Ladataan...

Viime tiistaina yhteislenkin ja heippojen jälkeen huusin vielä porukalle, että milloinkas meillä on seuraavat ylämäkitreenit... Sitäpä ei tarvinnut kauan odottaa, sitä saa mitä tilaa :)

Mäkitreeniksi oli kehitelty 5 x n. 1000 metriä, jossa nousumetrejä kilometrillä oli suurin piirten 70 metriä, kuulemma. En aivan ehtinyt alkuverryttelyyn, kun olin lapsen kanssa tutustumassa uuteen kouluun ja musiikkiluokkaan (oli muuten jotenkin koskettava tilaisuus, tämä mamma meinas parkua ääneen...).  Takaisin itse asiaan, siis onhan sitä ennenkin ilman lämppäreitä vedetty, joten mikäs siinä sitten, eiku viivan taakse ja menoksi. Reitti kulki kilometrin ylös osin hiekkatietä, tienviertä, pikku pätkä asfalttia ja polkuja ja samaa reittiä palattiin hölkytellen alas. Tarkoituksena oli ettei alamäkiosuudessakaan syke laskisi liikaa, sehän ei toki minulle ole mikään ongelma.

Ensimmäiset kolme nousua tuntui lähinnä keuhkoissa, kylmältä ja karhealta... olisikohan flunssa yrittämässä? Älä tule paha flunssa; vitamiinit ja inkivääri kehiin! 

Kuvassa pieni loppupyrähdys ja Eino Leino :)

Juoksu kulki eikä eilinen himpun verran yli yhdeksäntoistakilsan pk-pitkis tuntunut ihme kyllä jaloissa oikeastaan laisinkaan. Tai sitten tuntui, neljännessä nousussa jalkoja alkoi hapottaa oikein kunnolla muutaman sadan metrin jälkeen, mutta pienen tasapätkän jälkeen jalat alkoivat toimia ja taas mentiin. Sain koko ajan pidettyä vauhtia kuitenkin yllä, eikä kävely käynyt mielessäkään. Vasta neljännen kiekan alamäkeä lasketellessa muistin sen eilisen pitkiksen ja siitä hämmästyneenä oikein ihmettelin, että miten tämä silti kulkee näin näppärästi. Viidennen ylämäen yritin vetää kaiken antaen, mutta en saanut sykkeitä enää nousemaan enempää, vaikka kovasti yritin.

Kerta kaikkiaan joka tapauksessa mahtava treeni! 

Matkaa koko treenille kertyi yhteensä 11.28 kilometriä ja aikaa meni 1:09:51, josta kyllä osa lähdön tunnelmmista nauttiessa, kun en muistanut laittaa kelloa tauolle. Keskisyke oli 157 ja maksimi 175. 

Alapuolella vielä muutama käppyrä niistä kiinnostuneille :)

On aivan mahtavaa, kun joskus saa vedellä kovaa ja kunnolla :) Mukavaa alkanutta viikkoa ja tiukkoja treenejä!

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Tällä viikolla olen yrittänyt panostaa vähän enemmän polkujuoksutreeniin ja samalla pitää sykkeet kohtuullisella tasolla, haastava yhdistelmä :) Karhunkierroksen kisaan on enää vajaa kolme viikkoa aikaa ja olo on kunnon suhteen kohtuullisen luottavainen, ihme kyllä! Luottavaisuus johtunee kuitenkin siitä, että olen juossut tämän vuoden aikana yhteensä 902,8 kilometriä, hurja määrä! Missä ihmeen välissä minä olen noin paljon ehtinyt juosta? 65% juoksuajasta olen saanut pysymään peruskestävyysalueella, ei tarpeeksi, mutta paljon paremmin kuin vuosi sitten. 

Maanataina kävin perinteisen pitkän lenkin aikaan 2:08:00, matkaa kertyi 16.05 kilometriä ja keskisyke oli varsin kohtuullinen 132 bpm. Lenkki oli  pääasiassa asfaltilla, mutta pitihän sitä vähän käydä polkujakin tallaamassa pikaisesti.

