Ladataan...
Mamofoni

Antakaas kun tuore äiti kertoo ja pätee.

 

Ennen kun Nyytti syntyi en ollut ollut kauheesti tekemisissä pikkusten kanssa. Ihan vastasyntyneen kanssa olin viimeksi nähnyt vuosia sitten.  Moni asia aukeaa vasta kun sen on ite kokenut, enkä tarkoita tätä sillä "sä et voi ymmärtää kun sulla ei ole lapsia" -tavalla.

 

Esimerkiksi kun vauva on syntynyt, ja vaikka kaikki ois mennyt tosi hyvin, ne vauvan vanhemmat on rättiväsyneitä ja väsyy tosi nopeesti. Kun Nyytti syntyi alkoi sirkus, meitä halus tulla kattoon joka ikinen sukulainen josta ei oltu kuultu vuosikausiin. Oltiin varauduttu tähän, meillä oli kotona kunnon varastot nisua. Kemmyn isyysloman aikana otettiin vielä aina päikyt Nyytin kanssa ennen kun vieraat tuli meille. Oli ihanaa kun ihmiset tuli käymään ja sai jakaa tätä onnea jonkun kanssa. Se mitä ei odotettu oli, että me väsyttiin noin 45 minuutissa ihan kuitiks uudestaan ja oltiin yhdestä vierailusta ihan poikki koko loppupäivä. Arki on tossa vaiheessa tosi uuvuttavaa, koska kaikki on niin uutta, monesti vielä kroppa muuttuu ja toipuu synnytyksestä ja sekin vie voimia. Joten, kun menee tapaan sitä sun ystävää varaudu siihen et se eka visiitti voi olla aika lyhyt JA et sun kannattaa olla se joka lähtee, koska ei se uus äiti ehkä kehtaa sanoo kuin sitä väsyttää, ei se halua olla tylsä äiti-ihminen.

 

 

Toinen juttu on imetys, jos viivytte kylässä yli tunnin voit odottaa näkeväs tissiä. Itelle imetys on aina ollu jonkin sortin sähellystä. Toivoisin et osaisin sen homman, mut jostain syystä ei onnistu. Nyytti on sellainen syöjä, et riuhtoo päätään irti tissistä vähän väliä ja sit hermostuu kun se maito jostain syystä loppuukin ( kasvatan neroa). Jotkut äidit ei halua imettää ees kavereidensa edessä, ja voi olla et sillon ois hyvä hetki antaa äidille omaa rauhaa. Erityisesti jos tää äiti sanoo muutamaan otteeseen, et "kohta mun varmaan pitää imettää", "kohta vauvalla varmaan on nälkä" jne. Se voi olla merkki siitä, et hän haluaa imettää omissa oloissaan. Asiaan voi tulla muutos kun imetys alkaa sujua helpommin, tai sitten ei.

 

Jos haluat viedä jonkun lahjan mukanas, niin sillä ei oikeasti ole mitään väliä mitä viet. Mua ainakin ilahdutti saadut suklaat, kaikki mitä Nyytti sai oli aina ihanaa ja tietty jos joku muisti antaa mulle lahjan olin ihan ymmyrkäisenä. Siksipä mun ehdotus on, että anna lahja sille äidille - mieluiten joku sellainen joka pakottaa sen päästämään irti siitä vauvasta. Oman ajan ottaminen on oikeesti uudelle äidille aika vaikeeta, se vauva on ihana ja siitä ei oikein ees haluis päästää irti, mutta on ehdottoman tärkeetä että kuitenkin päästää. Suosittelen vaikkapa lahjakorttia hierojalle, yhtäkkiä kun kantaa lötköä muutaman kilon painosta pakettia kaiket päivät on uudet lihakset jumissa.

 

 

Koita olla ymmärtäväinen. Se sun ystävä ei tarkotuksella ole etäinen, voi olla et se miettii sua enemmän kun uskotkaan. Kokemuksesta voin kertoa kaksi erilaista esimerkkiä. Haluis lähteä lounaalle jonkun kaverin kanssa, ajattelee et laittaa viestiä, mutta se sitten jää koska ensin on itse kipee, sit on vauva kipee ja sit taas itse kipee… lopulta on voinu mennä kepeesti kuukausi ennen kun se viesti lähtee eteenpäin. Älä siis kuvittele et sun ystävä ois unohtanut sut, ei todellakaan - se vaan on ihan uudessa sopassa kokkina ja koittaa selvitä siitä.

