Ladataan...

Nuts Karhunkierroksen jälkeen en ole juurikaan päässyt juoksemaan vasemman polven ulkosyrjän kivun takia. Kipu ei tunnu kävellessä mutta noin viiden kilometrin juoksun jälkeen alkaa vaivata ja yltyy niin kovaksi muutaman kilometrin päästä, että juokseminen täytyy lopettaa. Olen ottanut nyt todella rauhallisesti juoksun suhteen, viime viikolla juoksin vain sunnuntaina testilenkin 7.5 kilometriä, kipu alkoi tuntua taas viiden kilometrin jälkeen vähitellen pahentuen.

Lueskelin netin ihmeellisestä maailmasta tuosta juoksijan polvesta ja suomeksi kyseinen vaiva tarkoittaa juurikin tuota polven ulkosyrjän kipua, joka saattaa tulla aivan yllättäen kesken juoksulenkin tai alkaa vaivata vähitellen. Juoksija-lehden artikkeli oli erittäin informatiivinen ja toivoa antava. Kun vain pitäisi huolen venyttelystä, juoksijan polven voisi kohtuullisella todennäköisyydellä välttää... täytyy ottaa taas itseään niskasta kiinni tuon venyttelyn suhteen! Englanniksi hakusana 'runners knee' tarkoittikin sitten lähes kaikkia polvessa esiintyviä kiputiloja. Yhden hyvän videon löysin juoksijan polven kipua helpottamaan:

Tänään maanataina kävin urheiluhierojalla, joka käsitteli kokonaisen tunnin vasenta jalkaani. Ajattelin sinne mennessä, että tuskin sieltä löytyy edes kovin paljon hierottavaa, kun jalka ei tuntunut olevan mitenkään erityisen jumissa. Voi kuinka väärässä ihminen voikaan olla!!! Välillä itkin ja nauroin yhtä aikaa, kun hieronta oli niin tuskaista. Toisaalta, jos tuolla käsittelyllä saan vaivan korjattua, niin ei voi muuta sanoa, kuin kyllä kannatti hetki kärsiä! Kesken hieronnan radiossa alkoi soida Juice Leskisen biisi 'kaksoiselämää', jossa tule kohta "kunpa sinut tuntisin paremmin" ja minä karjuin hierojalle ettei tarvitse tuntea enää yhtään paremmin ja " tulen uudestaan", jolloin minä ilmoitin etten taida tulla enää ikinä uudestaan... :D Hieronnan jälkeen totesin kuitenkin hierojalle, että jos tällä käsittelyllä saan jalkani kuntoon, niin hetkellinen tuskaan se vain oli ja tulen todellakin uudestaan jos jalka vielä meinaa vaivata :)  Hieroja itse oli sitä mieltä, että kyllä hän sen jalan nyt laittoi kuntoon, voi miten toivon hänen olevan oikeassa! 

Juoksijan polven ennalta ehkäisyssä olisi erityisen tärkeää venytellä säännöllisesti reiden ulkosivua ja pakaroita. Myös rullauilu olisi enemmän kuin suotavaa! Hieronnan jälkeen sainkin tehtäväksi rullailla reiden ulkosyrjää ja kylmähoitaa polvea. Tähän hommaan lähdenkin nyt! 

Foamrollerilla reiden ulkosivun rullaus onnistuu näin:

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Eipä juuri ole ollut omat treenit mielessä, kun tällä viikolla on oltu sairaalassa oikein urakalla...  Viikolla tiistaina, keskimmäisellä, Vesselillä, oli suunniteltu päiväkirurginen toimenpide osastolla. Se meni oikein mallikkaasti, mutta vaatii edelleen hoitoa. Keskiviikkona päiväkodin jälkeen, suurin piirtein juuri kun olin ehtinyt oven avata, nuorimmainen, Pirpana, oksensi. Tauti alkoi aivan tavallisena oksennustautina, mutta kun perjantai-lauantai-välisenä yönä mikään nestekään ei pysynyt hetkeä pidempään mahassa ja neiti oli todella uupunut ja voimaton, lähdettiin päivystykseen. Sillä reissulla ollaan edelleen ja nesteytys menee suoraan suoneen. Nyt sunnuntai-aamuna sängystä heräsi vihdoin neitokainen, joka on oma itsensä, hymyilevä ja iloinen sankaritar! <3 Joskus näin, vähän vaikeamman kautta, toivottavasti ei koskaan enää! 

Tämän viikon treenit ovat olleet pyöräilyä ja ruohonleikkausta. Treenit ovat olleet palauttavia ja peruskuntotreenejä. Hyvä niin, mutta kohta pitäisi kyllä päästä jo treenaamaan vauhtejakin! Polvi tuntuu aivan tavalliselta, mutta olen halunnut ottaa nyt varman päälle ja jättänyt juoksut tällä viikolla kokonaan väliin. Saattaa olla, että käväisen tänä iltana pienellä tunnustelulenkillä, jos päästään Pirpanan kanssa kotiin.

