Minä ja kirjat

Maijan matkassa

Olen aina rakastanut kirjoja. Pienenä olen kuulopuheen mukaan ollut kyltymätön ja vaatelias kirjojen kuuntelija. Osasin lempikirjani ulkoa ja huomauttelin närkästyneesti, jos lukija tahattomasti tai tarkoituksellisesti oikoi lukemaansa. 

Kun opin lukemaan sujuvasti, aloin kantaa kirjoja kirjastosta kassikaupalla. Muistan, kuinka minulla oli tapana käydä perjantaisin kirjastossa ja lainata joka kerta kymmenkunta kirjaa. Seuraavaan perjantaihin mennessä ne oli luettu. 

Teini-ikäisenä en muista mitään ihanampaa kuin viikonloput, jolloin sai lukea kirjaa niin myöhään kuin jaksoi ja jatkaa kirjan parissa heti aamulla herättyään. Sunnuntaiaamujen krapula syntyi siitä, että hyvä kirja oli päässyt loppumaan eikä tilalle ollut tarpeeksi kiinnostavaa seuraajaa. Tai etten ollut ehtinyt hankkia käsiini koukuttavan sarjan seuraavaa osaa. (Kamalia tilanteita vieläkin. Niitä ei ole vain aikaa surra yhtä voimallisesti.)

Lukio- ja opiskeluaikana koulu- ja tenttikirjat söivät aikaa omaehtoiselta lukemiselta. Lakkasin ahmimasta kirjoja, mutta aloin kartuttaa omaa kirjahyllyä. Haaveilin isoista seiniä kiertävistä hyllyistä. Ne tekivät minusta kodin.

Oli myös kiehtovaa mennä ensimmäistä kertaa uusien ihmisten koteihin ja tutkia heidän kirjahyllyjään. Oli suorastaan epäilyttävää, jos jollakulla ei ollut kirjahyllyä. Oli ja on edelleen. Silmät saattavat olla sielun peili, mutta niin ovat kirjahyllytkin. (Tosin tämä e-kirjojen aika on on tehnyt asiasta vähän mutkikkaamman.)

Tuli töitä, tuli lapsia ja lukuharrastus jojoili. Koko ajan yöpöydällä kuitenkin lepäsi opus tai useampi. Joskus ne hupenivat nopeasti, joskus eivät lainkaan. Noina vuosina ymmärsin, että voin jättää kirjan kesken ilman tunnontuskia. Lisäksi ymmärsin, ettei ole mitään absoluuttista luettavien kirjojen listaa. Vähäinen lukemiseen jäävä aika kannattaa mielummin käyttää niihin teoksiin, jotka tuottavat nautintoa itselle.

Kirjahyllyni kasvoivat pikku hiljaa. Ostin kirjoja omaksi aina, kun minulla oli ylimääräistä rahaa. Ne olivat minusta ihania esineinä, enkä ole vieläkään oppinut kunnolla lukemaan kirjoja näytöltä. Nykyisin jo sentään ymmärrän, että esimerkiksi parin viikon lomalle olisi ehdottamasti miellyttävämpää kantaa kymmenen e-kirjaa kuin kymmenen paperikirjaa. (Antakaa vain minulle se parin viikon loma, jolla saan lukea kymmenen kirjaa.) Jos voin valita, valitsen kuitenkin aina mieluummin paperikirjan. Siihen saa paremman tuntuman ja sitä voi helpommin selata taaksepäin. Siihen on helpompi uppoutua, ja se tuntuu pehmeämmältä sylissä.

Nykyisin olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa omat kirjahyllyni. Olen edelleen sitä mieltä, että kirjat ja kirjahyllyt ovat ihania sisustuselementtejä. Toisaalta tuntuu tyhmältä täyttää kotinsa esineillä, joita ei käytä. Vain kourallinen kirjahyllyni kirjoista on sellaisia, jotka olen lukenut useampaan kertaan tai joita edes kuvittelen joskus lukevani toistamiseen.

Vaikka minulla ei edes ole massiivisen paljon kirjoja, olen nyt päättänyt, että nykyiset kirjahyllyt saavat riittää. Jos ne uhkaavat täyttyä liiaksi, on jotain laitettava kiertoon. Viimeinen niitti päätökselle tuli eilen, kun illalla tajusin, että minulla on kotona kaksi samaa kirjaa. Toisen olin ottanut lainaan anopiltani, toisen ostin päivällä itse kirpputorilta. 

Nyt menen sänkyyn ja tartun kirjaan, joka yöpöytäpinossani sekä alimmaisena että päälimmäisenä. 

Mitä sinä luet nyt?

Kommentit

Susann
Eleganssi

Kiintoisa postaus! Mitkä kirjat odottavat lukijaansa tällä hetkellä? Minusta tuntuu aina välillä, että kiinnostavaa luettavaa ei löydy millään ja että kaikki to read -listan kirjat on koluttu läpi. Jonkin ajan kuluttua löytyy taas pinokaupalla kiinnostavaa luettavaa. Nyt on menossa se kausi, kun en keksi mitään. Aika menee hukkaan, kun ei pääse lukemaan!

MM
Maijan matkassa

Minullakin on jatkuva paniikki siitä, ettei ole sopivaa kirjaa luettavaksi. Siksi kiinnostavia kirjoja tulee haalittua varastoon sieltä sun täältä. Joskus näemmä jopa kaksin kappalein. :)

Toivottavasti kohtaat pian jotain luettavaa!

MissKoo (Ei varmistettu)

Muistan itse, kun ala-aste ikäisenä vietin kesät mummilassa ja odotin hulluna viikoittaista kirjastoauton vierailua. Kesällä maalla oli kaiken kivan ulkoilmaelämän ohessa hyvin aikaa lukea! Ja kun kirjat aina loppuivat ennen seuraavaa kirjastoautovierailua, niin tuli luettua myös muutama vuosikerta Valittuja Paloja mummilan kirjahyllystä :) Oih, ne tarinat satojen kilometrien päästä kotiin löytävistä koirista ja muista jännittävistä selviytymistarinoista.
Ja kun kukaan ei vahtinut, mitä lainasin, niin olin lukenut jo ehkä 12 vuotiaana kaiken käsiini saatavan holokaustista. Mielestäni se ei ollut paha asia, vaan opetti minulle paljon empatiaa ja oikeudentajua.
Itsellä oli joskus paljon kirjoja, mutta nytten laitan aika surutta kirjoja kiertoon ja säilytän vain sykähdyttävimmät tai muuten tärkeät kirjat. Harmi vain, jos se huippukirja on kirjastosta, eikä sitä voikaan jättää omaan hyllyyn ;)
Ja hei! Nyt on menossa uuden tuttavuuden kirja; Mary Higgins Clark. En ole ikinä ollut mikään dekkarifani, siltä saralta on kelvannut vain Jens Lapidus. Nyt kuitenkin menossa jo toinen Maryn kirja...
Olipas pitkä kommentti, mutta ilmeisen tunteita herättävä aihe. Mutta jos sinä olisit joku esine kotona, niin olisit ehdottomasti kirja :)

MM
Maijan matkassa

Minäkin olen tainnut joskus kirjantuskissani lukea Valittuja Paloja sukulaisten hyllyistä!

Ja juuri noin: minäkin koen oppineeni kirjoista vaikka mitä. Kirjahyllyissä asuu koko maailma. Pitäisiköhän dekkareillekin antaa vielä mahdollisuus?

Mariaa
Hömppätaivas

Itsekin olen ollut ja olen kirjojen ahmija. Muistan itsekin ne hillittömät kirjapinot mitä lainasin kirjastosta. Mitään suuria klassikoita en ole lukenut, en ole koskaan jaksanut, vaan luen kevyempää kirjallisuutta. Kirjoja ostan kirpparilta, paitsi nyt olen lukenut pari kolme viime vuotta englanniksi kirjoja niin ne olen ostanut omaksi, koska niitä ei löydy kirjastosta kunnolla. Ja rakastan tuota minun karkkikirjahyllyäni, ulkomaalaisien hömppäpokkareiden kannet kun ovat hyvinkin värikkäitä, täysin eri maata kuin kotimaiset. Suomeksi lukemani kirjat lainaan melkein aina kirjastosta tai sitten ostan tosiaan sieltä kirpparilta.

Olen myöskin tavallisen kirjan puolestapuhuja, ikinä en ole lukenut yhtäkään e-kirjaa. Mikään ei vaan voita sitä tavallista kirjaa.

MM
Maijan matkassa

Karkkikirjahylly!

Minäkin olen päättänyt palata säännöllisemmin kirjastoihin. Ja kirppareille. Viime viikolla muistin pitkästä aikaa myös antikvariaatit (niitäkin vielä on!) ja piipahdin heti yhdessä. Siellä oli ihanaa.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kuulostaa niin tutulta! Voi niitä keikkuvia kirjapinoja, joita lapsena ja nuorena kantoi kirjastosta kotiin. 

