Ladataan...

Suunnistus nostaa päätään trendikkäänä liikuntamuotona, ainakin se vaikuttaa olevan pinnalla liikuntapiireissä pääkaupunkiseudulla. Monessa blogissa on kerrottu suunnistuskouluista ja innostuttu suunnistuksesta. Suunnistuskouluja on niin aikuisille kuin lapsillekin. Helposti suunnistuksen voi aloittaa lasten kanssa rastireittiradalta. Rastireittiradan voi kiertää seuraamalla maastoon, puihin ja oksiin kiinnitettyä narua ilman kompassia tai karttaakaan mutta kartan saa aina mukaan ja sen avulla reitin pystyy kiertämään huomattavasti nopeammin ja lyhyemmin.

Viime kesänä kävimme lasten kanssa useamman kerran suunnistamassa juuri näitä rastireittiratoja ja ne onkin suunniteltu niin, että lapsetkin jaksavat suorittaa ne. Nuorimmainen, silloin neljävuotias, uupui välillä ja pääsi reppuselkään, mutta yllättävän hyvin koko porukka reitistä yleensä selvisi. Metsässä liikkuminen kehittää upeasti lapsen koordinaatiota puhumattakaan siitä, kuinka hauskaa ja palkitsevaa rastien löytäminen on! 

Kuva:www.suunnistus.fi

Menkää siis suunnistamaan, jokaiselle löytyy omien kykyjen ja taitojen mukainen rata. Rastireittirata yhdessä lasten kanssa ja aikuisille helpompia reittejä, joilla pärjää kartanlukutaidolla ja sitten haastavimpia reittejä, joissa kompassi alkaa olla jo välttämätön. Täällä Kajaanissa järjestetään kuntorasteja, jonne kaikki voivat osallistua pientä korvausta vastaan (rastireitti on maksuton). Kajaanin suunnistajien kuntorastiaikataulun löydät täältä.

Suunnistus on aivan loistava tapa liikkua luonnossa, suosittelen koko perheelle <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Istun junassa matkalla koulutukseen ja löysin blogimaailmassa pyörivän haasteen, jossa muistellaan menneitä Facebook-profiilikuvien kautta. Hämmästyksekseni huomasin, että minullakin on ensimmäinen profiilikuva kymmenen vuoden takaa! Otsikon profiilikuva on heittomerkeissä, koska jokaiselle vuodelle ei kuitenkaan profiilikuvaa löytynyt ja hieman jouduin laajentamaan kuvahakua Facebookin kaikkiin kuviin, mutta eiköhän se sallita :D

2007 - ensimmäinen profiilikuva, myöhäisellä häämatkalla kesän 2006 häiden jälkeen Azoreilla. Raukeana ja onnellisena. Matka oli mahtava, Azorit aivan loistava matkakohde ja se luonto <3 Suosittelen lämpimästi!

2008 - esikoinen Epeli syntyy; onnea, iloa, hämmennystä, väsymystä. Opettelua ja ihmettelyä. Asumme Kauniaisissa, sinne kaipaan. Juuri tänään tämä pieni nyytti, rakas rimpsessamme, täyttää 9 vuotta, minne se aika oikein meni?!?

2009 - muutto Kajaaniin. Väliaikaista asumista, välitilaa. Hyppy tuntemattomaan, yksinäisyyttä, odottelua, sopeutumista. Ja välillä Rokkia :)

2010 - Vesseli syntyy, oma koti löytyy. Oman paikan etsintää, lapsiperheen arkea, vauhdikasta ja riemullista lapsiperheen arkea.

2011 - sumuinen kuva, sumuista aikaa. Elämää lasten kanssa ja lasten ehdoilla, äitiyttä ja vähän töitä.

2012 - Pirpana syntyy; tässä se on, meidän perhe <3. Kolme lasta himpun yli neljässä vuodessa... itsekin vähän järkytyn, kun tajuan :) Rennompaa otetta elämään, on pakko, muuten ei jaksa.

2013 - lapset, koti, perhe - en löydä kuvaa itsestäni, sekin kertoo siitä, että olen laittanut itseni syrjään, olen muita varten, väsyn, hiljenen.

2014 - äiti kuolee, oman elämän rajallisuus iskee tajuntaan! Elämä on tässä ja nyt, minä olen tärkeä, minun on pidettävä itsestäni huolta, jotta voin rakastaa ja huolehtia myös muista. Elämäniloa, voimaa ja valoa! 

2015 - seikkailua, tasapainon ja hallinnan harjoittelua. Töissä, kotona, vapaalla - ammattilaisen roolia, vaimoutta, äitiyttä, eheyttävää kasvua.

2016 - mä vaan juoksen! Juoksen vauhdilla ja kovaa. Herään vihdoin ymmärtämään, että eniten ja koviten ei aina ole parhaiten. Juoksu onkin harrastus, jossa ei koko ajan pidä tuntua pahalta, vaan pääasiassa aina hyvältä. Mitenköhän sen saisi iskettyä tällaisen masokistin alitajuntaan? 

2017 - hei, vaan tänä vuonna nelikymppinen minä! Äitiys muuttuu, lapset kasvaa. Naiseus muuttuu, ei turhaan sanota, että nainen on parhaimmillaan nelikymppisenä, siltä minusta ainakin tuntuu <3. Nautin elämästä, naisena, äitinä, vaimona. Elämä on ihanaa! Tässä matkan varrella olen löytänyt itseni ja oppinut myös rakastamaan itseäni. 

Tämän piti olla kevyttä hömppää, mutta siitä tulikin syvällinen ja tunteikas kymmenen vuoden matka <3 Uskallatko tarttua haasteeseen? Saatat kokea suuria tunteita :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Tämän viikon treeneistä vain 51% on mennyt peruskestävyysalueella, mikä on oikeastaan aivan liian vähän. Sovitaan näin jälkeenpäin, että tämä viikko olikin sitten vauhtikestävyysviikko :). Joskus kyllä hämmästelen, että miten pystynkin vetämään niin pitkää treeniä tuolla vauhtikestävyyden puolella... Juoksutreenejä tällä viikolla oli neljä ja sain kerättyä plakkariin 55.3 kilometriä 

Maanantaina kävin rauhallisen ja rentouttavan pitkiksen, 19.15 kilometriä keskisykkeellä 135, aikaan 2:28:55. Jo maanatain lenkillä hämmästelin tätä jatkuvaa lumisadetta, mutta vähänpä tiesin, mitä olisi luvassa äitienpäivänä :P

Tiistain yhteislenkillä olikin sitten viime viikolla tilaamani mäkitreeni, siitä voit lukea enemmän omasta postauksestaan, täältä. Matkaa koko treenille kertyi yhteensä 11.28 kilometriä ja aikaa meni 1:09:51, josta kyllä osa lähdön tunnelmmista nauttiessa, kun en muistanut laittaa kelloa tauolle. Keskisyke oli 157 ja maksimi 175. 

Keskiviikkona pidin aivan ansaitun palauttelupäivän tiistain mäkitreenin jälkeen. Pohkeissa taisi pikkusen tuntua... 

Torstain treeni oli tempotreeni, jossa ensimmäinen 15 minuuttia juoksin noin lämmittelyvauhtia ja sitten vedin kymmenen minuuttia jo kunnon sykkeillä ja vauhdeilla. Seuraava reilu kymmenen minuuttia meni vielä kovempaa. Tässä treenissä sain kokonaisuudessaan keskivauhdiksi 5:18 min/km, joka oli yllättävän kova, vaikka alussa juoksin niin pitkään himmaillen. Voisi siis jopa vaikuttaa siltä, että vauhtikin alkaa vähitellen kasvaa, jei! Koko treenin kilometrit oli 7.58, keskisyke 158 bpm ja aikaa treenin kului 40:11.

Olin vähän epähuomiossa ilmoittautunut paikallisen sanomalehden arvontaan, jossa voittona oli osallistuminen Kajaani Street Runille 19.5. Olin tänä vuonna jo päättänyt jättää ne karkelot väliin, mutta torstaina tulikin messengerviesti, että olen voittanut osallitumisoikeuden kisaan. Tietysti ilmoittauduin sitten 10 kilometrin kisaan ajanotolla... Illalla tuli vielä tieto Vaarojen Maratonin arvontojen tuloksista ja siellähän se minun nimi komeili kauniisti 42.5 kilometrin matkalla. Treenimativaatio ei pääse laskemaan näillä kisoilla :D. 