Tässäpä vielä viikon treenit:

 

Maanantaina maantiepyöräilyä maastopyörälläni 2:07:27, matkaa kertyi 42.59 km, keskisykkeellä 131 bpm. Pyöräily on vaihteeksi oikein rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. Matkalla maisemat vaihtuvat ja samalla kuuntelen usein suplasta tai YLE areenasta puheohjelmia, joskus äänikirjojakin.

Tiistaina taas pyöräilemässä lähes samaa reittiä, hieman lyhennetyllä versiolla; 1:54:38 aikaan 37.43 kilometriä, hieman rennommalla sykkeellä; keskisykkeen ollessa 128 bpm.

Kesksiviikko meni sairasta hoitaessa ja torstaina kävin reenaamassa ruohonleikkurin työntämistä hetken 24:43, keskisykkeellä 118 bpm, kunnes bensa loppui :)

Perjantaina kävin viikon pisimmän pyörälenkin aikaan 2:09:52 ja kilometrejä kertyi 44.21. Keskisyke oli peruskestävyysalueella 134 bpm. Huomaan kyllä, että nopeus ei ole tällä maastopyörällä samaa kuin olisi maantiepyörällä.

Vielä ehdin harrastaa ruohonleikkausta 48:46 minuuttia 126 pbm keskisykkeellä. Taistelu voikukkia vastaan on kyllä auttamatta hävitty...

Aikamoinen viikko siis takana. Lauantaina kävin pikaisesti sairaalasta kotona ja mietin, että jos kävisin pienellä juoksullakin, mutta jo kävely autolle tuntui univajeen vuoksi suurelta saavutukselta. Todellakin kokonaiskuormitus on äärettömän tärkeä ottaa huomioon treenaamisessa ja tällä viikolla tuota muuta kuormaa on kyllä tullut aivan urakalla! 

Toivottavasti teillä hiukan helpompi viikko, mukavaa alkavaa viikkoa!

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Nyt tulee se perjantaibuusti, joka tehdään yleensä yksin. Itsellä tämä viikko on mennyt pyöräillessä, juoksut ovat jääneet kokonaan, koska ajattelin parannella polveani rauhassa. 

Ruohonleikkaus on pakollinen toiminto omakotitalossa ja mitä parhainta peruskuntotreeniä! Kelaleikkuri on ikävä kyllä jumissa, joten moottorilla mennään, mutta erityisesti viime kesänä kelaleikkurilla tuli tehtyä treeni jos toinenkin, siinä saavat myös kädet hyvää treeniä.

Ikääväkseni en saa kuvien mukaan vastaleikatun ruohon tuoksua, se on yksi kesän parhaista tuoksuista.

Kuka teillä leikkaa nurmikon? Olisiko tänään sinun vuorosi? :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Polvi, polvi ja polvi... ei se sittenkään taida olla aivan kunnossa...

Maanataina kävin hierotuttamassa jalkani. Hieroja oli aivan kohtuullisen tyytyväinen palautumiseeni lihasten osalta, jalkoja pystyi hieroa hyvin ja muutamat jumitkin saatiin hieronnan aikana hyvin 'sulateltua'. Olin tosi tyytyväinen hierojalta saatuun informaatioon ja ajattelin, että kyllä tämä tästä alkaa taas kulkea. Illalla venyttelin jalat vielä pitkän kaavan mukaan ja kaikki tuntui hyvältä. 

Tiistaista torstaihin olin kahden lapsen kanssa kolmestaan kotona, joten lasten päiväkotipäivien ja omien työpäivien jälkeen en ehtinyt enää lenkille, kotona jumppasin kyllä lihaskuntotreeniä keskiviikkona lapsia nukuttaessa.

Perjantaina pääsin viimein lenkille, ja voitte vain kuvitella, miten innoissani lähdin juoksemaan! Sykkeet oli tietysti hiukan korkealla, kun tossu liikkui ja vauhti vei naista, mutta kaikki tuntui hyvältä, aluksi... Ehkä reilun kuuden kilsan jälkeen vasemmassa polvessa alkoi tuntua painon tunnetta ja reilun kahdeksan kilsan jälkeen juoksu ei enää onnistunut :( Polven ulkosyrjän kipu ei ollut niin terävää kuin Karhunkierroksella, mutta silti niin jomottavaa ja kovaa ettei juoksu enää todellakaan onnistunut. Niinpä pysäytin juoksulenkin ja jatkoin kävellen, tosi pettyneenä ja himpun verran epätoivoisena, matkaa kotiin. Yritin vielä muutaman venyttelyn jälkeen kokeilla juoksua, mutta eihän se onnistunut...

