Ladataan...
Mamofoni

Oltiin pari viikkoa sitten Rauhaniemen kansankylpylässä Kemmyn kanssa, eli yleisessä saunassa. Ollaan käyty siellä monta kertaa aikasemminkin, löylyt on ihanat ja pehmeät. Tunnelma paikassa on valloittava, sitä voi itse vain istua ja kuunnella kun vanhemmat toisilleen tutut kävijät puivat Tampereen nykyistä menoa.

Ajattelin siinä sitten lauteilla syntyjä syviä. Sitä kuinka joskus aikaa sitten on miettinyt, että minne sitä oikein menisi treffeillä. Mun mielestä tällainen sauna ja avanto kokemus on aika hyvä paikka treffata suhteen alussa. Saunassa on tapanakin olla pitkiä aikoja hiljaa, jos siis meinaa jutun aiheet jännitykseltä hukkua on ihan ok olla hiljaa. Saa hieman selville toisen seikkailumielisyyttä kun ehdottaa avannossa käymistä. Kesällä järvessä pulahtaminen ei ihan mätsää talven yllytyskerrointa.

Tässä myös riisutaan sellaiset ulkoiset seikat, joilla kerrotaan toiselle monesti itsestä huomaamatta. Meikki, hiukset, oma tyyli – ne jäävät kyllä tässä käyttämättä ja toiseen pääsee tutustumaan ehkä paremmin.

Seura ei myöskään varmasti ole jäykkää, yleensä saunassa on aika kiva jutun porina ja siihen voi lähteä mukaankin.

 

Onko tää ehkä maailman paras idea vai maailman kauhein ajatus?

 

Share

Ladataan...
Mamofoni

Sekä Julia ihminen -blogissa (http://www.lily.fi/blogit/juliaihminen/nain-lapsi-tulee-halvaksi) että Kolmistaan blogissa ( http://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/lapsille-pakko-ostaa-ylipaljon-shaibaa) on puhuttu lapsiarjen kalleudesta.

Oon monesti puhunut siitä, että kieltäydyn lähtemästä mukaan siihen pyöritykseen, jossa joka tuutista joku muu viestittää meille mitä meidän lapsi tarvitsee.

Tosiasiassa lapsethan eivät tarvi paljoakaan, me ollaan ihmisinä vaan totuttu tavaran ostamisen helppouteen ja tavaran paljouteen - ettei kyseenalaisteta sitä massaa mitä meillä tuputetaan.

 

Lapsi ei tarvitse uusia vaatteita, kirpparivaatteet käy tosi hyvin. Kun lapsi on vielä siinä iässä ettei konttaa, vaatteet pysyy tosi hyvänä ja siksipä kirpparilta löytää paljon hyvää vaatetta. Saa olla nirsokin. Itse tykkään pukea Nyytin kauniisti, välillä retrosti, välillä rimpsuihin ja yhä meidän kaikki vaatteet on kirpputorilta. Tää on mulle tärkeää myös ekologisesta näkökulmasta.

 

Vauvan vaipan voi vaihtaa vaikka lattialla, itse ostettin käytettynä hoitopöytä ja se on ihan vain oman mukavuuden vuoksi. Samoin kuin meidän vaipparoskis. Mutta pärjättiin upeasti esimerkiksi ilman sitteriä.

 

Vaunukopat, ensimmäiset turvakaukalot - asioita joita käytetään vähän aikaa kannattaa kierrättää kaveripiirissä tai ostaa käytettynä.

 

Lelut, niitä ihan oikeasti ei tarvitse olla paljoa. Jos on pakko ostaa jotain lapselle, panosta vaikka kirjoihin. Näen kirjat jotenkin paljon paljon järkevämpänä sijoituksena. Lisäksi järjestä kavereiden kanssa lelujen kierrätyspiiri. Jokainen lapsi kyllästyy omiin leluihinsa, joten kerää ne millä ei enää leikit ja tee vaihtareita samanikäisten lasten vanhempien kanssa, jotka on kolunneet omat lelunsa.

 

Ruoka, valitettavasti tää vie aikaa, mutta säästää myös paljon. Jos yksi pilttipurkki porkkanasosetta maksoi 80 senttiä ja kilo porkkanoita saman verran, voi laskea että kyllähän siinä säästää. En siis tuomitse sitä, että ostaa kaikki ruuat Pilttinä. Itsekin ostan osan, mutta pääosin on aina tehty itse ruuat. Tämä siis ihan säästösyistä.

 

Lasten harrastukset on yllättävän kalliita, ole siis mukana ilmaistoiminnassa. Ilmaista tekemistä löytyy paljonkin, ainakin Tampereelta. Mutta esimerkiksi jotkut musiikkikerhot tai värikylvyt voivat maksaa 10 euroa/kerta. Tää on mun mielestä aika suolanen hinta kun miettii niitä rahoja, mitä enemmistö saa äitiyslomalla ja erityisesti vanhempainvapaalla.

 

Tässä pari vinkkiä siis multa :) 

Share

Ladataan...
Mamofoni

Näinhän se varmasti on kaikilla, että töissä ei ole ihan sama tyyppi kuin kotisohvalla röhnätessä.

Oma työni keskittyy tulokseen, kovaan kvartaalitalouteen ja puhtaasti tuottoisiin diileihin. Tässä pelissä ei paljon mietitä tunteita.

Kotona se mikä on mukavaa kaikille on etusijalla, arjesta ja hetkestä nauttiminen on tärkeysjärjestykseltä kärjessä.

Nämä kaksi minää onkin sitten toistensa kanssa ristiriidassa ja nyt koen, että kyllä tuo pehmeiden arvojen kotiminä haluaisi enemmän tilaa myös töissä.

Tämä tarkoittaisi tietenkin työtehtävien vaihdosta tai jopa työpaikan vaihdosta. Tällaiset ajatukset ovat viimeaikoina pyörineet mielessä nyt kun työarki on jälleen käynnissä.

Nyytti on toki kotona Kemmyn kanssa, joten todellista säätöä ei olla vielä päästy todistamaan.

Palasin töihin alkuun täydellä työajalla ja jo nyt harmittaa kuinka lyhyt on tuo iltaselle jäävä perheaika. Ihan mitätön kaksi tuntia yhdessä Nyytin kanssa ja muutama tunti siihen lisää Kemmyn kanssa.

Eihän elämä voi olla vain sitä, että odottaa viikonloppuja. Tähän malliin en halua enää palata, siitä kun kerran pääsi irti ja näkemään millaista elämä on kun unohtaa päivät ja kellonajat.

Ei tietenkään elämä voi aina olla yhtä vapaata, mutta töissä käytetään niin iso aika koko elämästä, että siitä pitää pystyä nauttimaan.

Olen asettanut itselle kesän takarajaksi siihen, että löydän uuden position talon sisällä tai sitten alkaa töiden totinen metsästys ulkopuolelta.

Miten teillä sujui töihin paluu? Onko joku muu herännyt töissä ajatukseen, että ei haluakaan palata samoihin vanhoihin kuvioihin?

Share

Ladataan...
Mamofoni

Nyt on mun aika sanoa näkemiin tälle ihanalle kotiajalle ja palata toimistolle. Kemmy ottaa kotipuolesta vastuun ja jää Nyytin kanssa olemaan joksikin aikaa koti-isänä.

Mulle on ollut koko ajan tosi tärkeää, että Kemmy jää Nyytin kanssa kotiin, ja tämän tärkeys on vain korostunut mitä pidempään oon ollut kotona. Toivon että tämä aika lisää meidän keskinäistä ymmärrystä siitä, millaista kotona on ja toisaalta myös siitä millaista on lähteä töihin, ja saada niitä pirteitä ulkoilukuvia whatsapissa kun itse homehtuu toimistolla.

Meistä kahdesta Kemmy on aina ollut työ-orientoituneempi, itsekin olen tykännyt töistäni, mutta varsinaista paloa omaa työtäni kohtaan en ole kokenut. Olenkin pohtinut vaihtoehtoa lähteä uudelleen kouluun, katsotaan onko sen aika vuonna 2018 vai joskus toiste. Nautin kotona olemisesta enemmän kuin uskoinkaan ja siksi vuoron vaihto tuntuu vaikealta. Tiedän kuitenkin että näin on parempi, vielä vaikeampaa olisi viedä Nyytti suoraa päiväkotiin. 

Mun isä on ollut meidän sisarusten kanssa kotona ja meillä on isään tosi läheinen suhde. Tämä ei ollut ollenkaan tavallista 80-luvulla, ja olenkin sitä arvostanut tosi paljon. Uskon että tämä ja moni muu kasvatuksellinen asia on ollut meillä kovin edistyksellistä tuon ajan yleiseen menoon verraten.

Vieläkin valitettavan moni jättää isyyslomat kokonaan pitämättä, onneksi vähemmän ja vähemmän koko ajan. 

Itselle tuli ihan itsestäänselvyytenä, että Kemmy jää nyt kotiin. Nigeriassa tietenkin tämä on ihan utopistinen ajatus, mutta kun kerroimme siitä monet naiset olivat erittäin vaikuttuneita asiasta. Miehet enemmänkin kummastelivat, tämä on siellä niin kovin kaukaista.

 

Miten teillä on jakautunut vapaat? Onko sulle tärkeää että isä jää myös yksin kotiin lapsen kanssa, vaikkei lapsia edes vielä olisi, mutta ajatuksena? Miten teillä sujui isän ja lapsen aika yhdessä kotona?

Itse olen ainakin törmännyt monesti siihen, että kommentoidaan että nyt Nyytillä ja Kemmyllä alkaa leppoiset ajat kun en ole koko ajan vahtimassa. Hassu kommentti sinänsä, varsinkin kun meillä roolit menee enemmänkin niin että itse hassuttelen Nyytin kanssa ja Kemmy on se rajoista ja ajoista tarkemmin kiinni pitävä "tiukkis". Ehkäpä tämä on silti vähän vieras tapa monissa perheissä, mutta toivottavasti ei enää pitkään!

Share

Ladataan...
Mamofoni

Nyytti on nyt vihdoin vuoden ikäinen. Haikeudella jätetään taakse vauvavuosi, ja lähdetään eteenpäin kohti uusia haasteita. Syntymäpäivänsä kunniaksi, Nyytti alkoi kävellä kunnolla! Mahtavaa, tämä on mun mielestä tärkeä juttu päikyssä - ei sitten jää heti jalkoihin.

 

Lähdetään liikkeelle aamusta, herätään 6.30-7.00 aikoihin. Siitä suorilta pestään hampaat ja syödään aamupala. Vielä päikky ei ole alkanut, joten yleensä tässä vaiheessa leikitään ja luetaan. 

10.30-11.00 Lounasaika, mistä siirrytään suoraa päiväunille. Päiväunien aikaan joko nukun itse, tai teen välttämättömiä hommia. Nyytti nukkuu yleensä noin 13.30 asti

 

14 - 14.30 syödään välipalaa ja lähdetään yleensä ulos pulkkailemaan, kävelemään, puistoon leikkimään - jotain ulkoilua kuitenkin. Jos on todella huono sää, mennään pyörimään kirpputorille tai johonkin sisäleikkitilaan. 

17.00 syödään lämmintä ruokaa tai välipala, koska joskus lämminruoka on klo 14. ruoka-aikaan.

Leikitään ja luetaan, vaihdetaan vaatteet yövaatteisiin ja ruvetaan keittelemään iltapuuroa.

 

18.30 iltapuuro, iltapesut ja nukkumaan mennään klo 19.

 

Eli nukuttaminen alkaa klo 19. joskus Nyytti nukahtaakin viidessä minuutissa, varsinkin jos ollaan oltu päivällä ulkona ja touhuttu paljon. Joskus tähtien asento on väärä tai tuuli puhaltaa huonosta suunnasta ja nukuttamisessa menee tunteja. 

Tällainen rytmi meille on muodostunut, siitä tottakai pystyy myös poikkeamaan tarpeen vaatiessa. Kuitenkin tässä pysymällä koitetaan että Nyytille perusarki menee selkeästi eteenpäin ja tyyppi pysyy virkeänä ja kylläisenä, sekä näin ollen myös hyvin tyytyväisenä suurimman osan aikaa.

 

Onko teillä millaiset rytmit tämän ikäisten kanssa? 

 

                                                                                                                                                                                                       Kuvat : Pixabay

Share

Ladataan...
Mamofoni

Vaippoja - mukana on yleensä noin 10 ekstra vaippaa, koska koskaan ei tiedä. On ollut kertoja kun vaipat on menneet loppuun ja onkin pitänyt lähteä ostoksille tai kotiin kesken päivän.

 

 

Vaihtovaatteet - Ensin näitä oli mukana niskakakkojen takia, nyt sen takia että ruokaa on joka paikassa. Pitäis olla itsellekin vaihtovaatteet, mutta nyt vain Nyytille on uusi kerrasto.

Tutti - Koitetaan vähentää tutin käyttöä, mutta sellaisia hetkiä varten kun mikään muu ei auta, on mukana myös tutti.

 

 

Nenäliinaa ja kuitteja, koska miksipä ei. Löytyy myös pari roskaa. 

eppupyyhkeitä - näillä voi siivota pepun, naaman, kädet vähän mitä vaan. Todella käteviä kantaa mukana.

 

Lisäksi kannan laukussa yleensä vettä Nyytille, maitokorviketta, ruokalappua, ruisnaksuja - jotka on samanlaisia kuin vauvojen maissinaksut, mutta toivon että näissä on vähän enemmän kuitua .

 

Share

Ladataan...
Mamofoni

Nyt kun äitiysloma on ohi ja vanhempainvapaata pidetty tulee välillä mieleen, että oonko käyttänyt tän ajan parhaalla tavalla hyödyksi.

Tuntuu että tosi monesti tätä aikaa pidetään vapaana, jolloin saa lapsen joo, mutta jotenkin tämän ajan pitäisi edistää uraa ja myös kehittää omaa itseä.

Itsehän en ole tehnyt sitten mitään urani eteen, mutta ihmisenä olen kasvanut. Jollain tasolla tämä vuosi on selkeyttänyt sitä kuka minä olen ja mitä haluan elämältä. Ei mulla vieläkään mitään selkeitä päämääriä ole, mutta ainakin tiedän tarkemmin mihin suuntaan en halua mennä.

Olen lukenut naisista jotka aloittavat yrityksiä, vaatemerkkejä, kirjoittavat kirjoja, opiskelevat maisterin tutkinnon - äitiyslomalla. Jollain tapaa kadehdin näitä ihmisiä, koska vaikkakin tänä vuonna vauva on kiinni minussa täysin ja ollaan sidottuja yhteen, on tänä vuonna myös sellainen vapaus tehdä mitä vaan missä vaan, mikä tuskin tulee helposti toistumaan.

Toisaalta olen aika pitkälle tätä pohtinut ja todennut, että mun oman syyllisyydentuskien takia on ollut parasta, että olen käyttänyt tämän ajan nauttimiseen. Olin ollut työelämässä jo jonkun aikaa ennen Nyyttiä ja tottakai mietin mihin suuntaan haluan jatkaa, onko tuo sellainen ura mitä haluan tavoitella ja haluanko edes uraa.

Oon päästänyt irti kaikista tämänhetkisistä odotuksista mitä nuorelle naiselle asetetaan. Feministinä mun on ollut vaikea myöntää, että mulla on oikeus olla kotona lapsen kanssa ja nauttia siitä. Että on ok olla haluamatta nousujohteista uraa, ja että se ei tuhoa mun uskottavuutta naisena ja feministinä.

Tämän ajan parasta käyttöä onkin ollut se, että voin vankasti sanoa ja seistä sanojeni takana kun vakuutan että oon tän Nyytin ensimmäisen vuoden aikana pystynyt tarjoamaan hänelle turvallisen ja onnellisen alun. Se on ollut mulle tosi tärkeää ja oonkin siinä onnistunut.

Nyt kun oon takasin töissä voinkin miettiä omaa suuntaani enemmän, mutta tiedän jo nyt että se ei tule olemaan sidottu rahaan ja menestykseen, vaan ensisijalla tulee olemaan ilo, kiireettömyys ja meidän perhe. 

 

                                                                                                                                                                                                                                           Kuvat : Pixabay

Share

Ladataan...
Mamofoni

Näkemiin 2017, jäät historiaan yhtenä elämäni parhaista vuosista. Oikeastaan parhaana.

Oon ollut ennenkin onnellinen, mutta tänä vuonna oon saanut osakseni niin paljon iloa että en osannut odottaakaan.

Tähän vuoteen on mahtunut paljon.

Tammikuussa oltiin ensimmäistä kuukautta kotona Nyytin kanssa ja tutustuttiin vanhemmuuteen. Ensimmäisen parin viikon jälkeen Kemmy palasi töihin ja olinkin kotona yksin Nyytin kanssa. Siinä sitten opeteltiin tutustumaan toisiimme.

Helmikuussa Kemmy lähti nopealle reissulle Nigeriaan ja olin ihan tosissani yksin Nyytin kanssa. Sain paljon itsevarmuutta äitiyteen, mutta oli se ihanaa kun Kemmy tuli takaisin. Olin upoksissa vaaleanpunaisessa hattarassa ja vauvaeuforiassa. Rakastin Nyyttiä ja kaikki oli ihanaa.

Maaliskuussa aloin kaipaamaan seuraa päivisiin menoihin ja aloin etsiä tekemistä. Lähdettiin alkuun kokeilemaan vauvauintia ja muitakin harrastuksia. Harrastuksista tarttui mukaan mahtavia tyyppejä, jotka toivottavasti pysyy meidän elämässä lopullisesti.

Huhtikuussa alkoi Nyytillä neljän kuukauden hulinat ja uni jäi vähälle. Riideltiin unesta, siitä kuka sitä sai ja kuinka paljon. Vaikka hattarainen ihanuus alkoi karista arjesta, olin silti pääosin kiitollinen siitä että sain olla kotona. Koin syyllisyyttä siitä että olin ylipäänsä väsynyt enkä jaksanut olla niin hyvä äiti kun halusin olla. Päätettiin myös että on pakko ottaa irtiottoja ja tehdä asioita yhdessä pariskuntana edes pieniä hetkiä. Alettiin järjestää Nyytille hoitoapua useammin, jotta päästiin edes kävelylle yhdessä Kemmyn kanssa. Käytiin myös Eestissä mummin kanssa.

Toukokuussa päätettiin että suunnataan Nigeriaan kesän lopulla. Ruvettiin järjestelemään asiaa ja huomattiin, että järjesteltävää löytyi! Rokotusten lomassa päästiin myös nauttiin keväästä. Jatkettiin harrastusten parissa ja touhuttiin muutenkin tosi paljon. Käytiin sukuloimassa ja nähtiin kavereita paljon.

Kesäkuussa moni kaveri piti kesälomaa ja samoin sukulaiset, joten pyörittiin päivät pitkät ulkosalla ja nähtiin ihmisiä. Lähdettiin myös Ruotsiin hakemaan Nigeriaa varten viisumit. Lopetettiin vauvauinti, koska Nyytti ei lämmennyt sille ollenkaan vaikka oltiin jatkettu jo kolme kuukautta.

Heinäkuussa öihin alkoi vaikuttaa hampaiden tulo ja taas nukuttiin vähemmän. Päästiin Kemmyn kanssa pariin otteeseen viettämään iltaa yhdessä kun saatiin serkuilta ja isovanhemmilta hoitoapua.

Elokuussa käytettiin kaikki aika Nigerian matkaan valmistautumiseen. Haettiin rokotusta ja malarian estolääkitystä, varailtiin hotelleja ja lopulta myös lähdettiin Nigeriaan. Siellä sinnittelin imetyksen kanssa, kunnes se vaan loppui Nyytin toimesta. Nautittiin Nigerialaisesta ruuasta, lämmöstä ja sukulaisten seurasta.

Syyskyyssa oltiin vielä pari viikkoa Nigeriassa. Olin niin iloinen koska matka meni hyvin, kukaan ei tullut kipeeksi. Tultiin takaisin Suomeen ja mun äitiysloma loppui, jäin sitten vielä vanhempainvapaalle - mutta töihin paluu ja siihen liittyvät rulianssit alkoi pyöriä ja päässä.

Lokakuussa oltiin kaikki koko ajan kipeenä. Aina kun joku parantui seuraava tuli kipeäksi ja sama jatkui koko kuukauden. Olin tosi turhautunut olemaan kotona ja odotin että päästäis näkemään kavereita.

Marraskuussa vihdoin päästiin taas liikkeelle vähäksi aikaa, mutta sairastelu alkoi uudelleen hyvin pian. Oltiinkin kotona lopulta melkein 6 viikkoa ja koitettiin vältellä sairastumisia. Tosi monet kivat menot peruttiin koska oltiin kipeenä tai kaverit oli kipeenä. Syksyllä on kumma vaikutus. Löydettiin myös tosi kiva asunto, ja tehtiin nopeat liikkeet - muutettiin.

Joulukuussa tuli Nyytillä ikää vuosi ja me muutettiin isompaan kämppään rauhallisemmalle alueelle. Vietettiin Joulu rauhassa pelkän lähimmän perheen kesken, käytiin ulkona paljon liikkumassa ja nautittiin ruuasta.

 

Vuoden tiivistelmään ei mahdu kaikki ne kerrat kun oon nauranut ihan pakahduksiin asti ja kuinka monta kertaa sydän on ollut räjähtää onnesta ja rakkaudesta. Niitä kertoja on ollut lukemattomia. Siksipä tuun aina muistaan tän vuoden yhtenä parhaista ikinä. 

Share

Pages