Perjantain intrevallilenkki ja salitreeni saivat väistyä kahden tunnin hieronnan tieltä. Pohkeet ja ylipäänsä koko alakroppa saivat kunnon käsittelyn. Tämä hieroja ei runnonut voimalla ja väkivallalla enkä ihmeekseni ollut käsittelyn jälkeen kahta päivää toipilaana, voiko hieronnasta päästä näinkin helpolla? Olikohan siitä edes hyötyä? ;)

Lauantaina lähdimme yhdessä mieheni kanssa polkujuoksuporukan kanssa pitkälle yhteislenkille. Lenkki kierteli Pöllyvaaran ja lähimetsien polkuja niin tehokkaasti, että olin lähes koko ajan aivan tietämätön sijainnistamme, päähuomio lenkillä kyllä menikin tiiviisti jalkoihin tuijotellessa... Geiterit pääsi testiin ja oivallisiksi todettiin. Poluilla oli jo osin sulaa, joten huomiota piti pitkästä aikaa kiinnittää puiden juuriin ja maaston muihin haasteisiin, mutta myös jäinen sammalikko ja lumilaattojen alla virtaavat sulamisvedet tulivat tutuiksi moneen kertaan. Kengät sain uitettua useampaan otteeseen oikein huolella, mutta yllätyksekseni lämmin auringonpaiste sulatti varpaat liikkeessä nopeasti. Täytyy toivoa, että vaikka jalat Nuts Karhunkierroksella aivan varmasti kastuvat vähän väliä, ilma olisi kohtuullisen lämmin... sain kuitenkin pientä toivonkipinää siihen etten ehkä tiputakkaan varpaitani Kuusamon korpeen. Polkujuoksuretkemme kesti 2:31:35 ja matkaa kertyi 17.31 kilometriä, keskisykkeen ollessa hulppeat 151 bpm.

Sunnuntaina... tiiättekö, nyt vois sanoa, että huumori meinaa loppua aivan totaalisesti näihin keleihin! Tämän päivän aikana on satanut lunta varmaankin yli 10 senttiä ja lisää tulee koko ajan... Illalla onnistuin jopa kohottamaan löhöilypäivän aktiivisuutta, kun jouduin KOLAAMAAN pihatien huomista varten... En kyllä ole aivan varma voinko lähteä kesärenkailla liikenteeseen... 

Mutta onneksi on äitienpäivä, siitä väriä ja iloa elämään! Sänkyyn sain tarjottimella kahvia, vitamiinijuomaa ja kurkkuvoileipää värikkäiden lahjojen lisäksi, voi tätä äärettömän ihanaa rakkauden määrää <3 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Sain mahdollisuuden toimia yhteistyössä Color4caren kanssa. Color4care-verkkokauppa on profiloitunut hoitoalan tarvikkeita myyväksi yritykseksi, mutta iso osa tuotteista on sopivia jokapäiväiseen käyttöönkin. Esimerkiksi tukisukkavalikoima on todella laaja ja vaikka sukat eivät olekaan kompressioltaan aivan juoksuun tarkoitettujen kompressiosukkien veroisia, voisin hyvin käyttää niitä esim. capripituisten juoksuhousujen kanssa. Sukkien herkulliset värit ja kuvioinnit ovat todella upeita! 

Täytyy myös paljastaa, että entisenä lastensairaanhoitajana verkkokaupan värikkäät tuotteet saavat sydämeni sykähtämään ja mielen iloiseksi. Tiedän, että hyvin pienellä panostuksella voi saada pienten ja isompienkin potilaiden olon hieman siedettävämmäksi, eikä haittaa yhtään työntekijääkään, että päivä piristyy vaikkapa ihanan värikkäällä hoitajan kellolla tai hilpeän keltaisella stetoskooppilla, hellyttävistä stetoskoopin suojista puhumattakaan.