Lauantain treeni oli sitten puutarhanhoitoa ja ruohonleikkausta.

Tämän viikon ehdoton kohokohta oli kuitenkin polkujuoksun maailmanmestaruuskisojen seuraaminen ja suomalaisten upea menestyminen! Onnea koko Suomen joukkueelle, erityisesti Henri Ansiolle upeasta neljännestä sijasta ja Maija Oravamäelle 11. sijasta!!!

'Juoksukilometrejä' tälle viikolle ei ole juurikaan kertynyt, joten tässäpä viikon niukahko treenipäiväkirja ja statistiikka:

Polvi ei ole yhtään kipeä kävellessä, eikä siinä tunnu mitään erityistä normaalissa elossa ja olossa. Sain tänään hommattua pyörän renkaaseen uuden sisäkumin ja kävin reilun neljänkymmenen kilometrin lenkillä. Seuraavalle maanantaille olen varannut taas hierojan ja tämä tuleva viikko menee tiiviisti treenien osalta pyörän satulassa. En uskalla ottaa sitä riskiä, että juoksu-yrityksissäni rikkoisin polven vielä pahemmin. Hieroja lupasi hoitaa polven kuntoon, joten en vielä vaivu täydelliseen epätoivoon... onneksi olen tämmönen optmistijolla, joka keikkuu pääosin positiivisilla laineilla :)

Kuinka sinun viikkosi meni? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Nyt kun Nuts Karhunkierroksen juoksusta on jo hetki aikaa, alan miettiä seuraavia suunnitelmia. Muutama oivallus niin hyvässä kuin pahassakin tarttui matkan varrelta mukaan. Osan oivalluksista olisin voinut kyllä uskoa jo ennen kokeiluakin, mutta... 

Näin:

  • Sykevyö hankaa, hankaa vaikka ei ole koskaan ennen hangannut!  Olen aina ihmetellyt, että miten niin sykevyö hankaa... No, en ole ennen juossut ultramatkaa reppu selässä. Jotenkin olen ajatellut, että se hankaus tulisi naisilla eteen rintojen alle, mutta tässä hommassa se tulikin selkään, kun reppu hankasi paitaa ja sykevyötä. Matkan varrella en edes huomannut koko hiertymistä, mutta kisan jälkeen suihkussa tajusin, että nyt on selässä aika komeat hankaumat, olihan siellä, selkärangan molemmin puolin oikein kunnon 'asfaltti-ihottumat' vielä pitkään reissun jälkeen.
  • Varavirtalähde kannattaa kiinnittää sykemittariin/kelloon ennen kuin GPS-mittaus menee pois päältä. Laitoin varavirtalähteen sykemittariin, kun GPS oli jo mennyt pois päältä enkä siinä matkalla osannut sitä kellosta laittaa uudelleen päälle. Sitäkin pitäisi harjoitella etukäteen, jos tuo nyt ylipäänsä on niin välttämätöntä... 

  • Kolmea litraa nestettä ei ehkä kannata kantaa mukana alusta asti... huoltopisteet ovat mm. sitä varten, että niillä voi täyttää juomapulloja/pusseja. Join kisassa liian vähän, joten en täyttänyt kertaakaan koko matkan aikana juomapulloja... Kyllähän sitä alussa hyvävoimaisena jaksaa kannella nestettä monen kilon edestä, mutta kannattaako se... :)
  • Jos muuten on päällä oikea määrä vaatetta, varpaat eivät palellu, minullakaan! Ennen kisaa kävi kuumana keskustelu siitä, miten varpaat selviää jään ja loskan kanssa ja itsekin olin vakaasti sitä mieltä, että tiputan varpaani aivan varmasti matkalle, jos en keksi jotain pelastavaa ihmettä varpailleni. Hädissäni ostin siis ne Sealkinz-sukat repun lämmikkeeksi. Kun muu pukeutumiseni oli keliin sopiva, ei varpaiden/jalkojen kastuminen sitten loppujen lopuksi ollut ongelma ollenkaan. Ilmakin oli inhimillisen lämmin, joten kun muu keho pysyi lämpimänä, varpaiden uittaminen jäävedessä oli itse asiassa jopa miellyttävää ja kylmä teki vain hyvää matkan rasittamille jalkaterille.

