Ladataan...

Löysin joskus kauan aikaa sitten Juoksujalkaa blogin Lauran 10 asiaa minusta -postauksen ja ajattelin, että voisinhan minäkin jakaa jotain pieniä yksityiskohtia itsestäni. Ihmeellisen kauan minun on pitänyt työstää tätä postausta, mutta vihdoin sain runosuonen auki ja olisihan noita asioita sitten löytynyt vaikka kuinka paljon, tässä nyt ajatusten tuotoksensa irrallisia asioita minusta: 

1. Olen kotoisin Lapista, Muoniosta, mutta sukuni on 'junan tuomaa'. Olen niin sanottuja lantalaisia ja eräs sukuni haara on jäljitetty liiviläiseen sotamieheen ja siitä Von Adlercreutzien lehtolapseen... ei järin mairittelevaa, mutta jos yhtään siniverisyyttä suvusta löytyy, niin täytyyhän se mainita :) 

2. Olen perheeni kuudes lapsi, sisarukseni ovat minua 15-22 vuotta vanhempia, olen todellinen iltatähti.

3. Minusta tuli täti yhdeksän vuotiaana, olen hoitanut lapsia aina. Silti vasta omien lapsien myötä olen ymmärtänyt, mitä lasten hoitaminen 24/7 oikeasti tarkoittaa.

4. Ala-asteella harrastin telinevoimistelua - siis jumppakärpästelyä, partiota ja tyttökerhoa. Hyvin nopeasti aloin myös itse pitää kerhoja nuoremmille. Yläasteella ja lukiossa harrastin pääasiassa aerobicia, kävin ohjaajakoulutuksen ja vedin jumppia ja aerobicia myös miehille. Talvisin harrastin myös laskettelua, joka vaihtui lukioikäisenä telemarkkiin. Olen harrastanut myöhemmin mm. kuorolaulua, yksinlaulua, kuntosaleilua, jazzbalettia ja aikuisbalettia.

5. Olen ollut Au pairina Jenkeissä, Floridassa ja opiskelijavaihdossa Kiinassa, Shanghaissa. Molemmat unohtumattomia ja  upeita kokemuksia omalla tavallaan. 

6. Olen asunut Muonion lisäksi Oulussa, jossa opiskelin kaksi ammattia, Helsingissä, Kauniaisissa ja täällä Kajaanissa.

7. Pesen aina ensin hiukset hoitoaineella, vasta sitten shampoolla. Näin hiukseni pysyvät kuohkeampina.

8. Olen aivan mahdoton vilukissa, mutta en silti pue tarpeeksi vaatteita päälle, paitsi juostessa. Todella ihmettelen, miten olenkin oppinut pukeutumaan oikein juostessa, vaikka muuten se on niin vaikeaa.

9. Jos joku olisi sanonut minulle viisitoista vuotta sitten, että alan harrastaa intohimoisesti juoksua, olisin väittänyt ponnekkaasti vastaan, ennemmin vaikka kuolisin, luulin. Ajattelin, että minua ei vain ole tehty juoksemaan.

10. Juoksuharrastuksen myötä minusta on tullut ulkoilmaihminen. Olen alkanut nauttia myös kaikista vuodenajoista - rakastan juoksua talvella pakkaslumen narskuessa kenkien alla, rakastan juoksua kevään lempeässä tullessa, rakastan juoksua kesän lämmössä ja rakastan juoksua syksyn sateen ropsitessa lippaan. 

Mitkä kymmenen asiaa sinä haluaisit itsestäsi kertoa muille? 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Jos olet seurannut Instaani tai Facebookin päivityksiä, olet huomannut, että tämä viikko on mennyt flunssasta toipuessa eikä juoksua ole tullut kilometrin kilometriä. Mutta olen kävellyt enemmän kuin koskaan yhden viikon aikana, 33.4 kilometriä! Loppuviikosta juoksukin olisi jo onnistunut, mutta halusin antaa keholleni aikaa palautua flunssasta. En saavuta sillä mitään, että lähden liian aikaisin juoksemaan, päinvastoin.

Tämän viikon harjoitukset ovat flunssasta toipumisen jälkeen olleet hyvin matalasykkeisiä, palauttavia ja lähinnä mieltä virkistäviä treenejä. Ihmeen paljon olekin nauttinut rauhallisesta kävelystä ja ulkoilmasta. Kummallista, miten entinen sisäkissa ei nykyään pysty olla montaa päivää sisätiloissa ilman pään tulletusta - on aivan pakko päästä ulos, vaikka sitten kävelemään! 

Maanataina olo oli aivan hirveä, flunssa veti sohvan pohjalle horrokseen. Kaikki muut olivat jo kohtuullisessa kunnossa, minä olin viimeinen sairastaja. Kuuntelin lähes koko päivän Tarja Virolaisen Juoksijan sielu -äänikirjaa. Kirjan fiiliksistä olen kirjoittanutkin postaukset, jotka voit lukea täältä ja täältä.

