Ladataan...

Vuosi vaihtui jo, mutta vielä muistelen viimeistä viikkoa, johon sain yhtäkkiä sujautettua pienen kisailunkin. Lauantaina keksin, että lähden vielä vuoden viimeiseen kisaan, Kajaanin Urheilijoiden järjestämään uuden vuoden juoksuun letkeällä asenteella ja helmat heiluen ;). Toki jo heti kisaan lähtöä suunnitellessa tiesin etten taida aivan Pk-sykkeillä reitistä selvitä...

Maanantai-iltana kävin pitkällä ja rauhallisella kävelyllä Kajaanissa. Lenkki kesti myöhään iltaan ja mies jo kyseli perään kesken kävelyn, kun olin viipynyt niin pitkään. Kuuntelin kävellessä äänikirjaa, joten en oikein edes huomannut lenkin venähtäneen yli kymmenen kilometrin pituiseksi (1:40:49, 10.12 km, avg 120 bpm).

Tiistai meni autossa istuessa. Lähdimme aamulla kohti Muoniota ja kahden pysähdyksen taktiikalla olimme vasta illalla perillä mummolassa. 

Keskiviikkona kävin ensin haistelemassa ilmaa lyhyellä kävelylenkillä (23:22, 1.38 km, avg 114 bpm) ja juoksin sitten pienen lenkin noin -25 asteen pakkasessa (40:12, 6.01 km, avg 156 bpm). Sykkeet huiteli korkeuksissa, vaikka vauhti ei juuri kummoinen ollutkaan. Ilmeisesti tuo pakkanen vaikuttaa sykkeisiin aika tavalla tai sitten useampi vaatekerta, joka teki juoksusta hieman jähmeää... :) Kylmä ei lenkillä kuitenkaan tullut eikä hengittäminenkään ollut erityisen työlästä.

Torstaiaamu valkeni ihanan kirkkaana ja järisyttävän kylmänä! Pakkasta oli koko päivän noin kolmekymmentä astetta. Kävimme miehen kanssa kävelyllä (56:01, 5.43 km, avg 123 bpm), ilma oli käsittämättömän kuulas ja kaunis. Yritin ottaa kännykällä kuvia upeasta auringonkajosta, mutta kännykkä hyytyi pakkaseen ja päivän todellinen upeus on nyt vain muistoissa <3. Muutaman kuvan sain kuitenkin alkumatkasta napattua. 

Perjantaina pakkanen oli jo lauhtunut sen verran, asteita oli ”enää” miinus yhdeksäntoista, että pääsin vetämään vielä lenkin juosten (51:45, 8.41 km, avg 159 bpm). Kamalan korkeat sykkeet sain tällekin lenkille aikaiseksi, vauhtia piti vähän kirittää, kun varpaat meinasivat paleltua tavallisissa polkujuoksukengissä. Samaa vaivaa ei ollut aikaisemmin Salomonin Spikecross -kengissä, joten niissä oleva kalvorakenne sopii selvästi hyvin talvijuoksuun. 

Lauantai meni taas autossa kotimatkalla, miten se kotimatka aina tuntuu niin paljon lyhyemmältä? Illalla sain kuitenkin rankan istumisen jälkeen vetreytettyä itseäni pikaisesti kotitreenin ja nilkkajumpan avulla aikaan 30:03, keskisykkeellä 118 bpm.

Voi Sunnuntai ja uuden vuoden aatto minkä minulle teit ;). Aloin edellisenä iltana tulla siihen tulokseen, että kun kerta sunnuntaina olisi treenattava, niin miksi ei sitten pienessä kisassa... Ja niin oli taas soppa valmis... Päätin lähteä juoksemaan 10.2 kilometriä paikallisen urheiluseuran järjestämässä uuden vuoden kisassa ja tietenkin kilpasarjassa. Kuten jo kerroin, kotona kovasti ajattelin juoksevani rennosti ja letkeästi koko kisan, mutta jo edeltävien tuntien kasvava jännitys osoitti sen, miten heikko mieleni on ja miten vaikeaa on edes kuvitella juoksevansa kisassa muka tavallista lenkkivauhtia...

Paikalla oli muutamia tuttuja, pari polkujuoksuporukan juoksijaa ja hyvä lössi reipasta miekkosta ja naikkosta. Lappu rintaan ja menoksi siis - ja minähän menin. Lähes kaikki muut meni silti paljon kovempaa... Kisa juostiin kahtena kierroksena kevyenliikenteenväylällä Kajaanin keskustan tuntumassa. Ensimmäinen viisi kilometriä meni kohtuullisen rapeasti aikaan 25:32 ja vaikka jo todella poltteli niin keuhkoissa kuin pumpussakin, ajattelin, että kyllä tästä vielä himpun verran kovempaa voisi toisen kiekan yrittää puskea...

Uudelle kierrokselle lähdettäessä sain ihanat kannustukset reitin varrelta ja jatkoin matkaani riemastuneena. Hetken päästä kuitenkin joku hillitön-Hilma veteli ohi ja vaikka kuinka yritin pysyä peesissä, ei voimia enää sellaiseen raastoon ollut. Kierroksen toisessa päässä jyrkässä mutkassa vasen takareisi jumahti aivan yhtäkkiä juntturaan ja hetken jo mietin, että lopetan juoksemisen ja jatkan kävellen, jos pystyn siihenkään... Sisupa ei kuitenkaan antanut myöden, vaan kehittelin siinä keekoillessani tavan nostella polvea vähän korkeammalle ettei takareisi tunnu niin pahalta ja sain aivan hyvin vielä pidettyä vauhtia yllä. Hyvin ja hyvin, tai siis luulen ettei tuo takareisi erityisesti matkaani hidastanut, enemmänkin kehno kunto. En vain jaksanut enää mennä kovempaa ja sillä siisti. Maaliin tulin aikaan 52:51, kilpasarjan viidentenä, toiseksi viimeisenä. Oikeastaan olin aivan tyytyväinen juoksuun, eikä toinen kierros ollut juurikaan ensimmäistä hitaampi. Tämän verran sain itsestäni irti tällä kunnolla ja näillä treeneillä, enempään ei rahkeita olisi todellakaan ollut - täysillä menin ja kaikkeni annoin. Keskisyke oli hulppeat 176 bpm, joten maksimitreenihän siitä tulla napsahti. 

Kotiinviemisiksi kaikki juoksuun osallistujat saivat paikallisen leipomon ruislimppun, loistava palkinto! Nyt on siis koko vuosi 2017 ja joulukuukin juoksujen osaltakin kasassa. Yhteensä juoksua joulukuussa tuli vaivaiset 96.1 kilometriä, mutta kaikki treenit mukaan lukien 137.4 kilometriä. Aikaa treenaamiseen joulukuussa käytin 29 tuntia ja 13 minuuttia ja harjoituskertojen kertyi 38. Aivan mukava kuukausi kaiken kaikkiaan siis. Tästä on hyvä ponnistaa uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin :)

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Vuoden voisi laittaa pakettiin monella eri tavalla. Suurimmat saavutukset juoksussa, kisa kerrallaan tai vaikkapa kuukausi kerrallaan. Joka suhteessa tämä vuosi on ollut lyhyen juoksuharrastukseni huippuvuosi: pisimmät matkat, eniten kisoja ja eniten kilometrejä (vuosi 2016: 1501.1 km, vuosi 2017 tähän mennessä: 2123.2 km!!!). Tänä vuonna olen panostanut juoksun lisäksi myös juoksua tukevaan treenaamiseen, erityisesti kehonhuoltoon, lihaskuntoon ja venyttelyyn. Yhteensä treenitunteja onkin kertynyt huimat 416 tuntia ja 55 minuuttia, joista juoksua 258 tuntia 34 minuuttia.

Mies kertoi ystävälle juoksuistaan ja totesi, että vaimo on tänä vuonna juossut kaksi maratonia ja yhden ultramatkan. Yritin väittää vastaan, mutta sitten aloin laskeskella juoksujani ja tajusin hänen olevan aivan oikeassa. Lisäksi olen itse asiassa juossut vielä muutaman ”pikamatkan” kisan. Eihän tuo kovin paljolta monenkaan juoksuharrastajan mielestä kuulosta, mutta kun ottaa huomioon, että olen aloittanut juoksemisen hieman reilu kolme ja puoli vuotta sitten ja juossut tänä vuonna ensimmäisen maratonini, niin onhan tuossa jo aivan riittävästi :) 

Lähdin soitellen sotaan ja ennen yhtäkään kokonaisen maratonin starttia juoksin polku-ultran Kuusamossa NUTS Karhunkierrolla (53 km) toukokuussa, josta kisarapsa täällä. Nyt tuon rapsan lukeminen nostattaa oikein kylmät väreet - upea kokemus, mahtava matka ja ikimuistoisia elämyksiä. Kisan jälkeen podin kuukauden juoksijan polvea, siitäkin kokemuksesta viisastuneena ja kiitollisena.

 

Ensimmäisen sileän maratonini (kisarapsa) juoksin elokuussa Kempeleessä aikaan 3:58:42. Huikea kokemus sekin ja kun neljän tunnin haamuraja alittui heti ensimmäisellä yrityksellä, ajattelin että turha tuota lenkkiä on enää uudestaan juosta... Mutta nytpä olen ilmoittautunut rakkaan opiskelukaupunkini Oulun toukokuiselle Terwamaratonille...

Lokakuussa hipsin äänetönnä ja alkavan flunssan kourissa Vaarojen maratonin (tyhmää touhua juosta flunssassa, tiedän sen nyt enkä tee sitä enää). Jotenkin en osannut sitä edes maratoniksi ajatella, polkujuoksua kun oli, mutta niinpä se vain oli merkitty minulle ”viralliseen” tilastoon toiseksi maratoniksi tälle vuodelle. Tuosta tahtojen taistelusta ja äärimmäisen haasteellisesta taipaleesta voit lukea rapsan täältä. Maalissa muistan keuhkoja ulos yksiessäni miettineeni, että en ikinä koskaan, ikinä enää juokse kilpaa poluilla, ainakaan näillä poluilla... Nyt toivon äärettömästi saavani paikan ensi vuoden kisaan ja valloittavani Vaarat, voittavani itseni tälläkin huippurankalla reitillä, revanssin paikka siis!

Olen treenannut kisoihin, nauttinut juoksusta, aloittanut juoksuvalmennuksessa (Takomo running academy -testiryhmässä), juossut ja treenannut järkevämmin kuin yhtenäkään aikaisempana juoksuvuotenani. Silti koen olevani vasta juoksu-urani alussa. Tänä vuonna olen oppinut aivan valtavasti uutta juoksemisesta ja itsestäni juoksijana. Erityisesti olen opetellut maltillisuutta; mulle-nyt-kaikki-heti luontaisen ominaisuuteni hillitsemistä, kestävyysurheilussa sillä mentaliteetilla ei taida saada kuin vahinkoa aikaan. 

Vaikka uusia tavoitteita ja suunnitelmia tehdään vuosi kerrallaan, minun ”juoksu-urani” päätavoite on pystyä juoksemaan pitkään, kymmeniä vuosia. Erityisesti haaveilen siitä, että juoksun ilo, riemu ja nautinto säilyisivät ja osaisin juosta niin, että välttyisin loukkaantumisilta. 

Mutta nyt ”alan valmistautua”  ex tempore -uudenvuodenjuoksukisaan, toivottavasti pystyn tällä kertaa juoksemaan hyvän mielen kisan, ilman älytöntä verenmakua suussa, ilman aikatavoitteita, nautinnollisella juoksulla. Se olisikin uusi kokemus pikamatkalla (10.2 km).

Vielä viime hetken #2017bestnine - koska ilokseni sinne nousi muutama talvinen juoksukuva aivan loppuvuodesta.

 

Oikein riemullista uuden vuoden aattoa ja nautinnollisia, ihania, hikisiä, raastavia, hilpeitä - kaikenlaisia juoksukokemuksia upeaan uuteen vuoteen 2018! 

- Maijaliisa -

P.s. Ensi vuoden suunnitelmiani löydät täältä :)

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Blogini täytti kokonaisen vuoden lokakuussa. Some-elämässä kuulemma jo varsin vakiintunut ja vanha tuttavuus, oikeassa elämässä kävelemään opettelua. Itse koen olevani täysin untuvikko blogimaailmassa ja some-elämässä. Alun innostuksen ja pikakiidon jälkeen some-elämä on rauhoittunut ja olen myös itse halunnut ottaa vähän takapakkia virtuaalielämästä. Tärkeintä on kuitenkin se oikea elämä, ihmiset lähellä, rakkaat - perhe. Hetken aikaa alkuhuumassa tuntui, että blogi ja siihen liittyvä vie mennessään, kaikki aika tuntui menevän, jos ei juoksemiseen, niin siitä bloggaamiseen. Oppirahoja on maksettu niin juoksemisen kuin bloggaamisenkin suhteen, mutta vähitellen tasapaino alkaa löytyä, siitä olen kiitollinen. 

Ihmeekseni näitä juttuja on luettu. Tämän vuoden TOP5-luetuimmat postaukset ovat:

  1. Ugly is the New Pretty - karmeimmat juoksukuvat (parin päivän takainen postaus sai näköjään suuren suosion, rumuus kiinnostaa)
  2. Vaarojen valloitus, hyppy tuntemattomaan! 
  3. Terapian tarpeessa - viikolla 38 :)
  4. HihgBaller - uusi tuttavuus
  5. Testissä Sudio Sweden TRE-kuulokkeet - sisältää ALEKOODIn  (Huom! Alekoodi toimii edelleen!)

Edelleen nautin suunnattomasti blogistani ja olen vilpittömän otettu, että joku näitä jorinoita lukeekin <3 

Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi ja uusi blogikausi. Tälle vuodelle on vielä tulossa postaus juoksuvuodestani - joka on muuten ollut aivan huikaiseva! 

Kiitos teille rakkaat lukijat <3 Auttaisitteko minua tekemään blogistani vielä kiinnostavamman? Olisko joku tietty aihealue juoksuun liittyen, joka sinua kiinnostaisi erityisesti? Tai haluaisitko lukea blogistani jostakin muustakin? Mitä juuri sinä haluaisit blogistani lukea? Olisin äärimmäisen kiitollinen kommentistasi :)

-Maijaliisa-

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Edellisen postauksen (karmeimmat juoksukuvat) jälkeen onkin hyvä koota somen tykätyimmät kuvat farmille. Kestävyysjuoksu on itse asiassa enimmäkseen nautinnollista ja rentoa peruskestävyyden kasvattamista, ainakin näin peruskuntokaudella... Näissä somen tykätymmissä kuvissa näytän kyllä aika freesiltä, maratoninkin jälkeen suihkunraikkaana :)

 

1. Suosituin kuva, vaatteet! Ei kauhean mieltä ylentävää ;) Toisaalta, postasin kuvan suunnitelluista maratonvaatteista elokuussa, päivää ennen ensimmäistä maantiemaratoniani, melkoisen jännittyneessä tilassa. Sain aivan valtavan määrän kannustusta ja rohkaisua, kiitos siitä! 

2. Ja näinhän siinä sitten kävi <3 Suoraan podiumille, toinen naiset 40-sarjassa Kempele Z-maratonilla.

3. Vuoden juoksukilometritavoite, 2017 kilometriä tuli täyteen marraskuun loppupuolella, olin saavutukseeni äärimmäisen tyytyväinen! 

4. Juoksua Vuokatissa elokuussa, viimeisiä vetoja ennen maratonia.

5. Salille juosten lokakuun loppupuolella - kikkailua filttereillä ja värityksillä.

6. Kesälomareissulla heinäkuussa, juoksua ja maisemia Pietarsaaressa.

7. Oulussa syyskuussa intervalleja treenaamassa. 

8. Kajaanijoen varrella. Minua viehättävät jotenkin nuo voimalinjat :) ja toki upeat auringonlaskut. Perusjuoksulenkin upeat maisemat ikuistettuna.

9. Yhdeksän joukkoon kohosi viime metreillä 21.12. juostu juoksulenkki, ehkä pinkkien säärystimien ansiosta ;)

Jos Iinstagramtilisi on julkinen, voit katsoa omat tykätyimmät Instagramkuvat laittamalla Googlen hakukenttään bestnine2017 tai suoraan tämän linkin kautta. Tuliko sinun yhdeksän tykätyimmän kuvan mukaan yllätyksiä? 

 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Minulla oli taannoin lyhyt postaussarja juoksukuvista, kuvia kisoista, kuvia luonnosta ja vuoden varrelta, kuvia ikimuistoisimmista juoksuista. Vihjailinkin, että voisin vielä laittaa postauksen karmeimmista juoksukuvista... Oikeastaan unohdin koko asian, mutta toisaalta en ehkä aivan tosissaan halunnutkaan näyttää julkisesti, miten karmealta usein kisoissa juostessani näytän.

Eräässä Facebook-ryhmässä heräsi varsin polveileva keskustelu artikkelin, Ugly is the New Pretty - Let’s get real about what running looks like,  pohtalta. Kirjoittaja halusi nostaa esille, että usein somessa näkyvissä kuvissa ei näy se, mitä juoksu oikeasti on, varsinkin jos tavoitellaan tiettyjä aikoja tai saavutuksia. Somekuvissa juoksu näyttää usein helpolta, hienolta ja siistiltä. Todellisuus on usein toinen. 

Itse ajattelen, että kyllä juoksun raakuus, rankkuus ja kaikkensa antaminen saa näkyä kuvistakin, se haluanko sitä erityisesti julkisesti estitellä on mielestäni kuitenkin hiukan toinen asia. Haluan itse olla levittämässä juoksun riemun ja ilon viestiä, en välttämättä sitä, että kisoissa se on hetkittäin täyttä tuskaa. Ajattelen, että kun ihminen saadaan liikkumaan ja nauttimaan juoksemisesta, niin sen jälkeen on vasta järkevää oman kokemuksen kautta alkaa haistella omia rajojaan ja ehkä jopa hieman oppia nauttimaankin siitä fyysisestä tuskasta, jota juoksu saattaa erityisesti kisoissa tuottaa... 

Nyt kyllä ohuesti harmittaa etten ole säilyttänyt kaikista kisakuvista kopioita. Olisi saattanut löytyä muutama aivan todellinen karmeuden helmi :). No mutta joka tapauksessa, jos et halua nähdä miten rumaa, hikistä ja tuskaista juoksu voi pahimmillaan olla, niin suosittelen nyt vaihtamaan seuraavalle sivustolle, koska here you are - tekemisen meininki, kaikkensa antaminen näyttää tältä: 

Jotain riemua tässä kuvassa pienesti on... Lost n Kajaani -sekkailukisa 2015

Karhunkierroksen ensimetreillä 2017... ylämäen tunkkausta ja juoksuasento muistuttaa lähinnä gorillan etenemiseltä.

Kiiminki maraton, puolikkaalla 2016, maalisuoralla vielä viimeiset vedot...

 

Ja voittaja on Kuopion puolikas, onneksi lähes ennätysaikaan: 1:43:48 :D

Kuka bloggaaja uskaltaa ottaa haasteen vastaan? Karmeimmat juoksukuvat jakoon, kiitos! Ja linkki kommentteihin, kun postaus on julkaistu, niin pääsemme yhdessä ihailemaan tekemisen meininkiä :)

 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

 

 

Ladataan...

Jouluviikko - Joulu tulee tekemättäkin. Lasten innostus ja jännitys tarttuu väistämättä, enkä juuri ole stressannut jouluvalmisteluista. En ole oikein edes stressaavaa tyyppiä ja kaikki ylimääräinen, erityisesti jotenkin jouluun liittyvä puunaaminen on jäänyt aika vähälle. Lapset kohta nukkuvat ja mallasleipä uunissa luo jouluisen tuoksun. Tänään on leivottu pipareita ja koristeltu kuusi, joululaulujakin on kuunneltu. Alkaa tuntua ihanasti joululta.

Keskimmäinen sankari on ollut koulusta pois kolme päivää, keskiviikosta perjantaihin, koska pieni flunssa yltyi keuhkoja ja äänihuulia raastavaksi laryngiitiksi. Meillä on kuunneltu päivin ja öin haukkuvaa yskää ja hoidettu potilasta. Unet ovat toisinaan jääneet aika vähiin ja yöheräilyt ovat verottaneet jaksamista. Onneksi tauti alkaa olla nyt lauantaina voiton puolella.

