Tiistaina toimistolla

Ladataan...
Maijan matkassa

Leimasin itseni töihin 7.52. Käynnistin koneen, katselin työpöytää. Olin eilen unohtanut vielä likaisen kahvikupin pois.

Tartuin elokuussa alkavan kurssin opiskelijalistaan. Luin siinä viliseviä nimiä, mutta ne olivat ihan vieraita. Ihan erilaisia kuin ennen. Muutaman kohdalla jouduin tarkistamaan henkilötunnuksesta, onko kyseessä mies vai nainen.

Vastasin yhteen ainoaan saapuneeseen sähköpostiin. Etsin toisen, jo kesäkuussa lähetetyn sähköpostin varmistaakseni, että minulla on elokuun ensimmäisenä käytössäni tulkki.

Vaihdoin kuulumisia työkaverin kanssa. Sen ainoan, joka on lisäkseni töissä. Tarjosin apuani päiväksi tietokoneluokkaan, mutta tänään sille ei ollut käyttöä.

Kävin kahvin. Olin levoton.

Palasin omaan opiskelijalistaani: Luku- ja kirjoitustaidon koulutus. Lähtötaso 0.

En ole koskaan opettanut luku- ja kirjoitustaidottomia. Etsin netistä opetussuunnitelman ja kertasin sen. Tein muistiinpanoja ja alleviivauksia. Sen jälkeen etsin netistä kaikkea mahdollista asiaan liittyvää materiaalia. Silmäilin läpi kaksi gradua, latasin koneelle yhden väitöskirjan ja kolme materiaalipakettia, tulostin parikymmentä sivua ideoita ja vinkkejä.

Vaihdoin satulatuolista tavalliseen. Nousin seisomaan ja kävelin ympyrää. Kasasin työpöydälleni hyllystä löytyvää kirjallisuutta ja työkavereideni vanhoja kansioita. 

Lounastauolla kävelin torille ostamaan mansikoita ja mustikoita. Oli lämmin. Varpaat viihtyivät sandaaleissa, tuuli puski väljän pellavapaidan alle ja farkut hiostivat. Torilla soi kansanmusiikki ja tuoksui voissa paistettu muikku.

Sain mansikkani ja mustikkani. Kävelin takaisin toimistolle. Söin evääksi kuskussalaattia ja taatelipatukkaa. Kaadoin kupillisen kahvia ja palasin työpisteelleni.

Heittäydyin työhuoneen sohvalle lukemaan esimerkkejä ja kokemuksia siitä, kuinka luku- ja kirjoitustaitoa voidaan opettaa aikuisille. Ymmärsin, että että saan unohtaa sen, kuinka olen tottunut tekemään työtäni. Voin ehkä jättää käyttöön vain kykyni näytellä ja vääntää rautalangasta. Olen minä ennenkin imitoinut ja improvisoinut, piirtänyt ja kuvittanut. Raahannut luokkaan kassillisen kierrätettävää tai kennollisen kananmunia. Olen käärinyt hihani ja näyttänyt, kuinka sokeri mitataan. Tai vessan ovi lukitaan. Tai pakkaseen pukeudutaan.

Ymmärsin, että minun on opittava katselemaan maailmaa ihan uusin silmin. Sellaisin, jotka eivät ole tottuneet rakentamaan maailmaansa kirjaimien varaan. Sellaisin, joille kaikki se, joka on minulle normaalia, onkin heille ehkä aivan epänormaalia. Minun kelloni, kalenterini ja aikatauluni. Minun kynäni, paperini ja tekstinkäsittelyohjelmani. Minun painetut sanani ja niihin liittyvät tehtäväni.

Ymmärsin, että saan ehkä taas nähdä vilauksen ihan toisesta todellisuudesta.

Muistin, miksi minä tästä tykkään.

Kesäkuusta asti kytenyt paniikki alkoi sulaa. 

Leimasin itseni ulos ja astuin aurinkoon.

Share
Ladataan...

Kommentit

Karuselli

Ooh. Sydän.

MM
Maijan matkassa

Ja sydämentykytys! 

Elina S. (Ei varmistettu) http://museoblogi.wordpress.com

Kuulostaapa hienolta ja kiinnostavalta työltä!

Kommentoi

Ladataan...