Ladataan...

Kiitos Healthy style of livingin Susanna, ikimuistoisimmat juoksukuvat -haasteesta. Sopii oikein hyvin tähän minun juoksukuvia-sarjaan :)  Otan paljon kuvia lenkeillä ja nautin niin luonnon, kuin juoksun kuvaamisesta. Juoksulenkkien kuvaaminen on minulle kuin kuvapäiväkirjan pitämistä. Ikimuistoisimpiin kuviin olisin voinut valita useitakin aivan tavallisen päivän lenkkikuvia, joissa näkyy juoksun riemu ja ilo. Päätin kuitenkin valita tällä kertaa kuvia kisoista, joissa olen kokenut suuria tunteita ja upeita elämyksiä!

 

Kuva: Aapo Laiho - NUTS Karhunkierros

Ehdottomasti ikimuistoisin juoksu (tähän mennessä) on ollut tämän vuoden toukokuun lopussa juoksemani polku-ultra NUTS Karhunkierros 55 km. Kisasta voit lukea enemmän täältä. Koko kisaa ja sen tunnelmaa kuvaa mielestäni aivan loistavasti Aapo Laihon ottama kuva, jossa minäkin ylitän vesistöä sillalla muiden kanssa (minä todellakin olen tuossa sillalla viimeisenä, huomasin sillalle astuessani myös kuvaajan kauempana). Pieni minä monien muiden kanssa taivaltamassa mahtavan luonnon ympäröimänä. Polku-ultra oli upeiden maisemien ja mahtavien juoksutyppien lisäksi myös valtava elämys, jossa omien voimien, kestävyyden ja sitkeyden määrä pääsi jopa vähän yllättämään :)

Kuvaparin ensimmäisessä kuvassa olemme hetken päästä laskeutumassa Konttaisen huoltoon ja pohdin vakavasti kisan keskeyttämistä. En ollut pystynyt juoksemaan enää pitkään aikaan polven kivun vuoksi, mutta kävely onnistui hyvin ja energiaa juoksemiseen olisi ollut vaikka kuinka paljon. Juttelin matkakumppaneiden kanssa, että jos kävely edelleen onnistuu, jatkan Konttaiselta maaliin. Konttaisella sidoin ideaalisiteen tukemaan polvea ja jatkoin matkaa mahtavien nousujen ja laskujen kautta maaliin. Maalissa olin todella tyytyväinen ja äärimmäisen onnellinen etten jättänyt matkaa kesken.

 

Aloitin "uuden liikunnallisen elämäni" toukokuun lopussa 2014 ja jo muutaman juoksukuukauden jälkeen pieneen mieleen hiipi haave puolimaratonin juoksemisesta. Ajattelin, että voisin juosta puolikkaan ehkä seuraavana keväänä, mutta mies yllytti ilmoittautumaan jo samana syksynä (syyskuussa) järjestettävälle Kuopion maratonin puolimaratonille. Tässä kuvassa siis lähes nollakunnosta neljän kuukauden treenillä puolikkaalle lähdössä. Hiukkasen jännittää ja hirvittää... kuntotasosta ei ollut mitään hajua, yllätin itseni sekä läheiseni juoksemalla puolikkaan aikaan 1:50:48.

 

Yksi ikimuistoisimmista juoksuista oli legendaarinen Terwamaraton toukokuussa 2015, jolla juoksin ennätyspuolikkaani aikaan 1:43:38 - täysin samaan aikaan kuin kuvassa syyskuussa 2015 puolikkaan Kuopion maratonilla (Oulun kisasta en ikäväkseni löytänyt enää kuvaa). Oulun juoksu oli varsin mieleenpainuva erityisesti sääolosuhteiden vuoksi: kisan aikana satoi vettä kaatamalla, tuuli niin kovaa, että pelkäsin lähteväni lentoon tai loukkaavani itseni putoilevien oksien vuoksi ja hetken päästä satoi taas, tällä kertaa rakeita! Myös aurinko ehti kuivattaa läpimärät vaatteet jossakin välissä. Keli oli kova, mutta juoksu kulki :D

 

Elämäni ensimmäinen maraton (toki olin juossut polku-ultran ennen maratonia) Kempeleessä elokuun alussa 2017 ja heti podiumilla :) Juoksu kulki yllättävän kevyesti ja helposti pientä notkahdusta lukuunottamatta. Voit lukea tarkemmin maratonmatkastani täältä. Matkalla sain taas nauttia hyvästä seurasta ja totesin, että kyllähän täältä sileän juoksijoistakin löytyy oikein mukavaa porukkaa. Puolikkaat ovat olleet minulle hirveää raastoa lähdöstä maaliin, enkä todellakaan ole ehtinyt jutella matkalla muutamaa pihausta enempää kenellekään. Selvästikin osaan ottaa nämä pidemmät matkat vähän rennommin (on pakko, että selviän maaliin). Ei minusta taida maratonkeräilijää tulla, mutta saatan joskus juosta toisenkin sileän maratonin, oli se sen verran mukavaa hommaa :)

Haastan Luontoloinen-blogin Sinin, Kantapääopistossa-blogin Johannan ja Juoksuaskeleet-blogin Satun jakamaan ikimuistoisimmat juoksukuvat ja tarinat niiden takana.

P.s. Odotan todellakin lokakuun Vaarojen maratonia! Olen aika varma, että siitä reissusta tulee yksi ikimuistoisimmista ja ehkä kuvistakin :D 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Nyt kun Nuts Karhunkierroksen juoksusta on jo hetki aikaa, alan miettiä seuraavia suunnitelmia. Muutama oivallus niin hyvässä kuin pahassakin tarttui matkan varrelta mukaan. Osan oivalluksista olisin voinut kyllä uskoa jo ennen kokeiluakin, mutta... 