  • Polveni (vasen) ei kestänyt rasitusta, vaikka koko talvena ei ole ollut mitään ongelmia polvien suhteen. Polven ongelmat siis johtuivat hyvin todennäköisesti pitkästä rasituksesta ja maaston haasteellisuudesta. Olin oikeastaan aika hämmentynyt polvikivusta. Olin ajatellut, että voimat saattavat loppua kesken, mutta tällaiseen rasituksesta johtuvaan vaivaan en ollut osannut varautua. Nyt osaan varautua ja suunnittelen kyllä teippaavani aivan varuilta polveni seuraavaan pitkään koitokseen, maratonille ehkä, mutta aivan varmasti Vaarojen Maratonille. 
  • Hyvän juoksurepun ominaisuuksiin kuuluu mahdollisimman isot etutaskut tai monta pientä etutaskua, joihin saa hyvin sekä patukoita että geenejä tms. Juostessa reppua ei voi kiskoa selästä ja huollossakin repun takataskuun harvoin ehtii tutustua, jos juoksu kulkee. Omassa repussani, Inov-8 Race Ultrassa, oli kohtuullisen hyvin etutaskuja, mutta myös iso reppu selässä. Juostessa en takaa alkanut todellakaan kaivamaan mitään, mutta siinä vaiheessa, kun en enää pystynyt juoksemaan, otin takaa karpalo-pähkinä-suklaasekoituksen, jota pidin kädessäni lähes koko loppumatkan. Oikeastaan näin lyhyellä matkalla tuo iso takareppu oli aika tarpeeton. Toki siellä kulki älyttömän hyvin kaikki pakolliset varusteet, jotka mielelläni kannoin mukanani! Ideaalisiteelle tulikin tarvetta loppumatkasta, sain sen sidottua tukemaan hyvin polvea, jotta pääsin maaliin asti.
  • Usko kokeneita juoksijoita, oikeasti, he tietävät mistä puhuvat! Ja kysyäkin kannattaa, usein ja lähes aina he jakavat mielellään tietoaan ja kokemustaan meille noviiseille! Kiitos siitä monelle, monelle sydämelliselle ja kokemuksiaan jakaneelle upealle juoksijalle <3

Mitä vielä? Jaa ihmeessä oma oivalluksesi tai kokemuksesi <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Huh, nyt on kesä! Muutamassa päivässä lehdet ovat ilmestyneet puihin ja luonto on suorastaan räjähtänyt kukkaan. Sen tunnen tällä hetkellä myös minä... silmiä kirvelee ja kutittaa, nenä vuotaa valtoimenaan hetken ulkonaolon jälkeen ja kummallisesti aivastuttaa tosi usein. Olen alkanut kärsiä allergiaoireista vasta aikuisena, liekö joku homeinen työpaikka altistanut, lapsuudessa en ole allergioista kärsinyt. 

Tällainenkin niiskuttaja nauttii silti siitä, että kesä on vihdoin täällä. Tämän perjantain buustiksi olen suunnitellut taas retkeä, täällä kertaa kohde voisi olla sään salliessa vaikkapa jäätelökioski! 

Mikä sen mahtavampaa kuin pyöräillä tai kävellä tai jopa juosta porukalla ensin pieni lenkki ja sitten päästä nautiskelemaan jäätelötötteröstä yhdessä kioskille! Meillä lapset ovat haaveilleet jo useamman viikon jäätelökioskin töttetöistä, jospa tänä viikonloppuna olisi tämän toiveen toteutumisen aika :)

Mikä on sinun suosikkimakusi? Minun on perinteisen tylsästi lakritsi, mutta jos oikein villiksi alan, niin saatan valita jopa polkkajäätelön :D

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Viime sunnuntaina kävelykin tuotti kohtuullista tuskaa, etureidet ja pohkeet olivat todella jumissa. Onneksi juoksussa vaivannut polvi ei tuntunut kovinkaan pahalta, hieman jäykähköltä ja paineiselta kumminkin. Pitäisi siis antaa aikaa palautumiselle... 

Maanataina kävin pienellä kävelyllä, jotta sain lihaksille liikettä. Paikoillaan istuminen sai minut vain jäykistymään entisestään. Kävelylenkki oli tosi maltillinen ja kankea, 30 minuutin hipsuttelu ja matkaakin kertyi lähes kaksi kilometriä :). Hain pojan eskarista myös kävellen ja siellä oli juuri tänä maanantaina lasten ja vanhempien yhteinen liikuntarata pihalla...

 

Tiistain ja keskiviikon liikunnaksi riitti työpäivien aikana liikkuminen paikasta toiseen ja vähän väliä rappusten nouseminen ja laskeminen. Yllättäen jo tiistaina jalat olivat vertyneet niin paljon, että rappusetkin onnistuivat loppupäivästä jo aivan ihmismäisesti liikkuen. Illat menivätkin esikoisen upeita balettinäytöksiä hämmästellen.

Torstaina kävin jo muka palauttavalla juoksulenkillä, osan matkaa toki kävelin, mutta juokseminen tuntui yllättävän hyvältä, aluksi. Polveen tuli hetken juoksun jälkeen paineen tunnetta, joten kävelin välillä pätkiä. Välillä tuntui lonkissa, välillä jalkaterissä... 'Juoksin' yhteensä 38:02 minuuttia ja matkaa sain plakkariin 5.09 kilometriä, syke pysyi kuitenkin kohtuullisena, keskisykkeen ollessa 136 bpm. 

Perjantaina kävin pitkästä aikaa salilla. Suurin osa ajasta meni lähinnä crosstreinerillä ja kuntopyörällä himmaillessa; kevyt palauttava treeni tuntui todella hyvältä ja jalat toimivat molemmissa laitteissa moitteettomasti. Keski- ja ylävartalotreenissä huomasin kuitenkin, miten uupuneet yläkropankin lihakset olivat. Esimerkiksi punnerrukset, lankutukset ja avustettu leuanveto tuntuivat todella raskailta, aivan kuin painoa olisi ollut ainakin kymmenen kiloa enemmän kuin tavallisesti. Polar väitti treenin olleen oikein hyvä palauttava harjoitus, toki se sopi minulle :)

Lauantaina lähdin kävelylle kahden nuorimman kanssa. Lapset pyöräilivät ja jo muutaman metrin jälkeen tajusin, että tästä lenkistä taitaa sittenkin tulla juoksulenkki... Kävimme sitten yhdessä 19 minuutin juoksu/pyöräilylenkin, jolle kerrytimme matkaa 1.98 kilometriä. Tätä 'hauskuutta' kesti siis vain hetken, palautin lapset kotiin ja lähdin vielä kävelylle. Pari juoksuaskeltakin tuli taas otettua, kun polku vain vei naista :D Kävelyreissulle kertyi matkaa 7.43 kilometriä ja aikaa siihen meni 1:20:37, keskisyke oli 112 bpm.

Jos siis haluan synkeiden pysyvän pk1-alueella, niin minun täytyy näköjään todellakin kävellä. Heti kävelylenkiltä palattuani tai oikeastaan jo lenkillä tajusin, että oikeaa jalkapöytää oli alkanut särkeä yllättävän paljon. Kotona jalkaa pyöritellessä jalkapöydän ulkosyjässä tuntui epämääräistä narinaa ja luulen, että siellä saattaa olla jopa pientä jännetupintulehdusta. Ensi viikko täytyy ottaa todella vielä rauhallisemmin, jotta saan jalkani toipumaan! 

Tänään sunnuntaina, olen harrastanut pihaliiikuntaa. Yritin saada talven jäljiltä meidän kelaleikkuria (työnnettävää ruohonleikkuria) toimimaan, mutta tämä lähes ikuinen moottoriton leikkuri olikin 'leikannut kiinni' enkä saanut öljyämälläkään kelaa pyörimään...  niin tyypillistä meille... No, olipahan sitten aikaa siivota  pihaa. Olen ennen vähän närkästyneenä katsellut talojen pihoja, joissa kamat ovat levällään ku Jokisen eväät, nyt se piha on meidän piha... tai siis oli :) Ja on kohta, kun lapset ovat olleet hetken ulkona...

Kesä on valtavasti myöhässä, Lapin kullerotkin ovat vasta nupuillaan täällä Kainuussa, viime vuonna tähän aikaan olivat jo kukkineet.

Yhteenvetona viikosta voin kuitenkin todeta, että nyt on perustusta valettu pk1:llä, tämä hyvä :)

 

Näin tällä viikolla, miten sinulla? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Share

Ladataan...

Kuka näitä päiviä ehtii laskea? Selvästi en ainakaan minä! Ja hei, tänään on vielä kouluakin, joten koko paletti on muutenkin sekaisin :) Leikitään, että tänään on perjantai ja leikitään sitten oikein urakalla muutenkin!

Tämän viikonlopun buustiksi olen suunnitellut perinteisiä pihaleikkejä. Muistatteko silloin joskus ennen vanhaan, kun kavereiden kanssa leikittiin koulussa ja joskus iltamyöhään Kirkon rottaa, Kymmenen tikkua laudalla tai Nurkka-Jussia? Tytöillä suosiossa oli myös ruutuhyppely, mutta erityisesti twist! Muistan, kuinka odotettiin keväällä kuin eno venettä, että lumen alta paljastuisi pieni pläntti, jossa voisi hyppiä twistiä. 

Olen opettanut omille lapsilleni oman twist-sarjani ja sitä olemme tänä viikonloppuna palautelleet mieliin ja treenanneet. Muut mainitsemani pihaleikit löytyvät variaatioineen helposti Googlen ihmeellisestä maailmasta, mutta tuota meillä käytössä olevaa twist-sarjaa en löytänyt mistään, joten olen videoinut teille sen olkaa hyvä :)

Videolla ensin kaksi nopeutettua versiota (lapset) ja lopuksi sarja kokonaisuudessaan.

https://m.youtube.com/watch?v=AIQW5mTD-5c

Oliko tuttu twist-sarja? Millainen teillä oli? 

