Ladataan...

Olen todellakin sitä mieltä. Kiitollisuus on asenne. Lääkärikäynnillä esikoisen kanssa uusi lääkäri sanoitti rakkaan tyttäremme kiitollisen asenteen. "Vaikka sinulla on vaikeaa, olet silti niin iloinen, että hymysi tarttuu muihinkin". 

Olen valinnut olla kiitollinen. Voisin surra ja katkeroitua monesta asiasta, mutta haluan nähdä elämässä asioita, joista voin olla kiitollinen. Olen tietysti kiitollinen perheestäni, miehestäni ja lapsistani. Mutta haluan olla kiitollinen myös monesta muusta asiasta, niistä pienistäkin. Olen kiitollinen siitä, että voin juosta, että tunnen olevani elämäni kunnossa nelikymppisenä, että nyt vihdoin alan kelvata itselleni omassa kehossasi. Olen kiitollinen ystävistä, rakkaista ihmisistä, jotka välittävät ja kantavat vaikeina aikoina, olen kiitollinen työstä, kodista, pyykkikoneestakin. Siitäkin, että pari viikkoa sitten ostamani viherkasvi ei ole vieläkään kuollut :) 

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta you got the point.

Kiitollisuutta voi harjoitella ja harrastaa. Olemme lasten kanssa kirjoittaneet vähän vaihtelevalla taajuudella päivän päätteeksi jokaisen lapsen kiitosaiheet pieneen kirjaseen. Aloitin bullet journalin, bujoilun, juoksutreeneistä ja sinnekin laitan päivittäin kiitollisuuden aiheet treeneistä/päivästä. Tänään olen 'juoksuharrastuksessani' kiitollinen siitä, että hieroja sai takareiden jumeja sulamaan (joita en tällä kertaa tiennyt edes olevan olemassa) ja erityisesti siitä, että vihdoin huomaan treenanneeni liian pitkään ilman kevyttä viikkoa - uusi treeniohjelma vaikuttaa olevan yhtä kevyttä viikkoa kaikki ensimmäiset kahdeksan viikkoa entisiin juoksumääriin verrattuna :)

Erityisesti rakkaasta harrastuksesta löytyy varmasti kiitollisuuden aihetta - voisitko sinä ajatella harjoittelevasi kiitollista asennetta? 

Seuraathan blogini sometilejä :)
Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen

 

 

Ladataan...

Tiiättekö Bullet Journalin, bujoilun? Huippusuositussa muistikirjailmiössä tyhjästä muistikirjasta rakennetaan omia tarpeita vastaava kokonaisuus ja tuunataan siitä yhdistelmä päivyriä, muistilistoja, luonnoslehtiötä ja päiväkirjaa. Tämmöseen viritelmään ajattelin alkaa laittaa viikkotreenejä, suunnitelmia, juoksutavoitteita, treenituntemuksia ja kaikkea mahdollista juoksuun ja treeneihin liittyvää. 

Ensimmäinen (Takomo Running Academy) kausiohjelman viikko on nyt takana. Sain ohjelman pienen personoinnin läpi tuosta noin vain ja tältä viikon ohjelma sitten näyttää bujoillen: 

Kuten varmasti huomaatte juoksukilometrejä on tullut huomattavasti vähemmän, mutta jos tuohon lisätään maanantain kävelylenkki, niin kilometriero ei ole enää niin valtaisa aikaisempiin viikkoihin verrattuna. Suurin ero on ehkäpä se, että tämän viikon treenit ovat vihdoinkin tehoiltaan pyramidimuodossa, niinkuin niiden kuuluisi kestävyysjuoksijalla olla aina...

Tilanne on se, että peruskestävyyspohjan rakentaminen minun kohdalla tarkoittaa kävelyä, tällä hetkellä. Ilokseni huomasin tämän päivän lenkillä, että sain otettua muutaman hölkkäaskeleenkin Pk1-alueella, joten ehkäpä vielä joskus pystyn juoksemallakin kohottamaan peruskestävyyttä, sitä kohti vakaasti mennään.

Maanataina kävin siis sauvakävelyllä 12.03 kilometriä aikaan 2:10:25 ja keskisyke pysyi maltillisesti peruskestävyysalueella ollen 123 bpm. Ylämäissä syke tosin nousi ja jouduin jopa vähän himmailla sauvomiata ettei syke olisi karannut liian korkeaksi. Ehkäpä opin tässä talven aikana nauttimaan näistä kävelylenkeistäkin... Illalla tein vielä kausiohjelman kuuluvan kotitreenin keskisykkeellä 121 bpm.

Tiistaina piti olla kevyt hölkkä, mutta kun yhteislenkille lähtee niin sykkeet nousee väistämättä. Pyöräilin lenkin lähtöpaikalle ja takaisin, yleensä juoksen senkin matkan. Yhteislenkin pituudeksi tuli 8.39 kilometriä aikaan 1:05:28 keskisykkeellä 144 bpm, joka ei ollut onneksi aivan liian korkea, vielä kuitenkin peruskestävyysalueella mentiin.

Miten sattuikin, että keskiviikko on virallisen ohjelman virallinen lepopäivä - sopii mulle ku nenä päähän :D Torstaina oli 10 kilometrin juoksu, senkin olisi pitänyt olla peruskestävyysalueella (pk2), mutta koskapa siinä tarkkailtiin vauhteja, niin lipsahtihan se sitten aika totaalisesti vauhtikestävyyden (avg 152 bpm) puolelle. Tsekkaisin siis miltä vauhti kuopassa tuntuu ja mietiskelin vähän kisavauhteja, joten ei ihme, että mopo karkaili... Aikaa 9.94 kilometrin lenkkiin meni 1:00:16. Tein myös ensimmäisen kerran kausiohjelman pilatestreenin (avg 93 bpm), joka keskittyy syviin vatsalihaksiin ja kehonhallintaan. 

Perjantaina kävin salilla ja tein uudesta ohjelmasta huolella yläkroppaa ja corea, jalat otin vähän pienemmillä painoilla, jotta en olisi seuraavan päivän lenkillä aivan jumissa. Aikaa salilla vietin 1:44:20 keskisykkeellä 112 bpm

Lauantaiaamu valkeni täydellisen lumisissa tunnelmissa. Ulkoilimme aamupäivälllä kolaillen ja lunta lapioden. Tulikin siinä mieleen, miten toistavaa peruskuntoharjoittelua kolaus onkaan. Juoksutreeninä oli 40 minuutin 'intervalli'treeni (2x10min pk1-2 ja 2x10min vk1), vaihtijaksoja vuorotellen. Oli kyllä aivan mahtavaa juosta oikein luvan kanssa vauhtikestävyyttä! Koko harjoituksen (51:17) keskisykkeen sain pysymään kuitenkin peruskestävyysalueella (avg 140 bpm) ja matkaa kertyi 7.42 kilometriä.

Sunnuntai on lepoa ja niinpä viikon treenit on jo kasassa, jes! Vaikka vähän (paljon) pistin vastaan juoksukilometrien vähäntämistä, niin nyt tuntuu hyvältä, ehkä olinkin juuri tätä vailla. Viikon kokonaistreeniaika oli pitkään aikaan suurin, lähes kymmenen tuntia, juoksukilometrejä tuli vain 25,8. Yhteensä juoksu- ja kävelytreeneistä kertyi 37.8 kilometriä. Tästä on hyvä jatkaa maltillisesti määrän kasvattamista ja joskus vielä vauhtejakin.

Minun on ehdottomasti nyt aika keskittyä määrän sijasta laatuun! Miten on sinun laitasi ystäväni ;) 

Seuraathan blogini sometilejä :)
Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen