja on voimassa toistaiseksi. And in english, now you can have -15% discount when you shop at Sudio Sweden - code maijaliisa 

www.sudiosweden.com

Mahtavia kuunteluhetkiä juoksulenkeille ja treeneihin :) 

 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Nyt uidaan syvissä vesissä... Aamun lääkärikäynnin jälkeen.

Antaisin silmää räpäyttämättä amputoida molemmat jalkani, jos sillä saisin lapseni terveeksi. Mutta kun se ei mene niin. 

 

Siispä juoksen, juoksen, juoksen.

Rukoilen ja yritän luottaa.

Juoksen tuskaani pois, juoksen ajatukseni loppuun, juoksen itseni tyhjäksi.

Juoksen voimaksi, juoksen kestääkseni, juoksen lohdutukseksi.

Siispä juoksen.

 

 

Share

Pages