Näin:

  • Sykevyö hankaa, hankaa vaikka ei ole koskaan ennen hangannut!  Olen aina ihmetellyt, että miten niin sykevyö hankaa... No, en ole ennen juossut ultramatkaa reppu selässä. Jotenkin olen ajatellut, että se hankaus tulisi naisilla eteen rintojen alle, mutta tässä hommassa se tulikin selkään, kun reppu hankasi paitaa ja sykevyötä. Matkan varrella en edes huomannut koko hiertymistä, mutta kisan jälkeen suihkussa tajusin, että nyt on selässä aika komeat hankaumat, olihan siellä, selkärangan molemmin puolin oikein kunnon 'asfaltti-ihottumat' vielä pitkään reissun jälkeen.
  • Varavirtalähde kannattaa kiinnittää sykemittariin/kelloon ennen kuin GPS-mittaus menee pois päältä. Laitoin varavirtalähteen sykemittariin, kun GPS oli jo mennyt pois päältä enkä siinä matkalla osannut sitä kellosta laittaa uudelleen päälle. Sitäkin pitäisi harjoitella etukäteen, jos tuo nyt ylipäänsä on niin välttämätöntä... 

  • Kolmea litraa nestettä ei ehkä kannata kantaa mukana alusta asti... huoltopisteet ovat mm. sitä varten, että niillä voi täyttää juomapulloja/pusseja. Join kisassa liian vähän, joten en täyttänyt kertaakaan koko matkan aikana juomapulloja... Kyllähän sitä alussa hyvävoimaisena jaksaa kannella nestettä monen kilon edestä, mutta kannattaako se... :)
  • Jos muuten on päällä oikea määrä vaatetta, varpaat eivät palellu, minullakaan! Ennen kisaa kävi kuumana keskustelu siitä, miten varpaat selviää jään ja loskan kanssa ja itsekin olin vakaasti sitä mieltä, että tiputan varpaani aivan varmasti matkalle, jos en keksi jotain pelastavaa ihmettä varpailleni. Hädissäni ostin siis ne Sealkinz-sukat repun lämmikkeeksi. Kun muu pukeutumiseni oli keliin sopiva, ei varpaiden/jalkojen kastuminen sitten loppujen lopuksi ollut ongelma ollenkaan. Ilmakin oli inhimillisen lämmin, joten kun muu keho pysyi lämpimänä, varpaiden uittaminen jäävedessä oli itse asiassa jopa miellyttävää ja kylmä teki vain hyvää matkan rasittamille jalkaterille.

  • Polveni (vasen) ei kestänyt rasitusta, vaikka koko talvena ei ole ollut mitään ongelmia polvien suhteen. Polven ongelmat siis johtuivat hyvin todennäköisesti pitkästä rasituksesta ja maaston haasteellisuudesta. Olin oikeastaan aika hämmentynyt polvikivusta. Olin ajatellut, että voimat saattavat loppua kesken, mutta tällaiseen rasituksesta johtuvaan vaivaan en ollut osannut varautua. Nyt osaan varautua ja suunnittelen kyllä teippaavani aivan varuilta polveni seuraavaan pitkään koitokseen, maratonille ehkä, mutta aivan varmasti Vaarojen Maratonille. 
  • Hyvän juoksurepun ominaisuuksiin kuuluu mahdollisimman isot etutaskut tai monta pientä etutaskua, joihin saa hyvin sekä patukoita että geenejä tms. Juostessa reppua ei voi kiskoa selästä ja huollossakin repun takataskuun harvoin ehtii tutustua, jos juoksu kulkee. Omassa repussani, Inov-8 Race Ultrassa, oli kohtuullisen hyvin etutaskuja, mutta myös iso reppu selässä. Juostessa en takaa alkanut todellakaan kaivamaan mitään, mutta siinä vaiheessa, kun en enää pystynyt juoksemaan, otin takaa karpalo-pähkinä-suklaasekoituksen, jota pidin kädessäni lähes koko loppumatkan. Oikeastaan näin lyhyellä matkalla tuo iso takareppu oli aika tarpeeton. Toki siellä kulki älyttömän hyvin kaikki pakolliset varusteet, jotka mielelläni kannoin mukanani! Ideaalisiteelle tulikin tarvetta loppumatkasta, sain sen sidottua tukemaan hyvin polvea, jotta pääsin maaliin asti.
  • Usko kokeneita juoksijoita, oikeasti, he tietävät mistä puhuvat! Ja kysyäkin kannattaa, usein ja lähes aina he jakavat mielellään tietoaan ja kokemustaan meille noviiseille! Kiitos siitä monelle, monelle sydämelliselle ja kokemuksiaan jakaneelle upealle juoksijalle <3

Mitä vielä? Jaa ihmeessä oma oivalluksesi tai kokemuksesi <3

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Lupailin jonkinmoista kisarapsaa… Matkalla siinä vaiheessa, kun en enää pystynyt juoksemaan polvikivun vuoksi, ajattelin laittaa kisarapsaksi: 'Paska reissu, mutta tulipa tehtyä.' Onneksi en kuitenkaan kirjoittele blogia kesken matkan, joten saatte hieman kattavamman tarinan matkastani ultrajuoksijaksi :), hih, muka ultrajuoksija, ehkä enemmänkin ultrakävelijä…

Ja hei, tästä rapsasta tulee pitkä, aivan liian pitkä – joten kiitos ja anteeksi jo etukäteen…

Lähtö

53 kilometrin lähtö oli Oulangan luontokeskuksella. Ennen omaa lähtöämme saimme fiilistellä 80 kilometrin kärjen vauhtia. Oli mahtavaa hurrata näille upeille urheilijoille, on ne hurjia! Olimme luontokeskuksella hyvän aikaa ennen lähtöä ja siinä ehti aistia jännistystä ja tunnelmaa. Lähdön lähestyessä keräännyimme tiiviiseen porukkaan, hurrasimme Henri Ansiolle, joka vietti juuri kyseisenä päivänä syntymäpäiviään ja saimme aikaiseksi pienet bileet aaltojen kera. 5 – 4 – 3 – 2 – 1 ja eiku matkaan!

Matkalla

Matkasta kertomisen aloittaminen tuntuu tosi vaikealta. Tapahtui niin paljon, oli niin huikeita kohtaamisia, monta mieleenpainuvaa hetkeä, maisemia, tuskia, myötäelämistä, huolehtimista, kannustusta (kannustajia oli reitin varrella yllättävän paljon) niin reitin varrelta kuin muiden juoksijoidenkin antamana, kaikkea. Kaikkea ja kaikkia en saa millään tähän kirjoitettua, mutta jos minut matkalla jututit, jäit lämpönä sydämeeni, Kiitos teille kaikille!

Matka alkoi aika rauhallisesti pitkänä letkana, mutta jo hetken päästä letka venyi niin, että juokseminenkin alkoi olla mahdollista.  Alkumatkasta juoksu luisti aivan loistavasti, niin loistavasti, että 52 minuutin matkan jälkeen huomasin, että en ollut vielä syönyt mitään. Sen jälkeen pidin kohtuullisen hyvin huolen syömisistä ja juomisista, eikä näissä onneksi ollut ongelmia koko matkan aikana. Jo noin kuuden kilsan kohdalla vasemman jalan päkiä alkoi kuitenkin kipuilla. Jälkeenpäin luulen, että se taisi olla alkua näille isommille vaivoille sitten myöhemmin. Otin päkiäkipuun särkylääkettä aika aikaisessa vaiheessa, ajattelin sillä hoitavani kivun pois. Ennen ensimäistä huoltoa polvessa tuntui ulkosyrjässä pientä kipuilua, mutta kuvittelin sen menevän ohi, joskus on mennyt.  Jasu (ystävä jo rippileiriltä), upea 80 kilometrin matkaaja ohitti minut juosten muistaakseni jo ennen basecamphuoltoa ja ehdin nopeat tsempit huikata. Ensimmäistä huoltoa alettiin odotella pari kilometriä aikaisemmin muiden juoksijoiden kanssa ja sieltähän se viimein tuli. Juuman huollossa, basecampissa, olin ajassa 4:15:44 ja aikaa kulutin huollossa noin 8 minuuttia. Siellä minua ”odotteli” juoksukaveri Sanna ja huollosta me sitten lähdimmekin jatkamaan matkaa yhdessä kolmannen naisen kanssa. Tämä nainen ihmetteli freesiä ulkomuotoani, eihän minulla ollut edes hiki :). En ole kovin hikoilevainen yleensäkään, mutta totta oli, että alkumatka oli mennyt loistavasti ja vointi oli hyvä.  Joku toinen nainen huikkasi iloisesti: ”sulla on kiva blogi”, kiitos sinulle, kuka olitkin, lämmitti mieltä kovasti.

Pysyin kohtuullisen hyvin näiden kahden upean juoksijan mukana parisen kilometriä huollosta, kunnes polvi alkoi todella vaivata ja juokseminen muuttui vähitellen yhä tuskallisemmaksi. Lopulta polvi meni melkein alta eräällä pitkospuupätkällä. Viiltävä kipu polven ulkosyrjässä sai minut melkein kaksikerroin ja siihenpä ne juoksut sitten lähes tyystin jäivät. Matkaa seuraavaan huoltoon Konttaiselle oli edellisestä huoltopisteestä noin 17 kilometriä. Tälläkin välillä vastaan tuli useita käsittämättömiä 160 kilometrin matkan sankareita sauvoineen, he olivat tehneet matkaa jo reilusti yli toistakymmentä tuntia. Oli aivan mahtavaa saada kannustaa ja tsempata heitä. Toki myös muita juoksijoita, jotka ohittivat minut upeasti juosten. Siinä vaiheessa, kun ei enää pystynyt itse juosta, toisten juoksua oli tosi upea katsella. Pelleilin siinä letkassa, että ohitusluvan saa vain jos huikkaa, millä matkalla on menossa. Jos matka on 80 km – ohitusluvan saa kumartelujen kera, jos matka on 53 km – saattaa ohitusvaiheessa tulla kampitus ;), jos matka on sprintti, 31 km, niin siinnäpähän ohittelevat mistä tykkäävät… Oikeasti kaikille annettiin polkua oikein mallikkaasti.

Matka Konttaiselle oli yllättävän pitkä ja tuon matkan taivalsin pohtien, että mitäköhän tästä tulee ja pitääköhän minun keskeyttää Konttaiselle… Olin myös huomannut, että kipu tuntui myös lonkassa ja että polvikivun juuret saattavatkin olla siellä tai siinä alkumatkan päkiäkivussa. Tässä vaiheessa kohtasin kisan mustimmat hetkeni, harmitti niin julmetusti, kun menohaluja ja kuntoa olisi ollut, mutta polvi tai oikeammin koko vasen jalka ei antanut myöten. Matkaseura oli kuitenkin oikein loistavaa ja siinä jutellessa ja pelleillessä matkakin taittui loppujen lopuksi aivan mukavasti, ei vauhdilla mutta varmasti.  Vähän ennen Kanttaiselle saapumista päätin, etten jätä matkaa kesken, koska pystyin jalallani kuitenkin varsin kohtuullisesti kävelemään, eikä polvikipu tuntunut juurikaan kävellessä, hieman alamäissä, ylämäissä ei oikeastaan ollenkaan.

Konttaiselle saavuin ajassa 7:38:45, joten edelliseen 17 kilometriin olin käyttänyt reilu kolme tuntia… Teltalle saavuttiin alamäkeä ja voi sitä kannustajien määrää ennen telttaa <3. Konttaisella (noin 12 minuuttia huollossa) yritin saada apua jalan sitomiseen ensiavusta, mutta he eivät voineet sitoa jalkaani, koska en suostunut keskeyttämään kisaa. Ensiavun mies tuli vielä toistamiseenkin pahoittelemaan tilannetta ja ymmärsin sen oikein hyvin, järkevää toimintaa mielestäni. Konttaiselle jäi useampi juoksija, osa itkien, osa turhautuneena. Myös eräs seurakaveri jätti 31 kilometrin kisan siihen, kun ei enää päässyt jalallaan kivuilta juoksemaan/kävelemään. Soitin miehelleni, että Konttaiselta konttaan maaliin, saattaa hetken kestää, hän itse oli noin kilometrin päässä maalista. Sidoin jalkani itse ideaalisiteellä, (käyhän se varsin hyvin minultakin, entiseltä sairaanhoitajalta) nautin huollon antimista, laitoin kellon varavirtalähteeseen ja jatkoin matkaa. Sillä aikaa kun olin huoltoteltassa, ulkona oli alkanut sataa lunta! Matka jatkui siis pienessä lumisateessa, mutta onneksi vain hetken.

Konttaiselta matka todellakin jatkui lähes kontaten ja loppumatka oli pääasiassa ylä- ja alamäkiä, kovin montaa juoksuosuutta tällä viimeisellä pätkällä ei ollut, joten kyllä se matka kannatti lähteä kävelemään polvivaivaisenakin. Ja niitä mäkiähän muuten oli, monta ja monta ja monta… Matkaa ei ollut maaliin enää kuin vaivaiset seitsemisen kilometriä, mutta näköjään sain siihen kulutettua huollosta lähdettyäni tunnin ja neljäkymmentä minuuttia. Matkalla tapasin upean pariskunnan Nivaltasta, miehellä oli muuten kpk 24/7 etanapaita päällä ja siitähän se juttu sitten lähti… ja matkaseuraa olivat myös mies Turusta (en vain millään enää muista nimeä), joka oli matkaseuranani pitkät pätkät ennen ja jälkeen Konttaisen – aivan loistava juttumies, monta naista – olisiko eräs Petra kävellyt takanani pidemmänkin pätkän kunnes lähti juoksuletkan mukaan vauhtia testaamaan, Hannakin piti seuraa hetken matkalla ja moni, moni muu. Kiitos teille jokaiselle! Minä olin se, jonka juttu ei loppunut edes ylämäissä, joku sitä vähän ihmettelikin :D

Maaliin

Yritin vielä ottaa muutaman juoksuaskeleen loppusuoralla ja sillä kuuluisalla, upealla punaisella matolla <3 Juoksu oli lähinnä kinkkaamista ja tuskaista irvistelyä, lähes ulvontaa, mutta maaliin tulin! Aikaa matkaan meni loppujen lopuksi ruhtinaalliset 9:31:05, naisista maalissa 49.  Juuri ennen punaista mattoa kaksi miestä tuli juosten minun takaa ja osoittivat käsittämätöntä urheiluhenkeä ja harrasmieskäytöstä. He halusivat pysyä takanani maaliin tullessa, koska olin tullut loppusuoralle ennen heitä <3 Tätä muistellessa silmät kostuu… Kiitin kavereita maalissa, mutta jotenkin toivon, että olisin osannut sanoa selvemmin, miten paljon heidän eleensä minulle merkitsi!

Maalissa näin useammankin ystävän, sometiimin Marilta sain lämpimän halauksen ja Henriikka kuvasi minut maalialueella, kiitos! Itse en ehkä olisi edes tajunnut koko kuvaa ottaa siinä vaiheessa!

Korpisoturi oli saapunut maaliin jo kauan ennen minua, maalialueella näimme ja sain kuninkaallista kuljetusta autolla paikasta toiseen (kävely oli aika tuskaista polven ja lonkan vuoksi). Suihkussa alkoi selkää kirvellä aivan julmetusti, silloin vasta tajusin, että sykevyö repun alla on tainnut hiertää…  

Päätimme kuitenkin, monista varotteluista huolimatta, lähteä ajamaan Kuusamosta kotiin Kajaaniin heti, kun selvisin suihkusta. Matkalla näimme monta poroa, yhden hirven ja Suomussalmen grillillä paikallista yöelämää. Kotona olimme onnellisesti puolenyön aikaan. Kyllä oli mahtava päästä nukkumaan omaan sänkyyn!

Tässä vielä pienesti nyt päällimmäisenä mielessä olevat miinukset ja plussat kisasta:

- Eniten ehkä koko reissusta harmittaa se, että polvi esti juoksemisen lähes kokonaan viimeiset 20 kilometriä. Voimia ja virtaa tuntui olevan vaikka mihin. Toisaalta, en voi varmasti sanoa, olisiko niitä voimia sitten kuitenkaan ollut jos polvi olisi ollut kunnossa… Voihan se olla, että katkeaminen olisi tullut joka tapauksessa jossakin vaiheessa.

+ Polvi esti juoksemisen, mutta koska en pystynyt enää juosta, ehdin nauttia maisemista, ehdin tutustua aivan mahtaviin tyyppeihin ja vaikka en pystynyt juosta, pääsin silti maaliin, kaikki maalissa ovat voittajia! <3

+ Järjestelyt toimivat joka suhteessa aivan loistavasti, kiitos Nuts-tiimi <3

+ Todella monet kilpailijat matkalla kysyivät vointia ja huolehtivat siitä, tarvitsenko apua.

+ Jututin aivan huipputyyppejä monen monta matkan varrella, osa käveli perässä hetken ja meni sitten ohi, osa jäi taaksekin.

+ Perässä tulevat juoksijat osasivat pyytää tietä, huutamalla ”oikealta/vasemmalta ohi”. Kun takaa kuului juoksuaskelia, osasin myös itse kysyä, haluatteko ohi. Osa porukasta jäi hetkeksi kävelemään taakseni, osa meni tyylikkäästi juosten ohi. Oli aivan mahtavaa nähdä toisten juoksevan.

+Pukeutuminen oli aivan täysin oikea kisaan ja toden totta Sealkinzejä ei tarvittu. Kylmä vesi, muta ja sohjolumi, jota todellakin riitti, olivat vain ihana puudutus, joka kerta.

+ Vaikka loppumatka meni lähes täysin kävelyksi, niin kylläpä se monilla muillakin oli mäissä yhtä hidasta. vaikka olisin pystynyt koko matkan juoksemaankin, aika olisi parantunut todennäköisesti vain reilu puolisen tuntia.

Jopas, tulihan sitä juttua mutta kokemus oli myös sanoinkuvaamattoman mahtava <3

T. Ultrajuoksija :D  

  Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

P.s. Olispa tosi mukavaa, jos kommentoisit, jos tavattiin matkalla <3

Ladataan...

Otsikko oli aluksi viimeistelyä Nuts Karhunkierrokselle, mutta totesin ettei mitään varsinaista viimeistelyä ole tehty... vain valmisteluja, joten näillä mennään :) 

Keskiviikko 23.5.

Paikallisesta Motonetista löytyy Sealkinz-sukkia! Aivan loistavaa! Pakkaan sukat reppuun vesitiiviiseen pussiin, ajattelen, että palautan sukat, jos en tarvitsekaan niitä... 

Torstai 24.5.

Pakkailua ja lisää pakkailua, somepäivitysten ihmettelyä - 'parhaimmillaan' lunta on vyötäröön asti! Panikoin ja muutan lähes kaikki valmiiksi pohditut vaatesuunnitelmat. Pyykin pesua, viikkausta, kesän ensimmäinen grillipäivällinen, tavallisia hommia. Teen lastenhoitajalle listaa lasten lääkkeidenottoajoista ja päiväohjelmasta. Jutellaan lasten kanssa meidän reissusta. Lapset eivät ole olleet aikaisemmin kahta yötä ilman molempia vanhempia. Esikoinen ei ole moksiskaan, vaikka on niin ihana herkkis, sanoo kuitenkin, että jos nuorimmainen alkaa itkeä, häntäkin alkaa itkettää. Voih <3

Illalla "tankkausta" eli liikaa kaikkea herkkua, turvottaa...

Perjantai 26.5.

8.30 Herään torkutettuani kelloa jo useamman kerran. Syödään yhdessä aamupalaa. Kamojen pakkailua autoon, pientä tsekkausta ja säätöä. Jutustelua ja touhuilua.

10.20 Perunoiden ja porkkanoiden kuorintaa, makkarakeiton tekoa - ruuat lapsille ja hoitajille valmiina viikonlopuksi.

Yläkerta on pakko siivota, muuten hoitaja ei mahdu lastenhuoneeseen yöksi... Järkyttävää raivoamista lapsille, kun siivoaminen ei suju... vedän hetken happea - anteeksi. Siivoillaan yhdessä, Fammo tulee vahtimaan lapsia.

Yläkerrasta löytyy Ipanan (kuopus) aamupäivän aikaansaannos; entinen hyppivä pupu on rasvattu, kasteltu vedellä ja turkkia on vähän parturoitu saksilla, otan tämän aika rauhallisesti, ihme kyllä - lähinnä meinaa naurattaa, kun asiasta keskustellaan 'vakavasti'.

Halit ja pusut, olette rakkaita, totelkaa! 

12.20 - Matka kohti Kuusamoa ja Rukaa alkaa.

13.05 Hyrynsalmi - täällähän on kerrostalojakin, hämmentävää. 

13.27 Suomussalmi, järvi täysin jäässä. Huoltoasemamunkki ja laihaa kahvia.

13.48 Poroja tiellä ja monta kertaa myöhemminkin.

14.00 hiljainen kansa.

14.38 Kuusamon kunnassa.

14.59 Sataa lunta!

Autossa seurataan somea ja 160 kilometrin GPS-pallukoita, on ne hurjia! Korpisoturi haaveilee näistä pidemmistä matkoista ja laulaa Kummeliäänellä 'Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo'

15.20 Rukalla, mökin avain ja kaupasta banaania, suklaata ja kivennäisvettä. Mökki on aivan ytimessä, täydellisellä paikalla!

Heti mökissä huomaan, että pyyhe on jäänyt kotiin, joten eiku numerolapun hakuun ja shoppailemaan. Numeron haku onnistuu helposti, ilman pidempiä jonotteluja, pyyhkeen löytäminen ei sitten olekaan aivan niin helppoa... Ajattelin jo, että pyyhin itseni johonkin paitaan mutta löydän viimein retkipyyhkeen yhdestä kaupasta. Torilla kojuja, testaan sekä Hoka One Onen Challengereita että Salomonin Sense Ultria, tällä pikaisella testillä minun jalkaan sopivammat vaikuttavat olevan Salomonit.

17.00 Soitto kotiin, lastenhoitaja on saapunut, kotona kaikki kunnossa.

17.30 Pastapuffet - miten sitä voikaan syödä niin vähän ja tulla silti niin täyteen! 

18.40 Mökkeröisessä pohtimassa huomisen vaatevalintaa, latailemassa kelloja ja puhelimia. Vielä vähän syömistä ja ennen kaikkea juomista, somepäivittelyä, palleroiden seuraamista ja saunomista.

Huh, huomiseen! Päivitän kuulumisia reitin varrelta Instagramiin @maijameinaa ja samalla myös Facebook-sivuille, näkymisiin siis :)

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Viime viikko oli kiireistä aikataulutusta, junamatkailua, koulutusta, syntymäpäivää, synttärijuhlaa ja vaikka mitä! Ihme, että kaiken tämän hulinan ja hullun myllyn keskellä olen ehtinyt vielä lenkillekin muutaman kerran. Tällä viikolla olin myös ajatellut keventää treeniä ja lenkkeilyä kohti Karhunkierrosta, mutta aikataulutkin ovat sitä kyllä vaatineet.

Maanataina kävin peruskuntolenkillä, kun fammo oli meillä lasten kanssa. Mies oli alkuviikon reissussa. Siis lyhyttä peruskuntolenkkiä, matkaa kertyi 8.02 kilometriä ja aikaa sain siihen kulumaan 59:58, keskisykkeen ollessa 137.

Tiistai-ilta meni päiväkodin kevätjuhlassa, jossa meidän pojasta kuoriutui yllättäen breikkaaja! Aivan mahtavia esityksiä koko porukalla.

Keskiviikkona lähdin aikaisin aamulla junalla kohti Jyväskylää ja kaksipäiväistä koulutusta. Päivä istuttiin tiiviisti koulutuksessa mutta illalla lähdin viimeiselle pitkikselle ennen tulevaa Nuts Karhunkierrosta. Juoksin Jyväskylän keskustan upeita rantareittejä yhteensä 18.04 kilometriä aikaan 2:11:53, keskisykkeen ollessa 137 bpm. Kävin lenkin lopussa nappaamassa Mäkkärin pekonihampurilaisen iltapalaksi, koska yövyin koulutuspaikan asuntolassa, jossa ei ollut illalla ruokaa saatavana. Oli muuten ihana hampurilainen, pitkästä aikaa :)

Torstaina koulutus päättyi ja palasin myöhään illalla junalla kotiin. Tulin tien varteen taksilla ja jo auton ikkunasta näin, kuinka olohuoneen verhot heiluivat, kun koko kolmikko odotti innolla äitiä kotiin <3.

Perjantaina kävin juoksemassa Kajaani Street Runilla kymmenen kilometrin kisan, siitä voit lukea täältä. Huomasin etten ollut kyseiseen postaukseen laittanut kisan sykkeitä ollenkaan, joten tässäpä vielä se tieto; keskisyke matkalla oli mahtavat 173 bpm, mutta maksimi ei ollut kuitenkaan enempää kun 178 bpm. Välillä minua mietityttää se etten tahdo enää oikein millään saada sykkeitä nousemaan maksimiin (joka mittauksen mukaan on 186 bpm) mutta en koko juoksun aikana tuntenut olevani aivan lopussa, joten ehkä se johtuu siitä.

Kengät järjestyksessä juhlan kunniaksi :P

Lauantaina käytiin esikoisen kanssa shoppailemassa  ja palauttavaa treeniä tuli pihahommissa yhdessä lasten kanssa.

Sunnuntaina kävin lasten kanssa lenkillä niin, että lapset pyöräilivät ja minä juoksin vieressä. Oli se välillä aika haastavaa vielä pyöräilyä opettelevan kanssa, mutta kohtuudella siitäkin selvittiin. Hetken lapset olivat kolmestaan puistossa ja kävin kiertämässä pienen lenkin. Palatessani takaisin nuorimmainen työnsi keskimmäisen huppuun kaksin käsin hiekkaa... Totesin, että nyt on aika alkaa muihin hommiin ja lähdettiinkin sitten yhdessä kiipeämään viereistä mäkeä ja mutkan kautta kotiin. Yhteensä kilometrejä tuli 5.74, aikaan 55:45, keskisykkeen ollessa maltillinen 117 bpm.

Tällä viikolla on sitten se suuri koitos! En meinaa malttaa odottaa :D 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Spekulaatioita, pohdintoja, panikointia, jännitystä, odotusta, viime hetken peruutuksia, sukkatestausta, itkun tirautuksia, flunssan pelkoa, tunteita pelosta epätoivoon, hämmennyksestä riemuun. Tätä kaikkea ja paljon muuta pyörii juuri nyt somekanavilla ja paljolti myös omassa päässäni. Päällimmäisenä ajatuksena tällä hetkellä ehkä jopa malttamattomuus, pääsisinpä jo tästä epätietoisesta odotuksesta reitille ja näkemään todellisuudessa kuinka kamalaa eteneminen tulee olemaan... tai sitten ei. Vedenpitävät sukat jäi sitten hankkimatta ja nyt on vain kokeiltava pysyykö varpaat mukana omilla viritelmillä. Vaate- ja kenkäpohdinnat alkavat jo syödä naista, pakkaan laukun täyteen urheilukamoja ja juoksukenkiä. Perjantaina yritän paikan päällä tehdä jotain päätöstä asian suhteen, lauantai-aamuun päätöstä ei kannata jättää... ehkä...

Polkujuoksuporukallamme on kirjeenvaihtaja Kuusamossa ja häneltä olemme saaneet useaan otteeseen kelitietoja reaaliaikaisesti. Viimeisimmät tiedot ovat reitin loppupäästä tältä päivältä ja sanoma kuului: "21 kilometriä juoksua ja 10 kilometriä etenemistä". Pidemmillä matkoilla kannattanee siis jättää voimia tuohon lopun etenemiseen... 

Kuvia 31 kilometrin reitin alkupään juostavasta maastosta  

Tässä sitten sitä ei niin juostavaa....

Mutta näiden maisemien takia kannattaa kyllä hetki rämpiä lumisohjossa ja tulvavesissä ja menettää muutama varvaskin, vai mitä? 

Juuri nyt tuntuu, että reissusta saattaa tulla hetken juoksun jälkeen eloonjäämistaistelua eikä minulla ole hajuakaan siitä, kuinka aion matkasta selvitä. Seikkailumielellä ja sisukkaalla sitkeydellä lähden testaamaan omia rajojani, sittenpähän se nähdään mihin se riittää.

Joko muilla on laukut pakattuna ja suunnitelmat selvillä? 

Kuvat: Viivi Sirkeinen

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Tämän viikon treeneistä vain 51% on mennyt peruskestävyysalueella, mikä on oikeastaan aivan liian vähän. Sovitaan näin jälkeenpäin, että tämä viikko olikin sitten vauhtikestävyysviikko :). Joskus kyllä hämmästelen, että miten pystynkin vetämään niin pitkää treeniä tuolla vauhtikestävyyden puolella... Juoksutreenejä tällä viikolla oli neljä ja sain kerättyä plakkariin 55.3 kilometriä 

Maanantaina kävin rauhallisen ja rentouttavan pitkiksen, 19.15 kilometriä keskisykkeellä 135, aikaan 2:28:55. Jo maanatain lenkillä hämmästelin tätä jatkuvaa lumisadetta, mutta vähänpä tiesin, mitä olisi luvassa äitienpäivänä :P

Tiistain yhteislenkillä olikin sitten viime viikolla tilaamani mäkitreeni, siitä voit lukea enemmän omasta postauksestaan, täältä. Matkaa koko treenille kertyi yhteensä 11.28 kilometriä ja aikaa meni 1:09:51, josta kyllä osa lähdön tunnelmmista nauttiessa, kun en muistanut laittaa kelloa tauolle. Keskisyke oli 157 ja maksimi 175. 

Keskiviikkona pidin aivan ansaitun palauttelupäivän tiistain mäkitreenin jälkeen. Pohkeissa taisi pikkusen tuntua... 

Torstain treeni oli tempotreeni, jossa ensimmäinen 15 minuuttia juoksin noin lämmittelyvauhtia ja sitten vedin kymmenen minuuttia jo kunnon sykkeillä ja vauhdeilla. Seuraava reilu kymmenen minuuttia meni vielä kovempaa. Tässä treenissä sain kokonaisuudessaan keskivauhdiksi 5:18 min/km, joka oli yllättävän kova, vaikka alussa juoksin niin pitkään himmaillen. Voisi siis jopa vaikuttaa siltä, että vauhtikin alkaa vähitellen kasvaa, jei! Koko treenin kilometrit oli 7.58, keskisyke 158 bpm ja aikaa treenin kului 40:11.

Olin vähän epähuomiossa ilmoittautunut paikallisen sanomalehden arvontaan, jossa voittona oli osallistuminen Kajaani Street Runille 19.5. Olin tänä vuonna jo päättänyt jättää ne karkelot väliin, mutta torstaina tulikin messengerviesti, että olen voittanut osallitumisoikeuden kisaan. Tietysti ilmoittauduin sitten 10 kilometrin kisaan ajanotolla... Illalla tuli vielä tieto Vaarojen Maratonin arvontojen tuloksista ja siellähän se minun nimi komeili kauniisti 42.5 kilometrin matkalla. Treenimativaatio ei pääse laskemaan näillä kisoilla :D. 

Perjantain intrevallilenkki ja salitreeni saivat väistyä kahden tunnin hieronnan tieltä. Pohkeet ja ylipäänsä koko alakroppa saivat kunnon käsittelyn. Tämä hieroja ei runnonut voimalla ja väkivallalla enkä ihmeekseni ollut käsittelyn jälkeen kahta päivää toipilaana, voiko hieronnasta päästä näinkin helpolla? Olikohan siitä edes hyötyä? ;)

Lauantaina lähdimme yhdessä mieheni kanssa polkujuoksuporukan kanssa pitkälle yhteislenkille. Lenkki kierteli Pöllyvaaran ja lähimetsien polkuja niin tehokkaasti, että olin lähes koko ajan aivan tietämätön sijainnistamme, päähuomio lenkillä kyllä menikin tiiviisti jalkoihin tuijotellessa... Geiterit pääsi testiin ja oivallisiksi todettiin. Poluilla oli jo osin sulaa, joten huomiota piti pitkästä aikaa kiinnittää puiden juuriin ja maaston muihin haasteisiin, mutta myös jäinen sammalikko ja lumilaattojen alla virtaavat sulamisvedet tulivat tutuiksi moneen kertaan. Kengät sain uitettua useampaan otteeseen oikein huolella, mutta yllätyksekseni lämmin auringonpaiste sulatti varpaat liikkeessä nopeasti. Täytyy toivoa, että vaikka jalat Nuts Karhunkierroksella aivan varmasti kastuvat vähän väliä, ilma olisi kohtuullisen lämmin... sain kuitenkin pientä toivonkipinää siihen etten ehkä tiputakkaan varpaitani Kuusamon korpeen. Polkujuoksuretkemme kesti 2:31:35 ja matkaa kertyi 17.31 kilometriä, keskisykkeen ollessa hulppeat 151 bpm.

Sunnuntaina... tiiättekö, nyt vois sanoa, että huumori meinaa loppua aivan totaalisesti näihin keleihin! Tämän päivän aikana on satanut lunta varmaankin yli 10 senttiä ja lisää tulee koko ajan... Illalla onnistuin jopa kohottamaan löhöilypäivän aktiivisuutta, kun jouduin KOLAAMAAN pihatien huomista varten... En kyllä ole aivan varma voinko lähteä kesärenkailla liikenteeseen... 

Mutta onneksi on äitienpäivä, siitä väriä ja iloa elämään! Sänkyyn sain tarjottimella kahvia, vitamiinijuomaa ja kurkkuvoileipää värikkäiden lahjojen lisäksi, voi tätä äärettömän ihanaa rakkauden määrää <3 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Ladataan...

Tällä viikolla olen yrittänyt panostaa vähän enemmän polkujuoksutreeniin ja samalla pitää sykkeet kohtuullisella tasolla, haastava yhdistelmä :) Karhunkierroksen kisaan on enää vajaa kolme viikkoa aikaa ja olo on kunnon suhteen kohtuullisen luottavainen, ihme kyllä! Luottavaisuus johtunee kuitenkin siitä, että olen juossut tämän vuoden aikana yhteensä 902,8 kilometriä, hurja määrä! Missä ihmeen välissä minä olen noin paljon ehtinyt juosta? 65% juoksuajasta olen saanut pysymään peruskestävyysalueella, ei tarpeeksi, mutta paljon paremmin kuin vuosi sitten. 

Maanataina kävin perinteisen pitkän lenkin aikaan 2:08:00, matkaa kertyi 16.05 kilometriä ja keskisyke oli varsin kohtuullinen 132 bpm. Lenkki oli  pääasiassa asfaltilla, mutta pitihän sitä vähän käydä polkujakin tallaamassa pikaisesti.

Tiistain yhteislenkkillä hipsuteltiin sekä poluilla, että asfaltilla, pääasiassa kuitenkin jäisillä tai sohjoisilla poluilla. Tuo sohjo on kyllä aika kamalaa alustaa, mutta ihmeekseni sykkeitä tutkaillessani huomasin, että sehän oli pysynyt aivan aisoissa. Alkaiskohan tuo pk-treeni tuottaa vihdoin tulosta... Matkaa kertyi yhteensä 12.18 kilometriä aikaan 1:40.04 ja keskisyke oli 135 bpm.

Keskiviikkona vuorossa oli itse suunnittelemani intervalliharjoitus, jossa 10 minuutin lämmittelyn jälkeen tein 3 x 500 metrin intervellit ja  2 x 1000 metrin intervallit kahden minuutin palautuksilla ja loppuverryttelyn. 500 metrin intervallit vedin aikaan 2:12, 2:12 ja 2:06, keskisykkeiden ollessa 168, 168 ja 165. kilometrin vedoissa vauhti oli ensimmäisessä vaivaset 5:02 keskisykkeen ollessa 166 ja toisen vedin jo parempaan tahtiin 4:39 keskisykkeen ollessa 172. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että palauduin intervalleista varsin nopeasti ja vauhtiakin sai jonkin verran kiihdyteltyä. kokonaisuudessaan juoksin 6.77 kilometriä aikaan 41:21 ja koko treenin keskisyke oli 152 bpm.

Torstaina pidin aivan virallisen ja tarpeellisen lepopäivän.

Perjantaina oli vuorossa perinteinen Renforssinlenkki hieman pidennetyllä versiolla. Esikoinen oli tanssitreeneissä ja minä juoksin sillä aikaa paikallista lenkkiä, jossa juostaan osin pyöräteitä asfaltilla mutta myös pitkiä pätkiä hiekkatietä. Matkaa kertyi 10.24 kilometriä ja aikaa siihen meni 1:03:26, keskisykkeen ollessa yllättävän paljon; 151 bpm.

Lauantaina lähdin testaamaan lähes samoja reittejä, joita juoksenneltiin tiistaina yhteislenkillä, mutta perjantain lämmin keli oli tehnyt tepposet poluille ja sain oikein kunnon autenttista testijuoksua Karhunkierrokselle... Kahlasin polven yläpuolelle yltävissä tulvalammikoissa neljään kertaan ja soitin matkan varrelta miehelle, että nyt olen sitten valmis perumaan koko kisan... No en aivan oikeasti, mutta kyllä tuo jääkylmässä sohjovedessä juokseminen sai minut vahvasti miettiämään, miten oikein aion selvitä reissusta ilman varpaiden menetystä... Tämä reissu keski kuitenkin vain 1:40:58 ja 12.3 kilometriä, keskisykkeen olleessa onneksi vaivaset 135 bpm. :) Alapuolella linkistä pientä makua siitä, mitä Karhunkierroksella saattaa olla vastassa... 

https://www.youtube.com/watch?v=kWwmuXOpchQ

Sunnuntaina kävin salilla juosten. Salilla treenaan usein koko kehoa ja teen osin kehonpainotreeniä. Tänään keskityin vielä erityisesti jalkoihin mäkijuoksulihaksia vahvistaean. Mavet ja kyykyt saavat salitreenistä jäädä parin viimeisen viikon ajaksi vähemmälle, jotta saan tuoreet ja jaksavat jalat mukaan reissuun. Sunnauntain juoksuista tuli yhteensä kilometrejä 5.52 aikaan 40:06 ja keskisykkeellä 138 bpm. 

Yhteensä tämän viikon kilometreiksi kertyi 63.1 kilometriä, oikein mukava määrä ja mukavia treenäjä :)

Miten sinun viikkosi ja treenisi ovat menneet? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

 

Ladataan...

Seuraavaksi pohdinnassa on ylävartalon vaatetus Nuts Karhunkierros 53:lle. Ensimmäisessä osassa pohdittiin huolella alakropan vaatetus ja kengät.

Näillä näkymin helle ei välttämättä helli meitä matkallamme toukokuun lopussa, joten olen valinnut pitkähihaista päälle. Otan toki mukaan varuilta myös lämpöisemmän kelin vaatetusta. Lähdön hetkellä reppuun tulee mukaan joko lyhythihainen tai pitkähihainen riippuen siitä kumpi on päällä. Blaccin urheilutoppi on palvellut hyvin ja sen ajattelin laittaa nytkin, olkaimet eivät mene repun olkaimien alle, yritän näin välttää hiertymät. Tämä toppi toimii loistavasti myös sykevyön kanssa eikä hiertymiä ole koskaan tullut, joten luotan siihen edelleen. Nuorin tyttäremme, joka usein kohottaa äidin itsetuntoa oikein urakalla, ihastui myös tähän urheilutoppiin ja sanoi: "äiti sinä olet ihana, olet ihana rintsikoistakin" :D. Tarvittaessa Haglöfsin luottojuoksutakki tulee päälle tai sitten reppuun pakattuna omaan taskuunsa. 

Päähän ei välttämättä tarvita mitään, mutta vesisateella lippis on aivan ehdoton ja toukokuun keleistä kun ei todellakaan voi sanoa mitään varmaa niin pipokin voisi olla varalta mukana :) 

Reppuvalinta on helppo, koska minulla ei ole kuin yksi reppu. Onneksi se on todella hyvä; Inov-8 Race Ultra, kokoa s/m. Repussa ei ole muita kiristysmahdollisuuksia kuin edessä olevat kaksi kiinnitysklipsiä joita voi kiristää. Silti reppu istuu aivan täydellisesti ja vaikka repussa olisi rakko täynnä nestettä ja lötköt sivutaskuissa, reppu ei hölsky vaan pysyy todella hyvin paikoillaan. Repussa on paljon taskuja ja iso tasku takana on varsin iso, vaikka rakkokin olisi täytettynä omassa lokerossaan. Reppuun mahtuu helposti tarvittavat tavarat, ehkä vähän liiankin hyvin, sillä kiusaus ottaa mukaan turhaa tavaraa kasvaa, kun repussa on tilaa.

Sain repun lahjaksi mieheltäni ja voin todella sanoa, että ehdottomasti paras lahja ever! Hmm, mitähän se kertoo lahjan antajasta tai lahjan saajasta :D

Kolmannessa panikointiosuudessa panikoin sitten repun sisältöä... ;)

Mikä sinun reppuvalintasi on? 

Seuraa: blogit.fibloglovin'FacebookInstagram

Pages