Color4care toimitti minulle siis testiin bambualusvaatteet; valitsemani saumattomat alushousut ja topin. Topissa on painijan selkä ja valitsin testiin juuri tämän mallin, koska ajattelin että se voisi toimia myös juoksukäytössä. Bambu materiaalina tuntuu viileältä iholla ja säätelee hyvin kosteutta. Nämä kyseiset alusvaatteet on valmistettu orgaanisesta bambusta, joka on ympäristöystävällinen ja hellävarainen materaiaali iholla.

Tuotteet saapuivat postitse parin päivän sisällä tilauksesta, nopeaa toimintaa siis. Olin valinnut itselleni s-koon, käytän yleensä kokoa xs tai s ja mietin, onkohan s-koko minulle liian iso. S-koko topissa oli juuri oikean kokoinen, mutta housut tuntuivat aluksi jopa hieman tiukoilta. Sanoisin, että alushousujen koko oli lähempänä esim. Lindexin xs-kokoa. Housut kuitenkin venyivät hiukan käytössä ja pesussa, joten oikea koko sekin lopulta. Kokomerkinnät vaikuttavat pitävän siis paikkansa, mutta jos valintaa joutuu miettimään kahden koon välillä, suosittelen valitsemaan isomman koon. 

Vasemman puoleinen kuva: Color4care

Alusvaatteiden materiaali on todella miellyttävän pehmeää ja tuntui iholla jopa hiukan viileältä, kuten tuotekuvauksessa luvattiin. Testijuoksin alusvaatteet ja ne toimivat kyllä aivan loistavasti juoksukäytössäkin. Varsinaista tukea toppi ei kuitenkaan anna, joten se tuskin toimii juoksutoppina vähänkään rintavammalla. Päivittäisessä käytössä puolestaan ajattelen näiden toimivan aivan mainiosti kaikilla, jotka toivovat alusvaatteiltaan mukavuutta, joustavuutta ja pehmeyttä. Voin siis aivan todella lämpimästi suositella Color4caren bambualusvaatteita, hintakin alusvaatteissa on enemmän kuin kohtuullinen :)

Kannattaa käydä tutustumassa Color4care-verkkokaupan valikoimaan jo aivan uteliaisuudestakin :) 

Yhteistyössä Color4care.

Share

Ladataan...

Nämä perjantait tulee aina jotenkin yllättäen! Miten ne viikot voikaan mennä niin nopeasti? 

Joka tapauksessa taas on siis perjantai ja pienen buustin aika. Miten treenaamisesta saisi koko perheen touhua tai vaikkapa kaverin kanssa vähän vaihtelua juoksenteluun? Tänä perjantaina ehdotan mäkitreeniä. Itse kävin juoksuporukalla tiistaina vetämässä oikein kunnon mäkitreenit ja vaikka se oli aika tuskallista niin olihan se kivaakin :) Tiistain treeneistä voit lukea täältä.

Kahdestaan mäkitreenin voi synkronoida niin, että toinen lähtee alhaalta ja toinen ylhäältä, joten matkan varrella saa moikata kaverin.  Tai treenin voi tehdä vaikka viestinä, niin että toisen tehdessä vetoa toinen vetää henkeä ja läpsystä vaihto.

Lasten kanssa mäkitreenistä voi tehdä vaikka kisan tai sitten lapsen voi ottaa reppuselkään ylämäen ajaksi. Jos lapsia on useampia ja he eri kokoisia niin reppuselkäpainoista saa hyvän pyramiditreenin :D Vaikkapa niin, että ensin ylämäki keveimmän lapsen kanssa, sitten toiseksi keveimmän ja niin edelleen, kunnes painavin on selässä ja sitten lähdetään taas keventämään niin, että lopuksi on kevein lapsi selässä. Mitä enemmän lapsia sitä pidempi treeni, hih :P 

Kierroksia ylämäkitreenissä on hyvä olla ainakin viisi ja alamäet kannattaa juosta reippaasti alas, jottei syke laske liian alas ja samalla saa alamäkijuoksutekniikan treeniä.

Vauhdikasta viikonloppua <3 Miltäs idea kuulostaa? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Viime tiistaina yhteislenkin ja heippojen jälkeen huusin vielä porukalle, että milloinkas meillä on seuraavat ylämäkitreenit... Sitäpä ei tarvinnut kauan odottaa, sitä saa mitä tilaa :)

Mäkitreeniksi oli kehitelty 5 x n. 1000 metriä, jossa nousumetrejä kilometrillä oli suurin piirten 70 metriä, kuulemma. En aivan ehtinyt alkuverryttelyyn, kun olin lapsen kanssa tutustumassa uuteen kouluun ja musiikkiluokkaan (oli muuten jotenkin koskettava tilaisuus, tämä mamma meinas parkua ääneen...).  Takaisin itse asiaan, siis onhan sitä ennenkin ilman lämppäreitä vedetty, joten mikäs siinä sitten, eiku viivan taakse ja menoksi. Reitti kulki kilometrin ylös osin hiekkatietä, tienviertä, pikku pätkä asfalttia ja polkuja ja samaa reittiä palattiin hölkytellen alas. Tarkoituksena oli ettei alamäkiosuudessakaan syke laskisi liikaa, sehän ei toki minulle ole mikään ongelma.

Ensimmäiset kolme nousua tuntui lähinnä keuhkoissa, kylmältä ja karhealta... olisikohan flunssa yrittämässä? Älä tule paha flunssa; vitamiinit ja inkivääri kehiin! 

Kuvassa pieni loppupyrähdys ja Eino Leino :)

Juoksu kulki eikä eilinen himpun verran yli yhdeksäntoistakilsan pk-pitkis tuntunut ihme kyllä jaloissa oikeastaan laisinkaan. Tai sitten tuntui, neljännessä nousussa jalkoja alkoi hapottaa oikein kunnolla muutaman sadan metrin jälkeen, mutta pienen tasapätkän jälkeen jalat alkoivat toimia ja taas mentiin. Sain koko ajan pidettyä vauhtia kuitenkin yllä, eikä kävely käynyt mielessäkään. Vasta neljännen kiekan alamäkeä lasketellessa muistin sen eilisen pitkiksen ja siitä hämmästyneenä oikein ihmettelin, että miten tämä silti kulkee näin näppärästi. Viidennen ylämäen yritin vetää kaiken antaen, mutta en saanut sykkeitä enää nousemaan enempää, vaikka kovasti yritin.

Kerta kaikkiaan joka tapauksessa mahtava treeni! 

Matkaa koko treenille kertyi yhteensä 11.28 kilometriä ja aikaa meni 1:09:51, josta kyllä osa lähdön tunnelmmista nauttiessa, kun en muistanut laittaa kelloa tauolle. Keskisyke oli 157 ja maksimi 175. 

Alapuolella vielä muutama käppyrä niistä kiinnostuneille :)

On aivan mahtavaa, kun joskus saa vedellä kovaa ja kunnolla :) Mukavaa alkanutta viikkoa ja tiukkoja treenejä!

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Tällä viikolla olen yrittänyt panostaa vähän enemmän polkujuoksutreeniin ja samalla pitää sykkeet kohtuullisella tasolla, haastava yhdistelmä :) Karhunkierroksen kisaan on enää vajaa kolme viikkoa aikaa ja olo on kunnon suhteen kohtuullisen luottavainen, ihme kyllä! Luottavaisuus johtunee kuitenkin siitä, että olen juossut tämän vuoden aikana yhteensä 902,8 kilometriä, hurja määrä! Missä ihmeen välissä minä olen noin paljon ehtinyt juosta? 65% juoksuajasta olen saanut pysymään peruskestävyysalueella, ei tarpeeksi, mutta paljon paremmin kuin vuosi sitten. 

Maanataina kävin perinteisen pitkän lenkin aikaan 2:08:00, matkaa kertyi 16.05 kilometriä ja keskisyke oli varsin kohtuullinen 132 bpm. Lenkki oli  pääasiassa asfaltilla, mutta pitihän sitä vähän käydä polkujakin tallaamassa pikaisesti.

