Ladataan...

Etelässä kesä taitaa olla jo pitkällä, me täällä Kainuussa ihmetellään vasta myöhäistä kevättä ja nyt perjantaina ajelemme miehen kanssa Kuusamoon, jossa lunta riittää vielä paikoin melkein vyötärölle... 

Kuitenkin kevät ja kesä ovat edenneet jo siihen asti, että luonto on herännyt talvestaan ja uutta kasvua puskee milloin mistäkin. Tämän perjantain ja viikonlopun buustiksi ehdotan luontokuvausta. Lähtekää yhdessä kävelylle lähimetsän tai puistoon ja ottakaa jokainen vaikkapa viisi kuvaa haluamistanne kohteista. Kuvat voisivat olla vaikka omista lempikasveista tai kasveista, joita ette tunnista. Yhdessä voitte tutustua toisten kuvaamiin kasveihin tai jopa turvautua Googlen ihmeelliseen maailmaan, jos kukaan teistä ei tunnista kuvattua kasvia. 

Pihaluontokuvauksen antia: 1. Kevätesikko kukkii vieläkin. 2. Humala kurottelee. 3. Lempimarjani, karviainen. 4. Syreeni vielä nupullaan. 5. Sinivuokko. 6. Raparperi.

Mukavaa luontokuvausretkeä! Minun viikonlopun kuvat tulevat Nuts Karhunkierroksen varrelta <3 Instagramiin ja Facebookiin. Ensi viikolla jonkinmoista kisarapsaakin tiedossa. Jaiks, pikkusen on jo jännää!!! 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Viime viikko oli kiireistä aikataulutusta, junamatkailua, koulutusta, syntymäpäivää, synttärijuhlaa ja vaikka mitä! Ihme, että kaiken tämän hulinan ja hullun myllyn keskellä olen ehtinyt vielä lenkillekin muutaman kerran. Tällä viikolla olin myös ajatellut keventää treeniä ja lenkkeilyä kohti Karhunkierrosta, mutta aikataulutkin ovat sitä kyllä vaatineet.

Maanataina kävin peruskuntolenkillä, kun fammo oli meillä lasten kanssa. Mies oli alkuviikon reissussa. Siis lyhyttä peruskuntolenkkiä, matkaa kertyi 8.02 kilometriä ja aikaa sain siihen kulumaan 59:58, keskisykkeen ollessa 137.

Tiistai-ilta meni päiväkodin kevätjuhlassa, jossa meidän pojasta kuoriutui yllättäen breikkaaja! Aivan mahtavia esityksiä koko porukalla.

Keskiviikkona lähdin aikaisin aamulla junalla kohti Jyväskylää ja kaksipäiväistä koulutusta. Päivä istuttiin tiiviisti koulutuksessa mutta illalla lähdin viimeiselle pitkikselle ennen tulevaa Nuts Karhunkierrosta. Juoksin Jyväskylän keskustan upeita rantareittejä yhteensä 18.04 kilometriä aikaan 2:11:53, keskisykkeen ollessa 137 bpm. Kävin lenkin lopussa nappaamassa Mäkkärin pekonihampurilaisen iltapalaksi, koska yövyin koulutuspaikan asuntolassa, jossa ei ollut illalla ruokaa saatavana. Oli muuten ihana hampurilainen, pitkästä aikaa :)

Torstaina koulutus päättyi ja palasin myöhään illalla junalla kotiin. Tulin tien varteen taksilla ja jo auton ikkunasta näin, kuinka olohuoneen verhot heiluivat, kun koko kolmikko odotti innolla äitiä kotiin <3.

Perjantaina kävin juoksemassa Kajaani Street Runilla kymmenen kilometrin kisan, siitä voit lukea täältä. Huomasin etten ollut kyseiseen postaukseen laittanut kisan sykkeitä ollenkaan, joten tässäpä vielä se tieto; keskisyke matkalla oli mahtavat 173 bpm, mutta maksimi ei ollut kuitenkaan enempää kun 178 bpm. Välillä minua mietityttää se etten tahdo enää oikein millään saada sykkeitä nousemaan maksimiin (joka mittauksen mukaan on 186 bpm) mutta en koko juoksun aikana tuntenut olevani aivan lopussa, joten ehkä se johtuu siitä.

Kengät järjestyksessä juhlan kunniaksi :P

Lauantaina käytiin esikoisen kanssa shoppailemassa  ja palauttavaa treeniä tuli pihahommissa yhdessä lasten kanssa.

Sunnuntaina kävin lasten kanssa lenkillä niin, että lapset pyöräilivät ja minä juoksin vieressä. Oli se välillä aika haastavaa vielä pyöräilyä opettelevan kanssa, mutta kohtuudella siitäkin selvittiin. Hetken lapset olivat kolmestaan puistossa ja kävin kiertämässä pienen lenkin. Palatessani takaisin nuorimmainen työnsi keskimmäisen huppuun kaksin käsin hiekkaa... Totesin, että nyt on aika alkaa muihin hommiin ja lähdettiinkin sitten yhdessä kiipeämään viereistä mäkeä ja mutkan kautta kotiin. Yhteensä kilometrejä tuli 5.74, aikaan 55:45, keskisykkeen ollessa maltillinen 117 bpm.

Tällä viikolla on sitten se suuri koitos! En meinaa malttaa odottaa :D 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Spekulaatioita, pohdintoja, panikointia, jännitystä, odotusta, viime hetken peruutuksia, sukkatestausta, itkun tirautuksia, flunssan pelkoa, tunteita pelosta epätoivoon, hämmennyksestä riemuun. Tätä kaikkea ja paljon muuta pyörii juuri nyt somekanavilla ja paljolti myös omassa päässäni. Päällimmäisenä ajatuksena tällä hetkellä ehkä jopa malttamattomuus, pääsisinpä jo tästä epätietoisesta odotuksesta reitille ja näkemään todellisuudessa kuinka kamalaa eteneminen tulee olemaan... tai sitten ei. Vedenpitävät sukat jäi sitten hankkimatta ja nyt on vain kokeiltava pysyykö varpaat mukana omilla viritelmillä. Vaate- ja kenkäpohdinnat alkavat jo syödä naista, pakkaan laukun täyteen urheilukamoja ja juoksukenkiä. Perjantaina yritän paikan päällä tehdä jotain päätöstä asian suhteen, lauantai-aamuun päätöstä ei kannata jättää... ehkä...

Polkujuoksuporukallamme on kirjeenvaihtaja Kuusamossa ja häneltä olemme saaneet useaan otteeseen kelitietoja reaaliaikaisesti. Viimeisimmät tiedot ovat reitin loppupäästä tältä päivältä ja sanoma kuului: "21 kilometriä juoksua ja 10 kilometriä etenemistä". Pidemmillä matkoilla kannattanee siis jättää voimia tuohon lopun etenemiseen... 

Kuvia 31 kilometrin reitin alkupään juostavasta maastosta  

Tässä sitten sitä ei niin juostavaa....

Mutta näiden maisemien takia kannattaa kyllä hetki rämpiä lumisohjossa ja tulvavesissä ja menettää muutama varvaskin, vai mitä? 

Juuri nyt tuntuu, että reissusta saattaa tulla hetken juoksun jälkeen eloonjäämistaistelua eikä minulla ole hajuakaan siitä, kuinka aion matkasta selvitä. Seikkailumielellä ja sisukkaalla sitkeydellä lähden testaamaan omia rajojani, sittenpähän se nähdään mihin se riittää.

Joko muilla on laukut pakattuna ja suunnitelmat selvillä? 

Kuvat: Viivi Sirkeinen

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Aikaisemmin jo kerroinkin, että voitin paikallisen sanomalehden arvonnasta osallistumisen Kajaani Street Runille. Sain itse valita matkan ja mahdollisen ajanoton... tietysti siis valitsin pisimmän matkan, kymmenen kilometriä, tottakai ajanotolla... Joskus sitä miettii, että eikö noita kisojakin voisi joskus ottaa vähän rennommin, nyt varsinkin kun tiedossa on kova koitos viikon päästä, mutta ei näköjään...

Kävin hakemassa juoksunumeroni kisatoimistosta, joka oli Kajaanin Intersportissa. Luin jo lehdestä, että kauppassa on nyt myynnissä On Running-juoksukenkiä, joista olen lukenut mm. Katrin Ja Lauran blogeista loistavia arvosteluja ja niiden perusteella olin alkanut haaveilla On runningin Cloudflow mallista. Jos kiinnostut kengistä ja haluat tietää lisää niiden ominaisuuksista, niin suosittelen lukemaan edellä mainittujen blogien postaukset (voit lukea arvostelut täältä ja täältä).

Kun laitoin kengät jalkaan, se oli menoa <3 Kengät istuivat jalkaani täydellisesti, ne olivat todella kevyet ja joustavat. Coudflow on täysin vaimennettu juoksukenkä ja soveltuu näin ollen erityisesti kovalle alustalle. Omien tukipihjallistenkin kanssa kenkä tuntui todella hyvältä, mutta toki vielä paremmalta kengän omalla pohjallisella. Tästäpä yritän saada motivaatiota päkiän holvikaaren jumppaan, jotta en tarvitsisikaan enää tukipohjallisia.

Lähdin kotoa puoli tuntia ennen starttia ja jätin miehen pärjäilemään omien lasten lisäksi kymmenen yhdeksänvuotiaan syntymäpäivävieraan kanssa... Onneksi teidän, että hän kyllä pärjää :)

Kajaani Street Run oli tänä vuonna ysäri-hengessä liikenteessä ja useampi varsin ysäri-porukka oli lähdössä matkalle. Näitä hilpeitä porukoita tulikin sitten vastaan edestä ja takaa, kun kiersimme 2,5 kilometrin lenkkiä. Hetken ehdin fiilistellä tunnelmaa ennen starttia (yllä kuvat siitä ;)) ja sitten eikun matkaan uusilla kengillä. Vauhtikestävyys oli hieman kysymysmerkki, kun interavallit ja tempotreenit ovat jääneet aika vähälle, ehkäpä riittävän vähälle, mutta lähdin silti alusta asti kohtuullisen kovalla vauhdilla liikkeelle, kuntoon nähden varmaan liiankin kovaa... Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:35 min/km, mutta lähes samaan tahtiin pistelin koko kisan virallisen mittauksen mukaan. Oma sykemittarini,  Polar M400, antoi matkaksi 500 metriä vähemmän, joten keskivauhti oli mittarin mukaan huomattavasti enemmän kuin virallisessa tuloslistassa.

Heti alussa huomasin, että nyt on matkalla juoksijoita, joten mitään suuria toiveita sijoittumisen suhteen ei ollut, lähinnä pyrin vain juoksemaan niin kovaa kuin pystyin. Lyöttäydyin ensimmäisen kierroksen alkupuolella kahden hieman vanhemman herrasmiehen peesiin, he juoksivat hyvää vauhtia, juuri sen verran kovaa, että kirittivät minua parhaimpaan. Toisen kierroksen alussa eksyin juomapisteelle ja otin mehukupin (mehua???) käteeni. Sitä hetken ihmetellessäni jäin miesten matkasta ja siitä lähtien sain juosta ilman peesiapua ohitellen kierroksella hitaampia ysäri-ryhmiä :D. Kannustusta sain sitäkin enemmän Kynskillä, kiitos siitä <3 Viimeisellä kierroksella matka alkoi jo tuntua jaloissa ja juoksu oli lähinnä raastoa, mutta onneksi kierros oli lyhyt ja jokainen mutka ja mäki oli tiedossa, joten pystyin tsempata itseni vielä riittävään vauhtiin viimeisilläkin kilometreillä. Maalissa olin yllättävän hyvässä ajassa:

Maaliin päästyä puuskutin hetken vesilasin ääressä ja lähdin tyytyväisenä kotiin. Kotona minua odottivat iloinen synttärisankari ja siivottu koti <3

Ja ne kengät, taisin vähän rakastua! Kengät olivat aivan upeat asfaltilla, älyttömän kevyet ja joustavat, tuntui kuin olisin saanut kenkien sijaan jalkaani eteenpäin työntävät jouset. Kengät istuivat jalkaani kuin sukka, eikä tietenkään hiertymän hiertymää. Kengät toimivat myös loistavasti ilman tukipohjallisiakin näin lyhyemmällä matkalla. Pehmeämmällä alustalla kenkien ominaisuudet eivät päässeet niin selvästi esille ja tänään maahantuojan edustaja totesikin että pehmeämmällä alustalla ei tarvitakaan niin paljon tukea ja joustavuutta, koska alusta antaa itsessään periksi. Selvästi siis nämä kengät on tarkoitettu asfalttijuoksuun ja ovat siinä todella aivan huiput! Ei epäilystäkään, millä kengillä aion juosta elokuussa ensimmäisen maantiemaratonini. Suosittelen todellakin testaamaan, ovat ehdottomasti testaamisen arvoiset! 

P.s. Ajattelin odottaa 'virallisia' kisakuvia ennenkuin julkaisen blogin, mutta olen aika varma ettei minusta saada siltikään yhtään fiksumpaa kuvaa, joten näillä mennään :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Suunnistus nostaa päätään trendikkäänä liikuntamuotona, ainakin se vaikuttaa olevan pinnalla liikuntapiireissä pääkaupunkiseudulla. Monessa blogissa on kerrottu suunnistuskouluista ja innostuttu suunnistuksesta. Suunnistuskouluja on niin aikuisille kuin lapsillekin. Helposti suunnistuksen voi aloittaa lasten kanssa rastireittiradalta. Rastireittiradan voi kiertää seuraamalla maastoon, puihin ja oksiin kiinnitettyä narua ilman kompassia tai karttaakaan mutta kartan saa aina mukaan ja sen avulla reitin pystyy kiertämään huomattavasti nopeammin ja lyhyemmin.

Viime kesänä kävimme lasten kanssa useamman kerran suunnistamassa juuri näitä rastireittiratoja ja ne onkin suunniteltu niin, että lapsetkin jaksavat suorittaa ne. Nuorimmainen, silloin neljävuotias, uupui välillä ja pääsi reppuselkään, mutta yllättävän hyvin koko porukka reitistä yleensä selvisi. Metsässä liikkuminen kehittää upeasti lapsen koordinaatiota puhumattakaan siitä, kuinka hauskaa ja palkitsevaa rastien löytäminen on! 

Kuva:www.suunnistus.fi

Menkää siis suunnistamaan, jokaiselle löytyy omien kykyjen ja taitojen mukainen rata. Rastireittirata yhdessä lasten kanssa ja aikuisille helpompia reittejä, joilla pärjää kartanlukutaidolla ja sitten haastavimpia reittejä, joissa kompassi alkaa olla jo välttämätön. Täällä Kajaanissa järjestetään kuntorasteja, jonne kaikki voivat osallistua pientä korvausta vastaan (rastireitti on maksuton). Kajaanin suunnistajien kuntorastiaikataulun löydät täältä.

Suunnistus on aivan loistava tapa liikkua luonnossa, suosittelen koko perheelle <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Istun junassa matkalla koulutukseen ja löysin blogimaailmassa pyörivän haasteen, jossa muistellaan menneitä Facebook-profiilikuvien kautta. Hämmästyksekseni huomasin, että minullakin on ensimmäinen profiilikuva kymmenen vuoden takaa! Otsikon profiilikuva on heittomerkeissä, koska jokaiselle vuodelle ei kuitenkaan profiilikuvaa löytynyt ja hieman jouduin laajentamaan kuvahakua Facebookin kaikkiin kuviin, mutta eiköhän se sallita :D

2007 - ensimmäinen profiilikuva, myöhäisellä häämatkalla kesän 2006 häiden jälkeen Azoreilla. Raukeana ja onnellisena. Matka oli mahtava, Azorit aivan loistava matkakohde ja se luonto <3 Suosittelen lämpimästi!

2008 - esikoinen Epeli syntyy; onnea, iloa, hämmennystä, väsymystä. Opettelua ja ihmettelyä. Asumme Kauniaisissa, sinne kaipaan. Juuri tänään tämä pieni nyytti, rakas rimpsessamme, täyttää 9 vuotta, minne se aika oikein meni?!?

2009 - muutto Kajaaniin. Väliaikaista asumista, välitilaa. Hyppy tuntemattomaan, yksinäisyyttä, odottelua, sopeutumista. Ja välillä Rokkia :)

2010 - Vesseli syntyy, oma koti löytyy. Oman paikan etsintää, lapsiperheen arkea, vauhdikasta ja riemullista lapsiperheen arkea.

2011 - sumuinen kuva, sumuista aikaa. Elämää lasten kanssa ja lasten ehdoilla, äitiyttä ja vähän töitä.

