Kaveriporukoiden välissä

Mamofoni

Olin huolissani, että välit ystäviin joilla ei ole lapsia väljähtyisi tässä vauva-aikana. Nyt ollaan Kemmyn kanssa juteltu, että onkohan meidän aiempi kaveriporukka tosissaan hiljentynyt vai onko he vain hiljentyneet meidän suuntaan.

Omassa kaveriporukassa oltiin ne, jotka ensimmäisenä sai lapsen. En edes tiedä onko muilla suunnitelmissa lapset lähiaikoina tai ikinä. Ajattelin että lapsi tulee osaksi meidän porukkaa, kulkee siinä mukana kun on tarvis ja tietysti myös olisin menoissa mukana ilman Nyyttiä kun se olisi mahdollista.

Aikaa on tosi rajallisesti ja sen haluaa viettää niiden tärkeimpien ihmisten kanssa, luonnollisesti siis Kemmy ja Nyytti on ne joiden kanssa haluan viettää eniten aikaa. Kemmy on kuitenkin töissä, ja silloin mieluusti meen ja nään ihmisiä. Ehtona tässä tietty on se, että Nyytti kulkee mukana. Oonkin nyt miettinyt, että onkohan se sittenkin häirinnyt joitain kavereitani vaikka aina oon saanut sellaisen mielikuvan, että heille on ollut ihan ok Nyytin mukana pitäminen.

Selkeästi kaveriporukasta on nyt noussut esiin ne, jotka pyytää mua mukaan ja haluaa nähdä Nyyttiä.  Näiden kans oonkin nähnyt , käydään lounaalla tai kahvilla. Nyytti kulkee mukana, mutta ei ole näissä tapaamisissa mikään huomion keskipiste, ihan samaan tapaan jutellaan omat asiat läpi, Nyytti siinä vieressä voi nakertaa kurkkua tai leikkiä jollain lelulla. Hän ei varmasti kärsi siitä, että ei jatkuvasti ole ihasteltavana.

Vanhan kaveripiirin vierelle on noussut myös uusia kavereita, ihan siltä pohjalta että heillä on saman ikäisiä lapsia ja ollaan tavattu harrastuksissa. Oon ollut iloisesti yllättynyt kuinka hyviä tyyppejä oon äitiyslomani aikana tavannut. On ihana jutella omista epävarmuuksista ja saada muilta tukea ja palautetta. Lisäks puhutaan tietysti paljon muustakin kuin lapsista, ja on ollu tosi kiva saada elämään mukaan uusia mahtavia tyyppejä.

Tasapainottelu perheen ja kavereiden kanssa on jo nyt aikatauluttamista, oonkin miettinyt että miten ihmeessä aikaa jää kavereille ja harrastuksille kun palaan töihin. Sitten ei voikaan heittää pyykkejä pesuun keskellä päivää ja hoitaa kaupassa käyntiä päiväunien aikaan. Luulen, että eka tarhavuosi tulee olemaan meille haastavampi kuin eka vauvavuosi.

Mun on välillä ikävä meidän aiempaa kaveriporukkaa, meillä on niin monta vuotta jo kaveruutta taustalla ja monet monet itkut ja nauruitkut myös. Meillä on vuosittainen perinne aina syksyllä kokoontua yhteen ja tehdä ruokaa yhdessä, syödä ja pelailla lautapelejä. Pistinkin viestiä ja varmistin, että onhan tänä vuonna taas illallinen luvassa ja ainakin kaikki oli halukkaita pitään kiinni tästä. Onhan asia niinkin, että elämäntilanteiden muuttuessa se kuinka usein tapaa, varmasti elää - mutta hyvien kavereiden kanssa riittää sekin että näkee vaikka kerran vuodessa.

 

Luulen, että tää on universaali ongelma - haluis nähdä kaikkia tärkeitä ihmisiä, mutta aika ei vaan riitä. Onko teillä tähän luovia ratkasuja? Vinkkejä siihen, miten sisällyttää sosiaalinen elämä aikatauluun kun palaa töihin? 

 

 

 

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

"Hyvien kavereiden kanssa riittää sekin että näkee vaikka kerran vuodessa."

Ja sä ihmettelet et sun kaverisuhteet on hiljentyneet?

mamofonia
Mamofoni

Saatat olla oikeassa :D 

 

Kommentoi