Ladataan...
Maijan matkassa

Kun toiset syövät kakkua, toiset heittelevät voltteja.

Rakas Annika

Minusta on melko kummallista, että tänään vietetään lakkiaisiasi. Vastahan kirjoitin itse ylioppilaaksi ja sinä olit pieni pulleasäärinen pallero, jolla oli pellavainen tukka ja naurava suu.

Ja nyt olet hurmaava nuori nainen, joka kääntää uuden sivun elämässään.  

En ole aina ehtinyt olla kummitäti niin kuin olisin halunnut. Vuodet ovat menneet liian nopeasti. Yhdessä hujauksessa kasvoit kypärämyssystä valkolakkiin.

Tiedä kuitenkin, että olet minulle tärkeä. Minusta on hauskaa katsoa sinua, sillä toisinaan minusta tuntuu kuin katsoisin peiliin menneisyydessä. Tunnistan sinussa itseni. Olet vain parempi versio minusta. Kypsempi, vakaampi ja varmempi.

Tänään sinulla on syytä juhlaan ja maljojen nostamiseen. Sait hyvän todistuksen ja se on hienoa. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä. Tärkeintä on se, että löydät oman tapasi olla ja oman polkusi kulkea. Sellaisen, joka tuntuu luontevalta taivaltaa ja jonka päässä on jotain, mitä haluat tavoitella.

Minusta tuntuu, ettei minulla ole paljon elämänohjeita annettavaksi. Vaikuttaa siltä, että tiedät jo paljon sellaista, jonka ymmärtämiseen minulta on mennyt näin kauan. Saattaa jopa olla, että ymmärrät paljon sellaistakin, mitä minä en ole vielä ymmärtänyt.

Muutaman asian haluan kuitenkin sanoa. Ensimmäinen on, että kuuntele itseäsi. Älä äitiäsi, isääsi tai ystäviäsi. Älä edes Matiasta. Teillä voi toki olla yhteisiäkin suunnitelmia, ja jos parisuhteenne on luotu kestämään, se ei sulje pois kummankaan haaveita vaan löydätte yhdessä keinon toteuttaa ne. Kuuntele siis itseäsi. Luulen, että se on ainoa keino tulla onnelliseksi.

Toiseksi halua sanoa, että onnea kannattaa tavoitella ja sen eteen tehdä töitä. Asiat eivät tapahdu itsestään. Sen sijaan ne saattavat lopulta järjestyvät itsestään, kun niille vain antaa aikaa. Ja kolmanneksi: älä epäröi sanoa unelmiasi ääneen. Minusta tuntuu, että unelmia toteuttavilla voimilla on korvat: asioita alkaa yleensä tapahtua, kun ne on pukenut sanoiksi.

Ja sitten haluan vielä sanoa yhden, edellisiä kevyemmän ja kuplivamman ohjeen: panosta ajoittain aitoon samppanjaan. Juo se kauniista lasista hyvässä seurassa. Saat minulta yhden pullon tänään. Toivon, ettet varastoi sitä kaapin perälle vuosikausiksi jotain erityisen tärkeää päivää varten. Toivon, että avaat sen ihan vain melko tavallisena päivänä, jota kuitenkin tekee mieli kevyesti kohottaa.

Sillä tärkeimpiä ovat hetket. Samppanjalla niistä voi tehdä hieman tavallista ihanampia.

Oscar Wilden kerrotaan sanoneen, että ihminen potee mielikuvituksen puutetta jos ei keksi hyvää syytä samppanjan juomiseen.

Olen samaa mieltä.

Onnea Annika! Elä, unelmoi ja löydä!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Maijan matkassa

Joskus ajattelin, etten lainkaan halua lapsia. Olin asiasta niin varma, että olin itsekin yllättynyt, kun päinvastainen ajatus ensimmäistä kertaa käväisi mielessäni. Asuin vieraassa maassa, ja minulla oli tavallista enemmän aikaa olla itsekseni ja omine ajatuksineni. Ja eräänä marraskuisena päivänä minä katselin leikkipuistossa aikaansa viettäviä perheitä, kun se kaikki alkoikin näyttää houkuttelevalta. Siitä lähtien ajatus siitä, että haluan lapsia, oli yhtä selkeä kuin aikaisempi ajatus lapsettomuudesta.

Puolitoista vuotta myöhemmin minusta tuli äiti. Kolme vuotta myöhemmin minulla oli kaksi lasta. Nyt he ovat viisi ja kolme ja puoli.

Tiedän olevani onnekas, kun kaikki kävi niin helposti. Olisi voinut käydä toisinkin. En tiedä, kuinka olisin siihen reagoinut. Nyt olen vain onnellinen siitä, että olen heidän äitinsä. He ovat epäilemättä parasta, mitä minulle on tapahtunut. Mutta on myös hetkiä, jolloin tekisi mieli … no … antaa heidät muille.