Tiistain yhteislenkkillä hipsuteltiin sekä poluilla, että asfaltilla, pääasiassa kuitenkin jäisillä tai sohjoisilla poluilla. Tuo sohjo on kyllä aika kamalaa alustaa, mutta ihmeekseni sykkeitä tutkaillessani huomasin, että sehän oli pysynyt aivan aisoissa. Alkaiskohan tuo pk-treeni tuottaa vihdoin tulosta... Matkaa kertyi yhteensä 12.18 kilometriä aikaan 1:40.04 ja keskisyke oli 135 bpm.

Keskiviikkona vuorossa oli itse suunnittelemani intervalliharjoitus, jossa 10 minuutin lämmittelyn jälkeen tein 3 x 500 metrin intervellit ja  2 x 1000 metrin intervallit kahden minuutin palautuksilla ja loppuverryttelyn. 500 metrin intervallit vedin aikaan 2:12, 2:12 ja 2:06, keskisykkeiden ollessa 168, 168 ja 165. kilometrin vedoissa vauhti oli ensimmäisessä vaivaset 5:02 keskisykkeen ollessa 166 ja toisen vedin jo parempaan tahtiin 4:39 keskisykkeen ollessa 172. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että palauduin intervalleista varsin nopeasti ja vauhtiakin sai jonkin verran kiihdyteltyä. kokonaisuudessaan juoksin 6.77 kilometriä aikaan 41:21 ja koko treenin keskisyke oli 152 bpm.

Torstaina pidin aivan virallisen ja tarpeellisen lepopäivän.

Perjantaina oli vuorossa perinteinen Renforssinlenkki hieman pidennetyllä versiolla. Esikoinen oli tanssitreeneissä ja minä juoksin sillä aikaa paikallista lenkkiä, jossa juostaan osin pyöräteitä asfaltilla mutta myös pitkiä pätkiä hiekkatietä. Matkaa kertyi 10.24 kilometriä ja aikaa siihen meni 1:03:26, keskisykkeen ollessa yllättävän paljon; 151 bpm.

Lauantaina lähdin testaamaan lähes samoja reittejä, joita juoksenneltiin tiistaina yhteislenkillä, mutta perjantain lämmin keli oli tehnyt tepposet poluille ja sain oikein kunnon autenttista testijuoksua Karhunkierrokselle... Kahlasin polven yläpuolelle yltävissä tulvalammikoissa neljään kertaan ja soitin matkan varrelta miehelle, että nyt olen sitten valmis perumaan koko kisan... No en aivan oikeasti, mutta kyllä tuo jääkylmässä sohjovedessä juokseminen sai minut vahvasti miettiämään, miten oikein aion selvitä reissusta ilman varpaiden menetystä... Tämä reissu keski kuitenkin vain 1:40:58 ja 12.3 kilometriä, keskisykkeen olleessa onneksi vaivaset 135 bpm. :) Alapuolella linkistä pientä makua siitä, mitä Karhunkierroksella saattaa olla vastassa... 

https://www.youtube.com/watch?v=kWwmuXOpchQ

Sunnuntaina kävin salilla juosten. Salilla treenaan usein koko kehoa ja teen osin kehonpainotreeniä. Tänään keskityin vielä erityisesti jalkoihin mäkijuoksulihaksia vahvistaean. Mavet ja kyykyt saavat salitreenistä jäädä parin viimeisen viikon ajaksi vähemmälle, jotta saan tuoreet ja jaksavat jalat mukaan reissuun. Sunnauntain juoksuista tuli yhteensä kilometrejä 5.52 aikaan 40:06 ja keskisykkeellä 138 bpm. 

Yhteensä tämän viikon kilometreiksi kertyi 63.1 kilometriä, oikein mukava määrä ja mukavia treenäjä :)

Miten sinun viikkosi ja treenisi ovat menneet? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Seuraavaksi pohdinnassa on ylävartalon vaatetus Nuts Karhunkierros 53:lle. Ensimmäisessä osassa pohdittiin huolella alakropan vaatetus ja kengät.