Tiistain yhteislenkkillä hipsuteltiin sekä poluilla, että asfaltilla, pääasiassa kuitenkin jäisillä tai sohjoisilla poluilla. Tuo sohjo on kyllä aika kamalaa alustaa, mutta ihmeekseni sykkeitä tutkaillessani huomasin, että sehän oli pysynyt aivan aisoissa. Alkaiskohan tuo pk-treeni tuottaa vihdoin tulosta... Matkaa kertyi yhteensä 12.18 kilometriä aikaan 1:40.04 ja keskisyke oli 135 bpm.

Keskiviikkona vuorossa oli itse suunnittelemani intervalliharjoitus, jossa 10 minuutin lämmittelyn jälkeen tein 3 x 500 metrin intervellit ja  2 x 1000 metrin intervallit kahden minuutin palautuksilla ja loppuverryttelyn. 500 metrin intervallit vedin aikaan 2:12, 2:12 ja 2:06, keskisykkeiden ollessa 168, 168 ja 165. kilometrin vedoissa vauhti oli ensimmäisessä vaivaset 5:02 keskisykkeen ollessa 166 ja toisen vedin jo parempaan tahtiin 4:39 keskisykkeen ollessa 172. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että palauduin intervalleista varsin nopeasti ja vauhtiakin sai jonkin verran kiihdyteltyä. kokonaisuudessaan juoksin 6.77 kilometriä aikaan 41:21 ja koko treenin keskisyke oli 152 bpm.

Torstaina pidin aivan virallisen ja tarpeellisen lepopäivän.

Perjantaina oli vuorossa perinteinen Renforssinlenkki hieman pidennetyllä versiolla. Esikoinen oli tanssitreeneissä ja minä juoksin sillä aikaa paikallista lenkkiä, jossa juostaan osin pyöräteitä asfaltilla mutta myös pitkiä pätkiä hiekkatietä. Matkaa kertyi 10.24 kilometriä ja aikaa siihen meni 1:03:26, keskisykkeen ollessa yllättävän paljon; 151 bpm.

Lauantaina lähdin testaamaan lähes samoja reittejä, joita juoksenneltiin tiistaina yhteislenkillä, mutta perjantain lämmin keli oli tehnyt tepposet poluille ja sain oikein kunnon autenttista testijuoksua Karhunkierrokselle... Kahlasin polven yläpuolelle yltävissä tulvalammikoissa neljään kertaan ja soitin matkan varrelta miehelle, että nyt olen sitten valmis perumaan koko kisan... No en aivan oikeasti, mutta kyllä tuo jääkylmässä sohjovedessä juokseminen sai minut vahvasti miettiämään, miten oikein aion selvitä reissusta ilman varpaiden menetystä... Tämä reissu keski kuitenkin vain 1:40:58 ja 12.3 kilometriä, keskisykkeen olleessa onneksi vaivaset 135 bpm. :) Alapuolella linkistä pientä makua siitä, mitä Karhunkierroksella saattaa olla vastassa... 

https://www.youtube.com/watch?v=kWwmuXOpchQ

Sunnuntaina kävin salilla juosten. Salilla treenaan usein koko kehoa ja teen osin kehonpainotreeniä. Tänään keskityin vielä erityisesti jalkoihin mäkijuoksulihaksia vahvistaean. Mavet ja kyykyt saavat salitreenistä jäädä parin viimeisen viikon ajaksi vähemmälle, jotta saan tuoreet ja jaksavat jalat mukaan reissuun. Sunnauntain juoksuista tuli yhteensä kilometrejä 5.52 aikaan 40:06 ja keskisykkeellä 138 bpm. 

Yhteensä tämän viikon kilometreiksi kertyi 63.1 kilometriä, oikein mukava määrä ja mukavia treenäjä :)

Miten sinun viikkosi ja treenisi ovat menneet? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Seuraavaksi pohdinnassa on ylävartalon vaatetus Nuts Karhunkierros 53:lle. Ensimmäisessä osassa pohdittiin huolella alakropan vaatetus ja kengät.

Näillä näkymin helle ei välttämättä helli meitä matkallamme toukokuun lopussa, joten olen valinnut pitkähihaista päälle. Otan toki mukaan varuilta myös lämpöisemmän kelin vaatetusta. Lähdön hetkellä reppuun tulee mukaan joko lyhythihainen tai pitkähihainen riippuen siitä kumpi on päällä. Blaccin urheilutoppi on palvellut hyvin ja sen ajattelin laittaa nytkin, olkaimet eivät mene repun olkaimien alle, yritän näin välttää hiertymät. Tämä toppi toimii loistavasti myös sykevyön kanssa eikä hiertymiä ole koskaan tullut, joten luotan siihen edelleen. Nuorin tyttäremme, joka usein kohottaa äidin itsetuntoa oikein urakalla, ihastui myös tähän urheilutoppiin ja sanoi: "äiti sinä olet ihana, olet ihana rintsikoistakin" :D. Tarvittaessa Haglöfsin luottojuoksutakki tulee päälle tai sitten reppuun pakattuna omaan taskuunsa. 

Päähän ei välttämättä tarvita mitään, mutta vesisateella lippis on aivan ehdoton ja toukokuun keleistä kun ei todellakaan voi sanoa mitään varmaa niin pipokin voisi olla varalta mukana :) 

Reppuvalinta on helppo, koska minulla ei ole kuin yksi reppu. Onneksi se on todella hyvä; Inov-8 Race Ultra, kokoa s/m. Repussa ei ole muita kiristysmahdollisuuksia kuin edessä olevat kaksi kiinnitysklipsiä joita voi kiristää. Silti reppu istuu aivan täydellisesti ja vaikka repussa olisi rakko täynnä nestettä ja lötköt sivutaskuissa, reppu ei hölsky vaan pysyy todella hyvin paikoillaan. Repussa on paljon taskuja ja iso tasku takana on varsin iso, vaikka rakkokin olisi täytettynä omassa lokerossaan. Reppuun mahtuu helposti tarvittavat tavarat, ehkä vähän liiankin hyvin, sillä kiusaus ottaa mukaan turhaa tavaraa kasvaa, kun repussa on tilaa.

Sain repun lahjaksi mieheltäni ja voin todella sanoa, että ehdottomasti paras lahja ever! Hmm, mitähän se kertoo lahjan antajasta tai lahjan saajasta :D

Kolmannessa panikointiosuudessa panikoin sitten repun sisältöä... ;)

Mikä sinun reppuvalintasi on? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Kevät alkaa vahvasti näyttäytyä täällä Kainuussakin, joten eiköhän me olla kaikki virallisesti sitä mieltä, että talvi on taputeltu :)

Krookukset ovat putkahtaneet sulaneen lumen alta parissa päivässä aivan huomaamatta! Kyllä nyt on kevät!

On aika laittaa pyörät kuntoon porukalla ja lähteä pienelle tai pidemmälle testiajolle. Lapsiperheessä lasten kasvamisen huomaa keväisin siitä, että pyörien penkkejä saa nostaa senttitolkulla tai siitä, että vielä viime syksynä oikein passeli pyörä on jo keväällä auttamatta liian pieni. Meidän perheessä kaksi vanhempaa lasta taitavat tarvita molemmat uuden pyörän, kuopus raukka perii sitten isosisaruksilta. 

(Kuva viime syksyltä)

Yhteistä tekemistä voisi olla pyörien keväthuolto, mutta kyllä parasta on päästä yhdessä pyörälenkille. Joko koko perheellä pyöräillen tai niin, että aikuiset pääsevät juoksulenkille lasten pyöräillessä mukana. Mikäpä estää ottamasta eväitäkin mukaan, ne on mukava napostella raikkaasssa kevätsäässä vaikkapa puistonpenkillä. Myös kaveriporukalla keväinen pyöräretki voisi olla monelle mukava ja hilpeä kokemus, rohkeasti vain keräämään porukkaa ja yhdessä nauttimaan kevätsäästä pyöräillen! 

Meillä tämä perjantai menee osin autotallin kevätsiivouksessa ja pyörien huollossa. Varmasti myös pyöräillessä :)

Pyöräilyä perjantaihin :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Se on kuulkaas niin, että olen aivan noviisi näissä polkujuoksugeimeissä ja nyt se alkaa vähitellen kirkastua minullekin... On aivan eri asia käväistä juoksentelemassa maantiellä puolikas, ei tarvi miettiä eväitä tai erityisen kovasti vaatetusta. Pääasiassa vaatepohdinnat ovat olleet sitä, että mätsäävätkö värit ja tarkeneeko hihattomalla. Jotkut sukatkin on pitänyt jalkaan kiskoa ja kengät ovat mitkä ovat, niillä mennään.

Polkujuoksuharrastus onkin sitten huomattavan paljon haastavampaa varustelun osalta, olen huomannut. Tänään ajattelin pohtia valmiiksi alavartalon vaatetuksen kenkiä myöten ja se taitaa ollakin haastavin osio vaatetuksen osalta. Aivan oma juttunsa on sitten kisan aikana syöminen ja juominen - huoltopaikkoja on niin harvassa, että jos oma energiahuolto ei pelaa, maaliin ei ole kovin hyvät mahdollisuudet selvitä.

Housuiksi olen valinnut 2xu:n kompressiotrikoot, joiden ajattelen olevan hyvä vaihtoehto pitkälle matkalle, koska niiden "asteittainen kompressio kiihdyttää verenkiertoa ja vähentää lihasväsymystä pitkäaikaisissa suorituksissa". Tämä jos mikä tulee olemaan pitkäaikainen suoritus! Onneksi pääsin sovittamaan trikoita Oulun Ritaharjun Stadium Outletissa, sillä kokotaulukon mukaan minulle sopivat trikoot olisivat olleet xs- ja s-koon väliltä, mutta sovittamisen jälkeen ostin kuitenkin xxs-kokoiset trikoot.

Sukkavalinta on vielä kesken, ja se riippuu jonkin verran kenkävalinnasta. Joka tapauksessa olen ajatellut laittaa kaksi sukkaa päällekäin; alle joko ohuen juoksusukan tai aivan ohuen alussukan ja päälle hieman paksumman juoksusukan. Kahden sukan menetelmällä pyrin välttämään hiertymät ja rakot. Kaksi sukkaa hiertää keskenään toisiaan vasten eikä sukka siten pääse hiertämään ihoa. Toinen jalkahoito-toimenpide, jonka olen kuullut, on se, että jalkoja kannattaa alkaa pehmentää rasvalla päivittäin noin pari viikkoa ennen kisoja. Näin jalkoja hoidetaan ennaltaehkäisevästi kuulemma ultra- ja vuorijuoksupiireissä. 

Gaiterit tai ilmeisesti gaitersit eli säärystimet, ovat suojat jotka estävät lian ja lumen menemisen kenkään. Olen näitä aikaisemmin harkinnut ja nyt sain useammalta polkujuoksijalta vahvan suosituksen hankkia ne, joten laitoin saman tien tilausta menemään... värivalikoimaa ei ollut, joten jouduin tilamaan itselleni violetit gaitersit... (ei yhtään lempiväri, mutta pakko selvitä...)

Ja sitten ne kengät... Polkujuoksukenkiä on joka lähtöön ja joka alustalle omansa. Yritäppä siinä sitten valita oikea kenkä; kovalle liukkaalle kalliolle on omansa ja pehmeälle metsäpoluille omansa, mutaiselle maastolle omansa... Jos pohdit yleisesti kenkävalintaa poluille, niin tästä linkistä voi olla hyötyä.  Minä olin jo melkein päättänyt ostaessani Inov-8 Roclite 295:t (turkoosit nauhat), että niillä juoksen tämän Nuts Karhunkierroksen. Kengät olivat kuitenkin muutaman testijuoksun jälkeenkin epäsopivat ja aloin olla aivan varma, että Inov-8 Roclite 280 on kenkäni ensimmäisellä ultrallani. Kunnes keskustelin erään konkarin kanssa ja hän sanoi, että lähtee näissä olosuhteissa kyseiselle matkalle ehdottomasti nastakengillä... Taidan siis ottaa Kuusamoon mukaan sekä Salomonin Spikecrossit että Inovin kengät - näillä näkymin nastari taitaa kuitenkin olla varmempi valinta.

Nyt sitten odotellaan innolla gaiterseja saapuvaksi ja jatketaan panikointia ja varustepohdintaa ylävartalon vaatetuksen, reppuun tarvittavien varusteiden ja syömisten ja juomisten osalta... Onhan siinä vielä syytä panikointiin ja pohdintaan :o)

Vinkkejä ja vihjeitä otetaan kiitollisuudella vastaan :) Saitko pohdinnastani vinkkejä omaan varustautumiseesi?

