Ladataan...

Pikakelauksella ja tiivistettynä maratonrapsa: 

Juoksin Oulun Terwamaratonilla (*5) neljän tunnin jänisten peesissä, kaksi kilometriä ennen maalia kirin hiukan. Aika 3:58:30, 12 sekunnin parannus aikaan, joten oma ennätys, siinä se. Nautinnollista tuskaa alusta loppuun. 

Pidemmän kaavan mukaan näin:

Edellisenä päivänä matkustin lasten kanssa Kajaanista Ouluun, ihana ystävä oli luvannut hoitaa lapsia juoksun ajan. Lupaus oli kyllä tehty siinä vaiheessa, kun hän luuli minun juoksevan puolikkaan :). Mutta onneksi lupaus piti, ilman häntä koko juoksu olisi jäänyt väliin. Ilta venyi pitkäksi, lapsillakin, ja yöllä oli aivan kummallista häröilyä koko porukalla. Poika oli neljän aikaan yöllä sitä mieltä, että nyt on aika herätä... Meillä kotona on pimennysverhot. Pikkuisen vihaisella komennolla määräsin herran takaisin sänkyyn ja pään tyynyyn...

Aamu meni pienessä tohinassa, sain syötyä hyvin, automatkalle otin vielä banaanin ja vettä. Kisapaikalle saavuin sopivasti noin tuntia ennen starttia. Iloinen yllätys oli se, että parkkipaikkoja oli vielä reilusti stadionin tuntumassa. Tämä johtui siitä, että puolikas starttasi vasta klo 14, kun maratonin startti oli jo yhdeltätoista. Oikein hyvin ehdin kisapaikalle saavuttuani vähän lämmitellä ja tavata muutaman tutunkin. Olin saanut ”valmennusjohdolta” ;) ja muutamalta muultakin juoksijalta kehotuksen iskeä neljän tunnin jänisten kantaan ja kiriä sitten lopussa, noin 35 kilometrin kohdalla, jänisten ohi liitävään loppukiriin. Jos olisin omin päin pähkäillyt kisasuunnitelman, olisin ehkä lähtenyt yltiöpositiivisena 3:45 jänisten mukaan ja sipannut ennen puolta väliä. Jännitti myös, miten oikean jalan takareisi ja pakara suhtautuvat juoksuun, ja miten henkisesti saan itseni koottua juoksun aikana viimeisen viikon tapahtumien vuoksi.

Tällä kertaa kuitenkin tottelin viisaampia ja pamauksesta hyökkäsin neljän tunnin jänisten porukkaan. Ja sitä porukkaahan alkumatkasta riitti. Aivan jänisten kannassa tuntui olevan parisenkymmentä juoksijaa, todennäköisesti enemmänkin. Ensimmäiset kymmen kilometriä olin aivan fiiliksissä, vauhti ei tuntunut missään, aurinko paistoi ja välillä tuuli oikein virkistävästi. Hehkutin juoksun nautintoa muillekin juoksijoille, syleilin koko maailmaa ja kerroin rakastavani Oulua. Mukavaa porukkaa, jaksoivat kuunnella outoja höpinöitäni ja jopa juttelivat takaisin. Välillä biletin yksikseni kuulokkeista kuuluvan musiikin tahtiin.... Olin varautunut matkaan neljällä geelillä/shotilla ja suolatableteilla. Shotit otin kohtuullisen tasaisin väliajoin hieman ennen huoltoa, jotta sain huuhdeltua ne alas suusta urheilujuomalla tai vedellä. Jokaisella huoltopisteellä otin urheilujuomaa ja vettä, muutaman kerran suolakurkkuja ja viimeisellä huoltopisteellä muutaman rusinan ja suolatabletin. Kisan aikainen energiatankkaus meni mielestäni hyvin, silti maalissa olin todella huonossa hapessa.

 

Lähdön jännitystä. 

Ensimmäinen kierros meni ”laulellessa” ja nauttiessa suurin piirtein 15 kilometriin, sen jälkeen juoksu alkoi jo tuntua juoksulta. Oikea jalka toimi oikein kiltisti ja takareiden ja pakaran tuntemukset sulivat matkalla pois. Oliko niin, että joka paikkaan muuallekin alkoi sattua sen verran ettei jalan oireita enää huomannut, vai aivanko todella jalka alkoi toimia vasta kunnolla lämmetessään. Huomasin jossakin vaiheessa, etttä jalkaan ei enää satu ja se tuntui ihmeeltä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen käännyttäessä Pikisaareen eräs juoksukaveri oli mutkassa kannustamassa ja huikkasi, että olen sarjan kolmantena, olin aivan ällistynyt! Sillä tiedolla ja fiiliksellä juoksin ainakin seuraavat viisi kilometriä tuosta noin vain.

Noin 26 kilometrin kohdalla vasenpaan jalkaan pamahti juoksijan polvi kuin salama kirkkaalta taivaalta, yksi askel ja pam, siinä se oli. Jalka tuntui hetken niin pahalta, että mietin jo hetken pettyneenä, mutta myös hieman helpottuneena, että tähänkö tämä leikki nyt jäi... Kipu oli kovaa, mutta sain sen ihmeellisesti talttumaan ja loppumaan noin kilometrin jälkeen, kun juoksin vasemmalla jalalla täysin päkiälle, jopa jalan ulkosyrjälle. Kun kipu loppui lähdin kokeilemaan taas normaalia askellusta ja jalka kesti sen loppuun asti ilman minkäänlaista oireilua.