Tälläkin viikolla olen ehtinyt urheilla. Maanantaina jumppailin juoksuohjelman kotitreenin aikaan 43:03 keskisykkeellä 122 bpm.

Tiistaina yritin käydä kevyellä kävelyjuksu-lenkillä, mutta sykkeet ei oikein olleet yhteistyössä, 1:20:20 ajassa sain hilpastua vaivaset 9.21 kilometriä keskisykkeellä 130 bpm.

Keskiviikkona ei onneksi ollut treenejä, tiistai-keskiviikko välisenä yönä nukkuminen oli katkonaista pojan laryngiitin vuoksi ja keskiviikkoaamu oli ensimmäinen aamu koko syksynä etten noussut ylös ensimmäisen kellon herätykseen, vaan jatkoin vielä hetken unia.

Torstaina väsymys tuntui edelleen juoksulenkillä ja nosti sykkeitä helposti tavallista korkeammalle. Toki väsymyksestä huolimatta piti vetää ohjelmaan merkitty juoksu... 12.03 kilometriä taittui aikaan 1:31:22 keskisykkeen ollessa 145 bpm.

Perjantai oli ensimmäinen vapaapäivä ja joulun valmistelut pääsivät vauhtiin. Aika maltilliset ovat meidän perheen jouluvalmistelut, mutta se ei minua haittaa. Salilla kävin tekemässä oikein kunnon treenin (1:50,13, avg 126 bpm), voihan jouluun näinkin valmistautua :D

 

Launataina lumipyry lennätti lunta toistakymmentä senttiä niin turuille kuin toreillekin - kerrankin otin järjen käteen, enkä lähtenyt rämpimään vetoja auraamattomille pyöräteille, vaan ihan reippaasti vedin vedot salin juoksumatolla, hyvä minä :) Kokonaisaika tälle treenille 40:45, kilometrejä kellon mukaan 6.12 (maton mittarissa lukema oli hiukan suurempi) ja keskisyke huimat 147 bpm. 

Polku salille keskellä Kajaanin kaupunkia :D

Tästä viikosta tulikin aika kevyt viikko, siitäkään en ole jaksanut stressata. Harjoitustunteja yhteensä vain himpun yli kuusi tuntia ja juoksukilometrejä 27.4. Jos jotakin hyvää tästäkin löysäilystä haluaa löytää, niin ainakin on helppo lähteä kilometrejä kasvattamaan ensi vuoden puolella.

Huomenna on jouluaatto, lupasin jo lapsille, että aamulla avataan sisarusten toisilleen ostamat lahjat <3

Riemullista, rentouttavaa ja rauhallista joulua - Ihanuutta jouluun! 

 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Nyt ovat pimeys ja väsymys saaneet otteen juoksijasta. Väsyttää, ehkä eniten siksi, että viime yönä pojan kurkunpääntulehdus piti hereillä. Aamulla ajoin toiselle paikkakunnalle töihin, pimeällä tiellä, vesisateessa. Töihin lähtiessä on pimeää, kotiin tullessa on pimeää. Lumi tuo hiukan valoa, mutta nyt sekään ei oikein tunnu auttavan. Mutta, töitä on enää yksi päivä, sitten alkaa joululoma! Hyvinhän tästä koko perheelle rankasta syksystä on selvitty, kun totaalinen väsymys iski päivää ennen lomaa :) 

Eilen olin lasten kanssa päiväkodin toiminnallisessa joulujuhlassa, joka vietettiin lempeässä talvisäässä ulkona. Lasten riemu on tarttuvaa ja joulun odotus leijuu väreilynä ilmassa. Juoksut juostaan, mutta pääpaino on nyt juhlan odotuksessa ja jännityksessä. Ihanaa, että joulu tulee <3 

Näiden joulupolkukuvien myötä toivotan riemullista ja kuplivaa joulun odotusta! 

 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Valmennusjohto :) oli sitä mieltä, että tämä viikko kannattaa mennä kevennellen, koska viime viikolla podin pientä flunssaa. Kerrankin ymmärsin levätä riittävästi flunssan aikana ja todennäköisesti juuri siitä syystä tällä viikolla flunssasta ei ollut enää mitää oireita.