Mä olen lukenut vuodesta 2011 lähtien e-kirjoja, ensin Kobolla ja myöhemmin Kindlellä. Kindle on ihan ylivoimainen, varsinkin uusin versio Kindle Touchista, jonka sain veljeltäni joululahjaksi. Sitä voi lukea vaikka pimeässä huoneessa ja sen kautta voi käydä ostamassa uuden e-kirjan parissa sekunnissa. 

Mutta ihan samalla tavalla olen kipuillut paperikirjojen menettämisestä, ovathan ne nyt niin ihania ja kauniita. Me ollaan tässä parin kuukauden sisällä karsittu paljon turhaa tavaraa ja nyt ollaan viemässä kirpparille myös paljon kirjoja, ne viimeisetkin sen sortin kirjat, joita en oikeasti enää lue tai ole koskaan edes lukenut mutta joita olen aiemmin halunnut vielä syystä tai toisesta säilyttää. Tai oon säilyttänyt niitä "vääristä syistä" (esim. Maailman runosydän -tiiliskivi, joka mun mielestä teki kivan säväyksen kirjahyllyssä mutta josta en koskaan jaksanut lukea edes yhtä ainoaa runoa). 

Nyt meillä on enää yksi hyllyllinen kirjoja jäljellä, niitä kaikkein tärkeimpiä, mutta nekin on sijoitettu keittiöön sellaiseen jämäpaikkaan, jossa ne ei vie tilaa muualta.

Mä en edes muista, milloin viimeksi olisin ostanut itselleni paperikirjan. Mä olen jo pitkään lainannutkin kirjoja taas ahkerammin kuin jossain vaiheessa, varsinkin kun monet enkunkieliset uutuudet tulee tosi nopeasti Vaski-kirjastoon. Ja Kindlessä mun sähköinen kirjahylly kasvaa kasvamistaan. Mutta paperikirjoja en enää tykkää ostaa, vaikka kieltämättä niitä onkin kiva kirjakaupassa ihastella.

Lastenkirjat onkin sitten asia erikseen, niitä meillä on ihan älyttömästi ja saa ollakin.

Niin ja tällä hetkellä luen (e-kirjana) Greg Ilesin trilleriä Natchez Burning.

MM
Maijan matkassa

Munkin pitäisi kyllä ihan tosissani antaa e-kirjoille mahdollisuus. Etenkin matkalukemisena. Onhan se nyt ihan älytöntä raahata mukanaan tiiliskiviä.

Ja siitä olen erittäin samaa mieltä, että lastenkirjoja kannattaa ostaa ihan kirjoina. Nehän luetaankin vähintään sataan kertaan.

Onks Gregin trilleri hyvä? Mä olen tosi huono kestämään jännitystä ja siksi kaikki sillä saralla ovat olleet mulla aina vähän sietämättömiä.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

On se hyvä (tosin oon lukenut vasta pari lukua mutta aiempiin perustuen uskallan sanoa näin). Niissä on kyllä vähän liikaa väkivaltaa, mutta varsinkin nuo Natcheziin sijoittuvat romaanit käsittelevät rasismia aika pysäyttävästi ja kertovat kiehtovasti pahimmista rotusyrjinnän ajoista etelävaltioissa. 

Karuselli

Samanlainen kehityskaari täälläkin. Rakastan mun kaunista (ja täyttä) kirjahyllyäni. Ostan edelleen toisinaan kirjoja ja saan niitä lahjaksi, mutta en enää hamstraa. Enkä käy divareissa, surullista kyllä. Hyllytila on nyt täynnä - tällä hetkellä yritän valita niitä, jotka olen valmis laittamaan kiertoon. Kyllä niitä aina pari vuodessa löytyy. Yritän saavuttaa sellaisen suhteen, että vuoden aikana lähtisi pois yhtä monta kuin uusia tulee. Tällä hetkellä suhde on ehkä 40-60 vielä. :-)

Mutta luulen, että kun lapset vielä vähän kasvavat, niin alan taas asioida aktiivisemmin kirjastossa. Tai asioin minä siellä nytkin, mutta ne reissut menevät harmi kyllä tällä hetkellä täysin lapsia paimentaessa.

Olen sekä työssäni että siviilissä korviani myöten verkossa ja sähköisissä kanavissa kiinni. Mutta kun haluan oikeasti lukea, oli se sitten proosaa, lyriikkaa tai journalismia, niin mieluiten valitsen paperin. 

Juuri nyt, tänä iltana mulla on sellainen erikoinen tilanne, että olen juuri lopettanut edellisen kirjan (edelliset kirjat) enkä oikein tiedä, mihin uuteen tarttuisin. Tuossa pöydällä on Ulla-Lena Lundbergin Jää, joka on odottanut siinä tosi kauan. Olen ymmärtänyt, että se kirja houkuttaa uppoutumaan ja keskittymään tarinaansa. Olisikohan nyt oikea hetki sellaiselle?

MM
Maijan matkassa

Minä yritän noudattaa tuota tulemisen ja lähtemisen 50-50-suhdetta nykyisin kaikkeen mahdolliseen (vaatteet, astiat jne.). Hirvittävää, miten paljon kotona onkaan kaikkea, vaikka olen (ainakin kuvitelmissani) melko maltillinen kuluttaja.

Joo se on kyllä sääli, että nykyiset kirjastoreissut menee ihan lasten ehdoilla. Tosin mukavaa sekin ja haluan ehdottomasti istuttaa heihin rakkauden lukemiseen.

Ja olen kyllä oikeasti vähän kateellinen niille, joilla on vielä Jää lukematta. Se oli mulle ihan hirvittävän voimakas lukukokemus. Olisi mukavaa kuulla lukukokemuksestasi joskus myöhemmin!

Karuselli

Kaiken muun suhteen meillä varmaan toimii tuon 50-50, tai suhde voi olla jopa niin, että enemmän lähtee kuin tulee (esim. lastenvaatteet, lelut, astiat). Mutta kirjat, oi kirjat.

Mun täytyy raportoida Jää-ajatuksiani myöhemmin. Uskon olevani otollista maaperää sille.

Karuselli

Väliaikatietoja. Aloin lukea Jäätä. Olen vasta alussa, mutta nyt jo aivan myyty. Tuli vaan heti muutaman sivun jälkeen sellainen fiilis, että tämä pitäisi lukea ruotsiksi. Ehkä vaihdan vielä kieltä, kun en ole päässyt kovin pitkälle.

Jossain jotkut aikoinaan olivat sitä mieltä, että Jää oli staattinen ja pitkäveteinen. Mutta hei, minä rakastan Putkinotkoa, joten siitä tuskin tulee ongelma mulle. :-)

MM
Maijan matkassa

Ihanaa, että ensivaikutelma on hyvä. Jostain käsittämättömästä (ja ihan järjen vastaisesta) syystä tuntuu joskus henkilökohtaiselta loukkaukselta, jos joku ei satu pitämään teoksesta, jota itse on rakastanut. Ja mahtavaa, jos pystyt tarttumaan kirjaan sen alkukielellä. 

Mutta että Putkinotkon rakastaja! Meneekö Alastalon salissakin?

Karuselli

Alastalon salissa menee raja. ;-)

No, on se joskus opinnoissa tullut kahlattua, mutta sillä ei ollut muhun samanlaista meditatiivista vaikutusta kuin Putkinotkolla. Antti Hyryn Uuni lienee vähän samaa kategoriaa. Sitä en ole lukenut. Varmaan pitäisi! :-)

Toimitus
Toimitus

Hep! Täällä ilmoittautuu myös yksi kirjahyllyjen tarkkailija! Vaikealta tuntuisi luopua omasta kirjahyllystä, vaikka totuuden nimissä siihen ei ole tullut koskettua... varmaan kuin viimeksi kesällä? -Anna

MM
Maijan matkassa

Niin, kirjahyllystä (tai pikemminkin sen sisällöstä) luopuminen on kuin luopuisi muistoistaan. Moniin kirjoihin liittyy niin paljon muistoja hetkistä, paikoista, tunteista, tilanteista, ihmisistä... 

Anita E
Suoraan Soulista

Muistan kuinka ala-asteella meillä oli sellaiset pulpetin sisäpuolelle teipattavat lukulistat, joihin kirjoitettiin lukemamme kirjat ja sain jatkuvasti olla pyytämässä uutta listaa. Tällä hetkellä on kesken Haruki Murakamin 1Q84, josta aina välillä innostun ja sitten se taas jää unholaan. Lisäksi luen Sheryl Sandbergin kirjaa Lean In-naiset ja menestymisen tahto, joka on peräti ensimmäinen "omistamani" e-kirja. Aika usein minulla onkin kesken yksi kaunokirjallisuuden opus ja yksi tietokirja, saa aina vaihtelua :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.