“elän täysillä hetkessä, matkalla nauttien retkestä”

Porukka jänisten takana oli alkanut harventua vähitellen matkan edetessä ja puolimatkassa meitä oli jänisten perässä tiiviisti enää vajaa kymmenen juoksijaa, toki osa oli mennyt ohikin. Kolmenkymmenen kilometrin kohdalla porukasta tippui lisää juoksijoita. Omatkin voimat alkoivat olla aivan lopussa, siltä tuntui. Noin 35 kilometrin kohdalle suunniteltua ”loppukiriä” ei kuulunut. Eräs toinen naisjuoksija lähti siinä vaiheessa kirimään, olisin voinut lähteä mukaan mutta voimia ei ollut, katsoin vain ihailevasti ja suurella kunnioituksella loittonevaa selkää. Pieni yritys minulla tuossa vaiheessa oli, mutta jänikset saavuttivat minut lähes saman tien. Totesin, että minun on aivan pakko pysyä jänisten kannassa jos aion selvitä juoksevana maaliin. Tässä vaiheessa jänisten peesissä oli enää minä ja yksi mies. Noin 38 kilometrin kohdalla eteemme tuli naisen selkä, jonka olin pukuhuoneessa kuullut lähtevän tavoittelemaan 3:30 aikaa. Mielessä kävi hämmästys, mitähän hänelle on matkalla tapahtunut ja kuulinkin sitten somesta hänen juosseen harhaan reitiltä ja lisänneensä matkaa kilometrillä.

Noin 40 kilometrin kohdalla alkoi olla aika tuskaista, mutta siinä vaiheessa muistin, että eräs hyvä ystäväni juoksee juuri Nuts Karhunkierroksella kaksinkertaista matkaa, joten enköhän minäkin tästä pikku pyrähdyksessä selviä :D. Vihdoin myös näillä samoilla kilometreillä sain kiskottua koneesta vielä pienen spurtin, jätin neljän tunnin jänikset ja lähdin siihen kuuluisaan loppukiriin. Veto oli täysin pois, sykkeet huiteli yli sadanseitsemänkymmenen eikä vauhti tuntunut juurikaan enää kiihtyvän, jalat hötkyili sinne tänne ja ylävartalo alkoi painua kummasti alaspäin, stadionin kierros oli todellista tahtojen taistelua ja stadionkuulutuksista kuulin ihmeekseni, että maaliin on saapumassa 40 vuotiaiden naisten toiseksi tuleva juoksija, minä! Kiitän tästä yhtä aikaa järjestettyä Nuts Karhunkierrosta, siellä oli paljon huippujuoksijoita. 

Kisan statistiikkaa, alan olla sitä mieltä, että laktaattitestein mitattu anaerobinen kynnys (164 bpm) ei voi pitää paikkaansa tai sitten olen yli-ihminen ;) Maratonin keskisyke oli nääs 167 bpm...!

Maalissa rojahdin maahan täysin uupuneena, todellakin kaikkeni antaneena. Yhtään tämän parempaa suoritusta en olisi tällä kunnolla ja näillä spekseillä voinut saavuttaa. Sain seurakseni ensiapuporukkaa, joka kävi nostamassa minut ylös ja upean juoksuystävän, joka huolehti ihanasti minusta ja haki vielä EA-porukan tsekkaamaan minut, niin heikossa hapessa näytin olevan, kuulemma ;). Olokin oli kyllä aika huono. Vähitellen aloin toeta koitoksesta ja aloin odotella palkintojen jakoa. 

Iso kiitos neljän tunnin jäniksille, jotka saapuivat maaliin hetki minun jälkeen ja onnittelivat vielä lämpimästi. Olen varma, että ilman heitä tämä tulos ei olisi tässä kisassa ja tässä tilanteessa ollut mahdollinen <3

Näihin tunnelmiin <3

- Maijaliisa

*Numero juoksuhaaste 2018:n suoritettu haaste: 5. Osallistu juoksutapahtumaan.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Kajaanissa juostiin tänään suuren maailman tyyliin (olihan pääkaupunkiseudulla oma kymppinsä samana päivänä) varttimaraton :). Meidän piti olla reissussa tänä viikonloppuna, joten en ollut edes ajatellut juoksevani kisassa. Vaikka reissu peruuntui, en silti halunnut osallistua kisaan, koska piriformisoireyhtymä vaivaa oikeassa jalassa tällä hetkellä. Itseni tuntien, olisin lähtenyt startista täysillä matkaan, vaikka ennen kisaa olisin ajatellut mitä. En siis uskaltanut lähteä repimään itseni kisassa neljää viikkoa ennen maratonia. 

Pitkikselle lähtiessäni tajusin, että varttimaraton starttaa noin puolen tunnin kuluttua ja laitoin juoksuporukan WhatsApp-ryhmään viestiä, että tulen kannustamaan juoksijoita reitin varrelle (*27).

 Ja hei, tiiättekö mitä? Toisten juoksijoiden kannustaminen oli aivan huippua! Oli aivan mahtavaa, kun sai leveitä hymyjä juoksijoilta, osa huikkasi mukavat kommentit takaisinkin. Tuttujen juoksijoiden kanssa juoksin samaa matkaa hetken, toivottavasti en häirinnyt liikaa juoksua... 

Toisten kannustaminen on riemullista :D. Itsekin nautin juoksukisassa, kun saan reitin varrella kannustusta ja nyt täytyy kyllä todeta, että muiden juoksun kannustaminen ja tsemppaaminen on lähes yhtä kivaa kuin juoksu itse. Tai ainakin selvästi toiseksi paras vaihtoehto viettää mukava kisapäivä. 

Muutamia hauskoja kommentteja jäi mieleenikin; huutelin eräälle juoksijalle, että hyvin menee ja hän vastasi takaisin ”niin sinullakin”. Eräs vanhempi herrasmies huikkasi minulle, että sinulla on väärä suunta, kun kisailijoita kannustaessa juoksin heitä vastaan :). 

Olipas aivan tosi hienoa viettää osa pitkästä lenkistä kannustaen muita juoksijoita. On aivan merkillistä, miten iloiseksi toisten onnistumisesta tulee. Juoksu on todella hieno harrastus, kun toisten kannustaminenkin saa aikaiseksi näin suuria tunteita <3.

- Kannustushuudoin, Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 27. Mene juoksutapatumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin.

 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Tämän viikon agenda on ollut reistaileva puhelimen akku... Todella rasittavaa! Onhan se varsin outoa, että haluan jokaiselta lenkiltä ottaa jonkun kuvan, myönnän. Nykyisin siitä on tullut arkipäivää, nautin valokuvauksesta ja siitä, että saan miettiä uusia kuvakulmia asioihin. Ymmärsin talvella akun reistailun ja hyytymisen, mutta nyt kun päivät ovat olleet jo tosi lämpimiä, alkaa kovasti ärsyttää, kun akun varaus on taskusta otettaessa 68% ja kun yritän ottaa kuvaa, akku simahtaa saman tien. Kävin ”puhelinkaupassa” ja siellä tyypit kertoi, että vikaa on, huoltoon koko luuri! No way! Ei ainakaan ennen kuin saan ne noin neljätuhatta kuvaa pelastettua, jotka puhelimessa ovat... Viikonloppu onkin mennyt siirrelessä kuvia pilvipalveluun...

Olen silti ehtinyt juostakin :)

Maanantaina oli kuitenkin hierontapäivä, kokovartalohieronta... Huh, en kyllä osaa pitää tuota kovin rentouttavana toimintana. Olin suunnitellut seuraavalle päivälle vauhtitreeniä ja menin sen hierojalle paljastamaan. Yleensä hieroja vain suosittelee, mutta nyt sain kyllä varsin painokkaan kehotuksen jättää vauhtitreeni tekemättä, jos haluan, että hieronnasta on hyötyä. Hän sanoi myös, että hierotut lihakset eivät ole valmiina vastaanottamaan kovaa treeniä ja jalat voivat tuntua tukkoisilta. Ihmettelin siinä sitten, että jos en seuraavana päivänä juokse vauhtitreeniä, niin kaksi vauhtitreeniä on aika mahdoton mahduttaa viikkoon. Siihen hän vain totesi, että tällä viikolla ei nyt vain sitten ole kahta vauhtitreeniä. Kerrankin olin järkevä kuuntelin viisaampaa ja tottelin.

Tiistaina juoksin siis lyhyen palauttavan lenkin (30:14, 3.81 km, avg 126 bpm). Lenkkiseurana oli juoksukaveri koirineen. Me tuppauduimme vielä polkujuoksuporukan yhteislenkin lähtöön, koska paikallislehti oli heti ottanut onkeensa Hillers Trail Running Clubin perustamisen ja niinpä menimme täytteeksi juoksuporukkaan kuvan ajaksi. Tottahan toki linssiluteena olin sitten ‘keskiaukematyttö’ muiden mukana ;D. Illalla tein vielä pitkät venyttelyt ja rullailut, joihin meni aikaa reilu 35 minuuttia.

Kuva: Koti-Kajaani 14.4.2018, Marjatta Kurvinen.

Keskiviikkona oli vuorossa sitten se viikon ainoa ja sallittu vauhtitreeni. Lämmittelyn jälkeen pyrin tekemään 30 minuutin tasavauhtisen treenin, jossa kuitenkin lähinnä tarkkailin sykkeitä, en vauhtia oikeastaan ollenkaan. Sykkeiden osalta pysyinkin hyvin vauhtikestävyysalueella. Yhteensä lenkin pituus oli 9.01 km aikaan 53:50 keskisykkeellä 152 bpm.

Torstaina oli taas palauttavan lenkin vuoro ja lenkki menikin tosi mukavasti rennon letkeästi (1:00:12, 8.52 km, avg 133 bpm). Kunnon kasvamisen huomaa selvästi siitä, että matalilla sykkeillä pystyy jo juoksemaan. Keskivauhti oli tällä lenkillä 7:03 min/km, talvella tällä vauhdilla sykkeet oli aika paljon korkeammalla. 

Perjantaina söin lounaaksi ison ”salaattiannoksen”, joka sisälsi paljon muutakin kuin salaattia, mm. kanaa, oliiveja, fetajuustoa, maapähkinöitä ja tsatzikia... Virhe! Tsatziki oli todellakin iso virhe. Lenkille lähtiessä lounaasta oli jo kolmisen tuntia, mutta tsatziki pyrki koko lenkin ajan ylös. Ennen kuin ehdin lähteä pihasta, sykemittari ilmoitti, että sensorin paristo on heikko, kävin siis vaihtamassa patterin. Lenkin aikana puhelin taas eli omaa elämäänsä ja sammui heti, kun käytin sen taskusta ulkona. Alan olla täysin kyllästynyt tuohon akun yhtäkkiseen tyhjentymiseen. Sykemittari ilmoitti vielä loppulenkistä, että akun varaus on heikko, onneksi akku kuitenkin kesti kotiin asti. Kävin myös kesken lenkin kotona laittamassa toiseen kantapäähän rakkolaastarin. En ole raskinut ottaa käyttöön hiekkaisille teille vielä uusia kesäkenkiä, joten juoksin vielä vanhoilla kengillä ja niissä on kantapäässä reikä (kuten kaikissa lenkkareissani, mistähän sekin johtuu?) ja tuo reikä alkoi hiertää pahasti lenkin aikana. Rakkolaastarista oli kyllä todellinen apu ja sain kuin sainkin vedettyä koko treenin. Virallisen treenin loputtua olin juossut 19.7 kilometriä ja ajattelin, että nyt on kyllä puolikas niin lähellä, että vedän vaikka hampailla loput metrit, jotta saan puolimaratonin täyteen ja vähän enemmänkin (*6). Loppujen lopuksi sain siis kasaan koko tämän vuoden pisimmän pitkiksen (2:29:32, 21.5 km, avg 138 bpm).

Lauantaina sisuunnuin perjantain teknisistä ongelmista ja päätin, että tätä elekrtoniikkaraivoa kannattaa nyt käyttää hyödyksi ja vedin palauttavan lenkin ilman minkäänlaisia elektorniikkasälää mukanani (*34). Katsoin lenkin ajan alun kellosta (n. 10 min) ja mittasin matkan jälkikäteen (n. 1.6 km). Ajattelin, että lyhyt lenkki toimii hyvin lämmittelynä salitreenille, mutta salin ovessa roikkuessani tajusin, että olenkin käyttänyt kaikki salikerrat, enkä pääse lataamaan korttia viikonloppuna. Niinpä tein vielä toisen lyhyen lenkin odotellessani esikoista elokuvista (33:43, 4.21 km). Lauantaina tein vielä lumitöitä reilun tunnin ja illalla coretreenin (25:05 avg 106 bpm) ja käsitreenin (10:04, avg 104 bpm), kun sali jäi harmillisesti väliin. 

Sunnuntaina kävin mukavalla aurinkoisella ja lämpöisenä lenkillä (1:00:08, 8.5 km, avg 135 bpm). Hämmästyttävää, miten nopeasti lumi sulaa, kun aurinko lämmittää parina päivänä oikein kunnolla! Illalla venyttelin vielä lähinnä jalkoja kymmenen minuutin ajan.

Tällä viikolla treeniä on tullut yhteensä 9 tuntia ja 23 minuuttia, juoksukilometrejä on kertynyt jo aivan tyylikkäästi - 57.2 kilometriä. Siihen päälle vain reilu kilometri muuta liikkumista, lähinnä omassa pihassa kolaillen sohjolunta ympäriinsä. Tämä viikko on ollut siis lähinnä juoksua. Oikein mukava viikko siltä osin. 

Auringosta ja keväästä nauttien uuteen viikon, 

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 6. Juokse vähintään puolimaratonin matka eli 21.0975, 34. Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Tämä viikko ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Haaveena oli pidentää pitkis yli puolimaratonin pituiseksi ja juosta joka päivä kalenteriviikon ajan (juoksuhaaste 2018 haasteita). Ei ehkä viisain yhdistelmä... Luulin että, että viikolla pari mattojuoksua ja niissä toisenlainen askellus ja toiset kengät, ovat saaneet oikean säären reistailemaan penikkataudin oirein... Mutta tajusinkin, että kipuilua oli jo lomalla Lapissa ja alan olla aika varma, että kaasujalan sääri onkin alun alkaen kipeytynyt Lapin reissun reilusta 1300 autoilukilometristä. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että juoksijan rasitusvammoista alkaa olla bingoruudukko täynnä, vaikka tämä vaiva ei ehkä onnekseni olekaan juoksusta johtuvaa (juoksijan polven vaivoista viime kesältä voit lukea esimerkiksi täältätäältä ja täältä)... Plantaarifaskiittia odotellessa... Voi jospa siltä kuitenkin välttyisin! Se kun on ehkä yksi hankalimmista juoksijan vaivoista.

Maanataina ajoimme Muoniosta Kajaaniin. Onneksi ennustettu lumipyry saavutti meidät vasta noin 50 kilometriä ennen Kajaania. Illalla kotiin palauttua kävin juoksemassa matolla 30 minuutin tasavautisen vauhtitreenin (40:10, 7.03, avg 148 bpm). Tarkempaa tietoa maanantain ja keskiviikon juoksumattotreeneistä voit lukea täältä.

Tiistaina kävin palauttavalla hölkällä (44:06, 5.14 km, avg 128 bpm) auraamattomilla pyöräteillä... Pienesti mielessä kävi, että eiköhän tämä lumentulo jo riittäisi!  

Keskiviikkona oli vuorossa taas vauhtitreeni juoksumatolla. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroin, vauhtitreenien tekeminen ulkona loskassa ja lumipyryssä ei minulta aivan onnistu, joten olen tällä viikolla tehnyt ne juoksumatolla. Nyt vuorossa oli  kolme kymmenen minuutin vetoa hölkkä/kävelypalatuksilla, kokonaisuudessaan treeni näytti tältä - 49:54, 8.34 km, avg 153 bpm.

Torstaina kävin toistamiseen palauttavalla hölkällä (1:05:45, 7.55 km, avg 129 bpm) ja treenasin samalla myös juoksua väärinpäin (*23). Syke nousi heti selkä menosuuntaan juostessa, joten testasin tätä eriskummallista juoksutapaa vain 2x100metrin osuudet. Kaikkea sitä ihminen tekeekin, saavuttaakseen tavoitteet :). Illalla vielä rullailin ja venyttelin jalat huolellla aikaan 23:03 (avg 89 bpm).

Perjantaina suunnittelin todellakin pitkää pitkistä, mielellään yli puolimaratonin pituista, mutta oikean säären kipu sai minut kotiin oletettua aikaisemmin. Työnsin säärtä lumihankeen kylmähoitoon useamman kerran kesken lenkin ja vihdoin järki sanoi, että lenkki on jätettävä kesken. Sain kuitenkin kasaan aivan kohtuullisen pitkiksen, ainakin ajan puolesta - 2:00:53, 16.13 km, avg 134 bpm. Hieman hämmentävää oli se, että sykkeet eivät nousseet niin korkealle kuin yleensä - yleensä haasteena on pitää sykkeet tarpeeksi matalla, mutta nyt tuntui ettei sykkeet nouse millään, vaikka vauhtikin välillä oli kovempi, no parempi ehkä näin päin. 

Lauantaina halusin vielä testata, että johtuuko oikean säären vihoittelu juoksumatosta ja kävin salitreenin yhteydessä pienellä testijuoksulla matolla (21:09, 3 km, avg 128 bpm). Viimeistään siinä vaiheessa tulin vakuuttuneeksi siitä, ettei kipu ole juoksumatosta johtuvaa, koska jalka ei kipeytynyt mitenkään erityisesti juoksumatolla juoksemisesta. Salilla tein tällä kertaa lähinnä ylävarton ja coren treenejä (1:00:12, avg 102 bpm). Illalla vielä rullailin sääriä, keskittyen erityisesti oikeaan sääreen. Lauantai oli historiallinen päivä siinä suhteessa, että polkujuoksuporukkamme Hillers Trail Runnin Club ry piti järjestäytymiskokouksen! Tästä lisää vähän myöhemmin omassa postauksessaan :).
 
Sunnuntaina sain kuin saikin kasaan kalenteriviikon juoksut (*9)! Keli oli loistavan aurinkoinen ja miten iloiseksi voikin tulla siitä, että sääressä ei  juurikaan tuntunut mitään vaivaa juoksun aikana! Tein vain pienen kevyen lenkin (58:26, 8.11 km, avg 133 bpm), vaikka olisin voinut jatkaa juoksua vaikka loputtomiin. 

 

Juoksua siis tuli jokaisena päivänä viikon aikana, yhteensä kilometrejä 57, joista juoksukilometrejä 55.3. Aikaa liikuntaan sain käytettyä lähes kymmenen tuntia tähän mennessä (9:41) ja illan venyttelyn jälkeen kymmenen tuntia täyttyy. Olen todella iloinen tästäkin viikosta - säären kivuista huolimatta ja ehkä niistä johtuenkin. On upeaa huomata, miten nopeasti keho pystyy pienet vaivat korjaamaan huoltavan liikunnan ja kehonhuollon avulla, onneksi. 
 

P.s. Sudio Sweden TRE -bluethoothkuulokkeiden arvonta on käynnissä! Osallistu ihmeessä arvontaan tämän linkin kautta <3

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 9. Juokse joka päivä kalenteriviikon ajan, 23. Juokse takaperin. 23 haastetta suoritettu neljästäkymmenestä, jee!!! 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

Ladataan...

Oletko jo löytänyt itsellesi tämän vuoden juoksutavoitteen? Kaipaatko uutta haastetta juoksemiseen? Haluaisitko kokeilla mukavaa ja palkitsevaa juoksuhaastetta, jonka kautta saisit treenattua juoksua monipuolisesti ja ehkä haastaisit itseäsi kokeilemaan jotakin uutta juoksuun liittyen, kuitenkin ilman mahdottomia kilometritavoitteita? Jos vastaat näihin kysymyksiin myöntävästi, suosittelen tutustumaan Taivaanrannan juoksija -blogin juoksuhaasteeseen. Haasteen löydät kokonaisuudessaan täältä ja juoksuhaaste 2018 -Facebookryhmän löydät täältä

Haasteet ovat sellaisia, että jokainen juoksun harrastaja voi ne toteuttaa. Juoksuhaaste kannustaa juoksemaan ympäri vuoden ja haastaa juoksemaan niin hitaasti kuin hieman nopeamminkin, suorastaan innostaa monipuoliseen juoksemiseen. Itse olen tähän haasteeseen heittäytynyt mukaan vauhdilla ja vaikka nyt on vasta maaliskuu lopuillaan, yli puolet juoksuhaasteen kohdista on jo suoritettu ja suunnitelmat loppujenkin toteuttamiseen, ovat jo hyvässä vauhdissa. Juoksuhaasteessa on 40 kohtaa, joista olen tällä hetkellä suorittanut siis jo 21 kohtaa. Suoritettuja haasteita ovat mm. 1. Juokse pakkassäällä, 2. Juokse lumessa, 4. Tee polkujuoksulenkki, 7. Juokse mäkivetoja, 11. Juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt, 20. Laske askeltiheytesi ja kokeile juosta nopeammalla frekvenssillä, 26. Juokse juoksumatolla, 28. Yhdistä juoksuharrastus johonkin toiseen liikuntaan, 33. Lähde lenkille aamulla auringon noustessa.

Vielä suorittamatta olevista haasteista osaa odotan innolla. Esimerkiksi numero 29. Tee eväsretki juosten, 22. Juokse paljain jaloin ja 32. Juokse yöllä - haasteet ovat aivan loistavan upeita. Mitään näistä en varmaankaan tekisi ilman haastetta, mutta näiden kohtien suorittaminen saa minut aivan hykertelemään, miten upea kokemus kesäinen yöjuoksu voisikaan olla! Hieman kauhunsekaisella jännityksellä odotan myös muutamia kesän aikana suunnitelmissa olevia haasteita, kuten 16. Juokse Cooperin testi ja 31. Juokse 400 metriä kovaa ja ota aika. 

Yksi haasteista tuntuu aika mahdottomalta kuitenkin toteuttaa... En ole oikein varma onnistuuko juoksu ilman minkäänlaisia teknisiä härpäkkeitä (haaste 34.)... Onko lenkkiä juostu ollenkaan jos siitä ei ole minkäänlaista dataa?!? :D 

 

Miltä tällainen toisenlainen juoksuhaaste kuulostaa? 

- Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Tällä viikolla alkoi vauhtikestävyyskausi ja menohalujahan minulla on rauhallisesti otetun alkutalven jälkeen enemmän kuin kuntoa... Siksi täytyy pitää pää kylmänä ja hillitä vielä itseään alkukaudesta, että kunto kasvaa yhtä matkaa treenien kanssa. Noh... heti ensimmäinen vauhtitreeni meni kyllä yli-innokkuuden piikkiin... ;) Jospa tänä vuonna välttyisin tiltiltä toukokuun alkupuolella. Onhan joskus käynyt niinkin, että voimat ovat olleet kohtuullisen kortilla, kun olisi pitänyt aloittaa "kisakausi"...

Maanantaina pääsin pitkästä aikaa kunnon pitkikselle, ei millekään kävelyjuoksu-yhdistelmälle, vaan aivan oikealle juoksulenkille! Matkaa kertyi loppujen lopuksi 16.87 kilometriä aikaan 2:07:57, keskisykkeellä 143 bpm (olisi se voinut vähän matalampikin olla...) Lenkin aiheeksi päätin ottaa luonnon havainnoinnin (*39). Toki havainnoin luontoa aina ulkolenkeillä, mutta nyt päätin jo etukäteen olla aistit auki :). Maaliskuun puoliväli todellakin näkyy luonnossa, tälläkin korkeudella. Vaikka lunta on vielä aivan tolkuttomat määrät, linnut ovat päättäneet, että nyt on kevät. Aivan ihana lintujen liverrys saatteli minua lenkilläni. Minähän en mitään linnuista tiedä, mutta päättelin kuitenkin viserryksestä mahdollisesti talitinttien julistavan kevään alkua. Joen vartta juostessani huomasin myös, että muutaman päivän aikana joen jäät ovat alkaneet virtapaikoista rakoilla ja osa jäistä on jo tiessään. Aurinkokin lämmittää jo yllättävän paljon, silloin kun sattuu paistamaan. Illalla oli vielä mukava venytellä juoksusta nauttinutta kroppaa vajaan puolen tunnin ajan.

Tiistaina kävin palauttavan lenkin maastossa, polkujuoksulenkillä (*4) hyvin rauhallisella tahdilla. Matkaa kertyi pienoiset 4.4 kilometriä ajassa 40:38, kerrankin oikein kunnon peruskestävyysalueella, keskisykkeellä 129 bpm. Tein kotona myös kotijumpan aikaan 35:10 keskisykkeellä 99 bpm.

Keskiviikko on edelleen virallisesti lepoa, mutta lunta tulee edelleen lisää eikä se tiedä lepopäivistä, joten sain kolailla pihaa reilun puolen tunnin ajan (35:54) keskisykkeellä 113 bpm. Torstaina oli vuorossa vauhtikestävyysjuoksu, jossa tarkoituksena oli juosta 10 minuuttia x 3 kiihtyvällä vauhdilla. Jo alkumatkasta päätin jättää sykkeiden seurannan ja annoin vauhdin viedä. Ajatelin, että katson sitten jälkeen päin miten sykkeet käyttäytyivät missäkin vauhdissa... Näinhän siinä sitten kävi, että iso osa treenistä meni tuonne maksimikestävyyden puolelle, joka on minulla vahvinta aluetta tasotestinkin mukaan. Jatkossa täytyy ottaa hieman himmaillen nuo ensimmäiset kymmenen minuuttia ja päästää urut auki vasta viimeisellä kymmenminuuttisella :D. Tarkoituksena on kuitenkin treenata tuota vauhtikestävyyttä, ei maksimikestävyyttä...

Perjantaina oli suunnitelmissa mennä salille, mutta pojan syntymäpäiväjuhlat muuttivat suunnitelmia. Iltapäivä meni juhliessa eikä minulla ollut enää intoa lähteä salille myöhään illalla. Laitoin pitkästä aikaa YouTubesta jumppavideoita pyörimään ja sainkin aikaiseksi varsin tehokkaan lähes puolentoistatunnin treenin (1:20:40, avg 123 bpm). En aina muistakaan, miten hyviä treenejä YouTube tarjoaa, suosikkejani löydät täältä ja täältä.

Launataina kävin palauttavalla tunnin hölkällä, matkaa kertyi 7.19 kilometriä keskisykkeellä 132 bpm. Kävimme koko perheellä myös uimassa paikallisessa vesiliikuntakeskuksessa. Suurin osa ajasta meni vesileikieihin lasten kanssa, mutta kävin räpiköimässä myös muutaman altaamitallisen itsekseni. 

Sunnuntain olisin voinut pitää vaikka lepopäivänä, mutta tilaisuuden tullen päätin kuitenkin lähteä kevyelle hiihtolenkille. Kävelin ladulle aikaan 21:36 keskisykkeellä 110bpm. Ei siitä aivan niin kevyt lenkki tullut kuin suunnittelin, koska paluumatkalla oli yllättävän hyytävä ja kova vastatuuli matkaseurana. Suksetkaan eivät olleet aivan priimakunnossa, joten töitä sai senkin vuoksi tehdä hieman enemmän. Aikaa 13.02 kilometrin hiihtolenkkiin meni 1:36:02 keskisykkeellä 136 bpm. 

Koko viikon liikuntasaldo tunteina, mukaanlukien uimahallikeikka, on yhteensä 11 tuntia ja 28 minuuttia. Kilometrejä kokonaisuudessaan kertyi mukavat 52.7, joista juoksua 36.8 kilometriä. Oikein mahtava liikuntaviikko siis takana. 

Upeaa keväistä viikkoa sinulle :)

- Maijaliisa

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 4. Juokse polkujuoksulenkki, 39. Tee luontohavaintoja lenkillä.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Tämän viikon ohjelmaan kuului vauhdin testailua palauttavan viikon jälkeen alkavan vauhtikestävyysjakson ”kunniaksi”. Vedin kaksi tehotreeniä; mäkitreenin ja pyramidiharjoituksen. En tiedä johtuiko näistä mielestäni kohtuullisen leppoisista vedoista, mutta loppuviikosta kehon on vallannut kummallinen väsymys. Olen yrittänyt pitää edellisen ja tämän viikon erityisen hyvin huolta nukkumisesta, riittävästä unesta, mutta olen ollut todella kummallisen uupunut. Onneksi ensi viikko on palauttava viikko ja töitäkin vain kaksi päivää, vietämme koko perhe hieman yhteistä lomaa. 

Maanantaina tein kevyen hölkän hiihtäen aikaan 1:17:39, leppoisalla perinteisen hiihdolla sain kasaan 11.47 kilometriä keskisykkeellä 133 bpm. Hiihdon jälkeen kotosalla oli mukava tehdä kunnon venyttelyt aikaan 25:08 keskisykkeellä 87 bpm. 

Tiistaina kävin tekemässä nuorimmaisen balettitreenien aikaan mäkivetoja (*7). Alkulämmittelyn jälkeen tein kaksi kertaa sarjan, jossa oli neljä 60 metrin mäkivetoa minuutin palautuksella. Kokonaisuudessaan treeni Kesti 34:31, keskisykkeellä 140 bpm ja kilometrejä kertyi 4.18. Tällaista käppyrää sain aikaan - minusta aika mukavan säännöllistä ;) Illalla vielä pientä kehonhuoltoa rullaillen aikaan 20:04, keskisykkeellä 96 bpm.

Keskiviikko oli se tuttu ja turvallinen lepopäivä ja torstaina tein viikon toisen tehotreenin, pyramidiharjoituksen - harjoituksen kokonaiskesto oli 53:07, hirmuisella keskisykkeellä 151 bpm, matkaa karttui 8.10 kilometriä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sana, joten tässä taas käppyrää... 

Perjantai oli hyvin epätavallinen päivä töissä, toimistopäivä. Käytin tilaisuuden hyväksi ja juoksin töihin ja takaisin! Aamulla menin pojan kanssa yhtä matkaa koululle ja siitä töihin aikaan 32:08, keskisykkeellä 134, kilometrejä kertyi 3.66. Kotimatkaan kulutin 33:18 keskisykkeellä 143 ja kilometrejä kotimatkalle sain 4.10 (Työmatkajuoksusta oma postaus täällä). Illalla menin vielä salille treenaamaan, alkulämmittelyssä vedin juoksumatolla 2.12 kilometriä aikaan 12:56, keskisykkeellä 133 bpm. Salitreeni oli harvinaisen takkuista ja väsynyttä. Parin ensimmäisen liikkeen jälkeen olin aivan poikki, voimia ei tuntunut olevan yhtään. Päätinkin, että muokkaan ohjelmaa ja teen niitä liikkeitä, joita haluan ja jaksan tehdä ja sainkin sitten jotenkin kulutettua salilla 1:04:28 keskisykkeellä 124 bpm. 

Lauantaina kävin pienestä väsymyksestä huolimatta kevyellä hölkkäilyllä kaupungilla ja ihailemassa paikallisen joen joutsenia (1:10:04, 8.71 km, avg 139 bpm). Lenkin jälkeen lähdettiin lasten kanssa vielä mäenlaskun läheiselle kukkulalle. Mäkeä noustessa huomasin, että edellisen päivän salitreenihän tuntuu oikein kunnolla pakaroissa :).

Sunnuntaina olin iltapäivän lasten kanssa kotosalla. Pitkästä aikaa pakkasjakson jälkeen, oli pihassa lunta kolattavaksi. Ongelma alkaa olla se, että en oikein tiedä, mihin sitä lunta enää kolaa, kun koko piha on täynnä lunta... Kolatestreenin jälkeen tein lasten kanssa hetken lumilinnaa ja kävin pienellä korttelikävelyllä, ulkoilmariemua aikaan 50:42, keskisykkeellä 112 bpm. Illaksi olin suunnitellut vielä kotitreenin, mutta oloani kuunnellessa, tulin siihen tulokseen, että venyttely ja rullailu on huomattavan paljon järkevämpi vaihtoehto (30:11, avg 98 bpm).

Facebookin puolella minulle ehdoteltiin helmikuun kilometrejä harmitellessani, että ei ehkä kannattaisi niin orjallisesti laskeskella kilometrejä, järkevämpää ja turvallisempaa treenien kannalta olisi ennemminkin laskea treenitunteja ja ottaa tavoitteeksi tietty harjoitustuntimäärä vuodelle. Siksipä kerron, että tälle viikolle treeniä on kertynyt 8 tuntia ja 24 minuuttia (44.3 km), näistä juoksua 3 tuntia ja 56 minuuttia (30.9 km) :D

Ihanaa lomaa meille, joilla se alkaa! 

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 7. Juokse mäkivetoja.

 

 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

Ladataan...

Olen jo useaan otteeseen kertonut, että työni luonteen vuoksi en juurikaan voi edes pyöräillä työmatkojani saati juosta niitä. Töissä liikun isojen kantamusten kanssa paikasta toiseen tiukalla aikataululla - tavarapaljous, lyhyet siirtymät ja juoksu eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä... Tänään kuitenkin tiedossa oli lähes koko päivän kestävä toimistopäivä ja asiakkaatkin olivat tulossa toimistolle, joten päivä oli aivan loistava Juoksuhaaste 2018, nro 12 - juokse työmatka tai osa siitä -haasteen suorittamiseen. 

Olin jo illalla pakannut vaihtovaateet ja tarvittavat työvälineet juoksureppuun, joka odotti aamua eteisessä.

Aamulla kuulin talitintin viserryksen ikkunan takaa ja mieli oli aivan riemullinen ajatuksesta, että pääsisin juoksemaan heti aamusta! Pakkanenkin oli viime päivien paristakymmenestä hellittänyt aamun -10 pakkasasteeseen. 

Lähdin yhdessä pojan kanssa kohti hänen kouluaan, ensimmäisen luokan oppilaat olivat menossa mäenlaskuun, ja perässämme kolisi iloisesti kirkkaanpunainen pulkka. Koulun pihalla nopeat heipat ja eikun laukalle :) 

Työmatka ei ole kiertoteidenkään kautta pitkä, 3.66 kilometriä, mutta sain siihen kulumaan 32 minuuttia ja 9 sekunttia. Keskisyke pysyi alkumatkan kävelyn ansiota hyvin peruskestävyysalueella, 134 bpm. 

Ja näinhän siinä innostuksessa sitten kävi... EN mennyt koko matkaa kärrynpyöriä pyörien, joten lasketaanhan tämä juoksuksi, lasketaanhan :D

Ja paluumatkan lupaan juosta!

Onnistuisko sinun järjestää itsellesi työmatkajuoksu silloin tällöin? 

 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'

 

Ladataan...

Olen alkanut ajatella, että joka viikko treeneihin tulisi mahduttaa myös kävelylenkki, jotta saan edes joten kuten peruskuntoharjoittelua pidettyä mukana treeneissä. Liikun työssäni paikasta toiseen, mutta ajanpuutteen vuoksi kohtuullisen lyhyitäkin matkoja autolla. Vaikka koen eläväni niin sanottua aktiivista arkea, en silti juurikaan liiku muuten, kuin silloin, kun lähden lenkille. Tästä syystä aivan tavallinen arkiliikunta jää vähälle ja lenkkeilyaikana pitäisi tätäkin liikuntaa harrastaa toisinaan. Kävelylenkki voisi olla apu tähän. Olen kyllä jo alkanut pohtia sitäkin, että ainakin sulan maan aikana, voisin yrittää rytmittää töitäni niin, että edes joinakin päivinä voisin liikkua työpisteestä toiseen pyörällä. Tämä jää vakavaan harkintaan. 

Tällä viikolla kokonaiskilometrejä on kertynyt enemmän kun pitkään, pitkään aikaan; 52.99 kilometriä. Näistä juoksua vihdoinkin aivan kohtuullisesti 46.7 kilometriä ja loput 6.2 kilometriä kävellen.

Maanantaina kävin tytön baletin aikana ihastelemassa upeaa aurinkoa kirpakassa pakkasessa ja nautiskelemassa maisemista aikaan 1:17:52,  johon kilometrejä nappailin 10.2 keskisykkeellä 143 bpm. Pulssi näyttää olevan vielä vähän koholla johtuen viime viikon flunssasta, myös kirpakka pakkanen nostaa sykkeitä, ainakin minulla.

Tiistaina hipsuttelin kohtuullisen keveän lenkin aikaan 42:14 - kilometrejä pikkuriikkiset 5.13 ja keskisyke 137 bpm. Lenkin jälkeen oli vielä intoa tehdä keskivartaloon keskittyvä kotitreeni aikaan 35:05 keskisykkeellä 119 bpm. Keskiviikko on edelleenkin virallisen ohjelman virallinen lepopäivä, niin tälläkin viikolla.

Torstaina pakkanen paukkui aika napakkana ja koska vuorossa oli vauhtileikittely, menin tekemään sen salille juoksumatolle. Tällä kertaa ei vain napannut lähteä tekemään vetoja raakaan ulkoilmaan, vaikka muuten niin mielelläni ulkona lenkkeilenkin. Kilometrejä juoksuun kertyi 8.03 aikaan 46:55 keskisykkeellä 154 bpm. Kuvan alapuolella syke ja vauhtikäyrää leikittelystä (*13). Mukavasti sain vaihtelua niin vauhteihin kuin sykkeeseenkin.

Perjantaina kävelin salille (24:24, 2.66 km, avg 116 bpm) treeneihin ja takaisin kotiin (23:06, 2.39 km, avg 129 bpm). Tällä yhdistelmällä sain alkuverkat ja jäähdyttelyn tehtyä kun itsestään ja samalla sain myös viikon kävelyn plakkariin. Saliohjelma painottuu keskivartalon ja jalkojen treenaamiseen, kuitenkin juoksua silmällä pitäen. Tänään salitreeni lutviutui nopsasti aikaan 51:38 keskisykkeellä 117 bpm.

Upea Kajaaninjoki auringonlaskussa.

Lauantaina hölkyttelin palauttavan lenkin aikaan 50:05 keskisykkeellä 131 bpm. Kilometrejä matkalle kertyi 6.23. Kiertelin kodin ympäristöä aina välillä pihalle palaillen tsekkaamaan lasten ulkotouhuja. Mahtavaa, että lapset ovat jo niin isoja, että pystyvät olla pihalla kohtuullisen sopuisasti keskenäänkin.

Sunnuntaille olin suunnitellut kevyen pitkiksen ja pitkiksen sainkin, mutta en kevyttä... :) Kaverilla oli ohjelmassa kiihtyvävauhtinen lenkki ja hänen tahdissa menin koko treenin. Sykkeet nousi myös alkulenkistä kuulumisten vaihdon ansiosta... tästäkin syystä lenkin keskisyke oli varsin mahtipontinen; 148 bpm. Itse treeni kesti 1:34:13 ja kilometrejä kertyi 13.77. Lämmittelyvaihe tuli tapaamispaikalle juostessa ja takaisin kotiin hipsiessä, kun sykesensori jäi epähuomiossa kotiin (29:01, 3.37 km). Treenin jälkeen kävelin vielä jäähdyttelynä ylämäkeä kotiin (12:25, 1.18 km, avg 134 bpm).

Oikein mahtava treeniviikko siis takana! Yhteensä harjoitustunteja kertyi 8 tuntia ja 37 minuuttia, joista juoksua 5 tuntia 40 minuuttia. Tunteja ja minuutteja kertyy aivan huomaamatta, kun on kivaa. Seuraava viikko onkin tehoviikko, sinne olen suunnitellut pyramidiharjoitusta ja mäkivetoja, niistä enemmän sitten ensi viikon katsauksessa :D

 

Mahtavaa talvista viikkoa ystäväni! 

*Numerot ovat juoksuhaaste 2018:n suoritettuja haasteita: 13. Juokse vauhtileikittelylenkki.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'

 

Pages