Tiistaina olin vielä kotona sairastamassa, tauti alkoi jo selvästi taittumaan ja vointi oli huomattavasti parempi. Väitän, että flunssani ovat lyhentyneet nenäkannun käytön myötä. Erite ei jää pyörimään onteloihin ja olo kohenee nopeammin kuin ilman kannutusta. 

Keskiviikkona olin jo riemullisesti työkuntoinen, mutta vielä en kokenut olevani valmis ”lenkille”, en edes kävelylle.

Torstaina oli pää jo sen verran ulkoilmaa vailla, että oli aivan pakko päästä ulos ja kävelylle. Rauhallisella tunnin (1:02:45) kävelyllä etenin 5.99 kilometriä keskisykkeellä 117 bpm.

Perjantaina kävin myös kävelyllä aikaan 1:38:02, johon ujutin 8.97 kilometriä keskisykkeellä 113 bpm. Illalla tein vielä rauhallisen pilatestreenin aikaan 25 minuuttia.

Lauantaina vointi oli jo selvästi parempi, mutta halusin edelleen nauttia näistä kävelylenkeistä. Illan lenkki meni samaan aikaan kuin eilen (1:38:22) ja lähes samalla keskisykkeelläkin, 115 bpm, mutta matkaa kertyi jo hieman enemmän - 9.63 kilometriä.

Sunnuntaina oli aika kirpakka pakkanen (noin -12c), mutta lähdimme silti koko perheellä polkukävelylle ja makkaratulille laavulle. Menomatkaan, 1.79 kilometriin, kului tällä perheellä noin 35 minuuttia, minun keskisykkeen ollessa satasen pinnassa. Tullessa en enää muistanut laittaa kelloa päälle, mutta palasimme hieman lyhyempää reittiä takaisin autolle. Kotiin saavuttuamme lämmittelin varpaat kohmeesta ja lähdin vielä yksin hieman reippaamalle kävelylle. Tasan seitsemän kilometrin lenkin kävelin aikaan 1:08:31, keskisykkeellä 120 bpm.

Viikon kävelylenkkien sykkeitä ja vauhtia tarkkaillessa huomaan, että sitä mukaa kun vointi on kohentunut, lenkkien keskisyke on laskenut suhteessa vauhteihin. Tämähän kertoo sen, että alan olla toipunut flunssasta ja ensi viikolla voin taas jatkaa tavallisen treeniohjelman parissa.

Tämä viikko on mennyt siis todella matalilla sykkeillä, selvästi siellä pk1-alueella. Viisaammat ovat kertoneet, että peruskuntolenkit tulisi tehdä selvästi alle aerobisen kynnyksen, jopa 25-30 lyöntiä alle aerobisen kynnyksen (joka minulla tarkoittaa 116-121 bpm), jotta ne toimisivat oikeasti peruskuntoa kasvattavana ja palauttavana, mutta eivät söisi voimia vauhtikestävyyden treenaamisesta. Näin toimiessa jaksaa tehdä kovat harjoitukset paremmin, kun peruskuntoharjoitukset ovat oikeasti matalasykkeisiä.

Poppis kertoi Pikkuliten blogissaan turhista kilometreistä, jotka juostaan peruskestävyyden ylärajan ja vauhtikestävyyden alarajan tuntumassa, sillä mukavuusalueella. Tällä sykealueella juokseminen väsyttää kehoa eikä treeni toimi kevyenä eikä palauttavana. Se ei myöskään kasvata vauhtikestävyyttä, enemmänkin vie voimia kehon rasittumisen kautta vauhtilenkeiltä. Olen tämän aikaisemminkin tiennyt sanonnan ”kevyet kevyenä ja kovat kovina” -sanonnan kautta, mutta jotenkin tuo Poppiksen tiivistys avasi ymmärrykseni oikein kunnolla :)

Tämähän tarkoittaa juuri sitä, että kävely-, kävelyjuoksulenkit täytyy ottaa mukaan viikoittaiseen ohjelmaan. Tämän viikon kokemuksen kautta se saattaa joskus jopa onnistuakin :) 

Kuinka sinulta onnistuu kevyet kevyinä ja kovat kovaa -treenisuunnitelma? 

 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Olen kotona. Makaan sohvalla peittoon kääriytyneenä flunssan kourissa. Eilen olotila oli aivan karmea, tänään jo ehkä voiton puolella... Lähes koko eilisen päivän maatessani horroksessa kuuntelin Tarja Virolaisen Juoksijan sielu - äänikirjaa.

Koko ajan kirjaa kuunnellessani, olen ollut jopa aivan hämmästynyt siitä, miten samaa reittiä juoksuhistoriamme on kulkenut. Aluksi juoksu vain oli helppoa, kunto kasvoi ja saavutettiin varsin upeita tuloksia. Sitten kunto näyttää lähtevän laskuun ja tämän taustalla vaikuttaa olevan peruskestävyysharjoittelun heikkous tai jopa sen puuttuminen. Hyvin samoja ajatuksia ja pohdintoja olen myös minä käynyt mielessäni tulosten hiipumisen vuoksi. Kirja on siis ainakin minun osaltani tässä suhteessa täysin samaistuttava.

Edelleen ihmettelen sitä, miten aluksi tulokset voivat nopeasti parantua, mutta sitten tulokset lähtevät laskuun? Onko alussa kunto sen verran huono, että peruskestävyyttä tulee väkisinkin treenattua ja sitten kun kunto kasvaa, peruskunnon treenaaminen jää pois, koska tekee vain mieli juosta kovaa? 

Oli todella vapauttavaa ja armollisia ”lukea” Tarjan taistelusta peruskestävyyden treenaamisen kanssa. Tajuta ja ymmärtää, että peruskestävyyden harjoittelu on jollakin muullakin aivan älyttömän vaikeaa ja hankalaa. Todellakin täytyy kävellä. Siis täytyykö todellakin kävellä? Siis kävellä? 

Enhän minä ole kävelijä, vaan juoksija. Haluan juosta, juosta kovaa ja haluan myös treenata juoksemista, en kävelemistä. Todellisuus on kuitenkin ilmiselvästi aivan toinen. Kuntoni ei ole tällä hetkellä, onko koskaan, sillä tasolla, että voisin treenata peruskuntoani muuten kuin kävelemällä tai juoksukävely-yhdistelmällä.

No mitä sitten? Jos lupaan kävellä seuraavan kuukauden kaikki peruskestävyyslenkit, jotta syke pysyy peruskestävyysalueella, voinko saada lupauksen, että siitä on minulle hyötyä? Saanko vauhtikestävyyden treeneissä sitten varmasti itsestäni enemmän vauhteja irti? Miten maailmassa tuo peruskestävyyden treenaaminen tuntuu olevan minulle tuollainen mörkö, miksi minusta edelleenkin tuntuu, että olen ainoa, jonka täytyy kävellä treenatakseen peruskuntoa, vaikka juuri kuulin, että on olemassa joku muukin, joka taistelee saman asian vuoksi? 

Itseäni tässä tutkaillessani huomaan, että kyllä tuo peruskestävyys tuntuu minulle olevan kirosanaa muistuttava termi. Hölmöä, mutta totta. Vaikuttaa siltä, että en ole vieläkään oikein sisäistänyt kestävyysjuoksun ydintä. Minä olen aina halunnut kaiken nyt ja heti. Miksi ihmeessä sitten harrastan kestävyysjuoksua, jossa kärsivällisyys on yksi tärkein ominaisuus? Näköjään haluan kurittaa ja kasvattaa itseäni oikein urakalla... :D

Mielikuvissani olen huippujuoksija, joka kirmaa huikeita vauhteja tuskin hengästyen, koko kylän kovin juoksijatar, miksi ihmeessä minun pitäisi treenata peruskestävyyttä kävellen? Todellisuus on kuitenkin aivan toinen - en todellakaan ole huippujuoksija, en edes omassa ikäryhmässäni, saati verrattuna kaikkiin kylän naisiin :D Järjellisesti tiedän tarvitsevani peruskestävyyden treenaamista ja paljon, mutta eikö se millään voisi onnistua juosten, eikö todellakaan? 

Onko tämä peruskestävyyden dilemma (pitää kävellä, jotta voisi juosta lujempaa) muille yhtä vaikeaa kuin minulle? 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Koko perhe on ollut flunssassa, räkätaudissa, kuumeessa, mitä näitä nyt on... Kaikki lapset ovat olleet tällä viikolla ainakin yhden päivän pois koulusta/päiväkodista ja mies on ollut koko viikon taudissa. Nyt on sitten minun vuoroni... Onneksi tämän viikon reissu meni ilman tautia, mutta kun palasin kotiin ja tähän tautipesään, niin saman tien tauti tarttui minuunkin. Viikko on mennyt vauhdilla ja sometusta ei ole juuri ehtinyt edes ajatella. Koulutuskeikka pääkaupunkiseudulla antoi mukavaa vaihtelua työviikkoon, mutta myös jouksuihin. Minua hämmästytti se, miten helposti pääkaupunkiseudulla pääsi poluille, jopa helpommin kuin täällä Kajaanissa. 

Maanantaina juoksin reilun kymmenen (10.32) kilometrin lenkin aikaan 1:17:58 keskisykkeellä 138 bpm. Pitkästä aikaa aurinko valaisi juoksua ja koko keho tuntui heräävän auringon valosta. Illalla tein vähän pakaratreeniä kuminauhalla ja venyttelyä aikaan 33:57 keskisykkeellä 82 bpm.

Tiistain lenkki oli vauhtileikittelyä, jossa tein rentoja vetoja aika sattumanvaraisesti, kuten alta voi huomata :). Lenkin kesto oli 53:36, johon mahtui 7.28 kilometriä keskisykkeellä 147 bpm (*13).

Keskiviikko oli lepoa ja junamatkailua kohti kahden päivän koulutusta. Ennen matkaan lähtöä aurakolonna lanasi kotitien risteyksen täyteen jäälaattoja, joten ne täytyi kolata - hyvää verryttelyä ennen pitkää istumista :D

Torstaipäivän koulutuksen ja istumisen jälkeen oli ihana päästä tuulettumaan uusiin maisemiin (48:38, 7.12 km, keskisyke 148 bpm). Lähdin Hanasaaresta Koivusaaren kautta kohti Lauttasaarta pyöräteitä pitkin. Matkan varrella tuli vastaan mielenkiintoisia polkuja, joita en vielä menomatkalla uskaltanut lähteä tarpomaan, kun en tiennyt minne ne voisivat johtaa. Paluumatkalla kuitenkin rohkaisin mieleni ja lähdin tutkailemaan polkuja pitkin Lauttaseeren pimeitä rantoja (*19). Palasin takaisin ”tutulle” pyörätielle ja juoksun jälkeen karttaa tutkaillessani huomasin juosseeni HKL:n kesämajojen alueen ympäri. 

Perjantaiaamuna lähdin sitten Hanasaaresta toiseen suuntaan, sieltäkin löytyi heti lumisia polkuja, jotka lähtivät Karhusaaren kartanon pihasta kohti Westendiä. Nämä maisemat ja reitit olivat minulle aivan uusia, enkä edes tiennyt missä juoksin ennenkuin katsoin Polar Flowsta juoksureittini (*11). Kevyt aamulenkki kesti 54:50 ja kilometrejä kertyi 7.04 keskisykkeellä 136 bpm.

Lauantaina kotipihaan ilmestyi kolme kuutiota polttopuita, hetken aikaa niiden liiteriin laittaminen kesti, mahdottoman hyvää palauttavaa treeniä ja kyykkäilyä ajassa 45:16 keskisykkeellä 97 bpm. Illalla suunnittelin tekeväni kotijumpan ohjelman mukaan, mutta flunssainen olo alkoi vaivata sen verrran, että tein vain vähän pakaratreeniä ja rullailin lihaksia aikaan 15:21 keskisykkeellä 96 bpm.

Sunnuntaina piti olla pitkän kävelyn vuoro, mutta jo heti aamusta vointi oli sen verran flunssainen ja tukkoinen, että lenkin väliinjättäminen oli helppo ratkaisu. 

Viikko lähti siis hyvin käyntiin ja ajattelin, että tästä viikosta tulee pitkästä aikaa kunnon juoksuviikko, kunnes tauti iski. Kokonaisuudessaan kilometrejä tuli tälle viikolle 30.9, joista juoksua 27.6 kilometriä. Loppuviikon taudin vuoksi treenitunteja tuli vain 6:30, kotijumpat ja salitreeni ovat jääneet varsin vähiin.

Nyt on pakko antaa aikaa flunssalle ja toipumiselle.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille täältä sohvan pohjalta. 

 

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 11. Juokse paikkaan, jossa et ole käynyt, 13. Juokse vauhtileikittely, 19. Poikkea ennestään tuntemattomalle polulle, katso mihin se johtaa.

 
Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Aikaisemmin kuuntelin juostessa musiikkia, joskus omia soittolistoja, usein vain radiota ja sattumanvaraista radiosta kuuluvaa musiikkia. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuunnellut yhä enemmän podcasteja, usein Suplasta ja YLE Areenasta kuunnelmia. Olen kuunnellut myös muutamia äänikirjoja. Kotona kirjan aloittaminen ja lukeminen on usein hyvin haastavaa, lähinnä siksi, että huomattavasti hanakammin käteen valikoituu IPad kuin kirja... Minua viehättää suunnattomasti kahden rakkaan harrastuksen yhdistäminen; juoksu ja kirjat.

Äänikirjojen avulla saan aivan uudella tavalla nämä harrastukset yhdistettyä. Erityisesti pitkät, rauhalliset ja joskus puuduttavatkin peruskuntolenkit ovat aivan loistava tapa yhdistää nämä kaksi rakkautta. Kun kuuntelen kirjoja juostessa, uppoudun täysin kirjan maailmaan ja juostessa minulla on myös vapaus kirjasta nousevien ajatusten läpikäymiseen.

Juoksupiireissä on positiivisesti pöhisty viime aikoina Tarja Virolaisen Juoksijan sielu -kirjasta, useampi kirja-arvostelukin on jaettu eetteriin. Bongasin Tarjan Outdoor Option -blogista postauksen kyseisen kirjan äänikirjasta ja BookBeatin kuukauden ilmaiskokeilusta. Olen harmitellut itsekseni, että en tilannut kirjaa itselleni, mutta nyt nappasin kiinni tarjouksesta ja aloitin kirjan kuuntelun heti seuraavalla lenkillä. Jo ensimmäinen kappale sai minut lumoutumaan kirjasta ja Tarjan aivan loistavan upeasta kerronnasta. Jotenkin hän osaa sanoa asiat juuri niinkuin ne itsekin haluaisin sanoa, en vain osaa pukea ajatuksiani aivan niin loistavasti sanoiksi. 

Juoksijan sielu - juoksua ja kirjaa - suosittelen :)

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Nämä kevyet viikot ovat minulle hirveän rankkoja henkisesti. Tulee heti tunne, että olen laiska, lusmu ja plösö. Eihän se järjellä ajateltuna pidä tietenkään yhtään paikkaansa ja tiedän toki, miten tärkeää on välillä ottaa ohjelmaan kevyempiä viikkoja, mutta pää ei vain osaa millään hyväksyä ja käsitellä tätä. Ja siis oikeasti, olen treenannut tällä viikolla kuitenkin reilu kuusi ja puoli tuntia, joten ei viikko millään aivan lusmuillen ole mennyt. Viikkoon on kertynyt yhteensä 30.46 kilometriä, joista hiihtoa 11.5 kilometriä.

Maanantaina aamupäivällä nautin kuopuksen kanssa ulkoilusta kotipihalla, kolausta ja pensasaidasta lumen pudottelua (46:03, avg 115 bpm). Illemmalla pääsin aivan uusille laduille treenaamaan hiihtoa. Sukset oli taas aikaisen lipsuvat, joten pienetkin ylämäet sain treenata luisteluahiihtoa... :D Hiihto tuntui kropassa ihanan kevyeltä ja rennolta, hiihtelin aikaan 1:10:13 yksitoista ja puoli kilometriä keskisykkeellä 136 bpm. 

Tiistaina kävin hyvin kevyellä 5 kilometrin hölkyttelyllä aikaan 41:31, keskisykkeellä 123 bpm. Ja illalla tein vielä pitkät venyttelyt aikaan 15:04, keskisykkeellä 80 bpm.

Keskiviikkona oli täysi lepo... ja torstaina tein lihaskuntotreenin kotona aikaan 45:04 keskisykkeellä 118 bpm.

Perjantaina kävin taas pienellä lenkkeilyllä aikaan 1:19:54, johon kilometrejä kertyi 10.02, keskisykkeellä 139 bpm. Näillä hipsuttelulenkeillä joudun edelleenkin seuraamaan sykkeitä oikeastaan koko ajan ja välillä kävelemäänkin hetken, jotta saan pidettyä keskisykkeen riittävän matalalla. Tiimipäivästä inspiroituneena ajattelin ensi viikolla testata omia tuntemuksiani lenkillä ja jättää seuraamatta sykkeitä lenkin aikana. Haluan testata tunnistanko ilman sykemittarin lukemaa yhtään, millä tasolla harjoitus menee.

Lauantaina lähdin ajelemaan aamutuimaan kohti Kuopiota ja Takomotrainingin juoksuakatemian tiimipäivää, jännittävää! Saavuin Rauhalahden hotellille kolmea minuuttia vaille kymmenen, juuri parahiksi päivän alkuun. Aluksi esittelimme itsemme ja kuulimme toistemme juoksutarinat, miksi juoksemme. Tarinoita oli laidasta laitaan, osa oli aloittanut juoksun muutama kuukausi sitten, osa oli juossut aina, toisille juoksu oli intohimo, toiset eivät oikein edes tykänneet juoksemisesta. Jokainen tarina oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja henkilökohtainen. Ihmeellisen avoimesti me kaikki uskalsimme avata itsemme täysin vieraille ihmisille, kiitos siitä kuuluu Miitrille ja Jennalle, jotka heti aluksi kertoivat omat huikeat juoksutarinansa <3.

Ryhmätyöskentelynä pohdimme erilaisia väitteitä lämmittelyn, treenin, lihaskunnon/kehonhuollon, ravinnon, levon/palautumisen ja harjoittelun jaksotuksen osalta. Mielipiteitä oli puolesta ja vastaan. Isoista linjoista olimme varsin yksimielisiä, mutta mukavasti myös vastakkaisille mielipiteille oli tilaa. Minä olin ryhmässä, joka käsitteli treenaamista eri väittämien kautta ja lanseerasimme uuden terminkin; henkilökohtainen sykesuhde - kertoo siitä millainen suhde henkilöllä on omaan sykkeeseensä... minulla varsin ristiriitainen.

Tässä esimerkki jaksotuksesta (valmentajien näkemys) - ensimmäinen versio, miten se usein saattaa mennä... ja toinen versio, miten sen voisi hoitaa viisaammin :)

Päivän aikana Miitri jakeli lahjuksia milloin mistäkin syystä, hyvästä syystä :). Juuri ennen ulkotreeneihin lähtöä, Miitri kaivoi pussista vielä aivan syötävän suloisen jänösen ja ojensi sen minulle, kuulemma porukan jänikselle!  Olen aivan huippuylpeä tästä tittelistä, kiitos ;D 

Päivän päätteeksi teimme kirpakassa pikkupakkasessa juoksutekniikkatreenejä (*35) - aivan loistavia harjoituksia ja huikeaa palautetta saimme sekä Jennalta että toinen toisiltamme <3. Toivon, että palaan näihin tekniikkatreeneihin tarkemmin myöhemmin, nyt tarvitsen vielä aikaa sisäistää näitä harjoituksia. 

Suuri kiitos valmentajille ja aivan loistavalle juoksuporukalle, oli niin iso ilo tutustua teihin kaikkiin!

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 35. Tee juoksutekniikkaharjoitus. 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Vuoden ensimmäinen kuukausi on paketissa. Kuukauden viimeisenä päivänä paistoi aurinko niin ihanasti, että melkein tuntui jo keväältä. Äkkiä se talvi taittuu ja aurinko alkaa  lämmittää. Ainakin ajatuksissa auringon pilkahduksin saa lämpöä aikaan :)

Tammikuussa treenejä on tullut oikein hyvin, erillisiä harjoituksia 47 kappaletta, yhteensä 38 tuntia 14 minuuttia ja 166.4 kilometriä. Näihin kilometreihin sisältyy juoksun lisäksi kävelyä, kolausta, luistelua ja hiihtoa ainakin.

Nyt peruskuntokaudella olen yrittänyt panostaa vähän enemmän monipuoliseen liikuntaan ja se näkyy myös juoksukilometrien vähenemisenä. Juoksukilometrejä tuli vain 118.4 ajassa 15 tuntia 49 minuuttia. On aivan selvää, että jos aion ja haluan keräillä juoksukilometrejä, niin muuta kestävyysurheilua en voi juurikaan harrastaa. En kuitenkaan ole asettanut tälle vuodelle mitään erityistä juoksukilometritavoitetta ja olen näin ollen ”vapaa” harjoittelemaan peruskestävyysharjoituksia muillakin menetelmillä :). Olen myös yrittänyt antaa aikaa lihaskuntoharjoittelun lisäksi kehonhuollolle, yhteensä lihaskuntoharjoittelua ja kehonhuoltoa on tässä kuussa tullutkin 12 tuntia 19 minuuttia.

Tammikuussa olen toden teolla siis pyrkinyt pysymään treeneissä siellä peruskunnon kasvattamisen alueella (sykealueet pk1 ja pk2, jotka minulla 100-130 bpm ja 131-145 bpm), juoksuvauhditkin ovat olleet tästä syystä aivan minimaalisia. Juoksun osalta nuo sykkeet tahtoo kyllä edelleenkin karkailla vähän liian korkeiksi...  Helmikuussa aletaan jo vähän miettiä ja ehkä vähän kasvattaakin juoksuvauhteja, jee! 

Loppuun vielä tammikuun juoksukuvakollaasi, pimeää meininkiä ovat tammikuun juoksentelut pääasiassa olleet :D

Oikein huippua helmikuuta! 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Tämän viikon puheenaihe on ollut ehdottomasti sää. Alkuviikon kirpakat pakkaset vaihtuivat lumisateen kera viikon loppupuolella liukkaisiin, jopa plussakeleihin, siinäpä sitä säävaihtelua kerrakseen. Olen sitä itsekin kyllä hämmästellyt. En ehkä olisi alkuviikosta vetänyt pidempiä lenkkejä jos olisin tajunnut, että sää muuttuu niin dramaattisesti keskiviikon, torstain vaiheilla. Jälkiviisautta, turhaa siis. Tällä viikolla treeniä on tullut 10 tuntia ja 40 minuuttia, yhteensä kilometrejä kertyi 44.7, joista juoksua 34.9 kilometriä. Miten ihmeessä noita juoksukilometrejä kertyy näin vähän... niin se vain näyttää olevan, että kaikki liikkuminen pitäisi olla juoksua, että saisin kunnon kilometrit kasaan. 

Maanantaina kävin ”juoksemassa” ajallisesti pitkiksen. Kahteen tuntiin kilometrejä kertyi kuitenkin vain 14.16, mutta keskisyke oli kunnolla peruskestävyysalueella, 128 bpm. Alkuviikolla oli koko talven kovimmat pakkaset tähän mennessä näillä leveysasteilla, tämän päivän lenkin juoksin -21 asteen kirpakassa ja ihanassa pakkasessa. Testasin ensimmäisen kerran kasvoihin vanhaa kunnon pakkasvoidetta, Vitalista, ja posket pysyivät kerrankin ilman paleltumia, toimii siis! Tein pitkät venyttelyt vielä lenkin päälle aikaan 25:54 keskisykkeellä 82 bpm.

Tiistaina olisi ollut kevyt hölkkäily, mutta piha vaati kolausta ja korvasin sillä lenkkeilyn. Kolaukseen meni 24:46 minuuttia keskisykkeellä 121bpm, illalla tein myös ensimmäisen kerran uuden peruskuntokauden kotitreeniohjelman aikaan 40:12 keskisykkeellä 112 bpm. Tässä treenissä on aivan huolella keskitytty keskivartalotreeniin :).

Keskiviikon lepopäivä muuttui hikiseksi pulkanvetolenkiksi kirjaston kautta päiväkodille kokoukseen ja sieltä kotiin, yhteensä pulkkalenkkeilyä ja kolausta tuli 3.57 kilometriä aikaan 1:12:09 keskisykkeellä 118 bpm.

Torstaina juoksin mukavan pk-lenkin, nyt jo plussakelissä ja älyttömän jäisellä tiellä aikaan 1:11:34, 9.07 km, avg 134 bpm. Onneksi on nastakengät, muuten olisi saanut lenkki jäädä haaveeksi vain. Illalla sain vielä aikaiseksi pilatestreenin aikaan 35:05 keskisykkeellä 90 bpm.

Perjantaina salitreenissä keskityin nyt vielä hiukan enemmän juoksuvoiman kasvattamiseen ja jalkojen kimmoisuuteen hyppyjen avulla. Boxihypyt on aivan loistavaa lihaskuntotreeniä juoksijalle - räjähtävää voimaa ja vauhtia juoksuun. Salilla viihdyin 1:20:34, keskisykkeellä 113 bpm.

Lauantaina mies ja kaksi nuorempaa lähtivät hiihtämään läheiselle ladulle, esikoinen halusi ehdottomasti luistelemaan, joten minä lähdin hänen kanssaan keskuskentälle. Puolessa tunnissa rauhallisella kentän ympäri luistelulla kertyi kilometrejä 4.09 keskisykkeellä 111 bpm. Lauantai-iltana rullailin foam rollerilla ja highballerilla lihaksia ja jumeja 20:15 keskisykkeellä 90 bpm.

Kuvat: esikoinen :D

Sunnuntaina lenkillä (1:40:07, 11.64 km, avg 130 bpm) oli muitakin ihmisiä, enemmän kuin pitkään aikaan. Muutamalta vastaantulijalta sain iloisen tervehdyksen takaisinkin (*18). Olisikohan vaalipäivä ja leppoisa keli saanut ihmiset liikkeelle. Lenkin aikana minut ohitti vilkkaasti keskusteleva naiskaksikko (miten nöyryyttävää...) ja kiinnitin huomiota erityisesti toisen naisen nopeaan askellukseen. Tein tälläkin lenkillä juoksutekniikkaharjoittelua, mutta tekniikan viilaaminen tuntuu vaativan selvästi nopeampia vauhteja. Askeltiheyden laskeminen onnistuu helposti myös hieman hitaimmilla lenkeillä. Askeltiheyteni vaikuttaa olevan ilman sen kummenpaa asiaan keskittymistä 70-80 askelparin tuntumassa. Kun aloin kiinnittää asiaan huomiota, askeltiheys nousi helposti yli kahdeksankymmenenkin, noin 90 askelpariin minuutissa (*20). Tuo 180 askelta minuutissa, eli 90 askelparia minuutissa, on yleisesti suositeltu askeltiheys juoksussa.

Oletko muuten koskaan ajatellut kuinka kuvailisit omaa juoksuasi? Itse ajattelen, että sen avulla pääset aluksi selville siitä, mikä tämän hetkinen askeltiheytesi voisi olla. Jos kuvailet juoksuasi löntystelyksi tai vaikkapa jolkotteluksi, saattaa askeltiheytesi olla liian hidas. Jos taas kuvailet itseäsi singeriksi tai kipittäjäksi, askeltiheytesi on todennäköisesti lähempänä tuota suositeltua askeltiheyttä. Itse kuvaan itseäni usein sipsuttelijaksi :) kuulunee tuohon nopeamman rytmin ryhmään.

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 18. Tervehdi vastaantulevaa toista juoksijaa, 20. Laske askeltiheytesi ja kokeile juosta nopeammalla frekvenssillä.

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Seku vain = huviksi vain, ilman suurempaa tarkoitusta

Olenko blogimaailman täydellinen hylkiö, onko blogini tuhon oma, koska en haaveile bloggaamisesta ammattia tai edes sitä, että saisin blogistani tuloja? Onko blogin pitämisessä ylipäänsä mitään järkeä, jos minulla ei ole näitä yllämainittuja tavoitteita? 

1. Kysymys: ”Saatko blogistasi rahaa, maksavatko mainostajat sinulle?”

Tehdäänpä tämä nyt selväksi. Kirjoitan lily.fi -alustalla, joka kuuluu A-lehdet Oy:hyn ja kaikki blogin yhteydessä näkyvät mainokset tulevat tätä kautta. Mainostajat maksavat A-lehdet Oy:lle näkyvyydestään sen eri formaateissa. Minä olen vain pykännyt blogini tälle ilmaiselle alustalle, enkä saa minkäänlaista korvausta blogissani esiintyvistä mainoksista. Kirjoitan blogiani täysin ilmaiseksi, seku vain.

Blogissani on ollut muutamia yhteistyöpostauksia ja niistä olen saanut testissä olevat tuotteet itselleni, koko blogini reilun vuoden kestäneessä historiassa näitä postauksia on ollut neljä. Muut tuotearvostelut tai ”mainonnat” olen tehnyt ilman minkäänlaista yhteistyötä tuotetta markkinoivaan tai myyvään tahoon, omasta tahdostani, innostuksestani, siitä syystä, että olen kokenut tuotteet niin hyviksi, että olen halunnut niistä kertoa muillekin. Toki ottaisin edelleen oikein mielelläni erityisesti juoksuun liittyviä tuotteita testiin ja kirjoittaisin niistä arvosteluja. Itse en ole aktiivisesti tähän puoleen blogissani panostanut, koska koen sen vaativan panostusta ja paljon aikaa, jota minulla juuri nyt ei ole. Ehkä sitten joskus, tai sitten ei...

2. Kysymys: ”Mikä on blogisi tavoite?”

Hmm... Aloin miettiä asiaa oikein hartiavoimin ja siinä pohtiessa alkoi tuntua yhä enemmän siltä, että ei minulla taida olla tavoitetta ollenkaan ja siksipä koko blogilla ei ole mitään merkitystä. Sama laittaa pillit pussiin ja lopettaa koko "nousukiidossa" oleva bloggaajan ura :D Mutta onkohan asia kuitenkaan aivan noin. Tai pitääkö blogilla ylipäänsä olla jokin tavoite? Mietin myös sitä, mitkä blogin kirjoittamisen taustalla olevat vaikuttimeni voisivat olla? 

Huomasin siis ajattelevani, että pitääkö blogilla olla jokin tavoite? Juoksuakin (tai muita harrastuksia) voi aivan hyvin harrastaa ilman minkäänlaista erityistä tavoitetta. Toki tavoite voi olla hyvä olo, kunnon ylläpitäminen, uuden oppiminen jne, mutta tavoitteelliseksi juoksuharrastusta aletaan kutsua siinä vaiheessa, kun juoksija haluaa kehittyä paremmaksi juoksijaksi, nopeammaksi, voimakkaammaksi ja tuota tavoitteen saavuttamista mitataan sitten kisoissa. Blogin tavoitteita voivat tietysti olla tietyn lukijamäärän saavuttaminen, näkyvyys, julkisuus, maine, kunnia, raha tai vaikkapa Blogs Awards-voitto. Itse en minkään noista edellä mainitsemani asian takia blogia kirjoita, joten voisiko vaikuttimena olla minulla ja monella muullakin bloggaajalla aivan joku muu asia? 

Kun aloin miettiä, miksi blogiani kirjoitan, löysinkin helposti monta syytä ja tavoitetta blogilleni: 

  1. Aluksi laitoin blogin pystyyn hyvin itsekkäistä syistä, halusin kirjata ja dokumentoida harrastukseni julkisesti, mutta en ajatellut sen suuremmin ketään muuta kiinnostavan.
  2. Halusin myös pitkästä aikaa ilmaista itseäni kirjoittamalla, kokeilla osaanko enää ylipäänsä kirjoittaa, kertoa tarinoita ja kehittää itseäni kirjoittajana. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän tavoittelen kehittymistä kirjoittajana. Haaveilen siitä, että voisin viihdyttää lukijoita, kertoa tarinaa niin, että se vähän jopa naurattaisikin, herättäisi tunteita.
  3. Heti kun huomasin, että joku todellakin lukee blogiani, tavoitteeksi nousi vahvasti muiden innostaminen - jospa joku muukin innostuisi liikunnasta kokemusteni kautta, huomaisi ettei se ole täysin mahdoton yhtälö lapsiperheessäkään ja että usein siitä saa enemmän kuin se ottaa.
  4. Samaan aikaan tavoitteeksi selvästi muodostui innostuksen jakaminen muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Kovin moni ei varmaankaan jaksa lukea loputtomasti juoksuasioitani, jos ei ole kiinnostunut juoksemisesta.
  5. Mitä enemmän blogiani kirjottelin ja sain positiivista palautetta (suuret kiitokset aivan yltiöupeista palautteista <3), aloin jakaa kokemukseni kautta nousevaa tietoa ja neuvoja juoksuun liittyvistä asioista. Toivon, että blogistani voisi saada myös informaatiota ja tukea juoksuharrastukseen. Mitään absoluuttista totuutta mihinkään juoksuasiaan en yritä enkä halua tuottaa tai antaa, olenhan vain juoksun harrastelija.

Näin - ei bloggaaminen sitten loppujen lopuksi olekaan seku vain, se on rakas harrastus, jonka kautta olen saanut todella paljon! Olen todella iloinen, että olen tälle tielle lähtenyt.

Vielä isot kiitokset teille armollisille ja upeille blogini lukijoille ja kommentoijille, olette pitäneet minua kuin kukkaa kämmenellä, siksi olen uskaltanut jakaa itsestäni enemmän <3

Maijaliisa 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Pages