Maanataina ajattelin tehdä pienen rennon hiihtolenkin, niin teinkin - kävelin ladun varteen (12:04, 0.94 km, avg 107 bpm), hiihdin mukavan leppoisan lenkin loistavilla ja luistavilla laduilla (1:07:53, 9.59 km, avg 127 bpm) ja kävelin sukset kainalossa kotiin (19:52, 0.86 km, avg 115) posket punaisina tyytyväisyydestä.

Tiistaina oli vuorossa kevyt hölkkä, jonka lyllersin lumisilla pyöräteillä (48:57, 5.57 km, avg 129 bpm). Sain kuin sainkin pidettyä sykkeet juuri pk1-alueella kävelyjuoksu-kombolla, mutta välillä ihmettelen tosissaan, miksi en voisi mennä juoksemaan vaikka juoksumatolle näitä lumisten päivien lenkkejä. Vauhti ei tänäänkään päätä huimannut ja tuo lumessa rämpiminen ei kyllä mitenkään kehitä juoksutekniikkaakaan... lenkin jälkeen jäähdytin kolatesharjoituksella kotipihassa (16:54, avg 122 bpm) ja tein venyttelyt nilkkajumpalla höystettynä (12:16, avg 91 bpm).

Keskiviikkona piti olla virallisen ohjelman virallinen lepopäivä, mutta kun ystävä pyysi lenkille vaihtamaan kuulumisia, en tietenkään voinut mitenkään kieltäytyä... Alkulenkki meni vauhdikkaasti juosten, kun tsekkasin sykkeitä kesken jutustelun, huomasin niiden huitelevan aivan turhan korkealla (161 bpm). Loppumatka menikin aika paljon leppoisammin ja pääosin kävellen. Välillä on aivan parhautta lähteä lenkille ilman suunnitelmaa ja antaa vain mennä, ilman ohjelmaa, fiiliksen mukaan. Lenkistä tulikin sitten ajallisesti aika pitkä (1:47:42, 12.02 km, avg 141) ja taas loppuverryttelyksi riitti kolattavaa (10:27, avg 125 bpm). Lunta on näillä leveysasteilla tullut viime viikkoina aivan valtavasti.

Torstai sai toimittaa tällä viikolla lepopäivän virkaa ja perjantaina kävin salilla nostelemassa painoja (1:46:15, avg 120 bpm). Pitkästä aikaa tein syväkyykkyä ja maastavetoa. Ne on kyllä kivoja :). Vaikka maltoin käyttää kohtuullisen pieniä painoja, niin treeni tuntui selvästi painona jaloissa seuraavan päivän juoksutreeneissä.

Lauantai oli koko perheen superliikuntapäivä. Yhden päivän settiin saimme mahdutettua perheenä yhteensä kuusi eri liikuntalajia. Aamulla  mies ja kaksi nuorinta kävivät luistelemassa ja minä esikoisen kanssa harjoittelemassa hiihdon tekniikkaa, koska hänellä ei ollut sopivia luistimia. Hiihdimme 34 minuuttiin vaivaiset 2.24 kilometriä (avg 105 bpm), mutta ilmeisesti monta oivallusta tuli tyttärelleni tekniikasta. Hän sanoikin, että onpa hiihtämisessä paljon eri asioita muistettavana ja tottahan se on, ei hiihtäminen ole ollenkaan niin helppoa kuin ensiksi ajattelisi. Hiihdon jälkeen kävin juoksemassa (1:10:54, 10.01 km, avg 148 bpm) ja tein pilatestreenin (35:31, avg 102 bpm). Mies kävi pelaamassa koripalloa ja sen jälkeen menimme yhdessä uimaan (56:23). Tällä kertaa pääsin jopa uimaan muutaman altaanmitallisen ja totesin, että jos saisin pientä opetusta uinnin tekniikkaan, niin voisin ottaa senkin lajin silloin tällöin treeniohjelmaan... 

Sunnuntaina oli taas aika pienen kolatestreenin (19:35, avg 110 bpm) ja sain vihdoin myös jouluvalot laitettua ulos.

