Ladataan...

Heinäkuu on vaihtunut elokuuksi, mieli alkaa siirtyä alkavaan työhön ja tulevaan syksyyn. Heinäkuu oli huippukuu juoksu-unelmien kannalta. Juoksin ensimmäisen ehjän polku-ultran ja se jos mikä, on tavoite, jonka vihdoin saavutin (*37). Tähän asti ultrilla eteen on tullut joko rasitusvamma tai totaalinen uupuminen (flunssan vuoksi), jolloin suoritus on jäänyt vajaaksi, eikä suoritus ole tuntunut kokonaiselta. Luottamus omiin voimiin ja selviytymiseen polku-ultralla kasvoi ja ajatus siitä, että voisin joskus juosta vielä pidemmän ultrajuoksun alkaa houkuttaa yhä enemmän... Nälkä kasvaa syödessä, vai miten se oli ;)

Heinäkuussa harjoituksia tuli 34 kertaa, joista juoksua 18. Kaikenkaikkiaan treeniä tuli 31tuntia ja 39 minuuttia, joista juoksua 19 tuntia ja 27 minuuttia. Kilometrejä kertyi 175, joista juoksua 148.5 kilometriä. Ei aivan paras treenikuukausi, mutta Pallas - Hetta polku-ultra varten oli kevennettävä treeniä ennen kisaa ja kisan jälkeen on ehdottomasti pitänyt ottaa iisisti, jotta palautuminen onnistuu. 

Heinäkuun treenit ja sykealueet.

Heinäkuun viimeinen viikko vaihtui elokuuksi, mutta helteet senkun jatkuivat -

Maanantaina olimme uimarannalla nauttimassa edelleen kesän helteistä ja illalla pyöräilin tänä kesänä valmistuneille kuntoportaille ja porrastreeniin (12:25, 3.24 km, avg 105 bpm)  - porrastreeniin voit otta vinkkiä vaikkapa täältä. Porrastenin (40:57, avg 143 bpm) jälkeen pyöräilin vielä jäähdyttelynä kotiin (14:54, 3.23 km, avg 128 bpm).

Tiistaina työntelin taas telaleikkuria pitkin pihoja (1:14:04, avg 98 bpm) ja kävin palauttelevalla lenkillä, jossa kerrankin sykkeet pysyi mukavasti peruskestävyysalueella (35:31, 4.74 km, avg 125 bpm).

Keskiviikkona kävin pyöräilemässä pitkiksen Hannukaisen ja Paltaniemen upeissa maisemissa (2:01:02, 43.82 km, avg 117 bpm). Sain useamman kommentin Instapäivitykseeni, siitä, että nyt on tullut huippunopea juoksu - kertonee siitä, että ei ole aivan oletettavaa, että päivitän pyöräilyvauhteja tai ylipäänsä pyöräilen. Viime kesänä pyöräily kuului treeneihin aktiivisesti koko kesäkuun juoksijan polven vaivatessa. Nyt sitä vaivaa ei onneksi ole ollut. Vasemman jalan nilkka kuitenkin hieman oireilee, joten tein pitkiksen nilkkaa säästääkseni tällä viikolla pyöräillen.

Torstai oli tämän viikon lepopäivä. Perjantaina juoksin ensin salille lataamaan salikorttia (14:50, 2.36 km, avg 137 bpm) ja salilta lähdin vetämään viikon vauhtikestävyyslenkin (40:12, 7.29 km, avg 156 bpm), jossa tunsin ja luulin juoksevani kolme kymmenen minuutin jaksoa kohtuullisen kovaakin vauhtia, mutta nopeinkaan näistä ei ollut alle viiden minuutin kilometrivauhtia. Vaikuttaa siltä ettei ainakaan hermotus tai edes lihakset ole vielä kuitenkaan aivan palautuneet polku-ultrasta.

Lauantaina menin salille pitkästä, pitkästä aikaa. Sali on saanut olla koko kesän aivan rauhassa minulta, lihaksuntotreenikin on jäänyt luvattoman vähäiseksi... Salitreeni kesti 1:15:03 keskisykkeellä 114 bpm. Seuraavana päivänä huomasi todellakin, että lihaskuntotreeni on ollut kesän aikana vähäistä, erityisesti kädet ovat ihmeen kipeät...

Sunnuntaina olen menossa vetreyttämään  kroppaa pienellä palauttavalla hölkkäilyllä, palataan tähän lenkin jälkeen samoin viikon kilometreihin - lähti postaus vähän liian aikaisin liikenteeseen :)

Lähdin lenkille lasten kanssa kaupan kautta. Nuorimmainen lähti vielä hetkeksi matkaan lenkille  pyöräillen ja parinkymmenen minuutin jälkeen palautin nuorimmaisenkin kotiin ja jatkoin lenkkiä vielä yksikseni (50:11, 7.01 km, avg 131 bpm). 

Tällä viikolla treeniä on tullut mukavasti, minuuttia vaille kahdeksan tuntia ja kilometrejä on tullut yhteensä 73.4. Juoksukilometrejä viikolle kertyi vain 22.4. 

Mukavata elokuuta ja pimeneviä iltoja,

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 37. Aseta itsellesi juoksutavoite ja juokse tavoitteeseen.

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

 

Ladataan...

Tällä viikolla olen ollut aivan lomalla, vaikka miehellä työt jo alkoivatkin. Viikko on ollut mukavan rento ja olen keskittynyt keräämään juoksuhaaste 2018:n haasteita, kun treenikin on mennyt vielä palautumista silmällä pitäen.

Maanantaina olimme koko päivän Alahärmässä Power Parkissa. Todella loistava huvittelupaikka koko perheelle! Helteistä oli ja varjoja etsittiin, kuopus totsesikin isälleen, että isä on maailman paras löytämään varjoja :). Minä nautin auringosta, mutta nyt täytyy kyllä myöntää, että loppupäivästä etsiskelin minäkin varjoja.

Tiistaina, miehen viimeisenä lomapäivänä, menimme Sotkamon upealle Hiukan uimarannalle nauttimaan huikaisevan lämpimästä järvivedestä. Perhe tiputti minut autosta Vuokatissa ja juoksin uimarannalle (38:01, 6.73 km, avg 155 bpm *21). 

Keskiviikkona oli lepopäivä juoksusta, mutta Hiukan uimarannalle menimme edelleen nauttimaan kesästä. Tämä kesä on ollut aivan ihmeellisen upea ja sanoinkin yhdelle ystävälle, että tämän kesän lämmöillä kestää vaikka yhden vähän huonommankin kesän, jos sellainen ensi vuonna sattuu tulemaan.