Leikkisää viikonloppua :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Share

Ladataan...

Lupailin jonkinmoista kisarapsaa… Matkalla siinä vaiheessa, kun en enää pystynyt juoksemaan polvikivun vuoksi, ajattelin laittaa kisarapsaksi: 'Paska reissu, mutta tulipa tehtyä.' Onneksi en kuitenkaan kirjoittele blogia kesken matkan, joten saatte hieman kattavamman tarinan matkastani ultrajuoksijaksi :), hih, muka ultrajuoksija, ehkä enemmänkin ultrakävelijä…

Ja hei, tästä rapsasta tulee pitkä, aivan liian pitkä – joten kiitos ja anteeksi jo etukäteen…

Lähtö

53 kilometrin lähtö oli Oulangan luontokeskuksella. Ennen omaa lähtöämme saimme fiilistellä 80 kilometrin kärjen vauhtia. Oli mahtavaa hurrata näille upeille urheilijoille, on ne hurjia! Olimme luontokeskuksella hyvän aikaa ennen lähtöä ja siinä ehti aistia jännistystä ja tunnelmaa. Lähdön lähestyessä keräännyimme tiiviiseen porukkaan, hurrasimme Henri Ansiolle, joka vietti juuri kyseisenä päivänä syntymäpäiviään ja saimme aikaiseksi pienet bileet aaltojen kera. 5 – 4 – 3 – 2 – 1 ja eiku matkaan!

Matkalla

Matkasta kertomisen aloittaminen tuntuu tosi vaikealta. Tapahtui niin paljon, oli niin huikeita kohtaamisia, monta mieleenpainuvaa hetkeä, maisemia, tuskia, myötäelämistä, huolehtimista, kannustusta (kannustajia oli reitin varrella yllättävän paljon) niin reitin varrelta kuin muiden juoksijoidenkin antamana, kaikkea. Kaikkea ja kaikkia en saa millään tähän kirjoitettua, mutta jos minut matkalla jututit, jäit lämpönä sydämeeni, Kiitos teille kaikille!

Matka alkoi aika rauhallisesti pitkänä letkana, mutta jo hetken päästä letka venyi niin, että juokseminenkin alkoi olla mahdollista.  Alkumatkasta juoksu luisti aivan loistavasti, niin loistavasti, että 52 minuutin matkan jälkeen huomasin, että en ollut vielä syönyt mitään. Sen jälkeen pidin kohtuullisen hyvin huolen syömisistä ja juomisista, eikä näissä onneksi ollut ongelmia koko matkan aikana. Jo noin kuuden kilsan kohdalla vasemman jalan päkiä alkoi kuitenkin kipuilla. Jälkeenpäin luulen, että se taisi olla alkua näille isommille vaivoille sitten myöhemmin. Otin päkiäkipuun särkylääkettä aika aikaisessa vaiheessa, ajattelin sillä hoitavani kivun pois. Ennen ensimäistä huoltoa polvessa tuntui ulkosyrjässä pientä kipuilua, mutta kuvittelin sen menevän ohi, joskus on mennyt.  Jasu (ystävä jo rippileiriltä), upea 80 kilometrin matkaaja ohitti minut juosten muistaakseni jo ennen basecamphuoltoa ja ehdin nopeat tsempit huikata. Ensimmäistä huoltoa alettiin odotella pari kilometriä aikaisemmin muiden juoksijoiden kanssa ja sieltähän se viimein tuli. Juuman huollossa, basecampissa, olin ajassa 4:15:44 ja aikaa kulutin huollossa noin 8 minuuttia. Siellä minua ”odotteli” juoksukaveri Sanna ja huollosta me sitten lähdimmekin jatkamaan matkaa yhdessä kolmannen naisen kanssa. Tämä nainen ihmetteli freesiä ulkomuotoani, eihän minulla ollut edes hiki :). En ole kovin hikoilevainen yleensäkään, mutta totta oli, että alkumatka oli mennyt loistavasti ja vointi oli hyvä.  Joku toinen nainen huikkasi iloisesti: ”sulla on kiva blogi”, kiitos sinulle, kuka olitkin, lämmitti mieltä kovasti.

