Ladataan...
Maijan matkassa

Terveisiä Trogirista, Kroatiasta!

Trogir on pieni, vanha ja sympaattinen satamakaupunki Adrianmeren aaltojen keskellä. Vanha kaupunki sijaitsee muurien ympäröimänä saarella, ja sen lisäksi asutusta on viereisellä Čiovon saarella sekä mantereen puolella. Vanhan kaupungin historiallinen osa on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon, ja paikallinen kuljettajamme kertoi, että tästä syystä se myös säilyi koskemattomana Kroatian sodan aikana.

Trogirin kaupungissa on asukkaita yhteensä noin 11 000, ja koko kunnassa vain pari tuhatta enemmän. Vanha kaupunki on harvoine nähtävyyksineen on nopeasti koluttu, joten kovin pitkäksi aikaa kaupungissa ei riitä nähtävää sellaiselle, joka haluaa nähdä ja kokea kulttuuria. Kokonsa puolesta se sopii hyvin esimerkiksi päiväretkikohteeksi tai viimeisen yön majapaikaksi Splitin kentältä lentoon lähteville. Kenttä on reilun 5 kilometrin päässä Trogirista. 

Meille nähtävyydeksi riitti vanhan kaupungin kapeilla kujilla kuljeskelu, söpöjen yksityiskohtien ihastelu, satunnainen matkamuistomyymälöissä piipahtelu sekä sokkeloiden seasta löytyneiden ravintoloiden ihmettely ja niissä istuskelu. Jos rakastaa rantaelämää, voi Trogir-lomaansa laajentaa viettämällä päiviään Čiovon saaren puolella, jossa parhaat uimarannat näyttivät olevan. 

Me olemme aika arkisia lomailijoita ja tykkäämme tehdä lomalla osittain samoja asioita kuin arjessakin ‐ pyykinpesua myöten. Niinpä majoituimme mantereen puolella paikallisten keskellä kaksi huoneistoa sisältävässä talossa, joka tarjosi makuuhuoneita koko 7-henkiselle matkaseurueellemme. Majapaikka ei tarjonnut mitään ylellisiä olosuhteita, mutta siellä oli uima-allas ja kesäkeittiö grilleineen, joten siellä oli mukavaa viettää aikaa rauhassa omalla porukalla. Minusta on myös hauskaa seurata paikallisten arkea, ja tähän majapaikkamme tarjosi erinomaiset mahdollisuudet. 

Trogirissa on myös mahtava kalatori, jonne kannattaa suunnata aamulla töihinmenoaikaan. Kävimme sieltä parina aamuna tuoreet merenelävät, joista seurueemme ammattikokki loihti meille ravintolatasoisia illallisia. Aamu-, väli- ja huikopaloiksi raahasimme vihannestorilta kassikaupalla taivaalliselta maistuvia hedelmiä ja kasviksia sekä leipomoista tuoretta leipää, piiraita ja pasteijoita. Vähintään kerran päivässä piipahdimme myös vanhaan kaupunkiin jäätelöille. Annan lämpimät suositukset kaikille näille neljälle ravinnonhakkimistavalle! 

Trogirista käsin teimme päiväretken Splitiin. Sinne olisi päässyt kätevästi puolessa tunnissa bussilla, mutta me heittäydyimme mukavuudenhaluisiksi ja tilasimme kyydin mukavaksi osoittautuneelta kuljettajalta, joka oli hoitanut ensimmäisenä päivänä kyydin lentokentältä majapaikkaamme. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi siksi, että saimme samaan rahaan paikallistietoutta ja tulimme ideoineeksi retken myös toiselle päivälle. 

Splitin vanha keskusta oli hyvin samantyyppinen kuin Trogirin ‐ hieman isomman oloinen vain. Päivä oli kuuma ja hikinen, mikä vei voimia kaupungissa kävelyltä. Niinpä keskityimme lähinnä haahuilemaan päämäärättömästi vanhan kaupungin varjoissa, lounastamaan rauhallisesti sattumalta kohdalle sattuneessa Bokeria Kitchen & Wine Barissa (erinomainen löytö!) ja juomaan sitruunaolutta rantakadun kahviloissa. Päivän paras osuus oli oikeastaan laivalla tehty paluumatka, kun viileä merituuli sekoitti tukan ja laineet tuudittivat lapset uneen. Maisemiakaan ei käynyt moittiminen.