Torstaina juoksin ensin urheilukentälle lähes kokonaan alamäkeen (16:56, 2.33 km, avg 124 bpm) ja juoksin sitten urheilukentän radalla (*30), jossa testailin myös 400 metrin vauhteja (*31). Helteinen ilma ja palautumisen keskeneräisyys tuntui juoksussa, mutta aivan mukavan kohtuulliset vedot sain silti vedettyä (1veto: 3:53 min/km, 2 veto: 3:53 min/km, 3 veto: 4:07 min/km, 4 veto: 4:14 min/km). Yhteensä juoksin radalla 6.07 kilometriä aikaan 35:03, keskisykkeellä 152 bpm. Juoksin vielä kotiin lähes koko matkan ylämäkeen (16:34, 2.42 km, avg 145 bpm).

Perjantaina työntelin kelaleikkuria (1:00:33, avg 107 bpm) kotipihalla ja tein iltasella coretreeniä ulkona. Osan coretreenistä tein seisten ja osa treenistä oli hiit-treenin tyyppistä (40:07, avg 112 bpm).

Lauantaina olimme perheellä reissussa, illalla kotiin saavuttuamme ja lasten mentyä nukkumaan lähdin yöjuoksulle (*32). Matkaan lähdin puoli yhdentoista jälkeen ja kotona olin hieman puolenyön jälkeen (1:21:54, 12.05 km, avg 136 bpm). Oli huikaisevan ihanaa juosta rauhallisella puistoalueella usvan keskellä ja ihmetellä lämmintä ja kuulasta kesäyötä.

Sunnuntaina työntelin taas peruskuntotreeninä telaleikkuria (1:30:06, avg 113 bpm) ja kokeilin vastaleikatulla nurmikolla juoksua paljain jaloin (*22). Tein nurmikolla vain lyhyen pyrähdyksen (5:39, 0.51 km, avg 139 bpm). Sen jälkeen lähdin vielä pienelle muka palauttavalle lenkille, joka ei aivan palauttavana treeninä kyllä pysynyt (43:03, 6.09 km, avg 136 bpm). Minulle parasta palauttavaa treeniä taitaa olla tuo telaleikkurin työntely :). 

Yhteensä treeniä ja kilometrejä tälle viikolle siis kertyi 38.7 ja aikaa liikuntaan meni seitsemän tuntia ja kahdeksan minuuttia. Juoksukilometrejä kertyi 36.2. Juoksuhaaste 2018 haasteista suorittamatta on enää neljä haastetta. Yksi haasteista täyttyy syksyllä, silloin olen juossut saman lenkin kaikkina vuodenaikoina. Haaste - juokse Cooperin testi, saattaa jäädä virallisesti suorittamatta, mutta aivan varmasti käyn sen radalla syksyn aikana vetämässä. Haaste - aseta itsellesi juoksutavoite ja juokse siihen on jo toisaalta saavutettu (37), koska suoriuduin Pallas - Hetta polku-ultrasta ehjällä juoksulla, aivan liian utopistisesta aikatavoitteesta kuitenkin jäin. Haaste - juokse vähintään tunnin ajan pitää pystyä puhumaan vauhdilla, on vielä työn alla. Toisinaan tuntuu, että juostessa tuon haasteen saavuttaminen on mahdoton, kävisikö kävely? ;)

Okein mukavaa alkanutta viikkoa ja lämpöisiä ajatuksia. Itse vietän viimeistä lomaviikkoa nauttien täysin siemauksin ja keräillen ihanan helteisiä tunnelmia syksyn ja talven varalle <3

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 21. Juokse rannalle, 22. Juokse paljain jaloin, 30. Juokse radalla, 31. Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa, 32. Juokse yöllä.

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

 

Ladataan...

Viikko 28 oli kisaviikko. Olimme edelleen Muoniossa, mutta kävimme pienellä visiitillä myös Rovaniemellä ja SantaParkissa. Viikko meni ihmeen nopeasti. Kisaviikolla ei voi enää tehdä ihmeitä, liiallisella rehkimisellä toki saattaa pilata kisavireyden ja viedä voimat itse kisalta. Tankkausta en ihmeemmin ehtinyt kaiken muun touhuilun lomassa harrastaa, vähän enemmän hiilihydraatteja, vaaleaa leipää, omenamehua ja paljon muuta epämääräistä höttöä, sillä tankkauksella oli sitten selvittävä. Kisaviikon kokonaiskilometrimääräksi tuli 73.6 ja aikaa urheiluun käytin 10 tuntia ja 33 minuuttia.

Maanantaina kävin muka kisavauhtisen pienen pyrähdyksen. Vauhti oli kaukana kisavauhdista, koska jalka nousi mukavasti ja tiellä minun tunturijuoksun kisavauhti olisi ollut lähinnä kävelyä (36:12, 6.25 km, avg 146 bpm). Kävin samalla tsekkaamassa vesitilanteen Visannonkoskesta, aika kuivaa oli, kunnon kuohuja ei juurikaan näkynyt. 

Tiistaina ajoimme Rovaniemelle hirmuiseen helteeseen ja pääsimme Kemijokeen uimaan. Minä kävin iltasella myös tutustumassa kaupunkiin juosten (30:19, 4.01 km, avg 130 bpm, *36).  Olin aivan hämmästynyt, miten paljon erilaista porotaidetta yhteen kaupunkiin mahtuu enkä varmasti edes nähnyt kaikkia porotaideteoksia. Rovaniemi vaikuttaa oikein mukavalta ja kansainväliseltä kaupungilta näin kesäisinkin.

Keskiviikkona kävimme SantaParkissa ihailemassa ikuista joulua ja alittamassa napapiirin. Olin hieman skeptinen koko SantaParkin suhteen ennen sinne saapumistamme, mutta joulumaalma ylitti kyllä kaikki odotukset ja olin todella tyytyväinen, että menimme kyseiseen kohteeseen. Kokonaisuus oli upeasti mietitty ja koko perhe viihtyi kohteessa useamman tunnin. Erityisen ihmeellistä oli tietysti Joulupukin tapaaminen, mutta myös se, että lasten serkku onkin tonttu! :D Muonioon palattuamme tein varttitunnin liikkuvuus- ja venyttelytreenin automatkan jumeja sulattaakseni.