Sit toinen skenaario, ootte saanu sovittua vihdoin sen lounaan - ja tää on oikeesti sen sun äitikaverin päivän, ehkä jopa viikon, kohokohta. Kuitenkin tulee jotain, vauva ripuloi, sille tulee kuume, se ei oo nukkunut yhtään koko yönä tms. Ja teidän lounas täten siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Se voi tuntua susta kamalalta, ja se todennäkösesti tuntuu tästä äidistä myös ihan hirveeltä, se on odottanu tätä ihmiskontaktia ja ulospääsyä myös.

Monista syistä johtuen ne tapaamiset saattaa siirtyä ja niitä saattaa olla vähemmän, suosittelen tähän ratkaisuks kotitreffejä. Ehdota että tulisittekin tän äidin kotiin tai sun luokse, koska vauvan kans on sata kertaa helpompaa olla kotioloissa kuin ulkoilmoilla, ja varsinkin jos on joku tällainen sotku/väsymys tms. tapaus, kotona voi silti nähdä.

 

Tällaset jutut mulla oli vielä kirkkaana muistissa.

Olisko jotain muuta mitä teille tulee mieleen? Kysyttävää tai vinkkiä :)

 

 

 

Share

Ladataan...
Mamofoni

Olin ennen se marisija, joka palkkakuittia katsoessa murisi kun tutkin kaikkia mahdollisia vähennyksiä, mitä palkasta lähti. Mutta enpä enää, tämä saattaa olla asia joka on lopullisesti muuttunut. Viimeisen vuoden aikana olen saanut verorahoille niin paljon vastinetta, että on pitänyt ajatella uudestaan suhtautumista tähän pakolliseen pahaan.

 

Kun sain tietää, että olen raskaana soitin tietenkin neuvolaan - missä olen siitä lähtien käynyt vähintään kuukauden välein. Arvostan neuvolaa älyttömästi, perspektiiviä asiaan on tuonut Kemmyn tausta Nigeriassa, missä tällaista ei vain ole saatavilla. Mietinkin juuri, kuinka erilainen raskauskokemus olisi jos ei yhtään tietäisi mitä mahassa on meneillään.

Suomessa on yksinkertaisesti todella korkea hoidon laatu, ja niin tiheä seuranta, että suurin osa sairauksista, poikkeamista tms. Huomataan jo pitkään ennen vauvan syntymää.

 

 

Olen tykännyt meidän neuvolan "tädistä". Hänen kanssaan on helppo jutella, enkä koe että mua on painostettu ikinä mihinkään suuntaan - koen ennemminkin, että mun päätökset on kuultu ja mua on kannustettu löytämään se oma tie äitinä.

Neuvolan kautta päästiin myös mukaan kokeiluun Tampereen perhetyön ennalta ehkäisevän työn kanssa. Ideana on, että ennen kuin äidit ja isät uupuu vauva-ajan jaloissa tältä perhetyön osastolta voi saada apua vauvan hoidossa. Syyn ei tarvi olla mikään pakottava, kuten hammaslääkäri tai työhaastattelu, vaan syy voi olla vaikka nukkuminen tai aika parisuhteelle. Työntekijä voi lähteä vauvan kanssa vaunulenkille pariksi tunniksi, jolloin voi itse mennä nukkumaan tai voi tulla kotiin vahtimaan pikkuista ja itse voi lähteä ulos lounaalle. Tampereella on erityisesti keskitytty tähän ennalta ehkäisevään työhön, mikä on mun mielestä ihan parasta.

 

Meillä on mennyt siinä mielessä hyvin, että ollaan saatu nukkua tarpeeksi oikeastaan melko alusta saakka. Kukaan ei kuitenkaan kerro, että vaikka saisi nukkua tarpeeksi on tää uusi arki tosi väsyttävää. Koko ajan pitää oppia uutta, koko ajan tilanteet elää ja muuttuu, koko ajan joku on kipeenä.

Jos ei muuta niin onhan toi Nyytti kiinni meissä koko ajan, joten parisuhdeaika jää vähälle. Vauva-aika on rajallista, se pyyhältää ohi sekunnissa ja siitä ei haluisi missata hetkeäkään - mutta sille alttarille ei kannata uhrata parisuhdetta tai omaa mielenterveyttä.

 

Onko kukaan kokeillut tätä palvelua ja mitä tykkäsitte? 

 

                                                                                                                                                                                                Kuva: Pixabay

Share

Ladataan...
Mamofoni

Ekat kuukaudet Nyytin kanssa kotona meni vähän sumussa. Olin väsynyt, vaikka Nyytti nukkui tosi hienosti pienestä pitäen. Mulla oli ongelmia oman unen kanssa, ei vauvan unen.

Ensimmäiset kolme kuukautta menikin niin, että oltiin aika paljon omissa oloissa ja parhaiden kavereiden kanssa. Sitten alkoi kirjaimellisesti kevät, ja musta alkoi tuntua et kaipasin jotain lisää. Kotona Nyytin kanssa oleminen on ihan hauskaa, mutta näitä loruja ja lauluja kestää vaan tiettyyn rajaan asti. Oli siis pakko etsiä jotain tekemistä talon ulkopuolelta. Koen muutenkin, että tän ikäsen kanssa on aika vaikeeta keksiä tekemistä, samalla koen huonoa omaatuntoa siitä etten loruttele, laula ja puhu vauvalle läheskään tarpeeksi ( en tietenkään tiedä paljonko näitä pitäisi tehdä, mutta omassa päässä olen asettanut riman korkealle).

 

 

Niinpä me lähdettiin uimaan, ja siellä ollaankin nyt käyty kerran viikossa jo muutaman viikon ajan. Ongelmana on että Nyytti on hieman hitaasti lämpenevää sorttia tai sitten ihan tosissaan ei tykkää uimisesta. Ensimmäisellä kerralla itku oli tosi herkässä, vaikka vedessä oltiin vain hetki ja koko ajan turvallisessa syliotteessa. Pikkuhiljaa on menty mukaan leikkeihin ja kokeiltu erilaisia tekniikoita ja muun muassa vesijuoksuvyötä. Joka kerta Nyytti on kuitenkin kovin itkuinen, ja rentoutuu vain selkäuinnissa. Viimeisellä parilla kerralla uinnissa on myös sukellutettu vauvoja, ja Nyytti tietysti mukana. Tästä seuraa loukkaantuminen ja loppuaika meneekin itkeskellen.

Olen päättänyt antaa tälle vielä parin kerran armonaikaa, mutta jos ei Nyytin reaktiot lopu on tämä harrastus varmaankin meidän osalta tässä. Ehkä korkeintaan syksyllä uudestaan kun Nyytti on jo isompi.

 

Oletteko te kokeilleet vauvauintia ja miten se on teillä sujunut?

 

 

Share

Ladataan...
Mamofoni

Oon aika laiska tyyppi joillain elämän osa-alueilla. Siitä on usein hyötyä, koska laiskana sitä keksii miten jonkun asian voi tehdä helpoimman kautta. Oon osittain miettinyt, että onko Nyytti niin hyvä uninen, koska ite olen niin laiska että tuuppasin sille vaan yöllä tuttia suuhun.

 

Toinen asia missä oon laiska on aamupala. Mun on pakko syödä jotain aamulla tai pökerryn saletisti. Smoothiehan on ihan hullun helppo aamiainen, mutta sen voi tehdä vielä helpommaksi! Sen kun pistää pakastepusseihin valmiiksi banskua, avokadoa, puolukkaa, mangoa - mitä ikinä halajaa. Aamulla sitten vaan heittää pussin sisällön ja vähän vettä blenderiin ja surauttelee aamujuomat valmiiks.

 

Laiskottelen myös meikatessa, mua ei nimittäin ikinä näe kovin tarkaan blendatuissa smoky eye meikeissä saati missään varjostuksissa ja korostuksissa. En edes tiedä oonko nyt käyttänyt oikeita termejä. Lätkäsen kyllä naamaan hieman meikkivoidetta ja sit joskus meikkaan silmät, joskus huulet - enkä koskaan molempia. Trust me, never. En oo ylpee tästä, haluisin meikata - tykkään meikata, mut kärsivällisyys ei riitä, tai sitten Nyytin kärsivällisyys ei riitä.

 

Vielä laiskempi olen sit laittaan hiuksia. Ihan turhaan ostan mitä ihmeellisimpiä suihkeita ja väkertimiä, ne makaa kaapin syövereissä kunnes lentävät roskiin tai lahjotan ne eteenpäin. Sotkuinen ponnari on mun bravuuri, eikä mikään messy bun -tyylikäs ponnari, vaan oikeesti sotkunen ponnari.

 

En jaksa shoppailla, en vaan jaksa. Kesällä on liian kuuma sovittaa, talvella on niin paljon vaatekertoja päällä. Tän takia shoppailen melkein vain ja ainoastaan Tampereen Inch:ssä - koska siellä palvelu on ihan ylitsevuotavan ihanaa, tuotteet laadukkaita ja vaatteet etitään sulle sun puolesta. Ihan paras paikka.

 

Viimeisimmän kolmen kohdan perusteella vois kuvitella et näytän aika hirveeltä päivittäisessä elämässä, mutta ei -  olen vielä läpäissyt siistiyden seulan.

 

Viimeisimpänä, oon niin laiska poistaan kynsilakkoja. Varsinkin varpaista! Ne näyttää ihan monen eri sävyn sotatantereelta, koska lakkailen vaan päälle. Yök. Miksei varpaille oo niitä käteviä purkkeja, minne voi vaan upottaa sormet. 

 

 

 

Share

Ladataan...
Mamofoni

Meidän suvun toinen puolisko asuu Nigeriassa. Siellä on Nyytin sukua, isoäiti ja täti mukaanlukien. Haluan että Nyytillä on tähän puoleen sukua läheiset välit ja että ihan alusta saakka hän tietää toisen kotinsa olevan Nigerian suvun luona. Oltiin jo ennen synnytystä päätetty, että äitiysloman aikana lähdetään käymään Nigeriassa. En ole itse vielä käynyt kertaakaan, mutta täällä on käynyt anoppi,Kemmyn täti ja sisko meillä kylässä pariin otteeseen.

 

 

Varattiin matka elokuulle koska silloin Nyytti on jo isompi ja matkustaminen todennäköisesti helpompaa. Matkasuunnitteluun kuului tietenkin rokotussuunnitelma, jonka tein minulle ja Nyytille Tampereen rokotus- ja matkailijoiden terveysneuvonnassa. Täällä suunniteltiin kuinka mulle tulee keltakuume, lavantauti, aivokalvontulehdus, polio yms. rokotteet ja Nyytille neuvolan rokoteohjelman päälle B-hepatiittirokote. Lisäksi molemmat syödään ennen lähtöä Malarian estolääkitys. Toivotaan että näillä pysytään terveinä!

 

 

 

Oon nyt myös alkanut tosissaan miettiä miten suojaan Nyytin auringolta. Itselle on helppo vetäistä SPF50 voidetta joka välissä nassuun, mutta alle vuoden ikäisille ei suositella aurinkorasvan käyttöä. Paras keino suojata olisi vaatteet, varsinkin vaatteet joissa on UV-suoja. Näitä aionkin metsästää ennen matkaa. Mietin kuitenkin, että Nigeriassa on parhaimmillaan lähemmäs 35 astetta lämmintä ( tuohon aikaan, alueella minne menemme - muualla voi olla kuumempikin), joten onko vain hyväksyttävä että Nyytillä on jatkuvasti kuuma olla? Onko vinkkejä tähän pulmaan?

 

Tällä hetkellä suunnitelmissa on matkustaa meidän Tula-repun kanssa, jossa Nyytti kulkee mukana. Rattaat on todennäköisesti liian vaivalloiset otettavaksi mukaan. Istuin autoon on pakollinen, koska monet matkat taittuvat taksilla.

 

Miten te olette varustautuneet kun olette lähteneet lasten kanssa eksoottisiin kohteisiin? Jos teillä on jakaa vinkkejä, otan ne ilolla vastaan! 

   

                                                                                                                                                                                                                                                      Kuvat: pixabay

 

 

 

Share

Pages