2012 - Pirpana syntyy; tässä se on, meidän perhe <3. Kolme lasta himpun yli neljässä vuodessa... itsekin vähän järkytyn, kun tajuan :) Rennompaa otetta elämään, on pakko, muuten ei jaksa.

2013 - lapset, koti, perhe - en löydä kuvaa itsestäni, sekin kertoo siitä, että olen laittanut itseni syrjään, olen muita varten, väsyn, hiljenen.

2014 - äiti kuolee, oman elämän rajallisuus iskee tajuntaan! Elämä on tässä ja nyt, minä olen tärkeä, minun on pidettävä itsestäni huolta, jotta voin rakastaa ja huolehtia myös muista. Elämäniloa, voimaa ja valoa! 

2015 - seikkailua, tasapainon ja hallinnan harjoittelua. Töissä, kotona, vapaalla - ammattilaisen roolia, vaimoutta, äitiyttä, eheyttävää kasvua.

2016 - mä vaan juoksen! Juoksen vauhdilla ja kovaa. Herään vihdoin ymmärtämään, että eniten ja koviten ei aina ole parhaiten. Juoksu onkin harrastus, jossa ei koko ajan pidä tuntua pahalta, vaan pääasiassa aina hyvältä. Mitenköhän sen saisi iskettyä tällaisen masokistin alitajuntaan? 

2017 - hei, vaan tänä vuonna nelikymppinen minä! Äitiys muuttuu, lapset kasvaa. Naiseus muuttuu, ei turhaan sanota, että nainen on parhaimmillaan nelikymppisenä, siltä minusta ainakin tuntuu <3. Nautin elämästä, naisena, äitinä, vaimona. Elämä on ihanaa! Tässä matkan varrella olen löytänyt itseni ja oppinut myös rakastamaan itseäni. 

Tämän piti olla kevyttä hömppää, mutta siitä tulikin syvällinen ja tunteikas kymmenen vuoden matka <3 Uskallatko tarttua haasteeseen? Saatat kokea suuria tunteita :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Tämän viikon treeneistä vain 51% on mennyt peruskestävyysalueella, mikä on oikeastaan aivan liian vähän. Sovitaan näin jälkeenpäin, että tämä viikko olikin sitten vauhtikestävyysviikko :). Joskus kyllä hämmästelen, että miten pystynkin vetämään niin pitkää treeniä tuolla vauhtikestävyyden puolella... Juoksutreenejä tällä viikolla oli neljä ja sain kerättyä plakkariin 55.3 kilometriä 

Maanantaina kävin rauhallisen ja rentouttavan pitkiksen, 19.15 kilometriä keskisykkeellä 135, aikaan 2:28:55. Jo maanatain lenkillä hämmästelin tätä jatkuvaa lumisadetta, mutta vähänpä tiesin, mitä olisi luvassa äitienpäivänä :P

Tiistain yhteislenkillä olikin sitten viime viikolla tilaamani mäkitreeni, siitä voit lukea enemmän omasta postauksestaan, täältä. Matkaa koko treenille kertyi yhteensä 11.28 kilometriä ja aikaa meni 1:09:51, josta kyllä osa lähdön tunnelmmista nauttiessa, kun en muistanut laittaa kelloa tauolle. Keskisyke oli 157 ja maksimi 175. 

Keskiviikkona pidin aivan ansaitun palauttelupäivän tiistain mäkitreenin jälkeen. Pohkeissa taisi pikkusen tuntua... 

Torstain treeni oli tempotreeni, jossa ensimmäinen 15 minuuttia juoksin noin lämmittelyvauhtia ja sitten vedin kymmenen minuuttia jo kunnon sykkeillä ja vauhdeilla. Seuraava reilu kymmenen minuuttia meni vielä kovempaa. Tässä treenissä sain kokonaisuudessaan keskivauhdiksi 5:18 min/km, joka oli yllättävän kova, vaikka alussa juoksin niin pitkään himmaillen. Voisi siis jopa vaikuttaa siltä, että vauhtikin alkaa vähitellen kasvaa, jei! Koko treenin kilometrit oli 7.58, keskisyke 158 bpm ja aikaa treenin kului 40:11.

Olin vähän epähuomiossa ilmoittautunut paikallisen sanomalehden arvontaan, jossa voittona oli osallistuminen Kajaani Street Runille 19.5. Olin tänä vuonna jo päättänyt jättää ne karkelot väliin, mutta torstaina tulikin messengerviesti, että olen voittanut osallitumisoikeuden kisaan. Tietysti ilmoittauduin sitten 10 kilometrin kisaan ajanotolla... Illalla tuli vielä tieto Vaarojen Maratonin arvontojen tuloksista ja siellähän se minun nimi komeili kauniisti 42.5 kilometrin matkalla. Treenimativaatio ei pääse laskemaan näillä kisoilla :D. 

Perjantain intrevallilenkki ja salitreeni saivat väistyä kahden tunnin hieronnan tieltä. Pohkeet ja ylipäänsä koko alakroppa saivat kunnon käsittelyn. Tämä hieroja ei runnonut voimalla ja väkivallalla enkä ihmeekseni ollut käsittelyn jälkeen kahta päivää toipilaana, voiko hieronnasta päästä näinkin helpolla? Olikohan siitä edes hyötyä? ;)

Lauantaina lähdimme yhdessä mieheni kanssa polkujuoksuporukan kanssa pitkälle yhteislenkille. Lenkki kierteli Pöllyvaaran ja lähimetsien polkuja niin tehokkaasti, että olin lähes koko ajan aivan tietämätön sijainnistamme, päähuomio lenkillä kyllä menikin tiiviisti jalkoihin tuijotellessa... Geiterit pääsi testiin ja oivallisiksi todettiin. Poluilla oli jo osin sulaa, joten huomiota piti pitkästä aikaa kiinnittää puiden juuriin ja maaston muihin haasteisiin, mutta myös jäinen sammalikko ja lumilaattojen alla virtaavat sulamisvedet tulivat tutuiksi moneen kertaan. Kengät sain uitettua useampaan otteeseen oikein huolella, mutta yllätyksekseni lämmin auringonpaiste sulatti varpaat liikkeessä nopeasti. Täytyy toivoa, että vaikka jalat Nuts Karhunkierroksella aivan varmasti kastuvat vähän väliä, ilma olisi kohtuullisen lämmin... sain kuitenkin pientä toivonkipinää siihen etten ehkä tiputakkaan varpaitani Kuusamon korpeen. Polkujuoksuretkemme kesti 2:31:35 ja matkaa kertyi 17.31 kilometriä, keskisykkeen ollessa hulppeat 151 bpm.

Sunnuntaina... tiiättekö, nyt vois sanoa, että huumori meinaa loppua aivan totaalisesti näihin keleihin! Tämän päivän aikana on satanut lunta varmaankin yli 10 senttiä ja lisää tulee koko ajan... Illalla onnistuin jopa kohottamaan löhöilypäivän aktiivisuutta, kun jouduin KOLAAMAAN pihatien huomista varten... En kyllä ole aivan varma voinko lähteä kesärenkailla liikenteeseen... 

Mutta onneksi on äitienpäivä, siitä väriä ja iloa elämään! Sänkyyn sain tarjottimella kahvia, vitamiinijuomaa ja kurkkuvoileipää värikkäiden lahjojen lisäksi, voi tätä äärettömän ihanaa rakkauden määrää <3 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Sain mahdollisuuden toimia yhteistyössä Color4caren kanssa. Color4care-verkkokauppa on profiloitunut hoitoalan tarvikkeita myyväksi yritykseksi, mutta iso osa tuotteista on sopivia jokapäiväiseen käyttöönkin. Esimerkiksi tukisukkavalikoima on todella laaja ja vaikka sukat eivät olekaan kompressioltaan aivan juoksuun tarkoitettujen kompressiosukkien veroisia, voisin hyvin käyttää niitä esim. capripituisten juoksuhousujen kanssa. Sukkien herkulliset värit ja kuvioinnit ovat todella upeita! 

Täytyy myös paljastaa, että entisenä lastensairaanhoitajana verkkokaupan värikkäät tuotteet saavat sydämeni sykähtämään ja mielen iloiseksi. Tiedän, että hyvin pienellä panostuksella voi saada pienten ja isompienkin potilaiden olon hieman siedettävämmäksi, eikä haittaa yhtään työntekijääkään, että päivä piristyy vaikkapa ihanan värikkäällä hoitajan kellolla tai hilpeän keltaisella stetoskooppilla, hellyttävistä stetoskoopin suojista puhumattakaan.

Color4care toimitti minulle siis testiin bambualusvaatteet; valitsemani saumattomat alushousut ja topin. Topissa on painijan selkä ja valitsin testiin juuri tämän mallin, koska ajattelin että se voisi toimia myös juoksukäytössä. Bambu materiaalina tuntuu viileältä iholla ja säätelee hyvin kosteutta. Nämä kyseiset alusvaatteet on valmistettu orgaanisesta bambusta, joka on ympäristöystävällinen ja hellävarainen materaiaali iholla.

Tuotteet saapuivat postitse parin päivän sisällä tilauksesta, nopeaa toimintaa siis. Olin valinnut itselleni s-koon, käytän yleensä kokoa xs tai s ja mietin, onkohan s-koko minulle liian iso. S-koko topissa oli juuri oikean kokoinen, mutta housut tuntuivat aluksi jopa hieman tiukoilta. Sanoisin, että alushousujen koko oli lähempänä esim. Lindexin xs-kokoa. Housut kuitenkin venyivät hiukan käytössä ja pesussa, joten oikea koko sekin lopulta. Kokomerkinnät vaikuttavat pitävän siis paikkansa, mutta jos valintaa joutuu miettimään kahden koon välillä, suosittelen valitsemaan isomman koon. 

Vasemman puoleinen kuva: Color4care

Alusvaatteiden materiaali on todella miellyttävän pehmeää ja tuntui iholla jopa hiukan viileältä, kuten tuotekuvauksessa luvattiin. Testijuoksin alusvaatteet ja ne toimivat kyllä aivan loistavasti juoksukäytössäkin. Varsinaista tukea toppi ei kuitenkaan anna, joten se tuskin toimii juoksutoppina vähänkään rintavammalla. Päivittäisessä käytössä puolestaan ajattelen näiden toimivan aivan mainiosti kaikilla, jotka toivovat alusvaatteiltaan mukavuutta, joustavuutta ja pehmeyttä. Voin siis aivan todella lämpimästi suositella Color4caren bambualusvaatteita, hintakin alusvaatteissa on enemmän kuin kohtuullinen :)

Kannattaa käydä tutustumassa Color4care-verkkokaupan valikoimaan jo aivan uteliaisuudestakin :) 

Yhteistyössä Color4care.

Share

Ladataan...

Nämä perjantait tulee aina jotenkin yllättäen! Miten ne viikot voikaan mennä niin nopeasti? 

Joka tapauksessa taas on siis perjantai ja pienen buustin aika. Miten treenaamisesta saisi koko perheen touhua tai vaikkapa kaverin kanssa vähän vaihtelua juoksenteluun? Tänä perjantaina ehdotan mäkitreeniä. Itse kävin juoksuporukalla tiistaina vetämässä oikein kunnon mäkitreenit ja vaikka se oli aika tuskallista niin olihan se kivaakin :) Tiistain treeneistä voit lukea täältä.

Kahdestaan mäkitreenin voi synkronoida niin, että toinen lähtee alhaalta ja toinen ylhäältä, joten matkan varrella saa moikata kaverin.  Tai treenin voi tehdä vaikka viestinä, niin että toisen tehdessä vetoa toinen vetää henkeä ja läpsystä vaihto.

Lasten kanssa mäkitreenistä voi tehdä vaikka kisan tai sitten lapsen voi ottaa reppuselkään ylämäen ajaksi. Jos lapsia on useampia ja he eri kokoisia niin reppuselkäpainoista saa hyvän pyramiditreenin :D Vaikkapa niin, että ensin ylämäki keveimmän lapsen kanssa, sitten toiseksi keveimmän ja niin edelleen, kunnes painavin on selässä ja sitten lähdetään taas keventämään niin, että lopuksi on kevein lapsi selässä. Mitä enemmän lapsia sitä pidempi treeni, hih :P 

Kierroksia ylämäkitreenissä on hyvä olla ainakin viisi ja alamäet kannattaa juosta reippaasti alas, jottei syke laske liian alas ja samalla saa alamäkijuoksutekniikan treeniä.

Vauhdikasta viikonloppua <3 Miltäs idea kuulostaa? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Pages