Splitin reissulla tulimme sopineeksi kuljettajan kanssa seuraavan päivän päiväretkestä Krkan kansallispuistoon, joka oli vajaan tunnin ajomatkan päässä Trogirista. Kansallispuisto oli ehdottomasti Splitiä mukavampi tapa viettää helteinen päivä lasten kanssa. Siellä pääsi sukeltamaan rehevään ja varjoisaan metsikköön, jossa sai eläimiä ja erikokoisia vesiputouksia bongaillen kiertää 2 kilometrin pituisen kävelyreitin. Reitti oli helppokulkuinen, sillä lähes kaikki osuudet mentiin lankuista rakennettuja polkuja ja portaita pitkin. Lopuksi oli mahdollista pulahtaa uimaankin suurimpien putousten edessä olevaan lammikkoon. En tiedä, oliko se varsinaisesti kansallispuiston alueella luvallista, mutta niin kaikki tekivät. Lopulta puolet meistäkin.

Meillä kului puistossa aikaa parisen tuntia. Ehdottomasti loman parhaita päiviä! 

Kotimatkalla kuljettajamme vei vielä meidät pariksi tunniksi hyväksi kehumalleen rannalle Primošteniin. Hän ajoi ensin rantaraittia yleiselle rannalle tähdäten, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin ja kysyi, haluaisimmeko mennä toiselle puolelle rauhallisemmalle hotellin rannalle. Menimme ja ranta oli mieletön. Adrianmeri on ihan uskomattoman kirkas, mutta Kroatiassa merenrantaan kannattaa varautua kengin, sillä rannat ovat kivikkoisia ja paikoitellen merisiilien miinoittamia.

Kahden reissupäivän jälkeen olimme hieman väsähtäneitä, joten kaksi seuraavaa päivää vietimme rennosti kotikulmilla: omalla altaalla polskien, majapaikan läheiselle rannalle piipahtaen ja Trogirin vanhassa kaupungissa käppäillen. Toiseksi näistä päivistä sattui myös loman ainoa sateinen päivä. Muuten aurinko paahtoi pilvettömältä tai puolipilviseltä taivaalta koko viikon.

Loman viimeisenä päivänä meillä oli vielä miehen kanssa mahdollisuus viettää kahdenkeskistä aikaa, sillä isovanhemmat ottivat lapset hoiviinsa. Vuokrasimme skootterin ja huristelimme sillä parinkymmenen kilometrin päähän Vinišćeen. Ihana matka, ihanat maisemat, ihanan viileä tuulenvire! Ilma tuoksui vuoroin havupuilta, vuoroin laventelilta. 

Perillä minä linnoittauduin kirjan ja viinilasin kanssa rantakahvilaan, ja mies suuntasi snorkkeleineen merelle. Emme kaivanneet mitään muuta, mutta ei kylässä juuri mitään olisi ollutkaan. Se oli pienenpieni kalastajakylä turkoosinisessä lahdenpohjukassa kukkuloiden välissä. Rantakahvilan pöydissä istui meidän lisäksemme ainoastaan paikallisia. Tunnelma oli verkkainen ja seisahtunut. Täydellisestä herrankukkaroudesta kieli se, että eräskin seurue jätti huoletta kahvilan pöytään lompakot, puhelimet ja avaimet sukeltaessaan aaltoihin. 

Lopuksi lounastimme rantaravintolassa ja tuijottelimme raukeina viereen ankkuroituja pieniä kalastajaveneitä. Tämäkin päivä oli loman parhaimpia. 

Lounaan jälkeen palasimme Trogiriin, pakkasimme laukut ja suuntasimme isovanhempien kanssa varhaiselle illalliselle Don Dinoon, jonka lounaaseen olimme ihastuneet ensimmäisinä päivinä. Illallisen jälkeen viimeistelimme vielä jälkkärijäätelöt kaupungin parhaassa jäätelöbaarissa Bellassa. Vatsa ja mieli kylläisenä elämyksistä painuimme pehkuin todeten, että Kroatiaan voisi vaikka palata uudelleen. 

Ladataan...