Karusellin Anni kirjoitti kauniisti siitä, mitä lapset voivat elämään tuoda, ja haastoi minutkin kirjoittamaan asioista, jotka vanhemmuudessa ilahduttavat.  Nyt kun istun yksikseni junassa ja nautin sellaisesta yksinolon luksuksesta, josta en ennen vanhemmuutta tiennyt mitään, tulee minulle mieleen seuraavia asioita:

Raskauden ihme. Onhan se nyt ihan mieletöntä, kun omassa vatsassa kasvaa oikea ihminen! Jonka sydänäänet kuulet neuvolassa ja jonka potkut tuntuvat kyljissä. Bonuksena sain vielä paksun tukan ja hyvinvoivan ihon. Valitettavasti vain raskausajaksi.

Täysi elämä. Vaikka usein kiroankin arjen ruuhkaisuutta ja ikävöin joutilaisuutta, elän paljon mieluummin tätä hektistä elämää kuin tylsää tyhjyyttä.

Oikeat mittasuhteet ja itsensä hyväksyminen. Ennen lapsia olin taipuvainen uhraamaan liikaa aikaa oman napani tarkasteluun Nykyisin siihen ei ole aikaa ja kas – olen itseeni paljon tyytyväisempi.

Sukupolvien väliset sillat. Lasteni kautta olen ehdottomasti löytänyt uuden suhteen omiin vanhempiini. Lapset ovat lähentäneet meitä.

Lasten kehitys ja uudet taidot. Tuottavat kuplivaa iloa.

Ilo tai onni lapsen silmissä. Saa pakahtumaan.

Hetket. Lasten myötä olen oppinut paljon siitä, kuinka hetkessä eletään. Samoin siitä, että kaikki on todellakin vain hetkellistä. On siis syytä pitkittää hyviä hetkiä ja katsoa huonojen yli.

Palaute ja peilaus. Lapsissa näet sen, mitä olet ja miten toimit. Hyvässä ja pahassa.

Uudet puolet puolisossa. Tiesin, että minulla on hyvä mies. Mutta ennen lapsia en tiennyt, kuinka erinomainen isä hän on.

Työn tulokset. Kaikki se vääntö, kääntö ja toisto palkitaan joskus. Useimmiten silloin, kun et osaa sitä odottaa. Ja silloin se sulattaa. Tuntuu ihmeelliseltä, että lapsi tekee jotain hyvää tai kaunista, vaikka se onkin sitä, mitä olet yrittänyt häneen tartuttaa. Olet vain luullut, ettei mitään tapahdu.

Yllätykset. Lapset tekevät myös paljon sellaista, mitä et ole edes osannut heille opettaa.

Tunteiden kirjo. Minkä tunneskaalan olisinkaan menettänyt, jos minusta ei olisi tullut äitiä!

Rakkaus. Sitä on ollut ennenkin mutta se on lasten myötä saanut ihan uuden ulottuvuuden. Sellaisen, jolla ei ole mitään rajoja. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Maijan matkassa

Eräs Facebook-tuttavuuteni päivitti jokunen viikko sitten seinälleen hetkiä, joista ei hohto häviä. Kävin ensin moneen otteeseen listaamassa omia hetkiäni hänen seinälleen. En osannut lopettaa. Lopulta pakotin itseni lopettamaan ja päätin jatkaa täällä. Kas näin! Ainakaan näistä hetkistä ei hohto häviä:

Ensimmäinen haukku uunilämpimästä korvapuustista.

Lapsen spontaani halaus.

Joulun ensimmäinen hehkuviini.

Puhtaaksi siivottu koti. (Vielä parempaa: jonkun muun yllätyksenä siivoama koti.)

Pitkä liuku vasta-ajetulla hiihtoladulla kevätauringossa.

Kiireetön kuppi kahvia ystävän kanssa.

Elokuvateatterin esiripun aukeaminen ja valojen himmeneminen.

Ensimmäinen lenkki uusilla lenkkareilla.

Lempikirjailijan uusimman teoksen aloittaminen.

Kirjeen löytäminen postilaatikosta. 

Lentokoneen nousu.

Keinukarusellikyyti.

Kampaajakäynti.

Lapsen uusi merkittävä taito.

Mäntysuovalle tuoksuva puhdas matto paljaiden varpaiden alla.

Kainalo, johon kaivautua.

Hammaslääkärin ehdotus pidentää tarkastuväliä kolmeen (!!!) vuoteen.

Tieto siitä, että työsuhde jatkuu.

Kevään ensimmäinen linnunlaulu.

Syvällinen keskustelu lapsen kanssa illalla sängyssä kesken nukutuspuuhien.

Tiukka halaus keskellä suurinta surua. Tai iloa.

Odottamaton kehu tai kohteliaisuus.

Ensimmäisen lämpimän kesäillan kupliva kepeys.

Oivallus siitä, että on juuri tällä hetkellä onnellinen ilman mitään erityistä syytä.

Viimeiseen on hyvä lopettaa, vaikka vieläkin tuntuu siltä, ettei tässä ole kaikki.

Millainen on sinun listasi?

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages