Ladataan...
Maijan matkassa

Lasten kanssa on ollut viime aikoina ihanaa ja ihmeellisen helppoa. Toisen tilaa kuvailtiin päiväkodissa tyytyväiseksi vaiheeksi, ja voin epäröimättä laajentaa sen koskemaan molempia. Tänä keväänä molemmilla vain tuntuu olevan kaikki mallillaan. Kun vielä tajusin molempien kasvaneen varkain isoiksi ja omatoimisiksi, olen ollut vähän ihmeissäni. Koska en enää ole vain hengissä pitäjä, olen alkanut vakavissani (hah!) miettiä, millaisin ajatuksin haluan jälkikasvuni aivopestä. Joten: näillä mennään tai on ainakin tähän asti menty.

  1. Sano kiitos, anteeksi ja minä rakastan sinua mieluummin liian usein kuin liian harvoin.
  2. Osta mieluummin elämyksiä kuin materiaa ja mieluummin laatua kuin määrää.
  3. Tee arjesta ihanaa.
  4. Kierrätä jätteesi.
  5. Kuuntele sydäntäsi.
  6. Pese hampaasi aamuin illoin.
  7. Älä koskaan epäröi tulla kotiin.
  8. Jaa hyväosaisuudestasi.
  9. Kohtaa kaikki samanarvoisina.
  10. Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku, mene lenkille tai lue kirjaa. (Ensimmäisestä elämänohjeesta kiitokset Sooloilua-elokuvalle.)

+1 Laske laskiaisena mäkeä.

Millä eväillä sinä haluat jälkikasvusi maailmaan varustaa?

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Maijan matkassa

 

Esikoinen täyttää huhtikuussa kuusi, kuopus syyskuussa viisi. 

Ensin vedettiin kaksi vauvavuotta putkeen, sitten elettiin toinen samanmoinen pikkulapsiaikaa. Syötettiin, puettiin, pestiin, kannettiin, nostettiin, avustettiin, nukutettiin. 

Kun he olivat kolme ja neljä, alkoi selvästi helpottaa, mutta koin vielä selvästi olevani pikkulasten äiti. Aina auttamassa kaikessa, tulemaan apuun tarvittaessa koko ajan. 

Mutta nyt on käynyt selväksi, että minun on opeteltava uusi rooli. He osaavat pukea ja riisua, kaataa maitoa lasiin tai kipäista itse naapuriin leikkimään. Pedata oman petinsä, jos auttaa hieman solmuun menneen peiton kanssa. Leikata, liimata ja ynnätä yhteen. Luistella, hiihtää ja uida (uimaliivillä tai ilman). Kirjassa ei enää tarvitse olla kosolti kuvia mutta palapelissä pitää olla paljon paloja. He muistavat viikonpäivät ja aakkoset, kirjoittavat liudan ulkoa oppimiaan sanoja ja lukevat sarjakuvia kuvina. On asioita, joita he osaavat tehdä paremmin kuin minä.

Ei ole vain kerran tai kaksi, kun päiväkoti on opettanut lapsilleni jotakin, mitä en ole vielä itse tajunnut opettaa: leivän voitelua, laskemista, sormivirkkausta, letin letittämistä. Koska vastahan he olivat taaperoita, jotka heiluivat ja huojuivat miten sattuu ja joilla oli mursun motoriikka ja kanan keskittymiskyky! Milloin he alkoivat oppia isojen ihmisten asioita?

Kasvu kävi taas konkreettisesti selväksi viime viikonloppuna, kun olimme juhlimassa anopin syntymäpäiviä koko perheen voimin Helsingissä. Automatkat sujuivat mennen tullen yhden pysähdyksen taktiikalla. Takapenkki kuluttu aikaansa kirjoja lukien, tarroja liimaten, elokuvia katselleen ja musiikkia kuunnellen. Isi, laita Satasatasatasata salamaa

Mutta parasta oli se, että 2,5 tunnin illallinen sujui niin, ettei kumpikaan kuullakseni kertaakaan edes kysynyt, milloin lähdetään. Ehkä ensimmäistä kertaa sitten esikoisen syntymän istuin pöydässä täysin rentona ja huolettomana siitä, missä vaiheessa tämä lysti loppuu ja lähtö koittaa. En huomannut ajankulua, en syöttänyt ketään, en siirtänyt yhtään lasia turvaan hapuilevien käsien ulottuvilta enkä käynyt vaihtamassa yhtään vaippaa. Vessassakin käytin vain kerran. Minä vain söin lukemattomien ruokalajien illallisen, join kuohuvaa, valkoista ja punaista, piirsin pupuja, tein virkkaussilmukoita ja keskustelin lasten ja aikuisten juttuja.

Vain olin. 

Olipa ihanan omituista. 

Mitä muuta isojen lasten vanhemmat tekevätkään (kuin muistelevat haikeana pikkulapsiaikoja)? Ja eivät enää tee? 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Maijan matkassa

...ilahduin, kun tulin pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen kotiin, joka oli siivottu ja jossa odotti viimeistä silausta vaille valmis ruoka. 

...nauroin lasten kanssa lukiessani iltasatua. Kuopuksen mielestä oli ihan hillitöntä, että Onni-poika oli antanut pehmoleilulleen nimet Masso, Passo, Pupu, Laila, Hissi ja PISSI! Hän halusi lukea kohdan uudestaan ja uudestaan ja nauraa rätkätti päälle niin riemukkaasti, ettei pysynyt sohvalla.

...itkin joulukuussa. Väsymyksestä, turhautumisesta ja lopulta liikutuksesta.

...suutuin tai mieluummin kuitenkin vain suutahdin lapsille, kun puhelu ukille meni pelkäksi pelleilyksi, vaikka olimme sopineet yhdessä muutaman asian hoitamisesta.

...harmistuin, kun ideoimani videoluokkakuva vei videonlatausongelmien vuoksi puolikkaan työpäivän. 

...häkellyin, kun tapasin uuden opiskelijaryhmäni ja eräs opiskelija kertoi esittäytymiskierroksella puolihuolimattomasti (ja vasta kun olin kysynyt leikilläni väriä), että hänellä on karatessa musta vyö. 

...kokeilin jotain uutta viime viikonloppuna, kun tein vegaanisia mustapapupurilaisia.

...urheilin viime sunnuntaina käymällä hiihtämässä. Lisäksi "pelasin" eilen tunnin jäkistä esikoisen kanssa lähikentällä. Olin huonompi kuin hän. 

...luin eilen illalla kaksi lukua Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragadiasta. Sen jälkeen pakotin itseni nukkumaan, koska kellon oli määrä soida aamulla 5.50. (Aion jatkaa heti tänään ja en aio pakottaa itseäni kymmeneltä nukkumaan.)

...söin nieriää ja vihersalaattia. Jälkkäriksi lämmitin pakastimesta korvapuusteja ja voisilmäpullaa. Onhan perjantai.

...herkuttelin pullien lisäksi rivillä tummaa minttusuklaata aamukahvilla työpaikalla.

...ostin aurinkolasit. Kyllä, tammikuun pimeillä pakkasilla. Minusta on jo pari vuotta tuntunut siltä, että haluan uudet ja viime viikolla pistin viimein hösseliksi. 

...tapasin iltapäivällä imaamin ja sain a) vierailevan puhujan erääseen tapahtumaan, b) hyvän yhteistyökumppanin moneen muuhun juttuun. 

...päätin, että juoksen huomenaamulla uimahallille, jonne viemme lapset uimakouluun.

...inspiroiduin Sanni Tee Teen vastavasta postauksesta niin, että näpyttelin niiltä istumilta omani.  

Share
Ladataan...

Pages