Näillä näkymin helle ei välttämättä helli meitä matkallamme toukokuun lopussa, joten olen valinnut pitkähihaista päälle. Otan toki mukaan varuilta myös lämpöisemmän kelin vaatetusta. Lähdön hetkellä reppuun tulee mukaan joko lyhythihainen tai pitkähihainen riippuen siitä kumpi on päällä. Blaccin urheilutoppi on palvellut hyvin ja sen ajattelin laittaa nytkin, olkaimet eivät mene repun olkaimien alle, yritän näin välttää hiertymät. Tämä toppi toimii loistavasti myös sykevyön kanssa eikä hiertymiä ole koskaan tullut, joten luotan siihen edelleen. Nuorin tyttäremme, joka usein kohottaa äidin itsetuntoa oikein urakalla, ihastui myös tähän urheilutoppiin ja sanoi: "äiti sinä olet ihana, olet ihana rintsikoistakin" :D. Tarvittaessa Haglöfsin luottojuoksutakki tulee päälle tai sitten reppuun pakattuna omaan taskuunsa. 

Päähän ei välttämättä tarvita mitään, mutta vesisateella lippis on aivan ehdoton ja toukokuun keleistä kun ei todellakaan voi sanoa mitään varmaa niin pipokin voisi olla varalta mukana :) 

Reppuvalinta on helppo, koska minulla ei ole kuin yksi reppu. Onneksi se on todella hyvä; Inov-8 Race Ultra, kokoa s/m. Repussa ei ole muita kiristysmahdollisuuksia kuin edessä olevat kaksi kiinnitysklipsiä joita voi kiristää. Silti reppu istuu aivan täydellisesti ja vaikka repussa olisi rakko täynnä nestettä ja lötköt sivutaskuissa, reppu ei hölsky vaan pysyy todella hyvin paikoillaan. Repussa on paljon taskuja ja iso tasku takana on varsin iso, vaikka rakkokin olisi täytettynä omassa lokerossaan. Reppuun mahtuu helposti tarvittavat tavarat, ehkä vähän liiankin hyvin, sillä kiusaus ottaa mukaan turhaa tavaraa kasvaa, kun repussa on tilaa.

Sain repun lahjaksi mieheltäni ja voin todella sanoa, että ehdottomasti paras lahja ever! Hmm, mitähän se kertoo lahjan antajasta tai lahjan saajasta :D

Kolmannessa panikointiosuudessa panikoin sitten repun sisältöä... ;)

Mikä sinun reppuvalintasi on? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Kevät alkaa vahvasti näyttäytyä täällä Kainuussakin, joten eiköhän me olla kaikki virallisesti sitä mieltä, että talvi on taputeltu :)

Krookukset ovat putkahtaneet sulaneen lumen alta parissa päivässä aivan huomaamatta! Kyllä nyt on kevät!

On aika laittaa pyörät kuntoon porukalla ja lähteä pienelle tai pidemmälle testiajolle. Lapsiperheessä lasten kasvamisen huomaa keväisin siitä, että pyörien penkkejä saa nostaa senttitolkulla tai siitä, että vielä viime syksynä oikein passeli pyörä on jo keväällä auttamatta liian pieni. Meidän perheessä kaksi vanhempaa lasta taitavat tarvita molemmat uuden pyörän, kuopus raukka perii sitten isosisaruksilta. 

(Kuva viime syksyltä)

Yhteistä tekemistä voisi olla pyörien keväthuolto, mutta kyllä parasta on päästä yhdessä pyörälenkille. Joko koko perheellä pyöräillen tai niin, että aikuiset pääsevät juoksulenkille lasten pyöräillessä mukana. Mikäpä estää ottamasta eväitäkin mukaan, ne on mukava napostella raikkaasssa kevätsäässä vaikkapa puistonpenkillä. Myös kaveriporukalla keväinen pyöräretki voisi olla monelle mukava ja hilpeä kokemus, rohkeasti vain keräämään porukkaa ja yhdessä nauttimaan kevätsäästä pyöräillen! 

Meillä tämä perjantai menee osin autotallin kevätsiivouksessa ja pyörien huollossa. Varmasti myös pyöräillessä :)

Pyöräilyä perjantaihin :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Pages