Sillä tavalla tämä kevennetty viikko onnistui loistavasti, että treeni on ollut kerrankin aivan todellisesti peruskestävyystreeniä ja jopa niin, että painopiste on ollut pk1:n puolella. Aivan mahtavaa! Treenimäärien osalta kevyt viikko ei tosin toteutunut, koska kaiken kaikkiaan treeniä tuli aika huippuviikon verran; 10 tuntia ja 9 minuuttia. Kokonaiskilometrimäärä viikolle oli 43, joista juoksua kuitenkin vain 27.6 kilometriä. Aivan ei siis mennyt valmentajan kirjoitusten mukaan, mutta itse olen todella tyytyväinen viikkoon, yritän ensi viikolla olla kiltimpi ;)

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Eräässä Facebook-ryhmässä keskusteltiin Helsingin sanomien artikkelin pohjalta siitä, miten kuntoilijat treenaavat usein aivan liian kovaa omaan kuntotasoonsa nähden ja miten paljon kevyttä ja palauttavaa treeniä kuntoilija oikeasti tarvitsisi kehittyäkseen. Olen jo useaan otteeseen kertonut, miten viime vuosi tuli juostua aivan liian kovilla tehoilla ja miten se vaikutti tuloksiin vain negatiivisesti. Olen siis jo ajatuksen tasolla sisäistänyt artikkelin pointin, mutta näkyyköhän se kuitenkaan harjoittelussa tarpeeksi? Edelleenkin joudun jarruttelemaan menohaluja oikein tosissani, jotta harjoituksen taso pysyisi peruskestävyysalueella. 

Keskustelusta kiinnostuneena ja vuoden kohta päättyessä aloin tsekkailla omaa treenaamista ja vertailla tämän ja edellisen vuoden treenejä. Alla olevasta kuvokoosteesta näkyy aika selvästi, että tänä vuonna olen aivan oikeasti keskittynyt erityisesti juoksussa peruskestävyyden kasvattamiseen! 

Yleisesti vuosien 2016 ja 2017 treenimäärää tarkastellessa, huomaan etten ole tänä vuonna treenannut kovin paljon enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta tänä vuonna juoksua on tullut huomattavasti enemmän kuin viime vuonna. Tämäkään muutos ei ole mielestäni niin merkittävä kuin sykealuiden muutos verrattuna edelliseen vuoteen. Viime vuonna kaikkien treenien osalta sykealuiden "pyramidi" on tasapaksu painottuen kuitenkin selvästi vauhtikestävyyden alueelle. Juoksun osalta painottuminen vielä vauhtikestävyyden ylämpään sykealueeseen (oranssi) on aivan huomattavaa (täysin järkyttävää ja suorastaan idioottimaista treenaamista, näin jälkeenpäin analysoituna...).

Mutta mennäänpä sitten tähän vuoteen. Aluksi täytyy sanoa, että olen aivan huippuylpeä siitä, miten älyttömän paljon paremmalta sykealueiden "pyramidi" tämän vuoden kaikkien treenien osalta näyttää. Edelleen on tekemistä tuon alimman palkin (harmaa; pk1- minulla sykealue 100 - 130 bpm) kanssa, mutta on kuitenkin otettava huomioon myös se, että tuota harmaata aluetta tulee treenattua hyötyliikunnassa usein ilman sykemittaria. Ja entä sitten juoksun sykealueet? Niissä muutos on vielä radikaalimpi kuin kaikissa treeneissä. Juoksussa painopiste on keikahtanut koko lailla oikeampaan suuntaan, nyt pääosa juoksuista on peruskuntoalueella ja sehän tässä on ollut tarkoituksenakin! Vielä ei kuntoni ole niin loistava, että onnistuisin juoksemaan tuolla harmaalla alueella kovinkaan paljon. Se treeni on tehtävä vielä pääosin kävellen, mutta kun kunto kohenee, niin eiköhän tuo harmaakin alue ala onnistua ainakin osin juosten :)

Tänä vuonna on siis selvästi tehty paljon oikein. Olen todella tyytyväinen, nyt tuntuu siltä, että paljon on mahdollista ensi vuonna! Odotan tulevaa jännityksellä ja innolla - ennätykset, olen valmiina saavuttamaan teidät :o) 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

 

Pages