Ladataan...
Mami Bloggaa.

Vauhdikasta arkea. Ollaan oltu nyt kotona tosi paljon, jopa liikaa. Sen lisäksi että ollaan sairasteltu, Jotain Somaa on osottautunut paljon isommaksi jutuksi mitä ajattelin. Päivät on siis mennyt tilausten teossa ja perus arjen pyörittämisessä. Tilausten lisäksi aikaa kuluu viestien vastailuun, kuvaamiseen, paketointiin ja suunnitteluun. Koko hommaa ei voi kutsua enään harrastukseksi, mutta täytyy olla kiitollinen nyt kun töitä ei vielä ole. Välillä vaan mietin miten saisin lisättyä vuorokauteen pikkuriikkisen lisää tunteja, niin kaikki sujuisi ilman ressiä!

Meidän Eevi lähestyy kovaa vauhtia ekoja synttäreitä ja kehitys on aivan huimaa. Pikkuneidille on kehittynyt todella aurinkoinen luonne. Miten joku voikin hymyillä koko olemuksellaan jatkuvasti?? Ei sana on kyllä kovassa käytössä, eikä kellekkään jää epäselväksi mitä pikkuinen haluaa.  Eevi ei ole missään vaiheessa vierastanut ketään, mutta nyt hänelle on tullut joku ihme syli vaihe. Koko ajan pitäisi saada olla ihan lähellä. Tosi ihanaa, mutta kun äiti myös tarvitsisi niitä käsiään... Hellyttävintä ovat kuitenkin "pienet" suukot. Eli koko suu auki posken nuolemista. Märkää mutta niin suloista<3

Yöt meillä menee pääosin tosi hyvin. Mennään nukkumaan yhdeksän kieppeillä ja kuuden seitsemän aikaan hörpätään aamu maito ja nukutaan vielä muutama tunti. Aamut ovatkin ihan parasta aikaa. Kiireettömiä. Makoillaan sängyssä ja Eevi katsoo kainalosta vähän lastenohjelmia, itse saan hetken vielä lepuuttaa silmiä. Siitä sitten lähtee päivä hyvillä fiiliksillä liikkeelle. 

Ruokapuoli on helpottunut tosi paljon kun ollaan alettu tekemään pikkuiselle samoja ruokia kun itsellemme. Toki vähän muunneltuja,  mutta raaka-aineet pääosin samoja. Helpottaa aivan valtavasti kun ei tarvitse kokkailla kaikille omia ruokia. Kaiken lisäksi ruoka on nyt paljon monipuolisempaa! Namnammmm niin kuin Eevi sanoo:)

Vauva arjessa usein puhutaan nukkumisesta, syömisestä ja kehittymisestä. Tämä kaikki vaan tuntuu niin normaalilta, etten osaa kertoa niistä sen enempää. Hienointa tässä vaiheessa on huomata kuinka pienestä vauvasta alkaa kehittymään oikeasti ajatteleva ihminen. Oli hassua yhtäkkiä huomata kuinka pikkuinen alkaa oikeasti ymmärtämään mitä hänelle puhun. Sitä on vaan tottunut jatkuvasti selittämään toiselle ihan kaiken mitä puuhataan ja yhtäkkiä toinen ymmärtääkin osan siitä. Ihan uskomaton tunne. Kohta me jo jutellaan keskenämme kuin isot ihmiset. En malta odottaa, että pääsen kuulemaan tuon pienen ihmisen ajatuksia. 

Meidän arkeemme on myös mahtunut ulkoilua, ystäviä, juhlintaa ja tulevaisuuden suunnittelua. Työ asioiden lisäksi meillä keskustellaan päivähoito kuvioista (vaatii oman postauksen) ja asunto asioista. Tai lähinnä näiden kolmen asian yhdistämisestä. Ja mitä enemmän sitä mietii ja pähkäilee, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Miten saada kaikki palapalin palat osumaan paikoilleen ja vielä oikeaan aikaan?? Mahdoton tehtävä. 

Nyt kun koitan koota yhteen kuulumisia ja kertoa kaikesta, tajuan kuinka monta asiaa tässä on levällään. Asioita on niin paljon ettei niistä saa edes kerrottua selkeästi. Tuntuu, että elämä on taas yhtä suorittamista eikä asioista ehdi nauttia. Etapista toiseen elämistä. Odotan niin paljon, että kaikki tulevaisuuden kuviot alkaisivat selviämään, niin ajatukset saisi paremmin kasaan. Nyt ne karkailee sinne sun tänne. 

Toivottavasti en sekoita teidänkin ajatuksianne.. Aurinkoista viikkoa<3

-Heidi

 

Share

Ladataan...
Mami Bloggaa.

Oletteko kuulleet POMPdeLUX vaatekutsuista? Minä en nimittäin ollut. Sain kutsun kyseisille kutsuille ja ajattelin, että mennään nyt katsomaan mitä siellä on. Päädyin sitten ennen kutsuja selaamaan tuotteita netistä, että tietäisin millaisella budjetilla lähdetään liikeenteeseen. Yllättäen ihastuinkin näihin vaatteisiin ihan hirmuisesti! Niin suloisia<3 Valkoista, vaaleanpunaista, vaaleansinistä ja maanläheisiä sävyjä. Koko mallisto oli kuin minulle tehty. Ihania pehmeitä materiaaleja. Namnam. 

Kutsut järjestettiin emännän kotona, jonne esittelijä toi vaaterekeissä lähes koko malliston. Itseäni kiinnosti lähinnä Little mallisto, joka sijoittui 62-92cm. Tämän lisäksi mallistoja löytyi Junior 98-128cm sekä Young 134-170cm. Pojille ja tytöille oli tietysti joka kokoluokassa oma mallistonsa. Ihastuin melkein vielä enemmän Littlen poikien mallistoon ja toivon todellakin, että saan vielä masuuni pienen miehen kasvamaan. 

Itselleni tuli vähän yllätyksenä, että kutsuilta löytyi lähes koko mallisto. Tämä oli tietenkin pelkkää plussaa, koska oli ihana päästä hipeltämään materiaalit läpi. Vaatteet vaikuttivat hintalaatusuhteeltaan tosi hyviltä. Ihan halvimmasta päästä nuo eivät olleet mutta kokeneemmat konkarit kehuivat niiden kestävän useamman vuoden. Olin ajatellut tilaavani Eevin yksi vuotis kuvauksiin jonkun hörsylän mutta päädyinkin tilaamaan ihan perus käyttövaatetta. Ihanissa väreissä!! 

Toinen yllätys tuli, kun esittelijä kertoi aikuisten tilaavaan Young malliston vaatteita itselleen. Hänellä itselläänkin oli päällä malliston neuletakki. Siinä sitten innostuksissani tilasin itselleni pari ihanaa kesämekkoa. Vähän boheemeja niin kuin meikäläisen kesätyyli onkin. Kokona tilasin 170cm ja katsotaan miten hyvin se sujahtaa päälle. Tuotteissa on onneksi vaihto ja palautus oikeus! 

Innostuin kutsuista ja puhuin alustavasti esittelijän kanssa, jos järjestäisin itse kutsut kun syysmallisto saapuu. Sitä odotellessa.. 

 

-Heidi

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mami Bloggaa.

Nyt kun työkuviot alkaa pyörimään päivä päivältä enemmän mielessä, niin on pakko vähän avautua asiasta. 

Voin rehellisesti sanoa, että olen aina ollut kova tekemään töitä. Tarjoillut, siivonnut, tiskannut,maalannut, pyörittänyt tilauskahvilaa, tehnyt pitsaa, pakannut lähetyksiä, keittänyt kahvia, promonnut ja vaikka mitä. Työt olen ottanut innolla vastaan, oli homma mitä tahansa. Ennen Eevin syntymää tein paljon töitä kustantaakseni suhteellisen huolettoman elämäni. Olenkin tainnut täällä aikaisemmin puhua jo siitä, kuinka vaikeaa on olla vaan kotona kun on tottunut suhaamaan vuorokauden ympäri paikasta toiseen. Tämän lisäksi mielessä alkaa kummittelemaan raha-asiat. Äitiysloman päätyttyä käteen jäävä summa on aivan naurettavan pieni. Sillä ei vaan yksinkertaisesti elä. 

Kun yritän selittää ystävilleni ettei nyt ole mahdollista tehdä sitä ja tätä, he ihmettelevät miksi mies ei maksa menojani. Samassa veneessähän tässä ollaan, ja toisen on vaan pakko huolehtia kotona lapsesta. Mutta. Henkilökohtaisesti oma ylpeyteni ei vaan kestä sitä, että olen jatkuvasti toisen elätettävänä. Olen aina pärjännyt omillani. Aikaisemmin olen voinut painaa kahta kauheammin hommia menojen kasvaessa. Nyt sitä mahdollisuutta ei enää ole.

Jos toinen aikuinen osapuoli maksaa perheessä asumisen ja elämisen, niin minä en kehtaa vaatia  siihen päälle vielä omaa "käyttörahaa". Itselleni suhteessa tasapuolisuus on aivan valtavan iso asia ja tästä joutuu väkisinkin tällä hetkellä joustamaan. Valitettavasti tämä asetelma aiheuttaa mulle ihan hirveästi alemmuudentunnetta. J suhtautuu asiaan tosi eri tavalla kuin minä ja sanoo kaiken olevan yhteistä. En vaan koe, että voisin näillä rahoilla lähteä vaikka shoppailemaan, koska en ole tehnyt niiden eteen itse yhtään mitään. 

Kotona ollessa käsitys itsestä muuttuu. Tunnen usein etten osaa mitään, vaikka teen maailman tärkeintä työtä kasvattessa tytärtämme. Sanonkin välillä tuntevani, että olen aivan pohjamutaa. Tuntuu niin vieraalta olla kotona jonkun toisen ja yhteiskunnan elätettävänä, voimatta itse juurikaan vaikuttaa omiin tuloihinsa. Normaali työelämä tuntuu pelottavalta ajatukselta, vaikka tosi asiassa kaipaan sitä ihan hirveästi. Itsensä haastamista, onnistumista, kehittymistä ja aivan kaikkea mitä työ parhaimmillaan on.

Olenkin pikku hiljaa alkanut hakemaan töitä ja jopa käynyt kahdessa haastattelussa. Pärjäsin mielestäni loistavasti ja sainkin hyvää palautetta. Hakemani paikat olivat erittäin pienillä tuntisopimuksilla, koska emme ole ajatelleet laittaa Eeviä vielä hoitoon. Mahdollisuuteni onkin tehdä vaan ilta tai viikonloppu töitä, mikä karsii paljon paikkoja pois. Pieniltä tuntilaisilta odotetaan joustavuutta ja mahdollisuutta tulla nopeallakin varoitusajalla töihin. Voitte laskea yhteen pienen lapsen ja joustavuuden. Ei kovinkaan toimiva yhtälö. Sainkin kuulla tästä rivien välistä. En vaan heti ymmärtänyt sen olevan este työllistymiselleni. 

Lähes vuoden kotona olon jälkeen, olen niin motivoitunut tekemään töitä, että työpanokseni olisi varmasti 110%. Tämä ei kuitenkaan riitä, koska minulla on pieni lapsi kotona, joka estää minua olemasta jatkuvasti käytettävissä. Tätähän kukaan ei sano ääneen, sillä lapset ovat siunaus ja niin edelleen. En voi millään tapaa allekirjoittaa tätä, sillä ennen raskauttani tasapainottelin kolmen työpaikan välillä, eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta tehdä ylimääräisiä vuoroja. Päinvastoin, luulen että tällä hetkellä pystyisin olemaan jopa joustavampi kuin ennen. Kukaan ei elä yhdellä muutaman tunnin työsopimuksella, vaan tekee useaa eri työtä. En siis saanut kumpaakaan näistä työpaikoista joissa kävin haastattelussa ja lannistuin pariksi päiväksi aivan totaalisesti.  Samalla viikolla kun turhauduin tästä asiasta, kuulin radiossa haastattelun, jossa ison ketjufirman toimitusjohtaja myönsi suoraan, että parhaassa perheenperustamisiässä olevia naisia palkataan vähemmän, koska he tuovat ylimääräisiä kustannuksia äitiyslomineen. Olen siis ylimääräisen kustannuksen riskiryhmässä ja altavastaajana työnhaussa. 

Kävellessäni myymälään saamatta katsetta vastaan tulevalta myyjältä sisälläni kiehuu. Tiedän, että tekisin hänen työnsä paremmin, jos vain saisin mahdollisuuden. 

Tilanne ei kuitenkaan parane valittamalla, vaan hakemista täytyy jatkaa entistä sinnikkäämmin. Haluan todistaa, että kyllä me äidit ollaan oikeasti niin supereita, että hoidetaan sekä perhe että työt. Ja jos sitä ei tajuta, se on heidän menetyksensä. Ei meidän. 

Ei luovuteta, vaan näytetään niille! 

-Heidi

Share

Pages