P.S. Ilmo Vaarojen maratonille (42.5km) on vetämässä :D 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Huhtikuu meni juostessa ja kyllähän minä juoksinkin :) 

Juoksukilometrejä kuukaudessa kertyi 244.9, harmillisesti sata metriä vaille pyöreitä ;). Kalenteriin kertyi myös kotijumppaa, salia, muutama hiihtokilometri ja vähän pyöräilyäkin. Suunnittelin kirjoittavani analyysiä harjoituksista, keskiarvokilometreistä, sykealueista, keskivauhdeista, vieläkin liiallisesta vauhtikestävyyden määrästä treeneissä,  ja niin edelleen... mutta sitten aloinkin pohtia, kuka sellaista jaksaisi lukea? Vaikka itse nautin taulukoista ja omien käyrien ja käppyröiden seuraamisesta, niin toisten ei tarvitse olla niistä kiinnostuneita. Eikä niistä muille ole edes erityistä hyötyä, koska esim. sykerajat on asetettu minun henkilökohtaisen kuntotasoni mukaisesti.

Aloin myös miettiä, miksi ylipäänsä kirjoittelen tätä blogia ja sitten se kirkastui! Minähän haluan kertoa blogissani juoksun riemusta ja siitä nautinnosta ja ilosta, jota saan harrastuksestani. Voi olla ettei statistiikka ja tilastot viestitä kaikille noita tunteita ;)

Tällä hetkellä juoksu tosiaankin kulkee, olen ollut terveenä oikeastaan lähes koko alkuvuoden yhtä pientä flunssaa lukuun ottamatta, ja olen vähitellen oppinut myös harjoittelemaan järkevästi. Treenaan juoksua useita kertoja viikossa mutta nyt pääosa treeneistä on peruskestävyysharjoittelua, jossa joudun ja saan hillitä menohaluja oikein kunnolla. Sitten kun tulee aika tehdä intervalli- tai tempoharjoituksia, minulla on voimia ja intoa vetää ne kunnolla ja kovaa. Viime vuonna tähän aikaan olin aivan poikki, puolimaraton Terwarunissa odotteli toukokuun lopussa mutta treenaaminen oli pakkopullaa, treenasin silti kovaa eli juoksin koko ajan liian kovaa, eivätkä vauhdit silti tuntuneet paranevan yhtään. Nyt tiedän, että harjoittelin aivan väärin. Siinä raastovaiheessa olin huomaamattani menettänyt juoksunautinnon ja puskin itseäni harjoituksesta toiseen tunnollisesti vain saavuttaakseni kisoissa ennätyksen. No eihän sitä ennätystä tietystikään tullut, mutta eipä se ollut ihmekään. Tiesin jo ennen kisaan lähtöä, että olin liian uupunut jo valmiiksi. 

Nyt olen viime vuoden lopun ja koko kevään rakentanut peruskuntoa nautinnollisesti hitailla, matalasykkeisillä lenkeillä (vieläkin tahtovat olla aika haasteellisia). Juoksunautinto ja into ovat kasvaneet kevään edetessä koko ajan. Peruskuntoa alkaa jo jonkin verran olla ja pohjan rakentaminen on ollut mahtavaa! Peruskunnon rakentaminen on kyllä todella huippuhommaa ja se onnistuu kaikilta. Aluksi ja usein varsin pitkään peruskuntoa voi treenata reippailla sauvakävelylenkeillä - vinkkinä vain, että aivan SM-tasolla sauvakävely voi olla iso osa peruskuntoharjoittelua (erityisesti itselleni tätä joudun toitottamaan)!

Vauhdeista en edelleenkään niin tiedä, mutta nyt niitä vauhteja on kuitenkin paljon helpompi alkaa kasvattaa vahvemman peruskunnon päälle. Tänä vuonna tavoitteet ovat aivan toisenlaisia kuin viime vuonna. Nyt kun treenaan maratonille ja sitä pidemmille matkoille, peruskunnon on pakko olla kunnossa, jotta kannattaa edes lähteä kokeilemaan kestävyyttään näissä ultramatkoissa. Koska tänä vuonna en haikaile mitään ennätysaikoja vaan hyvää kisaa ja maaliin selvitymistä, peruskunto nousee aivan erityisen merkittävään arvoon. 

Silti ja ehkäpä juuri edellisestä johtuen huhtikuu on ollut ennätyskuukausi juoksun suhteen. Matkaa on kertynyt enemmän kuin koskaan yhden kuukauden aikana ja matkasta olen saanut nauttia - se on kyllä parasta <3 Toukokuu on jo aluillaan ja Nuts Karhunkierrokseen on enää vajaa neljä viikkoa. Tuntuu hyvältä, pohjia on nyt tehty huolella ja tämän elämäntilanteen sallimissa rajoissa.

Näillä mennään ja mikäs tässä mennessä :D 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Tällä viikolla juoksukilometrejä kertyi vain 44.3 ja se tuntuu todellakin olevan vain - kertoo siitä, että normiviikolla kilometrejä on viimeaikoina tullut huomattavasti enemmän. Oikein tuntuu siltä, että tuskin tässä on lenkillä käynytkään, lähinnä lusmuillut :) 

Maanantaisin käyn yleensä pitkällä lenkillä, tällä viikolla päivä meni sovitusti sairaalassa keskimmäisen lapsen altistustestissä, joten lenkki jäi välistä. Illalla kotona tein YouTuben avulla lihaskuntotreeniä reilu puoli tuntia.

Tiistaina lähdin ennen yhteislenkkiä palauttavalle hipsuttelulle, joka jäi himpun lyhyeksi, kun huomasin liian myöhään olevani liian kaukana yhteislenkin lähtöpaikalta... ensimmäisen lenkin aika 43:23, matka 5.6 kilmotriä ja keskisyke 126 bpm. Sitten mittari uudelleen käyntiin, kun jouduin spurttaamaan yhteislenkille. Olimme tällä kertaa naispoppoolla yhteislenkillä ja jutun luistaessa huomautinkin porukalle, että nyt menee lenkki kyllä huomattavasti nopeammin, kuin yleensä... tai ehkä se vain tuntui siltä, sillä keskivauhti ei kyllä järin vauhdikasta ollut... Matkaa kertyi 11.01 kilometriä ja aikaa tähän kului 01:15:38, keskisykkeen ollessa 145 bpm.

Keskiviikkoilta meni päiväkodin palaverissa ja kotona tein vain kahdenkymmenen minuutin liikkuvuustreenin.

Torstaina oli vuorossa tempotreeni, joka on ehkä haastavin treenimuoto minulle. Siinä treenataan tietyllä syketasolla tietty aika ja sitten vauhtia nostetaan, jotta saadaan syke nousemaan ja pysymään taas korkeammalla tasolla. Harjoituksen kesto oli kokonaisuudessaan 1:00:07, matkaa kertyi tasan 10 kilometriä ja keskisyke oli huimat 154bpm. Alapuolella kuvassa näette tarkemmin treenin luonteen, molempien tempoharjoitusten pituudet olivat 15 minuuttia (1-2 ja 2-3).

Perjantaina tein interavalliharjoituksen (3x5min) juoksumatolla, matto antoi harjoituksen matkaksi 6,71 kilometriä, mutta mittarin lukema oli vain 6,07 kilometriä. Harjoituksen statistiikkaa alapuolella kuvassa, nopeinta vaihtia vedettiin ensimmäisen intervallin aikana hetkellisesti jopa 3:22 min/km, se oli jo aika haipakkaa... :D

Intervallitreenin jälkeen jatkoin salitreenillä ja sitä jatkoin hiit-treenillä vielä kotonakin, kun lähdin salilta kesken treenin, jotta mieskin ehtisi lenkille. Tämä yhdistelmätreeni kesti 1:16:51 keskisykkeen ollessa 116 bpm.

Lauantaina jäi lenkki välistä, istuimme autossa vähän vajaa 700 kilometriä, kun kävimme sukulaistytön häissä Rovaniemellä mieheni kanssa. Olipa mukavaa olla hetki rakkaitten sukulaisten kanssa juhlatunnelmissa <3

Sunnuntaina sain lapset elokuvan ääreen ja juoksentelin korttelirallia. Kävin aina välillä ovella tsekkaamassa tilanteen ja kun homma oli hallussa, jatkoin lenkkiä. Näin sain juostua oikein hyvän lenkin; 11.58 kilometriä aikaan 1:15:44 keskisykkeellä 145 bpm. 

Seuraavassa postauksessa taidan käydä läpi huhtikuun juoksuja, jo etukäteen voin kertoa, että ennätystä pukkaa taas :) Juoksukilometrejä on kertynyt minulle huima määrä, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. 

Aurinkoista vappua leivinuunin lämmöstä, ja hei - Nuts Karhunkierrokseen on enää neljä viikkoa ÄÄKS :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Tämän viikon perjantaibuustiksi kehittelin lautapelien pelaamisen pienellä liikunnallisella vivahteella. Pelata voi mitä tahansa lautapeliä, jossa on tehtäväruutuja tai nostettavia laattoja kuten Afrikan tähdessä.

Jokaisessa tehtäväruudussa voi tehdä pelissä vaadittavan tehtävän tai laattapaikassa avata laatan mutta myös nostaa esim. kulhosta paperilapulle kirjoitetun liikunnallisen tehtävän ja tehdä sen. Jos oikein hurjaksi ryhdytte, niin voitte tehdä yhdessä jokaisen liikunnallisen tehtävän :)

Liikunnalliset tehtävät voitte keksiä vaikka yhdessä, mutta jos luovuus ei juuri nyt kuki, niin tässä myös valmiita tehtäviä:

1. Tee 10 punnerrusta

2. Tee 10 polvennostohyppyä

3. Tee 15 syväkyykkyä

4. Tee 15 vatsarutistusta 

5. Tee 15 aasinpotkua

6. Tee 10 X-hyppyä

7. Tee molemilla jaloilla 10 askelkyykkyä

8. Tee 15 supermiesliikettä (selkälihakset päinmakuulla)

9. Tee 10 burbeeta (yleisliikettä)

10. Tee 10 kyykkyhyppyä

11. Tee 15 ojentajadippiä tuolilta

12. Tee molemmille puolille 15 sivulankkunostoa

13. Tee molemmilla jaloilla 10 vuorikiipeilijää

14. Tee 20 pepun nostoa selinmakuulta

15.  Lankuta 30 sekunttia

Mukavaa pelailua ja aurinkoista viikonloppua :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Eräs ystäväni kyseli taannoin vinkkejä siihen, kuinka pitää kuntoiluinnostusta yllä alun huuman jälkeen. Onhan into toki loppunut minultakin joskus, varsinkin jos olen lähtenyt kokeilemaan jotakin täysin uutta ja tuntematonta lajia tai buumia. Muistan kuinka Zumba-innostuksissani sain lonkkani aivan julmetun kipeäksi, kun niin raivokkaasti vatkasin peppua :). Alun innostuksen jälkeen kerran viikossa tunnille meneminen oli jokseenkin työlästä enkä juurikaan nauttinut siitä vispauksesta, vaikka muuten tanssimisesta pidinkin. Eihän siinä tullut edes kunnolla hiki...

Juoksu valikoitui harrastuksekseni muutama vuosi sitten alun alkaen siksi, että se oli helppo aloittaa vähin varustein ja koko harrastukseen käytetty aika meni juuri harrastukseen eikä esim. siirtymiin, suoritus alkoi heti kotiovelta. Aikatehokasta ja kustannustehokastakin, eipä siinä juuri muuta syytä ollutkaan... mutta siitä se sitten lähti ja loppu onkin historiaa... :D

Luin vastikään jutun aiheesta ja huomasin, että minullakin on muutama hyvin merkityksellinen asia, joka motivoi minua lähtemään lenkille päivästä ja viikosta toiseen: 

1. Asenne  

Liikkumiseen käytetty aika pitää perustella sekä itselleen että läheisille usein jollakin tavalla. Usein juuri se oma pää on suurin este sille, ettei sitten lähdekään lenkille. Ajatuksena saatttaa olla se, että ei voi olla pois kotoa lasten luota tai että on niin paljon muuta mitä pitäisi tehdä. Ensimmäinen kynnys lähteä liikkeelle yhä uudestaan ja uudestaan on omassa päässä. Itse asennoidun harrastukseeni niin, että se on omaa aikaa, sitä aikaa jossa saan ladattua akkuja ja jonka jälkeen voin olla taas parempi vaimo ja äiti. 

Usein tarvitaan siis asenteen muutos siinä, miten ajattelee harratuksen vievän aikaa kaikelta muulta. Aikaisemmassa postauksessani olenkin kirjoittanut siitä, miten lapsiperheessäkin liikunnan harrastaminen onnistuu ilman, että se vie kohtuuttomasti yhteistä aikaa, postauksen löydät täältä. Liikkuminen voi jopa olla sitä yhteistä aikaa lasten kanssa. Odottelen jo innolla kesän yhteisiä pyöräretkiä, kun lapset polkevat pyörällä ja me vanhemmat voimme samalla hoitaa juoksulenkin.

2. Suunnitelmallisuus

Minulle on ollut äärimmäisen tärkeää, että viikko-ohjelmaan on sovittu kiinteät ajat sille, milloin on minun vuoroni liikkua ja milloin on miehen harrastusten aika. Tiedän tarkalleen, esim. että joka viikko torstaisin Pikku Kakkosen aikaan on minun lenkkivuoroni ja silloin menen lenkille, oli ilma tai olotila mikä tahansa. En tietenkään mene sairaana lenkille, mutta muuten syitä lenkin väliin jättämiselle ei juurikaan ole. Kun kalenterissa on aina tieto myös seuraavasta lenkistä, ei yhden lenkin väliin jättäminen ole niin järisyttävä menetys. Se myös sitoo harrastukseen; jos tänään joudun jättämään lenkin väliin kokouksen vuoksi, niin huomenna olen kuitenkin menossa sovitusti lenkille. Silloin ei pääse hölläämään harrastuksesta ja siirtämään seuraavaa kertaa jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

3. Tavoitteet

Yksi minulle merkittävimmistä motivaattoreista on ollut se, että minulla on ollut tietty tavoite. Aluksi tavoite oli painonpudotus, mutta hyvin nopeasti tavoite muuttui. Harjoittelen ja treenaan tällä hetkellä ja pääasiassa aina jotakin tiettyä tavoitetta kohden. Tavoitteen saavuttamisen halu tuo harrastukseen myös pitkäjänteisyyttä ja haastetta ylittää yhä uudelleen itsensä. Minun tavoitteenani on yleensä joku/jotkut kisat tai ennätyksen parantaminen. Tällä hetkellä tavoitteita on jo useampi, ensimmäisen tavoitteen toteuttamiseen ei ole enää kuin reilu neljä viikkoa aikaa (huh!!!), kun starttaan Nuts Karhunkierroksen 53 kilometrille. Tuntuu hurjalta edes ajatella koko matkaa... tavoitetta kerrakseen, mutta täytyy kyllä sanoa, että tämä tavoite on todellakin motivoinut treenaamaan. Toinen tavoitteeni on maraton ennen pyöreitä vuosia ja senkin eteen olen tässä samalla tehnyt töitä. Olenkin ilmoittautunut Kempele Z-maratoniin, joka juostaan 5.8.2017. Puolikkaan ajan parantamisen olen suosiolla siirtänyt tulevaisuuteen, näissä kahdessa tavoitteessa on tällä hetkellä minulle jo aivan tarpeeksi. Tavoitteiden asettelua kannattaa miettiä myös eri tasoilla, lyhyen tähtäimen tavoite voi olla, että jaksan juosta viisi kilometriä ja osallistua esim. Naisten kympille tänä vuonna, pitkän tähtäimen tavoite voi olla vaikka puolikas tai kokonainen maraton vuoden päästä. Ja sitten kun tavoite on saavutettu, niin ei kun uutta tavoitetta miettimään!

4. Julkinen ilmoitus

On ehkä sanomattakin selvää, että jos julistaa julkisesti tavoitteekseen juosta maratonin elokuussa, on aika pakko tehdä myös työtä, jotta tavoitteeseen pääsee... (irvistysemoji tähän)

 + bonusmotivaattorina minulle on toiminut myös sykemittari, jonka avulla pystyn seuraamaan aktiivisuuttani, harjoitukseni tehoa ja monia monia muita taulukkoja unen laadusta juoksuvauhtiin. Useiden mittareiden sovelluksissa on myös erilaisia juoksuohjelmia, joiden avulla voi treenata tiettyä kisaa tai matka varten.

Mikä on sinun motivaatiosi salaisuus? Miten pidät kuntoiluinnostustasi yllä haastavimpinakin aikoina tai pahoina päivinä?

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Pages