Pysyin kohtuullisen hyvin näiden kahden upean juoksijan mukana parisen kilometriä huollosta, kunnes polvi alkoi todella vaivata ja juokseminen muuttui vähitellen yhä tuskallisemmaksi. Lopulta polvi meni melkein alta eräällä pitkospuupätkällä. Viiltävä kipu polven ulkosyrjässä sai minut melkein kaksikerroin ja siihenpä ne juoksut sitten lähes tyystin jäivät. Matkaa seuraavaan huoltoon Konttaiselle oli edellisestä huoltopisteestä noin 17 kilometriä. Tälläkin välillä vastaan tuli useita käsittämättömiä 160 kilometrin matkan sankareita sauvoineen, he olivat tehneet matkaa jo reilusti yli toistakymmentä tuntia. Oli aivan mahtavaa saada kannustaa ja tsempata heitä. Toki myös muita juoksijoita, jotka ohittivat minut upeasti juosten. Siinä vaiheessa, kun ei enää pystynyt itse juosta, toisten juoksua oli tosi upea katsella. Pelleilin siinä letkassa, että ohitusluvan saa vain jos huikkaa, millä matkalla on menossa. Jos matka on 80 km – ohitusluvan saa kumartelujen kera, jos matka on 53 km – saattaa ohitusvaiheessa tulla kampitus ;), jos matka on sprintti, 31 km, niin siinnäpähän ohittelevat mistä tykkäävät… Oikeasti kaikille annettiin polkua oikein mallikkaasti.

Matka Konttaiselle oli yllättävän pitkä ja tuon matkan taivalsin pohtien, että mitäköhän tästä tulee ja pitääköhän minun keskeyttää Konttaiselle… Olin myös huomannut, että kipu tuntui myös lonkassa ja että polvikivun juuret saattavatkin olla siellä tai siinä alkumatkan päkiäkivussa. Tässä vaiheessa kohtasin kisan mustimmat hetkeni, harmitti niin julmetusti, kun menohaluja ja kuntoa olisi ollut, mutta polvi tai oikeammin koko vasen jalka ei antanut myöten. Matkaseura oli kuitenkin oikein loistavaa ja siinä jutellessa ja pelleillessä matkakin taittui loppujen lopuksi aivan mukavasti, ei vauhdilla mutta varmasti.  Vähän ennen Kanttaiselle saapumista päätin, etten jätä matkaa kesken, koska pystyin jalallani kuitenkin varsin kohtuullisesti kävelemään, eikä polvikipu tuntunut juurikaan kävellessä, hieman alamäissä, ylämäissä ei oikeastaan ollenkaan.

Konttaiselle saavuin ajassa 7:38:45, joten edelliseen 17 kilometriin olin käyttänyt reilu kolme tuntia… Teltalle saavuttiin alamäkeä ja voi sitä kannustajien määrää ennen telttaa <3. Konttaisella (noin 12 minuuttia huollossa) yritin saada apua jalan sitomiseen ensiavusta, mutta he eivät voineet sitoa jalkaani, koska en suostunut keskeyttämään kisaa. Ensiavun mies tuli vielä toistamiseenkin pahoittelemaan tilannetta ja ymmärsin sen oikein hyvin, järkevää toimintaa mielestäni. Konttaiselle jäi useampi juoksija, osa itkien, osa turhautuneena. Myös eräs seurakaveri jätti 31 kilometrin kisan siihen, kun ei enää päässyt jalallaan kivuilta juoksemaan/kävelemään. Soitin miehelleni, että Konttaiselta konttaan maaliin, saattaa hetken kestää, hän itse oli noin kilometrin päässä maalista. Sidoin jalkani itse ideaalisiteellä, (käyhän se varsin hyvin minultakin, entiseltä sairaanhoitajalta) nautin huollon antimista, laitoin kellon varavirtalähteeseen ja jatkoin matkaa. Sillä aikaa kun olin huoltoteltassa, ulkona oli alkanut sataa lunta! Matka jatkui siis pienessä lumisateessa, mutta onneksi vain hetken.

Konttaiselta matka todellakin jatkui lähes kontaten ja loppumatka oli pääasiassa ylä- ja alamäkiä, kovin montaa juoksuosuutta tällä viimeisellä pätkällä ei ollut, joten kyllä se matka kannatti lähteä kävelemään polvivaivaisenakin. Ja niitä mäkiähän muuten oli, monta ja monta ja monta… Matkaa ei ollut maaliin enää kuin vaivaiset seitsemisen kilometriä, mutta näköjään sain siihen kulutettua huollosta lähdettyäni tunnin ja neljäkymmentä minuuttia. Matkalla tapasin upean pariskunnan Nivaltasta, miehellä oli muuten kpk 24/7 etanapaita päällä ja siitähän se juttu sitten lähti… ja matkaseuraa olivat myös mies Turusta (en vain millään enää muista nimeä), joka oli matkaseuranani pitkät pätkät ennen ja jälkeen Konttaisen – aivan loistava juttumies, monta naista – olisiko eräs Petra kävellyt takanani pidemmänkin pätkän kunnes lähti juoksuletkan mukaan vauhtia testaamaan, Hannakin piti seuraa hetken matkalla ja moni, moni muu. Kiitos teille jokaiselle! Minä olin se, jonka juttu ei loppunut edes ylämäissä, joku sitä vähän ihmettelikin :D

Maaliin

Yritin vielä ottaa muutaman juoksuaskeleen loppusuoralla ja sillä kuuluisalla, upealla punaisella matolla <3 Juoksu oli lähinnä kinkkaamista ja tuskaista irvistelyä, lähes ulvontaa, mutta maaliin tulin! Aikaa matkaan meni loppujen lopuksi ruhtinaalliset 9:31:05, naisista maalissa 49.  Juuri ennen punaista mattoa kaksi miestä tuli juosten minun takaa ja osoittivat käsittämätöntä urheiluhenkeä ja harrasmieskäytöstä. He halusivat pysyä takanani maaliin tullessa, koska olin tullut loppusuoralle ennen heitä <3 Tätä muistellessa silmät kostuu… Kiitin kavereita maalissa, mutta jotenkin toivon, että olisin osannut sanoa selvemmin, miten paljon heidän eleensä minulle merkitsi!

Maalissa näin useammankin ystävän, sometiimin Marilta sain lämpimän halauksen ja Henriikka kuvasi minut maalialueella, kiitos! Itse en ehkä olisi edes tajunnut koko kuvaa ottaa siinä vaiheessa!

Korpisoturi oli saapunut maaliin jo kauan ennen minua, maalialueella näimme ja sain kuninkaallista kuljetusta autolla paikasta toiseen (kävely oli aika tuskaista polven ja lonkan vuoksi). Suihkussa alkoi selkää kirvellä aivan julmetusti, silloin vasta tajusin, että sykevyö repun alla on tainnut hiertää…  

Päätimme kuitenkin, monista varotteluista huolimatta, lähteä ajamaan Kuusamosta kotiin Kajaaniin heti, kun selvisin suihkusta. Matkalla näimme monta poroa, yhden hirven ja Suomussalmen grillillä paikallista yöelämää. Kotona olimme onnellisesti puolenyön aikaan. Kyllä oli mahtava päästä nukkumaan omaan sänkyyn!

Tässä vielä pienesti nyt päällimmäisenä mielessä olevat miinukset ja plussat kisasta:

- Eniten ehkä koko reissusta harmittaa se, että polvi esti juoksemisen lähes kokonaan viimeiset 20 kilometriä. Voimia ja virtaa tuntui olevan vaikka mihin. Toisaalta, en voi varmasti sanoa, olisiko niitä voimia sitten kuitenkaan ollut jos polvi olisi ollut kunnossa… Voihan se olla, että katkeaminen olisi tullut joka tapauksessa jossakin vaiheessa.

+ Polvi esti juoksemisen, mutta koska en pystynyt enää juosta, ehdin nauttia maisemista, ehdin tutustua aivan mahtaviin tyyppeihin ja vaikka en pystynyt juosta, pääsin silti maaliin, kaikki maalissa ovat voittajia! <3

+ Järjestelyt toimivat joka suhteessa aivan loistavasti, kiitos Nuts-tiimi <3

+ Todella monet kilpailijat matkalla kysyivät vointia ja huolehtivat siitä, tarvitsenko apua.

+ Jututin aivan huipputyyppejä monen monta matkan varrella, osa käveli perässä hetken ja meni sitten ohi, osa jäi taaksekin.

+ Perässä tulevat juoksijat osasivat pyytää tietä, huutamalla ”oikealta/vasemmalta ohi”. Kun takaa kuului juoksuaskelia, osasin myös itse kysyä, haluatteko ohi. Osa porukasta jäi hetkeksi kävelemään taakseni, osa meni tyylikkäästi juosten ohi. Oli aivan mahtavaa nähdä toisten juoksevan.

+Pukeutuminen oli aivan täysin oikea kisaan ja toden totta Sealkinzejä ei tarvittu. Kylmä vesi, muta ja sohjolumi, jota todellakin riitti, olivat vain ihana puudutus, joka kerta.

+ Vaikka loppumatka meni lähes täysin kävelyksi, niin kylläpä se monilla muillakin oli mäissä yhtä hidasta. vaikka olisin pystynyt koko matkan juoksemaankin, aika olisi parantunut todennäköisesti vain reilu puolisen tuntia.

Jopas, tulihan sitä juttua mutta kokemus oli myös sanoinkuvaamattoman mahtava <3

T. Ultrajuoksija :D  

  Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

P.s. Olispa tosi mukavaa, jos kommentoisit, jos tavattiin matkalla <3

Share

Pages