Torstaina pakkalimme juoksureppujamme, pähkäilimme tarvittavaa geelimäärää (tai oikeammin minä pähkäilin, mies kyllä tiesi mitä teki), tarkastelemme pakollisten varusteiden listaa ja minun piti vielä täydentää reppua esimerkiksi mukin osalta. Muutenkin vielä viime hetken tsekkaus oli tarpeen, jos ei muuten, niin oman mielen rauhoittamiseksi.

Perjantaina kävin aamupäivällä vielä pienen herättelylenkin (42:30, 6.49 km, avg 144 bpm) ja iltapäivällä lähdimmekin kohti Yllästä ja 134 kilometrin starttia. Ehdin olla seuraamassa myös 30 kilometrin juoksijoiden jännitystä ja lähtöä, junnujuoksun lähtöä ja tietysti ”perusmatkalaisten” lähtöä kuuden aikaan, jolle saattelin mieheni. (Alla linkki YouTube-kanavalleni, jossa on videot kaikista perjantain lähdöistä). Oli aika hurjaa laittaa mies ja koko muu porukka matkaan siihen huumaavaan helteeseen, joka Ylläksellä oli vielä kuudenkin aikaan. Yöllä yritin tutkailla miehen väliaikoja, mutta ei niissä ollut mitään tolkkua ja kun soittoa ei kuulunut, päättelin, että matka väliaikojen puuttumisesta huolimatta oli jatkunut.

Lauantaina oli the Kisapäivä - kisapäivän tunnelmista voit lukea kisaraportti-postauksesta täältä.

Sunnuntaina maattiin sitten porukalla sohvalla, lattialla ja ihan missä vain. Kyselin tyttäreltä aikooko hän koskaan alkaa juosta, kun näkee äidin ja isän näin raatona juoksureissun jälkeen. Esikoinen kuulemma aikoi, muttei aio juosta maratonia pidempää matkaa, fiksu tyttö :).

Juoksun jälkeen suihkuun mennessä iski joku mielenhäiriö ja kiskoin ruttuun menneen rakkolaastarin irti toisesta päkiästä... skriuts ja auuuts! Rakkojen kansihan siinä iloisesti repesi mukana ja suihkuttelu oli yhtä tuskaa. Sen verran tajusin etten toista laastaria enää mennyt kiskomaan. Myös selkään oli tullut osumaa ja nirhaumaa ilmeisesti housujen vyötärönauhasta ja se napa! Napa oli aikamoinen ylläri, sitähän piti putsailla ja hoitaa oikein urakalla ettei se päässyt tulehtumaan näillä helteillä. Onneksi sain sekä rakot että nirhaumat hoidettua niin ettei mikään paikka tulehtunut. Koko juoksun aikana minua puri yksi mäkäräinen käsivarresta ja yksi paarma pohkeesta, olen kai entisenä lappilaisena täysin immuuni noille lentäville öttiäisille. Joku kirjoitti ettei mikään aine auttanut niihin pääskysen kokoisiin paarmoihin ja joku pitkämatkalainen oli joutunut antibioottitiputukseen mäkäräisten pureminen aiheuttaman tulehduksen vuoksi. Ihmettelinkin alkumatkalla, että mikähän ihosairaus tuolla tyypillä on, kun selkä edellä tuli vastaan mies, jonka polvitaipeet, pohkeet ja takareidet olivat täynnä punaisia laikkuja. Kun näitä samaisia tyyppejä sitten alkoi näkyä useampiakin, tajusin minäkin mistä oli kysymys...

 

Viikko 29 on mennyt palautuessa, rennosti helteistä nauttiessa, uidessa, aurinkoa ottaessa ja reissatessa, taas.

Maanantai meni edelleen osumia ihmetellessä. Eritysesti etureidet olivat jumissa, mutta rappuset pääsin alas oikein päin, joten kai lihakset vähitellen alkavat tottua näihin isompiinkin rääkkeihin. Jalat olivat toki aika hervottomat ja toisinaan piti olla tarkkana ettei jalka vain huomaamatta petä alta. Hermotuksen palautuminen vie paljon pidempään kuin lihasten palautuminen.

Tiistaina lähdimme ajamaan vuorovedolla Muoniosta kohti Kajaania, siihen se päivä menikin. Kotona meitä odotti ruhonleikkuusavotta kahden viikon reissun jälkeen. Keskiviikon palauttavana treeninä toimi siis ylipitkäksi kasvaneen  ruohon leikkaaminen moottorillisella ruohonleikkurilla ]53:42, avg 92 bpm). Torstaina jatkoin ruhikon hinkkaamassa telaleikkurilla (1:50:27, avg 104 bpm). Uimassakin pääsimme käymään Kainuun upeissa vesistöissä, Sotkamossa Hiukan rannalla, Paltaniemellä Oulujärvessä.

Perjaintaina saimme odotettuja yövieraita ja kävimme vielä uimassa Kajaanijoessakin. Lauantaina reissasimme taas Ouluun, jossa seuraavana päivänä oli kummitytön rippijuhla. Kävin ensimmäisen juoksulenkin Oulussa ultrajuoksun jälkeen (49:17, 7.01 km, avg 134 bpm). Juoksu onnistui, mutta jalat eivät olleet vielä selvästikään palautuneet - juoksun aikana oli vaikka minkälaisia tuntemuksia jaloissa ja vakka missä kohtaa, ristissä, sääressä, pohkeissa, jalkaterissä, polvissa, koko ajan ja paikkaa vaihdellen. Matkan aikana jalat kuitenkin hieman vertyivät, onneksi.

Sunnuntaina juhlimme siis rippijuhlia Oulussa ja sieltä matkasimme Kokkolaan, valmiiksi hieman lähemmäksi seuraavana päivänä odottavaa PowerParkin reissua. Kokkolassa kävin hieman eksymässä, mystistä on se, että miten niin pieneen kaupunkiin voi eksyä... - onneksi on puhelimen GoogleMaps :). Kokkolan vanhan kaupungin lyhtypylväät saivat minut miettimään Narniaa. Olemme matkoilla kuunnelleet Narniaa äänikirjana, suosittelen! 

Palauttavalla viikkolla liikuntaa on tullut  4 tuntia ja 3 minuuttia, kilometrejä on karttunut juosten ja ruohonleikkuria työntäen 14.2.

Nyt olemme matkalla PowerParkiin :) Mukavaa alkavaa viikkoa, ihania helteisiä päiviä, juokaa ja uikaa usein! 

- Maijaliisa

P.S. Vielä ehtii osallistua Vuokatti Trail Challenge polkujuoksukisa-arvontaan täällä

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 36. Tee nähtävyyskierros juosten.

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Ladataan...

Ultrajuoksuharjoittelussa käytetään treenimuotona myös niin sanottua rypäsharjoittelua, jossa juostaan useana peräkkäisenä päivänä joko pitkä lenkki tai useita lyhyitä lenkkejä. Näin pyritään saamaan keholle ja erityisesti jaloille pitkää matkaa vastaavaa iskutusta ja harjoittelua, kuitenkaan joutumatta treenaamaan yhtäjaksoisesti mahdottoman pitkään. Tein tällaisen rypäsharjoittelun tiistai-torstai päivinä kolmella ajallisesti pitkällä lenkillä. Pyrin pitämään sykkeet kohtuullisella tasolla, joten kilometrejä ei kuitenkaan aivan mahdottomia kertynyt. Silti tämä viikko oli pitkästä aikaa aivan loistava kilometriviikkokin :)

Maanantai oli ruohonleikkuupäivä (1:18:55, avg 100 bpm) ja illalla tein aikaisemman postauksen coretreeniä kaksi kierrosta (20:58, avg 108 bpm), sekin oli jo aika rankka setti! 

Tiistaina oli siis rypäsharjoittelun ensimmäinen päivä. Lenkille lähtiessä vähän harmittelin, ettei sadetta voinut oikein rankkasateeksi kutsua, kun olisin samalla saanut napattua juoksuhaaste 2018 kohdan 14*, matkan aikana sade muuttui ”onneksi” rankkasateeksi, joten nyt on tämäkin kohta kuitattu. Ensimmäisen rypästreenin aika oli 1:32:03, matkaa kertyi 12.58 kilometriä, keskisykkeellä 139 bpm.

Keskiviikkona tein pidemmän lenkin maastossa ja samalla testasin uusia kenkiä, jotka mahdollisesti laitan jalkaani heinäkuun polku-ultralle. Matkaa poluilla kahden tunnin ja kahdeksan sekunnin juoksulle tuli 16.02 kilometriä, keskisykkeellä 137 bpm. 

Torstaina oli rypästreenin viimeinen päivä ja tein lenkin maantiellä aikaan 1:20:28, johon mahtui 11.21 kilometriä, keskisykkeellä 138 bpm. Olin oikein tyytyväinen rypästreenin, jalat eivät olleet ollenkaan pahoillaan kolmen päivän setistä eikä viimeisenkään päivän treeni tuntunut rankalta. Olin myös tyytyväinen siihen, ettei syke lähtenyt kipuamaan rypästreenin edetessä, vaan juoksin viimeisen lenkin parhaimmalla keskivauhdilla ja syke pysyi edelleen hyvin hallussa, peruskestävyysalueella.

Perjantai oli täyttä lepoa ja seuraavan päivän polkupitkiksen suunnittelua. Kyttäilin säätiedotuksia ja totesin, että seuraavanakin päivänä sataa enemmän tai vähemmän, siihen oli vain varauduttava asianmukaisella vaatetuksella.

Lauantaina lähdin tutustumaan Vuokatti Trail Challengen reittiin Teerivaaran koululta ja juoksin reitin vaativimman osuuden Vuokatin Vaaralle asti (*29). Matkaa polkujuoksulle kertyi mittareiden mukaan noin 18.73 kilometriä ja aikaa sain siihen kulumaan jopa reilut neljä tuntia (teen tästä polkujuoksusta erillisen postauksen ensi viikolla). Sykemittarista loppui akku reilun kahdeksan kilometrin jälkeen, tuohon asti keskisyke oli 142 bpm, siitä eteenpäin sykemittaus ei toiminut, mutta matkan sain mitattua suunnilleen puhelimen sovelluksella.

Tämä viikko oli aivan loistava treeniviikko - juoksua tuli 58.8 kilometriä ja aikaa urheiluun/treenaamiseen käytin 10 tuntia ja 53 minuuttia. Tästä on hyvä alkaa jo vähän hillitä treenaamista kohti Nuts Pallas - Hetta polku-ultraa :).

Kuinka sinun juhannusviikon treenit ovat sujuneet? 

-Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 14. Juokse rankkasateessa, 29. Tee eväsretki juosten.

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebooksivuja tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Ladataan...

Pikakelauksella ja tiivistettynä maratonrapsa: 

Juoksin Oulun Terwamaratonilla (*5) neljän tunnin jänisten peesissä, kaksi kilometriä ennen maalia kirin hiukan. Aika 3:58:30, 12 sekunnin parannus aikaan, joten oma ennätys, siinä se. Nautinnollista tuskaa alusta loppuun. 

Pidemmän kaavan mukaan näin:

Edellisenä päivänä matkustin lasten kanssa Kajaanista Ouluun, ihana ystävä oli luvannut hoitaa lapsia juoksun ajan. Lupaus oli kyllä tehty siinä vaiheessa, kun hän luuli minun juoksevan puolikkaan :). Mutta onneksi lupaus piti, ilman häntä koko juoksu olisi jäänyt väliin. Ilta venyi pitkäksi, lapsillakin, ja yöllä oli aivan kummallista häröilyä koko porukalla. Poika oli neljän aikaan yöllä sitä mieltä, että nyt on aika herätä... Meillä kotona on pimennysverhot. Pikkuisen vihaisella komennolla määräsin herran takaisin sänkyyn ja pään tyynyyn...

Aamu meni pienessä tohinassa, sain syötyä hyvin, automatkalle otin vielä banaanin ja vettä. Kisapaikalle saavuin sopivasti noin tuntia ennen starttia. Iloinen yllätys oli se, että parkkipaikkoja oli vielä reilusti stadionin tuntumassa. Tämä johtui siitä, että puolikas starttasi vasta klo 14, kun maratonin startti oli jo yhdeltätoista. Oikein hyvin ehdin kisapaikalle saavuttuani vähän lämmitellä ja tavata muutaman tutunkin. Olin saanut ”valmennusjohdolta” ;) ja muutamalta muultakin juoksijalta kehotuksen iskeä neljän tunnin jänisten kantaan ja kiriä sitten lopussa, noin 35 kilometrin kohdalla, jänisten ohi liitävään loppukiriin. Jos olisin omin päin pähkäillyt kisasuunnitelman, olisin ehkä lähtenyt yltiöpositiivisena 3:45 jänisten mukaan ja sipannut ennen puolta väliä. Jännitti myös, miten oikean jalan takareisi ja pakara suhtautuvat juoksuun, ja miten henkisesti saan itseni koottua juoksun aikana viimeisen viikon tapahtumien vuoksi.

Tällä kertaa kuitenkin tottelin viisaampia ja pamauksesta hyökkäsin neljän tunnin jänisten porukkaan. Ja sitä porukkaahan alkumatkasta riitti. Aivan jänisten kannassa tuntui olevan parisenkymmentä juoksijaa, todennäköisesti enemmänkin. Ensimmäiset kymmen kilometriä olin aivan fiiliksissä, vauhti ei tuntunut missään, aurinko paistoi ja välillä tuuli oikein virkistävästi. Hehkutin juoksun nautintoa muillekin juoksijoille, syleilin koko maailmaa ja kerroin rakastavani Oulua. Mukavaa porukkaa, jaksoivat kuunnella outoja höpinöitäni ja jopa juttelivat takaisin. Välillä biletin yksikseni kuulokkeista kuuluvan musiikin tahtiin.... Olin varautunut matkaan neljällä geelillä/shotilla ja suolatableteilla. Shotit otin kohtuullisen tasaisin väliajoin hieman ennen huoltoa, jotta sain huuhdeltua ne alas suusta urheilujuomalla tai vedellä. Jokaisella huoltopisteellä otin urheilujuomaa ja vettä, muutaman kerran suolakurkkuja ja viimeisellä huoltopisteellä muutaman rusinan ja suolatabletin. Kisan aikainen energiatankkaus meni mielestäni hyvin, silti maalissa olin todella huonossa hapessa.

 

Lähdön jännitystä. 

Ensimmäinen kierros meni ”laulellessa” ja nauttiessa suurin piirtein 15 kilometriin, sen jälkeen juoksu alkoi jo tuntua juoksulta. Oikea jalka toimi oikein kiltisti ja takareiden ja pakaran tuntemukset sulivat matkalla pois. Oliko niin, että joka paikkaan muuallekin alkoi sattua sen verran ettei jalan oireita enää huomannut, vai aivanko todella jalka alkoi toimia vasta kunnolla lämmetessään. Huomasin jossakin vaiheessa, etttä jalkaan ei enää satu ja se tuntui ihmeeltä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen käännyttäessä Pikisaareen eräs juoksukaveri oli mutkassa kannustamassa ja huikkasi, että olen sarjan kolmantena, olin aivan ällistynyt! Sillä tiedolla ja fiiliksellä juoksin ainakin seuraavat viisi kilometriä tuosta noin vain.

Noin 26 kilometrin kohdalla vasenpaan jalkaan pamahti juoksijan polvi kuin salama kirkkaalta taivaalta, yksi askel ja pam, siinä se oli. Jalka tuntui hetken niin pahalta, että mietin jo hetken pettyneenä, mutta myös hieman helpottuneena, että tähänkö tämä leikki nyt jäi... Kipu oli kovaa, mutta sain sen ihmeellisesti talttumaan ja loppumaan noin kilometrin jälkeen, kun juoksin vasemmalla jalalla täysin päkiälle, jopa jalan ulkosyrjälle. Kun kipu loppui lähdin kokeilemaan taas normaalia askellusta ja jalka kesti sen loppuun asti ilman minkäänlaista oireilua.

“elän täysillä hetkessä, matkalla nauttien retkestä”

Porukka jänisten takana oli alkanut harventua vähitellen matkan edetessä ja puolimatkassa meitä oli jänisten perässä tiiviisti enää vajaa kymmenen juoksijaa, toki osa oli mennyt ohikin. Kolmenkymmenen kilometrin kohdalla porukasta tippui lisää juoksijoita. Omatkin voimat alkoivat olla aivan lopussa, siltä tuntui. Noin 35 kilometrin kohdalle suunniteltua ”loppukiriä” ei kuulunut. Eräs toinen naisjuoksija lähti siinä vaiheessa kirimään, olisin voinut lähteä mukaan mutta voimia ei ollut, katsoin vain ihailevasti ja suurella kunnioituksella loittonevaa selkää. Pieni yritys minulla tuossa vaiheessa oli, mutta jänikset saavuttivat minut lähes saman tien. Totesin, että minun on aivan pakko pysyä jänisten kannassa jos aion selvitä juoksevana maaliin. Tässä vaiheessa jänisten peesissä oli enää minä ja yksi mies. Noin 38 kilometrin kohdalla eteemme tuli naisen selkä, jonka olin pukuhuoneessa kuullut lähtevän tavoittelemaan 3:30 aikaa. Mielessä kävi hämmästys, mitähän hänelle on matkalla tapahtunut ja kuulinkin sitten somesta hänen juosseen harhaan reitiltä ja lisänneensä matkaa kilometrillä.

Noin 40 kilometrin kohdalla alkoi olla aika tuskaista, mutta siinä vaiheessa muistin, että eräs hyvä ystäväni juoksee juuri Nuts Karhunkierroksella kaksinkertaista matkaa, joten enköhän minäkin tästä pikku pyrähdyksessä selviä :D. Vihdoin myös näillä samoilla kilometreillä sain kiskottua koneesta vielä pienen spurtin, jätin neljän tunnin jänikset ja lähdin siihen kuuluisaan loppukiriin. Veto oli täysin pois, sykkeet huiteli yli sadanseitsemänkymmenen eikä vauhti tuntunut juurikaan enää kiihtyvän, jalat hötkyili sinne tänne ja ylävartalo alkoi painua kummasti alaspäin, stadionin kierros oli todellista tahtojen taistelua ja stadionkuulutuksista kuulin ihmeekseni, että maaliin on saapumassa 40 vuotiaiden naisten toiseksi tuleva juoksija, minä! Kiitän tästä yhtä aikaa järjestettyä Nuts Karhunkierrosta, siellä oli paljon huippujuoksijoita. 

Kisan statistiikkaa, alan olla sitä mieltä, että laktaattitestein mitattu anaerobinen kynnys (164 bpm) ei voi pitää paikkaansa tai sitten olen yli-ihminen ;) Maratonin keskisyke oli nääs 167 bpm...!

Maalissa rojahdin maahan täysin uupuneena, todellakin kaikkeni antaneena. Yhtään tämän parempaa suoritusta en olisi tällä kunnolla ja näillä spekseillä voinut saavuttaa. Sain seurakseni ensiapuporukkaa, joka kävi nostamassa minut ylös ja upean juoksuystävän, joka huolehti ihanasti minusta ja haki vielä EA-porukan tsekkaamaan minut, niin heikossa hapessa näytin olevan, kuulemma ;). Olokin oli kyllä aika huono. Vähitellen aloin toeta koitoksesta ja aloin odotella palkintojen jakoa. 

Iso kiitos neljän tunnin jäniksille, jotka saapuivat maaliin hetki minun jälkeen ja onnittelivat vielä lämpimästi. Olen varma, että ilman heitä tämä tulos ei olisi tässä kisassa ja tässä tilanteessa ollut mahdollinen <3

Näihin tunnelmiin <3

- Maijaliisa

*Numero juoksuhaaste 2018:n suoritettu haaste: 5. Osallistu juoksutapahtumaan.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Kajaanissa juostiin tänään suuren maailman tyyliin (olihan pääkaupunkiseudulla oma kymppinsä samana päivänä) varttimaraton :). Meidän piti olla reissussa tänä viikonloppuna, joten en ollut edes ajatellut juoksevani kisassa. Vaikka reissu peruuntui, en silti halunnut osallistua kisaan, koska piriformisoireyhtymä vaivaa oikeassa jalassa tällä hetkellä. Itseni tuntien, olisin lähtenyt startista täysillä matkaan, vaikka ennen kisaa olisin ajatellut mitä. En siis uskaltanut lähteä repimään itseni kisassa neljää viikkoa ennen maratonia. 

Pitkikselle lähtiessäni tajusin, että varttimaraton starttaa noin puolen tunnin kuluttua ja laitoin juoksuporukan WhatsApp-ryhmään viestiä, että tulen kannustamaan juoksijoita reitin varrelle (*27).

 Ja hei, tiiättekö mitä? Toisten juoksijoiden kannustaminen oli aivan huippua! Oli aivan mahtavaa, kun sai leveitä hymyjä juoksijoilta, osa huikkasi mukavat kommentit takaisinkin. Tuttujen juoksijoiden kanssa juoksin samaa matkaa hetken, toivottavasti en häirinnyt liikaa juoksua... 

Toisten kannustaminen on riemullista :D. Itsekin nautin juoksukisassa, kun saan reitin varrella kannustusta ja nyt täytyy kyllä todeta, että muiden juoksun kannustaminen ja tsemppaaminen on lähes yhtä kivaa kuin juoksu itse. Tai ainakin selvästi toiseksi paras vaihtoehto viettää mukava kisapäivä. 

Muutamia hauskoja kommentteja jäi mieleenikin; huutelin eräälle juoksijalle, että hyvin menee ja hän vastasi takaisin ”niin sinullakin”. Eräs vanhempi herrasmies huikkasi minulle, että sinulla on väärä suunta, kun kisailijoita kannustaessa juoksin heitä vastaan :). 

Olipas aivan tosi hienoa viettää osa pitkästä lenkistä kannustaen muita juoksijoita. On aivan merkillistä, miten iloiseksi toisten onnistumisesta tulee. Juoksu on todella hieno harrastus, kun toisten kannustaminenkin saa aikaiseksi näin suuria tunteita <3.

- Kannustushuudoin, Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 27. Mene juoksutapatumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin.

 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Tämän viikon agenda on ollut reistaileva puhelimen akku... Todella rasittavaa! Onhan se varsin outoa, että haluan jokaiselta lenkiltä ottaa jonkun kuvan, myönnän. Nykyisin siitä on tullut arkipäivää, nautin valokuvauksesta ja siitä, että saan miettiä uusia kuvakulmia asioihin. Ymmärsin talvella akun reistailun ja hyytymisen, mutta nyt kun päivät ovat olleet jo tosi lämpimiä, alkaa kovasti ärsyttää, kun akun varaus on taskusta otettaessa 68% ja kun yritän ottaa kuvaa, akku simahtaa saman tien. Kävin ”puhelinkaupassa” ja siellä tyypit kertoi, että vikaa on, huoltoon koko luuri! No way! Ei ainakaan ennen kuin saan ne noin neljätuhatta kuvaa pelastettua, jotka puhelimessa ovat... Viikonloppu onkin mennyt siirrelessä kuvia pilvipalveluun...

Olen silti ehtinyt juostakin :)

Maanantaina oli kuitenkin hierontapäivä, kokovartalohieronta... Huh, en kyllä osaa pitää tuota kovin rentouttavana toimintana. Olin suunnitellut seuraavalle päivälle vauhtitreeniä ja menin sen hierojalle paljastamaan. Yleensä hieroja vain suosittelee, mutta nyt sain kyllä varsin painokkaan kehotuksen jättää vauhtitreeni tekemättä, jos haluan, että hieronnasta on hyötyä. Hän sanoi myös, että hierotut lihakset eivät ole valmiina vastaanottamaan kovaa treeniä ja jalat voivat tuntua tukkoisilta. Ihmettelin siinä sitten, että jos en seuraavana päivänä juokse vauhtitreeniä, niin kaksi vauhtitreeniä on aika mahdoton mahduttaa viikkoon. Siihen hän vain totesi, että tällä viikolla ei nyt vain sitten ole kahta vauhtitreeniä. Kerrankin olin järkevä kuuntelin viisaampaa ja tottelin.

Tiistaina juoksin siis lyhyen palauttavan lenkin (30:14, 3.81 km, avg 126 bpm). Lenkkiseurana oli juoksukaveri koirineen. Me tuppauduimme vielä polkujuoksuporukan yhteislenkin lähtöön, koska paikallislehti oli heti ottanut onkeensa Hillers Trail Running Clubin perustamisen ja niinpä menimme täytteeksi juoksuporukkaan kuvan ajaksi. Tottahan toki linssiluteena olin sitten ‘keskiaukematyttö’ muiden mukana ;D. Illalla tein vielä pitkät venyttelyt ja rullailut, joihin meni aikaa reilu 35 minuuttia.

Kuva: Koti-Kajaani 14.4.2018, Marjatta Kurvinen.

Keskiviikkona oli vuorossa sitten se viikon ainoa ja sallittu vauhtitreeni. Lämmittelyn jälkeen pyrin tekemään 30 minuutin tasavauhtisen treenin, jossa kuitenkin lähinnä tarkkailin sykkeitä, en vauhtia oikeastaan ollenkaan. Sykkeiden osalta pysyinkin hyvin vauhtikestävyysalueella. Yhteensä lenkin pituus oli 9.01 km aikaan 53:50 keskisykkeellä 152 bpm.

Torstaina oli taas palauttavan lenkin vuoro ja lenkki menikin tosi mukavasti rennon letkeästi (1:00:12, 8.52 km, avg 133 bpm). Kunnon kasvamisen huomaa selvästi siitä, että matalilla sykkeillä pystyy jo juoksemaan. Keskivauhti oli tällä lenkillä 7:03 min/km, talvella tällä vauhdilla sykkeet oli aika paljon korkeammalla. 

Perjantaina söin lounaaksi ison ”salaattiannoksen”, joka sisälsi paljon muutakin kuin salaattia, mm. kanaa, oliiveja, fetajuustoa, maapähkinöitä ja tsatzikia... Virhe! Tsatziki oli todellakin iso virhe. Lenkille lähtiessä lounaasta oli jo kolmisen tuntia, mutta tsatziki pyrki koko lenkin ajan ylös. Ennen kuin ehdin lähteä pihasta, sykemittari ilmoitti, että sensorin paristo on heikko, kävin siis vaihtamassa patterin. Lenkin aikana puhelin taas eli omaa elämäänsä ja sammui heti, kun käytin sen taskusta ulkona. Alan olla täysin kyllästynyt tuohon akun yhtäkkiseen tyhjentymiseen. Sykemittari ilmoitti vielä loppulenkistä, että akun varaus on heikko, onneksi akku kuitenkin kesti kotiin asti. Kävin myös kesken lenkin kotona laittamassa toiseen kantapäähän rakkolaastarin. En ole raskinut ottaa käyttöön hiekkaisille teille vielä uusia kesäkenkiä, joten juoksin vielä vanhoilla kengillä ja niissä on kantapäässä reikä (kuten kaikissa lenkkareissani, mistähän sekin johtuu?) ja tuo reikä alkoi hiertää pahasti lenkin aikana. Rakkolaastarista oli kyllä todellinen apu ja sain kuin sainkin vedettyä koko treenin. Virallisen treenin loputtua olin juossut 19.7 kilometriä ja ajattelin, että nyt on kyllä puolikas niin lähellä, että vedän vaikka hampailla loput metrit, jotta saan puolimaratonin täyteen ja vähän enemmänkin (*6). Loppujen lopuksi sain siis kasaan koko tämän vuoden pisimmän pitkiksen (2:29:32, 21.5 km, avg 138 bpm).

Lauantaina sisuunnuin perjantain teknisistä ongelmista ja päätin, että tätä elekrtoniikkaraivoa kannattaa nyt käyttää hyödyksi ja vedin palauttavan lenkin ilman minkäänlaisia elektorniikkasälää mukanani (*34). Katsoin lenkin ajan alun kellosta (n. 10 min) ja mittasin matkan jälkikäteen (n. 1.6 km). Ajattelin, että lyhyt lenkki toimii hyvin lämmittelynä salitreenille, mutta salin ovessa roikkuessani tajusin, että olenkin käyttänyt kaikki salikerrat, enkä pääse lataamaan korttia viikonloppuna. Niinpä tein vielä toisen lyhyen lenkin odotellessani esikoista elokuvista (33:43, 4.21 km). Lauantaina tein vielä lumitöitä reilun tunnin ja illalla coretreenin (25:05 avg 106 bpm) ja käsitreenin (10:04, avg 104 bpm), kun sali jäi harmillisesti väliin. 

Sunnuntaina kävin mukavalla aurinkoisella ja lämpöisenä lenkillä (1:00:08, 8.5 km, avg 135 bpm). Hämmästyttävää, miten nopeasti lumi sulaa, kun aurinko lämmittää parina päivänä oikein kunnolla! Illalla venyttelin vielä lähinnä jalkoja kymmenen minuutin ajan.

Tällä viikolla treeniä on tullut yhteensä 9 tuntia ja 23 minuuttia, juoksukilometrejä on kertynyt jo aivan tyylikkäästi - 57.2 kilometriä. Siihen päälle vain reilu kilometri muuta liikkumista, lähinnä omassa pihassa kolaillen sohjolunta ympäriinsä. Tämä viikko on ollut siis lähinnä juoksua. Oikein mukava viikko siltä osin. 

Auringosta ja keväästä nauttien uuteen viikon, 

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 6. Juokse vähintään puolimaratonin matka eli 21.0975, 34. Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Tämä viikko ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Haaveena oli pidentää pitkis yli puolimaratonin pituiseksi ja juosta joka päivä kalenteriviikon ajan (juoksuhaaste 2018 haasteita). Ei ehkä viisain yhdistelmä... Luulin että, että viikolla pari mattojuoksua ja niissä toisenlainen askellus ja toiset kengät, ovat saaneet oikean säären reistailemaan penikkataudin oirein... Mutta tajusinkin, että kipuilua oli jo lomalla Lapissa ja alan olla aika varma, että kaasujalan sääri onkin alun alkaen kipeytynyt Lapin reissun reilusta 1300 autoilukilometristä. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että juoksijan rasitusvammoista alkaa olla bingoruudukko täynnä, vaikka tämä vaiva ei ehkä onnekseni olekaan juoksusta johtuvaa (juoksijan polven vaivoista viime kesältä voit lukea esimerkiksi täältätäältä ja täältä)... Plantaarifaskiittia odotellessa... Voi jospa siltä kuitenkin välttyisin! Se kun on ehkä yksi hankalimmista juoksijan vaivoista.

Maanataina ajoimme Muoniosta Kajaaniin. Onneksi ennustettu lumipyry saavutti meidät vasta noin 50 kilometriä ennen Kajaania. Illalla kotiin palauttua kävin juoksemassa matolla 30 minuutin tasavautisen vauhtitreenin (40:10, 7.03, avg 148 bpm). Tarkempaa tietoa maanantain ja keskiviikon juoksumattotreeneistä voit lukea täältä.

Tiistaina kävin palauttavalla hölkällä (44:06, 5.14 km, avg 128 bpm) auraamattomilla pyöräteillä... Pienesti mielessä kävi, että eiköhän tämä lumentulo jo riittäisi!  

Keskiviikkona oli vuorossa taas vauhtitreeni juoksumatolla. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroin, vauhtitreenien tekeminen ulkona loskassa ja lumipyryssä ei minulta aivan onnistu, joten olen tällä viikolla tehnyt ne juoksumatolla. Nyt vuorossa oli  kolme kymmenen minuutin vetoa hölkkä/kävelypalatuksilla, kokonaisuudessaan treeni näytti tältä - 49:54, 8.34 km, avg 153 bpm.

Torstaina kävin toistamiseen palauttavalla hölkällä (1:05:45, 7.55 km, avg 129 bpm) ja treenasin samalla myös juoksua väärinpäin (*23). Syke nousi heti selkä menosuuntaan juostessa, joten testasin tätä eriskummallista juoksutapaa vain 2x100metrin osuudet. Kaikkea sitä ihminen tekeekin, saavuttaakseen tavoitteet :). Illalla vielä rullailin ja venyttelin jalat huolellla aikaan 23:03 (avg 89 bpm).

Perjantaina suunnittelin todellakin pitkää pitkistä, mielellään yli puolimaratonin pituista, mutta oikean säären kipu sai minut kotiin oletettua aikaisemmin. Työnsin säärtä lumihankeen kylmähoitoon useamman kerran kesken lenkin ja vihdoin järki sanoi, että lenkki on jätettävä kesken. Sain kuitenkin kasaan aivan kohtuullisen pitkiksen, ainakin ajan puolesta - 2:00:53, 16.13 km, avg 134 bpm. Hieman hämmentävää oli se, että sykkeet eivät nousseet niin korkealle kuin yleensä - yleensä haasteena on pitää sykkeet tarpeeksi matalla, mutta nyt tuntui ettei sykkeet nouse millään, vaikka vauhtikin välillä oli kovempi, no parempi ehkä näin päin. 

Lauantaina halusin vielä testata, että johtuuko oikean säären vihoittelu juoksumatosta ja kävin salitreenin yhteydessä pienellä testijuoksulla matolla (21:09, 3 km, avg 128 bpm). Viimeistään siinä vaiheessa tulin vakuuttuneeksi siitä, ettei kipu ole juoksumatosta johtuvaa, koska jalka ei kipeytynyt mitenkään erityisesti juoksumatolla juoksemisesta. Salilla tein tällä kertaa lähinnä ylävarton ja coren treenejä (1:00:12, avg 102 bpm). Illalla vielä rullailin sääriä, keskittyen erityisesti oikeaan sääreen. Lauantai oli historiallinen päivä siinä suhteessa, että polkujuoksuporukkamme Hillers Trail Runnin Club ry piti järjestäytymiskokouksen! Tästä lisää vähän myöhemmin omassa postauksessaan :).
 
Sunnuntaina sain kuin saikin kasaan kalenteriviikon juoksut (*9)! Keli oli loistavan aurinkoinen ja miten iloiseksi voikin tulla siitä, että sääressä ei  juurikaan tuntunut mitään vaivaa juoksun aikana! Tein vain pienen kevyen lenkin (58:26, 8.11 km, avg 133 bpm), vaikka olisin voinut jatkaa juoksua vaikka loputtomiin. 

 

Juoksua siis tuli jokaisena päivänä viikon aikana, yhteensä kilometrejä 57, joista juoksukilometrejä 55.3. Aikaa liikuntaan sain käytettyä lähes kymmenen tuntia tähän mennessä (9:41) ja illan venyttelyn jälkeen kymmenen tuntia täyttyy. Olen todella iloinen tästäkin viikosta - säären kivuista huolimatta ja ehkä niistä johtuenkin. On upeaa huomata, miten nopeasti keho pystyy pienet vaivat korjaamaan huoltavan liikunnan ja kehonhuollon avulla, onneksi. 
 

P.s. Sudio Sweden TRE -bluethoothkuulokkeiden arvonta on käynnissä! Osallistu ihmeessä arvontaan tämän linkin kautta <3

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 9. Juokse joka päivä kalenteriviikon ajan, 23. Juokse takaperin. 23 haastetta suoritettu neljästäkymmenestä, jee!!! 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Oletko jo löytänyt itsellesi tämän vuoden juoksutavoitteen? Kaipaatko uutta haastetta juoksemiseen? Haluaisitko kokeilla mukavaa ja palkitsevaa juoksuhaastetta, jonka kautta saisit treenattua juoksua monipuolisesti ja ehkä haastaisit itseäsi kokeilemaan jotakin uutta juoksuun liittyen, kuitenkin ilman mahdottomia kilometritavoitteita? Jos vastaat näihin kysymyksiin myöntävästi, suosittelen tutustumaan Taivaanrannan juoksija -blogin juoksuhaasteeseen. Haasteen löydät kokonaisuudessaan täältä ja juoksuhaaste 2018 -Facebookryhmän löydät täältä

Haasteet ovat sellaisia, että jokainen juoksun harrastaja voi ne toteuttaa. Juoksuhaaste kannustaa juoksemaan ympäri vuoden ja haastaa juoksemaan niin hitaasti kuin hieman nopeamminkin, suorastaan innostaa monipuoliseen juoksemiseen. Itse olen tähän haasteeseen heittäytynyt mukaan vauhdilla ja vaikka nyt on vasta maaliskuu lopuillaan, yli puolet juoksuhaasteen kohdista on jo suoritettu ja suunnitelmat loppujenkin toteuttamiseen, ovat jo hyvässä vauhdissa. Juoksuhaasteessa on 40 kohtaa, joista olen tällä hetkellä suorittanut siis jo 21 kohtaa. Suoritettuja haasteita ovat mm. 1. Juokse pakkassäällä, 2. Juokse lumessa, 4. Tee polkujuoksulenkki, 7. Juokse mäkivetoja, 11. Juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt, 20. Laske askeltiheytesi ja kokeile juosta nopeammalla frekvenssillä, 26. Juokse juoksumatolla, 28. Yhdistä juoksuharrastus johonkin toiseen liikuntaan, 33. Lähde lenkille aamulla auringon noustessa.

Vielä suorittamatta olevista haasteista osaa odotan innolla. Esimerkiksi numero 29. Tee eväsretki juosten, 22. Juokse paljain jaloin ja 32. Juokse yöllä - haasteet ovat aivan loistavan upeita. Mitään näistä en varmaankaan tekisi ilman haastetta, mutta näiden kohtien suorittaminen saa minut aivan hykertelemään, miten upea kokemus kesäinen yöjuoksu voisikaan olla! Hieman kauhunsekaisella jännityksellä odotan myös muutamia kesän aikana suunnitelmissa olevia haasteita, kuten 16. Juokse Cooperin testi ja 31. Juokse 400 metriä kovaa ja ota aika. 

Yksi haasteista tuntuu aika mahdottomalta kuitenkin toteuttaa... En ole oikein varma onnistuuko juoksu ilman minkäänlaisia teknisiä härpäkkeitä (haaste 34.)... Onko lenkkiä juostu ollenkaan jos siitä ei ole minkäänlaista dataa?!? :D 

 

Miltä tällainen toisenlainen juoksuhaaste kuulostaa? 

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Pages